1000 resultados para Yksi kamari - kaksi sukupuolta
Resumo:
Sosiaalinen pääoma on viime aikoina ollut suosittu tutkimusaiheeri tieteenaloilla maailmanlaajuisesti. Tästä huolimatta yritysjohtajien rooliasosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on tutkittu melko vähän. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, miten sosiaalinen pääoma mahdollistaa tiedon ja muiden resurssien nopeamman ja paremman saatavuuden. Tämä tapaustutkimus keskittyy yrityksen johtajan rooliin, erityisesti yrittäjänä toimivien pk-yritysten johtajien rooliin. Tavoitteena on kerätä tietoa siitä, miten johtajat ovat kehittäneet ja kokeneet sosiaalisen pääoman. Tavoitteena on myös tutkia kuinka sosiaalinen pääoma on vaikuttanut innovaatiotoimintaan. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kahden pk-yrityksen yrittäjä-johtajan haastatteluihin. Tutkimuksessa havaitaan, että sosiaalinen pääoma on tärkeintä johtajan suhteissa avainasiakkaisiin ja rahoittajiin. Nämä kontaktit ovat elintärkeitä myöskoko yrityksen suoriutumisen kannalta. Johtajan kyky luottaa ja olla luotettu on yksi sosiaalisen pääoman edellytyksistä. Tiivis yhteistyö teknologiainnovaatioiden kehitystyössä ei ole mahdollista ilman hyviä suhteita ja osapuolten keskinäistä luottamusta. Tutkimus myös tuo esiin miten yrityksen alkuvaiheessa johtajanrooli sosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on keskeinen.
Resumo:
Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmesta ulkoistuksesta epäonnistuu. Tällä tutkimuksella halutaan osaltaan selvittää tähän syitä. Tutkimus tarkentuu ulkoistuksen hankintavaiheeseen ja tarkastelee sen tyypillisiä kehitys kohteita. Tutkimukseen osallistui 25 Suomessa toimivaa suurtatai keskisuurta yritystä useilta eri toimialoilta. Kohdeyritysten toteuttamistaja vielä suunnitteilla olevista ulkoistusprojekteista kerättiin tietoa haastattelemalla yritysten henkilöitä, jotka olivat itse olleet mukana toteutuneissa ulkoistusprojekteissa. Haastatteluissa käytiin muun muassa tarkemmin läpi yhteensä 40 toteutunutta ulkoistusprojektia. Ulkoistamisen hankintavaiheesta luotiin tätä tutkimusta varten viisivaiheinen prosessimalli. Sen jälkeen kirjallisuudesta sekä aikaisemmista tutkimuksista etsittiin tietoa siitä, miten ulkoistuksen hankintavaiheessa tulisi menetellä. Vertaamalla haastatteluissa ilmi tulleita asioita kirjallisuuden esittämään teoriaan sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin havaintoihin löydettiin kohdeyritysten toteuttamien ulkoistusten hankintavaiheesta 13 selkeää kehityskohdetta. Tyypillisten kehityskohtien tunnistaminen mandollistaa näiden haasteiden huomioimisen ulkoistusprojektien suunnittelussa ja vähentää siten projektin epäonnistumisen riskiä. Lista tunnistetuista kehityskohteista muodostaa lähtökohdan yritysten oman ulkoistamistoiminnan kehittämiselle tarjoamalla listan osa-alueista, joiden toimintaa on syytä tarkastella lähemmin.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten hedge-rahastot eroavat ns. normaaleista osakerahastoista ja kuinka suomalaiset hedge-rahastot ovat pärjänneet tutkimusjaksolla 2003-2005. Tutkimuksen empiirisen osan aineisto on kerätty julkisesti saatavilla olevasta informaatiosta. Aineistoon on kerätty seitsemän suomalaista ja yksi ruotsalainen hedge-rahasto. Empiirinen osa mittaa rahastojen menestymistä siihen sopiviksi valituilla menestysmittareilla. Tulokset osoittavat, että suomalaiset hedge-rahastot ovat pärjänneet käytetyillä mittareilla tutkimusperiodilla verrattain huonosti. Tutkittavista rahastoista tutkimuksessa parhaiten menestyi ruotsalainen Erik Penser Hedge Fond.
Resumo:
Tällä hetkellä markkinoinnin yksi tuoreimmista tutkimusalueista on yrittäjämäinen markkinointi. Yrittäjämäinen markkinointi on suomennos englanninkielisistä sanoista entrepreneurial marketing. Yrittäjämäinen markkinointi yhdistää markkinoinnin ja yrittäjyyden. Yrittäjämäisellä markkinoinnilla tarkoitetaan yksilön tai organisaation käyttäytymistä tavalla, joka haastaa markkinoiden tavanomaiset toimintamallit. Se on proaktiivinen, innovatiivinen ja riskejä ottava markkinointimalli, joka tunnistaa ja hyödyntää mahdollisuuksia markkinoilla houkutellakseen asiakkaita ja luodakseen kannattavia asiakassuhteita. Vaikka tai ehkä juuri siksi, että yrittäjämäinen markkinointi eroaa markkinoinnin oppikirjoissa esitetyistä perinteisistä teorioista, tutkimukset ovat osoittaneet, että yritykset ovat onnistuneet luomaan menestyvää liiketoimintaa toimimalla yrittäjämäisesti. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella yrittäjämäisen markkinoinnin käsitettä. Tutkielma on teoreettinen, käsiteanalyyttinen työ. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle tarkastelemalla markkinoinnin ja yrittäjyyden käsitteitä sekä näiden käsitteiden muodostamaa rajapintaa. Markkinoinnin uudelleen käsitteellistäminen, jossa yrittäjämäisessä markkinoinnissakin on kysymys, vaatii kuitenkin myös markkinoinnin ymmärtämistä kolmella tasolla ¿ kulttuurina,strategiana ja taktiikkana. Yrittäjämäinen markkinointi tarjoaa viitekehyksen markkinoinnin uusille vaatimuksille tulevaisuudessa vastauksena perinteiseen markkinointiin kohdistuneeseen kritiikkiin.
Resumo:
Suorituskyvyn mittaamista on tehty jo kauan yrityksissä. Nyt tämä suuntaus on löytämässä tiensä myös julkiselle sektorille, jossa palvelutoimittajien kyvykkyyden ja suorituskyvyn mittaamista on alettu suunnittelemaan ja laajamittaisemminkin. Toistaiseksi julkisella sektorilla ei ole tutkittu palvelutoimittajankyvykkyyden mittaamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa Tiehallinnolletoimittajavalinnan ja toimittajan kehittämisen työkalu, kyvykkyyden arviointimalli. Tavoitteena oli antaa myös kattava teoriakatsaus toimittajavalinnasta ja - kehittämisestä. Tutkimuksen teoreettinen osa keskittyy toimittajavalintaan infra-alalla, julkiseen hankintalainsäädäntöön ja toimittajan kehittämiseen. Empiirisessä osassa keskityttiin palvelutoimittajan kyvykkyyden arviointimalliin, CAT:iin, sen kykytekijöihin ja indikaattoreihin sekä mallin modifiointiin. Tiehallinnon malli on pitkälti samansisältöinen kuin Highways Agencyn malli, joskin selkeämpi ja lyhempi. Yksi kykytekijä, toiminnan laatu, lisättiin tässä työssä olevaan arviointimalliin.
Resumo:
Tämä Pro gradu -tutkielma osallistuu osuustoiminta- ja yhteiskuntavastuukeskusteluun yhdistämällä nämä kaksi käsitettä toisiinsa. Tavoitteena on kuvata osuustoiminnallisten arvojen ja periaatteiden heijastumista osuustoimintayritysten yhteiskuntavastuullisuuteen ja erityisesti yhteiskuntavastuusta raportointiin. Tutkimuson laadullinen tutkimus. Empiirinen aineisto koostuu kolmen metsäteollisuusyhtiön, yhden osuuskunnan ja kahden osakeyhtiön, yhteiskuntavastuuraporteista, vuosikertomuksista, Internet-sivuista ja yritysten yhteiskuntavastuuasiantuntijoille tehdyistä haastatteluista. Aineistoa kerättiin syksystä 2006 alkukevääseen 2007 asti. Tutkimustulokset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksenkanssa siinä, että osuustoimintayritysten arvot ja periaatteet ohjaavat yhteiskuntavastuulliseen toimintaan. Osuustoimintayritykset toimivat yhteiskuntavastuullisesti, mutta eivät viesti vastuullisuudestaan yhtä aktiivisesti kuin osakeyhtiöt. Maailman nykytilanteessa pehmeämmät arvot ovat alkaneet löytää entistä enemmän jalansijaa, ja vastuullisuus tulee jatkossa varmasti korostumaan liiketoiminnassa entistäkin enemmän. Osuustoimintayritykset voivatkin vastuuviestintää lisäämällä löytää vastuullisuudesta tulevaisuuden menestystekijän.
Resumo:
Pro gradu tutkimuksessa käsitellään oppivan organisaation ja innovatiivisuuden teorioita eri näkökulmista. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään Turun Wärtsilä Field Service, ja empiirisessä osiossa teetetään edellä mainittuihin aiheisiin liittyen kaksi ryhmähaastattelua osaston työntekijöillä. Tämä pro gradu syntyi tarpeesta toteuttaa tutkimus Wärtsilä Field Servicessä tekijöistä, jotka vaikuttavat innovatiiviseen toimintaa sekä tiedon välittymiseen. Haastattelujen pohjalta syntyy ensi kertaa suomenkielistä materiaalia Wärtsilä kenttähuollon työntekijöiden mielipiteistä ja innovatiivisuutta estävistä ja edistävistä tekijöistä. Tämä on myös gradun päätutkimus kohde. Oppivat organisaatiot pyrkivät jatkuvasti uusiutumaan ympäristön vaatimustenmukaisesti ja analysoimaan omaa toimintaansa. Täten yksilöiltä edellytetään jatkuvaa muutosvalmiutta, innovatiivisuutta ja oppimisvalmiutta. Tämän perusteella,tässä tutkimuksessa, innovatiivisuus oletetaan kuuluvaksi myös erottamattomastioppiviin organisaatioihin. Lisäksi informaation välittyminen huomioidaan tutkimuksessa keskeisenä tekijänä, sillä innovatiivisuus kanavoituu yrityksen eduksi parhaiten, mikäli työntekijät saadaan jakamaan tietoa avoimesti. Tutkimuksen tavoitteena on palvella johtoa, ja antaa pohja selvitystyölle kehitettäessä yrityksen toimintaa, ja kerättäessä ideoita, jotka lopulta tuottavat lisäarvoa yrityksen toiminnalle. Ryhmähaastattelujen tuloksena syntyy ehdotelmia toteuttamiskelpoisista arkipäivän toimintaan liittyvistä parannuksista, joita Wärtsilän kenttähuollossa on mahdollista soveltaa.
Resumo:
Tutkielman tavoite on selvittää, minkälaisia diskursseja lukion opettajat käyttävät puhuessaan sukupuolista ja millaisia sosiaalisia sukupuolia he puheessaan uusintavat. Tarkoituksena on tuoda näkyviin sellaisia diskursseja, joilla tytöistä ja pojista rakennetaan erilaisia. Teemahaastatteluja analysoidaan diskurssi-analyysin avulla. Opettajien puheissa toistuneesta kolmesta diskurssista kaksi, perinne- ja tiedediskurssi, uusintavat sellaisia sosiaalisia sukupuolia, joissa miehille ja naisille rakennettiin selvästi toisistaan poikkeavat roolit työ- ja perhe-elämään. Perinnediskurssilla pojista rakennettiin rohkeita, kun taas tytöistä tunnollisia ja syrjään vetäytyviä. Tiedediskurssilla rakennettiin sellaista sosiaalista todellisuutta, jossa matematiikka sopi paremmin pojille ja kielet tytöille. Kolmas käytetty diskurssi oli kykydiskurssi, joka ei uusintanut miesten ja naisten välisiä eroja,vaan rakensi sellaista sosiaalista todellisuutta, jossa kaikilla on sukupuolesta riippumattomat mahdollisuudet menestyä.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua liiketaloustieteelliseen keskusteluun osuuskuntien menestystekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää jakuvata, minkälainen on kohdeosuuskaupan verkosto ja verkostoituminen sekä mikä on niiden merkitys alueosuuskaupan toiminnassa. Kohdeorganisaationa on yksi S-ryhmän alueosuuskaupoista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista keskeistä kohdeosuuskaupan verkoston toimijaa. Tutkimustulokset osoittavat, että kohdeosuuskaupan verkosto voidaannähdä 1) muodollisena verkostona (S-ryhmään kuuluvat organisaatiot) sekä 2) epämuodollisena verkostona (tietyn maakunnan sisällä olevat organisaatiot). Sekä muodollinen että epämuodollinen verkosto nähtiin yhteisten intressien toteuttajana, tietämyksen välittämiskanavana ja instituutiona. Kohdeosuuskauppa on saanut monia strategisia hyötyjä verkostoitumalla; se on mahdollistanut muun muassa alueellisen hallinnon ja tuonut kustannus - ja volyymietuja osuuskaupalle.
Resumo:
Maatalouden perinteisen harjoittamismuodon, perheviljelmän, rinnalle on viime aikoina noussut yhtiömuotoista maataloutta. Syitä maatilan yhtiöittämiseen on useita, mutta yksi tärkeimmistä lienee osakeyhtiöön sovellettava erilainen verotus. Osakeyhtiömuotoinen maatalous asettaa uusia vaatimuksia erityisesti maatilayhtiön hallinnolle. Etukäteen on mm.selvitettävä viljelijän eläketurvaan liittyvät kysymykset, koska eläkelaki on sidoksissa tulevassa maatilaosakeyhtiössä noudatettavaan verolakiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää osakeyhtiömuotoisen maatalouden eroja perinteiseen harjoittamismuotoon verrattuna sekä selvittää, miten tila voidaan toimintamuodon muutoksen kautta yhtiöittää ilman vero-vaikutuksia. Taulukkolaskentaohjelmaan on rakennettu verolaskentamalli ja sen tarkoituksena on toimia tilansa yhtiöittämistä pohtivan viljelijän työkaluna. Malli laskee tilan verorasituksen sekä ammatinharjoittajalle, että osakeyhtiömuotoiselle maataloudelle, ja lopuksi vertaa näitä keskenään. Tutkielmassa on rakennettu myös yksinkertainen malli osakeyhtiö-muotoisen maatalouden avaavasta taseesta, jonka tulee syntyä TVL 24 §:n tasejatkuvuutta ja identtisyyttä noudattaen. Tähän ei ole olemassa selvää ohjetta, vaan on jouduttu käyttämään perusteltuja tulkintoja ja käytäntöjä.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat tiedonkäsittelyn haasteet organisaation eri toimintaympäristöissä. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat tietojohtamisen kolmiulotteinen organisaatiomalli sekä dissipatiivisen ja integroivan viestinnän kehikko. Tutkimuksen käytännönläheisessä osassa tarkastellaan kohdeorganisaation tiedonkulun nykytilaa ja haasteita eri osastoilla. Lisäksi kartoitetaan,mitä tiedonvaihdon välineitä käytetään sekä minkälaisia liikkumista helpottaviaja mahdollistavia tekijöitä eri toimintaympäristöissä ilmenee. Havaituista teemoista luotiin kaksi kuviota, jotka kuvaavat nyky- ja tavoitetilaa kolmiulotteisessa organisaatiossa. Viestinnän näkökulmasta havaintoja luokiteltiin organisaatioviestinnän kaksoisfunktion, laadullisten ominaisuuksien kehyksessä. Lisäksi jaoteltiin, mitä dissipatiivisen ja integroivan viestinnän elementtejä nousi esiin. Nykykäytännöistä löytyneitä elementtejä verrattiin tavoitetilaan. Kohdeorganisaation tarkastelu kolmiulotteisen organisaation ja viestinnän teorioiden pohjalta nosti esiin samansuuntaisia tuloksia. Kehitystarpeiden tunnistaminen mahdollistaa sisäisen viestinnän kehittämisen, minkäjälkeen viestintää tällä hetkellä haittaavat elementit voivat muuttua sitä tukeviksi.
Resumo:
Tällä tutkielmalla oli kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli selvittää, kuinka valittujen tuotteiden arvoa asiakkaiden silmissä voisi lisätä. Toisena tavoitteena oli selvittää tuotteiden arvon lisääntyminen arvoketjun jokaisella portaalla kartonkitehtaaltaloppuasiakkaalle. Tutkimuksen kohteena oli kolme erilaista arvoketjua. Tutkimusoli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tarvittavat tiedot kerättiin haastatteluilla. Tutkimuksen tuloksena voidaan mainita, että asiakkaat arvostavat laskua kustannuksissa enemmän kuin lisähyötyjä. Myös prosentuaalinen arvonlisäys valittuihintuotteisiin arvoketjun eri portaissa saatiin selville. Tästä työstä on tehty kaksi versiota; tämä versio, joka tulee julkiseksi neljän vuoden salassapitoajan jälkeen, ja toinen versio, joka sisältää arkaluontoisempaa kustannusinformaatiotaja on siitä syystä kokonaan salainen.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten mediatekstit kuvaavat naisten ja miesten työn ja muun elämän yhteensovittamista. Tavoitteena on tutkia sitä, miten media rakentaa ja uusintaa suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolikäsityksiä ja stereotypioita työn ja muun elämän yhdistämistä käsittelevissä lehtiteksteissä. Lisäksi tavoitteena on analysoida sitä, minkälaisia merkityksiä mediatekstit synnyttävät työstä ja yksityiselämästä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmetodina on käytetty diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto koostuu 17 suomalaisesta lehtitekstistä. Tekstien valinnassa oli tärkeää se, että ne käsittelevät työn ja muun elämän yhteensovittamista mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että media uusintaa olemassa olevia sukupuolikäsityksiä työn ja muun elämän yhteensovittamisessa.Lisäksi kävi ilmi työn tekemisen arvostaminen. Muu elämä rakennetaan pääsääntöisesti työssäkäynnin ympärille, vaikka mahdollisuuksia omaan aikaan ja yksityiselämään pidetään hyvin tärkeinä. Yhteiskunnan arvot ja kulttuuri ovat mediatekstien luoman kuvan taustalla. Tämä sanelee osaltaan sen, miten sukupuolta työn ja muun elämän yhteensovittamisessa on lehdissä käsitelty.
Resumo:
Matkapuhelinoperaattorit kohtaavat nykypäivänä yhä koventuvan kilpailun, jossa pitkäaikaisten asiakkaiden säilyttämisen merkitys korostuu. Pitkäaikaisten asiakkaiden säilyttäminen onkin usein avain taloudelliseen menestykseen. Operaattoreilla on pääpiirteittäin sanottuna kaksi tapaa säilyttää asiakkaansa. Ne voivat pyrkiä säilyttämään asiakkaansa nostamalla asiakkaantyytyväisyyttä tai lisäämällä vaihtokustannuksia. Vaihtokustannusten nostaminenei kuitenkaan ole yksinkertaista eikä pelkästään yrityksestä itsestään kiinni. Tästä johtuen järkevin tapa asiakkaiden säilyttämiseen on tyytyväisyystason nostaminen Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä keinoja operaattorit käyttävät tällä hetkellä asiakkaiden sitouttamiseksi ja kuinka nykykäytäntöjä voisi parantaa. Keinoja asiakassitouttamisen parantamiseksi haetaan teoreettisen osan lisäksi asiakaskyselystä, lehdistökatsauksesta sekä operaattorin toimintatapakartoituksesta. Tutkimus toi esille sen, että kaikilla toimialoilla asiakastyytyväisyys ja uskollisuuteen eivät kulje käsikädessä. Myös asiakkaiden tarpeiden tarkempi tunteminen on tärkeää aloilla, joilla vaihtokustannukset ovat alhaiset tai jossain tapauksissa jopa negatiivisia. Myös palveluiden differoinnissa asiakkaiden mielipiteiden tunteminen on tärkeää. Asiakkaiden käyttäminen apuna tuotekehityksessä saattaa myös luoda ratkaisevan kilpailuedun.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan julkisesti noteerattujen pankkien riskienhallintaraportoinnin nykykäytäntöä Puolassa. Tutkimus jakaantuu kahteen osaan: Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään pankkitoimintaa, pankkitoiminnan riskejä ja riskienhallintaa. Pankkitoiminnan riskejä ovat luotto- ja markkinariskit, lisäksi puhutaan operatiivisista ja ympäristöriskeistä. Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään ja kuvataan sitä, millaista on tutkimuksen kohdeyritysten riskienhallinta ja riskienhallintaraportointi, tutkimuksen tarkoituksena on myös verrata pankkien riskienhallintaraportointia keskenään. Tutkimuksen kohteena on 13 Varsovan pörssissä listattua pankkia. Tutkimusaineistona käytetään näiden pankkien vuoden 2005 vuosikertomuksia. Kysymyksessä on laadullinen tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kuvaileva ja selittävä tutkimusote. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty pattern matchingiä, jonka avulla tutkitaan aineistosta löytyviä riskienhallintaraportoinnin osatekijöitä/indikaattoreita ja verrataan niitä oletettuihin malleihin. Tutkittujen riskienhallintaraporttien perusteella voidaan todeta, että pankkitoiminnan ydinriskeistä: luotto-, korko-, valuutta- ja likviditeettiriskeistä raportoidaan hyvin. Sen sijaan puutteita löytyy operatiivisten ja ympäristöriskien raportoinnista. Suurin osa pankeista raportoi operatiivisista riskeistä, mutta raportointi on pintapuolista ja analysointi puuttuu. Ympäristöriskeistä raportointi ei ole yleistä. Raportoinnin laajuus ja informatiivisuus vaihtelevat pankkien kesken: Suuret, kansainväliset pankkikonsernit raportoivat riskeistään laajasti ja informatiivisesti, kun taas pienemmillä, kansallisilla pankeilla raportointi jää usean pankin kohdalla suppeaksi. Syitä raportoinnin eroille on monia: Yksi syistä on IFRS-standardien vakiintumaton käyttö pienimmillä, kansallisilla pankeilla verrattuna kansainvälisiin pankkikonserneihin. Kansainvälisillä pankkikonserneilla on paremmat valmiudet raportoida riskienhallinnastaan verrattuna pienimpiin pankkeihin, jotka julkaisivat tilinpäätöksensä ensimmäistä kertaa IFRS-standardien mukaisesti vuonna 2005. Yhtenä selittävänä tekijänäraportoinnin eroille voidaan myös mainita omistuspohja: sijoittajainformaation merkitys on korostunut erityisesti organisaatioissa, joissa on laaja, kansainvälinen omistuspohja. Sen sijaan valtio-omisteisessa yrityksessä sijoittajainformaation merkitys on vähäisempi. Myös yrityskulttuuri vaikuttaa siihen, missä laajuudessa, ja mitä tietoa yritys antaa julkisuuteen. Pankit ovat myös tarkkoja maineestaan, mitä tietoa voidaan julkaista ja mitä vaikutuksia tiedon julkaisemisellaon yrityskuvaan. Sen sijaan pankin koolla ei välttämättä ole vaikutusta riskienhallintaraportoinnin laajuuteen ja informatiivisuuteen.