Home Blood Pressure Measurement – Epidemiology and Clinical Application

<b>Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö</b> Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.

Hypertension, the leading global risk factor for early mortality, can not be detected or treated without accurate and practical methods of BP measurement. Although home blood pressure (BP) measurement enjoys considerable popularity among patients, the lack of evidence needed to assure its place in modern clinical practice has hindered its widespread acceptance among physicians. The objective of this study was to show that home BP measurement is more accurate than conventional clinic BP measurement and can be used effectively in clinical practice. We assessed the use of home BP for diagnosing hypertension and guiding antihypertensive treatment. The association between home BP and hypertensive end-organ damage was also examined. The first study population consisted of a representative sample of the Finnish adult population (2 120 individuals aged 45–74 years). These subjects underwent a clinical interview, electrocardiography and measurement of clinic and home BP. Carotid intima-media thickness (an indicator of atherosclerosis) and arterial pulse wave velocity (an indicator of arterial stiffness) were also measured in two subsets of 758 and 237 subjects, respectively. In a second study cohort, consisting of 98 hypertensive patients, adjustment of antihypertensive treatment was randomized to either daytime ambulatory BP or home diastolic BP. Clinic BP was significantly higher than home BP (mean systolic/diastolic difference was 8/3 mmHg), and the overall agreement between the two methods in diagnosing hypertension was moderate at best (75%). Of 593 subjects with elevated clinic BP, 38% had normal BP at home; so called white-coat hypertension. Hypertension could therefore be overdiagnosed in every third patient in a clinical screening situation. White-coat hypertension was associated with mildly elevated clinic BP, lower body mass index and non-smoking status, but not with psychiatric disease. However, the cardiovascular risk profile of white-coat hypertensives was between that of the normotensives and sustained hypertensives, indicating that white-coat hypertension is not a completely benign phenomenon, and may be a precursor of true hypertension. Home BP was more closely associated with hypertensive end-organ damage (intima-media thickness, pulse wave velocity, and electrocardiographic evidence of left ventricular hypertrophy) than was clinic BP. The adjustment of antihypertensive treatment based on home BP measurement is effective as it led to equally good BP control as did ambulatory BP monitoring, which has been considered by many as the gold standard. On the basis of these results and data from previous studies, it can be concluded that home BP measurement is an improvement over conventional clinic BP measurement. Home monitoring of BP is as a convenient, accurate, and widely available option and may become the method of choice when diagnosing and treating hypertension. A paradigm shift is needed in BP measurement as evidencebased medicine suggests that clinic BP measurement should only be used for screening purposes.