Seuraajasuunnittelu oppivassa organisaatiossa

Tutkimuksessa selvitin oppivan organisaation soveltamismahdollisuuksia puolustusvoimien strategiseen tehtävä- ja seuraajasuunnitteluun (keskitetty seuraajasuunnittelu / ylemmän johdon seuraajasuunnittelu). Tavoitteena oli selvittää niitä periaatteita ja toimintamalleja, joilla organisaatiota ja sen henkilöstöä kehitetään. Pääesikunnan suunnittelua kehystää strategisen johtamisen ja - suunnittelun kehys sekä suunnitelmien implementointia tulosohjaus, jonka vuoksi niiden vaikutukset seuraajasuunnitteluun ovat ilmeiset. Myös toimeenpanon seuranta ja siitä raportointi ovat osa seuraajasuunnittelun laadun varmistusta. Tätä kokonaisuutta lähestyin laadullisella tutkimusmenetelmällä (fenomenografia), koska aihepiirin ymmärtäminen ja sen onnistunut tulkinta edellyttävät vuorovaikutuksen keinoin hankittua tutkimusaineistoa. Keskeisin tutkimusongelma liittyi seuraajasuunnittelun mahdollisuuksiin ja sen käytäntöjen paljastamiseen. Tutkimuskysymykset liittyivät henkilöstötoimialan strategiseen ohjaukseen sekä toimialan kytkeytymiseen puolustusvoimien strategiseen suunnitteluun. Tulosohjauksen osalta tutkimuskysymykset keskittyivät tulosohjauksen seurantaan (henkilöstötilannekuva) ja siitä raportointiin (henkilöstötilinpäätös). Johdon tahto määrittää organisaation toiminnan painopisteen ja avaintekijät pitkäjänteisesti. Johtamisen osalta puolustushallinnon strateginen ohjaus konkretisoituu valtioneuvoston selonteossa ja hallitusohjelmassa, joiden valmisteluun puolustusvoimat osallistuu. Lisäksi puolustusministeriön henkilöstöpoliittinen osastrategia ohjaa puolustusvoimien strategista henkilöstöjohtamista, jonka valmistelu toteutetaan ministeriön ja puolustusvoimien rinnakkaisella suunnittelulla. Puolustusvoimissa henkilöstövoimavarojen johtamisen kokonaisuus on kuvattu henkilöstöstrategialla, joka päivitetään noin kahdeksan vuoden sykleissä (toimenpidesuositukset neljän vuoden välein). Puolustusvoimien strategiatyöhön henkilöstöasiat koordinoidaan yli toimialojen ulottuvalla saman johtamistason yhteisellä ja eri johtamistasojen rinnakkaisella suunnittelulla. Henkilöstöstrategian toimeenpanoon liittyvät asiat tulee ohjeistaa yksityiskohtaisesti Pääesikunnan normeilla. Henkilöstöjohtamisen toimeenpanoon liittyen vaikuttaisi siltä, että henkilöstöstrategian ja henkilöstöasioiden hoitoon liittyvien dokumenttien väliltä puuttuisi valtakunnallinen seuraajasuunnittelun menettelytapaohje. Tähän tulisi sisällyttää myös tulosohjauksen sekä henkilöstötilannekuvan ja – tilinpäätöksen liittymäpinnat, jotta yhteinen organisaatiokulttuuri henkilöstövoimavarojen johtamisen osalta olisi mahdollista. Kvantitatiiviset tekijät määrittävät oppimisympäristön, jolle toiminta voidaan organisoida. Henkilöstövoimavarojen määrällinen ohjaus toteutetaan tulosohjauksella (henkilöstökokoon-panomenettely), jossa eri joukkojen tehtävät allokoidaan tehtäväkokoonpanoilla. Tulosohjauksessa strategisesti merkittäviä määrällisiä painotuksia suunnitellaan kadettikurssien ja yleisesikuntaupseerikurssin valmistumiseen liittyen. Henkilöstötilannekuvalla voidaan intensiivisesti seurata eri erikuntien ja joukkojen tilaa, jonka tulisi toimia rekrytoinnin, resurssien jaon ja tehtävään määräysten perustana. Henkilöstötilinpäätöksessä seuraajasuunnitteluun liit-tyviä tekijöitä voisi pohtia osana työilmapiirin tunnuslukuja (huomioitava kysymysasettelussa ja tulkintaohjeessa), jotka indikoivat osittain myös organisaation oppimiskykyä ja tehokkuutta (henkilöstön käytön optimointi). Organisaatiokulttuuri sisältää kirjoitetut ja kirjoittamattomat ajatus- ja toimintatavat seuraajasuunnittelun toimeenpanemiseksi. Seuraajasuunnitteluun liittyen olennaista on käsittää se, että puolustusvoimissa ei suunnitella henkilöille uraa, vaan seuraajia eri tehtäviin. Seuraajasuunnitteluun liittyen on huomioitava, että suunnitelman toteutuminen on toissijaista yksilöiden käytön huomiointiin verrattuna. Ylemmän johdon seuraajasuunnittelussa yhdistetään yksilöiden kyvykkyyden arviointi ja tehtäväsuunnittelu. Tähän liittyen myös kompetenssi -arvioinnin merkitys tulisi täsmentää. Organisaatioiden tehtäväkirjo tulisi myös avoimesti jakaa suunnittelun alaiselle henkilöstölle käyttöön, jotta työntekijöiden halukkuuksien huomiointi seuraajasuunnittelussa olisi täsmällistä. Tätä työtä tulisi SAP -järjestelmän tukea, jottei avainvalmistelijoiden tarvitsisi käyttää suunnittelun varajärjestelmänä manuaalista kirjanpitoa. Tosiasia on, että kirjanpito henkilöiden tehtävämuutoksiin liittyen on jatkuvasti jäljessä. Seuraajasuunnittelu konkretisoituu tehtävään määräysten valmistelussa, johon liittyen avoin haku (määritettyyn tehtävän vaativuustasoon saakka) olisi keino varmistaa koko kykypotentiaalin kartoittaminen. Tämä ei korvaisi seuraajasuunnitelmia, vaan olisi keino varmistaa seuraajasuunnitelman validius. Toisaalta tämä mahdollistaisi myös vaikeiden siirtojen määrän vähenemisen, joskin lisäisi rekrytointiin liittyvää työtä eri organisaatioissa. Tehtävään määräysten valmistelussa on aina tärkeintä löytää sopivin henkilö seuraajaksi, jonka voisi arvioida aina olevan sekä työntekijän että organisaation etu. Tämä edellyttää eri johtamistasoilla toimivilta kitkatonta yhteistoiminnallista oppimista, jotta yksilöt kyettäisiin sijoittamaan organisaation kannalta mahdollisimman järkevästi organisaation tuottavuuden varmistamiseksi. Oppivan organisaation teoria antaa monia varteenotettavia näkökulmia siihen, kuinka yksilöiden sijoittamisen optimoinnilla voidaan organisaation tehokkuutta ylläpitää. Se ei poista työantajan direktio -oikeutta seuraajasuunnitteluun ja tehtävään määräyksiin liittyen, mutta antaa perusteita sijoittaa yksilöt mahdollisimman motivoituneina organisaation eri tehtäviin. Toimiakseen teoria edellyttää työntekijöiltä sitoutumista organisaation tehtäviin, johon myös osaamisnäkökulma tulisi liittää. Osaaminen ja sen hallinta liittyvät kiinteästi seuraajasuunnitteluun, jonka vuoksi aihepiiriin liittyvä jatkotutkimus olisi relevanttia linkittää tähän työhön. Myös puolustusvoimien henkilöstöstrategian rakenteeseen ja sisältöön liittyvä tutkimus olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa, jotta henkilöstöjohtamisen kokonaisuus liittyisi koherentisti organisaation toimintoihin.

Avoimen tieteen osaajakoulutus

Sari Räisäsen esitys Missä mennään -webinaarissa 16.2.2016

Finna-tilannekatsaus 16.2.2016

Erkki Tolosen esitys Missä mennään -webinaarissa 16.2.2016.

Valmistaja-jakelija-suhteiden kehittäminen, case: Arvo Piiroinen Oy

Kansainväliset markkinat ovat muuttuneet huomattavasti globalisaation ja informaatioteknologian kehityksen vuoksi. Kilpailu on kiristynyt ja jakelijoista on tullut yhä suurempia ja vaikutusvaltaisempia. Tehokkaalla jakelulla yritykset voivat saada aikaan huomattavia säästöjä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia mikä tekee valmistaja-jakelija-suhteesta toimivan ja millä keinoin jakelijasuhteita voidaan kehittää. Hyvä suhde on avoin, rehellinen ja perustuu yhteiseen luottamukseen, jota seuraa molemmin puoleinen sitoutuminen. Sitoutuneet suhteet ovat kestäviä, koska kilpailijoiden on vaikea ymmärtää, kopioida tai syrjäyttää niitä. Sitoutumiseen pystytään vaikuttamaan erilaisilla toimilla, kuten kouluttamisella, yhteisellä mainonnalla tai markkinointitapahtumilla. Luottamuksen tunne johtaa korkeaan tyytyväisyyteen, joka puolestaan lisää pitkäaikaista orientoitumista ja jatkuvuutta sekä vähentää konflikteja. Tyytyväiset jakelijat ovat motivoituneempia jatkamaan ja kehittämään suhdetta. Tutkimus toteutettiin yhden tapauksen tutkimuksena ja tutkittavana kohteena oli julkitilakalusteita valmistava perheyritys Arvo Piiroinen Oy. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää Arvo Piiroisen kansainvälistä jakelijaa, jotka toimivat Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Hollannissa, Venäjällä, Yhdysvalloissa sekä Japanissa. Haastatteluilla pystyttiin tuomaan esille jakelijoiden omat näkemykset, kokemukset ja mielipiteet heidän suhteestaan Piiroiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan luottamusta pidettiin erittäin tärkeänä elementtinä. Hyvin hoidetut reklamaatiot ja toimitusongelmat sekä toimitusjohtajan henkilökohtainen osallisuus koettiin kasvattavan luottamusta. Jakelijat olivat sitoutuneita Piiroiseen ja sitoutuneisuuden taustalla oli vahvasti luottamus. Jakelijat olivat erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä suhteeseen. Pitkäaikaisten ja lyhytaikaisten jakelijoiden tarpeissa oli selkeitä eroja. Lyhytaikaiset jakelijat kaipasivat lisää kommunikointia ja informaatiota sekä pitivät motivointikeinoja, kuten yhteisiä markkinointitoimenpiteitä erittäin tärkeinä. Pitkäaikaiset jakelijat puolestaan olivat tyytyväisempiä kommunikaatioon eivätkä kaivanneet motivointikeinoja. Tuloksista voitiin nähdä, että lupausten pitäminen, tehokas kommunikaatio, henkilökohtainen kanssakäyminen ja markkinoinnin jatkuva kehittäminen ovat jakelijoiden mielestä tärkeimpiä elementtejä suhteen kehittämisessä.

Laadullinen tutkimus yhtenäiskoulun erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden koulukäynnistä oppilaiden itsensä kokemana sekä heidän vanhempiensa silmin

Suomalainen yhtenäinen peruskoulujärjestelmä on koulun sisällä jakautunut pitkään kahdeksi rinnakkaisjärjestelmäksi, yleis- ja erityisopetuksesksi. Uuden perusopetuslain (2010) myötä erityisopetusnimikkeestä luovuttiin ja erityisluokat yhdistettiin nimellisesti yleisopetuksen kouluihin. Myös erityisoppilaita alettiin kutsua joko tehostetun- tai erityistä tukea tarvitseviksi oppilaiksi. Vuosikymmenten aikana tämä rinnakkaiskoulujärjestelmä on taannut sen, että yleisopetus on voinut valikoida oppilaansa tietojen, taitojen tai sopeutumattomuutensa mukaan. Viimeisten kymmenien vuosien aikana niin meillä kuin maailmalla, on käyty keskustelua yhä enenevässä määrin jokaisen lapsen oikeudesta osallistua yleisopetukseen ja lähikouluun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko ison yhtenäiskoulun erityistä tukea tarvitsevat ala- ja yläkoulun oppilaat integroituneet koko kouluun. Tutkimushetkellä oppilaat olivat viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää oppilasta sekä heidän vanhempiaan. Oppilailta kysyttiin koulun opetusmenetelmistä- ja tavoista, opettajista, tuen tarpeista sekä kouluviihtyvyydestä. Vanhemmilta vastaavasti kysyttiin koulunkäynnin tuesta- ja resursseita, koulun ilmapiiristä- ja opettajista sekä kodin- ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimus on laadullinen ja menetelminä käytettiin teemahaastattelua ja teemoittelua. Tutkimustulokseksi saatiin, että oppilaat ovat ja eivät ole integroituneet koko kouluun, integraatioprosessi on ikäänkuin vielä kesken Positiivista koulussa on myöteinen suhtautuminen erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kohtaan sekä koulun avoin ilmapiiri. Koulussa on halua ja tahtoa kehittää opetusta integroivaan suuntaan, mutta asenneilmapiiri opetuksen järjestämistä kohtaan on vielä perinteinen. Koulun tavassa tuottaa opetuspalveluja on sekä integroivia että segrekoivia piirteitä, mutta inklusiivisesta koulusta ei voida vielä puhua.

Avoimen julkaisemisen tuen malli

Selvitys kartoittaa avoimen tieteellisen julkaisemisen tilannetta Suomessa ja sisältää ehdotuksia avoimen julkaisemisen prosessien ja roolien järjestämiseksi. Selvitys on julkaistu myös Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen verkkosivuilla.

Dokumenttielokuvan eettisiä kohtaamisia ihmisten maailmassa

Kirjallisuusarvostelu

Lähisuhdeväkivallan sovittelu osana sovittelulain lainsäädäntöprosessia

Sovittelulain säätämisen tarkoituksena oli yhdenvertaisuuden nimissä yhdenmukaistaa ja valtakunnallistaa sovittelutoiminta, jota on Suomessa harjoitettu 1980-luvulta alkaen. Sovittelun on ajateltu olevan hyvä keino puuttua erityisesti nuorisorikollisuuteen, joissa tapauksissa sovittelun on uskottu mm. ehkäisevän uusintarikollisuutta. Sovittelutoiminta ei kuitenkaan rajoitu nuorten tekemien rikosten käsittelyyn. Jo sovittelutoiminnan alkuajoista alkaen, mutta etenkin 1990-luvulta lähtien yksi sovittelutoiminnan kiistanalaisimmista muodoista on ollut lähisuhdeväkivallan sovittelu. Sovittelun puolustajien mielestä sovittelu voi olla paras mahdollinen tapa käsitellä lähisuhdeväkivaltatapausta, kun taas kriitikoiden mielestä tämän kaltainen väkivalta ei kuulu sovitteluun ollenkaan. Sama näkemyserojen kamppailu toistuu myös sovittelulain lainsäädäntöaineistossa, joka toimii tämän pro gradu -tutkielman empiirisenä aineistona. Aineisto koostuu lainsäädäntöasiakirjoista lähtien hallituksen esityksestä ja päätyen valmiiseen lakiin. Tutkielmassa selvitetään miten lähisuhdeväkivaltaa ja sen sovittelua on määritelty ja mitkä tekijät vaikuttivat lainsäädäntöratkaisuun. Aineistoa on käsitelty soveltaen diskurssianalyysiä. Aineisto pitää sisällään näkemyksiä, joissa suhtaudutaan lähisuhdeväkivallan sovitteluun hyväksyvästi liki ehdoitta, varauksellisen hyväksyvästi, kriittisesti tai ehdottoman kielteisesti. Suhtautumiseen vaikuttavat mm. millaiseksi toiminnaksi väkivalta mielletään ja se, kenen ongelma väkivallan katsotaan olevan. Aineistoa on tarkasteltu lähisuhdeväkivallan sovittelun määrittelijöiden, sekä perhedynaamisen ja rikosoikeudellisen diskurssin kautta. Lain lopputulos on kompromissi, jossa näkyy sekä kriitikoiden että sovittelun puolustajien vaikutus. Alkuperäinen hallituksen esityksen mukainen lakiehdotus oli hyvin avoin ja epämääräinen muodoltaan. Lakiesitys muokkaantui prosessin edetessä ja rajautui paikoin huomattavasti alkuperäiseen nähden. Laki kuitenkin sallii tietyin edellytyksin lähisuhdeväkivallan sovittelun. Lainsäädäntöratkaisu ilmentää sovittelun puolustajien hyvää uskoa ja toiveikkuutta sovittelun mahdollisuuksiin, kuten myös sovittelusta päättävien tahojen ja toimijoiden kykyyn rajata sovittelun ulkopuolelle sovitteluun soveltumattomat tapaukset. Sovittelua koskevasta tutkimuksesta voidaan kuitenkin havaita, etteivät asetetut odotukset ole täyttyneet kaikilta osin. Sovittelulain voimaantulosta tulee kuluneeksi 10 vuotta ja tutkielmassa ehdotetaankin lähisuhdeväkivallan sovittelun aseman uudelleenarviointia osana sovittelutoimintaa.

Luokanopettajien käsitykset ammatillisen kehittymisen tarpeesta ja työyhteisöstä sen tukena

Tutkimuksessa selvitetään luokanopettajien käsityksiä ammatillisen kehittymisen tarpeesta ja työyhteisöstä kehittymisen tukena. Teemaa tarkastellaan kolmesta näkökulmasta. Ensin keskitytään tekijöihin, jotka saavat luokanopettajan tavoittelemaan ammatillista kehittymistä. Toiseksi tutkitaan, millainen työyhteisö luokanopettajien mielestä edistää tai estää ammatillista kehittymistä. Kolmanneksi selvitetään, miten arjen vuorovaikutustilanteet työpaikalla tukevat urallaan eri vaiheissa olevien luokanopettajien ammatillista kehittymistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää varsinaissuomalaista luokanopettajaa. Haastateltavat valittiin Berlinerin opettajan ammatilliseen kehityskaarimalliin perustuen. Tässä tutkimuksessa opettajat on jaoteltu opetusvuosien määrän mukaan noviiseihin ja ammattilaisiin. Haastatelluista kolme on noviiseja ja neljä ammattilaisuusvaiheessa olevia. Tutkittavien työkokemuksen pituus vaihtelee yhden kuukauden ja kuudentoista vuoden välillä. Tämän tutkimuksen mukaan luokanopettajien kokemiin ammatillisiin kehittymis-tarpeisiin vaikuttavat heidän omat koulukokemuksensa ja elämäntilanteensa. Lisäksi tavoitteiden asettamiseen vaikuttaa se, minkälaiset arjen vuorovaikutustilanteet koetaan haasteellisiksi. Ammatillista kehittymistä edistävän työyhteisön kantavina voimina ovat aktiivinen ja vastuunsa kantava rehtori sekä opettajanhuone, jossa vallitsee avoin ja hyväksyvä ilmapiiri. Arjen vuorovaikutustilanteissa ammattilaisuusvaiheessa olevien opettajien vahvuuksina nähtiin hyvät luokan- ja aineenhallinta-taidot, oppilaan kohtaamisen luontevuus ja itsevarmuus. Toisaalta taas he saattavat olla työssään rutinoituneita eikä oman toiminnan tietoista reflektointia pidetä tärkeänä. Noviisiopettajien vahvuuksia olivat tarmokkuus, uudet ideat ja rohkeus kokeilla erilaisia työtapoja. He kuitenkin kaipaavat uransa alkuvaiheessa tukea opettajuuteensa, koska kokonaisuuden näkeminen on vielä vaikeaa. Tämä tutkimus osoittaa, että opettajat suhtautuvat ajatuksen tasolla yhteistyöhön myönteisesti, ja tiedostavat sen mahdollisuudet. Käytännön tasolla yhteistyön toteuttaminen jää kuitenkin monella vähäiseksi. Haasteena on saada kaikki opettajat sitoutumaan ajatukseen siitä, että oppiminen on elinikäinen prosessi.

Paikannimistä paikkatietoon

Raportin tarkoituksena on antaa yleiskuva paikkatiedon tilanteesta Kansalliskirjastossa sekä kartuttaa mahdolliset paikkatiedon tuottamisen ja hyödyntämisen uudistusskenaariot liittyen laajempaan kuvailun muutokseen. Mahdollisten uudistusten arviointia varten dokumentissa esitellään keskeiset hyödynnettävissä olevat suomalaiset ja kansainväliset paikkatietoresurssit sekä haasteet ja hyödyt liittyen niiden laajempaan hyödyntämiseen. Selvitys on laadittu Kansalliskirjaston Finto-projektin ja Fennica-yksikön asiantuntijoiden yhteistyönä.

Yhteisinnovointi – menestystekijät, haasteet ja onnistumisen edellytykset

Tässä diplomityössä käsitellään yhteisinnovoinnin hyödyntämistä organisaatiossa. Työn tavoitteena on luoda teoreettinen pohja yhteisinnovoinnille sekä havaita kirjallisuudesta yhteisinnovoinnin menestystekijät. Näitä analysoidaan SWOT -analyysin avulla. Näiden pohjalta tutkimuksen empiirisessä osassa toteutettiin case -yritykseen kysely, jossa pyrittiin havaitsemaan sisäisiä kyvykkyyksiä yhteisinnovointiin. Yhteisinnovoinnilla tarkoitetaan uusien palveluiden tai prosessien kehitystä, jossa mukaan on otettu ulkoisia sidosryhmiä. Pyrkimyksenä yhteisinnovoinnissa on saada uutta osaamista ja asiantuntijuutta ulkoisista lähteistä. Yhteisinnovoinnissa onnistumisen edellytykset ovat strategisia, kulttuurisia sekä valmiuksiin perustuvia. Digitaalisia palveluita voidaan kehittää ketterästi ja asiakaslähtöisesti hyödyntämällä yhteisinnovaatiota. Yhteisinnovoinnissa on kuitenkin haasteita esimerkiksi epävarmuuden hallinnassa. Menestymiseen vaikuttaa merkittävästi yritysten kyky kehittää vahvuuksiaan ja hallita haasteita. Myös yhteisinnovoinnin kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja sisäinen oppimisprosessi vaikuttavat kriittisesti yhteisinnovointiprojektin potentiaalisten hyötyjen saamiseen.

Vuokrataloyhtiö muuttuvassa toimintaympäristössä

Suurin osa Suomen vuokrataloyhtiöistä perustettiin 60- ja 70-luvuilla. Tuolloin oli selkeä kuva asuntojen tarpeesta, sijainneista, koosta ja varustetasosta. Asuntotuotantoon kohdistetut rahoitusmuodot koettiin onnistuneiksi ja toimiviksi. Toimintaympäristön muutokset ovat tänään huomattavasti nopeampia kuin tutkimuksen kohteena olevan yhtiön perustamisen aikaan, yli neljäkymmentä vuotta sitten. Vuokrataloyhtiön on pystyttävä varautumaan yllättäviin muutoksiin ja pyrkiä tunnistamaan muuttuvat elementit. Tämä diplomityö pyrkii selvittämään, mitä vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia on olemassa. Työ perustuu samalla tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuusteoriaan ja sen peruslähtökohtiin. Empiirinen osuus perustuu tutkittavan vuokrataloyhtiön historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen tehtyjen ratkaisujen dokumentteihin. Vuokrataloyhtiön ympäristö on täynnä tunnistettavia ominaisuuksia, verkostoja ja rakenteellisia aukkoja. Ympäristöstä tulee osata poimia ne asiat, joiden perusteella eri skenaario- ja ennakointimenetelmät laaditaan. Ennakointi ei ole ennustamista. Skenaario - ja ennakointimenetelmien hyödyntäminen on avoin prosessi, joka sisältää tutkimuskysymyksiä, lähtökohtia, joita tarkennetaan prosessin edetessä. Vuokrataloyhtiön on osattava hyödyntää nämä menetelmät osana strategian suunnitteluaan, jotta se pärjää myös tulevaisuudessa muuttuvassa toimintaympäristössään.

A Business Incubator, Accelerator, or Coworking Space? Case Health Innovation Village at GE

Health Innovation Village at GE is one of the new communities targeted for startup and growth-oriented companies. It has been established at the premises of a multinational conglomerate that will promote networking and growth of startup companies. The concept combines features from traditional business incubators, accelerators, and coworking spaces. This research compares Health Innovation Village to these concepts regarding its goals, target clients, source of income, organization, facilities, management, and success factors. In addition, a new incubator classification model is introduced. On the other hand, Health Innovation Village is examined from its tenants’ perspective and improvements are suggested. The work was implemented as a qualitative case study by interviewing GE staff with connections to Health Innovation Village as well as startup entrepreneurs and employees’ working there. The most evident features of Health Innovation Village correspond to those of business incubators although it is atypical as a non-profit corporate business incubator. Strong network orientation and connections to venture capitalists are common characteristics of these new types of accelerators. The design of the premises conforms to the principles of coworking spaces, but the services provided to the startup companies are considerably more versatile than the services offered by coworking spaces. The advantages of Health Innovation Village are that there are first-class premises and exceptionally good networking possibilities that other types of incubators or accelerators are not able to offer. A conglomerate can also provide multifaceted special knowledge for young firms. In addition, both GE and the startups gained considerable publicity through their cooperation, indeed a characteristic that benefits both parties. Most of the expectations of the entrepreneurs were exceeded. However, communication and the scope of cooperation remain challenges. Micro companies spend their time developing and marketing their products and acquiring financing. Therefore, communication should be as clear as possible and accessible everywhere. The startups would prefer to cooperate significantly more, but few have the time available to assume the responsibility of leadership. The entrepreneurs also expected to have more possibilities for cooperation with GE. Wider collaboration might be accomplished by curation in the same way as it is used in the well-functioning coworking spaces where curators take care of practicalities and promote cooperation. Communication issues could be alleviated if the community had its own Intranet pages where all information could be concentrated. In particular, a common calendar and a room reservation system could be useful. In addition, it could be beneficial to have a section of the Intranet open for both the GE staff and the startups so that those willing to share their knowledge and those having project offers could use it for advertising.