Psykoanalyysi oppimisprosessina

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaista psykoanalyysissa tapahtuva oppiminen voisi olla. Oppiminen ei esiinny S. Freudin psykodynaamisten käsitteiden joukossa, mutta käyttäytymisterapeuttisen teorian käsitteisiin se on kuulunut. Tutkimuksen viitekehys perustuu psykoanalyyttisen teorian lisäksi J. Mezirowin teoriaan pohtivasta (reflektiivisestä) ja muuntavasta (transformatiivisesta) oppimisesta, näkemyksiin ilman tietoista tarkoitusta tapahtuvasta (implisiittisestä) oppimisesta sekä emotionaalisista tekijöistä oppimisessa. Empiirisenä aineistona oli viiden psykoanalyysissa olleen henkilön seitsemän vuoden seurantaan perustuvat videohaastattelut, yhteensä 60 tuntia, Helsingin Psykoterapiaprojektin aineistosta. Haastateltavat kertoivat itsekäsityksestään, kokemuksistaan ja suhteistaan läheisiinsä, työhönsä sekä analyytikkoon. Tuloksissa esitetään haastateltavien pohdintoja, reflektiota, heidän muutos- ja oppimiskokemuksistaan sekä tunnetiloistaan. Oppimiseen liittyviä ajatus- ja tunneyhteyksiä esitetään rinnakkain. Kunkin henkilön muutoksia kuvataan myös kaavioin. Oppiminen ilmeni kerrontana uusista ”perspektiiveistä”, kokemuksille annetuista uusista merkityksistä ja tulkinnoista. Tunnetilojen hallinta, ihmissuhteet ja kyky tehdä työtä paranivat. Oppimisessa olivat olennaista itsekäsityksen muutos ja tunnetilojen pohdinta. Sekä reflektiivinen että implisiittinen oppiminen olivat tärkeitä ja tukivat toisiaan. Ne näyttävät edistävän psyykkistä hyvinvointia. Oppimisen käsite toimii käsitteellisenä siltana naapuritieteisiin. Psykoanalyysista voidaan puhua oppimisen kielellä ilman psykoanalyyttisia termejä. Aikaisemmin psykoanalyysia on pidetty psyykkisen toiminnan teoriana ja häiriöiden hoito- ja tutkimusmenetelmänä. Nyt sitä voidaan pitää myös oppimisprosessina. Avainsanat: Psykoanalyysi, reflektiivinen oppiminen, implisiittinen oppiminen, transformatiivnen oppiminen, laadullinen analyysi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tapahtuuko psykoanalyysin aikana oppimista, ja jos tapahtuu millaista ja miten. Asiaa ei ole aiemmin tutkittu eikä oppiminen ei ole kuulunut psykoanalyysin teoriaan. Vaikka psykoanalyysissa ei ole opettajaa, selvitettiin, voisiko oppiminen olla hyödyllinen käsite myös psykoanalyysin piirissä. Tutkimuksen aineistona oli seitsemän vuoden aikana suoritetut viiden psykoanalyysissa olleen henkilön videoidut seurantahaastattelut, yhteensä 60 tuntia, Helsingin Psykoterapiaprojektin aineistosta. Haastatteluissa kysyttiin muun muassa henkilöiden voinnista, työkykyisyydestä ja ihmissuhteista. Tuloksissa tulee esiin henkilöiden subjektiivisia oppimiskokemuksia, muuttunut tapa nähdä asioita ja muuttunut tapa toimia. Työkykyisyys, ihmissuhteet sekä tunnetilojen hallinta paranivat. Myös ulkoisessa olemuksessa ja puhetavassa tapahtui muutosta. Oppimisprosessissa oli olennaista omien kokemusten, omien tunnetilojen ja erityisesti myös negatiivisten tunnetilojen pohtiva tarkastelu psykoanalyysin erityisessä vuorovaikutussuhteessa. Se näyttää edistävän psyykkistä hyvinvointia, yksilön autonomiaa ja vastuullisuutta. Koska havaitut muutokset tapahtuivat pitkän seurannan aikana eivätkä nopeasti, tutkimus viitaa siihen, että tunnekokemusten käsittely ja uuden suhtautumistavan oppiminen vaativat aikaa. Aikaisemmin psykoanalyysia on pidetty psyykkisen toiminnan teoriana sekä häiriöiden hoito- ja tutkimusmenetelmänä. Nyt sitä voidaan pitää myös oppimisprosessina. Tutkimus havainnollistaa myös sitä, miten informaation prosessointi on tunneperustaista.