Liivin kielen ajan perusyksiköihin perustuvat ajan adverbiaalit

Pro gradu –työni tutkimuskohteena ovat liivin kielen ajan adverbiaalit, jotka on muodostettu ajan perusyksiköiden pohjalta. Tutkimus on aineistolähtöinen ja perustuu 563:een esimerkkilauseeseen. Ne on koottu kolmesta kielennäytekokoelmasta: E. N. Setälän ja Väinö Kyrölän kokoelmasta Näytteitä liivin kielestä (1953), Seppo Suhosen kokoelmasta Liivin kielen näytteitä (1975) sekä Julius Mägisten kokoelmasta Muistoja Liivinrannasta (2006). Lisäksi esimerkkejä on Lauri Kettusen liivin sanakirjasta Livisches Wörterbuch (1938). Käsittelemäni ajan perusyksiköt ovat aikaa nimeäviä substantiiveja, kuten vuorokaudenaikojen, viikonpäivien, kuukausien ja vuodenaikojen nimitykset sekä merkitykset ’vuosi’, ’kuukausi’, ’viikko’, ’tunti’, ’minuutti’ ja ’sekunti’. Liivin kielessä näistä muodostetaan ajan adverbiaaleja leksikaalisin ja syntaktisin keinoin. Leksikaaliset ajan adverbiaalit rajautuvat semanttisin perustein: ne ovat sijamuodoissa taivutettuja substantiiveja. Syntaktiset ajan adverbiaalit ovat useampisanaisia adpositiolausekkeita ja kiinteitä sanaliittoja. Ne on muodostettu adpositioiden, kvanttoripronominien, demonstratiivipronominien tai muiden määritteiden avulla ajan perusyksiköiden pohjalta. Tutkielmassani käsittelen aikaa myös hieman laajemmasta näkökulmasta: käsittelen aikaa ilmaisevien yksiköiden muodostumista sekä ajan kielellistämistä. Esittelen myös aiempaa tutkimusta ajan adverbiaaleista sekä tähän mennessä laaditut liivin kieliopin kuvaukset. Ne ovat keskittyneet enemmän morfologian kuin syntaksin esittelyyn. Ajan adverbiaalit ovat jääneet vain maininnan asteelle, joten käsittelemäni aihe on varsin tutkimatonta aluetta liivin kielessä. Adverbiaalien ja tarkemmin ajan adverbiaalien määrittelyn olen perustanut Ison suomen kieliopin pohjalle. Yleisestikin läpi työni kulkee liivin kielen rakenteiden ja ilmiöiden vertailu erityisesti suomeen ja viroon. Taustaksi tutkimukselleni esittelen ajan perusyksiköt ja niiden etymologiaa Itämerenalueen kielistä suomessa, virossa, saksassa, ruotsissa, latviassa ja venäjässä. Liivin aineiston käsittely alkaa myös ajan perusyksiköiden ja niistä muodostettujen leksikaalisten ajan adverbiaalien esittelyllä. Leksikaaliset ajan adverbiaalit muodostetaan liivissä usean eri sijamuodon avulla. Yleisin on partitiivi-illatiivi. Muut käytetyt sijat ovat nominatiivi-genetiivi, illatiivi, inessiivi ja adessiivi sekä epäproduktiivinen essiivi. Leksikaalisten ajan adverbiaalien yhteydessä viittaan myös objektin sijaiseen määrän adverbiaaliin eli osmaan. Syntaktisten ajan adverbiaalien yhteydessä käsittelen sekä niiden muodostamista yleensä että niitä muodostavien elementtien muotoa. Adpositiolausekkeiden yhteydessä käsittelen myös adpositioiden ilmenemistä itämerensuomalaisissa kielissä. Aineistossani esiintyy 11 eri adpositiota tai adposition tavoin käytettyä nominia. Kuvaan sekä adpositioiden itsensä muotoa että adpositioiden täydennyksen muotoa. Ajan adverbiaaleja muodostavia kvanttoripronomineja esiintyy aineistossani viisi. Osa niistä ajan adverbiaaleina esiintyessään taipuu ja usein myös kongruoi täydennyksensä kanssa, osa on taipumattomia ja niiden täydennys on lähes aina nominatiivi-genetiivissä. Ajan adverbiaaleja muodostetaan myös kolmen demonstratiivipronominin avulla. Demonstratiivipronomini ja sen pääsana voivat kongruoida tai pääsana voi esiintyä samassa muodossa kuin yksin leksikaalisena ajan adverbiaalina. Muita määritteitä aineistossani on neljä. Kolme niistä on nomineja ja yksi on partisiippi. Ne eivät useimmiten itse taivu ja niiden täydennys on tavallisesti nominatiivi-genetiivissä, mutta joissakin tapauksissa myös paikallissijoissa. Työssäni olen viitannut myös leksikaalistumiseen. Liivissä useat muissa itämerensuomalaisissa kielissä esiintyvät sijamuodot ovat muuttuneet epäproduktiivisiksi. Tällaisia ovat ulkopaikallissijat sekä essiivi ja instruktiivi. Näitä kaikkia kuitenkin esiintyy ajan ilmausten yhteydessä ja ulkopaikallissijoista erityisesti adessiivilla näyttäisi olevan tärkeä asema sekä ajan että paikan ilmauksissa.

Kehittävän kuntoutuksen mahdollisuudet. : Tutkimus Aslak -kuntoutuksen työkytkennän ja asiakkuuden rakentumisesta.

The possibilities of developmental rehabilitation. A study on the construction of work relatedness and the customer in Aslak rehabilitation The challenge of work-related rehabilitation is to anticipate the factors threatening work ability and to affect them. The purpose of this study was to analyze how work-related rehabilitation is constructed in practice and what are the challenges and, at the same time, the possibilities of an innovative transformation of rehabilitation when trying to achive this goal. The theoretical basis is cultural-historical activity theory and developmental work research. Based on a historical analysis, I studied rehabilitation activity empirically using the data gathered from one Aslak programme (Aslak = occupationally oriented medical rehabilitation) over two years. I described and analysed the construction of Aslak using ethnographic data and interviews. The data includes audio- and video-recordings of the Aslak course, fieldnotes, documents and other materials used in the course. The study aimed to reveal rehabilitation practices from different perspectives carried out by different stakeholders and participants in the Aslak course. It focused on the Aslak trajectory produced by a multiorganizational subject. I analyzed the rehabilitation activity using the method of ethnographic analysis of infrastructure. The method of analyzing the construction of the object of rehabilititation the customer was a membership categorization analysis (MCD) based on the ethnomethodological research tradition. I analyzed the meanings denoting customers given by different parties during one Aslak process and the relations between the meanings. Based on this analysis, I studied the disturbances, ruptures, and innovations in the rehabilitation activity. The results of the study show that the infrastructure of Aslak has different basic ideas. Aslak is constructed most explicitly on the infrastructure of medical rehabilitation. The second layer has been provided with some tools of identifying and preventing well-defined occupation-specific load factors. However, it has failed to perform a new structure, as Aslak has encountered, at the same time, rapid changes in working life. The study identified some promising markers representing new kinds of work-related rehabilitation ideas, but they proved to be incomplete and fragile. As a consequence of the multilayered infrastructure, the contents of the Aslak course were split into fragmented phases and disconnected themes, which were blocked in by the master idea of medical orientation. Its relationship to work remained weak and obscure. The categorizations of customers in Aslak were manifold and contradictory. According to the results, the possibilities for transforming work-related rehabilitation lie both in changing the orientation to the customer to be more relevant to changing working life and forging the infrastructural innovations related to this change. The results showed that a new work-relatedeness would be difficult but possible to construct. What is needed is the construction of an infrastructure that will support a coherent master idea of work-related rehabilitation over the entire trajectory of a process. A shared idea of a rehabilitation object must be constructed in close collaboration between different stakeholders, such as Kela (the Social Insurance Institution of Finland), occupational health services, work organizations, and rehabilitation institutes. Key words: Aslak rehabilitation, work-related rehabilitation, development of rehabilitation, customer of rehabilitation, developmental work research, analysis of infrastructure, membership category analysis

Cortical processing of speech and non-speech sounds in adults and newborns

Comprehension of a complex acoustic signal - speech - is vital for human communication, with numerous brain processes required to convert the acoustics into an intelligible message. In four studies in the present thesis, cortical correlates for different stages of speech processing in a mature linguistic system of adults were investigated. In two further studies, developmental aspects of cortical specialisation and its plasticity in adults were examined. In the present studies, electroencephalographic (EEG) and magnetoencephalographic (MEG) recordings of the mismatch negativity (MMN) response elicited by changes in repetitive unattended auditory events and the phonological mismatch negativity (PMN) response elicited by unexpected speech sounds in attended speech inputs served as the main indicators of cortical processes. Changes in speech sounds elicited the MMNm, the magnetic equivalent of the electric MMN, that differed in generator loci and strength from those elicited by comparable changes in non-speech sounds, suggesting intra- and interhemispheric specialisation in the processing of speech and non-speech sounds at an early automatic processing level. This neuronal specialisation for the mother tongue was also reflected in the more efficient formation of stimulus representations in auditory sensory memory for typical native-language speech sounds compared with those formed for unfamiliar, non-prototype speech sounds and simple tones. Further, adding a speech or non-speech sound context to syllable changes was found to modulate the MMNm strength differently in the left and right hemispheres. Following the acoustic-phonetic processing of speech input, phonological effort related to the selection of possible lexical (word) candidates was linked with distinct left-hemisphere neuronal populations. In summary, the results suggest functional specialisation in the neuronal substrates underlying different levels of speech processing. Subsequently, plasticity of the brain's mature linguistic system was investigated in adults, in whom representations for an aurally-mediated communication system, Morse code, were found to develop within the same hemisphere where representations for the native-language speech sounds were already located. Finally, recording and localization of the MMNm response to changes in speech sounds was successfully accomplished in newborn infants, encouraging future MEG investigations on, for example, the state of neuronal specialisation at birth.

On the moderators of trait avoidance motivation in predicting cognitive biases and adjustment

The present research focused on motivational and personality traits measuring individual differences in the experience of negative affect, in reactivity to negative events, and in the tendency to avoid threats. In this thesis, such traits (i.e., neuroticism and dispositional avoidance motivation) are jointly referred to as trait avoidance motivation. The seven studies presented here examined the moderators of such traits in predicting risk judgments, negatively biased processing, and adjustment. Given that trait avoidance motivation encompasses reactivity to negative events and tendency to avoid threats, it can be considered surprising that this trait does not seem to be related to risk judgments and that it seems to be inconsistently related to negatively biased information processing. Previous work thus suggests that some variable(s) moderate these relations. Furthermore, recent research has suggested that despite the close connection between trait avoidance motivation and (mal)adjustment, measures of cognitive performance may moderate this connection. However, it is unclear whether this moderation is due to different response processes between individuals with different cognitive tendencies or abilities, or to the genuinely buffering effect of high cognitive ability against the negative consequences of high trait avoidance motivation. Studies 1-3 showed that there is a modest direct relation between trait avoidance motivation and risk judgments, but studies 2-3 demonstrated that state motivation moderates this relation. In particular, individuals in an avoidance state made high risk judgments regardless of their level of trait avoidance motivation. This result explained the disparity between the theoretical conceptualization of avoidance motivation and the results of previous studies suggesting that the relation between trait avoidance motivation and risk judgments is weak or nonexistent. Studies 5-6 examined threat identification tendency as a moderator for the relationship between trait avoidance motivation and negatively biased processing. However, no evidence for such moderation was found. Furthermore, in line with previous work, the results of studies 5-6 suggested that trait avoidance motivation is inconsistently related to negatively biased processing, implying that theories concerning traits and information processing may need refining. Study 7 examined cognitive ability as a moderator for the relation between trait avoidance motivation and adjustment, and demonstrated that cognitive ability moderates the relation between trait avoidance motivation and indicators of both self-reported and objectively measured adjustment. Thus, the results of Study 7 supported the buffer explanation for the moderating influence of cognitive performance. To summarize, the results showed that it is possible to find factors that consistently moderate the relations between traits and important outcomes (e.g. adjustment). Identifying such factors and studying their interplay with traits is one of the most important goals of current personality research. The present thesis contributed to this line of work in relation to trait avoidance motivation.

Cortical processing of speech and non-speech sounds in autism and Asperger syndrome

Autism and Asperger syndrome (AS) are neurodevelopmental disorders characterised by deficient social and communication skills, as well as restricted, repetitive patterns of behaviour. The language development in individuals with autism is significantly delayed and deficient, whereas in individuals with AS, the structural aspects of language develop quite normally. Both groups, however, have semantic-pragmatic language deficits. The present thesis investigated auditory processing in individuals with autism and AS. In particular, the discrimination of and orienting to speech and non-speech sounds was studied, as well as the abstraction of invariant sound features from speech-sound input. Altogether five studies were conducted with auditory event-related brain potentials (ERP); two studies also included a behavioural sound-identification task. In three studies, the subjects were children with autism, in one study children with AS, and in one study adults with AS. In children with autism, even the early stages of sound encoding were deficient. In addition, these children had altered sound-discrimination processes characterised by enhanced spectral but deficient temporal discrimination. The enhanced pitch discrimination may partly explain the auditory hypersensitivity common in autism, and it may compromise the filtering of relevant auditory information from irrelevant information. Indeed, it was found that when sound discrimination required abstracting invariant features from varying input, children with autism maintained their superiority in pitch processing, but lost it in vowel processing. Finally, involuntary orienting to sound changes was deficient in children with autism in particular with respect to speech sounds. This finding is in agreement with previous studies on autism suggesting deficits in orienting to socially relevant stimuli. In contrast to children with autism, the early stages of sound encoding were fairly unimpaired in children with AS. However, sound discrimination and orienting were rather similarly altered in these children as in those with autism, suggesting correspondences in the auditory phenotype in these two disorders which belong to the same continuum. Unlike children with AS, adults with AS showed enhanced processing of duration changes, suggesting developmental changes in auditory processing in this disorder.

Social perception and cognition : processing of gestures, postures and facial expressions in the human brain

Humans are a social species with the internal capability to process social information from other humans. To understand others behavior and to react accordingly, it is necessary to infer their internal states, emotions and aims, which are conveyed by subtle nonverbal bodily cues such as postures, gestures, and facial expressions. This thesis investigates the brain functions underlying the processing of such social information. Studies I and II of this thesis explore the neural basis of perceiving pain from another person s facial expressions by means of functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography (MEG). In Study I, observing another s facial expression of pain activated the affective pain system (previously associated with self-experienced pain) in accordance with the intensity of the observed expression. The strength of the response in anterior insula was also linked to the observer s empathic abilities. The cortical processing of facial pain expressions advanced from the visual to temporal-lobe areas at similar latencies (around 300 500 ms) to those previously shown for emotional expressions such as fear or disgust. Study III shows that perceiving a yawning face is associated with middle and posterior STS activity, and the contagiousness of a yawn correlates negatively with amygdalar activity. Study IV explored the brain correlates of interpreting social interaction between two members of the same species, in this case human and canine. Observing interaction engaged brain activity in very similar manner for both species. Moreover, the body and object sensitive brain areas of dog experts differentiated interaction from noninteraction in both humans and dogs whereas in the control subjects, similar differentiation occurred only for humans. Finally, Study V shows the engagement of the brain area associated with biological motion when exposed to the sounds produced by a single human being walking. However, more complex pattern of activation, with the walking sounds of several persons, suggests that as the social situation becomes more complex so does the brain response. Taken together, these studies demonstrate the roles of distinct cortical and subcortical brain regions in the perception and sharing of others internal states via facial and bodily gestures, and the connection of brain responses to behavioral attributes.

Neuronal oscillations in gamma- and alpha-frequency bands: from object representations to sensory awareness

The synchronization of neuronal activity, especially in the beta- (14-30 Hz) /gamma- (30 80 Hz) frequency bands, is thought to provide a means for the integration of anatomically distributed processing and for the formation of transient neuronal assemblies. Thus non-stimulus locked (i.e. induced) gamma-band oscillations are believed to underlie feature binding and the formation of neuronal object representations. On the other hand, the functional roles of neuronal oscillations in slower theta- (4 8 Hz) and alpha- (8 14 Hz) frequency bands remain controversial. In addition, early stimulus-locked activity has been largely ignored, as it is believed to reflect merely the physical properties of sensory stimuli. With human neuromagnetic recordings, both the functional roles of gamma- and alpha-band oscillations and the significance of early stimulus-locked activity in neuronal processing were examined in this thesis. Study I of this thesis shows that even the stimulus-locked (evoked) gamma oscillations were sensitive to high-level stimulus features for speech and non-speech sounds, suggesting that they may underlie the formation of early neuronal object representations for stimuli with a behavioural relevance. Study II shows that neuronal processing for consciously perceived and unperceived stimuli differed as early as 30 ms after stimulus onset. This study also showed that the alpha band oscillations selectively correlated with conscious perception. Study III, in turn, shows that prestimulus alpha-band oscillations influence the subsequent detection and processing of sensory stimuli. Further, in Study IV, we asked whether phase synchronization between distinct frequency bands is present in cortical circuits. This study revealed prominent task-sensitive phase synchrony between alpha and beta/gamma oscillations. Finally, the implications of Studies II, III, and IV to the broader scientific context are analysed in the last study of this thesis (V). I suggest, in this thesis that neuronal processing may be extremely fast and that the evoked response is important for cognitive processes. I also propose that alpha oscillations define the global neuronal workspace of perception, action, and consciousness and, further, that cross-frequency synchronization is required for the integration of neuronal object representations into global neuronal workspace.

Psykoanalyysi oppimisprosessina

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaista psykoanalyysissa tapahtuva oppiminen voisi olla. Oppiminen ei esiinny S. Freudin psykodynaamisten käsitteiden joukossa, mutta käyttäytymisterapeuttisen teorian käsitteisiin se on kuulunut. Tutkimuksen viitekehys perustuu psykoanalyyttisen teorian lisäksi J. Mezirowin teoriaan pohtivasta (reflektiivisestä) ja muuntavasta (transformatiivisesta) oppimisesta, näkemyksiin ilman tietoista tarkoitusta tapahtuvasta (implisiittisestä) oppimisesta sekä emotionaalisista tekijöistä oppimisessa. Empiirisenä aineistona oli viiden psykoanalyysissa olleen henkilön seitsemän vuoden seurantaan perustuvat videohaastattelut, yhteensä 60 tuntia, Helsingin Psykoterapiaprojektin aineistosta. Haastateltavat kertoivat itsekäsityksestään, kokemuksistaan ja suhteistaan läheisiinsä, työhönsä sekä analyytikkoon. Tuloksissa esitetään haastateltavien pohdintoja, reflektiota, heidän muutos- ja oppimiskokemuksistaan sekä tunnetiloistaan. Oppimiseen liittyviä ajatus- ja tunneyhteyksiä esitetään rinnakkain. Kunkin henkilön muutoksia kuvataan myös kaavioin. Oppiminen ilmeni kerrontana uusista ”perspektiiveistä”, kokemuksille annetuista uusista merkityksistä ja tulkinnoista. Tunnetilojen hallinta, ihmissuhteet ja kyky tehdä työtä paranivat. Oppimisessa olivat olennaista itsekäsityksen muutos ja tunnetilojen pohdinta. Sekä reflektiivinen että implisiittinen oppiminen olivat tärkeitä ja tukivat toisiaan. Ne näyttävät edistävän psyykkistä hyvinvointia. Oppimisen käsite toimii käsitteellisenä siltana naapuritieteisiin. Psykoanalyysista voidaan puhua oppimisen kielellä ilman psykoanalyyttisia termejä. Aikaisemmin psykoanalyysia on pidetty psyykkisen toiminnan teoriana ja häiriöiden hoito- ja tutkimusmenetelmänä. Nyt sitä voidaan pitää myös oppimisprosessina. Avainsanat: Psykoanalyysi, reflektiivinen oppiminen, implisiittinen oppiminen, transformatiivnen oppiminen, laadullinen analyysi

Dynamics of contour, object and face processing in the human visual cortex

The neural basis of visual perception can be understood only when the sequence of cortical activity underlying successful recognition is known. The early steps in this processing chain, from retina to the primary visual cortex, are highly local, and the perception of more complex shapes requires integration of the local information. In Study I of this thesis, the progression from local to global visual analysis was assessed by recording cortical magnetoencephalographic (MEG) responses to arrays of elements that either did or did not form global contours. The results demonstrated two spatially and temporally distinct stages of processing: The first, emerging 70 ms after stimulus onset around the calcarine sulcus, was sensitive to local features only, whereas the second, starting at 130 ms across the occipital and posterior parietal cortices, reflected the global configuration. To explore the links between cortical activity and visual recognition, Studies II III presented subjects with recognition tasks of varying levels of difficulty. The occipito-temporal responses from 150 ms onwards were closely linked to recognition performance, in contrast to the 100-ms mid-occipital responses. The averaged responses increased gradually as a function of recognition performance, and further analysis (Study III) showed the single response strengths to be graded as well. Study IV addressed the attention dependence of the different processing stages: Occipito-temporal responses peaking around 150 ms depended on the content of the visual field (faces vs. houses), whereas the later and more sustained activity was strongly modulated by the observers attention. Hemodynamic responses paralleled the pattern of the more sustained electrophysiological responses. Study V assessed the temporal processing capacity of the human object recognition system. Above sufficient luminance, contrast and size of the object, the processing speed was not limited by such low-level factors. Taken together, these studies demonstrate several distinct stages in the cortical activation sequence underlying the object recognition chain, reflecting the level of feature integration, difficulty of recognition, and direction of attention.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Yhteisöllisyys voimavarana yliopisto-opetuksen ja -opiskelun kehittämisessä

A sense of community as a resource for developing university teaching and learning The aim of this doctoral research was to determine how a sense of community can be a resource for developing university teaching and learning. The theoretical background is linked to social sciences, social psychology, university pedagogy and educational sciences. The thesis is comprised of two separate studies. Study I consisted of an action research project in which a model of cooperatively developing a teaching and learning culture was created and tested. The focus of study I was the university pedagogy programme of the Faculty of Agriculture and Forestry. The results demonstrated that the theoretical framework and the methods of cooperative learning provide useful tools for developing an academic learning and teaching culture. The approach helps to create a benevolent learning atmosphere. The cooperative learning culture used in the action research project reflected the traditional academic learning culture and also caused a collision between the two cultures. The aim of study II was to determine how Open University students and Bachelor’s degree students experience their teaching-learning environment and the importance of the learning community and peer support to their studies. The results indicated that, with the exception of support from other students, the Open University students experienced their teaching-learning environments on average more positively than the Bachelor’s degree students. According to the Open University students, their own motivation and interest was the most important factor that enhanced studying. Furthermore, the most common factors delaying their studies were their life situation and a lack of time. The sense of community and social relations mainly promoted studying. Open University students experienced that they were supported by their teachers, tutors, other students, the working community, family and hobbies. The research demonstrated that the methods that make good use of communal resources are negotiation of shared goals and rules, working in various small groups, emphasis on shared and individual responsibilities and assessment of the product and the process of learning. The resources of the academic community can be developed if the members of the community develop, in addition to the communal working methods, their communal sensitivity. In other words, they should have an understanding of social psychological and sociological concepts that they can use for observing communal phenomena.

Tarkkaavaisuuden vaikutus puheen merkityssisällön käsittelyyn: Aivojen herätevastetutkimus

Semantic processing can be studied with semantic priming. Target words that are preceded by semantically related prime words are recognized faster and more accurately than targets preceded by unrelated prime words. Semantic priming also affects the magnitude of the N400 event-related potential. The response is smaller to a target word when it is preceded by a related than an unrelated prime word. The effect is called the N400 effect. It is not yet clear, however, how attention modulates semantic priming and the N400 effect. This study investigated how the direction of attention affects the semantic processing of speech. The N400 effect was studied in experimental conditions in which the subjects attention was directed 1) away from the speech stimuli, 2) to phonological features of the speech stimuli, and 3) to semantic features of the speech stimuli. The first aim of the study was to investigate whether the N400 effect for spoken words is dependent on attention to the auditory information. The second aim was to study the differences in the N400 effect when attention is directed to the semantic or other features of speech stimuli. The results showed an N400 effect even when attention was directed away from the speech stimuli. The N400 effect was, however, stronger in conditions during which the speech stimuli were attended. The magnitude of the behavioral semantic priming and the N400 effect did not differ between the conditions during which attention was directed to the semantic or phonological features of the words. The findings indicate that the semantic processing of spoken words is not dependent on attention to auditory information. Furthermore, the results suggest that whether or not semantic processing is relevant for the task performance does not affect the semantic processing of attended spoken words.

Kehittämisen kompastuskivet - myytit kehittämishankkeen keskusteluissa

I studied discussions during development project. Aim of the study was to analyse, what way workers represented their work: how normalized way of interpretation myths appeared in discourse and what consequences these utterances caused to drift of discussion. Change laboratory, which is a development method, is based to developmental work research methodology. Development is designed to be successful by learning activity and learning acts. Preventing factors of learning have been studied widely. Research has leaned to concept of resistance to change. Phenomenon of learning has been interpreted to be successful only if everybody has an agreement about the situation. There is also a new kind of concept of resistance. Resistance can be seen as a part of learning, normal processing of the learning activity. Another preventing factor can be seen as disorders of discourse, which are verbal ways of telling something that aren t real. Theoretically I consider these verbal ways as myth interpretations, which can be used as argumentative tools. I used analysis of discourse as an analytical method. Results of analysis revealed four different myth interpretations in workers discussions. Character of work was been described with myths unforeseen situations and disturbances are normal . Work was also described to be functional with myths system works and workers cause disturbances . Change laboratory discussions can be described as different social languages, which caused diverse perspectives to workers and researchers representations. Social languages also affected the way people analysed disturbances and system. Critical phase of change laboratory method seems to be analysis of disturbances and planning new mode of action. Myth utterances were used to reject ways of developing, analysis of system level and need of development. Myth utterances worked three different ways: ineffective, active or passive.

Koulu muistoissa : Tulevat opettajat muistelevat kouluaikaansa

Tutkielmassa tarkasteltiin opettajaksi opiskelevien koulumuistoja ja niissä esiintyviä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia koulusta, oppimisesta ja opettajasta. Tutkimusmetodiksi valittiin koulumuistoista kirjoittaminen tarkoituksena helpottaa sekä kokemusten tuomista tietoisuuteen että niiden myöhempää käsittelyä kirjallisina dokumentteina. Opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan erään yhteisen luennon alussa parhaasta ja huonoimmasta koulumuistostaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden muistoja koulusta. Tutkimuksen avulla pyrittiin myös osittain selittämään kokemuksien yhteyksiä toisiinsa. Tutkimusongelmina esitettiin seuraavat kysymykset: minkälaisia muistoja koulusta tulee ensimmäisenä mieleen, miten opettajan merkitys näkyy kyseisissä muistoissa, minkälaisen kuvan opiskelijoiden muistot antavat koulusta, ja miten muistoissa kuvatut koulukokemukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet opiskelijoiden myöhempään elämään. Tutkimusjoukko koostui 101:stä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijasta, lastentarhanopettajan, luokanopettajan, kotitalousopettajan sekä käsityöopettajan koulutuslinjoilta. Koulumuistot sijoittuivat pääasiassa peruskouluaikaan, sillä opiskelijoista suurin osa oli alle 25-vuotiaita. Opiskelijoiden kirjoittamat muistot analysoitiin ja tulkittiin kvalitatiivisen tutkimusotteen mukaisesti. Analysointiluokkien muodostamiseen saatiin malli kahdesta aikaisemmasta tutkimuksesta. Ruotsalaisen Pérez Prieton koulukokemustutkimus ja amerikkalaisen Johnson Rothenbergin tutkimus opiskelijoiden koulumuistoista toimivat tämän tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä teoriataustassa. Tutkimustulosten mukaan yli puolet opiskelijoiden koulumuistoista liittyi opettajaan. Opettajanvaikutus oli merkittävin negatiivisten muistojen kohdalla ja suurin osa maininnoista esiintyi nöyryytyskokemusten yhteydessä. Nöyryyttävinä koettiin tilanteet, joissa opettaja oli rankaissut julkisesti tai toiminut oppilaan oikeuksia vastaan. Positiivisissa muistoissa opettaja esiintyi noin viidesosassa maininnoista, pääasiassa menestymiskokemusten ja haastavuuden yhteydessä. Menestymiskokemukset,joihin liittyi yleensä itsensä toteuttamisen mahdollisuus, muodostivat suurimman parhaiden koulumuistojen luokan. Myös kaverit ja koulun ilmapiiri olivat merkittäviä tekijöitä niin hyvien kuin huonojenkin kokemusten kohdalla. Muita analysointiluokkia edellisten lisäksi olivat epäonnistuminen, turhautuminen, arvostelu, koulunvaihto ja rehtori. Teoreettisessa viitekehyksessä selvitettiin kokemuksen käsitettä ja sen soveltuvuutta tutkimuksen kohteeksi. Tärkeitä lähteitä tutkimuksen kokemuksellisen luonteen kannalta olivat Deweyn ja Jarvisin teokset, joissa käsiteltiin kokemuksen merkitystä kasvatukselle ja oppimiselle sekä reflektion vaikutusta kokemuksen merkittävyydelle. Lisäksi tarkasteltiin tutkimuksia koulukokemusten merkittävyydestä opettajaopiskelijoille ja opettajan merkityksestä oppilaalle tärkeänä aikuisena. Avainsanat: Koulumuistot, kokemusten tulkinta, opettajaopiskelijat, opettaja merkittävänä henkilönä Keywords: School Memories, Interpretation of Experiences, Future Teachers, Teacher as a Significant Person

Kinnasneulatekniikan verkko-oppimateriaalin kehittäminen ja neulalla neulomisen taidon kehittyminen

The purpose of the study was to develop a functional web-based learning material for the learning of the nålbinding technique. The study of the research topic was already begun in my pedagogical thesis in 2008 by considering the demands on pedagogic material for the teaching of the technique. This study falls into the field of qualitative design research which was carried out through three stages. In the study three methods of usability testing, i.e. expert analysis, the informants’ thinking aloud and interviews, were used as research methods. At the first stage of the study the first version of the learning material was created. This was done on the basis of theoretical knowledge, the demands set on learning materials as clarified in previous studies, on the basis of previously created learning materials for the learning of the nålbinding technique as well as with the help of two experts on the technique. At the second stage, the learning material was developed on the basis of expert analysis and another version of the material was created. At the third stage, usability testing was carried out on the material. At this stage two informants used the material, practiced stitching with the nålbinding needle and thought aloud while doing so. In the usability testing the Morae –programme was used to record the events on the screen, the actions of the informants and their spoken out thoughts. The Morae –programme was also used when analysing the recordings. After the testing, the informants practised stitching independently and in a few weeks time they were interviewed. The interviews were aimed at finding out the informants’ opinions on the future development of the material. On the basis of the informants’ independent attempts at using the nålbinding technique, the development of their skills after the testing was also discussed at the interviews. The development of the learning material will continue after this study on the basis of the usability testing and the interviews. The web-based learning material was created for the website Käspaikka in the address www.kaspaikka.fi/kinnasneula. By creating a multimodal learning material the dual-coding theory by Paivio was taken into consideration. According to the theory, several methods of presentation help a learner to restore information in his/her memory. The independent construction of the learner’s knowledge, i.e. learning according to the principles of the constructivist learning theory, was also supported by creating a logical navigation system, by linking interrelated topics to one another and by presenting the topics in several different forms. In the test situations the learning material was judged to work well when practising stitching with the nålbinding needle. Both informants learned the basics of the nålbinding technique even though their respective learning strategies were quite different. In the usability testing illogicalities and shortcomings were still noticed in the learning material which will still be further developed in the future.