Urbaania energiaa. Suvilahden, Hanasaaren A- ja Vuosaaren voimalaitokset osana helsinkiläistä kaupunkiympäristöä

Tutkimus koostuu kolmen Helsingissä sijaitsevan, kolmena eri aikakautena, 1910-, 1950- ja 1990-luvuilla, rakennetun voimalaitoksen arkkitehtuurista ja rakennustyypistä sekä niiden eroista ja erityisyyksistä samoin kuin näiden voimalaitosten roolista ja vaikutuksesta Helsingin kaupunkisuunnitteluun ja -rakentamiseen, kaupunkikuvaan sekä ympäristöestetiikkaan. Tutkimus on rajattu koskemaan erityyppisten voimalaitosten osalta yksinomaan kolmea helsinkiläistä kaupungissa sijaitsevaa voimalaitosta, Suvilahtea, Hanasaari-A:ta ja Vuosaaren A- ja B-laitoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää sekä periaatteessa että edellä mainittujen kolmen esimerkkikohteen kautta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet kunkin voimalaitoksen arkkitehtuuriin ja rakennustyyppiin kunakin aikakautena. Kaupunkivoimalan olennaiset elementit ovat korkea savupiippu, mittava polttoainevarasto sekä massiiviset rakennusmassat, jotka vaativat runsasta maankäyttöä. Toiseksi tutkimuksessa paneudutaan kaupunkisuunnitteluun laitoksen sijoittumisen osalta sekä ajallisesti että paikallisesti. Kolmanneksi selvitetään kaupunkikuvallisia ja ympäristöesteettisiä seikkoja, sekä niiden vaikutusten kehitystä voimalaitoksen toteutuksen ja nykyhetken kesken. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, miten Helsingissä sijaitseva voimalaitos arkkitehtuuriltaan, rakennustyypiltään ja sijoitukseltaan on soveltunut ja jatkossa soveltuu kaupunkisuunnittelun kannalta kaupunkikuvallisesti sekä ympäristöesteettisesti kyseiseen kaupunkiympäristöön. Tutkimus selvittää myös sitä ilmeistä ristiriitaa, joka syntyy kaupungin kehittyessä ja laajentuessa, jolloin voimalaitos infrastruktuurinsa ja useimmiten suunnattoman kokonsa vuoksi edustaa pysyvyyttä rakentuvan alueen sisällä. Tässä yhteydessä tutkimuksessa pohditaan esimerkkikohteiden avulla voimalaitoksen säilyttämistä puoltavia rakennustaiteellisia arvoja, mahdollista korvattavuutta, ja siinä yhteydessä haetaan vastauksia jäljelle jäävälle laitosrakennukselle kaupunkisuunnittelun kannalta asetettavista uusiokäytön vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Tutkimuksen metodologia on sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti historiallinen, esimerkkikohteita käsiteltäessä tarvittavassa määrin myös mikrohistoriallinen.

Mikroyrityksen ja tilitoimiston välisten prosessien kehittäminen sähköistämisen avulla

Tämä tutkielma käsittelee mikroyrityksen ja tilitoimiston välistä yhteistyötä sekä sen edistämistä sähköistämisen keinoin. Aihetta käsitellään ulkoistamisen näkökulmasta, jolloin taloushallinnon prosessit käsittävät tilitoimiston ja yrityksen välisen tiedonvaihdon ja yhteistyön. Tutkielmassa käsitellään taloushallinnon roolia ja prosesseja sekä taloushallinnon ulkoistamisen teoreettisia lähtökohtia. Tämän jälkeen syvennytään taloushallinnon sähköistämiseen sekä sen etuihin ja haittoihin. Aiheita pyritään käsittelemään sekä yleisellä tasolla että mikroyritysten näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on teorian ja empiirisen tutkimuksen avulla selvittää, millaisia sähköisiä keinoja valitun kohdeyrityksen ja tilitoimiston yhteistyön kehittämiseen on tarjolla ja kuinka nämä keinot edistäisivät osapuolten välistä yhteistyötä. Työssä käytetty tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen ja tutkittavaa ilmiötä on tarkasteltu tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin kohdeyrityksen omistajayrittäjältä keskusteluin sekä kohdeyrityksen käyttämälle tilitoimistolle sähköpostitse lähetetyllä kyselyllä. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että sähköisistä menetelmistä on saatu apua esimerkiksi kuittikirjanpidossa. Käytössä olevien sähköisten palveluiden määrää sen sijaan voitaisiin vähentää ainakin poistamalla yksi laskujenhallintaohjelma käytöstä. Tämä edistäisi tositteiden kulkua yritykseltä kirjanpitäjälle ja samalla päästäisiin eroon myös yhdestä käyttöominaisuuksiltaan kehnosta laskujenhallintajärjestelmästä. Toisaalta todettiin, että ydinongelmat eivät loppujen lopuksi liity heikkoon teknologiaan vaan ihmisten välisiin suhteisiin eivätkä nämä ongelmat ole ratkaistavissa teknologian keinoin.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tapaus: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry

Hyväntekeväisyysorganisaatiot tarvitsevat toimintansa rahoittamiseen lahjoittajia. Yksityishenkilöiden lahjoittamiskäyttäytymisen ymmärtäminen ja tunteminen on tärkeää, ja auttaa hyväntekeväisyysorganisaatioita markkinointitoimenpiteiden ja varainhankinnan suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hyväntekeväisyyteen lahjoittavien lahjoittamiskäyttäytymistä sekä arvojen ja sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutusta siihen. Tarkempi tutkimuskysymys on: miten lahjoittajan arvot ja sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuskysymys sisältää kolme osa-ongelmaa: 1) Miten lahjoittamiskäyttäytymistä voidaan kuvata? 2) Miten lahjoittajan arvot vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? 3) Miten lahjoittajan sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuksen tapausorganisaationa on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sargeantin lahjoittajien käyttäytymisen mallista (1999) ja Schwartzin arvoteoriasta (1992) sekä aiemmasta tutkimuksesta lahjoittamiskäyttäytymisestä, arvoista ja sosio-demografisista ominaisuuksista. Teoriaosan lopuksi esitellään tutkimusmalli. Tutkimuksessa selitettävänä tekijänä on lahjoittamiskäyttäytyminen, joka määriteltiin neljän dimension mukaan: lahjoituskohde, lahjoitettu määrä, lahjoittamistiheys ja lahjoittamistapa. Selittävinä tekijöinä tarkastellaan Schwartzin arvoteorian mukaisia 56 yksittäistä arvoa, jotka tiivistyvät tässä tutkimuksessa yhdeksäksi arvoulottuvuudeksi: Itseohjautuvuus, virikkeisyys, mielihyvä, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus/perinteet, hyväntahtoisuus ja universalismi. Lisäksi selittävinä tekijöinä tarkastellaan sosio-demografisista ominaisuuksista sukupuolta, ikää, tuloja ja koulutusta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kvantitatiiviseen tutkimukseen. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka oli esillä Kansanlähetyksen verkkosivuilla: suuressamukana.fi ja sekl.fi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen muun muassa ristiintaulukointia, khiin neliö –testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulosten mukaan lahjoittajan arvomaailmalla oli vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen. Lahjoittajien tärkeimpinä pitämät arvoulottuvuudet olivat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus/perinteet. Vähiten tärkeänä pidettiin valtaa ja mielihyvää. Eri kohteisiin lahjoittavien, eri määrän lahjoittavien ja eri tiheydellä lahjoittavien kesken oli eroja kahden tai kolmen arvoulottuvuuden suhteen. Sosio-demografisista tekijöistä sukupuolella ja koulutuksella ei ollut vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen, mutta iällä ja tuloilla oli

Tutkimusaineistot biteiksi ja kiertoon – Digitaalisen kuratoinnin soveltaminen tutkimuksessa

Pro gradu -tutkielma käsittelee digitaalisen kuratoinnin soveltamista tutkimuksessa ja erityisesti historiantutkimuksessa. Digitaalinen kuratointi voidaan ymmärtää digitaalisten aineistojen ylläpidoksi, säilyttämiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi uudelleenkäytön kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan alan historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta Suomessa ja kansainvälisesti. Keskiössä ovat digitaalisen kuratoinnin elinkaarimallin toiminta ja alan ammattilaisten näkemykset tulevaisuuden haasteista. Tutkielma palvelee historiantutkijoiden lisäksi laajemmin ihmistieteitä digitaalisissa tutkimusympäristöissä. Digitaalisten aineistojen lisääntyessä niiden käyttöön liittyy useita ongelmia. Tutkielmassa analysoidaan Digital Curation Centren (DCC) kehittämää digitaalisen kuratoinnin elinkaarimallia, joka jakautuu seitsemään toimintavaiheeseen. Näiden vaiheiden kautta on tarkoitus varmistaa, että digitaaliset aineistot ovat löydettävissä, luettavissa ja käytettävissä tutkimusta varten nyt ja tulevaisuudessa. Keskeisinä lähteinä on käytetty DCC:n verkkoarkistoa ja tutkija Ross Harveyn julkaisemaa teosta Digital Curation – a how-to-do-it manual (2010). Empiiristä osuutta työssä edustaa digitaalisen kuratoinnin tutkijoiden ja ammattilaisten haastattelut, jotka tehtiin alkuvuodesta 2016. Tutkielman teoreettisessa osuudessa on hyödynnetty hermeneuttista analyysia ja empiirisessä puolessa sovellettu osin tulevaisuuden tutkimuksessa käytettävää delfoi-menetelmää. Keskeinen tutkimustulos on, että digitaalinen kuratointi soveltuu tutkimukseen ja aineistojen käyttöön yleisenä ohjeistuksena. Historiantutkimuksen näkökulmasta elinkarimalli seuraa monissa kohdin tutkimuksen kulkua ja on näin sovellettavissa tieteenalaan helposti. Haastatteluosuudesta nousee esille, että digitaalisten aineistojen kuratointi on vielä monissa maissa alkutekijöissään. Haasteita tulevaisuudessa ovat resurssien kaventuminen ja teknisen osaamisen heikko taso. Digitaalinen kuratointi nähdään myös avainroolissa datatieteen yleistyessä yhteiskunnassa ja tieteellisen tutkimuksen parissa. Näin digitaalisen kuratoinnin tutkimusta voi laajentaa tulevaisuudessa eri analyysimenetelmien hyödyntämiseen eri tieteenalojen näkökulmista.

"I went through every hill in Korea until I got to Yalu river." Kokemuksen ja tilan kuvaus Korean sodassa (1950‒1953) palvelleiden yhdysvaltalaissotilaiden haastatteluissa

Korean sota on länsimaisessa historiantutkimuksessa yksi vähiten tutkittuja 1900-luvun sotia. Sotaa on tutkittu jonkin verran perinteisen sotahistorian näkökulmasta keskittyen sodan strategiaan ja taistelutilanteisiin. Oma tutkielmani pyrkii hahmottamaan Korean sotaa niin sanotun uuden sotahistorian näkökulmasta. Tässä pro gradussa tutkin Korean sodassa taistelleiden yhdysvaltalaisten sotilaiden kokemuksien kuvauksia keskittyen erityisesti tilan kuvaukseen. Tutkielmassani käytän aineistonani 2000-luvulla tehtyjä amerikkalaisten Korean sodan veteraanien haastatteluja. Etsin haastatteluista vastauksia siihen, minkälaisia kokemuksen kuvauksia liittyen tilaan, ympäristöön ja paikkaan Korean sodan veteraanit tuovat esille. Tutkielmassani määrittelen tilan olevan ensisijaisesti merkityksellistetty sijainti, johon liitetään subjektiivisia kokemuksia. Lähestyn haastateltujen veteraanien tilan kuvausta sen kautta, minkälaisia kokemuksia he tuovat esille. Haastattelut lähdeaineistona tarvitsevat avukseen muistitietotutkimusta, jota olen myös hyödyntänyt tutkielmassani. Tilaa hahmottelen useiden erilaisten teemojen kautta, kuten ympäristön, paikan, arjen kokemusten ja sosiaalisten suhteiden sekä kuoleman avulla. Veteraanit kertoivat haastatteluissaan useita kokemuksia, jotka voidaan hahmotella olevan osa tilan kokemusta. Erilaisia tilaan liittyviä veteraanien kuvailtuja kokemuksia olivat esimerkiksi juoksuhautojen kylmyys, vihollisten henkinen läheisyys sekä erilaiset nimetyt taistelupaikat, joihin yhdistettiin kokemuksia ja muistoja. Korean sota koetaan yhä niin sanottuna unohdettuna sotana, sillä se ei ole saavuttanut merkityksellistä asemaa amerikkalaisessa julkisessa muistissa ja tutkimustieto sodasta on varsin vähäistä verrattuna esimerkiksi Vietnamin sotaan. Tarkoituksenani on lähestyä Korean sotaa uudesta näkökulmasta, sillä tutkielmassani yhdistän sotahistorian ja tilan tutkimuksen.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen rajaturvallisuusjärjestelmät

Tutkimuksessa oli tarkoitus vertailla Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen rajaturvallisuusjärjestelmiä keskenään. Tutkimusongelmana oli kysymys: ”Mitä eroja / yhtäläisyyksiä on Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen rajaturvallisuusjärjestelmillä ja miksi?” Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin turvallisuuden ja etenkin rajaturvallisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin asiakirjatutkimuksena julkisia lähteitä käyttäen. Euroopan unionissa rajaturvallisuus on osa sisäistä turvallisuutta. Rajaturvallisuudella tarkoitetaan lähinnä henkilöihin kohdistuvaa valvontaa. Tärkeimmät Euroopan unionin rajaturvallisuuteen kohdistuvat uhkat ovat terrorismi, laiton maahanmuutto, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa. Euroopan unionin rajaturvallisuusjärjestelmä rakentuu vapaalle liikkuvuudelle unionin sisällä ja neliportaiselle rajaturvallisuusjärjestelmälle. Unionin jäsenvaltiot vastaavat ulkorajojen valvonnasta, mutta nykyisin erityisesti nopean toiminnan rajainterventioryhmät mahdollistavat jäsenmaiden rajavalvontaviranomaisten toiminnan koko unionin alueella. Yhdysvalloissa rajaturvallisuus on osa kotimaan turvallisuutta, jonka tärkein tehtävä on terrorismin torjunta. Yhdysvalloissa rajaturvallisuuden käsite sisältää sekä henkilöiden että tavaroiden valvonnan eli ns. tullivalvonnan. Tärkeimmät uhkat ovat terrorismi, huumeet, joukkotuhoaseiden leviäminen, laiton maahanmuutto, ihmisten salakuljetus sekä tartuntatautien ja tuholaiseläinten leviäminen. Yhdysvaltojen rajaturvallisuusjärjestelmä perustuu tehokkaalle ja runsain teknisin apuvälinein tapahtuvalle rajojen valvonnalle etenkin Meksikon vastaisella rajalla. Myös Yhdysvaltojen rajojen valvonta aloitetaan ulkomailta ja ulotetaan sisämaahan. Rajaturvallisuuden uhkakuvat ovat hyvin pitkälti samanlaiset Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Terrorismin torjunta ja taloudelliset näkökohdat ovat Yhdysvalloissa Euroopan unionia huomattavasti korostetummin esillä. Hyvin samanlaisia ovat myös ne tavat, joilla rajojen valvontaa toteutetaan käytännössä. Yhdysvalloissa tehtävän toteuttaminen on kuitenkin yksinkertaisempaa, koska rajojen valvonnasta vastaa maalla yksi ja merellä yksi viranomainen. Euroopan unionissa jokaisella jäsenmaalla on omat kansalliset rajavalvontaviranomaisensa. Tämä tekee Euroopan unionin rajaturvallisuusjärjestelmästä Yhdysvaltojen järjestelmää kankeamman eikä tilanteeseen ole nähtävissä muutosta niin kauan kuin unioni pysyy valtioliittona ja jäsenvaltiot suvereeneina.

Palkitsemisen vaikutus kaupan alan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen

Palkitseminen on yksi keskeisimmistä työmotivaatioon ja työsuoritukseen vaikuttavista elementeistä. Tässä kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä laaditussa Pro gradu-tutkielmassa tutkitaan palkitsemisen vaikutusta kaupan alan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tutki-muksen kohdeorganisaation nykyisillä kokonaispalkitsemisen keinoista on merkittävin vaikutus myymälähenkilökunnan työmotivaatioon ja työsuoritukseen. Lisäksi tutkimus havinnollistaa, millaisilla muilla palkitsemisen keinoilla pystytään vaikuttamaan myymälähenkilökunnan työmotivaatioon siten, että sen vaikutus heijastuu positiivisena impulssina myös työntekijän työsuoritukseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu kokonaispalkitsemisen ja työmotivaation ympärille ja näkökulmia peilataan sekä yksilön kokeman oikeudenmukaisuuden, että yrityksen strategisen palkitsemisen näkökulmista. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että tulokseen sidottu palkitseminen on yksi keskeisimmistä työsuoritukseen vaikuttavista palkitsemisen elementeistä myyntityössä. Työsuoritukseen ja työmotivaatioon pystytään vaikuttamaan myös itsenäisellä työskentelytavalla, uramahdollisuuksilla ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksilla. Kohdeorganisaation kokonaispalkitsemisen mallia tulisikin muokata vastaamaan entistä paremmin näitä indikaattoreita, jotta kokonaispalkitsemisen malli toimisi strategisen palkitsemisen näkökulmasta mahdollisimman optimaalisella tavalla.

Poliittisen vallan jakautuminen Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksessa

Kuntaliitos tuo kuntien toimintaan ja niiden asukkaiden elämään monenlaisia muutoksia. Yksi vähäisimmistä ei ole liitoksen vaikutus edustuksellisen demokratian toteutumiseen: kunnan luottamustehtävät vähenevät, kilpailu niistä kiristyy ja valta jakautuu uudella tavalla. Tässä tutkielmassa asiaa on lähestytty vallan maantieteellisen jakautumisen ja kunnan eri osien alueellisen edustavuuden näkökulmasta. Vallan ja edustuksen mittareina toimivat kunnalliset luottamuspaikat valtuustossa, hallituksessa ja muissa kunnan toimielimissä. Lisäksi on selvitetty poliittisten päättäjien näkemyksiä kuntaliitoksen jälkeisestä vallankäytöstä ja liitoksen hyödyistä ja haitoista. Kyseessä on tapaustutkimus vuoden 2009 alussa toteutuneesta Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksesta. Aineistona ovat vuosien 2004, 2008 ja 2012 kunnallisvaalien tulokset, kuntahallinnon pöytäkirjat sekä tutkimuskuntien 19 pitkäaikaisen luottamushenkilön haastattelut. Tilasto- ja asiakirja-aineiston analysoinnissa on käytetty tilastollisia perusmenetelmiä, luokittelua ja taulukointia. Haastatteluaineisto on kerätty puhelimitse strukturoituna lomakehaastatteluna ja sitä on analysoitu kuvailun, luokittelun ja dikotomisen ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rakennuspuina toimivat yhtäältä kunnat, kuntarakenne ja kuntaliitostutkimus, toisaalta valta ja edustuksellisen demokratian instituutiot ja kolmantena poliittinen maantiede ja vaalimaantiede. Tutkimuksen lähtökohtana toimii kuntaliitoskuntien kunnallisvaaleja koskeva aiempi valtakunnallinen tutkimus, jonka mukaan kuntaliitosten reuna-alueet ovat usein vaaleissa saaneet kokoaan suuremman edustuksen uuden kunnan valtuustoon. Alueellinen edunvalvonta kunnallisvaaleissa tiivistyy ehdokasasetteluun, äänten keskittämiseen ja alueperustaiseen äänestämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksen jälkeen kunnan poliittinen valta ei ole jakautunut tasapuolisesti, vaan jurvalaiset ovat olleet luottamuselimissä yliedustettuina. Keskeiset syyt yliedustukseen löytyvät ehdokasasettelusta ja äänten onnistuneesta keskittämisestä. Haastattelujen tulokset osoittavat selkeitä eroja kurikkalaisten ja jurvalaisten päättäjien käsityksissä koskien vallan jakautumista, käyttöä ja kuntaliitoksen alueellisia vaikutuksia.

Hätähuuto internetissä – Internet-sensuurin eettisten argumenttien tarkastelu: Case Cleanfeed Iso-Britannia

Uudet teknologiat mahdollistavat uusia kommunikaatiotapoja, mutta myös uusia tapoja sensuroida kommunikaatiota. Sananvapaus on perinteisesti levännyt vapaan journalismin ja sanomalehtien hartioilla, mutta internet-sivujen, blogikirjoitusten ja sosiaalisen median myötä ajatusten julkaiseminen globaalisti on entistä helpompaa. Ei kuitenkaan ole varmaa, että julkaistut ajatukset tavoittavat yleisönsä. Valtioiden lisääntyvästi harjoittama internet-sensuuri on siirtänyt sananvapauden haavoittuvimman kohdan painokoneista internet-yhteyksiin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella internet-sensuurin puolesta esitettyjen argumenttien eettisyyttä. Sensuurin puolesta esitetyt argumentit viittaavat yleensä tietyntyyppisen internet-sisällön, kuten pornografian, negatiivisiin vaikutuksiin, mistä syystä analyysissä käytetään Utilitaristista näkökulmaa. Iso Britanniassa käytetyn estolistan puolesta esitetyt argumentit otetaan tutkimuksen kohteeksi. Tämän tutkielman teoria pohjautuu Utilitarismin etiikkaan, sananvapauden filosofiaan ja internet-sensuurijärjestelmien tekniseen toimintaan. John Stuart Millin mukaan ihmisten sananvapautta ei tule rajoittaa, elleivät he estä muiden ihmisten mahdollisuuksia onneen. Tämän ajatuksen nojalla on tarpeellista tarkastella internet-sensuurijärjestelmien teknistä toteutusta, jotta niiden käytön todelliset seuraukset voidaan selvittää. Teknisistä järjestelmistä käytetään usein erilaisia metaforia, mutta metaforat voivat usein yliyksinkertaistaa teknisiä yksityiskohtia tai esittää niitä väärässä valossa, eivätkä tätä syystä riitä analyysin pohjaksi. Tutkielman löydökset näyttävät, että internet-sensuurin hyväksi esitetyt argumentit eivät ole päteviä Utilitaristisen analyysin pohjalta. Tutkitun internet-sensuurijärjestelmän utiliteetti on negatiivinen ja huonompi kuin filtteröimättömän internet-yhteyden utiliteetti. Aikuissisällön aiheuttamaa vaaraa lapsille on liioiteltu, ja lapsuuden suojelemiseksi rakennetuissa järjestelmissä on suuret mahdollisuudet väärinkäytölle ja tahattomille negatiivisille seurauksille. Sananvapaus on yhteiskuntamme perusta. Se on työkalu konfliktien luomiseksi ja selvittämiseksi rakentavalla tavalla yhteisten totuuksien löytämiseksi. Tutkitut argumentit eivät anna erioikeuksia sensuuriin.

Varsinaissuomalaisten nuorten kouluhyvinvointi ja sen muutokset vuosina 2008 - 2012

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Varsinais-Suomalaisten 9.luokkalaisten nuorten kouluhyvinvointia vuosina 2008, 2010 ja 2012. Tutkimuksen aineisto koostuu Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Cyrin, Nuoret luupin alla -tutkimusaineistoihin edellä mainituilta vuosilta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 4946 nuoren vastauksesta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Varsinais-suomen alueella asuvat nuoret, jotka olivat vastanneet Nuoret luupin alla –tutkimukseen vuosina 2008, 2010 ja 2012. Kouluhyvinvointia tutkitaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) kouluhyvinvointimallia apuna käyttäen. Kouluhyvinvointimallista käytetään niitä osatekijöitä, jotka ovat rinnastettavissa Allardtin (1976) hyvinvointiteorian osatekijöihin (having, loving, being), joihin myös Konun kouluhyvinvointimalli perustuu. Kouluhyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) luoman kouluhyvinvointimallin kolmea osatekijää; koulun olosuhteita, sosiaalisia suhteita koulussa sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia koulussa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten kouluhyvinvoinnissa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia tutkimusvuosina. Nuorten varsinaissuomalaisten oppilaiden kokemusten suunta kouluhyvinvoinnista on ollut parempaan päin. Tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten sekä asuinpaikan mukaan löytyy eri kouluhyvinvoinnin osatekijöissä eri tutkimusvuosina. Maaseudulla asuvat oppilaat kokivat koulunolosuhteet paremmiksi kahtena ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta erot ovat tasaantuneet viimeiseen tutkimusvuoteen tultaessa. Asuinpaikka ei vaikuttanut oppilaiden kokemuksiin itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista koulussa eikä kokemuksiin opettajien ja oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista. Asuinpaikka vaikutti oppilaiden kokemuksiin oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista, vain keskimmäisenä tutkimusvuotena siten, että maaseudulla asuvat oppilaat kokivat suhteet paremmiksi. Sukupuolten välillä oli eroja koetuissa koulun olosuhteissa kahtena viimeisenä tutkimusvuotena, siten että ensin pojat kokivat koulun olosuhteet paremmiksi ja viimeisenä tutkimusvuotena tytöt kokivat olosuhteet paremmiksi. Pojat kokivat myös itsensä toteuttamisen mahdollisuudet koulussa paremmiksi kahtena viimeisenä tutkimusvuotena. Sukupuolten kokemuksissa oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta opettajien ja oppilaiden sosiaaliset suhteet pojat kokivat tilastollisesti merkitsevästi paremmiksi kaikkina tutkimusvuosina.

“Ulkona on se kaikki luonto ympärillä ja sisäl on nää seinät.” Tutkimus alkuopetusikäisen lapsen luontosuhteesta ja ulkona oppimisen kokemuksista

Tutkimuksen aiheena on toisen luokan oppilaiden luontosuhde sekä heidän kokemuksensa ulkona oppimisesta. Aiempien tutkimusten mukaan lapset viettävät nykypäivänä yhä vähemmän vapaa-aikaa ulkona. Lisäksi useista tutkimuksista käy ilmi lasten ja nuorten luonnosta vieraantuminen ja luontosuhteen heikkeneminen. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia luontosuhteita alkuopetusikäisillä on ja miten he kokevat ulkona oppimisen. Ulkona oppimista on tutkittu kansainvälisesti jo melko paljon ja siitä saatavat hyödyt muun muassa motivaation ja hyvinvoinnin kannalta ovat tulleet esiin tutkimuksissa. Tutkimuksen aihe on siis tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, mutta Suomessa vielä melko vähän tutkittu. Tutkimus toteutettiin eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa ja siihen osallistui kaksi 2. luokkaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: alkukyselystä, teemahaastatteluista ja piirroksista. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksen ensimmäisenä päätuloksena voidaan esittää, että lasten luontosuhde on melko kahtiajakautunut positiivisiin ja luonnosta vieraantuneisiin. Toisena päätuloksena voidaan esittää, että ulkona oppiminen koetaan enemminkin retkeksi kuin perinteiseksi oppitunniksi. Ulkona oppimisen kokemukset olivat vähäisiä, mutta kauttaaltaan positiivisia. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kotiympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen muodostumisessa, sillä monilla positiivisesti luontoon suhtautuvilla oli paljon vapaa-ajan luontokokemuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa luontosuhteen vaikuttavan suhtautumiseen ulkona oppimista kohtaan. Ulkona oppimisen kokemukset liittyivät enemmän siihen, mitä on tehty ja suurin osa oppilaista koki ulkona oppimisen mielekkäänä, vaikka vapaa-ajan luontokokemuksia olisi ollut hyvin vähän. Aineistosta kävi ilmi oppilaiden kiinnostus tutkivaa ja toiminnallista oppimista kohtaan sekä kokemukset syvällisemmästä oppimisesta konkreettisen tekemisen ansiosta. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta, että ulkona oppiminen voi olla hyvä lisä opetukseen hyvinvoinnin, motivoinnin sekä käytännön taitojen oppimisen kannalta.

Valkoinen kattaus – fajanssi-, posliini- ja piiposliinisirpaleita vanhasta Turusta

Tässä tutkielmassa esitellään Turun keskustasta, Aboa Vetus & Ars Nova –museon alueelta arkeologisissa kaivauksissa talteen otetut fajanssi-, posliini- ja piiposliinilöydöt. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä aineiston pohjalta selvittämään, millaisista esineistä kyseinen aineisto muodostuu, mistä niitä on Turkuun eri aikoina hankittu ja mitä löydöt kertovat asukkaiden sosio-ekonomisesta asemasta ja kulutuskäyttäytymisestä 1600–1800-luvuilla. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 716 löytönumerosta, jotka on otettu talteen alueen kaivauksissa vuosina 1994–2008. Näistä 32 % on fajanssilöytöjä, 15 % posliinia ja loput 53 % piiposliinilöytöjä. Löytöjen analyysi perustui visuaaliseen tarkasteluun, jossa otettiin huomioon astian savimassan väri ja koostumus, lasite ja mahdollinen koristelu. Astiatyyppi pyrittiin selvittämään palan profiilin, kaarevuuden ja muiden määrittävien piirteiden avulla. Löydön ajoitus perustettiin esineen piirteiden vuoksi löydön kontekstitietoihin sekä mahdollisiin tehdasleimoihin ja muihin merkintöihin itse esineessä. Varhaisimmat tunnistetut löydöt ajoittuivat mitä luultavimmin 1600-luvulle ja olivat kiinalaista posliinia sekä hollantilaista fajanssia. Ne kertovat Ruotsin suurvalta-ajan kaukokaupan lisäksi aikansa muoti-ilmiöistä ruokapöydässä. Tutkimuksen keskiöön nousivat kuitenkin pääasiassa 1800-luvulle ajoittuvat piiposliinilöydöt, joita oli yli puolet tutkimusaineistosta. Niiden joukossa on koristeltua ja koristelematonta käyttökeramiikkaa kuten lautasia ja kahviastiaston osia. Esineiden joukosta pystyi tunnistamaan englantilaisia tehtaita sekä monia omana aikanaan laajalle levinneitä koristeaiheita ja –kuvia. Löytöaineisto osoittaa, että Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueen asukkaiden kulutusmallit ovat ainakin keramiikan osalta noudattaneet yleiseurooppalaista trendiä 1600–1800–luvuilla. Samalla aineiston kautta pääsee käsiksi tuon ajan varhaiseen keramiikkateollisuuteen. Tutkielma pyrkii osoittamaan, millaisen monipuolisen lähteen myös 1800-luvun piiposliinilöydöt muodostavat arkeologiselle tutkimukselle.

Nauta, näätä vai näyttää? Diftongien ja pitkien vokaalien havaitseminen ja tuottaminen suomen kielen alkeiskurssilla

Suomenoppijoiden ääntämistä ei ole tutkittu vielä tarkasti. Esittelen työssäni kielenoppimisen osa-alueita, jotka koskevat ääntämistä erityisesti diftongien ja pitkien vokaalien osalta. Foneettinen tietoisuus kielestä on avuksi sekä opettajalle että oppijalle. Informantteina on 24 suomen alkeiskurssin opiskelijaa: kuusi Ranskasta ja Saksasta, viisi Italiasta ja neljä Espanjasta ja Unkarista. Tutkimuksen aineistona on viisi sanasanelua kolmen viikon alkeiskurssilta ja nauhoitus kurssin lopusta. Tarkastelen oppijoiden tuotoksia sekä kirjallisesta että nauhoitetusta aineistosta. Tutkimuskohteenani on kielenpiirteet, jotka on todettu haasteellisiksi vieraskielisille suomenoppijoille jo aiemmissa tutkimuksissa. Havainnoin erikielisten oppijoiden tuloksia ja vertailen eri äidinkieltä puhuvien tuotoksia toisiinsa. Tavoitteenani oli selvittää, mitkä diftongit ja pitkät vokaalit ovat informanteille vaikeimpia ja millaisia variantteja informantit äänteistä tuottavat. Vaikeimmiksi vokaaleiksi osoittautuivat suomen omaperäiset ä ja ö sekä sellaiset diftongit tai pitkät vokaalit, jotka sisältävät kyseisiä äänteitä. Eri äidinkielisten oppijoiden tuottamat äänteiden variantit vaihtelevat.

Patient-perceived health-related quality of life during recovery after total hip arthroplasty – a 6-month follow-up study

Potilaiden käsitys terveyteen liittyvästä elämänlaadusta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisenä toipumisaikana – kuuden kuukauden seurantatutkimus Tässä kaksivaiheisessa seurantatutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden käsitystä terveyteen liittyvästä elämänlaadusta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisenä toipumisaikana. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena oli sekä kuvailla potilaiden kokemuksia potilaana olosta, saamastaan hoidosta ja terveyspalveluorganisaatiosta että analysoida aikaisempien tutkimusten perusteella leikkauksen tuloksia potilaan kannalta. Toisessa vaiheessa tarkoituksena oli arvioida potilaiden kokemaa elämänlaatua leikkauksen jälkeen, ja sitä vaikuttivatko primaaritulokset (fyysinen toimintakyky, kipu, ahdistus) tai taloudelliset seuraukset (potilaiden itsensämaksamat kustannukset, palvelujen käyttö) terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdolliset kriittiset ajankohdat tai tekijät, jotka saattavat hidastaa toipumista ja siten huonontaa potilaiden elämänlaatua. Tätä tietoa voidaan käyttää hoitotyössä kun suunnitellaan sopivaa hoitoa ja tukea toipumisajalle. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa primaarileikkaukseen tulevat potilaat (n = 17) kuvailivat teemahaastatteluissa kokemuksiaan kahdesti leikkauksen jälkeen. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Lisäksi 17 tutkimusartikkelista analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla leikkauksen tuloksia potilaalle, tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ja käytetyt tutkimusmetodit. Toisessa vaiheessa primaari- tai revisioleikkaukseen tulevat potilaat (n = 100) arvioivat leikkauksen tuloksia kuuden kuukauden ajan leikkauksen jälkeen: terveyteen liittyvää elämänlaatua, primaarituloksia ja taloudellisia seurauksia. Aineisto kerättiin erilaisilla mittareilla: Sickness Impact Profile, Finnish Version, Stait-Trait Anxiety Inventory, ja Numeric Rating Scale. Lisäksi käytettiin tätä tutkimusta varten tehtyjä kyselylomakkeita: Fyysinen toimintakyky-mittari, Palvelujen käyttö-mittari ja Kustannusmittari. Tutkimuksen toiseen vaiheen tulokset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu parani ja kipu lievittyi leikkauksen jälkeen ja fyysinen toimintakyky lisääntyi toipumisaikana. Positiivisista muutoksista huolimatta potilaat kokivat ahdistusta samassa määrin kuin ennen leikkaustakin. Palvelujen käyttö vaihteli toipumisajan kuluessa ja potilaiden maksamissa kustannuksissa oli suuria vaihteluita. Fyysisen toimintakyvyn lisääntyminen ja kivun lieveneminen paransivat terveyteen liittyvää elämänlaatua. Sen sijaan huonompi elämänlaatu toipumisaikana oli yhteydessä suurempaan palvelujen käyttöön, kun taas kustannuksilla ei ollut yhteyttä elämänlaatuun. Potilaiden ominaispiirteet tulisi ottaa enemmän huomioon suunniteltaessa sopivaa leikkauksenjälkeistä hoitoa ja tukea. Potilaat tarvitsevat yksilöllisiä ohjeita, sillä monet taustatekijät (esim. ikä, sukupuoli, preoperatiivinen kipu, siviilisääty, ja leikkaustyyppi) vaikuttavat toipumiseen.