Urbaania energiaa. Suvilahden, Hanasaaren A- ja Vuosaaren voimalaitokset osana helsinkiläistä kaupunkiympäristöä

Tutkimus koostuu kolmen Helsingissä sijaitsevan, kolmena eri aikakautena, 1910-, 1950- ja 1990-luvuilla, rakennetun voimalaitoksen arkkitehtuurista ja rakennustyypistä sekä niiden eroista ja erityisyyksistä samoin kuin näiden voimalaitosten roolista ja vaikutuksesta Helsingin kaupunkisuunnitteluun ja -rakentamiseen, kaupunkikuvaan sekä ympäristöestetiikkaan. Tutkimus on rajattu koskemaan erityyppisten voimalaitosten osalta yksinomaan kolmea helsinkiläistä kaupungissa sijaitsevaa voimalaitosta, Suvilahtea, Hanasaari-A:ta ja Vuosaaren A- ja B-laitoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää sekä periaatteessa että edellä mainittujen kolmen esimerkkikohteen kautta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet kunkin voimalaitoksen arkkitehtuuriin ja rakennustyyppiin kunakin aikakautena. Kaupunkivoimalan olennaiset elementit ovat korkea savupiippu, mittava polttoainevarasto sekä massiiviset rakennusmassat, jotka vaativat runsasta maankäyttöä. Toiseksi tutkimuksessa paneudutaan kaupunkisuunnitteluun laitoksen sijoittumisen osalta sekä ajallisesti että paikallisesti. Kolmanneksi selvitetään kaupunkikuvallisia ja ympäristöesteettisiä seikkoja, sekä niiden vaikutusten kehitystä voimalaitoksen toteutuksen ja nykyhetken kesken. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, miten Helsingissä sijaitseva voimalaitos arkkitehtuuriltaan, rakennustyypiltään ja sijoitukseltaan on soveltunut ja jatkossa soveltuu kaupunkisuunnittelun kannalta kaupunkikuvallisesti sekä ympäristöesteettisesti kyseiseen kaupunkiympäristöön. Tutkimus selvittää myös sitä ilmeistä ristiriitaa, joka syntyy kaupungin kehittyessä ja laajentuessa, jolloin voimalaitos infrastruktuurinsa ja useimmiten suunnattoman kokonsa vuoksi edustaa pysyvyyttä rakentuvan alueen sisällä. Tässä yhteydessä tutkimuksessa pohditaan esimerkkikohteiden avulla voimalaitoksen säilyttämistä puoltavia rakennustaiteellisia arvoja, mahdollista korvattavuutta, ja siinä yhteydessä haetaan vastauksia jäljelle jäävälle laitosrakennukselle kaupunkisuunnittelun kannalta asetettavista uusiokäytön vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Tutkimuksen metodologia on sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti historiallinen, esimerkkikohteita käsiteltäessä tarvittavassa määrin myös mikrohistoriallinen.

The study consists of the architecture and building types of three power plants in Helsinki, built in three different eras, in the 1910s, the 1950s and the 1990s, of their differences and special features, as well as of their roles and impacts on urban planning and building, townscape and environmental aesthetics of Helsinki. The study is limited to apply to only three urban power plants out of various types of power plants. These three plants are located in the City of Helsinki: Suvilahti, Hanasaari A, and Vuosaari A and B together. The primary purpose of the study is, in principle and through the above-mentioned three example plants, to clarify matters that have had an impact on the architecture and building type of each power plant in each era, to establish the features typical of the architecture and building type of the time. The essential features of the power plant are the high chimney, wide storage of solid fuel and massive buildings. Secondly, the study focuses on urban planning with respect to the location of the plants in terms of time and place. Thirdly, the study examines townscape and environmentally aesthetic issues and the development of their impact in relation to the implementation of the power plant and the present day. The study also investigates the suitability of the architecture, building type and location of a power plant situated in Helsinki for the particular urban environment in terms of townscape and environmental aesthetics in urban planning. The study also investigates the inevitable con ict that arises when the city develops and expands, in which case the power plant represents stability within the area under construction due to its infrastructure and, in most cases, its huge size. In this context, it will be also debated, using the example locations, the architectural values in support of the conservation and possible replaceability of the power plant. In that connection, the study also looks for answers regarding the requirements and possibilities of reusing the remaining power plant buildings with respect to urban planning. The methodology of the study is historical concerning both quality and quantity. When examining the examples the methodology is also microhistorical.