F/A-18 -torjuntahävittäjän seuraajakaluston esiselvitys- ja hankintaprosessit

Ilmavoimien Hornet-kalusto ”eläköityy” nykyisen elinkaarisuunnitelman mukaisesti vuosina 2025–2030. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen maanpuolustuskokonaisuudesta poistuu ilmapuolustuksen tärkeintä elementtiä toteuttava suorituskyky. Näin merkittävän suorituskyvyn poistuminen valtakunnasta, käynnistää ensin strategisen suunnittelun prosessin määrittämään millä suorituskyvyllä poistuva kyky korvataan. Laajan suorituskyvyn korvaaminen on hyvin mittava ja paljon aikaa vievä hankintaprosessi (ml. strategisen suunnittelun vaihe ennen hankintavaihetta). Tämän vuoksi on oleellista käynnistää korvaavan suorituskyvyn hankinnan valmistelu riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään katko ilmapuolustuksen suorituskyvyssä. Tässä tutkimustyössä lähtökohtaoletuksesi valittiin, että poistuva F/A-18 -suorituskyky tullaan korvaamaan uudella torjuntahävittäjäkalustolla ja että hankinnan toteuttamisvastuu käsketään Ilmavoimille. Tältä pohjalta tutkimustyössä valmisteltiin ja suunniteltiin Ilmavoimien seuraavan hävittäjänkaluston hankintaprosessia ja sen eri vaiheita. Työssä luotiin selkeä aikataulutettu kokonaissuunnitelma hankinnasta, joka tulee toimimaan perustana linjaorganisaatioiden jatkaessa virkatyönä hankinnan ideointivaiheen suunnitelmallista eteenpäinvientiä. Toisena osiona työssä muodostettiin yhteenveto operatiivisen konseptin suunnittelun valmiudesta ja valmiudettomuudesta (ts. tuotiin esille kokonaan puuttuvia oleellisia suunnittelukokonaisuuksia). Syy miksi tässä tutkimustyössä kokonaisuuden suunnittelun lisäksi tarkastelun kohteeksi valittiin operatiivinen konsepti, johtui siitä että se on aikataulullisesti kriittisimmällä polulla. Tutkimustyön konkreettisina tuloksina tuotettiin - tarkennettu aikataulusuunnitelma hankinnalle - resurssitarvemäärittely hankinnan eri vaiheissa - yhteenveto hankinnan operatiivisen konseptin suunnittelua tukevista selvityksistä - yhteenveto operatiiviseen konseptiin tarvittavista selvityksistä.

Erilaisten luonnonolosuhteiden edellyttämät muutokset Hornet-kaluston pelastautumispakkaukseen

Tässä tutkielmassa kartoitetaan Suomen Ilmavoimien Hornet-kaluston pelastautumispakkauksen sisältövaihtoehtoja erilaisia luonnonolosuhteita silmällä pitäen. Tutkimus keskittyy ainoastaan Hornet-kaluston heittoistuimessa sijaitsevan pelastautumisvarustuksen analysointiin ja vaatimusmäärittelyyn. Analyysin ja vaatimusmäärittelyn pohjana on käytetty arktisten ja aavikko-olosuhteiden analyysiä suhteessa ihmisen psykofysiologisiin tarpeisiin. Näiden pohjalta tutkimuksessa analysoidaan olemassa olevan pelastautumispakkauksen suorituskyky ja määritellään siihen tarvittavat muutokset arktisiin ja aavikko-olosuhteisiin. Lisäksi tutkimuksessa tutkitaan mahdollisuutta luoda pelastautumispakkauksesta moduulirakenteinen, jolloin erilaisten pakkausten hallinnointi ja pakkaustarve helpottuisi. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on käytetty kirjallisuustutkimuksen pohjalta tehtyä vaatimusmäärittelyä. Tutkimuksen pääongelma on:” Mitkä ovat Hornet-kaluston pelastautumispakkauksen sisällön suorituskykyvaatimukset eri luonnonolosuhteet huomioon ottaen?”. Tutkimuksen alaongelma on: ” Onko pelastautumispakkauksen sisältö mahdollista luoda moduulirakenteiseksi ja siten helpommin koottavissa eri toimintaolosuhteita vastaavaksi? Tutkimuksen aineisto koostuu ihmisen fysiologiaa, anatomiaa ja selviytymistä käsittelevästä kirjallisuudesta, arktisen ja aavikko-olosuhteita käsittelevistä erikoisteoksista, sekä Suomen Ilmavoimien ohjeistuksesta. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on vaatimusmäärittely Hornet-kaluston pelastautumisvarustukselle arktisiin ja aavikko-olosuhteisiin. Nykymuotoinen pelastautumispakkaus on suunniteltu suomalaisiin olosuhteisiin ja sen vuoksi se ei sellaisenaan sovellu käytettäväksi esimerkiksi aavikko-olosuhteissa. Tutkimuksessa myös havaittiin, että pakkaus ei kaikilta osin vastaa nykypäivän vaatimuksiin toimittaessa suomalaisissakaan olosuhteissa. Mahdollisen moduulirakenteen osalta tutkimuksessa esitetään yksi mahdollisuus erilaisten kokonaisuuksien rakentamiseksi. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että nykyisen pelastautumispakkauksen suorituskyky riittää kohtuullisen hyvin toimittaessa suomalaisia luonnonolosuhteita vastaavissa luonnonoloissa, mutta vaatii uudelleen kokoamisen siirryttäessä kohti ääriolosuhteita. Pelastautumispakkauksen sisällön kokoamiseen tulee kiinnittää huomiota erilaisiin luonnonolosuhteisiin siirryttäessä, koska vain siten voidaan taata ohjaajalle mahdollisuus selviytyä poikkeavissa luonnonoloissa. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan oikeiden pelastautumisvälineiden lisäksi ohjaajille tulee antaa myös uusiin olosuhteisiin keskittyvä pelastautumiskoulutus. Pelastautumispakkauksen mahdollisen moduulirakenteen osalta voidaan todeta, että sen kehittäminen todennäköisesti helpottaisi pakkausten kokoamista ja ne tulisi suunnitella jo valmiiksi erilaisia luonnonolosuhteita silmällä pitäen. Näin ollen ne olisivat valmiina, mikäli Suomi päättäisi osallistua kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon.

Helsingin seudun liikenteenhallinnan kärkihankkeiden päivitys 2011

Työn tavoitteena oli kokonaisnäkemyksen luominen Helsingin seudun liikenteenhallinnan tilasta ja kehitysnäkymistä sekä seuraavien tärkeimpien kehittämispolkujen tunnistaminen ja konkretisointi toimenpiteiksi. Työssä keskityttiin seuraaviin painopistealueisiin 1. Liityntäpysäköinnin informaation ja maksujärjestelmien kehittäminen 2. Liikenteenhallintakeskuksen toiminnan kehittäminen ja laajentaminen 3. Liikennejärjestelmän reaaliaikainen tilannekuva ja lyhyen aikavälin ennusteet 4. Pääkaupunkiseudun pääväylien ruuhkien ja häiriöiden hallinta 5. Joukkoliikenteen ajantasaisen matkustajainformaation kehittäminen. Työssä laadittiin katsaus kullakin painopistealueella jo tapahtuneeseen sekä käynnissä olevaan kehitystyöhön, kuvattiin esiin nousseita ongelmia ja laadittiin esitys vuoteen 2020 ulottuvasta toiminnallisesta tavoitetilasta sekä konkreettisista kehittämistoimista. Työssä järjestettiin myös tulevaisuustyöpaja, johon pyydettiin alustuksia valikoiduilta viranomaistahoilta, tutkijoilta ja palveluntuottajilta. Näiden keskustelujen kautta kirkastettiin seudun toimijoiden näkemystä älyliikenteen toimialan kehitysnäkymistä ja –tarpeista. Työn lopputuloksena syntyneeseen toimenpideohjelmaan kirjattiin yhteensä 30 hanketta. Näistä viisi hanketta valittiin työpajatyöskentelyn kautta varsinaisiksi kärkihankkeiksi, joiden toteutus on kriittistä liikkujien ja viranomaistyön palvelutason kannalta ja joka edellyttää usean toimijan yhteistyötä. Lisäksi tunnistettiin joukko seurattavia hankkeita. Valitut kärkihankkeet, käynnistämisen vastuutaho sekä tavoitteellinen käynnistysvuosi ovat seuraavat: 1. Liityntäpysäköinnin dynaamisen informaatiojärjestelmän pilotointi Hämeenlinnanväylän käytävässä Kehäradan asemilla (HSL 2012) 2. HSL:n alueen joukkoliikenteen häiriönhallinnan uudelleenorganisointi (HSL, Liikennevirasto 2012) 3. Seudullisen liikenteenhallintasuunnitelman laadinta verkollisen operoinnin kehittämiseksi häiriötilanteissa (ELY-keskus, Liikennevirasto 2013) 4. Reaaliaikaisen sujuvuustiedon tuottaminen ruuhkautuvalta pääkatu- ja alempiasteiselta maantieverkolta (Liikennevirasto, kunnat 2012) 5. Liikenteen vaihtuvan ohjauksen ja tiedottamisen hyödyntäminen pääväylien ruuhkautumisen ja häiriöiden hallinnassa. (ELY-keskus 2012) Kärkihankkeisiin ei liity sellaisia riippuvuuksia, että niitä ei voitaisi käynnistää ennen päätöksentekoa jostakin muusta investoinnista. Merkittävimmät riippuvuudet liittyvät LIJ2014-järjestelmän ajoneuvojen paikannuksen ja muiden työkalujen valmistumiseen. Johtoryhmän linjauksen mukaan kärkihankkeissa ja muissakin toimijoiden omissa hankkeissa syntyvien tietojärjestelmien rajapinnat avataan soveltuvasti kaupallisten toimijoiden käyttöön, jolloin syntyvien kaupallisten loppukäyttäjäpalveluiden kautta voidaan parantaa tietopalvelujen tavoittavuutta. Kärkihankkeiden valinta ja sisältö on rakennettu pitkälti sen lähtökohdan varaan, että liikenteen tietopalveluissa julkistoimijoiden roolina on pääasiassa lähtötietojen tuottaminen ja jakaminen varsinaisille palveluntuottajille. Vuoteen 2016 mennessä uusien rajapintojen kautta jaettavien tietojen määrä on nykyiseen verrattuna huomattavasti laajempi, ja odotukset uusien ja innovatiivisten palvelujen syntymiselle ovat korkeat. HLH-johtoryhmä nimeää jokaisen kärkihankkeen läpiviennistä vastaavan työryhmän, joiden työskentelyä ohjataan nykyisen kaltaisessa johtoryhmätyössä. Johtoryhmätyön organisointi on todettu toimivaksi, sillä ryhmä koostuu seudun 14 kunnan alueen keskeisistä julkisista toimijoista ja sen kautta on olemassa vahvat kytkennät sekä seudun liikennejärjestelmätyöhön (HLJ) että valtakunnalliseen älyliikenteen kehitystyöhön.

Suomen Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta

Ilmavoimien johtamisjärjestelmä on osa Ilmavoimien järjestelmäkokonaisuutta, jonka kaksi muuta osaa ovat taistelujärjestelmä ja tukeutumisjärjestelmä. Ilmavoimien materiaalista suorituskykyä rakennetaan tämän järjestelmäajattelun pohjalta. tässä tutkimuksessa Ilmavoimien johtamisjärjestelmää tutkitaan kolmen kokonaisuuden, ilmavalvontajärjestelmän, ilmatilannekuvan muodostamisjärjestelmän ja tulenkäytön johtamisjärjestelmän, näkökulmasta. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän laajuuden vuoksi tutkimusaluetta on jouduttu rajaamaan. Tutkimus perustuu evoluutioparadigmaan, jonka mukaisesti kaikki olevainen on evolutionaarista. Mikään tässä ajassa oleva ilmiö ei ole historiaton. Jokaisella ilmiöllä on nykyisyytensä lisäksi historia ja tulevaisuus. Evoluutioparadigman avulla laajennetaan Ilmavoimien johtamisjärjestelmän nykyisyyden ymmärtämistä kuvaamalla ja analysoimalla sen evoluutiota. Tutkimusaineistoa analysoidaan käyttäen hyväksi polkuriippuvuutta evolutionaarisena mallina. tätä mallia on käytetty uusinstitutionaalisessa ja evolutionaarisessa taloustieteessä ja taloushistoriassa tutkittaessa yritysten, toimialojen tai tuotteiden pysyvyyttä markkinoilla sekä erilaisten innovaatioiden vaikuttavuutta menestymiseen eri markkinatilanteissa. Tutkimusasetelman lähtökohtana on Ilmavoimien johtamisjärjestelmäevoluution kuvaaminen kolmen tekijän tasapainoasetelman suhteen, joita ovat instituutiot, ilmasotateoria ja kansainvälinen ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehitys. tutkimuksen tavoitteena on löytää institutionaalinen logiikka Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutiolle sekä sen eri kehitysprosesseihin liittyvä mahdollinen polkuriippuvuuden logiikka. Tutkittavina instituutioina ovat kansallinen poliittinen päätöksenteko, joka ilmentyy erilaisina komiteamietintöjä, raportteina ja selontekoina. Sotilaallista instituutiota edustavat eri operatiiviset ohjeet, ohjesäännöt ja doktriinit, jotka ovat ohjanneet johtamisjärjestelmäkehitystä. Ilmasotateorian vaikuttavuuden analyysiä varten tutkimuskohteiksi on valittu seitsemän merkittävää ilmasotateoreetikkoa. Kenraalimajuri Giulio douhet, ilmamarsalkka Hugh Trenchard ja kenraalimajuri William Mitchell edustavat ilmasotateorian varhaista kautta. Kansallista ilmasotateorian kehitystä edustavat eversti Richard Lorentz ja kenraalimajuri Gustaf Erik Magnusson. Yhdysvaltalaiset everstit John Boyd ja John Warden III ovat uuden ajan ilmasotateoreetikkoja. Näiden henkilöiden tuottamien teorioiden avulla voidaan piirtää kuva muutoksesta, jota ilmasodankäynnin teoreetti- sessa ajattelussa on tapahtunut. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutiolle haetaan vertailua kehityksestä, jota on tapahtunut Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Ilmavoimat on saanut vaikutteita muistakin maista, mutta näiden maiden kehityksen avulla voidaan selittää Suomessa tapahtunutta kehitystä. Tutkimuksessa osoitetaan, että kansainvälisellä johtamisjärjestelmäevoluutiolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen kehitykseen. Tämä tutkimus laajentaa prosessuaalista tutkimusteoriaa ja polkuriippuvuusmallin käyttöä sotatieteelliseen tutkimuskenttään. tutkimus yhdistää toisiinsa aivan uudella tavalla sotilasorganisaation institutionaalisia tekijöitä pitkässä evoluutioketjussa. Tutkimus luo pohjaa prosessuaaliseen, havaintoihin perustuvaan evoluutioajatteluun, jossa eri tekijöiden selitysmalleja ja kausaalisuutta eri periodien aikana voidaan kuvata. Tutkimuksen tuloksena ilmavoimien johtamisjärjestelmäevoluutiossa paljastui merkittäviä piirteitä. Teknologia on ollut voimakas katalysaattori ilmapuolustuksen evoluutiossa. Uusien teknologisten innovaatioiden ilmestyminen taistelukentälle on muuttanut oleellisesti taistelun kuvaa. Sodankäynnin revoluutiosta huolimatta sodankäynnin tai operaatiotaidon ja taktiikan perusperiaatteissa ei ole tapahtunut perustavanlaatuista muutosta. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehitys on voimakkaasti linkittynyt ulkomaiseen johtamisjärjestelmäkehitykseen, jossa teknologiaimplementaatiot perustuvat usean eri ilmiön paljastumiseen ja hyväksikäyttöön. Sotilas- ja siviili-instituutiot ovat merkittävästi vaikuttaneet Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kansalliseen kehitykseen. Ne ovat antaneet poliittisen ohjauksen, taloudellisten resurssien ja strategis-operatiivisten käskyjen ja suunnitelmien avulla perusteet, joiden pohjalta johtamisjärjestelmää on kehitetty. Tutkimus osoittaa, että Suomen taloudellisten resurssien rajallisuus on ollut merkittävin institutionaalinen rajoite Ilmavoimien johtamisjärjestelmää kehitettäessä. Useat poliittiset ohjausasiakirjat ovat korostaneet, ettei Suomella pienenä kansakuntana ole taloudellisia resursseja seurata kansainvälistä sotilasteknologiakehitystä. Lisäksi ulko- ja turvallisuuspoliittinen liikkumavapaus on vaikuttanut kehittämismahdollisuuksiin. Ilmasotateorian evoluutio on luonut johtamisjärjestelmän kehitykselle välttämättömän konseptuaalisen viitekehyksen, jotta ilmasota on voitu viedä käytännön tasolle. Teoria, doktriini ja instituutiot toimivat vuorovaikutuksessa, jossa ne interaktiivisesti vaikuttavat toinen toisiinsa. Tutkimus paljasti kuusi merkittävää sokkia, jotka saivat aikaan radikaaleja muutoksia johtamisjärjestelmän evoluutiopolulla. tutkimuksen perusteella vaikuttavimmat muutoksia aiheuttavat sokit olivat radikaalit turvallisuuspoliittiset muutokset kuten sota ja voimakkaat kansantalouden muutokset kuten lama. Sokkeja aiheuttaneet kuusi ajankohtaa olivat: 1. Puolustusvoimien rakentamisen aloittaminen vapaussodan jälkeen 1918 2. Maailmanlaajuinen lama 1929–1933 ja eurooppalainen rauhanaate 1928–1933 3. Talvi- ja jatkosota 1939–1944 4. Uusi alku Pariisin rauhansopimuksen 1947 ja YYA-sopimuksen 1948 varjossa 5. Kylmän sodan päättyminen ja Suomen lama 1990–1993 6. Maailmanlaajuinen lama 2008- Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehittäminen on perustunut rationaalisiin päätöksiin, jotka ovat saaneet vaikutteita ulkomaisesta ilmasotateorian ja -doktriinien kehityksestä sekä kansainvälisestä johtamisjärjestelmäkehityksestä. Johtamisjärjestelmän evoluutioon on vaikuttanut globaali konvergenssi, johon on tehty kansallisen tason ratkaisuja järjestelmien adaptaation ja implementaation yhteydessä.

SPA-hankkeen loppuraportti

Sähköisiä palveluja ja asianhallintaa tukevat järjestelmäratkaisut -hankkeen (SPA)tavoitteena oli toteuttaa Aluehallintovirastoille, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, maistraateille sekä TE-toimistoille yhteinen sähköisten palvelujen ja asianhallinnan kokonaisuus sekä integraatiot näiden välillä. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli toteuttaa tuottavuutta edistävä ja mahdollisimman yhtenäinen virastojen toimintaa tukeva arkkitehtuuri- ja järjestelmäkokonaisuus. Toteutettavien ratkaisujen tuli pohjautua tuotannossa oleviin Valtion IT-palvelukeskuksen (VIP) tarjoamiin yhteisiin palveluihin. Hankkeen ratkaisut tuli toteuttaa siten, että siirtyminen vielä toteutusvaiheessa oleviin VIPin tarjoamiin palveluihin on jatkossa mahdollista. Tässä raportissa käsitellään hankkeen projektit (Verkkopalvelut ja julkaisujärjestelmät, Sähköiset asiointipalvelut sekä integraatiot, rajapinnat ja tunnistus ja asianhallinta) ja niiden yhteenveto.

Tuotantoyrityksen suorituskyvyn kehittämissuunnitelma lean perspektiivistä – Case Lindab Oy

Tutkimuksen päätavoitteena on luoda Lindab Oy:n Kyyjärven tuotantolaitokselle kehittämissuunnitelma nojautuen Lean filosofiaan, perinteiseen suorituskyvyn mittaamiseen ja sen osa-alueisiin. Lean teorian näkökulmasta tutkimustyössä tunnistetaan tärkeimmät kehityskohteet ja niihin vaikuttavimmat kehitystoimet. Työn alussa selvitetään eri tuotantomuotoja ja niiden kilpailukykyä, lisäksi perustellaan, miksi työn kehittämisen pohjalle valitaan Lean - filosofia. Raportin kuluessa Lean ajattelua avataan lukijalle enemmän ja kerrotaan mitä se sisältää. Lean filosofiasta valitaan elementtejä, joita voidaan käyttää jatkossa, kehitettävän toimintaympäristön kehitysmallin muodostamiseen. Lean filosofian tarkastelun jälkeen toimintaympäristöä tutkitaan ja muodostetaan käsitys suorituskyvyn alueista, joita on tarkoitus pyrkiä kehittämään. Tässä kohdassa etsitään myös soveltuvat Lean mittarit ja tarkistetaan syy-seuraussuhteet valittuihin suorituskyvyn osa-alueisiin. Lean mittarit toimivat myös itsearviointikysymysten taustalla, joilla kartoitetaan toimintaympäristön suorituskykyä. Suorituskyvyn mittauksen tulokset toimivat täten kehittämistehtävän lopullisina ajureina.

Lapin joukkoliikenteen palvelutaso 2012-2016

Joukkoliikennelaki ja Palvelusopimusasetus velvoittavat joukkoliikenteen toimivaltaiset viranomaiset määrittelemään toimivalta-alueensa joukkoliikenteen palvelutason. Tässä työssä on määritetty Lapin joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet vuosille 2012–2016. Palvelutasomäärittely palvelee joukkoliikenteen suunnittelua ja kehittämistä sekä toimii lähtökohtana liikenteen hankinnalle. Määrittely on tehty yhteysvälikohtaisesti. Määritelty palvelutaso on tavoitteellinen ja luokat joustavat alueellisten tarpeiden mukaan. Tavoitteet on asetettu talviajan näkökulmasta ja kesäaika vaikuttaa palvelutasoa laskevasti. Palvelutason määrittelyssä on otettu huomioon myös matkailuliikenne ja sen edellyttämät matkaketjut. Palvelutasotavoitteet päivitetään viiden vuoden välein, mutta tarvittaessa jo aikaisemmin suunnitelmakaudella. Tavoiteltavaan palvelutasoon ei ole mahdollista edetä kerralla, vaan palvelutaso toteutuu käytettävissä olevien rahoitusresurssien puitteissa. Lapissa on Lapin ELY-keskuksen lisäksi kaksi itsenäistä toimivaltaista viranomaiskaupunkia, Rovaniemi ja Kemi, jotka määrittelevät alueensa palvelutason omien tarpeidensa perusteella. Kaukoliikenteen palvelutason määrittelee liikenne- ja viestintäministeriö. Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteiden määrittelytyö on jatkuva prosessi, joka tehdään yhteistyössä alueella toimivien toimivaltaisten viranomaisten, kuntien, maakuntaliittojen sekä palvelujen tuottajien kanssa. Joukkoliikenteen palvelutaso liittyy kiinteästi maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnitteluun sekä kuntien palvelujen ja lakisääteisten henkilökuljetusten järjestämiseen. Jatkossa palvelutason toteutumisen seuranta liitetään osaksi Lapin liikennejärjestelmäsuunnitelman seurantaa.

Suorituskyvyn mittaaminen yritysverkostoissa - laadullinen tapaustutkimus

Tässä tutkielmassa tutkitaan suorituskyvyn mittaamista yritysverkostoissa. Tutkimusongelmana oli selvittää, miten suorituskykyä tulee mitata erityyppisissä verkostoissa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin kartoittamalla eri verkostotyypin mukanaan tuomia kriittisiä tekijöitä, haasteita sekä mahdollisuuksia. Tutkimusongelmaa lähestyttiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostuu teoreettisen kirjoituspöytätutkimuksen lisäksi teemahaastatteluin kerätystä empiriasta. Tutkimukseen haastateltiin viittä henkilöä, jotka toimivat sekä vertikaalisissa, että horisontaalisissa verkostoissa. Aineiston perusteella verkostotasoista suorituskykyä voidaan mitata samoin periaattein, kuin yksittäisen organisaationkin. Verkostorakenne kuitenkin tuo mukanaan uusia haasteita sekä mahdollisuuksia, jotka tekevät verkostotasoisesta suorituskyvyn mittaamisesta haasteellisemman. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää verkoston rakenteiden, sidosten, strategiaviestinnän sekä palkitsemisjärjestelmien hallintaan.

MiG-21 F-13 -hävittäjähankinnan vaikutus Suomen ilmavoimien hävittäjälentokoulutukseen vuosina 1962-1977

MiG-21 F-13 -hävittäjät hankittiin vuonna 1963. MiG-koneiden saapuminen Suomeen vaikutti suuresti ilmavoimien hävittäjälentokoulutukseen. Uusien torjuntahävittäjien käyttöönotto, lentokoulutus ja infrastruktuurin rakentaminen oli suuri haaste Suomen ilmavoimille. Tässä tutkielmassa on tavoitteena selvittää vaikutuksia ja muutoksia, joita MiG-21 F-13 -hävittäjähanke aiheutti Suomen ilmavoimien hävittäjälentokoulutukseen. Tutkielmassa keskitytään myös hävittäjälentokoulutuksessa, lentokoulutusohjelmissa ja infrastruktuurin rakentamisessa ilmenneisiin ongelmiin ja kehityksiin. Tutkielman lähdeaineistona ovat alan kirjallisuus, tutkielma, proseminaarin käsikirjoitus ja kaksi haastattelua. Tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen menetelmä. Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä tarkoittaa sitä, että kirjallisuuslähteiden ja haastattelujen avulla pyritään löytämään vastaukset pää- ja alakysymyksiin. Suomalaiseen hävittäjälentokoulutukseen suurina muutoksina tulivat MiG-koneiden suorituskyky ja aseistus. Uuden torjuntahävittäjän suoritusarvot, erityisesti nopeus ja lentokorkeus, olivat muokkaamassa lentokoulutusta. MiG-koneiden mukana Suomeen saatiin ensimmäiset puolustukselliset ohjukset. Uuteen torjuntahävittäjään tarvittavan ammattitaidon puute oli suuri haaste. Lentokoulutuksen alku oli hidasta, ja siihen vaikuttivat kokemuksen vähäisyys uuteen koneeseen, suomenkielisten ohjekirjojen puute ja resurssipula. Kokemuksen lisääntyessä lentokoulutus saatiin toimivaksi kokonaisuudeksi, ja suomenkieliset lentokoulutusohjelmat valmistuivat. Resurssipula vaikutti hidastavasti lentokoulutukseen, tekniseen huoltoon ja infrastruktuurin rakentamiseen. Jos suomalaiset lentäjät olisivat koelentäneet MiG-21 F-13 -koneet ennen niiden ostamista, olisi ohjekirjojen laatiminen voitu aloittaa aikaisemmin. Suomalaiset ohjekirjat olisivat nopeuttaneet koulutuksen alkua ja kehitystä. Ilman resurssipulaa ja lentotuntikiintiöitä lentokoulutus olisi edennyt ja kehittynyt nopeammin. Huolto ja infrastruktuurin rakentaminen olisi helpottunut huomattavasti, jos rahaa olisi ollut niiden parantamiseen.

Syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen yhtäläisyydet

Syväjohtaminen on johtamisohjelma joka keskittyy ihmisten eikä niinkään asioiden johtamiseen. Syväjohtamisen mallin ydinsisältö on syväjohtamisen neljä kulmakiveä: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Varusmiespalveluksen aikana syväjohtamisen mallin kouluttamisen avulla pyritään antamaan jokaiselle johtajalle perusteet kasvaa ja kehittyä johtajana. Psyykkinen urheiluvalmennus on valmennusta, joka keskittyy urheilijan henkiseen puoleen. Psyykkisellä urheiluvalmennuksella pyritään parantamaan muun muassa urheilijan paineensietokykyä stressaavissa tilanteissa sekä omien stressitilojen tunnistamista ja hallitsemista. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen yhtäläisyydet sekä mahdollisuudet miten niitä voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin ristiin. Tutkimusaineisto on kerätty aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, aiemmista tutkimuksista sekä puolustusvoimien normeista. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuuteen pohjautuvaa kirjallisuusanalyysia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että syväjohtamisella ja psyykkisellä urheiluvalmennuksella on muutamia yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä ovat muun muassa syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen tavoite; että pystyttäisiin parantamaan sotilaan ja urheilijan suorituskykyä sekä tuloksia. Muita yhtäläisyyksiä ovat psyykkisessä urheiluvalmennuksessa määritetyt henkiset taustatekijät; motivaatio, tahto ja stressi. Syväjohtamisessa edellä mainittuja henkisiä taustatekijöitä motivaatiota ja tahtoa voidaan osittain rinnastaa syväjohtamisen kulmakiveen inspiroivatapa motivoida. Urheilujoukkueen johtamisen ja sotilasjoukkueen johtamisen yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi ryhmädynaamiset ilmiöt, johtajan taidot motivoida johdettaviaan sekä osata asettaa tavoitteita oikealle tasolle. Tutkimuksen johtopäätöksiä on, että varusmiesten johtaja ja kouluttajakoulutuksessa voitaisiin hyötyä psyykkisestä urheiluvalmennuksesta esimerkiksi kouluttamalla ja harjoittelemalla psyykkisiä valmentautumismenetelmiä rentoutumista ja mielikuvaharjoittelua. Urheiluvalmennuksessa voitaisiin hyötyä syväjohtamisen johtamisohjelmasta kouluttamalla johtajille ja valmentajille syväjohtamisen perusteita, jolloin heillä olisi valmiudet johtaa urheilijoitaan jonkin johtamisen mallin avulla, eivätkä toimisi täysin ilman perusteita.

Pitkospuilla – jatkuvan oppimisen poluilla : Lapin aikuiskoulutusstrategia 2020

Lapin aikuiskoulutusstrategian tavoitteena on linjata aikuiskoulutuksen kehittämistä Lapissa lähivuosina. Koulutus on ollut suuressa muutoksessa viime vuosina, ja muutos jatkuu. Tällä hetkellä tarvitaan yhdessä luotu tahtotila sille, mihin suuntaan Lapin aikuiskoulutusta kehitetään. Lapin maakunnan aikuiskoulutusstrategiaa on tehty laaja-alaisessa yhteistyössä koulutusorganisaatioiden, aluehallinnon, työelämän ja kolmannen sektorin kanssa. Strategiaa on työstetty kolmessa työpajassa sekä useissa työkokouksissa syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Lapin aikuiskoulutukselle asetettiin visio vuodelle 2020: Suomen huipulla – Lapissa on laadukkaat ja joustavat jatkuvan oppimisen pitkospuut, jotka takaavat tulevaisuuden osaamisen, työn ja hyvinvoinnin. Lapissa tähdätään siihen, että aikuiskoulutus on tulevaisuudessa jatkuvaa oppimista tukevaa, laadukasta, osuvaa, ennakoivaa, osaamista ja hyvinvointia vahvistavaa, yhteisöllistä sekä verkostoitunutta. Aikuiskoulutuksen painopisteinä ovat 1. yhteisöllisyys ja hyvinvointi, 2. osaaminen ja koulutus, 3. ennakointi ja tutkimus, 4. aikuiskoulutuspalvelut ja verkostot sekä 5. jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka. Näiden painopisteiden kehittämiseksi strategiassa esitetään 23 toimenpidettä, joilla aikuiskoulutukselle asetettu visio toteutetaan vuoteen 2020 mennessä. Keskeisinä tavoitteina ovat aikuiskoulutuksen maakunnallisen koordinoinnin ja yhteistyön lisääminen, elinkeino- ja aluelähtöisten palveluiden lisääminen sekä ennakointityön vahvistaminen. Lisäksi panostetaan aikuiskoulutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Myös TNO-palvelujen verkostomaisen toiminnan kehittäminen sekä aikuispedagogisen osaamisen lisääminen ovat keskeisiä tavoitteita, joihin strategiassa esitetyillä toimenpiteillä pyritään. Strategiatyö on osa Lapin korkeakoulukonsernin toteuttamaa Lapin aikuiskoulutuksen toimintamallin kehittämishanketta. Hanke on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston varoin.

Itämeren valtioiden rakenteilla olevien alusten pintatorjunnan kehittyminen

Tutkimuksen aihealueena ovat Itämeren alukset 2025, jossa tarkastelun kohteena ovat juuri rakenteilla olevat alukset. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Itämeren alueen laivastojen suorituskyvyn muutosta vuoteen 2025 tullessa. Vertailtaviksi alusluokiksi on tutkimuksessa valittu fregatit ja korvetit. Tutkimuksen keskipisteenä ovat alusten pintatorjuntaohjukset. Pintatorjunnassa tutkimus keskittyy ainoastaan pintatorjuntaohjuksiin ja niiden eri kehittymismuotoihin, joilla on kyky ampua maamaaleihin. Tutkimuksessa tarkastellaan pintatorjuntakykyä ja pintatorjuntaohjuksia ja niitä tukevia järjestelmiä suorituskyvyn avulla. Pintatorjunnan suorituskyvyn määrittävät ohjuksen ominaisuudet ja aluksen kyky maalinosoitukseen. Alusten käyttö- ja toimintaperiaatteista löytyy hyvin vähän julkisia lähteitä, joten tästä syystä tutkimuksessa keskitytään ainoastaan materiaalin suorituskykyyn. Tutkimuksessa tullaan selvittämään miten Itämeren alusten pintatorjuntaohjusten suorituskyky muuttuu nyt rakenteilla olevien alusten myötä? Kokonaisuuden ymmärtämiseksi esitellään myös nykyisen kaluston pintatorjuntakykyä. Tutkimuksessa esitellään Saksan, Venäjän ja Puolan laivaston kalustoa valitussa alusluokassa. Lisäksi tutkimus tulee esittelemään arviota nyt rakenteilla olevien alusten pintatorjunnan kehitysnäkymistä. Maita on myös tärkeä verrata keskenään, jotta suorituskykyä voidaan arvioida paremmin. Siksi tutkimuksessa tullaan myös selvittämään millainen suorituskyky ja merkitys esitetyillä alusluokilla on Itämerellä. Tutkimus toteutetaan laadullisena tutkimuksena, joka pohjautuu aineistolähtöiseen analyysiin. Lisäksi aineistosta saatujen tulosten perusteella, tullaan eri alusluokkia vertailemaan keskenään. Tutkielmaan ovat valikoituneet Itämerenmaista Venäjä, Saksa sekä Puola, joilla on sekä fregatti, että korvettiluokan aluksia käytössä. Jokaisella edellä mainitulla maalla on uusi alusprojekti kesken, joten ne sopivat työn verrokkimaiksi. Tutkimuksessa ei tulla vertailemaan Tanskan ja Ruotsin aluksia, koska mailla ei ole uusia alusluokkia rakenteilla. Jotta Itämeren valmisteilla olevia aluksia voidaan tutkia, on relevanttia tarkastella myös käytössä olevia aluksia. Oletuksena on, että nämä nyt käytössä olevat alukset tullaan korvaamaan uusilla valmistuksessa olevilla aluksilla. Tulevaisuuden alukset ovat suunniteltuja yhä monipuolisempaan tehtävien kirjoon. Tämä johtuu sekä pienenevistä taloudellisista resursseista että uhkakuvien monipuolistumisesta. Molemmat edellä mainitut ovat vaikuttaneet myös ohjusten kehitykseen. Suorituskyvyn nousu korvaa alusten määrän laskun, näin erityisesti Saksan laivastossa. Venäjän laivaston kehitys painottuu edelleen maanpuolustukseen. Puolan laivaston uuden korvettiluokan tuli korvata useampia alusluokkia. Projektin lopettaminen johtaa tilanteeseen, missä suorituskykyä ylläpidetään väliaikaismenetelmin.

Venäjän ilmavoimien lähitulitukitoiminta Georgian sodassa

Vuonna 2008 käyty Venäjän ja Georgian välinen sota sisälsi eri puolustushaaroja yhdistäviä joint-operaatioita. Suoritetut lähitulitukitehtävät olivat perinteisiä taktisen tason iskuja, jotka toteutettiin pääosin Su-25-rynnäkköhävittäjillä. Lähitulitukitehtävien tarkoituksena oli tukea maajoukkojen operaatiota. Lähitulitukitehtävät onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä. Georgian ilmatorjuntakykyä aliarvioitiin, mikä johti venäläisten ilma-alusten pudotuksiin. Myös vanhentunut lentokalusto huonoine tiedonsiirtoyhteyksineen heikensi eri puolustushaarojen yhteistyötä, lähitulituen suorituskykyä ja ohjaajan tilannetietoisuutta. Vanhanaikaiset organisaatiorakenteet hidastivat tiedonkulkua ja käskynantoa, jolloin taistelukentällä muodostunutta lähitulitukitarvetta ei pystytty toteuttamaan nopeasti. Lähitulitukitehtäviä suoritettiin seek and destroy -periaatteella. Rynnäkköhävittäjät etsivät taistelukentältä maaleja ja löytäessään hyökkäsivät näitä kohti. Osa iskuista onnistui heikentäen georgialaisten joukkojen suorituskykyä ja taistelumoraalia. Tutkimuksen tarkoitus on tutkia sodassa suoritettuja lähitulitukitehtäviä ja löytää niistä yhteisiä piirteitä sekä taktisia trendejä. Tutkimuskysymys on: Miten Venäjän ilmavoimat suoritti lähitulitukitehtäviä? Alakysymykset ovat: Miten lähitulitukitehtävät liittyivät muuhun operaatioon? Miten lähitulitukitehtävät onnistuivat? Tutkimuksen pyrkimyksenä on muodostaa vastaus pääkysymykseen ja muodostaa perusteltu näkemys kahteen alakysymykseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu tapaustutkimuksen menetelmin. Laajasta tietomäärästä on löydettävissä yleisiä piirteitä, jotka luovat perustan tutkimuksen johtopäätöksille. Tutkimus koostuu tutkimusta kuvaavista luvuista ja varsinaisista tutkivista luvuista.

Sotilaslentäjien fyysiseen toimintakykyyn liittyvien tutkimusten menetelmät maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetöissä

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään sotilaslentäjien fyysistä toimintakykyä käsittelevien opinnäytetöiden tutkimusmenetelmiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä tutkimusmenetelmiä tutkimukseen valituissa kandidaatintutkielmissa ja pro gradu - tutkielmissa on käytetty. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tutkimusmenetelmien hyötyjä ja rajoitteita, pohtimaan opinnäytteiden asetelmia suhteessa tutkimusmenetelmiin sekä selventämään fyysisen toimintakyvyn terminologiaa. Tutkielma on teoreettinen ja luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä eli narratiivista kirjallisuuskatsausta. Käsittelyyn valittiin 15 kandidaatintutkielmaa ja 20 pro gradu -tutkielmaa, jotka liittyvät sotilaslentäjien fyysiseen toimintakykyyn. Opinnäytteet ovat valmistuneet vuonna 2003 tai sen jälkeen. Opinnäytteistä tehtiin havaintoja, joiden pohjalta pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Kandidaatintutkielmissa päätutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta. Tutkielmista 13 oli teoreettisia ja kaksi sisälsi suppean empiirisen tutkimuksen. Pro gradu - tutkielmista 17 oli empiirisiä ja kolme teoreettisia. Tutkielmista neljä oli luonteeltaan kvalitatiivisia, 10 kvantitatiivisia ja kuudessa kvantitatiivisen menetelmän tukena oli käytetty kvalitatiivisia menetelmiä. Termit fyysinen toimintakyky ja fyysinen suorituskyky rinnastettiin tutkimuksissa usein keskenään. Kandidaatintutkielmien kirjallisuuskatsaukset ovat tarkoituksenmukaisia kandidaatintutkielman ohjemittaan ja tutkielman tekemiseen käytettävissä olevaan aikaan nähden. Pro gradu -tutkielmia ohjaa empiiriseen suuntaan tutkielmien aihepiiri. Empiirisille tutkimuksille on sopinut usein parhaiten kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Aihepiiriä ajatellen on kuitenkin syytä muistaa, että fyysiseen toimintakykyyn voidaan vaikuttaa lähinnä fyysisen kasvatuksen kautta. Tämän suunnittelua ja toteutumista voisi tutkia tarkemmin kvalitatiivisten menetelmien avulla. Terminologian osalta fyysinen suorituskyky olisi tutkielman perusteella loogisinta ymmärtää fyysisen toimintakyvyn alakäsitteenä.

Kunta-alan työvoima- ja osaamistarpeiden muutokset Lapissa

Kuntasektori on merkittävien haasteiden edessä tulevina vuosina. Palvelutarpeiden uskotaan kasvavan kunnissa huomattavasti väestörakenteen muutoksen vuoksi. Palvelutarpeet erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tulevat kasvamaan. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapin asukasmäärä pysyy jokseenkin samana vuoteen 2030 saakka. Työikäisten määrä kuitenkin vähenee noin 17 % vuosien 2012–2025 välillä väestön ikääntyessä. Lasten ja nuorten määrä vähenee Lapissa jonkin verran. Perus- ja lähihoitajien sekä kodinhoitajien työvoimatarve kasvaa ennusteen mukaan voimakkaasti vanhusväestön määrän kasvaessa. Myös lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muun terveydenhuollon henkilöstön tarve kasvaa. Päivähoidon ja esiopetuksen työvoimatarve säilyy ennusteen mukaan nykyisellä tasolla, opettajien tarve puolestaan vähenee nykyisestä. Toisaalta kaivostoiminnan laajeneminen ja Lapin matkailun volyymin kasvu aiheuttavat joillakin alueilla päivähoidon ja opetuksen työvoimatarpeen kasvua. Hallinto ja tukipalvelujen, siivouksen ja kiinteistönhuollon sekä teknisen ja ympäristöalan työvoimatarpeet säilyvät laskelman mukaan nykytasolla. Ruokahuoltohenkilöstön laskennallinen tarve kasvaa vanhusväestön määrän kasvaessa. Kunnat pyrkivät hillitsemään työvoimatarpeiden kasvua palvelujen tuottamistapoja kehittämällä. Rekrytointivaikeuksia on ja tulee olemaan mm. sosiaali- ja terveydenhoidon ammattiryhmissä sekä vanhustenhuollossa. Useissa Lapin kunnissa on vaikea saada rekrytoitua eläinlääkäreitä, terveystarkastajia, puhtauspalveluiden osaajia ja perhepäivähoitajia. Myös toimintaterapeuttien, kuulontutkijoiden, laboratoriohoitajien sekä psykologien rekrytointi on ongelmallista. Asiakastarpeiden ja teknologian muutokset, kuntatalouden ongelmat sekä kasvavana tekijänä työvoiman saatavuuden ongelmat ovat muutostekijöinä ohjaamassa kuntia uudistamaan palvelujaan ja niiden tuottamistapoja. Kuntien palvelumuutokset vaikuttavat nykyisen henkilöstön osaamis- ja koulutustarpeisiin vuoteen 2015 mennessä. Työtehtävät laajenevat, osaamisvaatimukset muuttuvat sekä sosiaali- ja terveydenhoidon hoitokäytännöt kehittyvät. Asiakkaiden erilaisuus kasvaa ja vaatimukset lisääntyvät ja omaisten kohtaaminen on merkittävässä asemassa. Moniosaajien tarve korostuu henkilöstön määrän pienentyessä. Toisaalta tietyillä aloilla tarvitaan erityisosaamista. Tarvitaan ammatillisen koulutuksen kehittämistä sekä erilaista täydennyskoulutusta. Oppisopimuskoulutus nousee entistä merkittävämmäksi. Osaamisen johtaminen sekä työelämän laadun jatkuva ja systemaattinen parantaminen ovat tärkeitä työkaluja ammattitaitoisen, hyvinvoivan ja pysyvän työvoiman saamiseksi Lapin kuntiin.