Optimization of cruciform specimens for biaxial fatigue loading with direct multi search

In order to correctly assess the biaxial fatigue material properties one must experimentally test different load conditions and stress levels. With the rise of new in-plane biaxial fatigue testing machines, using smaller and more efficient electrical motors, instead of the conventional hydraulic machines, it is necessary to reduce the specimen size and to ensure that the specimen geometry is appropriate for the load capacity installed. At the present time there are no standard specimen's geometries and the indications on literature how to design an efficient test specimen are insufficient. The main goal of this paper is to present the methodology on how to obtain an optimal cruciform specimen geometry, with thickness reduction in the gauge area, appropriate for fatigue crack initiation, as a function of the base material sheet thickness used to build the specimen. The geometry is optimized for maximum stress using several parameters, ensuring that in the gauge area the stress distributions on the loading directions are uniform and maximum with two limit phase shift loading conditions (delta = 0 degrees and (delta = 180 degrees). Therefore the fatigue damage will always initiate on the center of the specimen, avoiding failure outside this region. Using the Renard Series of preferred numbers for the base material sheet thickness as a reference, the reaming geometry parameters are optimized using a derivative-free methodology, called direct multi search (DMS) method. The final optimal geometry as a function of the base material sheet thickness is proposed, as a guide line for cruciform specimens design, and as a possible contribution for a future standard on in-plane biaxial fatigue tests

Inspeção e reabilitação de estruturas de betão armado

O setor da reabilitação em Portugal tem vindo a crescer consideravelmente ao longo dos últimos anos, demonstrando uma consciencialização da sociedade e das entidades competentes para definição de estratégias e planeamento, para uma manutenção das estruturas atempada de modo a prevenir patologias que provocam a sua degradação. O presente trabalho pretende fazer uma síntese das técnicas de proteção e reparação das estruturas de betão armado, efetuando também ensaios para determinação das causas das anomalias que levaram à sua reparação. O projeto de reabilitação deve seguir as recomendações indicadas nos Eurocódigos e norma EN1504 sobre produtos e sistemas para a proteção e reparação das estruturas de betão. Segundo esta norma explicam – se as principais causas de deterioração das estruturas de betão armado e os sintomas que estão na base dessa deterioração. Desta forma são descritos os métodos de intervenção, explicando o seu funcionamento e modo mais adequado de utilização com indicação dos produtos adequados para cada intervenção. Para aplicação do referido nos parágrafos anteriores desenvolveu-se uma proposta de fichas de inspeção, através de levantamento fotográfico e registo das anomalias e suas causas e ensaios não destrutivos de modo a perceber o estado atual da estrutura para uma melhor compreensão da metodologia de reparação a seguir

Provisões, passivos contingentes e activos contingentes

A adopção do Sistema de Normalização Contabilística constitui um marco muito importante na organização da contabilidade das empresas portuguesas. As inovações trazidas por este normativo e o maior pormenor de algumas matérias contabilísticas levam a que temáticas que eram pouco abordadas suscitem agora um maior interesse. Neste sentido, o presente trabalho, assente na Norma Contabilística e de Relato Financeiro (NCRF) 21, pretende demonstrar as alterações e melhorias trazidas por esta norma no reconhecimento e divulgação das provisões, passivos contingentes e activos contingentes, tendo como referências comparativas o anterior normativo contabilístico, o Plano Oficial de Contabilidade (POC). Através da presente dissertação pretende-se compreender a aplicação da norma ao nível do relato financeiro, através da análise dos Relatórios e Contas de 2010 e 2009 de empresas do sector da Construção. Pelo estudo realizado pode constatar-se que o cumprimento da NCRF 21 trouxe aperfeiçoamento no reconhecimento e divulgação das provisões, e principalmente na divulgação das contingências, praticamente omitidas com o POC. No entanto, deve destacar-se a subjectividade implícita nas provisões, sendo ainda, uma norma de difícil aplicação pela sua ambiguidade. Deve também realçar-se a importância da NCRF 3 - Adopção pela primeira vez das Normas Contabilísticas e de Relato Financeiro, que implicou uma reexpressão das contas de saldos de abertura em 2010 de acordo com o novo referencial contabilístico, o que obrigou as empresas a rever as provisões constituídas até à data Uma breve revisão bibliográfica referente ao tema da problemática fiscal foi ainda realizada.

Environmental management systems implementation

All organisations make some contribution to the degradation of the environment through their use of resources and production of waste. Environmental management systems (EMS) standards can provide a tool for companies to systematically reduce their environmental impacts. ISO 14001 was published in 1996. This fitted in with plans of the case study company to take proactive action in this area, even though there was no legislative requirement for them to do so. As EMS implementation was a new area at the time, appropriate methodologies were developed to address different aspects of the implementation, and ISO 14001 was successfully implemented in the company. The results of the primary research included: ♦ Drawing up a methodology for identifying and interpreting the environmental legislation that may have an impact on the organisation and compiling a register of such regulations. ♦ Developing a robust methodology for assessing significant environmental aspects and impacts and applying this to the software company. ♦ Establishing objectives and targets for those aspects identified as significant and implementing environmental management programmes to meet these. ♦ Developing an internal environmental audit procedure based on auditing against the significant aspects. ♦ Integrating areas of the EMS with the existing quality management system in order to avoid duplication of effort. ♦ Undergoing an external assessment process in order to achieve certification of the system. The thesis concludes that the systematic approach defined in ISO 14001 provided a mechanism that the organisation was able to adopt to bring about improvement in its environmental performance. The system was based on a thorough evaluation of the organisation's significant environmental aspects in order to bring about a reduction in its negative impacts. The ISO 14001 requirement for continual improvement is the key driver of the system, and this is what differentiates it from ISO 9000.

Odour nuisance in Ireland and the potential use of olfactometry for the control of odours

Odour nuisance in other European countries has led to the development of techniques which employ panels of human assessors for the determination of environmental odours. Odour measurement is not widely practised in Ireland, yet local authorities are frequently in receipt of odour derived public complaints. This dissertation examines the fundamentals of odour nuisance in terms of how we perceive odours, common sources of environmental odours, the principles of odour measurement (in particular the Sutch pre-standard on olfactometry) and the extent to which odour nuisance is a problem in Ireland. The intention is to provide a reference document for use by those interested parties in the country who may be variously involved in policy making, legislative development, enforcement of environmental law or any person who has an interest in odours and the public nuisance they can give rise to. In particular the aim was to provide previously undocumented information on the prevalence of odour nuisance in Ireland, the exercision of the available powers to control odours, and the possible value of odour measurement as part of a regulatory process. A questionnaire was circulated to all local authorities in the country and 82% responded with information on their experiences and views on the subject of odours. The results of the survey are presented in summary and detailed form.

Factors Affecting Audit Quality in the 2007 UK Regulatory Environment: Perceptions of Chief Financial Officers, Audit Committee Chairs and Audit Engagement Partners

In line with global changes, the UK regulatory regime for audit and corporate governance has changed significantly since the Enron scandal, with an increased role for audit committees and independent inspection of audit firms. UK listed company chief financial officers (CFOs), audit committee chairs (ACCs) and audit partners (APs) were surveyed in 2007 to obtain views on the impact of 36 economic and regulatory factors on audit quality. 498 usable responses were received, representing a response rate of 36%. All groups rated various audit committee interactions with auditors among the factors most enhancing audit quality. Exploratory factor analysis reduces the 36 factors to nine uncorrelated dimensions. In order of extraction, these are: economic risk; audit committee activities; risk of regulatory action; audit firm ethics; economic independence of auditor; audit partner rotation; risk of client loss; audit firm size; and, lastly, International Standards on Auditing (ISAs) and audit inspection. In addition to the activities of the audit committee, risk factors for the auditor (both economic and certain regulatory risks) are believed to most enhance audit quality. However, ISAs and the audit inspection regime, aspects of the ‘standards-surveillance compliance’ regulatory system, are viewed as less effective. Respondents commented that aspects of the changed regime are largely process and compliance driven, with high costs for limited benefits, supporting psychological bias regulation theory that claims there is overconfidence that a useful regulatory intervention exists.

An analysis of the accounting principles applied by the European Farm Accountancy Data Network

In spite of its relative importance in the economy of many countriesand its growing interrelationships with other sectors, agriculture has traditionally been excluded from accounting standards. Nevertheless, to support its Common Agricultural Policy, for years the European Commission has been making an effort to obtain standardized information on the financial performance and condition of farms. Through the Farm Accountancy Data Network (FADN), every year data are gathered from a rotating sample of 60.000 professional farms across all member states. FADN data collection is not structured as an accounting cycle but as an extensive questionnaire. This questionnaire refers to assets, liabilities, revenues and expenses, and seems to try to obtain a "true and fair view" of the financial performance and condition of the farms it surveys. However, the definitions used in the questionnaire and the way data is aggregated often appear flawed from an accounting perspective. The objective of this paper is to contrast the accounting principles implicit in the FADN questionnaire with generally accepted accounting principles, particularly those found in the IVth Directive of the European Union, on the one hand, and those recently proposed by the International Accounting Standards Committee’s Steering Committeeon Agriculture in its Draft Statement of Principles, on the other hand. There are two reasons why this is useful. First, it allows to make suggestions how the information provided by FADN could be more in accordance with the accepted accounting framework, and become a more valuable tool for policy makers, farmers, and other stakeholders. Second, it helps assessing the suitability of FADN to become the starting point for a European accounting standard on agriculture.

New opportunities for farm accounting

There is a gap between the importance given to accounting and the low level of bookkeeping and accounting practice in the agricultural sector. Current general accounting rules do not adapt very well to the particularities of farming and are difficult and expensive to implement. The Farm Accountancy Data Network (FADN) and IASC's Proposed International Accounting Standard on Agriculture (PIASA) could be key elements to improve the use of accounting in European farms. The PIASA provides a strong conceptual framework but might need further instruments for its implementation in practice. FADN is an experienced network that has elaborated very detailed farm accounting procedures. Empirical data indicate that current FADN reports are already considered useful by farmers for different purposes. Some changes in the FADN procedures are suggested, while some aspects of FADN are worthwhile for the future IAS on agriculture.

2008 Iowa Real Property Appraisal Manual, May 2008

********NOTE: There are nine sections to this manual, all in separate files.************* **********NOTE: Large files may take longer to open******** The basis of real property assessment in Iowa is market value as defined in Iowa Code §441.21. Iowa Code §§ 421.17(17) and 441.21(h) provide that assessment jurisdictions follow the guidelines and rules in this manual to help achieve uniformity in assessments. Assessors are encouraged to use the International Association of Assessing Officers’ Standard on Mass Appraisal of Real Property in their mass appraisal practices. Estimating market value in mass appraisal involves accurately listing properties, developing a sales file that includes the primary influences on market value, and developing models for subsets of properties that share common market influences using recognized mass appraisal techniques. The assessment of an individual property should not be based solely on the sale price. The Uniform Standards of Professional Appraisal Practice (USPAP) standard 6 says “In developing a mass appraisal, an appraiser must be aware of, understand, and correctly employ those recognized methods and techniques necessary to produce and communicate credible mass appraisals.” Accurate listing of property is the basis of a good mass appraisal program. On-site inspection and listing of property is essential in developing a good data base for revaluation. A physical review, including an on-site verification of property characteristics, should be conducted at least every four to six years. Land values should be reviewed every two years. Factors influencing the market of each property type should be identified and collected so that these factors can be considered in the mass appraisal model. It is equally important to maintain the data once it is collected. Accessing local government permit systems should be a part of a good data maintenance program along with an inspection program. Current cadastral maps and geographical information systems (GIS) are tools that are integral in checking accuracy of listings and maintaining a comprehensive data base.

Green Collar Jobs Initiative Committee, January 8, 2010

A team representing Iowa Workforce Development, the Office of Energy Independence, the Department of Natural Resources, the Department of Public Safety, the Iowa Utilities Board, the Department of Economic Development and Iowa Community Colleges reviewed many reports on green jobs published by states, associations and private research companies with the purpose of determining whether the number of “green collar” jobs in Iowa’s economy can be quantified. The team found that there was no standard on definition, identifying jobs or occupations, or level of inclusion for counting green collar jobs. All reports were tailored to their own audiences, without regard to the ability to measure their results against findings made by other states or organizations. Green collar jobs can be found in construction, manufacturing, installation, maintenance, agriculture and many other sectors of the economy. While some of the green collar jobs are in new occupations and industries, most are existing jobs that demand new green collar skills.

Osakeyhtiölakiuudistuksen vaikutukset tilintarkastukseen

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastaus siihen, miten 1.9.2006 voimaan astunut uusi osakeyhtiölaki vaikuttaa tilintarkastajan työhön kaikkein merkittävimmin. Tavoitteen saavuttamiseksi apuna käytettiin alatavoitteita, jotka muodostuivat uuden osakeyhtiölain vaikutuksista tilintarkastajan tarkastusprosessiin, riippumattomuuteen ja vastuukysymyksiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lisäksi tutkimuksen teorian tueksihaastateltiin auktorisoituja tilintarkastajia sekä osakeyhtiölain asiantuntijaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna. Tutkimuksessa ei ole erillistä empiriaosaa, vaan haastattelujen tuloksia on esitetty teorian yhteydessä Tutkimuksen mukaan uuden osakeyhtiölain muutoksista tällä hetkellä kaikkein eniten tilintarkastajien työhön vaikuttavat maksukykyisyystesti sekä lähipiirilainat. Muutokset ovat lähinnä lisänneet työn dokumentaatiota. Tilintarkastajien on kuitenkin vielä tässä vaiheessa suhteellisen vaikeaa arvioida mitkä muutokset tulevat vaikuttamaan kaikkein oleellisimmin, koska uusi osakeyhtiölaki onollut voimassa vasta vähän aikaa eikä kokemusta uudesta laista ole kertynyt vielä riittävästi.

Vaarinpidosta virtuaaliaikaan : Sata vuotta suomalaista tilintarkastusta

Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!

Evidence-based provisional clinical classification criteria for autoinflammatory periodic fevers.

The objective of this work was to develop and validate a set of clinical criteria for the classification of patients affected by periodic fevers. Patients with inherited periodic fevers (familial Mediterranean fever (FMF); mevalonate kinase deficiency (MKD); tumour necrosis factor receptor-associated periodic fever syndrome (TRAPS); cryopyrin-associated periodic syndromes (CAPS)) enrolled in the Eurofever Registry up until March 2013 were evaluated. Patients with periodic fever, aphthosis, pharyngitis and adenitis (PFAPA) syndrome were used as negative controls. For each genetic disease, patients were considered to be 'gold standard' on the basis of the presence of a confirmatory genetic analysis. Clinical criteria were formulated on the basis of univariate and multivariate analysis in an initial group of patients (training set) and validated in an independent set of patients (validation set). A total of 1215 consecutive patients with periodic fevers were identified, and 518 gold standard patients (291 FMF, 74 MKD, 86 TRAPS, 67 CAPS) and 199 patients with PFAPA as disease controls were evaluated. The univariate and multivariate analyses identified a number of clinical variables that correlated independently with each disease, and four provisional classification scores were created. Cut-off values of the classification scores were chosen using receiver operating characteristic curve analysis as those giving the highest sensitivity and specificity. The classification scores were then tested in an independent set of patients (validation set) with an area under the curve of 0.98 for FMF, 0.95 for TRAPS, 0.96 for MKD, and 0.99 for CAPS. In conclusion, evidence-based provisional clinical criteria with high sensitivity and specificity for the clinical classification of patients with inherited periodic fevers have been developed.

Tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksia tilintarkastukseen: laatuun, uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Tavoitteeseen päästiin alatavoitteiden kautta: 1) selvittämällä tilintarkastukselle asetetut vaatimukset, 2) selvittämällä, mitä tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta sisältävät, 3) tutkimalla tilintarkastajien käsityksiä tilintarkastukselle asetetuista vaatimuksista, valvonnasta ja laadunvalvonnasta sekä tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksista ja 4) tutkimalla vieraan pääoman rahoittajien käsityksiä tilintarkastuksen laadusta, uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Tutkimus on kvalitatiivinen, hermeneuttinen tutkimus ja siinä on tulkitseva tutkimusote. Empiirisen aineiston keräsin haastattelemalla viisi ammattitilintarkastajaa ja tekemällä sähköpostihaastattelun kahdeksalle rahoittajan edustajalle. Tilintarkastajista neljällä on kokemusta joko tilintarkastuksen laadunvalvonnasta tai valvonnasta. Lisäksi olen hyödyntänyt omaa kokemustani tutkittavasta ilmiöstä. Rahoittajan edustajat ovat kokeneita riski- ja pankkirahoittajia. Tilintarkastukselle asetetaan tiukat riippumattomuus-, ammattitaito- ja työn toteutusvaatimukset. Vaatimusten noudattamista valvotaan tilintarkastuslakiin perustuvalla valvonnalla ja pakollisella laadunvalvonnalla. Molempien valvontamuotojen tavoitteena on tilintarkastuksen laadun, uskottavuuden ja luotettavuuden varmistaminen. Erityisesti laadunvalvonnan vaikutuksesta tilintarkastuksen laatu on kohonnut. Tilintarkastajien ammattitaidon ja työmenetelmien kehittyminen ja tilintarkastuksen ammattimaistuminen on nostanut laatua. Laatu syntyy pääasiassa tilintarkastusprosessissa, jota rahoittaja ei pysty seuraamaan. Rahoittajien käsitykset laadusta ovat ristiriitaiset, mutta siitä huolimatta ammattimaista tilintarkastusta pidetään pääosin luotettavana ja uskottavana.

Home Blood Pressure Measurement – Epidemiology and Clinical Application

Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.