The Effect of Two Speed Endurance Training Regimes on Performance of Soccer Players.

In order to better understand the specificity of training adaptations, we compared the effects of two different anaerobic training regimes on various types of soccer-related exercise performances. During the last 3 weeks of the competitive season, thirteen young male professional soccer players (age 18.5±1 yr, height 179.5±6.5 cm, body mass 74.3±6.5 kg) reduced the training volume by ~20% and replaced their habitual fitness conditioning work with either speed endurance production (SEP; n = 6) or speed endurance maintenance (SEM; n = 7) training, three times per wk. SEP training consisted of 6-8 reps of 20-s all-out running bouts followed by 2 min of passive recovery, whereas SEM training was characterized by 6-8 x 20-s all-out efforts interspersed with 40 s of passive recovery. SEP training reduced (p<0.01) the total time in a repeated sprint ability test (RSAt) by 2.5%. SEM training improved the 200-m sprint performance (from 26.59±0.70 to 26.02±0.62 s, p<0.01) and had a likely beneficial impact on the percentage decrement score of the RSA test (from 4.07±1.28 to 3.55±1.01%) but induced a very likely impairment in RSAt (from 83.81±2.37 to 84.65±2.27 s). The distance covered in the Yo-Yo Intermittent Recovery test level 2 was 10.1% (p<0.001) and 3.8% (p<0.05) higher after SEP and SEM training, respectively, with possibly greater improvements following SEP compared to SEM. No differences were observed in the 20- and 40-m sprint performances. In conclusion, these two training strategies target different determinants of soccer-related physical performance. SEP improved repeated sprint and high-intensity intermittent exercise performance, whereas SEM increased muscles' ability to maximize fatigue tolerance and maintain speed development during both repeated all-out and continuous short-duration maximal exercises. These results provide new insight into the precise nature of a stimulus necessary to improve specific types of athletic performance in trained young soccer players.

Monotonic continuous-time random walks with drift and stochastic reset events

In this paper we consider a stochastic process that may experience random reset events which suddenly bring the system to the starting value and analyze the relevant statistical magnitudes. We focus our attention on monotonic continuous-time random walks with a constant drift: The process increases between the reset events, either by the effect of the random jumps, or by the action of the deterministic drift. As a result of all these combined factors interesting properties emerge, like the existence (for any drift strength) of a stationary transition probability density function, or the faculty of the model to reproduce power-law-like behavior. General formulas for two extreme statistics, the survival probability, and the mean exit time, are also derived. To corroborate in an independent way the results of the paper, Monte Carlo methods were used. These numerical estimations are in full agreement with the analytical predictions.

Differential patterns of functional and structural plasticity within and between inferior frontal gyri support training-induced improvements in inhibitory control proficiency.

Ample evidence indicates that inhibitory control (IC), a key executive component referring to the ability to suppress cognitive or motor processes, relies on a right-lateralized fronto-basal brain network. However, whether and how IC can be improved with training and the underlying neuroplastic mechanisms remains largely unresolved. We used functional and structural magnetic resonance imaging to measure the effects of 2 weeks of training with a Go/NoGo task specifically designed to improve frontal top-down IC mechanisms. The training-induced behavioral improvements were accompanied by a decrease in neural activity to inhibition trials within the right pars opercularis and triangularis, and in the left pars orbitalis of the inferior frontal gyri. Analyses of changes in brain anatomy induced by the IC training revealed increases in grey matter volume in the right pars orbitalis and modulations of white matter microstructure in the right pars triangularis. The task-specificity of the effects of training was confirmed by an absence of change in neural activity to a control working memory task. Our combined anatomical and functional findings indicate that differential patterns of functional and structural plasticity between and within inferior frontal gyri enhanced the speed of top-down inhibition processes and in turn IC proficiency. The results suggest that training-based interventions might help overcoming the anatomic and functional deficits of inferior frontal gyri manifesting in inhibition-related clinical conditions. More generally, we demonstrate how multimodal neuroimaging investigations of training-induced neuroplasticity enable revealing novel anatomo-functional dissociations within frontal executive brain networks. Hum Brain Mapp 36:2527-2543, 2015. © 2015 Wiley Periodicals, Inc.

Toiminnan laadun parantaminen organisaation itsearvioinnilla – tutkimus Suomen puolustusvoimien tulosyksiköissä

Laajoilla kyselylomaketutkimuksilla on tutkittu organisaation itsearvioinnin käyttöönoton motiiveja, käyttöä ja käytön hyötyjä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Organisaation itsearviointia on myös tutkittu laatupalkintomallien soveltamisen yhteydessä. Kolmas tutkimussuuntaus, johon myös tämä tutkimus sisältyy, on organisaation itsearvioinnin tutkiminen erilaisissa asiayhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä organisaation itsearvioinnista ja sen vaikuttavuudesta tutkimalla, miten organisaatiota itsearvioidaan maavoimien valmiusyhtymissä ja Maasotakoulussa. Näissä neljässä paikallistutkimuksessa käytin tutkimusotteena tapaustutkimuksen mukaista tutkimusstrategiaa. Aiempien tutkimuksien tulosten perusteella tärkein yhdistävä tekijä toiminnan parantamisessa on pyrkimys kokonaisvaltaisuuteen toiminnan laadun parantamisessa ja erinomaisuuden tavoittelussa. Osin kokonaisvaltaisuuteen sisältyviä ja sitä tukevia tekijöitä ovat jatkuvan parantamisen periaatteen käyttäminen ja oppivan organisaation edellyttämien toimintaedellytyksien luominen ja niiden huomioon ottaminen toiminnassa. Edelleen yhteisenä tekijänä ovat johdon sitoutumisen ja osallistumisen vaikutukset työntekijöiden osallistumiseen ja sitoutumiseen. Teorian perusteella olen arvioinut muodostuvan kolme organisaation itsearvioinnin strategisen tason johtamiskäytäntöä, jotka ovat ”Laatupalkinnon hakeminen”, ”Toiminnan ja tulosten arviointi” sekä ”Toiminnan kypsyyden arviointi”. Tutkimuksen tulosten perusteella organisaation itsearvioinnin vaikuttavuuden merkityskokonaisuus on selitettävissä viiden teeman avulla. Koko tutkimusaineiston yhdistäväksi vaikuttavuuden teemaksi, josta myös organisaation itsearvioinnin vaiheistus saa tukea, muodostuu teema ”organisaation itsearviointi ja tulosjohtaminen”. Tämän teeman perusteella organisaation itsearvioinnin vaikuttavuus perustuu itsearvioinnin käyttämiseen sekä tulosyksikön sisäisenä että johdon strategisen tason itsearviointina osana tulosjohtamista. Samoin teema ”ollaanko samaa perhettä” löytyy jokaisesta tutkimuskohteena olleesta tulosyksiköstä. Teeman perusteella vaikuttavuus perustuu siihen, että organisaation itsearvioinnin tilaisuus koetaan sosiaalisena tapahtumana ja organisaation itsearviointi vahvistaa työntekijöiden osallistumista ja sitoutumista toiminnan laadun parantamiseen. Vaikuttavuuden teemoissa ”poistetaan kivi kengästä, ja hiertäminen loppuu siihen”, ”strateginen valinta” ja ”henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen” organisaation itsearvioinnin vaikuttavuus on tulosyksikkökohtainen. Organisaation itsearvioinnista haetaan vaikuttavuutta organisaation itsearvioinnista saatavien tulosten nopealla toimeenpanolla. Vaikuttavuuteen pyritään systemaattisella eri organisaation tasoilla tehtävillä toiminnan kuvauksilla, mihin liittyy laatupalkinnon hakeminen. Vaikuttavuuteen voidaan myös päästä työpistelähtöisesti henkilöstön johtamisen ja hallinnon kautta. Vaiheistettua organisaation itsearviointia voidaan käyttää osana tulosjohtamista. Muita keskeisiä tutkimustuloksia ovat organisaation itsearvioinnin välittömät ja välilliset vaikutukset. Tutkimuksen tulosten perusteella teen suositukset organisaation itsearvioinnin johtamiskäytännöistä ja organisaation itsearvioinnin vaiheistuksesta osana tulosyksikön tulosjohtamista. Kolmas suositus käsittää organisaation itsearvioinnin käytön palautejärjestelmänä.

Improvements in the Assessment of Bacterial Viability and Killing

It is axiomatic that our planet is extensively inhabited by diverse micro-organisms such as bacteria, yet the absolute diversity of different bacterial species is widely held to be unknown. Different bacteria can be found from the depths of the oceans to the top of the mountains; even the air is more or less colonized by bacteria. Most bacteria are either harmless or even advantageous to human beings but there are also bacteria, which can cause severe infectious diseases or spoil the supplies intended for human consumption. Therefore, it is vitally important not only to be able to detect and enumerate bacteria but also to assess their viability and possible harmfulness. Whilst the growth of bacteria is remarkably fast under optimum conditions and easy to detect by cultural methods, most bacteria are believed to lie in stationary phase of growth in which the actual growth is ceased and thus bacteria may simply be undetectable by cultural techniques. Additionally, several injurious factors such as low and high temperature or deficiency of nutrients can turn bacteria into a viable but non-culturable state (VBNC) that cannot be detected by cultural methods. Thereby, various noncultural techniques developed for the assessment of bacterial viability and killing have widely been exploited in modern microbiology. However, only a few methods are suitable for kinetic measurements, which enable the real-time detection of bacterial growth and viability. The present study describes alternative methods for measuring bacterial viability and killing as well as detecting the effects of various antimicrobial agents on bacteria on a real-time basis. The suitability of bacterial (lux) and beetle (luc) luciferases as well as green fluorescent protein (GFP) to act as a marker of bacterial viability and cell growth was tested. In particular, a multiparameter microplate assay based on GFP-luciferase combination as well as a flow cytometric measurement based on GFP-PI combination were developed to perform divergent viability analyses. The results obtained suggest that the antimicrobial activities of various drugs against bacteria could be successfully measured using both of these methods. Specifically, the data reliability of flow cytometric viability analysis was notably improved as GFP was utilized in the assay. A fluoro-luminometric microplate assay enabled kinetic measurements, which significantly improved and accelerated the assessment of bacterial viability compared to more conventional viability assays such as plate counting. Moreover, the multiparameter assay made simultaneous detection of GFP fluorescence and luciferase bioluminescence possible and provided extensive information about multiple cellular parameters in single assay, thereby increasing the accuracy of the assessment of the kinetics of antimicrobial activities on target bacteria.

Suorituskyvyn kehittäminen ja niiden menetelmät suomalaisessa teollisuudessa

Viimeisien vuosikymmenien aikana teknologinen kehitys on muuttanut yritysten toimintaympäristöä suuresti. Yritysten käyttöön on tullut lukuisia teorioita ja menetelmiä, joilla yrityksen suorituskykyä voidaan mitata, kehittää ja vertailla. Näin myös erilaisten johtamisen menetelmien ja käytäntöjen rooli on korostunut yritysten johtamisjärjestelmissä. Myös yritysten suorituskykyä on tutkittu monella eri tavoin viimeisien vuosien aikana. Näiden tutkimusten tavoitteena on ollut löytää vertailtavuutta globaalien toimijoiden välillä. Tämä tutkimus lähestyy suorituskykyä aivan uudenlaisesta näkökulmasta ja tarkastelee tuloksia vertailuoppimisen, osaamisen ja tiedon johtamisen näkökulmasta. Oleellista on ollut luoda uusi näkökulma aikaisempiin tutkimuksiin, jotka ovat keskittyneet vertailemaan yrityksien operatiivista ja liiketoiminnan suorituskykyä sekä sitä, kuinka hyvin ne ovat pystyneet hyödyntämään parhaita käytäntöjä toiminnassaan. Tutkimuksen teoreettisen tarkastelun tavoite on selkeyttää koko strategisen johtamisen mallia. Tutkimus lähti liikkeelle analysoimalla aikaisemmista yritysten suorituskykyyn tehtyjä tutkimuksia. Tästä tehtiin havainto, että osaamisen johtamista ja kehittämistä on tutkittu varsin vähän yritysten suorituskyvyn kehittymiseen liittyen. Luotiin teoreettinen viitekehys, joka avulla henkilöstön osaaminen liitettiin osaksi strategian toteutumisen prosessia. Tämän tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset perustuvat vuosina 1993 ja 2003 Made in Finland tutkimuksessa kerättyyn yritysten suorituskykyä tarkastelevaan aineistoon. Se perustuu 23 yrityksen haastatteluihin. Aineistosta valittiin kaikki ne tulokset, joilla katsottiin olevan merkitystä osaamisen johtamisen ja kehittämisen kannalta. Tutkittujen yritysten suorituskyvyssä oli kymmenen vuoden seurantajakson aikana tapahtunut selvää kehittymistä. Työn joustavuus ja työntekijöiden sitoutuminen on lisääntynyt ja vertailuoppimista on hyödynnetty. Tuotannon prosesseja on kehitetty ja näin uusien tuotteiden markkinoille tuloaikaa on saatu nopeutetuksi. Merkillepantavaa on, että satsaukset koulutukseen eivät ole lisääntyneet vaan osissa tutkituissa yrityksissä satsaukset ovat jopa vähentyneet. Tulokset tavoitteisiin nähden ovat hyvin ristiriitaisia. Toiminnan tehostumista odotetaan kaikilla osa-alueilla. Kuitenkin osaamiseen ei olla valmiita satsaamaan, eikä yritysten johdossa nähdä osaamisen kehittämistä tärkeänä tavoitteiden saavuttamiseksi. Suurimpana esteenä tavoitteen saavuttamiseksi yritysten johto näkee pätevän henkilökunnan saatavuuden. Vaikka moni yrityksistä käyttää tasapainotettua mittaristoa strategisen johtamisen työkaluna, ei sen kaikkia osa-alueita ja niiden tasapainon merkitystä ole selvästi ymmärretty.

DLL4 promotes continuous adult intestinal lacteal regeneration and dietary fat transport.

The small intestine is a dynamic and complex organ that is characterized by constant epithelium turnover and crosstalk among various cell types and the microbiota. Lymphatic capillaries of the small intestine, called lacteals, play key roles in dietary fat absorption and the gut immune response; however, little is known about the molecular regulation of lacteal function. Here, we performed a high-resolution analysis of the small intestinal stroma and determined that lacteals reside in a permanent regenerative, proliferative state that is distinct from embryonic lymphangiogenesis or quiescent lymphatic vessels observed in other tissues. We further demonstrated that this continuous regeneration process is mediated by Notch signaling and that the expression of the Notch ligand delta-like 4 (DLL4) in lacteals requires activation of VEGFR3 and VEGFR2. Moreover, genetic inactivation of Dll4 in lymphatic endothelial cells led to lacteal regression and impaired dietary fat uptake. We propose that such a slow lymphatic regeneration mode is necessary to match a unique need of intestinal lymphatic vessels for both continuous maintenance, due to the constant exposure to dietary fat and mechanical strain, and efficient uptake of fat and immune cells. Our work reveals how lymphatic vessel responses are shaped by tissue specialization and uncover a role for continuous DLL4 signaling in the function of adult lymphatic vasculature.

Blood pressure reductions following catheter-based renal denervation are not related to improvements in adherence to antihypertensive drugs measured by urine/plasma toxicological analysis.

Renal denervation can reduce blood pressure in patients with uncontrolled hypertension. The adherence to prescribed antihypertensive medication following renal denervation is unknown. This study investigated adherence to prescribed antihypertensive treatment by liquid chromatography-high resolution tandem mass spectrometry in plasma and urine at baseline and 6 months after renal denervation in 100 patients with resistant hypertension, defined as baseline office systolic blood pressure ≥140 mmHg despite treatment with ≥3 antihypertensive agents. At baseline, complete adherence to all prescribed antihypertensive agents was observed in 52 patients, 46 patients were partially adherent, and two patients were completely non-adherent. Baseline office blood pressure was 167/88 ± 19/16 mmHg with a corresponding 24-h blood pressure of 154/86 ± 15/13 mmHg. Renal denervation significantly reduced office and ambulatory blood pressure at 6-month follow-up by 15/5 mmHg (p < 0.001/p < 0.001) and 8/4 mmHg (p < 0.001/p = 0.001), respectively. Mean adherence to prescribed treatment was significantly reduced from 85.0 % at baseline to 80.7 %, 6 months after renal denervation (p = 0.005). The blood pressure decrease was not explained by improvements in adherence following the procedure. Patients not responding to treatment significantly reduced their drug intake following the procedure. Adherence was highest for angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin receptor blockers and beta blockers (>90 %) and lowest for vasodilators (21 %). In conclusion, renal denervation can reduce office and ambulatory blood pressure in patients with resistant hypertension despite a significant reduction in adherence to antihypertensive treatment after 6 months.

Continuous quantification of HER2 expression by microfluidic precision immunofluorescence estimates HER2 gene amplification in breast cancer.

Chromogenic immunohistochemistry (IHC) is omnipresent in cancer diagnosis, but has also been criticized for its technical limit in quantifying the level of protein expression on tissue sections, thus potentially masking clinically relevant data. Shifting from qualitative to quantitative, immunofluorescence (IF) has recently gained attention, yet the question of how precisely IF can quantify antigen expression remains unanswered, regarding in particular its technical limitations and applicability to multiple markers. Here we introduce microfluidic precision IF, which accurately quantifies the target expression level in a continuous scale based on microfluidic IF staining of standard tissue sections and low-complexity automated image analysis. We show that the level of HER2 protein expression, as continuously quantified using microfluidic precision IF in 25 breast cancer cases, including several cases with equivocal IHC result, can predict the number of HER2 gene copies as assessed by fluorescence in situ hybridization (FISH). Finally, we demonstrate that the working principle of this technology is not restricted to HER2 but can be extended to other biomarkers. We anticipate that our method has the potential of providing automated, fast and high-quality quantitative in situ biomarker data using low-cost immunofluorescence assays, as increasingly required in the era of individually tailored cancer therapy.

Effects of continuous positive airway pressure treatment on coronary vasoreactivity measured by (82)Rb cardiac PET/CT in obstructive sleep apnea patients.

PURPOSE: Obstructive sleep apnea syndrome (OSA) increases the risk of cardiovascular disease. We aimed at evaluating the effect of continuous positive airway pressure (CPAP) treatment on coronary endothelium-dependent vasoreactivity in OSA patients by quantifying myocardial blood flow (MBF) response to cold pressure testing (CPT). METHODS: In the morning after polysomnography (PSG), all participants underwent a dynamic (82)Rb cardiac positron emitting tomography/computed tomography (PET/CT) scan at rest, during CPT and adenosine stress. PSG and PET/CT were repeated at least 6 weeks after initiating CPAP treatment. OSA patients were compared to controls and according to response to CPAP. Patients' characteristics and PSG parameters were used to determine predictors of CPT-MBF. RESULTS: Thirty-two untreated OSA patients (age 58 ± 13 years, 27 men) and 9 controls (age 62 ± 5 years, 4 men) were enrolled. At baseline, compared to controls (apnea-hypopnea index (AHI) = 5.3 ± 2.6/h), untreated OSA patients (AHI = 48.6 ± 19.7/h) tend to have a lower CPT-MBF (1.1 ± 0.2 mL/min/g vs. 1.3 ± 0.4 mL/min/g, p = 0.09). After initiating CPAP, CPT-MBF was not different between well-treated patients (AHI <10/h) and controls (1.3 ± 0.3 mL/min/g vs. 1.3 ± 0.4 mL/min/g, p = 0.83), but it was lower for insufficiently treated patients (AHI ≥10/h) (0.9 ± 0.2 mL/min/g vs. 1.3 ± 0.4 mL/min/g, p = 0.0045). CPT-MBF was also higher in well-treated than in insufficiently treated patients (1.3 ± 0.3 mL/min/g vs. 0.9 ± 0.2 mL/min/g, p = 0.001). Mean nocturnal oxygen saturation (β = -0.55, p = 0.02) and BMI (β = -0.58, p = 0.02) were independent predictors of CPT-MBF in OSA patients. CONCLUSIONS: Coronary endothelial vasoreactivity is impaired in insufficiently treated OSA patients compared to well-treated patients and controls, confirming the need for CPAP optimization.

An automated microreactor for semi-continuous biosensor measurements.

Living bacteria or yeast cells are frequently used as bioreporters for the detection of specific chemical analytes or conditions of sample toxicity. In particular, bacteria or yeast equipped with synthetic gene circuitry that allows the production of a reliable non-cognate signal (e.g., fluorescent protein or bioluminescence) in response to a defined target make robust and flexible analytical platforms. We report here how bacterial cells expressing a fluorescence reporter ("bactosensors"), which are mostly used for batch sample analysis, can be deployed for automated semi-continuous target analysis in a single concise biochip. Escherichia coli-based bactosensor cells were continuously grown in a 13 or 50 nanoliter-volume reactor on a two-layered polydimethylsiloxane-on-glass microfluidic chip. Physiologically active cells were directed from the nl-reactor to a dedicated sample exposure area, where they were concentrated and reacted in 40 minutes with the target chemical by localized emission of the fluorescent reporter signal. We demonstrate the functioning of the bactosensor-chip by the automated detection of 50 μgarsenite-As l(-1) in water on consecutive days and after a one-week constant operation. Best induction of the bactosensors of 6-9-fold to 50 μg l(-1) was found at an apparent dilution rate of 0.12 h(-1) in the 50 nl microreactor. The bactosensor chip principle could be widely applicable to construct automated monitoring devices for a variety of targets in different environments.

Tietovirtojen kehittäminen teollisessa valmistusprosessissa

Työn tavoitteena on analysoida ABB Oy:n Indutiokoneet-tulosyksikön tuotantoprosessin loppuosaa tietovirtojen näkökulmasta ja tutkia miten tiedonkulkua tulisi kehittää valmistusprosessin loppupään tehostamiseksi. Teoreettisena viitekehyksessä vertaillaan prosessinkehittämisen koulukuntia jatkuvaa parantamista ja prosessien suunnittelua ja käsitellään prosessin hallintaan ja kehittämiseen tarvittavia tietovirtoja ja niiden käsitteellistämistä sekä prosessinkehitysprojektin vaiheita. Tarkasteltavaa prosessia lähestytään analysoimalla, miten tutkittava osaprosessi toimii tällä hetkellä ja mitä ongelmia prosessin tiedonkulkuun liittyy. Analyysin pohjalta identifioidaan kahdeksan virhettä prosessissa ja virheiden poistamiseksi kehitystoimenpiteet, jotka liittyvät prosessin tekniseen infrastruktuuriin ja tietotekniseen tukeen sekä prosessin henkilöstön ohjeistukseen. Kehitysehdotusten avulla tarkasteltavassa työyksikössä nykyisin suoritettavia, varsinaisia työvaiheita tukevia vaiheita voidaan poistaa, mikä vapauttaa puolipäiväisen työpanoksen muihin tehtäviin ja pakkausprosessin virheiden väheneminen tuo rahallisia säästöjä kuljetuskustannuksissa.

Estimation of age- and stage-specific Catalan breast cancer survival functions using US and Catalan survival data

During the last part of the 1990s the chance of surviving breast cancer increased. Changes in survival functions reflect a mixture of effects. Both, the introduction of adjuvant treatments and early screening with mammography played a role in the decline in mortality. Evaluating the contribution of these interventions using mathematical models requires survival functions before and after their introduction. Furthermore, required survival functions may be different by age groups and are related to disease stage at diagnosis. Sometimes detailed information is not available, as was the case for the region of Catalonia (Spain). Then one may derive the functions using information from other geographical areas. This work presents the methodology used to estimate age- and stage-specific Catalan breast cancer survival functions from scarce Catalan survival data by adapting the age- and stage-specific US functions. Methods: Cubic splines were used to smooth data and obtain continuous hazard rate functions. After, we fitted a Poisson model to derive hazard ratios. The model included time as a covariate. Then the hazard ratios were applied to US survival functions detailed by age and stage to obtain Catalan estimations. Results: We started estimating the hazard ratios for Catalonia versus the USA before and after the introduction of screening. The hazard ratios were then multiplied by the age- and stage-specific breast cancer hazard rates from the USA to obtain the Catalan hazard rates. We also compared breast cancer survival in Catalonia and the USA in two time periods, before cancer control interventions (USA 1975–79, Catalonia 1980–89) and after (USA and Catalonia 1990–2001). Survival in Catalonia in the 1980–89 period was worse than in the USA during 1975–79, but the differences disappeared in 1990–2001. Conclusion: Our results suggest that access to better treatments and quality of care contributed to large improvements in survival in Catalonia. On the other hand, we obtained detailed breast cancer survival functions that will be used for modeling the effect of screening and adjuvant treatments in Catalonia

Strategian toimeenpanokeinot muuttuvissa toimintaympäristöissä

Nykyinen strategia ajattelu perustuu filosofiaan, jossa yrityksen aineeton pääoma muuttuu aineelliseksi tulokseksi organisaatioiden resursseja, kyvykkyyksiä ja osaamista hyödyntämällä. Strategisissa tuloskorteissa oppimisen ja kasvun näkökulma kuvaa, miten ihmiset, teknologia ja organisaatioilmapiiri voivat toimia yhdessä strategian toimeenpanemiseksi. Oppimisen ja kasvun tulosten paraneminen ennakoi parannusta myös sisäisiin prosesseihin, asiakasnäkökulmaan ja taloudelliseen menestykseen. Työn teoriaosuudessa luotiin laaja katsaus eri strategiakoulukuntiin, keskittyen etenkin Mintzbergin konfiguraatio strategiakoulukunnan oppeihin. Tämän pohjalta tehtiin määritys strategia ajattelulle; strategiaprosessille ja strategialle muuttuvissa toimintaympäristöissä. Strategiaprosessin kriittiset alueet, sekä strategialähtöisen organisaation periaatteet huomioon ottaen, tehtiin kirjallisuuskartoitusta strategian toimeenpanokeinoista ja käytännön tutkimus niiden käytön yleisyydestä eri organisaatioissa. Tulosten mukaisesti monet keinot ovat aktiivisessa käytössä, mutta toisaalta on nähtävissä, että erilaiset yrityskulttuurit, organisaatioiden "elämäntilanteet" ja resurssien erilaisuudet tarjoavat erilaiset mahdollisuudet strategian toimeenpanoon ja organisaation osaamisen lisäämiseen. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö korostaa joustavaa strategian ja sen toimeenpanon tarvetta. Osaamisen kehittäminen johtaa kasvuun; sen varmistamiseksi on löydettävä omalle organisaatioille sopivat keinot jatkuvaan oppimiseen, muutoskykyisyyden ja sitä kautta kilpailukyvyn saavuttamiseen ja ylläpitämiseen.