Mobile Marketing in Japan

Mobiilimarkkinoinnin markkinat ovat vasta rakentumassa ja suurin osa alan toimijoista etenkin Suomessa yrittää vielä löytää rooliaan. Sen sijaan Japanissa sisällöntuotantoliiketoiminta matkapuhelimille kukoistaa ja mobiilimarkkinointi on jo saavuttanut merkittävän aseman mobiili-internetin palvelutarjonnassa. Toisin kuin Suomessa, jossa mobiilimarkkinat ovat vielä lastenkengissä, Japanissa myös mobiilimarkkinoinnin arvoketju on vähitellen muotoutumassa.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa käsitys Japanin mobiilimarkkinoinnin dynamiikasta ja luoda viitekehys operaattorin tulevalle roolille mobiilimarkkinoinnin markkinoiden rakentamisessa. Tutkimus on deskriptiivinen ja aineisto on kerätty alan kirjallisuudesta sekä haastattelemalla tärkeitä mobiilimarkkinoiden toimijoita Japanissa. Japanissa operaattoreilla (NTT DoCoMo, J-Phone ja KDDI) on erittäin vahva asema mobiili-internetin ja mobiilimarkkinoinnin markkinoilla. Ne hallitsevat asiakasrajapintaa, päättävät mobiiliverkon ja matkapuhelimien ominaisuuksista sekä siitä, ketkä sisällöntuottajista pääsevät osaksi heidän laskutusjärjestelmäänsä. Markkinoinnissa operaattoreilla ei ole yhtä näkyvää roolia. Omistussuhteiden kautta ne kuitenkin vaikuttavat lähes koko arvoketjuun. Operaattorit ovat yhdessä Japanin suurimpien mainostoimistojen kanssa luoneet tytäryhtiöitä, jotka hoitavat mainonnan operaattorin mobiiliportaalissa. Japanissa operaattori on ottanut hallitsevan roolin mobiilimarkkinoiden rakentamisessa. Tiivis yhteistyö eri toimijoiden, kuten matkapuhelinvalmistajien, sisällöntuottajien ja mainostoimistojen kanssa, on mahdollistanut kokonaisvaltaisen palvelupaketin tarjoamisen. Palvelupaketti sisältää käyttäjäystävällisen liittymän mobiili-internetiin sekä edulliset puhelimet. Juuri tiivis yhteistyö onkin ollut yksi tärkeimmistä menestystekijöistä Japanin markkinoita rakennettaessa. Mobiilimarkkinoita rakennettaessa operaattorilla on merkittävä rooli markkinoiden muodostajana ja sisällön kokoojana. Operaattorien tulee varautua roskapostin vastaiseen taisteluun, jos sähköpostia annetaan lähettää suoraan matkapuhelimeen. On erityisen tärkeää varmistaa, ettei käyttäjien tarvitse kärsiä roskapostista, muuten suoramarkkinoinnin mahdollisuus matkapuhelimeen menetetään. Ainoastaan aktiivisella edistämisellä ja osallistumisella mobiili-internetin sisällöntuotanto- ja markkinointiliiketoimintaan operaattori voi vahvistaa markkina-asemaansa ja varmistaa osuutensa tulevista markkinoista.

Challenges of Post-acquisition Integration

Työ käsittelee suomalaisen kemianalan yrityksen Yhdysvalloissa tekemää yritysostoa. Tarkastelun kohteena on yritysoston jälkeinen integraatio erityisesti kulttuurin näkökulmasta. Ongelma on jaettu kahteen suurempaan osakokonaisuuteen: kulttuurierojen analysointiin sekä mahdollisten muiden ongelma-alueiden kartoittamiseen. Kulttuuri on jaettu työssä neljään tasoon. Koska kyseessä on kansainvälinen liiketoiminta, laajimmasta tasosta, kansallisesta kulttuurista on erotettu omaksi käsitteekseen liiketoimintatavat tietyssä maassa. Lisäksi tarkastellaan teollisuudenalan kulttuuria ja yrityskulttuuria. Näitä kulttuurin eri dimensioita on lähestytty empiirisessä osassa lähinnä haastattelujen avulla. Kultuurierojen lisäksi muita huomioitavia seikkoja Yhdysvalloissa tehtävien yritysostojen integraatiossa ovat mm. riittävä ja selkeä kommunikonti, etukäteissuunnitelmat ja –tutkimukset, päätöksenteon ja organisaatiorakenteen erilaisuus sekä asianajajien merkittävä asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Tulokset analysoitiin kyselystä, joka lähetettiin niille suomalaisille yrityksille, jotka vuoden 1990 jälkeen olivat tehneet yritysostoja Yhdysvalloissa.

Kilpailuetu ja liiketoiminnan kehittäminen – cash&carry-ketju muuttuvassa ympäristössä

Suomalaiset yritykset ovat lähteneet hakemaan kasvua omille liiketoiminnoilleen, ja Baltian markkina-alue on ollut monille yrityksille ensimmäinen askel kansainvälisille liiketoiminnoille. Erityisesti tukkukauppatoimiala on ollut kasvussa Baltian alueella. Tässä työssä on käsitelty yhtä tukkukaupan muotoa, noutotukkukauppaa, Virossa toimivan pääosaltaan suomalaisomisteisen cash&carry-ketjun näkökulmasta. Ensimmäinen ketjun toimipiste perustettiin jo 1990-luvun alussa lähes heti Viron itsenäistymisen jälkeen. Toukokuussa 2005 perustetaan ketjun kahdeksas toimipiste. Jotta yritykset pärjäisivät kilpailussa, on niiden investoitava eri tavoin toimintaansa, että liiketoiminta jatkuisi ja asema kilpailutilanteessa säilyisi. Tehokkaat markkinointi- ja jakelukanavaratkaisut ovat yritysten intresseissä, koska niillä yritykset pystyvät lisäämään usein kontrollia markkinoista. Jokainen yritys pyrkii kehittämään liiketoimintaansa, ja sillä pyritään saavuttamaan kilpailuetuja tai säilyttämään nykyinen kilpailuetu. Toiminnan kehittäminen vaatii jatkuvaa liiketoimintaympäristön seurantaa, jotta aukenevat mahdollisuudet pystyttäisiin hyödyntämään ja tekemään liiketoiminnalle kannattavia ratkaisuja.

Sidosryhmien merkitys mikroyritysten saneerausmenettelyssä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mikroyritysten saneerausmenettelyn epäonnistumiseen/onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä, painottaen erityisesti yrittäjän sidosryhmien ja lähipiirin merkitystä saneerausmenettelystä selviämisessä. Empiirinen aineisto käsitti 45 suomalaista mikroyritystä, joiden saneerausmenettely oli epäonnistunut ajalla 1.6.2001 – 31.5.2002. Tutkimustulokset saatiin haastattelemalla yrittäjiä ja selvittäjiä/valvojia ennalta laaditun kyselylomakkeen pohjalta. Tutkimuksen tueksi ja yritysten taloudellisen aseman havainnollistamiseksi laadittiin tunnuslukuanalyysi. Lopputuloksena todettiin, että tutkimuksessa mukana olleiden yritysten saneerausmenettelyn epäonnistumisen syitä olivat menettelyä edeltävä pitkäaikainen maksukyvyttömyys yhdistettynä myöhäiseen saneeraukseen hakeutumisajankohtaan. Myös yllättävä tapahtuma, johon ei oltu varauduttu edesauttoi saneerausmenettelyn epäonnistumista. Sidosryhmistä korostui erityisesti verottajan ja rahoittajan asema saneerausmenettelystä selviämisessä. Lähipiiristä perheen ja sukulaisten tuen merkitys nousi tutkimuksessa voimakkaasti esiin.

Lapsille suunnatun mainonnan erityispiirteitä ja niiden ilmeneminen tv-mainoksissa

Tämän tutkielman tavoitteena oli perehtyä niihin eri tekijöihin, jotka muokkaavat lapsille suunnattujen mainosten ulkoasua ja sisältöä. Lapsella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan alle 12-vuotiasta lasta, tutkimuksen pääpaino oli kuitenkin alle kouluikäisissä, 3-6 -vuotiaissa lapsissa. Tutkimuksen tutkimusmetodologia on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusta varten haastateltiin 16 alle kouluikäistä lasta, yhdeksää tyttöä ja seitsemää poikaa. Lapsille suunnattujen mainosten sisältöön ja ulkoasuun vaikuttavat muiden muassa. seuraavat tekijät: 1. ulkoinen säätely (lait, asetukset, kuluttaja-asiamiehen ohjeet, EU-direktiivit), 2. sisäinen säätely (mainostajien alan oma eettinen ohjeistus), 3. lapsen ikä ja kehitysaste sekä 4. lapsen mielipiteet. Suunniteltaessa lapsille suunnattua mainontaa, ulkoisen ja sisäisen säätelyn antamien ohjenuorien lisäksi on mainosviestin ymmärtämisen kannalta tärkeää huomioida lapsen kognitiivinen kehitysaste ja sen vaikutus lapsen kykyyn ymmärtää mainoksia. Lapsen mielipiteeseen siitä, millainen on hyvä mainos ja millaisista mainoksista hän ei pidä vaikuttaa iän lisäksi hyvin vahvasti lapsen sukupuoli.

Toimintolaskentajärjestelmän kehittäminen, Case: Xyrofin Oy

Tutkielman tavoitteena on toimintolaskentajärjestelmän kehittäminen osaksi case-yrityksen johdon informaatiojärjestelmää. Tutkielman empiirisessä osassa selvitetään haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin avulla toimintolaskennan asema ja nykytila sekä sille asetettavat tavoitteet. Tutkimusmetodologia on konstruktiivinen ja metodi case-tutkimus. Case-yrityksessä käytettiin toimintolaskentaa yrityksen kehittämisprojektissa vuonna 1997. Sen hyväksikäyttö on muuten ollut vähäistä. Yrityksen omistussuhteissa tapahtuneet muutokset, siitä johtuva resurssipula sekä taulukkolaskennalla toteutetun laskentamallin kankeus ovat olleet siihen osittain syynä. Toimintolaskenta rinnakkaisena laskentajärjestelmänä on jäänyt toissijaiseksi. Yrityksen johtoryhmän jäsenet odottavat toimintolaskentajärjestelmältä tällä hetkellä ensisijaisesti tuotekoodi- ja asiakaskannattavuuksien selvittämistä. Yksinkertaistamalla mallia ja helpottamalla päivittämistä saadaan tuotekoodien kustannukset ja kannattavuudet nopeammin. Yhdistämällä ne muista tietojärjestelmistä saataviin tietoihin pystytään tarvittaessa laskemaan asiakaskannattavuudet. Johtoryhmä saa näin tarvitsemansa kannattavuustiedon tuotteista ja asiakkaista päätöstensä tueksi.

Sisäinen muutosviestintä fuusiotilanteessa - Kansallis-Osake-Pankki Oy:n ja Suomen Yhdyspankki Oy:n fuusion käsittely KOP:n sisäisessä henkilöstöviestinnässä

Tutkielma pyrkii selvittämään millaista viestinnällistä järjestelmää käytettiin kerrottaessa Kansallis-Osake-Pankin henkilöstölle Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin fuusiosta. Näkökulmana on henkilöstön asema viestin vastaanottajana. Tutkielma hahmottaa johdon taholta tulleita sisäisen viestinnässä käytettyjä äänenpainoja ja sävyjä. Lisäksi tutkielma etsii kahden pankin pääjohtajien muutospuheista sisällöllisiä eroja ja kunkin organisaation totuttuja viestintäkäytänteitä. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista tutkimusta ja tutkimusinstrumenttina tässä tutkielmassa toimii diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi on teoreettinen viitekehys, jonka tarkoituksena on etsiä mitä merkityksiä teksteissä tuotetaan ja nähdä kieli todellisuuden rakentajana. Tutkimusaineistona on Kansallis-Osake-Pankin henkilöstölehdet, Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin vuosikertomukset, fuusioesite ja valikoidut aiheesta kirjoitetut lehtiartikkelit. Kansallis-Osake-Pankin sisäistä viestintää leimasi fuusiouutisen julkitultua kriisiviestinnän piirteet: huhujen karkoittaminen ja virallisen tiedon voimakas levittäminen. Fuusiouutisen alkushokin jälkeen KOP:n viestinnästä nousi esiin viisi teemaa: viestien henkilöityminen pääjohtajaan, empatia henkilöstöä kohtaan vaikeissa tilanteissa, yhteisöllisyys, henkilön huomioonottaminen ja läheisyys.

ANALYSE DISCURSIVE DE L’IDENTITE ET DU VOILE ISLAMIQUE. Étude de cas des étudiantes musulmanes de Montréal

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään Montrealissa asuvien muslimiopiskelijoiden identiteetin tutkimiseen islamilaisen hunnun kautta. Montrealin suurkaupunkia on vuosien varrella rikastuttanut ja muokannut suuret maahanmuuttajien virrat. Kulttuurien kohdatessa länsimaalaisten nuorten keskuudessa ilmenee usein uusia uskonnollisuuden muotoja. Siksi on olennaista perehtyä nuorten asenteisiin itseä sekä toiseutta kohtaan monikulttuurisessa ympäristössä. Työssä tutkitaankin muslimiopiskelijoiden omakuvan sekä identiteetin rakentumista kielen kautta suhteessa toiseuteen ja jumalaan. Työn teoreettisena lähtökohtana toimii näkökulma identiteetin syntymisestä kielessä sekä vastavuoroisuuden kontekstissa. Tämän diskursiivisen näkökulman mukaan identiteetti ei ole olemassa ihmisessä itsessään, vaan se on kontekstisidonnainen ilmiö, joka muodostuu diskurssissa sekä suhteessa toiseuteen. Lisäksi tutkimuksessa käytetään psykokognitiivista teoriaa representaatioista, sillä se korostaa uskonnollisten representaatioiden erityispiirteitä muihin representaaitoihin nähden. Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto koostuu viidestä hunnuttautuvan naispuolisen muslimiopiskelijan haastattelusta. Analyysimetodina työssä käytetään diskurssianalyysia, jonka puitteessa identiteetin muodostumista analysoidaan kielen subjektiivisten elementtien sekä muslimiopiskelijoiden diskurssiin tuomien toiseuden ja jumalan äänen kautta. Tutkielman tulokset osoittavat kuinka länsimaalaiset individualistiset arvot, islamin usko sekä jumalan auktoriteettinen asema esiintyvät toisiaan täydentävinä, ei ristiriitaisina ilmiöinä muslimiopiskelijoiden diskurssissa. Auktoriteettinen jumala antaa jokaiselle yksilölle vapaan tahdon päättää ja toimia haluamallaan tavalla. Siksi huivin käytön taustalta löytyy usein henkilökohtaisia motiiveja, joita vahvistamaan haastateltavat lainaavat niin muiden ihmisten kuin jumalan puhetta. Huivin käyttöönottoa on edeltänyt pitkä itsetutkiskeluprosessi – uskon intellektualisointi. Täten korkeakoulussa opiskelevien musliminaisten usko eroaa pitkälti ”automaattisesta” uskosta, sillä se sisältää kyseenalaistamista, harkintaa sekä voimakkaita tunteellisia kokemuksia. Työn tulokset edesauttavat ymmärtämään kulttuurien välistä kommunikaatiota ja toiseutta. Mielekästä olisikin tutkia tarkemmin huivin käytön taustalta löytyviä motivaatioita sekä eihunnuttautuvien musliminaisten asenteita islamilaista huivia kohtaan tietyssä ympäristössä, kuten työpaikoilla tai yliopistolla.

Osallistava leikki : Ideapiiri toimintaterapian konsultaatiomenetelmänä päiväkodissa

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten toimintaterapian näkökulmasta voidaan tukea aikuista osallistamaan lasta leikkiin päiväkodissa. Tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodin hoito - ja kasvatushenkilöstö voi tukea leikin ulkopuolelle jääneitä lapsia. Pyrimme vaikuttamaan lapsen leikkiin osallistumiseen päiväkodin aikuisten kautta konsultoimalla henkilökuntaa toimintaterapian näkökulmasta. Tutkimme lapsen leikkiin osallistumista eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa. Työtämme ohjasi psykososiaalinen viitekehys ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistava viitekehys. Psykososiaalisen viitekehyksen osa-alueita ovat: temperamentti, kiintymyssuhde, vuorovaikutus vertaisten kanssa, leikki, selviytymiskyky sekä lapsen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistavan viitekehyksen kautta tarkastelimme lapsen osallistumista leikkiin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka sisältää toiminnallisen osuuden ja raportin. Toiminnallisena osuutena toteutimme kaksi ideapiiriä, jotka olivat toimintaterapian konsultaatiotilaisuuksia päiväkodissa. Ideapiireissä katseltiin videokatkelmia ja keskusteltiin lapsen leikkiin osallistumisesta. Videoaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Aineisto kerättiin videokuvaamalla lasten leikkiä päiväkodissa. Ideapiireistä saadun palautteen perusteella konsultaatio koettiin hyväksi yhteistyömuodoksi päivähoidon ja toimintaterapian välillä. Päiväkodin aikuinen voi osallistaa lasta leikkiin rohkaisemalla häntä, osallistumalla ja heittäytymällä leikkiin mukaan sekä havainnoimalla lapsen kehitystä ja leikkiä. Tulosten perusteella ideapiiri soveltuu erittäin hyvin toimintaterapian ja päivähoidon yhteistyömenetelmäksi. Toimintaterapeuttiopiskelijoiden jalkautumisella päiväkotiin koettiin olevan merkitystä yhteistyökumppanin arkeen. Osallistava tapa työskennellä palvelee arjen toiminnan kehittämistä. Toimintaterapian konsultaatio lisäsi päiväkodin aikuisten tietoisuutta lapsen leikkiin osallistumisesta. Tämän tyyppisellä yhteistyömuodolla on tarvetta ja tilausta päivähoidossa.

Lappeenrannan yksityisten perhepäivähoitajien koulutustarpeen selvitäminen ja koulutustarjonnan parantaminen

Opinnäytetyön aiheena on Lappeenrannan seudun yksityisten perhepäivähoitajien koulutustarpeen selvittäminen ja olemassa olevan koulutussuunnitelman parantaminen. Opinnäytetyö tehdään yhteistyössä Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa. Heidän tarkoituksenaan on tarjota ja toteuttaa koulutuksia yksityisille perhepäivähoitajille. Lappeenrannan kaupungin alueella ja eräissä Etelä-Karjalan maakunnan alueella sijaitsevissa kunnissa toimii noin 60 yksityistä perhepäivähoitajaa, ja toiminta vaikuttaa noin 181 lapsen arkeen mm. ravitsemukseen ja ruokailutottumuksiin. Koulutukset nostavat ammattitaidon laatua. Lisäksi monilla perhepäivähoitajilla ei ole ammattiin nykyisin vaadittavaa pätevyyttä ja mm. siksi ammattitaitoista osaamista täytyy kehittää. Tutkimukseen hankittava aineisto saatiin kyselylomakkeella avulla, joita jaettiin (60 kpl). Perustietoja haluttiin tietää perhepäivähoitajien koulutuksesta, alallaolovuosista, hoitolasten ja erityisruokavalioita tarvitsevien lasten määrää, kuinka tuttuja heille ovat ravitsemussuositukset, erityisruokavaliot ja hygieniaosaaminen sekä heidän kiinnostuneisuutensa koulutuksiin. Kyselylomakkeen avulla oli tarpeen tiedustella mielipidettä aiemmin järjestetyistä koulutuksista sekä millaisia koulutuksia tulevaisuudessa yksityisillä perhepäivähoitajilla voisi olla. Kyselylomakkeita analysoitiin yhteensä 29. Kaikkien vastanneiden vastausprosentti oli 48. Alallaolovuosia oli keskimäärin koulutuksen saaneilla 11 vuotta ja niillä, joilla perhepäivähoitajan työhön tarvittavaa koulutusta ei ollut, oli 25 vuotta. Koulutuksen saaneet yksityiset perhepäivähoitajat olivat innokkaampia koulutusten järjestämiseen sekä mielestään tarvitsivat lisäkoulutusta ja lisätietoa kysytyistä asioista enemmän kuin ne vastaajat, jotka eivät olleet saaneet vaadittavaa koulutusta. Koulutuksia voitaisiin tarjota uusista ravitsemussuosituksista ja niiden käytöstä. Hygieniaosaamisasiat olivat yleisesti tuttuja suurimmalle osalle perhepäivähoitajista ja vastausprosenttien perusteella enemmistö yksityisistä perhepäivähoitajista haluaisi siihen liittyvän koulutuksen järjestämistä. Hygieniapassin suorittamista voitaisiin tarjota, koska se kiinnosti vastaajia. Yli puolet vastaajista vastasi tuntevansa erityisruokavaliot, mutta koulutusta voitaisiin suunnitella kysynnän ja toiveiden mukaan.

Kuka vedättää ja ketä? : esiintymispalkkioiden eettiset ongelmat dokumentaarisissa teoksissa

Opinnäytetyössä pohditaan dokumentaarisissa teoksissa esiintyvien ihmisten palkkiokäytäntöjä ja niihin liittyviä eettisiä ongelmia. Näyttelijöille, juontajille ja asiantuntijoille maksetaan sähköisissä viestimissä esiintymisestä. Samalla lailla dokumentaarin tai reportaasin päähenkilö uhraa aikaansa ja voimavarojaan antaakseen kasvot tekijän tärkeäksi kokemalle asialle. Eikö myös dokumentaarisessa teoksessa esiintyvä henkilö ansaitse palkkiota? Erityisesti tilanteen eriarvoisuutta korostaa, jos esiintyjä tulee todella kurjista oloista. Dokumentaari voi menestyä, mutta henkilön elämä jatkuu yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Kiinnostuin aiheesta oman kokemukseni kautta ollessani kuvaamassa tv-inserttejä Brasiliassa. Capoeirasta kertovassa insertissä esiintyvän lapsen opettaja vastusti kuvauksia, ellen maksaisi niistä palkkiota. Asiasta syntyi kiivas kädenvääntö, sillä minulla oli jo lapsen vanhemmilta lupa kuvauksiin. Tapahtuma sai miettimään esiintymispalkkojen ongelmallisuutta niin esiintyjien kuin tekijöidenkin kannalta. Huomasin, ettei asiasta ole paljon kirjallisuutta, eikä tekijöiden keskuudessa ole mitään sääntöjä tai suosituksia asiasta. Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta löytyvien pienien viitteiden ja lehtiartikkelien pohjalta sekä haastattelemalla ohjaajia, toimittajia ja tuottajia. Palkkio ei saa olla motiivina dokumentaarisessa teoksessa esiintymiselle. On tapauskohtaista, palkitaanko henkilö lopuksi rahalla tai muulla tavoin. Itse tekemisen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista. Esiintyjän voi lähes aina korvata toisella, sillä dokumentaarinen teos on teema- eikä henkilökeskeinen. Dokumentaristi tai journalisti ei ole avustusjärjestö, eikä kaikkia teoksessa esiintyneitä voida pelastaa. Sen sijaan yksittäisten ihmisten kautta voidaan tuoda esiin suurempia teemoja. Yleensä teema on tärkeä myös esiintyjälle, joten ihmiset pääosin lähtevät mielellään mukaan. Myös oman elämänsä ja näkökulmansa julkinen esiintuominen imartelee. Koska dokumentaarisessa teoksessa esiintyminen ei perustu palkkioihin, ohjaajalla on suuri vastuu siinä mukana olevista ihmisistä. Vaikka henkilön taloudellinen tilanne ei kohentuisikaan, jollain lailla kokemuksen toivoisi häntä rikastuttavan.

Koska meillä on koski : Imatrankosken matkailullinen hyödyntäminen ja vedenpalautus Imatrankoskeen

Suomessa on 27 kansallismaisemaa, joista yksi on itseoikeutetusti Imatrankoski. Kosken ja sen ympäristön asema yhteiskunnassa on ristiriitainen. Kansallismaisemat valittiin Ympäristöministeriön toimesta Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja ne perustuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Sakari Topeliuksen kuvateokseen Finland framstäldt i teckningar sekä Maamme-kirjaan. Imatrankoski on yksi topeliaanisista maisemista, mutta se on ehtinyt muuttua radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Koski on padottu ja sen myötä Imatran maisema on muuttunut luonnonmaisemasta ihmisen muokkaamaksi teolliseksi maisemaksi. Imatrankoski ei ole enää vapaana ryöppyävä vesiputous, vaan tyhjä jokiuoma, joka on menettänyt tärkeimmän elementtinsä, veden. Tässä raportissa pohditaan, olisiko mahdollista palauttaa vesi takaisin Imatrankoskeen. Jos tällainen päätös syntyisi, mikä vaikutus sillä olisi Imatran kaupunkiin, sen asukkaisiin sekä kaupungin matkailuelinkeinoon? Pikaisesti ajateltuna vedenpalautus Imatrankoskeen kuulostaa utopistiselta idealta. Modernit teolliset yhteiskunnat eivät yleensä edes harkitse rakennettujen koskien palauttamista luonnontilaan, koska päästötöntä sähköenergiaa tarvitaan koko ajan lisää. Tässä raportissa tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että vedenpalautus Imatrankoskeen on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa energiantuotantotavat kehittyvät ja informaatioyhteiskunnassa elävät ihmiset arvostavat aitoja kulttuuri- ja luontokohteita. Suomessa on useita arvokkaita koskimaisemia, jotka on kahlehdittu 1900-luvulla sähköntuotannon tarpeisiin. Suurella todennäköisyydellä monet näistä koskista tullaan palauttamaan alkuperäiseen tilaansa, niin myös Imatrankoski. Koska kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, lähivuosina vesi palaa Imatrankoskeen vanhaan tapaan koskinäytösten aikaan. Tästä johtuen raportissa käsitellään varsinaisen vedenpalautuksen lisäksi muita Imatrankosken alueen matkailuun ja viihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Pohditaan, tuoko Imatrankoski vielä matkailijoita Imatralle ja mikä merkitys Imatrankoskella on Imatran matkailulle ja kaupungin matkailutulolle. Tarkastelu ei rajoitu pelkästään taloudellisiin laskelmiin, sillä kokemukset osoittivat, että kulttuurimatkailu¬kohde on ennen kaikkea kaupungin imago- ja vetovoimatekijä. Imatrankosken matkailun kehittämiseen ei välttämättä tarvita suuria pääomia. Merkittävä muutos voidaan saada aikaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Imatrankosken kansallismaisemaa voidaan kehittää parhaiten pienin, mutta konkreettisin toimenpitein. Imatrankosken suurin arvo on kosken ja sitä ympäröivän kansallismaiseman oma historia. Siihen pohjautuvia matkailutuotteita on helppo kehittää uskottavasti ja edullisesti. Prosessi edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua ja suunnittelua. Maisemaa, puistoja ja rakennuksia on kunnostettava ja hoidettava niiden arvon mukaisesti. Samoin alueen markkinointia on tehostettava, jotta matkailijat olisivat tietoisia Imatrankoskella tehdyistä uudistuksista, ja paikka itsessään olisi helposti saavutettavissa. Raportin keskeinen viesti on, että Imatrakosken kehittäminen vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisen tärkeää on luoda ilmapiiri ja toimintaympäristö, johon voivat sitoutua koskivoimaa hyödyntävä Fortum Oyj, Imatran kaupunki sekä alueella toimivat yrittäjät. Ympäristökysymykset synnyttävät usein tilanteen, jossa ovat vastakkain liiketaloudellisin perustein toimivat yritykset ja luonnonarvoja kunnioittavat kansalaiset ja yhteisöt. Tässä raportissa on haettu ja myös löydetty innovatiivisia malleja, jotka hyödyttävät kaikkia Imatrankosken toimijoita. Arvokas kansallismaisema on osa imatralaisten identiteettiä ja alueen matkailun ehkä vahvin yksittäinen markkinointikohde. Sama kansallismaisema voi kuitenkin tarjota ennalta arvaamattoman imagoedun globaalille energiayhtiölle, jonka arvoihin kuuluvat luovuus ja innovatiivisuus, korkeat eettiset tavoitteet ja yhteistyön henki. Tämä selvityshankkeen on rahoittanut Etelä-Karjalan Aluekeskusohjelma. Raportin on laatinut FM Virpi Kaisto. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Karl-Erik Michelsen Etelä-Karjala-instituutista, markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n Matkailupalveluista sekä laboratorioinsinööri Simo Hammo Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energia- ja ympäristötekniikan osastolta. Hankkeen toteuttamista on valvonut suunnittelu¬arkkitehti Tuula Taskula Etelä-Karjalan liitosta.

Lasten hotovälineitä kohtaan tunteman pelon lievittäminen : pelilauta

Opinnäytetyöni on lautapeli, jonka tarkoituksena on hälventää lasten pelkoa hoitovälineitä kohtaan. Työni on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, HUS Lasten ja nuorten sairaalan sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistä projektia ”Kulttuuri lapsen kivun ja pelon lievittäjänä”. Opinnäytetyön aineistona on käytetty aikaisempien vuosien opinnäytetöitä, jotka on tehty samaan projektiin. Aikaisempien töiden perusteella olen selvittänyt, mitä lapset sairaalassa pelkäävät ja miksi. Olen myös käyttänyt hoitotieteellistä aineistoa ja verrannut tuloksia opinnäytetöihin. Tulokset ovat hyvin saman suuntaisia. Tuloksista nousi vahvasti esiin pelko nimenomaan hoitovälineitä ja sairaalaa ympäristönä kohtaan. Eniten pelkoa aiheuttivat pistäminen ja neulat, myös esimerkiksi hoitajat ja lääkärit koettiin pelottaviksi ja stetoskooppi ja verenpainemittari olivat haastateltujen lasten mielestä epämiellyttäviä. Mielestäni olisi hyödyllistä, jos tämän projektin aikana valmistuneet tuotteet kivun ja pelon lievitykseen olisivat tutkimuskohteena jatkotutkimuksissa. Tarpeen olisi selvittää onko peleistä, leluista ja saduista ollut hyötyä pelon ja kivun lievityksessä. Ovatko lapset kokeneet pelit viihdyttäviksi? Voisiko joitakin tuotteita kehittää eteenpäin?

"Sydänten lapset" : adoptiolapsi musiikkileikkikoululussa

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää miten adoptiolapsia tulisi huomioida musiikkileikkikouluryhmissä. Opetimme lukuvuoden 2006 - 2007 aikana Yhteiset Lapsemme ry:n musiikkileikkikoulussa yhtä adoptiolapsiryhmää, joka koostui 1-4 -vuotiaista ulkomailta adoptoiduista lapsista. Tunnin aktiivinen opetusaika oli 30 minuuttia / viikko. Syksyllä opetuskertoja oli yhteensä 16 ja keväällä 15. Ryhmämme toimi normaalin musiikkileikkikoulun perheryhmätoiminnan tavoin. Tämän lisäksi sisällytimme opetukseen vaikutteita eri kulttuureiden musiikeista leikkien ja liikuntojen avulla. Kokosimme syyslukukauden tuntisuunnitelmat työhön liitteeksi. Muuten käsittelemme kuitenkin työssämme koko lukuvuoden ajanjaksoa. Perehdyimme työtä tehdessämme adoptiolasten yleiseen kehitykseen. Pyrimme tältä pohjalta tukemaan musiikkileikkikoulun keinoin jokaisen lapsen yksilöllistä kehitystä. Työstä saamamme kokemuksen perusteella tällaiselle erikoistoiminnalle on kysyntää ja tarvetta. Adoptioperheille on tärkeää saada paljon kontakteja saman taustan omaavien perheiden kanssa. Huomasimme myös, että adoptiolapsia opetettaessa on tärkeää tietää adoptiolasten poikkeavasta kehityksestä. Opettajan tulee pystyä vastaamaan adoptiolapsen kehityksen vaatimiin haasteisiin.