Ympäristökustannusten hallinta osana tuotekehitystä

Kasvava määrä yrityksiä on siirtynyt kohti vastuullisempaa tai kestävämpää liiketoimintamallia ottaessaan käyttöönsä ympäristöstrategioita ja kehittäessään ympäristöystävällisempiä tuotteita. Tällaisten tuotteiden kehittäminen on saanut osakseen yhä enemmän huomiota keinona parantaa organisaation suorituskykyä. On kuitenkin vain vähän tietoa siitä, miksi ja miten yritykset yhdistävät ympäristöystävällisyyden uusien tuotteiden kehittämiseen. On vain vähän akateemista empiiristä ympäristölaskentatoimeen liittyvää tutkimusta. Erityisesti ympäristölaskentatoimen vaikutuksia yrityksen sisäisiin prosesseihin, kuten esimerkiksi tuotekehitykseen, on tutkittu niukasti. Tutkielmassa vastataan kysymyksiin: miten ympäristöasiat huomioidaan tuotteen elinkaarikustannusten selvittämisessä sekä miten johdon ympäristölaskentatoimea ja sen tuottamaa informaatiota hyödynnetään tuotekehityksessä most likely -yrityksessä? Tutkimuskysymyksiin pyritään löytämään vastaus tutkimalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleja sekä tutustumalla aiheesta aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen. Lisäksi kysymyksiin etsitään vastausta empiirisen toiminta-analyyttisen tutkimuksen avulla. Tutkielman empiirinen osa suoritettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastatteluja käyttäen. Tutkimustulokset ovat pitkälti samansuuntaisia aiheesta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen kanssa. Most/least likely -mallia soveltaen niitä voidaan yleistää myös muihin yrityksiin sopiviksi. Tutkielmassa havaittiin, että ympäristökustannuslaskennan soveltamisen voidaan ajatella olevan yleisesti vielä hyvin harvinaista tai vasta kehittymässä eikä se ole erityisen kokonaisvaltaista. Sen voidaan edelleen ajatella olevan kaukana siitä, että se tuottaisi erityisen järjestelmällisiä vaikutuksia organisaatioiden ja valtioiden sääntöihin ja toimintoihin ja siten määrittelisi laskentatoimen käytäntöjä. Haasteena ympäristölaskentatoimen kehittämiselle tuntuu edelleen olevan se, että ympäristökustannuksia ei pidetä merkittävinä suhteessa muihin kustannuksiin. Kustannuksiin kohdistuva huomio näyttäisi myös kiinnittyvän liiaksi valmistukseen koko tuotteen arvoketjun sijaan. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että yhä monet ympäristökustannukset ovat niin sanotusti yhteiskunnan kannettavana yrityksen sijaan. Muun muassa tuotteiden käytöstä aiheutuvien ympäristökustannuksien seurantaan ei välttämättä ole motivaatiota yrityksen sisällä, sillä niiden seurauksena aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten kustannukset menevät yhteiskunnan kannettavaksi. Koska hinta on tuotteiden myyntiin ensisijaisesti vaikuttava tekijä, huolellinen ympäristöön ja kustannuksiin liittyvä arviointi olisi paikallaan jo tuotekehitysvaiheessa.

The way to organizational longevity - Balancing stability and change in Shinise firms

THE WAY TO ORGANIZATIONAL LONGEVITY – Balancing stability and change in Shinise firms The overall purpose of this dissertation is to investigate the secret of longevity in Shinise firms. On the basic assumption that organizational longevity is about balancing stability and change, the theoretical perspectives incorporate routine practice, organizational culture, and organizational identity. These theories explain stability and change in an organization separately and in combination. Qualitative inductive theory building was used in the study. Overall, the empirical data comprised 75 in-depth and semi-structured interviews, 137 archival materials, and observations made over 17 weeks. According to the empirical findings, longevity in Shinise firms is attributable to the internal mechanisms (Shinise tenacity, stability in motion, and emergent change) to secure a balance between stability and change, the continuing stability of the socio-cultural environment in the local community, and active interaction between organizational and local cultures. The contribution of the study to the literature on organizational longevity and the alternative theoretical approaches is first, in theorizing the mechanisms of Shinise tenacity and cross-level cultural dynamism, and second, in pointing out the critical role of: the way firms set their ultimate goal, the dynamism in culture, and the effect of history of the firm to the current business in securing longevity. KEY WORDS Change; Culture; Organizational identity; Organizational longevity; Routines; Shinise firms; Stability; Qualitative research

Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on kansainvälinen tekemisen alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä maker, ja miten se toteutuu Suomessa. Maker -kulttuuri on 2000-luvulla syntynyt itse tekemisen alakulttuuri, jossa hyödynnetään ennakkoluulottomasti kehittynyttä teknologiaa, avoimia työtiloja sekä kansainvälistä virtuaalista ja fyysistä yhteisöä. Pyrkimyksenä on kuvailla ja kartoittaa ilmiötä, josta ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta Suomessa. Tutkimuksen viitekehyksessä kansainvälinen maker-kulttuuri sijoitetaan perinteisen käsityöprosessin ympäristöihin. Teoria rakentuu maker-kulttuurin kansainvälisestä tutkimuksesta ja suomalaisesta käsityötutkimuksesta. Tutkimusote on fenomenografinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista (11) maker-kulttuurin asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Suomalaisesta maker- kulttuurista nousi tutkimuksessa esiin kolme keskeistä näkökulmaa: 1. Yhteisö vahvistaa sosiaalista pääomaa, levittää osaamista sekä jakaa käsityöllisen prosessin. 2. Avoimet työtilat, informaatioteknologian yleistyminen sekä modernin tuotantoteknologian kehittyminen ja halventuminen ovat luoneet ympäristön, jossa maker-kulttuuri kasvaa ja kehittyy. 3. Oppiminen ja henkilökohtainen kompetenssi ovat keskeisiä kokonaisen käsityöprosessin osatekijöitä. Oma-aloitteisuutta ja yrittämistä arvostetaan, ja niitä vahvistetaan vertaistuella. Teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja osaamisen jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa maker-kulttuurissa teknologista kompetenssia, sen vahvistamista ja jakamista arvostetaan. Muualla maailmassa teknologista kompetenssia pidetään enemmänkin lähtökohtana ja itseisarvona, jonka kautta maker-kulttuurista kiinnostutaan. Tulevaa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistusta 2016 silmällä pitäen jatkotutkimusta voisi tehdä peruskoulun käsityönopetuksen ja maker -kulttuurin kohtaamisesta sekä maker-kulttuurista ilmiölähtöisen oppimisen kenttänä. Asiasanat: maker, hackerspace, makerspace, FabLab,hacker, open source, avoimet työtilat, digitaalinen valmistaminen, digital fabrication, kokonainen käsityö

Maantien 370 ja valtatien 15 parantaminen välillä Kouvola–Valkeala : Aluevaraussuunnitelma

Valtatie 15 on tärkein yhteys Etelä-Savon ja Kymenlaakson välillä. Sen merkitys on suuri tavaraliikenteelle ja metsäteollisuuden kuljetuksille Sisä-Suomesta HaminaKotkan satamaan. Asiointi- ja työmatkaliikenne on vilkasta Valkealasta Kouvolaan ja pohjoisempana sijaitsevaan Vekaranjärven varuskuntaan, joka on maan suurimpia varuskuntia. Pohjoisesta Kouvolaan tuleva liikenne käyttää valtatieltä 15 Heparosta jatkuvaa maantietä 370. Valtatien 15 liikenne etelään (vt 6) ja länteen (vt 12) kiertää nykyisin Tykkimäen kautta. Suunnittelualue kattaa maantien 370 lähes kokonaan Ahlmannintien (maantie 14594) liittymän pohjoispuolelta Heparon eritasoliittymään ja jatkuu siitä itään Mikkelin suuntaan valtatienä 15 Toikkalantien liittymään asti. Tieosuuden pituus on noin 10 kilometriä. Aluevaraussuunnitelmassa on selvitetty ensin Kouvolan kohdalla valtateiden 6 ja 15 sekä muun keskeisen väyläverkon puutteet ja ongelmat sekä palvelutasotavoitteet. Tämän jälkeen on suunniteltu valtateiden ja muiden väylien periaateratkaisut sekä selvitetty niin tilantarve, suhde ympäröivään maankäyttöön ja vaikutukset. Myös mahdollisuudet hankkeen vaiheittain toteuttamiseksi on käsitelty. Aluevaraussuunnitelmassa on tarkennettu ratkaisuja, vaikutusarviota ja liikenteen, maankäytön ja ympäristön lähtötietoja. Päätavoitteena on ollut selvittää pääteiden ja muun tie- ja katuverkon kehittämisen periaatteet niin, että nykyiset palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 15 sekä maantien 370 vastaavat niille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi.

Valtatien 6 parantaminen Kouvolan kohdalla : Yleissuunnitelma

Valtatie 6 on keskeinen osa Salpausselän liikennekäytävää ja kuuluu osana Euroopan komission päättämään Suomen kattavaan liikenneverkkoon (TEN-T). Valtatie 6 on toinen kansainvälisen liikenteen päätieyhteys itärajan rajanylityspaikoille. Valtateiden 6 ja 12 muodostama reitti on tärkeimpiä poikittaisyhteyksiä Suomen länsi- ja itäosien välillä. Valtatie 6 on erityisen tärkeä Kaakkois-Suomen suurteollisuudelle ja erittäin merkittävä raskaan liikenteen kuljetusreitti muun muassa Nuijamaan ja Imatran raja-asemille. Yhteysvälillä kuljetetaan myös poikkeuksellisen paljon vaarallisia aineita ja suuria erikoiskuljetuksia. Valtatie on vilkasliikenteinen ja huomattava osuus liikenteestä on pitkämatkaista. Suunnittelualue kattaa valtatien 6 osuuden Kouvolan länsipuolelta Kukonojalta itäpuolelle Tykkimäkeen asti. Valtatie 12 kuuluu suunnittelualueeseen Korian pohjoispuolella Suviojan ja Keltin alueella. Tieosuuden pituus on noin 19 kilometriä. Yleissuunnitelmassa on selvitetty ensin Kouvolan kohdalla valtateiden 6 ja 15 sekä muun keskeisen väyläverkon puutteet ja ongelmat sekä palvelutasotavoitteet. Tämän jälkeen on suunniteltu valtateiden ja muiden väylien periaateratkaisut sekä selvitetty niin tilantarve, suhde ympäröivään maankäyttöön ja vaikutukset. Myös mahdollisuudet hankkeen vaiheittain toteuttamiseksi on käsitelty. Yleissuunnitelmassa on tarkennettu ratkaisuja, vaikutusarviota ja liikenteen, maankäytön ja ympäristön lähtötietoja. Päätavoitteena on ollut selvittää pääteiden ja muun tie- ja katuverkon kehittämisen periaatteet niin, että nykyiset palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 6 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 6 parannetaan korkealuokkaiseksi valtatieksi Kukonojalta Tykkimäkeen matkalla tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Kukonojan ja Suviojan välillä valtatie rakennetaan keskikaiteelliseksi ohituskaistatieksi eritasoliittymineen ja Suviojalta Tykkimäkeen nelikaistaiseksi moottoritieksi. Valtatien 6 käytävään rakennetaan kattava jalankulku- ja pyöräilytieverkosto. Lisäksi tehdään meluntorjuntaa.

Petsamosta Varejoelle. Siirtolaisyhteisö menneisyyden, arjen ja tulkintojen jälleenrakentajana toisen maailmansodan jälkeen

Vuosina 1920–1944 Suomeen kuuluneen Petsamon asukkaat evakuoitiin toisen maailman alueluovutusten myötä Pohjois-Pohjanmaalle. Siirtolaisia varten perustettiin Varejoen asutusalue, etelä-lappilaiseen Tervolan kuntaan. Ensimmäiset asukkaat saapuivat kesällä 1946. Tarkastelen Varejoen asuttamiseen ja sinne asettumiseen liittyviä käsityksiä. Tutkimukseni käynnistyi osana FEENIKS – Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta -hanketta, jonka tapaamisissa muotoutui niin sanottu Petsamo-ryhmä. Olen tehnyt kaksi muistitietohaastattelua, joissa mukana olleet ovat asuneet Varejoella 1940–1960-luvun välisenä aikana. Kysyn millaisia käsityksiä muistitieto välittää Petsamon siirtolaisten yhteisön jälleenrakentamisesta Varejoella toisen maailmansodan jälkeen, sekä mitkä tekijät auttoivat ja/tai haittasivat asettumista Varejoelle. Analyysissani huomioin, että kyse on jälkipolven, siis siirtolaisten lasten ja lastenlasten, välittämästä ja tulkitsemasta ylisukupolvisesta muistitiedosta. Varejoki muotoutui valtion tiukan kontrollin, avustusten ja avustajien sekä siirtolaisten tekemien raivaus- ja rakennustöiden myötä. Siinä missä valtion toimet tuottivat yhteisön, niin siirtolaiset rakensivat yhteisöllisyyttä. Kylällä oli paljon yhteisöllistä toimintaa, johon kaikki eivät kuitenkaan osallistuneet. Varejoelle mahtuu myös kertomuksia pahoinvoinnista, eristämisestä ja eristäytymisestä sekä niukasta arjesta. Tuntemus paikallisten asukkaiden epäluuloisuudesta siirtolaisia kohtaan lujitti ennestään siirtolaisten yhteishenkeä. Sota- ja evakkovuosien jälkeen rauha, oma koti, tuttu yhteisö ja toivorikkaus olivat merkittäviä henkisen jälleenrakennuksen kasvualustoja. Kasvavat perheet sekä pakottivat että kannustivat siirtolaisia jaksamaan. Lasten syntymät toivat tullessaan kodin tuntua. Aluksi kaikki olivat keskenään samassa pisteessä, mutta ajan myötä siirtolaisten välillä alkoi olla eroja: osa pärjäsi paremmin, osa huonommin. Kotitilantöiden edetessä ihmiset sekä joutuivat että pääsivät töihin muihin ammatteihin. Näin hierarkia jälleenrakentui vähitellen, mistä oli osoituksena myös siirtolaisten koulunkäynnin normalisoituminen poikkeusolojen jälkeen. Petsamoon kohdistettua ikävää lievitettiin muun muassa tutulla ruoalla, jonka kautta kodin tuntua tuotiin uuteen ympäristöön. Varsinkin vanhimmat asukkaat kaipasivat Petsamoon. He eivät asettuneet Varejoelle ja kokemus petsamolaisuudesta oli vahva. Sen sijaan nuoremmat asettuivat ajan myötä ja he alkoivat kokea itsensä varejokisiksi ja myöhemmin myös tervolalaisiksi.

Vihreän IT:n menetelmiä ja niiden vaikutukset ympäristölle ja yrityksille

Vihreä IT on informaatioteknologia-alan suuntaus, jonka tarkoituksena on muokata informaatioteknologian eri osa-alueita mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaviksi. Tässä tutkielmassa käydään läpi muutamia suurimpia vihreän IT:n osa-alueita liittyen energiankulutukseen ja laitteiden elinkaareen. Parannukset näissä alueissa eivät edesauta pelkästään ympäristön hyvinvointia, vaan ne tarjoavat esimerkiksi yrityksille mahdollisuuden taloudelliseen hyötyyn. Suuret datakeskukset aiheuttavat suuren osan informaatioteknologia-alan energiantarpeesta. Suunnittelemalla datakeskusten rakenne järkevästi ja uudistamalla vanhaa laitteistoa saadaan aikaan energiansäästöä. Uuden sukupolven serverit kuluttavat vähemmän energiaa kuin edeltäjänsä ja ovat tehokkaampia, eikä niiden huoltoon ja ylläpitoon kulu ylimääräisiä resursseja. Pilvipalveluiden yleistyminen on johtanut siihen, että yritysten ei välttämättä enää edes tarvitse investoida omiin datakeskuksiin tai servereihin, sillä kaikki tarvittavat palvelut saadaan pilvipalveluiden tarjoajilta tarvittaessa. Erilaisten laitteiden elinkaari koostuu yleensä aina seuraavista vaiheista: suunnittelu, valmistus, kuljetus, käyttö sekä kierrätys tai hävittäminen. Jokainen näistä vaiheista aiheuttaa omanlaistaan kuormitusta ympäristölle. Suurimman osuuden luo kuitenkin laitteiden käytöstä aiheutuva valtava energiantarve. Jokaiseen elinkaaren vaiheeseen voidaan tehdä parannuksia, joiden avulla laitteesta saadaan mahdollisimman ympäristöystävällinen sen koko elinaikansa ajaksi. Ympäristöhyötyjen lisäksi vihreästä IT:stä hyötyvät myös yritykset. Yritysten IT-laitteiston uusiminen ja monet energiansäästösovellukset esimerkiksi tietokoneissa tuovat suuren säästön vuosittaisiin sähkökuluihin. Yritykset voivat halutessaan luoda erillisen vihreän IT:n strategian, jonka perusteella omia toimintoja aletaan muuttaa ympäristöystävällisemmiksi. Jos tämä tehdään oikein ja vihreät tavoitteet saavutetaan, voi yritys saada tästä huomattavaa etua markkinointiinsa ja tavoittaa näin uusia asiakkaita.

Optimal processing chain for waste power plant

This study is done to examine waste power plant’s optimal processing chain and it is important to consider from several points of view on why one option is better than the other. This is to insure that the right decision is made. Incineration of waste has devel-oped to be one decent option for waste disposal. There are several legislation matters and technical options to consider when starting up a waste power plant. From the tech-niques pretreatment, burner and flue gas cleaning are the biggest ones to consider. The treatment of incineration residues is important since it can be very harmful for the envi-ronment. The actual energy production from waste is not highly efficient and there are several harmful compounds emitted. Recycling of waste before incineration is not very typical and there are not many recycling options for materials that cannot be easily re-cycled to same product. Life cycle assessment is a good option for studying the envi-ronmental effect of the system. It has four phases that are part of the iterative study process. In this study the case environment is a waste power plant. The modeling of the plant is done with GaBi 6 software and the scope is from gate-to-grave. There are three different scenarios, from which the first and second are compared to each other to reach conclusions. Zero scenario is part of the study to demonstrate situation without the power plant. The power plant in this study is recycling some materials in scenario one and in scenario two even more materials and utilize the bottom ash more ways than one. The model has the substitutive processes for the materials when they are not recycled in the plant. The global warming potential results show that scenario one is the best option. The variable costs that have been considered tell the same result. The conclusion is that the waste power plant should not recycle more and utilize bottom ash in a number of ways. The area is not ready for that kind of utilization and production from recycled materials.

Nuoren kouluttajan kokemuksia varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta : fenomenografinen tapaustutkimus Uudenmaan prikaatissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perusyksikön kouluttajien käsityksiä varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta. Tutkimuksessa aihepiiriä lähestyttiin kolmen pääteeman kautta, joita olivat kouluttajan rooli, kouluttajan osaaminen ja valmiudet sekä johtaja- ja kouluttajakoulutus perusyksikön arjessa. Tutkimus on ihmistieteisiin lukeutuva fenomenografinen tapaustutkimus. Fenomenografian tueksi tutkimuksessa on pyritty monimentelmällisyyteen aineistotutkimuksen ja esitutkimuksen kautta. Esitutkimuksessa selvitettiin varsinaisen tutkimusjoukon esimiesten käsityksiä tutkimuksen aihepiiristä. Tutkimusjoukkona tässä tutkimuksessa oli seitsemän kouluttajaa kahdesta Uudenmaan prikaatin perusyksiköstä. Tutkimusjoukkoon valikoitu tasaisesti upseereita ja aliupseereita, jotka kaikki palvelivat joukkueen vastuullisen kouluttajan tehtävässä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kouluttajan rooli varusmiesjohtajien johtaja- ja kouluttajakoulutuksen toteuttajana nähdään monipuoliseksi ja erittäin vastuulli-seksi. Kouluttajan tulee kyetä omaksumaan erilaisia piirteitä omaan rooliinsa ja muokkaa-maan sitä ympäristön ja ympärillä olevien ihmisten edellyttämällä tavalla. Kouluttajat koke-vat olevansa ensisijassa valmentajia, kouluttajia ja kasvattajia. Toimiessaan tuossa vastuulli-sessa roolissa kouluttajat kokevat osaavansa johtaja- ja kouluttajakoulutuksen normiston ja tavoitteet varsin huonosti. Kuitenkin he nimeävät omiksi päämäärikseen koulutuksessa samo-ja tavoitteita kuin virallisissa normeissa on määritetty. Kouluttajat kokevat johtaja- ja koulut-tajakoulutuksen kirjalliset tuotteet pääosin kuormittaviksi arkityössään, mutta käyttävät kui-tenkin hyödykseen kyseisen ohjelman perusidean mukaisia palautetyökaluja myös omassa toiminnassaan. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että nykyinen kouluttajakaarti on omaksunut puolus-tusvoimissa käytössä olevan johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelman ja noudattavat sen oppeja jopa tiedostamattomalla tasolla. Kouluttajat kuitenkin kaipaavat tukea ohjelman teoreettisen pohjan vahvistamiseen. Kouluttajien työskentelyn tukemiseksi ohjelman tukityökaluja tulisi kehittää siten, että ne mahdollistaisivat paremmin kouluttajien ja koulutettavien henkilökoh-taisten ominaisuuksien mieltymysten huomioimisen. Tehty tutkimus ei välttämättä ole perinteisen määritelmän mukaista fenomenografiaa puh-taimmillaan. Fenomenografiassa tavoitteena on tuoda esiin haastateltavien käsityksien mu-kainen asiayhteys, missä olen mielestäni onnistunut. Tutkimuksen yleistettävyyden osalta voidaan pohtia onko otanta laajuudeltaan riittävä. Tulee kuitenkin muistaa, että fenomenografiassa tavoitellaan pikemminkin tulosten universaalia yleisyyttä kuin niiden yleistettävyyttä.

Kaukolämpöjohdon lämpöhäviöiden talteenotto lämpöpumpputeknologian avulla

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli laatia tarkastelumalli, jonka perusteella pystyttäisiin analysoimaan tutkimuksessa tarkasteltavan kaukolämpöjohdon lämpöhäviöiden talteenot-toratkaisun taloudellista kannattavuutta yleisellä tasolla sekä sen mahdollisissa sovellus-kohteissa. Työssä tarkastellaan kaukolämpöjohtoa, jonka sisään on sijoitettu lämmönke-ruuputki. Lämmönkeruuputken on tarkoitus kerätä lämpöä kaukolämpöjohdon vaipasta sekä pitää vaipan lämpötilaa ympäristön lämpötilaa matalampana, jolloin johdon ulkopuo-lisia lämpöhäviöitä ei synny. Tarkastelumalli laadittiin perustuen lämpöpumppuprosessin ja kaukolämpöverkoston yleisiin mitoitusperiaatteisiin sekä ratkaisuun liittyvien järjestelmien osalta kerättyihin tarkas-teluhetkeä edustaviin kustannustietoihin. Tarkastelumallista laadittiin Excel-laskentataulukkona, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa järjestelmän sovelluskohdekoh-taiseen tarkasteluun sekä mitoitukseen. Lasketut takaisinmaksuajat osoittautuivat kaikissa tarkastelluissa tapauksissa järjestelmien arvioitua teknistä käyttöikää lyhyemmäksi. Järjestelmällä voisi olla tietynlaisissa sovellus-kohteissa myös strateginen, kaukolämpöliiketoiminnan riskejä vähentävä merkitys.

Joukkojen joustokestävyys : toimintakykyä ja resilienssiä edistävä kouluttaminen

Toimintakykyyn liittyvä resilienssi on henkistä joustokestävyyttä, joka auttaa ihmistä palautumaan vastoinkäymisistä sekä säilyttämään toimintakykynsä ympäristön muutoksissa ja haasteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia resilienssiä osana toimintakykyä ja selvittää, minkälaisilla koulutuskäytänteillä niitä voidaan edistää maastossa tapahtuvassa taistelu- ja ampumakoulutuksessa. Aihepiiri on ajankohtainen puolustusvoimissa maavoimien uudistetun taistelutavan sotilaalle asettamien vaatimusten vuoksi. Resilienssiä on tarkasteltu viime aikoina turvallisuuden ja kasvatuksen tutkimuksessa enenevässä määrin, mutta sitä on puolustusvoimissa tutkittu hyvin vähän. Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmänä on käytetty etnografiaa. Aineisto on kerätty kesällä 2014 osallistuvan havainnoinnin keinoin neljässä eri harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä. Havainnointi tapahtui peruskoulutuskauden taistelu- ja ampumaharjoituksissa sekä yhdessä joukkokoulutuskauden harjoituksessa. Havainnointiaineistolle suoritettiin teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jossa pyrittiin löytämään tehdyille havainnoille ja tulkinnoilla tukea aihepiirin tutkimuskirjallisuudesta kootusta teoreettisesta viitekehyksestä. Analyysin tuloksista voidaan käytettyyn teoriaan viitaten päätellä, että moni havainnoitu koulutuksen ja johtamisen käytänne voi vaikuttaa välillisesti koulutettavien toimintakyvyn ja resilienssin edistymiseen. Näitä käytänteitä ovat muun muassa esimerkin näyttäminen, kommunikaation korostaminen, rakentava palaute, positiivisen koulutusilmapiirin luominen, ryhmätyöskentely, ongelmalähtöinen opetus sekä koulutuksen realistisuus ja haastavuus. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että havainnoidussa koulutuksessa hyödynnettiin monia resilienssiä ja toimintakykyä edistäviä koulutuksen ja johtamisen käytänteitä, mutta resilienssin tiedostavalla koulutuksella tulokset saattaisivat olla vielä tehokkaampia. Viitekehykseksi kootun teoriatarkastelun perusteella resilienssi voidaan ajatella osana sotilaan toimintakykyä tuoden siihen ajankohtaisen uuden näkökulman. Voidaan myös todeta, että resilienssin tutkimus on jatkossakin mielekästä toimintakyvyn teorian ja koulutuksen kehittämisen kannalta.

Miehittämättömien ilma-alusten kehitysnäkymät

Miehittämättömien ilma-alusten viimeaikainen teknologinen kehittyminen on ollut nopeaa. Miehittämättömien ilma-alusten suorituskyvyt ovat jo nyt vaikuttaneet viimeaikaisten sotilasoperaatioiden toteutukseen. Tulevaisuudessa niiden vaikutusta taistelukentän tapahtumiin voidaan pitää vieläkin merkittävämpänä. Tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälai-sia miehittämättömiä ilma-aluksia on käytettävissä 2030-luvulla. Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin kirjallisuustutkimusmenetelmää, jossa aineiston laadullisella katsauksella analysoitiin miehittämättömien ilma-alusten teknologiaan vaikuttavia muutoksia ja kehityssuuntia. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu julkaistuista teoksista, artikkeleista, raporteista, aikaisemmista tutkimuksista ja sähköisiä tietokannoista sekä internetjulkaisuista. Tutkimuksessa etsittiin miehittämättömän ilma-alusteknologian teknisiä kehityskohteita, jotka vaikuttavat kyseessä olevan teknologian kehitykseen. Miehittämättömien ilma-alusten toimintaympäristö ja sen muutokset vaikuttavat myös kehitteillä olevien miehittämättömien ilma-alusten kehitykseen. Tämän vuoksi selvitettiin myös tulevaisuuden ympäristön asettamia vaatimuksia miehittämättömille ilma-aluksille. Aineistoanalyysin perusteella UAV-kehitysohjelmat pyrkivät tuottamaan miehittämättömiä ilma-aluksia, jotka pystyvät toimimaan vihamielisessä toimintaympäristössä. Johtopäätöksissä tuodaan esille 2030-luvun UAV-teknologian suorituskyvyn mahdollisuuksia ja vaikutuksia tulevaisuuden taistelukentälle.

Varusmiesten liikunnalliset tavoiteorientaatiot peruskoulutuskaudella

Tämän tutkimuksen aiheena on varusmiesten liikuntamotivaatio. Liikuntamotivaatiota tarkastellaan viisiulotteisen tavoiteorientaatioteorian näkökulmasta. Tavoiteorientaatioteoriassa keskeistä on tavoitteiden merkitys käyttäytymistä ohjaavina tekijöinä, ympäristön vaikutus orientaatioiden omaksumiseen sekä orientaatioiden vaikutus tavoitteelliseen toimintaan. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia varusmiesten liikuntamotivaatiossa peruskoulutuskauden aikana tapahtuvia muutoksia. Tavoiteorientaatioteorian pohjalta muokattiin aiempaa tutkimusta mukaillen kysely, jota käytettiin aineiston keräämisessä. Mitatut orientaatiomuuttujat olivat oppimisorientaatio, saavutusorientaatio, suorituslähestymisorientaatio, suoritusvälttämisorientaatio ja välttämisorientaatio. Lisäksi mitattiin epäonnistumisen pelkoa. Aineisto kerättiin kyselyllä, joka toteutettiin kahdesti samalle varusmiesjoukolle peruskoulutuskauden aikana. Vastaajille muodostettiin orientaatioprofiilit, joiden lisäksi aineistosta tarkasteltiin motivaation ajallista pysyvyyttä sekä orientaatiomuuttujien välisiä korrelaatioita. Parhaiten aineistoa kuvaamaan sopii kahden orientaatioryhmän malli. Välttämisorientoituneilla korostuvat muita orientaatioita enemmän suoritusvälttämisorientaatio ja välttämisorientaatio. Oppimis-suoritusorientoituneilla korostuu oppimisorientaatio, saavutusorientaatio ja suorituslähestymisorientaatio. Oppimis-suoritusorientoituneiden ryhmä oli välttämis-orientoituneiden ryhmää suurempi molemmilla mittauskerroilla, mutta pieneni mittauskertojen välillä. Aineiston perusteella voidaan todeta varusmiesten liikunnallisten tavoiteorientaatioiden olevan suhteellisen stabiileja käytetyllä mittausvälillä. Muuttujien mittauskertojen välisissä keskiarvoissa on tilastollisesti merkitseviä muutoksia epäonnistumisen pelossa ja suoritusvälttämisorientaatiossa, joiden keskiarvot pienenivät. Muutokset tarkoittavat sitä, että alisuoriutumisen ja epäonnistumisen pelko sekä huoli suhteellisesti palvelustovereita heikommasta suorituksesta laskivat palveluksen edetessä. Muuttujien väliset korrelaatiot ovat pääosin samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Kaikkien muuttujien mittauskertojen väliset korrelaatiot ovat melko korkeita. Suoritus-välttämisorientaation ja välttämisorientaation keskiarvojen pienentymisellä saattaa olla myönteinen vaikutus varusmiesten suhtautumiseen oppimista ja kehittymistä sekä suoritustilanteita kohtaan. Tällainen motivaation muutos edistäisi koulutustavoitteiden saavuttamista. Toisaalta oppimis-suoritusorientoituneiden ryhmän pienentyminen palveluksen edetessä on kehittymisen kannalta kielteinen muutos. Mainittuihin muutoksiin johtaneita syitä, toiminnan tavoitteisuutta, tavoitteiden laatuun vaikuttavia tekijöitä sekä tavoitteiden vaikutusta koulutustuloksiin tulisi tutkia laajemmin puolustusvoimallisessa kontekstissa.

Älykkään vaihtuvan ohjausjärjestelmän pilotointi, esiselvitys : Valtatie 4 Koskela, Helsinki - Järvenpää

Valtatie 4 Helsingin Koskelan ja Järvenpään eritasoliittymien välillä on erittäin vilkkaasti liikennöity väylä, joka ruuhkautuu sekä aamun että iltapäivän ruuhkatunteina ja jonka turvallisuustilanne on heikko. Ongelmien ratkaisemiseksi on aiemmissa suunnitteluvaiheissa esitetty nykyaikaisen vaihtuvan ohjausjärjestelmän toteuttamista valtatielle 4 Järvenpäähän saakka sekä valtatielle 7 välille vt 4–Kehä III. Tämän esiselvityksen tavoitteena oli laatia alustava suunnitelma laadukkaan ja monipuolisen liikennetieto-ohjauksen mahdollistavasta ohjausjärjestelmästä, jossa on huomioitu uusien seurantateknologioiden luomat mahdollisuudet. Laadittu suunnitelma sisältää tavanomaisiin liikenteen vaihtuviin ohjausjärjestelmiin nähden uusina elementteinä aiempaa monipuolisemman ja tarkemman liikenteen seurantajärjestelmän sekä aiempaa proaktiivisemman ja hienojakoisemman liikenteen ohjausjärjestelmän ja –politiikan. Lisäksi järjestelmän operointi tieliikennekeskuksessa poikkeaa totutusta, koska ohjauksen automaatiotaso on korkeampi. Uutta on myös järjestelmän integraatio tieliikenteen ohjauksen integroidun käyttöliittymän ympäristöön (TLOIK) sekä muista piloteista, kuten kooperatiivisista järjestelmistä, saatavat herätteet. Suunnitellun vaihtuvan ohjausjärjestelmän voidaan kansainvälisten kokemusten valossa arvioida ehkäisevän henkilövahinkoihin johtavia onnettomuuksia Suomen olosuhteissa noin 10 % ja pienentävän ruuhka-aikojen viivytyksiä vähintään 20 %. Pääkaupunkiseudun säteittäisväylien vaihtuvan ohjauksen hyöty-kustannussuhteeksi on aiemmin laskettu 3,3–6,3, eli investointi on erittäin kannattava. Hanke kannattaa toteuttaa kaksivaiheisena pilottina, jonka tavoitteena on selvittää toimivimmat teknologiat ja ohjauspolitiikat laajempaa hyödyntämistä varten. Valtakunnallisesta ulottuvuudesta johtuen hanketta kannattaa viedä eteenpäin Liikenneviraston ja Uudenmaan ELY-keskuksen yhteishankkeena. Järjestelmästä saatavia kokemuksia voidaan hyödyntää sekä muiden pääkaupunkiseudun pääväylien liikenteen hallintajärjestelmien uusimisen/toteutuksen yhteydessä että muiden kaupunkiseutujen vastaavien järjestelmien toteutuksessa. Pilottihankkeen ensimmäisen osan, seurantapilotin alustava kustannusarvio on 320 000 euroa ja toisen, varsinaisen ohjauspilotin kustannusarvio 6,0 miljoonaa euroa sisältäen koko ohjausjärjestelmän toteutuksen.

Business Ecosystem Change in Financial Services – Case Study

The thesis explores how the business ecosystem of financial services has changed and what its drivers of change are. Existing literature in the field of financial industry is concerned with financial innovations and their features, determinants and factors, but also with how to organize innovation activities such as open innovation principles. Thus, there is a clear need for understanding changes in financial service ecosystem. First, the comprehensive theory framework is conducted in order to serve the reader’s necessary understanding of basic theoretical concepts that are related to ecosystem changes. Second, the research is carried out by using qualitative research methods; the data is collected by interviewing 11 experts from the field of financial services in Finland. According to the results of this thesis, the most significant changes in the financial service ecosystem are the new market players. They have increased competition, created new courses of action, set new requirements for financial services, and first and foremost, they have shifted customers into the heart of the whole ecosystem. These new market players have a willingness to cooperate with external partners, which means a shift towards the world of open innovation. In addition, the economic environment has changed which has resulted in tighter regulation for incumbents making them even unyielding. Technology change, together with digitalization, has lead new financial innovations and new digital service channels, which have challenged the traditional business models in the financial industry. They have improved transparency, openness and efficiency, but also lead to the fragmentation of financial services. Thus, customers search for financial services from different sources and different service providers, and finally combine them into a coherent whole, which meets their own needs. The change of customers’ behavior and social environment has enabled and boosted these changes in the financial ecosystem. All in all, the change of the financial ecosystem is not a result of one or a few change forces, but instead it is a combination of many different factors.