Mukautettu tilintarkastuskertomus suomalaisissa pörssiyrityksissä vuosina 1992-2002

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää kuinka yleistä tilintarkastuskertomuksen mukauttaminen on suomalaisissa pörssiyrityksissä. Alatavoitteina oli selvittää mukauttamisen riippuvuutta toimialasta khin neliö testin avulla, mukautusten vertaileminen ajallisesti, mukautettujen tilintarkastuskertomusten analysoiminen sekä tutustua tilintarkastajan erilaisiin raportointitapoihin. Tutkimuksessa on sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusajanjakso käsitti 11 tilinkautta vuosien 1992-2002 välillä. Tutkimusaineisto koostuu 154:n suomalaisen pörssilistatun yhtiön 892:sta tilinpäätöksestä tilintarkastuskertomuksineen. Tutkimuksessa havaittiin että tilintarkastuskertomuksen mukauttaminen suomalaisissa pörssiyhtiöissä on varsin harvinaista, ainoastaan 3,1tutkituista tilintarkastuskertomuksista oli mukautettuja. Toimialoittaisessa vertailussa ei voitu luotettavasti havaita mukauttamisen olevan toimialasta riippuvaista. Ajallisestimukautetut tilintarkastuskertomukset olivat jakautuneet varsin tasaisesti koko tarkasteluajanjaksolle, eikä suuria eroja vuosien välillä ollut havaittavissa.

Tilintarkastuksen odotuskuilu

Tilintarkastus ammattikuntana on hyvin vanha. Omistuksen ja johdon eriytyminen toisistaan on osittain vaikuttanut tilintarkastusammattikunnan syntyyn. Tilintarkastuksen kohteet ja painotukset ovat vaihdelleen aikojen kuluessa. Samoin ovat muuttuneet tilintarkastajille asetetut vaatimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen odotuskuilun käsitettä, odotuskuilun syntyä ja rakennetta sekä niihin vaikuttuvia seikkoja. Lisäksi käsiteltiin keinoja tilintarkastuksen odotuskuilun pienentämiseen, sekä päämies-agentti-teorian soveltamista tilintarkastuksen odotuskuiluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös Suomessa havaittujen odotuskuiluun vaikuttavien seikkojen esiintymistä maailmanlaajuisesti. Tutkimuksen alkuosa on kirjallisuuteen perustuvaa normitarkastelua. Lähdeaineistona käytettiin erityisesti ulkomaisia artikkeleita. Normitarkastelun jälkeen toteutettiin sähköinen kysely KHT-tilintarkastajille, jotka oli valittu tutkimuksen kohteeksi Keskuskauppakamarin kotisivuilta. Tutkimuksen perusteella Suomessa KHT-tilintarkastajien suhtautuminentilintarkastajien tehtäviin oli melko yhteneväistä. Jonkin verran odotuskuilua oli havaittavissa siirryttäessä tarkastelemaan vastaajien sukupuolesta ja KHT-tilintarkastajana toimimisajasta johtuvia eroavaisuuksia vastauksissa.

Osakeyhtiölakiuudistuksen vaikutukset tilintarkastukseen

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastaus siihen, miten 1.9.2006 voimaan astunut uusi osakeyhtiölaki vaikuttaa tilintarkastajan työhön kaikkein merkittävimmin. Tavoitteen saavuttamiseksi apuna käytettiin alatavoitteita, jotka muodostuivat uuden osakeyhtiölain vaikutuksista tilintarkastajan tarkastusprosessiin, riippumattomuuteen ja vastuukysymyksiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lisäksi tutkimuksen teorian tueksihaastateltiin auktorisoituja tilintarkastajia sekä osakeyhtiölain asiantuntijaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna. Tutkimuksessa ei ole erillistä empiriaosaa, vaan haastattelujen tuloksia on esitetty teorian yhteydessä Tutkimuksen mukaan uuden osakeyhtiölain muutoksista tällä hetkellä kaikkein eniten tilintarkastajien työhön vaikuttavat maksukykyisyystesti sekä lähipiirilainat. Muutokset ovat lähinnä lisänneet työn dokumentaatiota. Tilintarkastajien on kuitenkin vielä tässä vaiheessa suhteellisen vaikeaa arvioida mitkä muutokset tulevat vaikuttamaan kaikkein oleellisimmin, koska uusi osakeyhtiölaki onollut voimassa vasta vähän aikaa eikä kokemusta uudesta laista ole kertynyt vielä riittävästi.

Tilintarkastusevidenssin luotettavuus

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tilintarkastaja suorittaa tilintarkastusevidenssin luotettavuuden arvioinnin osana tilintarkastusprosessia ja millaista tilintarkastusevidenssiä voidaan pitää luotettavana. Tutkimus on rajattu koskemaan ensisijaisesti suomalaista tilintarkastuskäytäntöä ja sääntelyä sekä ainoastaan voittoa tavoittelevien yritysten vuosittaisen kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastusta. Tavoitteeseen pyritään tarkastelemalla ensin olemassa olevaa aihetta koskevaa kirjallisuutta ja tilintarkastukseen liittyvää sääntelyä.Käytännön toimintaa kartoitetaan suomalaisille KHT-tilintarkastajille suoritetun kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen mukaan tilintarkastusevidenssin luotettavuuden arviointi on tapauskohtaista ammatillista harkintaa vaativaa toimintaa. Evidenssin luotettavuuteen vaikuttavat monet erilaiset tilannetekijät ja erilaisista lähteistä hankitun evidenssin luotettavuuden välillä voidaan havaita eroja.Arviointi-työn vaikeuden takia tilintarkastajalta edellytetään kokemusta ja ammatti-taitoa sekä riippumattomuutta. Empiirinen tutkimus osoittaa, että käytännössä tilintarkastajien suhtautuminen evidenssin arviointiin on melko käytännönläheistä. Arviointi suoritetaan lähinnä suunnitteluvaiheessa, jossa kartoitetaan tilintarkastukseen liittyvät riskit ja valitaan käytettävät tarkastusmetodit ja näin varmistetaan kerättävän evidenssin luotettavuus. Evidenssin lähteiden luotettavuus arvioidaan muutaman tärkeimmän kriteerin valossa. Tärkeimpinä luotettavuuteen vaikuttavina tekijöinä tilintarkastajat pitävät lähteen riippumattomuutta, yrityksen kontrolliympäristöä sekä omaa ammattitaitoaan.

Tilintarkastajan rooli väärinkäytösten ehkäisemisessä

Tutkimukseni päätavoite on selvittää, minkälainen rooli on tilintarkastajalla väärinkäytösten ehkäisemisessä. Työn alussa on kerrottu yleisesti tilintarkastajasta ja tilintarkastuksesta sekä virheistä ja väärinkäytöksistä. Tilintarkastusta säätelevät lait ja asetukset on myös esitelty lyhyesti. Yleisen osion jälkeen on selvitetty tilintarkastajan roolia. Mitkä ovat tarkastajan tehtävät, jotta väärinkäytöksiä löydettäisiin. Mitä tilintarkastajan tulee tehdä jos väärinkäytöksiä ilmenee ja miten tilintarkastaja voisi ehkäistä talousrikollisuutta. Kolmannessa luvussa on tilintarkastaja Päivi Värjän ajatuksia tämän päivän tilintarkastuksesta. Tämän jälkeen on selvitetty miten uudistukset vaikuttavat tilintarkastajaan ja hänen rooliin väärinkäytösten ehkäisemisessä. Maailma on muuttunut ja siinä samalla tilintarkastuskin. Tilintarkastajanrooli hakee tällä hetkellä paikkaansa väärinkäytösten ehkäisemisessä. Suuri yleisö odottaa tilintarkastajalta enemmän kuin mitä tilintarkastajan tehtäväksi on määritelty. Muutoksia on jo tullut ja tulevaisuudessaniitä tulee vielä lisää, sillä talousrikollisuus on osa arkipäiväämme.

Vaarinpidosta virtuaaliaikaan : Sata vuotta suomalaista tilintarkastusta

Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!

Tilintarkastuksen odotuskuilu

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaista tilintarkastuksen odotuskuilu on, mitkä syyt siihen johtavat ja miten odotuskuilua voidaan kaventaa. Aluksi käydään läpi tilintarkastusta, hyvää tilintarkastustapaa, mitä lakisääteiseen tilintarkastukseen sekä konsultointiin kuuluu ja mitä erikoisuuksia pk-yritysten tilintarkastamiseen kuuluu. Sen jälkeen käsitellään tilintarkastuksen odotuskuilua kirjallisuuden ja artikkelien perusteella. Tässä käydään tarkemmin läpi mitä tilintarkastuksen odotuskuilu on, mitkä syyt siihen johtavat sekä miten sitä voidaan kaventaa. Tämän jälkeen käydään tutkimuksen empiiristä osiota läpi, jossa auktorisoidut tilintarkastajat ovat vastanneet tilintarkastuksen odotuskuilua koskeviin kysymyksiin. Voidaan sanoa, että tilintarkastuksen odotuskuilu on kuilu yleisön odotuksista tilintarkastuksesta verrattuna siihen, mitä lakisääteinen tilintarkastus itse asiassa on. Odotuskuiluun on monia syitä, muun muassa tilintarkastuksen todennäköinen luonne ja yleisön ylisuuret odotukset. Odotuskuilua voidaan kaventaa kahdella tavalla: valistamalla yleisöä tai muuttamalla tilintarkastuksen luonnetta vastaamaan yleisön odotuksia.

Sisäisen tarkastuksen laatu tilintarkastuksessa

Tutkielman tavoitteena oli pyrkiä selvittämään niitä kriteereitä, joiden perusteella tilintarkastajat arvioivat sisäisen tarkastuksen laatua, ennen luottamuspäätöksensä tekemistä hyväksikäyttää sisäisen tarkastuksen tekemää työtä. Tämä toteutettiin kyselytutkimuksen perusteella. Tutkimuksessa pyrittiin myös hahmottamaan sisäisen tarkastuksen laatua Suomessa. Sisäisen tarkastuksen laadun arviointiin vaikuttavien tekijöiden sekä laadun kartoittamisen tarkoitus on selventää sisäisen tarkastuksen laadun arviointiprosessia sekä auttaa laadun jatkuvaa kehittämistä. Laadunarviointiin vaikuttavia tekijöitä analysoitiin kolmen ammatti-suosituksista ilmenevän kriteerin, objektiivisuuden, pätevyyden ja työn laadun, valossa. Tilintarkastajien mukaan näiden kriteerien vaikutus laatuarvioon on käytännössä sama. Kriteerit jaettiinkin osatekijöihin, joiden merkitysten kautta kriteerien todellisia vaikutuksia analysoitiin. Tilintarkastajat näyttävät painottavan eniten käytännön toimintaan liittyviä tekijöitä, kuten rajatonta tietojensaanti- ja tarkastusoikeutta, selkeää raportointia sekä yritystuntemusta ja ammatillista kokemusta. Objektiivisuus ja pätevyys näyttäisivät näin vaikuttavan laatuarvioon enemmän kuin työn laatu. Sisäisen tarkastuksen laadun tilintarkastajat arvioivat olevan Suomessa melko hyvällä tasolla, etenkin pörssiyhtiöissä.

Tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksia tilintarkastukseen: laatuun, uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Tavoitteeseen päästiin alatavoitteiden kautta: 1) selvittämällä tilintarkastukselle asetetut vaatimukset, 2) selvittämällä, mitä tilintarkastuksen valvonta ja laadunvalvonta sisältävät, 3) tutkimalla tilintarkastajien käsityksiä tilintarkastukselle asetetuista vaatimuksista, valvonnasta ja laadunvalvonnasta sekä tilintarkastuksen valvonnan ja laadunvalvonnan vaikutuksista ja 4) tutkimalla vieraan pääoman rahoittajien käsityksiä tilintarkastuksen laadusta, uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Tutkimus on kvalitatiivinen, hermeneuttinen tutkimus ja siinä on tulkitseva tutkimusote. Empiirisen aineiston keräsin haastattelemalla viisi ammattitilintarkastajaa ja tekemällä sähköpostihaastattelun kahdeksalle rahoittajan edustajalle. Tilintarkastajista neljällä on kokemusta joko tilintarkastuksen laadunvalvonnasta tai valvonnasta. Lisäksi olen hyödyntänyt omaa kokemustani tutkittavasta ilmiöstä. Rahoittajan edustajat ovat kokeneita riski- ja pankkirahoittajia. Tilintarkastukselle asetetaan tiukat riippumattomuus-, ammattitaito- ja työn toteutusvaatimukset. Vaatimusten noudattamista valvotaan tilintarkastuslakiin perustuvalla valvonnalla ja pakollisella laadunvalvonnalla. Molempien valvontamuotojen tavoitteena on tilintarkastuksen laadun, uskottavuuden ja luotettavuuden varmistaminen. Erityisesti laadunvalvonnan vaikutuksesta tilintarkastuksen laatu on kohonnut. Tilintarkastajien ammattitaidon ja työmenetelmien kehittyminen ja tilintarkastuksen ammattimaistuminen on nostanut laatua. Laatu syntyy pääasiassa tilintarkastusprosessissa, jota rahoittaja ei pysty seuraamaan. Rahoittajien käsitykset laadusta ovat ristiriitaiset, mutta siitä huolimatta ammattimaista tilintarkastusta pidetään pääosin luotettavana ja uskottavana.

Pienyrityksen tilintarkastusvelvollisuuden tarpeellisuus

Tämän tutkimuksen pääaiheena oli tilintarkastusvelvollisuus pienyrityksissä ja sen tarpeellisuuden tarkastelu pienyrittäjien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten tarpeelliseksi tilintarkastusvelvollisuus pienyrityksissä koetaan ja mitä ovat ne asiat joiden perusteella tilintarkastusta pidetään tarpeellisena tai tarpeettomana. Alatavoitteina oli selvittää tilintarkastuksen teoreettinen perusta, lakisääteinen tilintarkastus ja pienyrityksen tilintarkastuksen erityispiirteet, pienyritysten mielenkiinto toteuttaa tilintarkastus ilman lakisääteistä velvoitetta, tilintarkastuksen tärkeimmät kohdealueet, tilintarkastajan asiantuntijapalveluiden käyttö ja tilintarkastuksen merkitys sidosryhmille. Tutkimusmetodologiana käytettiin survey-tutkimusta ja tutkimus koostuu teoria- ja empiriaosista. Empiriaosuus koostuu pienyrityksille lähetetystä postikyselystä, joka sisälsi kysymyksiä tilintarkastuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Kysymykset oli laadittu teoriaosuuden käsitteiden ja asiakokonaisuuksien perusteella. Tutkimustulos osoittaa, että pienyrityksissä tilintarkastusvelvollisuuden tarpeellisuuteen suhtaudutaan hieman myönteisemmin kuin kielteisemmin. Osakeyhtiöissä tilintarkastukseen suhtaudutaan henkilöyhtiöitä myönteisemmin. Tilintarkastuksen tarpeellisuutta perusteltiin muun muassa tilintarkastajan ammattitaidolla kirjanpistoon ja tilinpäätökseen liittyvissä asioissa. Tarpeettomuutta perusteltiin puolestaan sillä, että tilintarkastajaa ei tarvita jos kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatii tilitoimisto tai muu ammattihenkilö. Tilintarkastuksen tärkeimpinä kohdealueina pienyrityksissä pidettiin kirjanpidon ja tilinpäätöksen laillisuusvalvontaa ja verolainsäädännön noudattamisen varmistamista ja myös näissä asioissa käytettiin eniten tilintarkastajan asiantuntijapalveluita. Tarpeellisimmaksi yrityksen sidosryhmistä tilintarkastusta pidettiin yrityksen omistajille ja verottajille ja vähiten tarpeellisimpana työntekijöille, asiakkaille ja tavaroiden/palvelusten toimittajille.

Tilintarkastajan vastuu osakeyhtiössä

Tutkielman päätavoitteena oli muodostaa kokonaisuus osakeyhtiön tilintarkastajan vastuusta lakisääteisessä tilintarkastuksessa. Tähän pyrittiin ensinnäkin tilintarkastajan tärkeimpiä velvollisuuksia selvittämällä. Vastuu jaettiin kolmeen osa-alueeseen: vahingonkorvausvastuuseen, rikosoikeudelliseen vastuuseen ja kurinpidolliseen vastuuseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusote käsiteanalyyttinen. Tutkielman empiirinen osa koostuu auktorisoiduille tilintarkastajille tehdyistä teemahaastatteluista, joilla pyrittiin lähinnä täydentämään teoriaosan tietoja. Empiiristä osaa ei työssä ole erotettu omaksi luvukseen, vaan haastattelujen tuloksia esitetään teoriaosan yhteydessä. Haastattelujen tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Haastattelujen, Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten, sekä tilintarkastajien valvonta-asioiden ratkaisujen perusteella tutkittiin vastuun sisältöä käytännössä. Vastuumuodoista vahingonkorvausvastuu todettiin osakeyhtiön tilintarkastajan kannalta merkittävimmäksi. Riskit vahingonkorvausvastuun realisoitumisesta näyttävät lisääntyneen myös Suomessa. Riskejä lisää erityisesti lakisääteisiin erityistehtäviin kuuluvien lausuntojen antaminen. Vahingonkorvausvastuun ylärajasta säätäminen laissa olisi tehokas tapa hallita näitä riskejä. Tarkastustyön dokumentointi ja tilintarkastusevidenssin kerääminen ovat tilintarkastajalle yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa.

Kirjanpidon luotettavuus

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millainen on luotettava kirjanpito, ja kuinka tilintarkastaja ja verotarkastaja varmistavat kirjanpidon luotettavuuden. Tutkimusmetodologiana käytetään käsiteanalyyttista tutkimusotetta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka kirjanpito ja tilinpaatos muodostuvat lakien ja hyvän kirjanpitotavan säätelemänä. Tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Luotettava kirjanpito on ajanmukaista ja täydellistä. Se pitää yrityksen liiketapahtumat erillään yrityksen sidosryhmien liiketapahtumista ja omaisuudesta, täyttää todennettavuuden vaatimukset ja on laadittu sekä varovaisuuden periaatetta että kaikkia muita kirjanpidon yleisiä periaatteita noudattaen. Tilintarkastaja ja verotarkastaja tarkastavat kirjanpidon luotettavuutta. Jokaisella osakeyhtiöllä on velvollisuus toimittaa tilintarkastus. Verotarkastusta ei pystytä toimittamaan kaikissa yhtiöissä jälkiverotusaikana, vaan verotarkastuksella on voimakas virheitä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tilintarkastuskertomus on julkinen asiakirja. Yrityksen kaikki sidosryhmät voivat hyödyntää tilintarkastajan lausuntoja. Verotarkastus palvelee lähinnä verotusta. Tilintarkastajan tulee noudattaa työssään hyvää tilintarkastustapaa, verotarkastajan hyvää verotarkastustapaa.