Product warranty logistics: Issues and challenges

Warranty is an important element of marketing new products. The servicing of warranty results in additional costs to the manufacturer. Warranty logistics deals with various issues relating to the servicing of warranty. Proper management of warranty logistics is needed not only to reduce the warranty servicing cost but also to ensure customer satisfaction as customer dissatisfaction has a negative impact on sales and revenue. Unfortunately, warranty logistics has received very little attention. The paper links the literature on warranty and on logistics and then discusses the different issues in warranty logistics. It highlights the challenges and identifies some research topics of potential interest to operational researchers. (C) 2003 Elsevier B.V. All rights reserved.

Alternatives to peace keeping in Korea: the role of non-state actors and face-to-face encounters

Korea is one of the world's most volatile areas, not least because traditional UN mediation and peacekeeping missions are impossible. Having intervened in the Korean War on behalf of the southern side, the UN is a party to the conflict, rather than a neutral arbiter. The situation is particularly problematic because political interactions are characterized by a high degree of state-control over security policy. In both parts of the peninsula the state has, at least until recently, exercised the exclusive right to deal with the opponent on the other side of the hermetically divided peninsula. Given these domestic and international constrains, alternative approaches to conflict resolution are urgently needed. The recently proliferating literature on human security offers possible solutions, for it urges policy makers to view security beyond the conventional military-based defence of the state and its territory. Using such a conceptual framework, the essay assesses the potential significance non-state interactions between North and South, particularly those that promote communication, information exchange and face-to-face encounters. Even though these interactions remain limited, they are of crucial importance, for they provide an opportunity to reduce the stereotypical threat images that continue to fuel conflict on the peninsula.

The European Union and global governance:a handbook

The role of the European Union in global politics has been of growing interest over the past decade. The EU is a key player in global institutions such as the World Trade Organization (WTO) and NATO. It continues to construct an emerging identity and project its values and interests throughout contemporary international relations. The capacity of the EU to both formulate and realise its goals, however, remains contested. Some scholars claim the EU’s `soft power’ attitude rivals that of the USA’s `hard power’ approach to international relations. Others view the EU as insufficiently able to produce a co-ordinated position to project upon global politics. Regardless of the position taken within this debate, the EU’s relationship with its external partners has an increasingly important impact upon economic, political and security concerns on an international level. Trade negotiations, military interventions, democracy promotion, international development and responses to the global economic crisis have all witnessed the EU playing a central role. This has seen the EU become both a major force in contemporary institutions of global governance and a template for supranational governance that might influence other attempts to construct regional and global institutions. This volume brings together a collection of leading EU scholars to provide a state-of-the-art overview covering these and other debates relating to the EU’s role in contemporary global governance. The Handbook is divided into four main sections: Part I: European studies and global governance – provides an overview and critical assessment of the leading theoretical approaches through which the EU’s role in global governance has been addressed within the literature. Part II: Institutions – examines the role played by the key EU institutions in pursuing a role for the EU in contemporary international relations. Part III: Policy and issue areas – explores developments within particular policy sectors, assessing the different impact that the EU has had in different issue areas, including foreign and security policy, environmental policy, common commercial policy, the Common Agricultural Policy, development policy, accession policy, the Neighbourhood Policy and conflict transformation. Part IV: The global multilevel governance complex and the EU – focuses on the relationship between the EU and the institutions, regions and countries with which it forms a global multilevel governance complex, including chapters on the EU’s relationship with the WTO, United Nations, East Asia, Africa and the USA.

The Great American Scaffold:intertextuality and identity in American presidential discourse

Based on extensive quantitative and qualitative analyses of a corpus of American presidential speeches that includes all inaugural addresses and State of the Union messages from 1789 to 2008, as well as major foreign and security policy speeches after 1945, this research monograph analyzes the various forms and functions of intertextual references found in the discourse of American presidents. Working within an original, interdisciplinary theoretical framework established by theories of intertextuality, discourse analysis, and presidential studies, the book discusses five different types of presidential intertextuality, all of which contribute jointly to creating a set of carefully manipulated and politically powerful images of both the American nation and the American presidency. The book is intended for scholars and students in political and presidential studies, communications, American cultural studies, and linguistics, as well as anyone interested in the American presidency in general.

Várható világpolitikai tendenciák 2012-ben = Global political trends 2012

A 2012-es év várhatóan nem hoz radikális változást a világgazdaságban és a világpolitikában, meglepetésekkel azonban számolni kell. A gazdasági válság hatását nemcsak Európában, hanem azon kívül is érzékeljük, a válság rányomja bélyegét az érintett államok belpolitikájára és nemzetközi kapcsolataira. Az Egyesült Államok meghatározó tényező marad 2012-ben, még akkor is, ha ezt néhányan vitatják. A BRIC államok kimagasló mutatóik ellenére sem vonhatják ki magukat a válság hatása alól. 2012-ben az Egyesült Államok új védelmi stratégiát adott ki, amelyben egyértelműen kimutathatók a háborúk következményei. Az Al Kaida terrorszervezet ugyan jelentősen meggyengült, de a dzsihádizmussal továbbra is számolni kell, főként a válságkörzetekben. ______________ The year 2012 will probably not bring radical changes in the global economy and world policy. However, one should count on surprises. The results of the economic crisis are felt not only in Europe but outside Europe as well and it will have an effect on the domestic politics and on the international connections of the respective countries. The United States will remain a determinant factor in 2012 as well, although even if some dispute this observation. The BRIC states, in spite of theirs outstanding economic achievements, cannot avoid the detrimental effects of the crisis. As for security policy, the USA delivered a new defence strategy in 2012 that summarises the consequences of the wars. Although Al-Qaida lost its strength remarkably, one has to count on jihadism mainly in crisis areas.

A Transzatlanti kereskedelmi és beruházási társulás és a növekedés. Gyakorlati és módszertani kérdések

A Transzatlanti kereskedelmi és beruházási társulással (TTIP) kapcsolatosan számos vita, kampány, elemzés próbálja meggyőzni vagy elriasztani a közvéleményt. E tanulmányban a szerző azt tárja fel, hogy milyen közgazdasági matematikai modelleken alapulnak a TTIP-vel kapcsolatos gazdasági hatásokról szóló becslések. Áttekinti a számszerűsített általános egyensúlyi modellek (CGE) alkalmazási lehetőségét, közgazdasági tartalmát és hogy hogyan adaptálták mindezt a TTIP növekedési hatásaira fókuszáló elemzések. Kritikai szemle alá veszi a CGE modell korlátait. Alternatív megközelítésként értékeli a Global Policy Model alkalmazására tett kísérletet. Összeveti és értékeli a CGE szemléletben készült különböző TTIP elemzéseket

Uses of agent-based modeling for health communication: the TELL ME case study

Government communication is an important management tool during a public health crisis, but understanding its impact is difficult. Strategies may be adjusted in reaction to developments on the ground and it is challenging to evaluate the impact of communication separately from other crisis management activities. Agent-based modeling is a well-established research tool in social science to respond to similar challenges. However, there have been few such models in public health. We use the example of the TELL ME agent-based model to consider ways in which a non-predictive policy model can assist policy makers. This model concerns individuals’ protective behaviors in response to an epidemic, and the communication that influences such behavior. Drawing on findings from stakeholder workshops and the results of the model itself, we suggest such a model can be useful: (i) as a teaching tool, (ii) to test theory, and (iii) to inform data collection. We also plot a path for development of similar models that could assist with communication planning for epidemics.

Organizaciones regionales y diversidad cultural: la diplomacia de la Unión Europea con el Mercosur entre la sombra de Hollywood y la acción intergubernamental

El objetivo de este artículo es doble: por un lado explorar la habilidad de la Unión Europea para llevar a cabo una política audiovisual dirigida al Mercosur y promover las normas de la Convención sobre la diversidad de las expresiones culturales; por otro, analizar el impacto del modelo de política audiovisual de la UE en el desarrollo de la cooperación audiovisual con el Mercosur y centrarse en los principales vectores que configuran el paisaje audiovisual del Mercosur. El texto pretende destacar cómo y por qué la UE persigue una política audiovisual con esa región, cuáles son los propósitos y los límites de actuación. En este sentido, se preocupa por entender cómo la diplomacia audiovisual de la UE interactúa con otros actores, como las acciones gubernamentales llevadas a cabo desde la propia UE y el Mercosur, así como las prácticas del sector privado (Hollywwod y los grandes conglomerados de medios).

Terrorismo, Yihadismo y Crimen Organizado en la Estrategia Global de Seguridad de la Unión Europea

El terrorismo es considerado en la Estrategia Global para la Política Exterior y de Seguridad de la UE como una de las principales amenazas a la seguridad de la Unión Europea. La lucha contra el terrorismo ha dado sus frutos en los últimos quince años, pero este artículo analiza la nueva Estrategia y se pregunta si será suficiente para responder con eficacia a esta amenaza y si se están empleando todos los medios necesarios para atajarla.

La Ciberseguridad como factor crítico en la Seguridad de la Unión Europea

El ciberespacio es un escenario de conflicto altamente complejo al estar en constante evolución. Ni la Unión Europea ni ningún otro actor del sistema internacional se encuentra a salvo de las amenazas procedentes del ciberespacio. Pero los pasos dados desde la UE en el mundo de la ciberseguridad no son en absoluto suficientes. Europa necesita que su Estrategia de ciberseguridad sea realmente capaz de integrar a las diferentes Estrategias nacionales. Es urgente una mayor determinación, unos mayores recursos y unos mejores instrumentos que permitan a la Unión implementar una gestión de crisis y una prevención de ciberconflictos verdaderamente eficaz.

El Norte de Africa y el Sahel y la Estrategia Global de Seguridad de la Unión Europea

El objetivo del artículo es exponer una adecuada y necesaria redefinición de la política de la UE hacia el Norte de África y el Sahel, tanto en términos geográficos como en términos estratégicos de acuerdo con lo expuesto en la nueva Estrategia Global Europea. En este sentido, se revisarán los postulados y la evolución de la antigua Estrategia Europea de Seguridad (EES) y su consiguiente Política de Vecindad (ENP), en comparación con la recién lanzada Estrategia. La nueva Estrategia es concebida como una guía para el desarrollo de la política exterior y de seguridad que la UE ha de llevar a cabo, inter alia, en su periferia. Lamentablemente su concepción de esta zona regional resulta anclada en el pasado.

Relanzando la Respuesta Rápida Militar: Los Battlegroups

La utilidad de los Battlegroups, casi una década después de declarar capacidad operativa plena, ha estado y continuará estando en duda debido a la inacción europea. Para que la UE se convierta en el actor internacional que durante tantos años ha proclamado, necesitará consolidar su capacidad de respuesta rápida militar para hacer frente a crisis multidimensionales y llevar a cabo todo el espectro de Misiones Petersberg. El artículo hace un repaso a la concepción y el desarrollo de los Battlegroups y propone un conjunto de reformas para que puedan llegar a ser un instrumento efectivo de respuesta rápida militar.

La Unión Europea y la OTAN en el marco de la nueva Estrategia Global de Seguridad de la Unión Europea

El artículo analiza la relación entre la Unión Europea y la OTAN en cuestiones de defensa, según se ha reflejado en las estrategias de seguridad de la Unión Europea, con particular atención a la Estrategia Global de la Unión Europea presentada en 2016. Se estudia la Estrategia de Seguridad Europea de 2003, el Informe de Implementación de 2008, y las nuevas aproximaciones al contexto internacional y a la seguridad europea que se reflejan en la Estrategia Global. Se analiza también el papel de la OTAN, así como la evolución de la política de seguridad de los Estados Unidos hacia Europa durante la Administración Obama. Finalmente se discute el posible futuro de la Política Común de Seguridad y Defensa de la UE (PCSD) después del Bréxit, así como las consecuencias para su relación con la OTAN.

Uses of Agent-Based Modeling for Health Communication: the TELL ME Case Study

Government communication is an important management tool during a public health crisis, but understanding its impact is difficult. Strategies may be adjusted in reaction to developments on the ground and it is challenging to evaluate the impact of communication separately from other crisis management activities. Agent-based modeling is a well-established research tool in social science to respond to similar challenges. However, there have been few such models in public health. We use the example of the TELL ME agent-based model to consider ways in which a non-predictive policy model can assist policy makers. This model concerns individuals' protective behaviors in response to an epidemic, and the communication that influences such behavior. Drawing on findings from stakeholder workshops and the results of the model itself, we suggest such a model can be useful: (i) as a teaching tool, (ii) to test theory, and (iii) to inform data collection. We also plot a path for development of similar models that could assist with communication planning for epidemics.

Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia

Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisena linjanaan kun se liittyi Euroopan unioniin ennen kaikkea turvallisuussyistä. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden myötä poliittisesti liittoutunut ja vaikka se on jatkuvasti laajentanut ja syventänyt yhteistyötään NATOn kanssa, Suomi on yhä sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut poikkeuksellisen vakaa kylmän sodan jälkeen ennen kaikkea siksi, että maailman voimakkain suurvalta Yhdysvallat on yhä sotilaallisesti läsnä Euroopassa ja Euroopan integraatio on jatkunut ja syventynyt. Suomi on sitonut nykyisen turvallisuuspoliittisen linjansa turvallisuusympäristönsä pysyvyyteen. Viime vuosina NATOn laajentuminen entisen Neuvostoliiton alueelle on voimistanut läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä valtakamppailua ja turvallisuuskilpailua Suomen lähialueella. Viimeistään Ukrainan konflikti on tehnyt ajankohtaiseksi myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Tässä artikkeliteoksessa turvallisuuspolitiikan asiantuntijat analysoivat keskeisimpien ulkoisten toimijoiden – EU:n, Ruotsin, Viron, Venäjän, Yhdysvaltojen ja NATOn – merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudelle ja Suomen turvallisuudelle sekä pohtivat, onko Suomen syytä muuttaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kirjoittajat myös arvioivat Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä etuja ja haittoja verrattuna nykyiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Teoksen kirjoittajien toisistaan poikkeavat näkemykset Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudesta, NATOn laajentumisen vaikutuksista Itämeren alueella, Venäjän valtapolitiikasta ja sen Suomelle muodostaman sotilaallisen uhan voimakkuudesta, NATOn pelotteen uskottavuudesta ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta liittolaistensa puolustamiseen sekä Suomen NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista valaisevat laajasti kysymystä Suomen turvallisuudesta ja turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Suomelle sen geopoliittinen asema Venäjälle strategisesti elintärkeiden Kuolan alueen ja Pietari–Moskova-ydinalueen välittömässä läheisyydessä on ongelmallinen maan turvallisuuden kannalta. Suurvalta Venäjä onkin edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun vaikuttava ulkoinen toimija. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomella on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus liittoutua Yhdysvaltojen kanssa NATO-jäsenyyden myötä Venäjän potentiaalista sotilaallista uhkaa vastaan. Toisaalta Suomella ei kuitenkaan ole ollut pakottavaa tarvetta siihen, koska se on välillisesti hyötynyt Yhdysvaltojen suurstrategiasta Euroopassa ja koska Venäjän valtapolitiikka on kohdistunut ennen kaikkea entisen Neuvostoliiton alueelle. Vaikka Ukrainan konflikti onkin lisännyt poliittista ja sotilaallista jännitettä Itämeren alueella, tämän teoksen perusteella on kuitenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö Suomen sen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneen muutoksen seurauksena liittyä NATOn jäseneksi vai ei. Halutessaan Suomi voi siis edelleen jatkaa nykyisellä turvallisuuspoliittisella linjallaan sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, mutta samalla sen täytyy kuitenkin pitää myös sotilaallinen liittoutuminen avoimena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona tulevaisuudessa.