Yritysvastuun johtaminen pk-yrityksen näkökulmasta

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa yritysvastuusta saatavilla olevasta tutkimustiedon, työkalujen ja johtamismenetelmien joukosta ne näkökulmat, jotka selkeimmin palvelevat pk-yrityksen käytännön liiketoimintaa. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksena tehdystä teoriarungosta ja kolmeen case-tutkimukseen pohjautuvasta soveltavasta osasta. Tutkimuksen tuloksena on todettu, että yritysvastuu ei jäsenny tällä hetkellä kovin hyvin pk-yrityksen näkökulmasta. Yritysvastuuta ei nähdä pk-yrityksissä useinkaan mahdollisuutena, vaan rasitteena, ylimääräisenä vaatimuksena. Vastuullisuuden periaate nähdään hyvänä, mutta termien raskaus ja ajattelutavan muodollisuus koetaan vaikeiksi. Johtamisen työkalut ovat byrokraattisia, mikä haittaa suunnitelmallisuutta. Tehokas sidosryhmäanalyysin hyödyntäminen osana järjestelmällistä yritysvastuun johtamista voi kuitenkin tuoda myös pk-yritykselle strategista etua. Yhteisen arvon luominen on mahdollista, jolloin yrityksen etu ja yhteiskunnan etu yhdistyvät tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Limits of Meritocracy. How Fields of Study and Gender Segregation Affect Social Stratification in Finland

This dissertation critically reviews the idea of meritocracy from both a theoretical and an empirical perspective. Based on a discussion of classical texts of social philosophy and sociology, it is argued that meritocracy as a concept for social stratification is best compatible with the sociological tradition of status attainment research: both frame social inequality in primarily individualistic terms, centring on the role of ascribed (e.g., gender, social background) and achieved (e.g., educational qualifications) characteristics for determining individuals’ socioeconomic rewards. This theoretical argument introduces the research problem at the core of this dissertation: to what extent can the individualistic conception of social stratification be maintained empirically? Fields of study and their interaction with educational attainment levels play a prominent role in the analysis of this question. Drawing on sociological versions of segmented labour market theory, it is assumed that fields of study may channel individuals into heterogeneous political-economic contexts on the labour market, which potentially modify the socioeconomic benefit individuals derive from their qualification levels. The focus on fields of study may also highlight economic differentials between men and women that derive from the persisting segregation of men’s and women’s occupational and educational specializations rather than direct gender discrimination on the labour market. The quantitative analyses in this dissertation consist of three research articles, which are based primarily on Finnish data, but occasionally extend the view to other European countries. The data sources include register-based macro- and microdata as well as survey data. Article I examines the extent and the patterns of gender segregation within the Finnish educational system between 1981 and 2005. The results show that differences between men’s and women’s field specializations have for the most part remained stable during this period, with particularly high levels of gender segregation observed at lower educational levels. The focus in Article II rests on the effects of gender-segregated fields of study on higher education graduates’ occupational status. It is shown that fields of study matter for accessing professional jobs and avoiding low-skilled positions in Finland: at the early career stage, particularly polytechnic graduates from female-dominated fields are less likely to work in professional positions. Finnish university graduates from male-dominated fields were more likely than their peers with different specializations to work as professionals, yet they also faced a greater risk of being sorted into lowskilled jobs if they failed to make use of this advantage. Article III proceeded to analyse the joint impact of educational qualification levels and fields of study on young adults’ median earnings in Finland between 1985 and 2005. The results show that qualification levels do not confer a consistent benefit in the process of earnings stratification. Advanced qualifications raise median earnings most clearly among individuals specializing in the same field of study. When comparing individuals with different field specializations, on the other hand, higher-level qualifications do not necessarily lead to higher median earnings. Overall, the findings of this dissertation reveal a heterogeneous effect of education for achieving social positions, which challenges individual-centred, meritocratic accounts of social stratification and underlines the problematic lack of structural and institutional dimensions in the dominant account of social status attainment.

Yrittäjyys suomalaisessa yhteiskunnassa

Tässä kandidaatintyössä käsitellään yrittäjyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa erityisesti yrityksen perustamisen näkökulmasta. Työn tavoitteena on tutkia yrittäjän ominaisuuksia ja yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia yrittäjyyteen sekä yrityksen perustamiseen. Lisäksi työssä käsitellään yrittäjyyteen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia sekä yrittäjyyttä tulevaisuudessa. Tutkimus tehdään ajankohtaisten kirjallisuuslähteiden pohjalta. Yrityksen perustamiseen liittyy paljon byrokratiaa ja henkilökohtaisia riskejä, mikä vaikuttaa yrittäjyyteen liittyviin asenteisiin. Yhteiskunta tarjoaa uusille ja olemassa oleville yrittäjille reilusti tukia, mutta ongelmana on tukijärjestelmän pirstaleisuus. Haasteita luovat myös yrittäjän sisäiset tekijät ja yhteiskunnassa tapahtuvat jatkuvat muutokset. Merkittävämpänä haasteena ja yrittäjyyden esteenä Suomessa voidaan nähdä yrittäjyyteen vaadittavien henkilökohtaisten ominaisuuksien ja motivaation puute yksilötasolla. Yhteiskunnassa vallitsevat trendit vaikuttavat yrittäjyyteen. Tulevaisuudessa yritysten määrän voidaan odottaa kasvavan työrakenteen murroksen myötä, ja väestön ikääntyminen aiheuttaa erityisesti nuorten yrittäjien määrän kasvua. Digitalisoituminen puolestaan luo jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joita yrittäjät voivat hyödyntää.

Toimintakykyinen kouluttaja : valinnan ja koulutuksen tulos

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millainen käsitys valmistuvilla kadeteilla on hyvästä kouluttajuudesta. Hyvään kouluttajuuteen päästäksemme kadeteille on täytynyt muodostua käsitys heidän valmiuksistaan kouluttajana toimimiseen. Tätä kouluttajaksi valmiutta tarkastellaan toimintakyky käsitteen kautta, joka voidaan liittää kuuluvaksi osaksi kouluttajan identiteettiä. Toimintakyvyn lisäksi kouluttajalta vaaditaan tietämystä johtamiskäyttäytymisestä. Johtamiskäyttäytymistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa syväjohtamisen viitekehyksen avulla. Syväjohtamisen viitekehykseen liittyy kiinteästi oppiminen. Kouluttajan oppimiseen liittyen tutkimuksessa tarkastellaan konstruktivistisen oppimiskäsityksen käsitteistöä. Kouluttajan toimintakyvyn ja johtamiskäyttäytymisen kautta päästään tutkimuksen toimintaympäristöön ja kolmanteen aihealueeseen kouluttajan vaikuttavuuteen, kouluttajan toiminnan päätavoite on kouluttaa puolustusvoimien eri perusyksiköissä varusmiespalveluksen aikana henkilöistä suorituskykyisiä sodanajan joukkoja. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa puolustusvoimiakin muokkaava yhteiskunnan rakenteellinen muutos. Tätä yhteiskunnan rakenteellista muutosta on tarkasteltu teoria osassa kasvatuksessa ja koulutuksessa tapahtuneen muutoksen sekä sosiologian kautta. Yhteiskunnallinen muutos näkyy Suomen Puolustusvoimissa esimerkiksi naissukupuolen mukaan tulona sotilaskouluttajiksi. Naisten tuleminen sotilaskouluttajaksi on vaikuttanut osaltaan myös tänä päivänä siihen, että asioita on ryhdytty katsomaan nais- ja miestutkimuksen sekä työelämän tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa puolustusvoimia tarkastellaan organisaation liittyvien kuvauksien ja käsitteiden kautta, joita ovat; perusyksikkö, organisaatiokulttuuri, virallinen ja epävirallinen organisaatio sekä symboliympäristö ja kulttuuri. Teoreettisia taustakäsitteitä tarkastellaan empiirisessä osassa kahdesta eri näkökulmasta, ensimmäisenä näkökulma on kadettien käsitys heidän oman valmiuden kautta tapahtuva lähestyminen ja toisena näkökulmana on kadettien käsitysten vertailunäkökulma, jossa verrataan mies- ja naiskouluttajaa keskenään. Tutkimusjoukkona tutkimuksessa toimi 92. kadettikurssi ja 75. merikadettikurssi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena ovat kadettien käsitykset ja niiden erilaiset ymmärtämisen tavat hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta, valmiuksista kouluttajaksi, oppimisen kehittymisestä, toimintakyvyllisistä valmiuksista sekä verrataan kadettien käsityksiä mies- ja naiskouluttajista. Tutkimuksen empiirisen osan tutkimusongelmiksi muodostuivat: - Millaisia käsityksiä kadeteilla on hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta? - Millaisia käsityksiä kadeteilla on miesten ja naisten valmiuksista toimia kouluttajana? - Mihin kadettien käsityksen mukaan kouluttajana toimimisella ja koulutuksella vaikututetaan? Tutkimukseni tulokset esitän fenomenografisesti jäsennettyinä ja erilaisiin kuvauskategorioihin ryhmiteltyinä. Kuvauskategoriat on kuvattu horisontaalisessa kuvauskategoriajärjestelmässä. Kategoriat käsittelevät; millä tavalla kadettien käsitys hyvästä kouluttajasta on muodostunut, hyvän kouluttajan identiteettiä, miten kouluttajan identiteetti eroaa kouluttajuudesta, kadettien omat valmiudet kouluttajaksi, kadettien oman oppimisen kehittymistä, toimintakyvyn ja valmiuden vaikuttamista kouluttajan tehtäviin, käsityksiä nais- ja miespuolisesta sotilaskouluttajasta sekä kadettien käsityksiä koulutuksen vaikuttavuudesta. Tarkastellessa tutkimuksen tuloksia yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta huomaa muutoksen merkkejä olevan havaittavissa ainakin nyt nuoriksi upseereiksi valmistuvissa kadeteissa. Kadetit eivät näe ammatteja enää niin vahvasti sukupuolirajoitteisina tekijöinä eivätkä myöskään perinteisiä roolimalleja noudattavina tekijöinä. Mielestäni tämän päivän kadeteilla on ajan tasalla oleva käsitys miesten ja naisten soveltuvuudesta sotilaskouluttajan ammattiin. Miesten ja naisten valmiudet nähdään yhtäläisinä sotilaskouluttajan tehtäviin. Teoriakäsitysten pohjalta tarkasteltuna toimintakykyä voidaan pitää keskeisenä osana sotilaskouluttajan tehtävässä vaikuttavana tekijänä. Toimintakyvyllä luodaan pohja omalle toiminnalle. Tarkasteltaessa kadettien kehittymistä ja käsityksiä syväjohtamisen viitekehyksen näkökulmasta, kadetit ovat tiedostamattaan sisäistäneet syväjohtamisen viitekehyksen ajatuksen oppimisesta. Kadettien toiminnasta saadussa palautteessa havaitaan innostusta sotilaskouluttajan toimintaa kohtaan, sekä toimita on herättänyt arvostusta alaisissa.

Mitä alaistaito on? : käsiteanalyysi

Teollisesta vallankumouksesta alkanut yhteiskunnallinen kehitys lisäsi kasvavasti myös johtajuuden ja esimiestoiminnan tutkimusta. Suuren kiinnostuksen yksinomaan johtajuuteen ja sen nimenomaiseen vaikuttavuuteen hallinnossa, sekä pelkästään esimiestaitojen kehittämiseen ja tutkimukseen on hiljalleen kuitenkin huomattu tuottavan vain puolittain haluttuja tuloksia - on herätty tarkastelemaan myös alaisten toimintaa. Varhaisimmat organisaatioilleen eduksi olevien alaisten piirreanalyysit ja ensimmäiset hyvän alaisilmiön tulkinnat löytyvät 1980-luvun alun kansainvälisestä tutkimuksesta. Organisaatiotutkijat osoittivat laajojen kokeiden jälkeen tarkasteltujen järjestelmien tehokkuuden lisääntyneen työntekijöiden ylitettyään velvollisuutensa auttaa työtovereitaan ja saavuttaa organisaation yhteiset tavoitteet. Tällaista ilmentymää, eräänlaista sitoutunutta työkäyttäytymistä, ryhdyttiin kutsumaan organisaatiokansalaisuudeksi [organizational citizenship behavior, OCB]. Organisaatiokansalaisuuden, suomen kielessä sittemmin yleisemmin käännettynä alaistaidon tutkimuksesta kiinnostuttiin kuitenkin enemmän vasta 1990-luvun puolella. Huolimatta alaistaito-ilmiön suhteellisen pitkästä iästä, sana on vakiintunut Suomessa kuitenkin käyttöön vasta 2000-luvun alussa. Myös ilmiön tutkimus on meillä toistaiseksi vielä vähäistä. Erityisesti alaistaidon käsite on lisääntyvästä käytöstään huolimatta edelleen vailla suomenkielistä määrittelyä, saati teoriapohjansa laajempaa tarkastelua. Tämän tutkimustyön ensisijaisena tavoitteena on selvittää alaistaito-käsitteen tausta, asema tieteen kentässä sekä nykytila. Tutkimuksen rakenne on näin kolmikantainen: lähestyminen alkaa organisaatioiden ja johtamisen muutoksen historiallisella tarkastelulla alaisen näkökulmasta, edeten alaistaidon käsitteen kartoittamiseen bibliometrisellä sitaatioanalyysillä ja jatkuen edelleen aiheen tulkintaan nyky-yhteiskunnan näkökulmasta. Lopuksi hahmotetaan alaistaidon käsitteelle denotaatiomääritelmä. Sekundaarisena tavoitteena on lisäksi tuoda johtamisen tutkimukseen Maanpuolustuskorkeakoululla ensimmäisiä alaistaidollisia näkökulmia, sekä pohjaa tämänkaltaiselle jatkotutkimukselle. Tutkimuksessa selvisi, että hyvä alaistaito voidaan jakaa kahtaalle: sekä toiminnalliseen, että ajatukselliseen puoleen. Näistä selkeämmin painottuu luonnollisesti toiminta, näkyen alaisen konkreettisena käyttäytymisenä työyhteisössä. Kaiken kaikkiaan sekä toiminnallisen että ajatuksellisen puolen piirteet pystyttiin luokittelemaan vielä kuuden alaotsakkeen alle. Näitä olivat sosiaalisuus ja yhteenkuuluvuus, yritteliäisyys ja tavoitehakuisuus, harkinta, arvostaminen ja kunnioitus, johtajuus sekä työasenteet. Tutkimuksen keskeisimpiä huomioita oli alaistaidon selkeä side johtamiseen ja esimiestaitoon. Tärkein huomio oli kuitenkin yllättävä yhdistettävyys nimenomaan puolustusvoimienkin johtajakoulutuksen taustalla vaikuttavaan transformationaalisen johtajuuteen. Alaistaidoltaan hyvä työntekijä lähenteleekin selkeästi yhä enemmän johtajalta vaadittavaa taitoa ja osaamista.

Suunnittelulla ja ruo´on hyötykäytöllä tehokkuutta rantojen hoitoon : Tuloksia ja kokemuksia VELHO-hankkeesta

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toteuttamassa VELHO-hankkeessa kehitettiin kustannustehokkaita ratkaisuja ranta-alueiden umpeenkasvun aiheuttamiin ongelmiin luomalla uusi konsepti ranta-alueiden monikäyttösuunnitteluun, edistämällä järviruo’on hyötykäyttöä ja valmistelemalla esityksiä uuteen maaseudun kehittämisohjelmaan. Tässä julkaisussa esitellään työn tulokset ja johtopäätökset. Hankkeessa laadittiin kolme ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmaa: Mynälahden Sarsalanaukko ja Musta-aukko, Oukkulanlahti – Naantalinaukko ja Eurajoen - Luvian rannikko. Suunnitelmissa sovitettiin yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja ja pyrittiin löytämään optimaalinen verkosto hyötykäyttöön leikattavien ruovikoiden, avoimena pidettävien merenrantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille. Kustannustehokkuuteen pyrittiin kohdentamalla hoitotoimet laajoihin kokonaisuuksiin sekä järviruo’on hyötykäytöllä. Suunnitelmat laadittiin laajassa osallistavassa prosessissa. Hankkeessa laadituissa ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmissa esitettiin erilaisia maankäyttötavoitteita ja hoitosuosituksia yli 2000 hehtaarille. Ruovikoiden ja rantaniittyjen lisäksi suunnittelun kohteena olivat myös rantojen läheiset peltoalueet, reunavyöhykkeet ja muut perinnebiotoopit. Hoitotoimilla tavoitellaan alueiden luonnon monimuotoisuuden ja vesien tilan paranemista, maiseman avartumista ja virkistyskäytön helpottumista. Ruovikoiden erilaisia leikkuumenetelmiä (talvileikkuut, vesileikkuut, maaleikkuut) testattiin 90 hehtaarin alalla. Rantaniittyjen kunnostuksessa testattiin maaleikkuun lisäksi ruovikon niittomurskausta. Ruokomassan hyötykäyttökokeissa testattiin kahden eri ruokolaadun eli tuoreen kesäruo’on ja kuivan talviruo’on esikäsittelyä ja hyötykäyttöä energiantuotannossa (poltto, biokaasutus) ja maataloudessa (maanparannusaine, viherlannoite, kuivike, katemateriaali). Maaseudun kehittämisohjelmaan tehtiin esityksiä tukimuotojen kehittämiseksi: rantaniittyjen kunnostuksen lisääminen ja hoidon laadun parantaminen, ruovikoiden vesileikkuut ravinteiden poistajina sekä ruokomassojen käyttö maan orgaanisen aineen lisääjänä. Hankkeen kokemusten mukaan yksi kustannustehokkaimmista hoito- ja käyttöketjuista on ruovikon leikkuu loppukesällä ja siitä kertyvän massan käyttö ranta-alueiden läheisillä pelloilla viherlannoitteena ja maanparannusaineena. Yhden hehtaarin ruovikon kesäleikkuulla poistetaan keskimäärin 80 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Vesiensuojelullisten hyötyjen lisäksi leikkuulla parannetaan umpeenkasvusta kärsivien lajien elinoloja, lisätään rantojen vetovoimaisuutta ja edistetään luonnonhoitoyrittäjyyden edellytyksiä. Peltokäytössä käsittelyketju on lyhyt eikä se vaadi pitkiä kuljetusmatkoja. Ruokomassa kierrättää ravinteita takaisin pelloille ja parantaa maan rakennetta. Järviruo’on hyötykäytöllä ei pystytä kattamaan koko leikkuu- ja käyttöketjun kustannuksia. Leikkuusta ja hyötykäytöstä saatavien monien eri aineellisten ja aineettomien ekosysteemipalveluhyötyjen vuoksi toimintaan on tarpeen suunnata yhteiskunnan tukea ja luoda käytännön toteutusta edistäviä tukimuotoja. Kustannustehokkuutta voidaan edelleen parantaa laitteita ja menetelmiä kehittämällä.

Schildt, Runar

f. 26.10.1888 i Helsingfors, d. 29.9.1925 i Helsingfors. Runar Schildt är den mest framträdande gestalten i den så kallade dagdrivarlitteraturen som speglar spänningarna i sin tids Finland, ofta i skildringar av unga och rotlösa män av borgerlig bakgrund, deras dekadenta livsstil i den moderna storstaden och deras drömmar om sundhet och styrka. Schildts produktion tillkom under 1910- och 1920-talen. Han skrev även dramer men är känd framför allt som en av de främsta prosaisterna i den finlandssvenska litteraturen, och särskilt som psykologiskt och stilistiskt skicklig novellist. Till Schildts kändaste verk hör novellerna En sparv i tranedans (1915), Regnbågen (1916), Rönnbruden (1917), Hemkomsten (1919) och Häxskogen (1920). I dagdrivartraditionen utmärker sig Schildt för särskilt breda, insikts- och inlevelsefulla skildringar av svaga och utanförstående karaktärer. Hans verk talar fortfarande idag till läsare och har även filmatiserats.

Turkin ulkopolitiikan uudet kasvot : kehitysapu osana Turkin uuden ulkopolitiikan keinovalikoimaa

Tutkielma sijoittuu aihealueeseen alueelliset suurvallat maailmanpolitiikassa. Tutkimus keskittyy Turkin uuteen ulkopolitiikkaan ja kehitysavun käyttämiseen yhtenä poliittisen keinovalikoiman osana. Turkin pyrkimykset vakiinnuttaa asemansa alueellisena suurvaltana ovat polttava ja mielenkiintoinen aihe strategian tutkimuskentässä. Turkin maantieteellinen sijainti, jo saavutettu ja Turkin tavoittelema geopoliittinen asema, arabikevään jälkeinen valtatyhjiö alueen islamilaisten maiden keskuudessa sekä USA:n ja Venäjän pyrkimykset vakiinnuttaa valtapiirejään Lähi-idässä ja Kaukasuksella ovat esimerkkejä tekijöistä jotka alleviivaavat Turkin merkitystä alueellisena toimijana. Tutkimuksen tutkimuskysymyksenä on, miten kehitysapu sijoittuu Turkin uuden ulkopolitiikan keinovalikoimaan? Tutkimuksen alakysymyksiä ovat: - Voidaanko ja minkälaisia päätelmiä voidaan tehdä Turkin avun kanavoimisesta? - Miten Turkin ulkopoliittinen linja on kehittynyt ja ovatko Turkin kehitysapu ja siihen liittyvät kansalliset toiminnot kehittyneet suhteessa uuden ulkopolitiikan tarpeisiin? Tutkimus on perustutkimus, jossa metodeina käytetään rationaalista selittämistä sekä myös osin motiiveihin pohjautuvaa selittämisen metodia. Tutkimus toteutetaan laadullisena kirjallisuus- ja asiakirjatutkimuksena, jossa pääosa aineistosta muodostuu julkaistuista kirjallisuuslähteistä sekä valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen selonteoista sekä raporteista. Turkin jakaman virallisen kehitysavun voimakas kasvu vuodesta 2004 on jo itsessään indikaatio siitä että kehitysavusta on tullut kiinteä osa Turkin vaikuttamista ja vaikutusvallan kasvattamista. Ahmet Davutoğlun ulkopoliittisen vision konkretisoituminen Turkin uudeksi ulkopoliittiseksi malliksi on edesauttanut kehitysavun sisällyttämistä turkkilaisen ulkopolitiikan keinovalikoimaan. Kehitysavusta on muodostunut keskeinen tekijä Turkin ennakoivassa ja ennaltaehkäisevässä ulko- ja rauhanpolitiikassa.

Merivoimien viranomaisyhteistyö aluskemikaalivahingontorjunnassa

Yhteiskunnan turvallisuus strategiassa on asetettu ministeriöille ja niiden hallinnonaloille varautumisvelvoitteita ja tehtäviä uhkien torjumiseksi. Tavoitteena on välttää päällekkäisten voimavarojen kehittäminen. Muiden viranomaisten tukeminen on aikaisempaa selkeämmin yksi puolustusvoimien tehtävistä. Suorituskykyjä kehitetään tukemaan muuta yhteiskuntaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaista viranomaisyhteistyötä voidaan kehittää lisäämällä aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten tietoisuutta merivoimien suorituskyvyn käytettävyydestä. Tutkimus rakentuu öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan suorituskyvyn muodostaman viranomaisyhteistyön ympärille. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä ja sitä täydennetään asiantuntijakyselyllä. Tutkimuksessa analysoidaan eri torjuntaviranomaisten aluskemikaalivahinkojen torjuntasuunnitelmista suorituskykyjä, joita torjuntatoimiin osallistuvat torjuntaviranomaiset merivoimilta odottavat. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista muodostuu merivoimiin kohdistetut odotukset kolmeen vaiheeseen jaettuna. Vaiheet ovat suunnittelu ja varautuminen, tilanteen aikainen toiminta ja paluu normaalitilaan. Ympäristöviranomaisten suunnitelmat aluskemikaalivahinkojen torjunnassa perustuvat öljyntorjuntasuunnitelmiin. Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten suunnitelmat perustuvat lähtökohtaisesti yhdessä sovittujen resurssien käytettävyyteen eikä merivoimille suunniteltuja tehtäviä ole. Merivoimien suorituskykyjen tunnistamattomuus ja käytettävyyden haaste on osaltaan estänyt suorituskykyjen suunnittelemisen. Monitoimialus Louhen soveltuvuus kemikaalitorjuntaan on hyvä. Taistelualusten suorituskyvyt mahdollistavat johtamistoiminnan tukemisen, vedenalaisen monitoroinnin sekä alueen eristämisen. Viranomaisyhteistyöllä laadittava valmiussuunnitelma edellyttää merivoimien asiantuntemuksen kohdentamista alusten käytettävyyden, koulutuksen, harjoitustoiminnan ja alusten valmiussuunnitelmien, yhteensovittamiseksi suunnittelu ja varautumisvaiheessa. Tilanteen aikaisessa vaiheessa merivoimat tukevat johtavaa torjuntaviranomaista torjuntatoimilla vahinkotilanteen vakauttamiseksi meritoiminnanjohtajan johdolla sekä toteuttamalla tukitoimet muille viranomaisille merikuljetuksin, erikoiskalustolla ja paikalliset johtamisedellytykset luomalla. Paluu normaalitilaan edellyttää merivoimien omia toimenpiteitä kontaminoituneiden alusten puhdistamiseksi. Aluskemikaalivahinkojen torjunnan suunnitelmien perustuessa merivoimien öljyntorjuntaalusten käyttöön torjuntatehtävässä viranomaisyhteistyön käytänteitä voidaan pitää toimivina. Kemikaalitoimintaan kykenevien viranomaisten alusten määrän ollessa merkittävästi pienempi kuin öljyntorjuntatoimiin kykenevien alusten määrä, merivoimien taistelualusten käytettävyys on mahdollisuus jonka tunnistaminen mahdollistaa torjuntatehtäviin soveltuvien alusten tarkoituksen mukaisen käytön. Merivoimat on aluskemikaalitorjuntaa tukeva suorituskyky.

Suomalaisten naisupseerien osallistuminen kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin

Kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ovat muuttuneet yhä vaativammiksi ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Operaatioalueella olevilta kriisinhallintahenkilöiltä odotetaan yhä enemmän kykyä yhteistyöhön kaikkien toimijoiden kanssa yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhdisty-neiden kansakuntien päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanolla halutaankin hyödyttää koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä. Suomi tukee naisten kouluttautumista kohti vaativimpia tehtäviä ja esittää naisia kansainväli-siin johtotehtäviin YK:n päätöslauselman 1325 teeman mukaisesti. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia puolustusvoimien virassa olevien naisupseerien motiiveja hakeutua kriisinhallinta-tehtäviin sekä naisten osallistumisen vaikutuksia kriisinhallintaoperaatioihin. Ongelmana oli vähäinen aiempi tiedon määrä suomalaisten naisten vaikuttimista osallistua sotilaallisiin krii-sinhallintatehtäviin, jotta hakeutumista voitaisiin edistää. Tutkimusstrategiana sovellettiin monimenetelmäistä tiedonkeruutapaa määrällisen ja laadul-lisen aineiston saamiseksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin survey-tutkimusta, jonka avulla pyrittiin kuvaamaan naisupseerien sekä operaatioista kotiutuneiden rauhanturvaajien käsityk-siä, mielipiteitä ja asenteita tutkittavasta aiheesta. Tutkielman empiirinen osuus perustuu naisupseereille suunnattuun kyselyyn. Tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi Porin prikaatin kotiutuneille rauhanturvaajille teettämän tasa-arvokyselyn tuloksia. Tutkielman tuloksena ilmeni, että naisrauhanturvaajien osallistumisen vaikutuksista merkit-tävin oli yhteyden saaminen paikalliseen naisväestöön. Myös miesten ja naisten työskentely yhdessä samoissa tehtävissä nähtiin tärkeänä esimerkkinä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Positiivisten vaikutusten saavuttamiseksi naisten määrän kriisinhallintatehtävissä tulisi kas-vaa nykyisestä. Merkittävimmät naisupseerien kriisinhallintatehtäviin hakeutumattomuuden syyt olivat perheen perustamiseen liittyvät sosiaaliset syyt. Motivaatioon hakeutua kriisinhal-lintatehtäviin vaikutti eniten ammattitaidon ja itsensä kehittäminen. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että naisupseerit ovat pääosin halukkaita palvele-maan kriisinhallintatehtävissä, vaikka osallistuminen onkin henkilömäärältään vähäistä. Naisten mahdollisuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin voidaan vaikuttaa laatimalla ura-suunnitelma varhaisemmassa vaiheessa ja lisäämällä naisupseereille kohdennettua tietoa krii-sinhallintatehtävistä. Kriisinhallintatehtäviin halukkaita naisia olisi enemmän kuin näyttäisi olevan mahdollista irrottaa kotimaan tehtävistä. Tutkielman tulosten mukaan kehityskohteita rekrytoinnin parantamiseksi on olemassa ja mikäli määrä halutaan lisätä, näyttäisi siihen myös olevan keinoja.

Laajennetun lähettämön sisäisten materiaalivirtojen hallinta leipomoteollisuudessa

Työn tavoitteena on esitellä suunnitelma VAASAN Oy:n Vantaan leipomon laajennetun lähettämön materiaalivirtojen hallinasta. Suunnitelma pohjautuu laskelmiin, jotka sisältävät arviot lähettämön kasvavista materiaalivirroista sekä niiden vaikutuksista lähettämön toimintaan. Laskelmien pohjalta määritetään erikokoisten varastointialueiden sijoittelu, varastointikapasiteetit sekä kunkin alueen kuormittuneisuudet. Teoriaosuus käsittelee työn taustaksi keskeisimpiä teorioita materiaalivirtojen hallinnasta, layoutsuunnittelusta sekä lähettämön toiminnoista. Kunkin osa-alueen avulla voidaan vaikuttaa yrityksen materiaalivirtojen hallintaan. Teoriaosuutta koskevaa tietoa on hankittu logistiikan alan kirjallisuudesta, erilaisista tieteellisistä julkaisuista sekä verkkomateriaaleista. Empiirisessä osuudessa esitellään aluksi Vantaan leipomon lähettämön nykyinen toimintaperiaate. Tämän jälkeen arvioidaan laajennetun lähettämön kasvavia materiaalivirtoja. Työn tuloksena esitellään laskelmia apuna käyttäen suunnitelma laajennetun lähettämön materiaalivirtojen hallinnasta.

Keskisuuren metallialan yrityksen investointiprosessi: yhteys teoriaan ja kriittiset tekijät

Yritysten sekä yhteiskunnan kannalta investoinnit ovat hyvin merkittäviä ja niiden onnistumi-sesta riippuu myös niin yrityksen kuin koko maan menestys. Tästä näkökulmasta niiden tutki-minen on tärkeää, jotta onnistumisenastetta voidaan nostaa. Aiemmassa tutkimuksessa on myös todettu, että investointilaskennan subjektiivisuus voi aiheuttaa ongelmia ja että aihetta tulisi tut-kia enemmän. Tutkimuksen kohteena oli Varsinais-Suomessa toimivan keskisuuren metallialan yrityksen mittava investointi, joka lisäsi tehtaan tuotantokapasiteettia 50 prosenttia. Tutkittavia asioita olivat yrityksen investointiprosessissa käyttämien menetelmien yhteys teoreettisiin investointi-menetelmiin sekä investoinnin kannalta kriittiset tekijät. Tutkimusaineisto kerättiin investointiin osallistuneiden ydinhenkilöiden haastatteluilla, joita oli yhteensä kolme kappaletta. Haastateltavat henkilöt olivat toimitusjohtaja, tuotantopäällikkö ja menetelmäsuunnittelija. Heidän vastuullaan oli investoinnin johtaminen ja siihen liittyvä pää-töksenteko. Heidän haastatteluidensa perusteella muodostettiin yrityksen käyttämistä menetel-mistä investointimalli, jota analysoitiin teoreettisen mallin pohjalta. Saatujen tulosten mukaan kohdeyrityksen investointiprosessi noudattaa hyvin samankaltaista linjaa kuin mitä teoreettisissa malleissa on esitetty. Suurin ero tulee investointilaskelmien kohdalla, joiden käytölle ei yrityk-sessä nähdä tarvetta. Päätöksenteon kannalta huomattavasti tärkeämpänä pidetään pitkän koke-muksen mukanaan tuomaa näkemystä.

Kansainvälisen divestointiprosessin toteutus inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna : Case: Kansainvälisen konserniyrityksen Suomesta divestoitava tuotantolaitos

Yritysten operaatiot kansainvälisellä kentällä ovat yleistyneet merkittävästi viime vuosien globaalin talouden myllerryksessä. Kansainvälistymistutkimuksissa on viime vuosikymmeninä tunnistettu myös kansainvälistymisen käänteinen merkitys yritysten lopettaessa toimintojaan kansainvälisellä kentällä. Yritysten tavoitellessa yhä alhaisempia kustannuksia kilpailukyvyn parantamiseksi, tuo-tannon siirtäminen matalamman kustannustason maihin on usein nähty houkuttelevana vaihtoeh-tona, mikä merkitsee usein ainakin yhden tuotantolaitoksen lopettamista tai myyntiä. Tuotantope-rusteiset divestoinnit merkitsevät kuitenkin voimakasta muutosta divestoitavan tuotantolaitoksen henkilöstön elämässä, jolloin sekä eettisten että liiketoiminnallisten lähtökohtien puitteissa dives-tointien toteutuksessa tulisi huomioida myös inhimilliset seikat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia miten kansainvälisen divestointiprosessin toteutuk-sessa voidaan huomioida henkilöstö inhimillisestä näkökulmasta. Tätä tutkimuskysymystä lähesty-tään alakysymysten avulla, joista ensimmäinen pohtii minkälainen merkitys kansainvälisyydellä on case-organisaation divestointiprosessissa ja toinen miten henkilöstö on kokenut divestointiin liitty-vän muutosprosessin case-organisaatiossa. Tutkimuksen ensimmäisessä viitekehyksessä syvenny-tään tarkastelemaan käänteistä kansainvälistymistä ja divestointipäätökseen vaikuttavia tekijöitä. Toisena viitekehyksenä tutkimus käsittelee henkilöstön kokemuksia muutoksen implementoinnista case-organisaatiossa, joita tarkastellaan Kotterin kehittämään muutosmallin näkökulmasta. Nämä viitekehykset yhdistyvät lopulta analyysiksi, jonka pohjalta muodostetaan johtopäätökset ja vasta-taan päätutkimuskysymykseen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka empii-rinen osio on kerätty haastattelemalla case-organisaation henkilöstöä teemahaastatteluin. Tutkimuksessa ilmenneiden tulosten mukaan kansainvälisen case-organisaation divestoinnin lähtökohtana on eri maiden toisistaan poikkeava kustannustaso. Haastatteluissa ei kuitenkaan il-mennyt viitteitä Kotterin muutosmallin systemaattiselle toteutukselle case-organisaatiossa. Haas-tatteluiden mukaan kriittisiä vaiheita case-organisaation divestointiprosessin toteuttamisessa ovat ymmärryksen luominen divestoinnin syille, shokkireaktion keventäminen, avoimuus ja viestintä sekä organisaation ja yhteiskunnan tarjoamat tukitoimet irtisanomisprosessin aikana. Näiden vai-heiden huolellinen läpikäyminen näyttäisi tarjoavan avaimet henkilöstöä suhteellisesti tyydyttävään toimintaan. Lisäksi haastattelujen mukaan henkilöstö näyttäisi suhtautuvan mielenkiinnolla kan-sainvälisyyteen, mikä tarjoaa mahdollisuuden myös henkilöstön osallistamiselle.

Helluntailaiset luokkakuvassa. uskontokulttuuri ja yksikön luokka-asema Turun Helluntaiseurakunnassa

Tässä tutkimuksessa analysoin sitä, miten helluntailainen uskontokulttuuri vaikuttaa yksilön valintoihin ja sen kautta siihen, mihin luokka-asemiin seurakuntalaiset ovat päätyneet Turun Helluntaiseurakunnassa. Tutkimus on uskontoantropologinen ja kuuluu uskontotieteen alaan. Siinä yhdistetään sosiologista luokkatutkimusta sekä rationaalisen valinnan ja toiminnan teorioita uskontoantropologisessa viitekehyksessä. Pääasialliseksi aineistoksi keräsin laajan etnografisen aineiston, joka koostuu systemaattisesta havainnoinnista, kyselyistä ja haastatteluista. Lisäksi olen tutkinut seurakunnan ja helluntailaisuutta koskevia arkistoja sekä kirjallisuutta. Tutkimuksen kohde on Turun helluntaiseurakunta, joka muodostaa tutkimusongelman kannalta mielekkään tutkimusasetelman. Tutkimus kertoo olennaista tietoa siitä, miten uskonto vaikuttaa yksilön valintoihin ja hänen yhteiskunnalliseen asemaansa. Tutkimusaineiston pohjalta laadin selittävän mallin kuvaamaan sitä prosessia, miten yksilöt tekevät valintojaan rationaalisina toimijoina eri kulttuurien vaikutuspiireissä. Antropologisena pohjana selitykselle toimii uskonnon rajojen rakentumisen, muuttamisen ja ylittämisen logiikka. Pyhän kategorisoinnin jäsentämä uskontokulttuuri ohjaa yksilöä suosimaan toisia kulttuureja, luokkakulttuureja ja tyylejä sekä vierastamaan toisia. Jos yksilö haluaa tehdä valinnan, joka nähdään arveluttavana, täytyy hänen oikeuttaa se kulttuurinsa sisäisillä symboleilla ja rituaaleilla. Turun Helluntaiseurakunnassa korostuvat auttamisen ja sivistämisen ammatit, kuten lääkäri, sairaanhoitaja ja opettaja. Nämä voidaan edelleen jäljittää seurakunnan opetuksiin sekä seurakuntalaisten käyttämiin diskursseihin ja oletuksiin hyväksytyistä elämäntyyleistä. Lisäksi diskursseissa korostuvat näkemykset ammatista kutsumuksena, koulutuksen itsestäänselvyys sekä asemaan liittyvän radikalismin välttäminen. Seurakunnan uskontokulttuurin keskiluokkaistava vaikutus näkyy ennen kaikkea toisen ja useamman polven helluntailaisissa, jotka sijoittuvat korkeampiin asemiin kuin ulkopuolelta kääntyneet. Seurakunnan uskontokulttuuri vähentää luokkatietoisuuden syntyä ja voi osaltaan ylläpitää yhteiskunnan luokkarakennetta, koska uskonnon ensisijaiset päämäärät eivät kohdistu yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen Suomessa. Tutkimuksen mukaan yksilön omat ja häneen kohdistetut oletukset ja arvot, jotka hän kulttuurissa omaksuu, ohjaavat häntä myös kulttuurinsa näkökulmasta suosiollisiin asemiin.