Cardiac Troponin Specific Autoantibodies: Analytical Tools for Exploring Their Impact on Cardiac Troponin I Testing

Cardiac troponin (cTn) I and T are the recommended biomarkers for the diagnosis and risk stratification of patients with suspected acute coronary syndrome (ACS), a major cause of cardiovascular death and disability worldwide. It has recently been demonstrated that cTn-specific autoantibodies (cTnAAb) can negatively interfere with cTnI detection by immunoassays to the extent that cTnAAb-positive patients may be falsely designated as cTnI-negative. The aim of this thesis was to develop and optimize immunoassays for the detection of both cTnI and cTnAAb, which would eventually enable exploring the clinical impact of these autoantibodies on cTnI testing and subsequent patient management. The extent of cTnAAb interference in different cTnI assay configurations and the molecular characteristics of cTnAAbs were investigated in publications I and II, respectively. The findings showed that cTnI midfragment targeting immunoassays used predominantly in clinical practice are affected by cTnAAb interference which can be circumvented by using a novel 3+1-type assay design with three capture antibodies against the N-terminus, midfragment and C-terminus and one tracer antibody against the C-terminus. The use of this assay configuration was further supported by the epitope specificity study, which showed that although the midfragment is most commonly targeted by cTnAAbs, the interference basically encompasses the whole molecule, and there may be remarkable individual variation at the affected sites. In publications III and IV, all the data obtained in previous studies were utilized to develop an improved version of an existing cTnAAb assay and a sensitive cTnI assay free of this specific analytical interference. The results of the thesis showed that approximately one in 10 patients with suspected ACS have detectable amounts of cTnAAbs in their circulation and that cTnAAbs can inhibit cTnI determination when targeted against the binding sites of assay antibodies used in its immunological detection. In the light of these observations, the risk of clinical misclassification caused by the presence of cTnAAbs remains a valid and reasonable concern. Because the titers, affinities and epitope specificities of cTnAAbs and the concentration of endogenous cTnI determine the final effect of circulating cTnAAbs, appropriately sized studies on their clinical significance are warranted. The new cTnI and cTnAAb assays could serve as analytical tools for establishing the impact of cTnAAbs on cTnI testing and also for unraveling the etiology of cTn-related autoimmune responses.

Yksilöarvot, konformisuus, sitoutuminen ja vastavuoroisuus yritysarvojen toteutumisen selittäjinä

Yritysarvojen toteutumisesta ei raportoidun tieteellisen tutkimuksen perusteella ole toistaiseksi tehty empiiristä tutkimusta, jossa yritysarvojen toteutumista selittävinä tekijöinä tarkasteltaisiin yhtäaikaisesti henkilöstön yksilöarvoja ja konformisuutta, yritykseen sitoutumista, yritykseltä saatua tukea sekä yritystä kohtaan koettua velvollisuuden tunnetta. Tässä tutkimuksessa analysoitiin edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta kohdeyrityksen yritysarvojen toteutumiseen yksilönäkökulmasta sekä koko yrityksen että sen eri toimialojen osalta. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa yritysarvojen toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä tekijöiden vaikuttavuutta kohdeyrityksessä yritysarvojen toteutumisen tehostamiseksi. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena suomalaisessa kaupanalan yrityksessä. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin yrityksen henkilöstölle suunnattuna strukturoituna kyselynä ja saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti. Tutkimustulosten perusteella merkittävimmät tekijät tapausyrityksen yritysarvojen toteutumisessa olivat koettu yritykseltä saatu tuki sekä velvollisuuden tunne yritystä kohtaan. Tarkastellussa aineistossa nämä tekijät selittivät yritysarvojen toteutumisen vaihtelusta 23 - 29 prosenttia toimialasta riippuen. Yksilöarvot ja konformisuus selittivät yritysarvojen toteutumisen vaihtelusta enintään kymmenen prosenttia. Yritykseen sitoutumisen selitysosuus puolestaan oli enintään viisi prosenttia affektiivisen sitoutumisen merkityksen ollessa suurempi kuin jatkuvuuteen perustuvan sitoutumisen.

Henkilöstön sitouttaminen strategiaprosessiin

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten henkilöstö sitoutetaan strategiaprosessiin sekä laatia henkilöstön sitouttamissuunnitelma johdon ja esimiesten työvälineeksi. Tutkimuksessa henkilöstön sitouttamista tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma tarkastelee henkilöstön sitouttamista riippumatta siitä, mikä heidän asemansa organisaatiossa on. Toinen näkökulma tarkastelee esimiehen sitouttamista ja sitä kuinka esimies voi sitouttaa johdettavansa. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa, jossa ensimmäisessä vaiheessa luotiin viitekehys strategiaprosessista ja henkilöstön sitouttamisesta. Toisessa vaiheessa suoritettiin kysely tutkimuksen kohdeorganisaatiolle sekä tuloksia analysoitiin ristiintaulukoimalla henkilöstöryhmien kesken. Kolmannessa vaiheessa suoritettiin haastatteluja kohdeorganisaation esimiehille. Tutkimuksen tulokset olivat yhdenmukaisia viitekehyksen mukaan, sillä kohde-ryhmän mukaan henkilöstön sitouttaminen tapahtuu parhaiten osallistamisella. Osallistuminen strategiaprosessiin ja sen eri vaiheisiin, vaikuttaa positiivisesti siihen, kuinka henkilöstö sitoutuu strategiaan. Tutkimustulosten ja viitekehyksen perusteella laadittu sitouttamissuunnitelma on hyödynnettävissä organisaatioiden strategiatyötä ja -prosessia suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Vanhempien psyykkinen hyvinvointi ja kiintymyksen kehittyminen keskosvauvaan Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutusprojektin jälkeen

Tutkimuksen aiheena oli tutkia keskoslapsen vanhemman psyykkistä hyvinvointia ja kiintymyksen kehittymistä vauvaan keskosen sairaalahoidon aikana sekä kotiutumisen jälkeen. Tarkoituksena oli selvittää, oliko vanhempien välillä eroa masennuksen, tehohoitoympäristöstä aiheutuvan stressin ja kiintymyksen kehittymisessä keskoseen, ja muuttuivatko nämä ajan kuluessa. Lisäksi haluttiin selvittää liittyivätkö masennus, stressi ja kiintymys toisiinsa. Tutkimusaineisto koostui alle 34 raskausviikolla syntyneistä 55 keskosista ja heidän vanhemmistaan (48 äitiä ja 36 isää), jotka olivat osallistuneet Vanhemmat vahvasti mukaan (VVM) -evaluaatiotutkimukseen. Tutkimusaineistoa kerättiin kyselylomakkeilla kolmessa eri mittauspisteessä: 7±3 vuorokautta syntymästä, kotiutusajankohtana ja keskoslapsen korjatussa kuuden kuukauden iässä. Masennusta arvioitiin EPDS-mittarin (Edinburgh Postnatal Depression Scale) avulla kaikissa kolmessa aikapisteessä. Tehohoitoympäristöstä aiheutuvaa stressiä arvioitiin PSS:NICU-mittarilla (Parental Stressor Scale: Neonatal Intensive Care Unit) ja kiintymyksen kehittymistä keskosvauvaan BABY & YOU -mittarilla kahdessa ensimmäisessä mittauspisteessä. Vanhempien kokema masennus oli vähäistä, sillä keskoslapsen korjatussa kuuden kuukauden iässä 2,9 % äideistä oli masentuneita. Äidit kokivat isiin verrattuna enemmän masennusta, ja vanhempien masennus väheni syntymästä keskosen korjattuun kuuden kuukauden ikään. Vanhemmat kokivat tehohoitoympäristöstä aiheutuvan kokonaisstressin vähäisenä (äideillä ka=1,89 kh=0,52; isillä ka=1,56 kh=0,52). Äidit kokivat isiä enemmän stressiä syntymäaikapisteessä, ja äitien kokonaisstressi väheni keskosen kotiutusajankohtaan mennessä. Vanhempien kokonaisstressi tehohoitoympäristöstä korreloi hyvin vahvasti masennuksen kanssa kaikissa aikapisteissä, ja yksittäisenä eniten stressiä aiheuttavana tekijänä vanhemmat kokivat erossaolon vauvastaan. BABY & YOU -mittarilla arvioituna äidit kokivat isiä enemmän huolta ja eroahdistusta keskosvauvastaan. Syntymäaikapisteessä huoli keskosesta korreloi positiivisesti masennuksen kanssa. Äidit kokivat vähemmän masennusta, stressiä ja huolta keskosestaan, mikäli raskausaika oli ollut onnellinen. Vanhempien vähäinen masennus ja stressi voivat mahdollisesti liittyä VVM-koulutusprojektiin, jonka tavoitteena oli antaa vanhemmille vahva emotionaalinen tuki vauvansa hoitoon.

“Why share in uncertain conditions?” Factors of individual level knowledge sharing in offshoring cases

The objective of this Master’s Thesis was to research factors influencing and enhancing individual level knowledge sharing in offshore projects which often involve uncertainty of the knowledge provider’s own future. The purpose was to understand why individuals are willing to share their knowledge under these kinds of circumstances. In addition the goal was to identify obstacles to interpersonal knowledge sharing in order to understand how to mitigate their influence. The research was conducted as a qualitative multiple case study in a global IT company, and the data was gathered using semi-structured personal theme interviews within two different offshore projects. In order to a gain a wider perspective on the matter, some management representatives were interviewed as well. Data was analysed with the inductive content analysis method. Results of the study indicate that individuals are willing to share their knowledge despite of uncertainty if they are motivated, if they are provided with opportunities to do so, and if they have skills, competence and experience to share their knowledge. A strong knowledge sharing culture in the organization or team also works as a strong incentive for individual level knowledge sharing. The findings suggest that even under uncertain conditions it is possible to encourage people to share their knowledge if uncertainty can be decreased to a bearable level, a robust and personal connection and relationship between the knowledge provider and acquirer can be created and suitable opportunities for knowledge sharing are provided. In addition, based on the results the support and commitment of management and HR in addition to favourable environmental circumstances play an essential role in building a bridge between the knowledge provider and acquirer in order to create a virtual environment and space for knowledge sharing: Ba.

Johtajan vuorovaikutusosaaminen suomalais-venäläisessä esimies-alaissuhteessa

The participants in the dynamic Finnish working environment are expected to display communication skills, which is emphasized when different cultures meet. The objective of this thesis was to study the required interpersonal communication competence of leaders in a Finnish-Russian superior-subordinate relationship. The leadership was approached from a communicational perspective where leadership emerges in a dyadic relationship between leader and subordinate. The research was conducted as a qualitative case study. The data was gathered from interviews in the target organization. Four superiors and five of their subordinates were interviewed. The qualitative data gathered from the interviews was analyzed by theory-driven content analysis. The representative data was organized and coded in order to establish the main categories, which form a basis of the conclusions of the thesis. Interpersonal communication competence has a significant role alongside substance in leadership. The superiors in the workplace perceive communication as contextual. The findings indicate that there are certain tensions in the relationship between the superiors and their subordinates. The tensions are described as distance, collectiveness and emotions, and verbal expression and understanding. Leadership communication competence is about finding a balance between the tensions based on cultural differences. From the interpersonal communication research tradition point of view, the efficient and appropriate communication competence in this context consists of the knowledge of tensions and challenges, as well as the ability to manage cultural tensions and the motivation to react positively to cultural differences.

Hiljainen tieto pääomaksi ikääntyneiden hoitotyössä - hoitohenkilöstön kokemuksia

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kanssa työskentelevän hoitohenkilökunnan kokemuksia ja näkemyksiä hiljaisesta tiedosta, hiljaisen tiedon siirtymisessä käytetyistä menetelmistä kokeneemmalta hoitohenkilökunnalta vähemmän kokeneelle hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksessa käytettiin tarkoituksenmukaista otantamenetelmää. Kohdejoukko (N=13) koostui yhden kaupungin alueen hoitohenkilökunnasta, joka työskenteli ympärivuorokautisen laitoshoidon yksiköissä. Hoitohenkilökuntaa edustavat ammattilaiset olivat terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, perushoitajia ja lähihoitajia. Aineisto kerättiin haastattelemalla tutkimusta varten kehitetyllä avoimella teemahaastattelurungolla ja haastattelut analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että hiljainen tieto kehittyy pääosin työvuosien, erilaisten työkokemusten ja elämänkokemuksen myötä. Monipuolista kokemusta omaava hoitohenkilökunta käyttää hiljaista tietoa jokapäiväisessä työskentelyssään. Hiljainen tieto hoitotyössä näkyy varmuutena, ammatillisuutena, korkeana työmoraalina, kollegiaalisuutena ja potilaan edunvalvontana. Luonteenpiirteet, kuten nöyryys, rauhallisuus, rohkeus ja luovuus kuvasivat hiljaista tietoa omaavaa hoitajaa. Hiljainentieto työyhteisössä luodaan yhdessä, mutta siihen tarvitaan myös uutta ja ajan tasalla olevaa tietoa. Hiljaista tietoa siirretään pääosin hoitajan omalla esimerkillä. Tärkeintä oli sekä hoitamisen asenteen siirtäminen että työssä käyttäytymisen ja ammatillisen toiminnan siirtämisen tärkeys, ei taitojen tai kykyjen opettaminen. Hiljainen tieto on siirtynyt kokeneemmalta hoitajalta vähemmän kokeneelle, kun tiedon saajan asenne ja toiminta ovat muuttuneet vastuullisiksi. Halu vastaanottaa tietoa tai antaa tietoa koettiin sekä estävänä että edistävänä tekijänä hiljaisen tiedon siirtymiselle. Myös tietoa vastaanottavan huono asenne korostui estävänä tekijänä. Esimiehellä on vahva avainasema hiljaisen tiedon siirtämisen edistävänä tekijänä. Hyvä esimies haluaa hyödyntää kokeneita hoitajia oman yksikkönsä kehittämistyössä. Monipuolisen ja pitkän työkokemuksen omaava hoitohenkilökunta tunnistaa hiljaisen tiedon omassa työskentelyssään. Otollisessa ja arvostavassa työympäristössä kokeneet hoitajat haluavat jakaa ja siirtää eteenpäin hiljaista tietoaan. Hiljaista tietoa ja hoitajien monipuolista kokemusta yhdessä uuden tiedon kanssa tulisi hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa ja erilaisissa yksiköissä. Hyödyntämällä hiljaista tietoa voitaisiin kehittää potilashoitoa, vähentää hoitokustannuksia sekä järkeistää ja organisoida hoitotyötä eri yksiköissä. Hiljaisen tiedon siirtäminen ja käyttö yksiköissä vaatii vahvan esimiehen, joka tukee ja on läsnä. Taitava esimies osaa käyttää henkilökuntansa vahvuuksia ja osaa hyödyntää kokeneita hoitajia hoitotyön kehittämisessä.

Moniammatillinen, ammattiryhmien välinen ja ammattirajat ylittävä yhteistyö erikoissairaanhoidossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuoltoalan eri ammattiryhmien, fysioterapeuttien, puheterapeuttien, sairaanhoitajien ja toimintaterapeuttien muodostamien tiimien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä erikoissairaanhoidossa. Erilaisten yhteistyötä kuvaavien käsitteiden käytön epäjohdonmukaisuus moniammatillisen yhteistyön viitekehyksessä ja se, ettei käsitettä ole hoitotyön kontekstissa lopullisesti määritelty, oli myös pohjana tälle tutkimukselle, jonka avulla pyrittiin määrittelemään yhteistyötä kuvaavia käsitteitä tarkemmin erikoissairaanhoidossa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat fysioterapeutit, puheterapeutit, sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit, jotka tekevät yhteistyötä erilaisissa tiimeissä eräässä erikoissairaanhoidon sairaalassa eteläisessä Suomessa. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluna (n=6) haastatteluun osallistuneiden osallistujien kokonaismäärän ollessa 24. Aineisto analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällön analyysillä. Tutkimuksen tuloksena saatiin haastateltavien kokemuksiin perustuvia moniammatillisen yhteistyön, ammattiryhmien välisen yhteistyön ja ammattirajat ylittävän yhteistyön eri muotojen ominaispiirteitä, joita ilmeni kaikissa osallistuneissa ryhmissä eri painotuksin. Jokainen ryhmä oli kehittänyt toimintaansa tarpeitaan vastaavasti, mutta optimaalista tasoa ei kaikissa ryhmissä ole saavutettu. Yhteistyössä osallistujat kokivat erilaisia tekijöitä, joilla oli merkitystä niin työntekijälle, potilaan saamalle palvelulle kuin organisaation tuottamalle palvelulle. Toisaalta moniammatillinen yhteistyömuoto sujuessaan tuki yksittäisen työntekijän suoriutumista omassa tehtävässään. Kirjallisuudessa moniammatillisuutta merkitsevää käsitteistöä oli määritelty, mutta selkeää varmuutta käsitteistön yhtenevyydestä ei voitu saada. Erityisesti merkityseroja esiintyi moniammatillisuuden käsitteissä silloin kun käsiteltiin ammattien välistä (-professional) ja ammattialojen välistä (-disciplinary) toimintaa ja niiden merkitystä yhteistyössä. Tutkimus antaa uutta tietoa eri ammattiryhmien käytännön tason työskentelyssä moniammatillisen yhteistyön eri muodoista ja yhteistyön eri muotojen mahdollisuudesta toimia terveydenhuollon palveluissa sekä potilaan, yksittäisen työntekijän kuin organisaation parhaaksi.

Decision making and decision support in service systems

This thesis is a literature study that develops a conceptual model of decision making and decision support in service systems. The study is related to the Ä-Logi, Intelligent Service Logic for Welfare Sector Services research project, and the objective of the study is to develop the necessary theoretical framework to enable further research based on the research project results and material. The study first examines the concepts of service and service systems, focusing on understanding the characteristics of service systems and their implications for decision making and decision support to provide the basis for the development of the conceptual model. Based on the identified service system characteristics, an integrated model of service systems is proposed that views service systems through a number of interrelated perspectives that each offer different, but complementary, implications on the nature of decision making and the requirements for decision support in service systems. Based on the model, it is proposed that different types of decision making contexts can be identified in service systems that may be dominated by different types of decision making processes and where different types of decision support may be required, depending on the characteristics of the decision making context and its decision making processes. The proposed conceptual model of decision making and decision support in service systems examines the characteristics of decision making contexts and processes in service systems, and their typical requirements for decision support. First, a characterization of different types of decision making contexts in service systems is proposed based on the Cynefin framework and the identified service system characteristics. Second, the nature of decision making processes in service systems is proposed to be dual, with both rational and naturalistic decision making processes existing in service systems, and having an important and complementary role in decision making in service systems. Finally, a characterization of typical requirements for decision support in service systems is proposed that examines the decision support requirements associated with different types of decision making processes in characteristically different types of decision making contexts. It is proposed that decision support for the decision making processes that are based on rational decision making can be based on organizational decision support models, while decision support for the decision making processes that are based on naturalistic decision making should be based on supporting the decision makers’ situation awareness and facilitating the development of their tacit knowledge of the system and its tasks. Based on the proposed conceptual model a further research process is proposed. The study additionally provides a number of new perspectives on the characteristics of service systems, and the nature of decision making and requirements for decision support in service systems that can potentially provide a basis for further discussion and research, and support the practice alike.

Organisaatiomuutoksen vaikutus työhyvinvointiin : - yksilötyöskentelystä tiimeihin ja toimihenkilöstä esimieheksi

Tutkimus oli toimeksianto Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy:ltä. Kohdeorganisaatio on vuosina 2011-2014 käynyt läpi muutosta, jossa henkilökunta on jaettu työskentelytiimeihin ja tiimit ovat saaneet uudet lähiesimiehet, jotka toimivat myyntipäällikköinä. Muutos koski koko henkilökuntaa. Osa henkilökunnasta aloitti tiimityöskentelyn ja osa sai kokonaan uuden toimenkuvan myyntipäällikkönä. Tämä tutkimus tarkastelee muutoksen vaikutuksia siis kahdesta eri näkökulmasta, jotka ovat tiimityöskentely ja myyntipäällikköjen työskentely. Tutkimuksen keskiössä oli kohdeorganisaatiossa tapahtuvan muutoksen vaikutus työhyvinvointiin. Tutkimuksessa haluttiin saada selville, miten muutosprosessi oli henkilökunnan näkökulmasta edennyt ja kuinka muutos vaikutti tiimien ja myyntipäälliköiden työhyvinvointiin muuttuneen esimiestyöskentelyn, tiimityöskentelyn ja työyhteisön viestinnän muutosten kannalta. Tutkimus toteutettiin triangulaationa. Myyntitiimit haastateltiin kyselylomakkeilla ja myyntipäälliköt teemahaastatteluilla. Lisäksi vertailtiin kohdeorganisaatiossa jo aiemmin toteutettujen henkilöstökyselyjen tuloksia ennen ja jälkeen muutoksen. Kyselylomakkeista ja teemahaastattelumateriaalista tuli jonkin verran saman kaltaisia tuloksia. Muutos oli vaikuttanut osittain positiivisesti henkilöstön työhyvinvointiin. Positiivista vaikutusta edesauttaviksi seikoiksi koettiin muun muassa tiimintyöskentely ja ennen kaikkea kokemusten jakaminen tiimin kesken sekä tiimiltä saatu tuki. Henkilöstö koki myös, että nykyinen lähiesimies on helpommin tavoitettavissa ja tälle pystyy avautumaan asioista entistä paremmin. Myyntipäälliköt kokivat uuden työnkuvansa innostavana ja suhtautuivat muutoksen positiivisesti. Myös viestinnän koettiin parantuneen ja palaverit todettiin hyväksi viestintäkanavaksi. Haasteena työhyvinvoinnille koettiin muutoksen tuoma kiristynyt aikataulu, joka aiheutti sekä myyntitiimeille että myyntipäälliköille ongelmia ajankäytön suhteen. Myyntipäälliköt kokivat puutteita uuteen tehtävään kouluttamisessa. Lisäksi tutkimuksen tuloksista selvisi, että muutosprosessiin osallistaminen oli vähäistä, eikä muutosviestintä toiminut toivotulla tavalla.

Varusmiesten palvelusmotivaation yhteydessä olevat tekijät peruskoulutuskaudella Ilmasotakoulussa

Palvelusmotivaatioon liittyvien tekijöiden selvittäminen on tärkeää, jotta varusmiesten palvelusajasta saadaan mahdollisimman suuri hyöty niin varusmiehille kuin puolustusvoimillekin. Motivoitunut varusmies haluaa oppia uusia asioita ja näin ollen hän sisäistää oppimansa paremmin. Huonolla motivaatiolla oleva varusmies saattaa vain pakon edessä tehdä käsketyt tehtävät, mutta itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen on hyvin pinnallista. Tämä tutkimus käsittelee varusmiesten palvelusmotivaatioon yhteydessä olevia tekijöitä peruskoulutuskaudella Ilmasotakoulussa. Tutkimuksen päämääränä on selvittää mihin suuntaan varusmiesten palvelusmotivaatio kehittyy peruskoulutuskauden aikana ja mitkä tekijät ovat yhteydessä kehitykseen. Tutkimusongelmat ovat: 1. Mitkä tekijät ovat yhteydessä palvelusmotivaatioon peruskoulutuskauden aikana? 2. Mikä on palvelusmotivaation suuntaus peruskoulutuskauden aikana? Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista menetelmää. Strukturoidun lomakekyselyn ja tilastollisen analyysin avulla pystyttiin selvittämään palvelusmotivaation kehityksen suuntaus ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Kyselylomakkeen puolistrukturoitu osuus antoi tarkempia perusteluja ja selityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat Maslow’n ja Alderferin tarveteoriat. Tarpeet koostuvat toimeentulotarpeista, liittymistarpeista ja kasvutarpeista. Toisin kuin Maslow, näkee Alderfer tarpeiden välillä eräänlaisen kiertokulun, jolloin alemman tason tarpeen ei tarvitse olla täysin tyydytetty, jotta voidaan siirtyä tyydyttämään ylemmän tason tarpeita. Varusmiehet kokivat parhaiten tyydytetyksi heidän toimeentulo- ja liittymistarpeet. Ulkoisista tekijöistä vain joukkueenjohtajan toiminta tyydytti varusmiesten kasvutarpeita. Tutkittava joukko koostui Ilmasotakouluun varusmiespalvelukseen astuneista alokkaista, jotka olivat astuneet palvelukseen saapumiserässä 2/13. Saapumiserästä valittiin tutkimukseen yhteensä 83 varusmiestä. Valinta tehtiin siten, että jokaisesta kolmesta fyysisen kunnon tasoryhmästä valittiin tutkimukseen yksi joukkue. Tutkimuksen perusteella palvelusmotivaatio ei muutu merkittävästi peruskoulutuskauden aikana. Suurin yhteys varusmiesten palvelusmotivaatioon on tutkimuksen perusteella perheeltä ja puolisolta saatu tuki, sekä joukkueenjohtajan, kouluttajien ja varusmiesjohtajien toiminta. Myös yhteishenki koettiin positiivisena yhteytenä palvelusmotivaatioon.

Kouluttajien kokemuksia itsemääräämisteorian näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan kouluttajien kokemuksia perusyksikön sosiaalisesta ympäristöstä psykologisten perustarpeitten täyttymisen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka perusyksikkö työympäristönä mahdollistaa kouluttajien psykologisten perustarpeiden tyydyttämisen. Tutkimukselle asetettiin kaksi alakysymystä, joiden tarkoituksena oli selvittää, kuinka kouluttajat kokevat perustarpeidensa tyydyttyvän työympäristössään ja mitkä asiat perusyksikössä tukevat ja mitkä asiat heikentävät perustarpeiden täyttymistä. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jossa haastateltiin neljää noin 30-vuotiasta neljästä seitsemään vuotta työelämässä ollutta kouluttajaa. Teemat muodostettiin psykologisten perustarpeiden mukaan ja haastattelussa käytettiin apuna työympäristön psykologisten perustarpeiden mittaamiseen kehitettyä kysymyssarjaa. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen ja tyypiteltiin tutkimuksen taustateorian ja apuna käytetyn haastattelukysymyksistä muodostetun analyysirungon ympärille. Tutkimuksen löydökset tulkittiin itsemääräämisteorian näkökulmasta. Tutkimuksessa selvisi, että ammattitaidon ollessa vähäinen, perusyksikkö työympäristönä mahdollistaa hyvin psykologisten perustarpeiden täyttymisen. Työkokemuksen myötä autonomian ja kompetenssin tarpeiden täyttymisen havaittiin heikkenevän kun yhteisöllisyyden tarpeen havaittiin tyydyttyvän edelleen hyvin. Esimiehellä havaittiin olevan suuri vaikutus autonomian ja kompetenssin tarpeen täyttymiselle. Tärkeimmät autonomian ja kompetenssin tyydyttämistä vaikeuttavat asiat olivat samana pysyvät työtehtävät ja niiden haasteettomuus sekä esimiehen kontrolloiva käyttäytyminen. Lisäksi työn tekemisestä saadun palautteen havaittiin olevan yhteydessä koettuun kompetenssiin. Esimiehen negatiivista vaikutusta autonomian ja kompetenssin tarpeen tyydyttymiseen voidaan vähentää antamalla kouluttajille vastuuta, huomioimalla kouluttajan ammattitaito ohjeita annettaessa, perustelemalla päätökset ja kierrättämällä kouluttajia eri tehtävissä.

Perusyksikön päällikkö : manageri vai leaderi?

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rauhan ajan perusyksikön päällikön johtamistoimintaa asioiden ja ihmisten johtamisen näkökulmista. Perusyksikön päällikkö on keskeisessä roolissa puolustusvoimien joukkotuotantotehtävän toteuttamisessa. Päällikkö toimii yksikössään johtajana, esimiehenä ja pää-kouluttajana. Totutun johtaja–esimies jaottelun mukaan päällikkö hoitaa johtajan roolissa yksikkönsä hallintoa, esimiehen roolissa hän on esimerkkinä ja muutoksen alullepanijana sekä pääkouluttajana kas-vattaa, valmentaa ja kouluttaa alaisiaan – varusmiehiä ja henkilökuntaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, onko perusyksikön päällikkö asioiden vai ihmisten johtaja. Tutkimus-tehtävään vastattiin selvittämällä ensiksi, miten päällikkö jakaa omat ja varapäällikkönsä tehtävät, mitkä asiat vaikuttavat tehtävien jakamiseen sekä esiintyykö tehtävien jaossa ongelmia, haasteita tai häiriöitä. Tämän jälkeen tutkimustuloksiin ja tutkimuksen taustateoriaan tukeutuen vastattiin tutkimustehtävään. Tutkimuksen taustaoletukset ovat fenomenologis-hermeneuttiset, tapaustutkimuksen toimiessalähestymistapana. Empiirisen aineiston tiedonantajina toimi viisi perusyksikön päällikköä Kainuun pri-kaatista. Aineisto kerättiin survey-kyselyllä ja teemahaastattelulla. Kyselyaineisto analysoitiin laskemal-la tehtävämääriä ja suhdelukuja. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen. Tutkimustulosten mukaan päälliköiden työtehtävät painottuvat enemmän asioiden kuin ihmistenjohtamistehtäviin. Tehtävämääriä tarkastellessa päälliköistä kolme viidestä tekee tai osallistuu noin kak-sinkertaiseen määrään tehtäviä kuin varapäälliköt. Tehtävien jakamiseen eniten vaikuttaa se, että onko tehtävänhoitaja vakioitu vai onko tehtävä ennalta-arvaamaton. Vakioitujen tehtävien jakoon eniten vai-kuttavat päällikön henkilökohtaiset mieltymykset sekä kuka on sopivin ja kenen työnkuvaan tehtävän hoitaminen parhaiten sopii. Ennalta-arvaamattoman tehtävän hoitajaksi päällikkö joutuu usein valitse-maan henkilön, joka pystyy tehtävän hoitamaan ja joka on sillä hetkellä käytettävissä. Suurimmat on-gelmat, haasteet ja häiriöt tehtävien jaossa esiintyvät sijaisjärjestelyjen, tehtävien paljouden ja resurssi-en puutteen sekä epävirallisten organisaatioiden vuoksi. Keskeisimpänä johtopäätöksenä havaitaan, että päällikkö pystyy hoitamaan kaikki tehtävänsä asioiden johtamiselle tunnusomaisella johtamiskäyttäytymisellä, kun taas ihmisten johtamisen ominaispiirteitä joihinkin tehtäviin on vaikea yhdistää. Leadership-muotoinen ihmisten johtaminen yleensä ymmärre-tään tapahtuvan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kahden ihmisen välillä. Tällöin leadership-termi ymmärretään johtajuudeksi. Johtajuutta on vaikea käsittää tapahtuvan, jos päällikkö on yksinään toimis-tossansa tekemässä esimerkiksi henkilökunnan työaikasuunnitelmaa. Sen sijaan termi leadership ym-märrettäessä ihmisten johtamiseksi, on ilmeistä, että päällikkö voi olla suuri ihmisten johtaja, vaikka hänen työtehtävistänsä 99 prosenttia olisi asioiden johtamistehtäviä. Asioiden johtamistehtäviä on mah-dollista tehdä ihmisten johtamisen ulottuvuudet huomioiden.

Arvopohjainen hinnoittelu teollisilla markkinoilla

Kandidaatintyön aihe oli arvopohjainen hinnoittelu teollisilla markkinoilla. Tavoitteena oli löytää arvopohjaisen hinnoittelun eri muodot ja arvopohjaista hinnoittelua estävät päätekijät kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta aikaisempiin tutkimuksiin aiheesta. Työ toteutettiin tutustumalla lukuisiin artikkeleihin, joiden pohjalta itse työtä lähdettiin kirjoittamaan. Työssä määriteltiin yleisimmät kolme hinnoittelumallia: Kustannuspohjainen, kilpailijalähtöinen ja arvopohjainen hinnoittelumalli. Arvopohjainen hinnoittelu jaettiin vielä neljään alakategoriaan; performanssi- ja lisenssipohjaiseen, sekä kermankuorinta- ja penetraatiohinnoitteluun. Arvopohjaisen hinnoittelun toteuttamiseen liittyviä ongelmia löydettiin viisi kappaletta: Tuotteen arvon määrittäminen, arvon kommunikointi, markkinasegmentointi, myyntihenkilöstön johtaminen sekä ylimmän johdon tuki. Näihin ongelmiin löydettiin ratkaisuja useasta eri lähteestä. Työn johtopäätökseksi saatiin, että arvopohjainen hinnoittelu, sen haasteista huolimatta, on oikein toteutettuna nykyisistä päähinnottelumalleista kaikista kannattavin. Täten yrityksen, joka haluaa hinnoitella tehokkaasti, tulisi pyrkiä arvopohjaiseen hinnoittelumalliin ja saada hintansa toteutumaan

Kognitiiviset kartat operatiivisen ketjuliiketoimintajohtamisen taustalla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset ajattelumallit korostuvat menestyksekkäässä ketjuliiketoimintajohtamisessa tasapainotetun tuloskortin eri näkökulmien osalta. Tutkimuskohteena olivat kuusi päivittäistavarakaupan ketjuliiketoiminnan asiakasrajapinnassa työskentelevää Osuuskauppa Keskimaan S-marketpäällikköä. Ajattelua tutkittiin kognitiivisesta näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää, kognitiivista kartoitusta hyödyntäen. Karttojen rakentamiseen käytetty tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin mielen sisäisten skeemojen ja kognitiivisten karttojen kautta päätöksenteonteorioihin. Tutkimuksen tulosten perusteella asiakasnäkökulmassa menestyminen edellyttää liikeideaa kunnioittavaa ja konseptin tinkimättömään toteuttamiseen keskittyvää johtamisajattelua. Henkilöstönäkökulmassa menestyminen korostaa kokonaisvaltaisen esimiestyön ja moniulotteisten vuorovaikutussuhteiden merkitystä, joiden ilmeneminen on kognitiivisia rakenteita ja prosesseja monimuotoisempi kokonaisuus. Prosessinäkökulmassa menestyminen edellyttää selkeiden ohjeiden vaalimiseen ja niiden johtamiseen keskittyvää ajattelutapaa. Menestys talousnäkökulmassa kokoaa tuloskortin eri näkökulmat yhteen, korostaen kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyttä sekä toimialan ja ketjuliiketoiminnan business-logiikan ymmärtämisen merkitystä osana operatiivista ketjuliiketoimintajohtamista. Lisäksi tutkimus vahvistaa aiempien tutkimustulosten mukaisesti, että kognitiivisen kartan rikkaudella, yhtenäisyydellä, johdonmukaisuudella, kartan sisältämien suorituskykymittareihin viittaavien mainintojen määrällä sekä esimiehen kokemalla vaikutusmahdollisuudella on yhteys liiketoimintamenestyksen kanssa. Kokonaisuutena päivittäistavarakaupan ketjuliiketoiminnan menestyksekkäässä johtamisessa näyttää korostuvan rationaalisuutta ja loogisuutta korostava ajattelutapa, joka tukeutuu vahvasti ketjuliiketoiminnan perusprosesseihin.