Inactivation of PPARβ/δ adversely affects satellite cells and reduces postnatal myogenesis.

Peroxisome proliferator-activated receptor β/δ (PPARβ/δ) is a ubiquitously expressed gene with higher levels observed in skeletal muscle. Recently, our laboratory showed (Bonala S, Lokireddy S, Arigela H, Teng S, Wahli W, Sharma M, McFarlane C, Kambadur R. J Biol Chem 287: 12935-12951, 2012) that PPARβ/δ modulates myostatin activity to induce myogenesis in skeletal muscle. In the present study, we show that PPARβ/δ-null mice display reduced body weight, skeletal muscle weight, and myofiber atrophy during postnatal development. In addition, a significant reduction in satellite cell number was observed in PPARβ/δ-null mice, suggesting a role for PPARβ/δ in muscle regeneration. To investigate this, tibialis anterior muscles were injured with notexin, and muscle regeneration was monitored on days 3, 5, 7, and 28 postinjury. Immunohistochemical analysis revealed an increased inflammatory response and reduced myoblast proliferation in regenerating muscle from PPARβ/δ-null mice. Histological analysis confirmed that the regenerated muscle fibers of PPARβ/δ-null mice maintained an atrophy phenotype with reduced numbers of centrally placed nuclei. Even though satellite cell numbers were reduced before injury, satellite cell self-renewal was found to be unaffected in PPARβ/δ-null mice after regeneration. Previously, our laboratory had showed (Bonala S, Lokireddy S, Arigela H, Teng S, Wahli W, Sharma M, McFarlane C, Kambadur R. J Biol Chem 287: 12935-12951, 2012) that inactivation of PPARβ/δ increases myostatin signaling and inhibits myogenesis. Our results here indeed confirm that inactivation of myostatin signaling rescues the atrophy phenotype and improves muscle fiber cross-sectional area in both uninjured and regenerated tibialis anterior muscle from PPARβ/δ-null mice. Taken together, these data suggest that absence of PPARβ/δ leads to loss of satellite cells, impaired skeletal muscle regeneration, and postnatal myogenesis. Furthermore, our results also demonstrate that functional antagonism of myostatin has utility in rescuing these effects.

Inclusion and empowerment in public art and urban design

To involve citizens in developing the processes of city making is an objective that occupies part of the agenda of political parties in the context of the necessary renewal in representative democracy. This paper aims to provide some answers to the following questions: Is it possible to overcome the participatory processes based exclusively on the consultation? Is it possible to"train" residents to take an active role in decision-making? How can we manage, proactively, the relationship between public actors, technicians and politicians, in a participatory process? We analyse the process development for creating the Wall of Remembrance in the Barcelona neighbourhood of Baró de Viver, a work of public art, created and produced by its neighbours, in the context of a long participatory process focused on changing the image of the neighbourhood and the improvement of public space. This result and this process have been possible in a given context of cooperation among neighbours, local government and the research team (CR-Polis, Art, City, Society at the University of Barcelona). The development of a creative process of citizen participation between 2004 and 2011 made possible the direct management of decision making by the residents on the field of the design of public space in the neighbourhood. However, the material results of the process does not overshadow the great achievement of the project: the inclusion of a neighbourhood in taking informed decisions because of their empowerment in public space design and management of their remembrances.

Regeneración urbana en Chile y Cataluña. Análisis de estrategias en fases de diseño e implementación

Las ciudades evidencian procesos degenerativos y de desigualdad como resultado del ajuste político-económico a la globalización. Consecuencias de este fenómeno se observan a nivel barrial, lo que no es sólo el resultado del abandono de ciertas áreas sino, frecuentemente, es consecuencia directa o indirecta de acciones públicas. Los gobiernos están desarrollando políticas públicas y acciones para la regeneración de áreas deterioradas, con objetivos diversos, destacando la cohesión social como una prioridad. Este artículo se propone comparar y analizar las intervenciones desplegadas en Cataluña (Llei de Barris) y Chile (programa Quiero mi Barrio). Ambas iniciativas declaran basarse en enfoques integrales, por lo que resulta importante analizar la existencia de mecanismos para la coordinación e implementación de acciones transversales -sociales, físicas y/o económicas- que requieren acciones consorciadas y la inclusión de los principales actores concernidos. Una preocupación del equipo investigador es indagar en la relación entre el diseño de esas políticas y su traducción en prácticas efectivas.

Kassanhallinta kuntasektorilla -sovellus Etelä-Karjalan ydinkuntien likvidimpien varojen osalta

Tutkielmassa analysoidaan kunnan kassanhallinnan likvidimpien varojen prosessien toteuttamista, kun tavoitteena on kustannustehokkuuden parantaminen. Lisäksi selvitetään Etelä-Karjalan ydinkuntien eli Lappeenrannan, Imatran ja Joutsenon mahdollisuuksia tehostaa yhteistyötä taloushallinnon alueella. Työn teoriaosassa tarkastellaan kuntasektorin kassanhallintaa erityisesti myyntisaamisten ja ostovelkojen hallinnan osalta. Keskeistä on löytää prosesseista kustannuksia ja viivettä minimoivia menettelytapoja, joita olisi mahdollista hyödyntää kunnan kassanhallinnassa. Tehokkaassa kassanhallinnassa korostuu yhä enenevissä määrin informaatioteknologian rooli. Tästä johtuen tutkimuksessa kartoitetaan perinteisten menettelytapojen automatisoinnin mahdollisuuksia ja etuja. Empiirisessä osassa tarkastellaan kohdekuntien kassanhallinnan menettelytapoja sekä niiden yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia. Lisäksi kartoitetaan yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksia ja esteitä sekä määritetään käytetyn aineiston perusteella tehokkaan kassanhallinnan edellyttämät menettelytavat. Tutkimuksesta voidaan päätellä kuntien tavoittelevan joustavampia ja kustannuksia minivoivia kassanhallinnan menettelytapoja vaikka perinteisten menetelmien uudistaminen ei aina olekaan helppoa. Automatisointi ja prosessien virtaviivaistaminen on taloudellisen menestyksen ja kilpailussa mukana pysymisen edellytys. Tehokkuuden etsiminen tiiviimmän yhteistyön kautta olisi järkevää, mutta asenteet ja kontrollin menettämisen pelko estävät yhteistyöhön perustuvien suuruuden etujen saavuttamisen.

Exit times in non-Markovian drifting continuous-time random-walk processes

By appealing to renewal theory we determine the equations that the mean exit time of a continuous-time random walk with drift satisfies both when the present coincides with a jump instant or when it does not. Particular attention is paid to the corrections ensuing from the non-Markovian nature of the process. We show that when drift and jumps have the same sign the relevant integral equations can be solved in closed form. The case when holding times have the classical Erlang distribution is considered in detail.

Organisaation strategian mukainen uudistumiskyky case: KM-factor -mittaus Itäisessä tullipiirissä

Tutkielman tarkoituksena on tutkia case-organisaationa toimivan Itäisen tullipiirin strategista uudistumiskykyä. Minkälaiset lähtökohdat organisaatiolla on kohdata tulevaisuuden haasteet omassa toimintaympäristössään ja minkälaisia esteitä uudistumiselle löytyy? Pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa on uudistumiseen vaikuttavien tekijöiden, kuten osaamisen, tiedon kulun, johtamisen ja suhteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen ensiarvoisen tärkeää myös julkishallinnon organisaatioille. Tässä tutkielmassa uudistumiskykyä tarkastellaan kolmiulotteisen organisaatiomallin (mekaaninen, orgaaninen ja dynaaminen) valossa ja kehittämistoimien lähtökohtana pidetään organisaation omaa strategista fokusta. Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelminä käytetään kvantitatiiviseksi luokiteltavaa, sähköisessä muodossa tehtävää KM-factor -kyselyä ja kvalitatiivista teemahaastattelua. Tutkimustulokset antavat strategisesti tärkeää tietoa case-organisaation nykytilasta; sen heikkouksista ja vahvuuksista. Tulosten perusteella organisaation toimintatapa on melko yhtenäinen ja strategisen fokuksensa, eli orgaanisen toimintaympäristön vaatimusten mukainen. Kehittämistoimia tulee kuitenkin kohdentaa erityisesti henkilöstön strategian mukaisen osaamisen ja esimiesten tiedon kulun lisäämiseen sekä yleisesti työmotivaatiotason nostamiseen koko kohdeorganisaatiossa. Organisaatiossa on luotava käytäntöjä, jotka tukevat avoimen tiedon kulun ilmapiiriä ja dialogimaista kommunikointia, jotta organisaation uudistumiskyky yhtenäisenä systeeminä parantuisi entisestään.

Organisaation osaamisen ja uudistumiskyvyn kehittäminen strategialähtöisesti, case: Puumerkki Oy

Tutkielman tavoitteena oli selvittää organisaation osaamisen ja uudistumiskyvyn strategiset vahvuudet, heikkoudet ja kehittämiskohteet case-organisaatio Puumerkki Oy:ssä. Mittausten avulla haluttiin selvittää uuden organisaation toimivuus, organisaation osaamisen nykytila sekä toiminnan nykytilanne suhteessa strategiaan ja muihin yrityksiin. Tutkielmassa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta. Olemassa olevalla mittarilla (KM-factor -organisaation uudistumiskyvyn mittari) mitattiin case-yritys, Puumerkki Oy. Mittauksia tehtiin kaksi: kesäkuussa 2003 ja tammikuussa 2004. Näin saatiin selville muutoksen ja kehityksen suunta sekä edistyminen. Mittausten kohteena olivat kaikki Puumerkki Oy:n työntekijät. Tutkimuksen luotettavuuden takaamiseksi ja tarkistamiseksi haastateltiin teemahaastatteluin lokakuussa 2003 Puumerkin henkilöstöstä kymmentä (10) satunnaisesti valittua henkilöä, ensimmäisen mittauksen (06/2003) alueellista vastausjakaumaa mukaillen. KM-factor mittausten tulosraportit analysoitiin ja purettiin sanalliseen muotoon sekä tuloksista tiivistettiin lyhyt esitys organisaation henkilöstölle raportointia varten. Haastatteluaineisto analysoitiin purkamalla haastattelut sanallisiksi teema-alueiden mukaisiin kokonaisuuksiin ja vertaamalla niitä mittauksien tuloksiin. Mittausten avulla kerättiin tietoa organisaation osaamisen, tiedonkulun, suhteiden ja johtamisen nykyisestä toiminnasta ja niiden tavoitetilasta eri tietoympäristöissä. Mittauksen mukaan Puumerkki Oy:n uudistumiskyky oli parempi kuin vertailuryhmällä ja toiminnan suunta oli oikea, strategian mukainen. Puumerkki Oy:n vahvuuksia olivat keskinäinen sitoutuminen tavoitteisiin, haasteellinen tavoitetaso, tilanneherkkyys ja yksimielisyys muutostarpeista. Mitään erityisen heikkoa aluetta ei mittauksessa löytynyt. Toiminnasta löytyi kuitenkin muutamia yleisiä kehityskohteita: liian autoritäärinen johtaminen, heikko innovaatiopotentiaali eli yrityksen jatkuva kehittämiskyky ja suuret yksikkökohtaiset (alueelliset) erot. Yrityksen kulttuurin, infrastruktuurin, viestinnän ja tietoteknisten työkalujen tulisi tukea aktiivista tiedonvaihtoa ja uuden tiedon hyödyntämistä.

Tietämyksen hallinta ja tietopääoma liiketoiminnassa – case ABC-liikennemyymäläketju

Tässä tutkimuksessa tutkittiin tietämyksen hallintaa, tietopääomaa ja niiden ilmentymiä liiketoiminnassa. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, pystytäänkö tutkimukseen valittujen mallien avulla määrittelemään S-ryhmään kuuluvan ABC-liikennemyymäläketjun liiketoiminnan kannalta oleellinen tietämyksen hallinta ja tietopääoma. Tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastatteluja tehtiin yhteensä 13 kappaletta. Analyysi, tulokset ja johtopäätökset perustuivat tutkimuksen tekijän omiin tulkintoihin, jotka perustuivat haastatteluista saatujen havaintojen vertailusta teoriaan ja muihin sivutietolähteisiin. Tutkimus osoitti, että tietämyksen hallinnan ja tietopääoman määrittely kyettiin tekemään, mutta lopputulos ei ollut lähtökohtamallin mukainen. Itse määrittelyprosessi ei ollut helppo toteuttaa, mikä johtui tietämyksen hallinnan ja tietopääoman eri osa-alueiden laajuudesta, päällekkäisyydestä, käsitteiden ja aihepiirin vieraudesta haastateltaville. Tutkimuksen oleellisin tulos oli se, että lähtökohtamalliin tehtiin muutoksia tietopääoman osa-alueelle: 1. aineettomaan varallisuuteen lisättiin ”organisaatio” ja poistettiin ”tekniset järjestelmät”, 2. organisaation osaamiseen lisättiin ”verkosto-osaaminen” ja 3. organisaation uudistumiskykyyn lisättiin ”operatiivinen kyvykkyys”. Keskeisin johtopäätös oli, että määritelläkseen liiketoiminnalle ominaisen tietämyksen hallinnan ja tietopääoman ilmentymät, tulee organisaation lähteä liikkeelle yhdestä mallista ja sopia yhteisistä käytettävistä käsitteistä. Organisaatiot ovat eri toimialoilta, joten kaikkia ilmentymiä ei välttämättä esiinny tai löytyy mallissa esiintymättömiä ilmentymiä. Tällöin tulee tehdä muutoksia lähtökohtakohtamalliin.

Kohti dynaamista organisaatioviestintää ja organisaatiota – teoreettinen synteesi

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä on dynaaminen organisaatio- viestintä, minkälaisesta maailmankuvasta se ponnistaa ja mitä yhtymä- kohtia sillä on tietojohtamisen kolmiulotteiseen organisaatiomalliin. Tutkimus on teoreettinen synteesi, jonka avulla on tarkoitus löytää myös käytännön menetelmiä, joilla voidaan tukea dynaamista organisaatio- viestintää, organisaation dynaamisuutta sekä itseuudistumista. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat Pekka Aulan dynaamisen organisaatioviestinnän teoria sekä pääasiassa Pirjo Ståhlen luoma kolmiulotteinen organisaatiomalli ja siihen liittyvä itseuudistuvien systeemien teoriaehdotus. Tutkimuksen käytännönläheisessä osassa analysoidaan suomalaisia organisaatioviestinnän oppikirjoja dynaamisen organisaatioviestinnän teorian valossa. Lopuksi muodostetaan malli, joka tukee dynaamista organisaatioviestintää ja organisaatiota. Tutkimus osoittaa, että useiden teoreetikoiden mielestä organisaatioiden pitäisi luopua vanhentuneista organisaatiorakenteistaan ja kehittää työympäristöjään nostamalla inhimilliset voimavarat ensisijaisiksi sekä keskittymällä työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen, tiedon sekä informaation vaihtoon.

Organisatorinen oppiminen - tapaustutkimus oppimisprosessien jännitteistä teollisuusyrityksessä

Organisatorinen oppiminen nähdään avainasemassa yrityksen kilpailukyvyn kehittämisessä. Aihepiiristä onkin tehty runsaasti tutkimusta, mutta edelleen näkemykset organisaation oppimisesta, oppimisprosessin luonteesta, tuloksista ja näihin vaikuttavista tekijöistä ovat moninaiset. Dialektisuus kuvaa sekä organisatorisesta oppimisesta käytyä keskustelua että oppimisprosessien luonnetta dynaamisina vastavoimien sävyttäminä organisaation kehitysprosesseina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä organisatorisesta oppimisesta tutkimalla oppimisprosesseihin sisältyviä jännitteitä. Mielenkiinnon kohteena on jännitteiden osallistuminen niin innovatiivista uudistumista ja sopeutuvaa kehittymistä kuin toiminnan vakiinnuttamista tavoittelevaan oppimiseen. Tutkimuksen kohteena on kaksi teollisuusyritystä, joista tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa painottui suorittavan tason työntekijän näkökulma. Empiirisestä aineistosta konstruoitiin organisatorisia oppimisprosesseja tulkitsemalla yksilöiden ja organisaation oppimisen välistä vuorovaikutusta. Yrityksittäin konstruoidut oppimisprosessit rinnastettiin yritysten tavoiterakenteen kautta ja analysoitiin jännitteiden osallistumista oppimisprosessien etenemiseen organisaatioissa. Organisatoriset oppimisprosessit - sekä organisaatiota uudistava innovatiivinen ja kehittävä sopeutuva oppiminen että vakiinnuttava mukautuva oppiminen - näyttäytyvät tutkimuksen tulosten valossa erilaisten jännitteiden sävyttäminä. Tulokset osoittavat, että perinteisessä mekaanisessa organisaatiossa aikaisempien tutkimusten luontaisena pitämä vakiinnuttava ja mukautuva oppiminen ei ole ongelmatonta ja itsestään sujuvaa. Myös se on jännitteiden sävyttämä. Organisaation viralliset ja sosiaaliset rakenteet voivat mukauttaa yksilöiden toiminnan. Vakiinnuttavan oppimisprosessin etenemiseen osallistuu kuitenkin jännitteitä, joita syntyy ennen kaikkea työntekijöiden toiminnan ja asenteiden sekä yrityksen tuotanto- ja oppimistavoitteiden välisistä ristiriidoista. Tulokset antavat aihetta pohtia vakiinnuttavan oppimisen asemaa suhteessa uudistavaan ja kehittävään oppimiseen. Vakiinnuttavan oppimisen toteutuminen organisaatiossa pelkästään rakenteiden mukauttavalla voimalla voi heikentää organisaation mahdollisuuksia kehittyä ja uudistua. Työntekijöiden toimimista organisaation oppimisen agentteina ja uudistavan oppimisen käynnistäjinä voisi edesauttaa oppimista tukevin organisatorisin mekanismein, jotka edistävät työntekijöiden käsitteellistä oppimista ja jännitteiden hyödyntämistä vakiinnuttavassa oppimisprosessissa.

Naturaliser la procréation médicalement assistée : sens commun et représentations en dialogue

La constante évolution des biotechnologies de la procréation médicalement assistée (PMA) introduit des nouveautés qui perturbent les représentations de la famille et du « naturel » de la procréation notamment. Ces nouveautés engendrent des préoccupations aussi bien sociales qu'individuelles sur la légitimité et les conditions du recours à la PMA. Partant d'une approche dialogique de la communication, du langage et de la cognition ainsi que de la théorie des représentations sociales, nous faisons l'hypothèse que ces perturbations sont traitées différemment selon l'activité communicative dans laquelle les individus sont engagés. Nous avons alors travaillé à partir de deux corpus de données relevant d'un type d'activité communicative différent : un corpus de presse, de l'ordre d'un discours générique, portant sur la grossesse dite « tardive » (post-ménopause) et un corpus d'entretiens de recherche, de l'ordre d'un discours singulier, avec des couples qui ont recouru à la PMA, et portant sur la cryoconservation des zygotes. Nous appuyant sur les méthodes de l'analyse thématique et de l'analyse de discours, nous centrons notre examen sur les représentations sociales de la maternité (corpus de presse) et du « naturel » (corpus d'entretiens). Nous analysons ce que ces discours permettent d'accomplir socialement, étudions le rapport qu'ils établissent à l'ordre social et symbolique et interrogeons leurs fonctions en termes de processus de « naturalisation » de la PMA. Nos résultats montrent que les nouveautés de la PMA forcent les individus à se (re)positionner dans le champ des valeurs et des normes, lis montrent aussi que, dans ce contexte, les représentations sociales existantes sont mobilisées de différentes manières en fonction des visées argumentatives poursuivies. Ceci impliquant, par ailleurs, si ce n'est une transformation, du moins un renouvellement des représentations. Ils indiquent en outre que, bien que le discours de presse et celui des entretiens ne servent pas exactement les mêmes objectifs, leurs effets de « naturalisation » de la PMA sont comparables en termes de (re)construction de la norme. D'un point de vue dialogique, ils permettent aussi d'avancer que les polémiques sociales et individuelles sont non seulement articulées mais se co-constituent. Ils témoignent aussi du fait que la référence au « naturel » renvoie, plus qu'à un problème de perturbation de la « nature », à l'idée d'une menace de l'ordre social et symbolique. De ce point de vue, les réflexions sur les pratiques de PMA méritent d'être menées par la psychologie sociale et les sciences humaines et sociales plus largement. -- The constant evolution of biotechnologies of medically assisted procreation (MAP) introduces novelties that disturb representations of the family and, notably, of what is considered « natural » in procreation. These novelties give rise to social and individual questions about the legitimacy and the conditions of the use of MAP. Drawing upon a dialogical approach to communication, language and cognition, as well as social representations theory, a hypothesis is advanced that these disturbances are handled differently, depending on the communicative activity individuals are engaged in. Two corpuses of data, representing different communicative activity types, were used: a press corpus, reflecting a generic discourse on "late" pregnancy (post-menopause), and a research interviews corpus, reflecting particular discourses developed by couples who used MAP and have cryopreserved zygotes. Using methods of thematic and discourse analysis, the study focuses on social representations of pregnancy (press corpus) and of the "natural" (interviews corpus). The analysis questions what these discourses enable to achieve socially, how they relate to the social and symbolic order, as well as their function in "naturalising" MAP. The results show that MAP novelties force individuals to (re)position themselves in the field of values and norms. They also show that, in this context, existing social representations are mobilised in different ways depending on the argumentative aims that are being pursued. This implies, if not a transformation, at minimum a renewal of representations. Additionally the results indicate that, although press and interviews discourses might not serve the same aims, their effects on "naturalising" MAP are comparable in terms of (re)constructing the norm. From a dialogical perspective, the findings also allow us to argue that social and individual polemics are not only articulated with one another but are effectively co-constituted. They also evidence the fact that the reference to the "natural" brings forth, more than a problem of disturbing "nature", a threat to the social and symbolic order. From this perspective, reflections on MAP practices deserve further attention within social psychology and social and human sciences at large.

(Re)ordenació urbana de Figueres : sector de l’estació convencional

Estudi urbanístic de la ciutat de Figueres i proposta d’ordenació del sector i de l’estació de tren de la ciutat