974 resultados para Ecological and biochemical studies on cyanobacteria
Resumo:
The specific activity of glutamine synthetase (L-glutamate: ammonia ligase, EC 6.3.1.2) in surface grown Aspergillus niger was increased 3-5 fold when grown on L-glutamate or potassium nitrate, compared to the activity obtained on ammonium chloride. The levels of glutamine synthetase was regulated by the availability of nitrogen source like NH4 + , and further, the enzyme is repressed by increasing concentrations of NH4 +. In contrast to other micro-organisms, the Aspergillus niger enzyme was neither specifically inactivated by NH4+ or L-glutamine nor regulated by covalent modification.Glutamine synthetase from Aspergillus niger was purified to homogenity. The native enzyme is octameric with a molecular weight of 385,000±25,000. The enzyme also catalyses Mn2+ or Mg2+-dependent synthetase and Mn2+-dependent transferase activity.Aspergillus niger glutamine synthetase was completely inactivated by two mol of phenylglyoxal and one mol of N-ethylmaleimide with second order rate constants of 3·8 M–1 min–1 and 760 M–1 min–1 respectively. Ligands like Mg. ATP, Mg. ADP, Mg. AMP, L-glutamate NH4+, Mn2+ protected the enzyme against inactivation. The pattern of inactivation and protection afforded by different ligands against N-ethylamaleimide and phenylglyoxal was remarkably similar. These results suggest that metal ATP complex acts as a substrate and interacts with an arginine ressidue at the active site. Further, the metal ion and the free nucleotide probably interact at other sites on the enzyme affecting the catalytic activity.
Resumo:
The electronic structures of a series of 4-substituted pyridine N-oxides and 4-nitroquinoline N-oxide are investigated using the simple Pariser-Parr-Pople (PPP), a modified PPP, IEH and MINDO/2 methods. The electronic absorption band maxima and dipole moments are calculated and compared with experimental values. The photoelectron spectra of these compounds are assigned. The nature of the N-oxide group is characterized using the orbital population distributions. The antifungal activity exhibited by some of these compounds is discussed in terms of the nucleophilic frontier electron densities, superdelocalizabilities and electron acceptor properties. The effect of the electron releasing as well as the electron withdrawing substituents on the physico-chemical properties is explained.
Resumo:
Measurement of receptor-bound unlabelled physiologically active lutropin (luteinizing hormone, LH) was possible by a modified radioimmunoassay. The conventional radioimmunoassayconducted at 4°C was inadequate, whereas the modified assay performed at 37'C could measure receptor-bound lutropin. The radioimmunoassay at 37'C takes only 36h for completion compared with 5-7 days at 4°C. The sensitivity and range of dose-response curves are, however, unaltered. The validity of the technique was established by a number of criteria.
Resumo:
The binding of chromomycin A3, an antitumour antibiotic, to various DNA and chromatin isolated from mouse and rat liver, mouse fibrosarcoma and Yoshida ascites sarcoma cells was studied spectrophotometrically at 29°C in 10−2 M Tris-HCl buffer, pH 8.0, containing small amounts of MgCl2 (4.5 · 10−5−25 · 10−5 M). An isobestic point at 415 nm was observed when chromomycin A3 was gradually titrated with Image and its spectrum shifted towards higher wavelength. The rates and extent of these spectral changes were found to be dependent on the concentration of Mg2+. The change in absorbance at 440 nm was used to calculate apparent binding constant (Ka p M−1) and sites per nucleotide (n) from Scatchard plots for various DNA and chromatins. As expected, values of n for chromatin (0.06–0.10) were found to be lower than that found for corresponding DNA (0.10–0.15). Apparently no such correlation exists between binding constants (Ka p M−1 · 10−4) of DNA (6.4–11.2) and of chromatin (3.1–8.3), but Ka p M−1 of chromatin isolated from mouse fibrosarcoma and Yoshida ascites sarcoma are 1.5–3 times higher than that found for mouse and rat liver chromatin. These differences may be taken to indicate structural difference in nucleoprotein complexes caused by neoplasia. The relevance of this finding to tumour suppressive action of chromomycin A3 is discussed.
Resumo:
The addition of AMP to the crystalline and homogeneous mung bean nucleotide pyrophosphatase [EC 3.6.1.9]altered its electrophoretic mobility. AMP was tightly bound to the enzyme and was not removed on passage through a column of Sephadex G-25 or on electrophoresis. The molecular weight of the native and AMP-modified enzymes were 65,000 and 136,000, respectively. The properties of the native enzyme such as the pH (9.4) and temperature (49 °C) optima, inhibition by EDTA, reversal of EDTA-inhibition by Zn2+ and Co2+, were not altered on dimerization by AMP. The AMP-modified enzyme had a linear time-course of reaction, unlike the native enzyme which exhibited a biphasic time-course of reaction. The AMP-modified enzyme was irreversibly denatured by urea. AMP concentrations larger than 100 μM inhibited linearly the activity of the AMP-modified enzyme. ADP and ATP inhibited the activity in a sigmoidal manner. Km and V of the native and AMP-modified enzymes were, 0.25 mImage and 0.58 mImage ; and 3.3 and 2.5, respectively.
Resumo:
The galactose-binding lectin from the seeds of the jequirity plant (Abrus precatorius) was subjected to various chemical modifications in order to detect the amino acid residues involved in its binding activity. Modification of lysine, tyrosine, arginine, histidine, glutamic acid and aspartic acid residues did not affect the carbohydratebinding activity of the agglutinin. However, modification of tryptophan residues carried out in native and denaturing conditions with N-bromosuccinimide and 2- hydroxy-5-nitrobenzyl bromide led to a complete loss of its carbohydrate-binding activity. Under denaturing conditions 30 tryptophan residues/molecule were modified by both reagents, whereas only 16 and 18 residues/molecule were available for modification by N-bromosuccinimide and 2-hydroxy-5-nitrobenzyl bromide respectively under native conditions. The relative loss in haemagglutinating activity after the modification of tryptophan residues indicates that two residues/molecule are required for the carbohydrate-binding activity of the agglutinin. A partial protection was observed in the presence of saturating concentrations of lactose (0.15 M). The decrease in fluorescence intensity of Abrus agglutinin on modification of tryptophan residues is linear in the absence of lactose and shows a biphasic pattern in the presence of lactose, indicating that tryptophan residues go from a similar to a different molecular environment on saccharide binding. The secondary structure of the protein remains practically unchanged upon modification of tryptophan residues, as indicated by c.d. and immunodiffusion studies, confirming that the loss in activity is due to modification only.
Resumo:
THE COMPLEXES of pyridine-l-oxide and 2- and 4-substituted pyridine-l-oxides have been investigated previously[l]. The complexes of 3-substituted pyfidine-l-oxides, however, have received little attention. The rare-earth complexes of pyridine-Ioxide[l, 2], 4-methylpyridine- l-oxide [1] and 2,6- dimethylpyfidine-l-oxide[3,4] have been reported earlier. The present paper deals with the isolation and characterisation of 3-methylpyridine-l-oxide (3-Picoline-N-oxide, 3-PicNO) complexes with rare-earth perchlorates.
Resumo:
Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.
Resumo:
This paper presents a comparative population dynamics study of three closely related species of buttercups (Ranunculus repens, R. acris, and R. bulbosus). The study is based on an investigation of the behaviour of the seeds in soil under field conditions and a continuous monitoring of survival and reproduction of some 9000 individual plants over a period of 21/2 years in a coastal grassland in North Wales. The data were analysed with the help of an extension of Leslie's matrix method which makes possible an simultaneous treatment of vegetative and sexual reproduction. It was found that R. repens (a) depends more heavily on vegetative as compared with sexual reproduction, (b) shows indications of negatively density-dependent population regulation, and (c) exhibits little variation in population growth rates from site to site and from one year to the next. In contrast, R. bulbosus (a) depends exclusively on sexual reproduction, (b) shows indications of a positively density-dependent population behaviour, and (c) exhibits great variation in population growth rates from site to site and from one year to the next. R. acris exhibits an intermediate behaviour in all these respects. It is suggested that the attributes of R. repens are those expected of a species inhabiting a stable environment, while R. bulbosus exhibits some of the characteristics of a fugitive species.
Resumo:
This thesis consists of four studies. The first study examines wage differentials between women and men in the Finnish manufacturing sector. A matched employer-employee data set is used to decompose the overall gender wage gap into the contributions of sex differences in human capital, labour market segregation, and residual within-job wage differentials. The topic of the second study is the relationship between the extended unemployment benefits and labour market transitions of older workers. The analysis exploits a quasi-experimental setting caused by a change in the law that raised the eligibility age of workers benefiting from extended benefits. Roughly half of the unemployed workers with extended benefits are estimated to be effectively withdrawn from labour market search. The risk of unemployment declined and the re-employment probability increased among the age groups directly affected by the reform. The third study provides an empirical analysis of a structural equilibrium search model. Estimation results from various model specifications are compared and discussed. The last study is a methodological study where the difficulties of interpreting the results of competing risks hazard models are discussed and a solution for a particular class of models is proposed. It is argued that a common practice of reporting the results of qualitative response models in terms of marginal effects is also useful in the context of competing risks duration models.
Resumo:
Tämä väitöskirja koostuu asuntomarkkinoiden taloustieteellistä analyysia esittelevästä johdantoluvusta ja kolmesta tutkimuksesta, joissa analysoidaan asuntomarkkinoihin vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Luvussa 2 tutkitaan Suomen kiinteistöverojärjestelmän vaikutusta asuntorakentamiseen. Vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka myötä kunnat voivat verottaa rakentamatonta asuintonttia korkeammalla veroasteella kuin rakennettua tonttia. Maanomistajan rakentamispäätöksen teoreettisen mallin mukaan rakentamattoman tontin korotettu kiinteistöveron pitäisi nopeuttaa rakentamista, mutta toisaalta myös rakentamiseen investoitu rahamäärä saattaa muuttua. Asuintonttien kiinteistöverojen yleinen taso ei vaikuta maanomistajan käyttäytymiseen, sillä tontin verotusarvo ei riipu rakentamispäätöksestä. Vain rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erolla on merkitystä. Empiiriset tulokset ovat sopusoinnussa teorian kanssa. Tulosten mukaan prosenttiyksikön nousu rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erossa lisää omakotialoitusten määrää viidellä prosentilla lyhyellä aikavälillä. Luvussa 3 analysoidaan vuokrasääntelystä vuokralaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Vuokrasäännellyissä asunnoissa asuvat kotitaloudet hyötyvät vuokrasääntelystä alhaisen vuokran muodossa. Heille saattaa kuitenkin koitua myös haittaa siitä, että toiveita vastaavan asunnon löytäminen on vuokrasääntelytilanteessa vaikeaa, koska vapaille asunnoille on suuri määrä ottajia. Vapaarahoitteisen vuokra-asuntokannan vuokrien sääntely purettiin Suomessa asteittain vuosina 1992–1995. Tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat siihen, että vuokrasääntelyn aiheuttamista suurista eroista halutun ja todellisen asuntokulutuksen välillä koituvat hyvinvointitappiot kumosivat merkittävän osan matalien vuokrien hyödyistä vuokralaisille. Luvussa 4 tutkitaan Suomen asumistukijärjestelmän kannustinvaikutuksia. Asumistuen määrää rajoittavat asunnon pinta-alalle ja neliövuokralle asetetut ylärajat. Neliövuokrarajoite voidaan tulkita asumisen laatua rajoittavana tekijänä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa osoitetaan, että asumistukijärjestelmä luo vahvat kannustimet muuttaa asuntoihin, joissa pinta-ala- ja laaturajoitteet purevat. Empiiristen tulosten mukaan asumistukeen oikeutetut kotitaloudet eivät näytä reagoivan kannusteisiin. Tukeen oikeutettujen kotitalouksien asumisvalinnat suhteessa pinta-ala ja laaturajoitteisiin vastaavat muiden kotitalouksien valintoja ja asunnonvaihdon mahdollistama potentiaalinen asumistuen lisäys ei nosta muuttotodennäköisyyttä. Muuttamiseen liittyvät kustannukset ja vajavaiset tiedot tukijärjestelmästä saattavat selittää heikkoa reagointia asumistuen luomiin kannustimiin. Toinen mahdollinen selitys on asumistuen vajaakäyttö. Tutkimuksen mukaan vain 70–80 prosenttia asumistukeen oikeutetuista kotitalouksista nostaa tukea. Asumistuen hyödyntämisen todennäköisyys riippuu koulutustasosta, tuen määrästä ja tulo-odotuksista.
Resumo:
Environmental variation is a fact of life for all the species on earth: for any population of any particular species, the local environmental conditions are liable to vary in both time and space. In today's world, anthropogenic activity is causing habitat loss and fragmentation for many species, which may profoundly alter the characteristics of environmental variation in remaining habitat. Previous research indicates that, as habitat is lost, the spatial configuration of remaining habitat will increasingly affect the dynamics by which populations are governed. Through the use of mathematical models, this thesis asks how environmental variation interacts with species properties to influence population dynamics, local adaptation, and dispersal evolution. More specifically, we couple continuous-time continuous-space stochastic population dynamic models to landscape models. We manipulate environmental variation via parameters such as mean patch size, patch density, and patch longevity. Among other findings, we show that a mixture of high and low quality habitat is commonly better for a population than uniformly mediocre habitat. This conclusion is justified by purely ecological arguments, yet the positive effects of landscape heterogeneity may be enhanced further by local adaptation, and by the evolution of short-ranged dispersal. The predicted evolutionary responses to environmental variation are complex, however, since they involve numerous conflicting factors. We discuss why the species that have high levels of local adaptation within their ranges may not be the same species that benefit from local adaptation during range expansion. We show how habitat loss can lead to either increased or decreased selection for dispersal depending on the type of habitat and the manner in which it is lost. To study the models, we develop a recent analytical method, Perturbation expansion, to enable the incorporation of environmental variation. Within this context, we use two methods to address evolutionary dynamics: Adaptive dynamics, which assumes mutations occur infrequently so that the ecological and evolutionary timescales can be separated, and via Genotype distributions, which assume mutations are more frequent. The two approaches generally lead to similar predictions yet, exceptionally, we show how the evolutionary response of dispersal behaviour to habitat turnover may qualitatively depend on the mutation rate.