Visualization of aqueous shunt position and patency using anterior segment optical coherence tomography.

PURPOSE: To describe the use of anterior segment optical coherence tomography (AS-OCT) to clarify the position and patency of aqueous shunt devices in the anterior chamber of eyes where corneal edema or tube position does not permit a satisfactory view. DESIGN: Noncomparative observational case series. METHODS: Four cases are reported in which aqueous shunt malposition or obstruction was suspected but the shunt could not be seen on clinical examination. The patients underwent AS-OCT to identify the position and patency of the shunt tip. RESULTS: In each case, AS-OCT provided data regarding tube position and/or patency that could not be obtained by slit-lamp examination or by gonioscopy that influenced management. CONCLUSIONS: AS-OCT can be used to visualize anterior chamber tubes in the presence of corneal edema that precludes an adequate view or in cases where the tube is retracted into the cornea. In such cases, AS-OCT is useful in identifying shunt patency and position, which helps guide clinical decision making.

A new locus for congenital cataract, microcornea, microphthalmia, and atypical iris coloboma maps to chromosome 2.

OBJECTIVE: To report a novel phenotype of autosomal dominant atypical congenital cataract associated with variable expression of microcornea, microphthalmia, and iris coloboma linked to chromosome 2. Molecular analysis of this phenotype may improve our understanding of anterior segment development. DESIGN: Observational case study, genome linkage analysis, and gene mutation screening. PARTICIPANTS: Three families, 1 Egyptian and 2 Belgians, with a total of 31 affected were studied. METHODS: Twenty-one affected subjects and 9 first-degree relatives underwent complete ophthalmic examination. In the Egyptian family, exclusion of PAX6, CRYAA, and MAF genes was demonstrated by haplotype analysis using microsatellite markers on chromosomes 11, 16, and 21. Genome-wide linkage analysis was then performed using 385 microsatellite markers on this family. In the 2 Belgian families, the PAX6 gene was screened for mutations by direct sequencing of all exons. MAIN OUTCOME MEASURES: Phenotype description, genome-wide linkage of the phenotype, linkage to the PAX6, CRYAA, and MAF genes, and mutation detection in the PAX6 gene. RESULTS: Affected members of the 3 families had bilateral congenital cataracts inherited in an autosomal dominant pattern. A novel form of hexagonal nuclear cataract with cortical riders was expressed. Among affected subjects with available data, 95% had microcornea, 39% had microphthalmia, and 38% had iris coloboma. Seventy-five percent of the colobomata were atypical, showing a nasal superior location in 56%. A positive lod score of 4.86 was obtained at theta = 0 for D2S2309 on chromosome 2, a 4.9-Mb common haplotype flanked by D2S2309 and D2S2358 was obtained in the Egyptian family, and linkage to the PAX6, CRYAA, or MAF gene was excluded. In the 2 Belgian families, sequencing of the junctions and all coding exons of PAX6 did not reveal any molecular change. CONCLUSIONS: We describe a novel phenotype that includes the combination of a novel form of congenital hexagonal cataract, with variably expressed microcornea, microphthalmia, and atypical iris coloboma, not caused by PAX6 and mapping to chromosome 2. FINANCIAL DISCLOSURE(S): The authors have no proprietary or commercial interest in any materials discussed in this article.

A novel cyclosporin a aqueous formulation for dry eye treatment: in vitro and in vivo evaluation.

PURPOSE: The aim of the present study was the in vitro and in vivo evaluation of a novel aqueous formulation based on polymeric micelles for the topical delivery of cyclosporine A for dry eye treatment. METHODS: In vitro experiments were carried out on primary rabbit corneal cells, which were characterized by immunocytochemistry using fluorescein-labeled lectin I/isolectin B4 for the endothelial cells and mouse monoclonal antibody to cytokeratin 3+12 for the epithelial ones. Living cells were incubated for 1 hour or 24 hours with a fluorescently labeled micelle formulation and analyzed by fluorescence microscopy. In vivo evaluations were done by Schirmer test, osmolarity measurement, CyA kinetics in tears, and CyA ocular distribution after topical instillation. A 0.05% CyA micelle formulation was compared to a marketed emulsion (Restasis). RESULTS: The in vitro experiments showed the internalization of micelles in the living cells. The Schirmer test and osmolarity measurements demonstrated that micelles did not alter the ocular surface properties. The evaluation of the tear fluid gave similar CyA kinetics values: AUC = 2339 ± 1032 min*μg/mL and 2321 ± 881.63; Cmax = 478 ± 111 μg/mL and 451 ± 74; half-life = 36 ± 9 min and 28 ± 9 for the micelle formulation and Restasis, respectively. The ocular distribution investigation revealed that the novel formulation delivered 1540 ± 400 ng CyA/g tissue to the cornea. CONCLUSIONS: The micelle formulation delivered active CyA into the cornea without evident negative influence on the ocular surface properties. This formulation could be applied for immune-related ocular surface diseases.

Detection of smuggled cocaine in cargo using MDCT.

OBJECTIVE: Smuggling dissolved drugs, especially cocaine, in bottled liquids is an ongoing problem at borders. Common fluoroscopy of packages at the border cannot detect contaminated liquids. The objective of our study was to develop an MDCT screening method to detect cocaine-containing vessels that are hidden between uncontaminated ones in a shipment. MATERIALS AND METHODS: Studies were performed on three wine bottles containing cocaine solutions that were confiscated at the Swiss border. Reference values were obtained by scans of different sorts of commercially available wine and aqueous solutions of dissolved sugar. All bottles were scanned using MDCT, and data evaluation was performed by measuring the mean peak of Hounsfield units. To verify the method, simulated testing was performed. RESULTS: Using measurements of the mean peak of Hounsfield units enables the detection of dissolved cocaine in wine bottles in a noninvasive and rapid fashion. Increasing opacity corresponds well with the concentration of dissolved cocaine. Simulated testing showed that it is possible to distinguish between cocaine-contaminated and uncontaminated wine bottles. CONCLUSION: The described method is an efficacious screening method to detect cocaine-contaminated bottles that are hidden between untreated bottles in cargo. The noninvasive examination of cargo allows a questionable delivery to be tracked without arousing the suspicion of the smugglers.

Efficient lentiviral gene transfer into corneal stroma cells using a femtosecond laser.

We investigated a new procedure for gene transfer into the stroma of pig cornea for the delivery of therapeutic factors. A delimited space was created at 110 mum depth with a LDV femtosecond laser in pig corneas, and a HIV1-derived lentiviral vector expressing green fluorescent protein (GFP) (LV-CMV-GFP) was injected into the pocket. Corneas were subsequently dissected and kept in culture as explants. After 5 days, histological analysis of the explants revealed that the corneal pockets had closed and that the gene transfer procedure was efficient over the whole pocket area. Almost all the keratocytes were transduced in this area. Vector diffusion at right angles to the pocket's plane encompasses four (endothelium side) to 10 (epithelium side) layers of keratocytes. After 21 days, the level of transduction was similar to the results obtained after 5 days. The femtosecond laser technique allows a reliable injection and diffusion of lentiviral vectors to efficiently transduce stromal cells in a delimited area. Showing the efficacy of this procedure in vivo could represent an important step toward treatment or prevention of recurrent angiogenesis of the corneal stroma.

Iontophoresis of dexamethasone in the treatment of endotoxin-induced-uveitis in rats.

The purpose of this study was to evaluate the efficacy of a Coulomb Controlled Iontophoresis system (CCI) in the local delivery of corticosteroids for the treatment of uveitis. The therapeutic efficacy of Dexamethasone (Dex) administered by CCI was compared to systemic injection and to topical application with the iontophoresis apparatus in the absence of electrical current. The evaluation was done in the treatment of the endotoxin-induced uveitis (EIU) model, and in the effect on TNF gene expression in the iris/ciliary body as well as in the retina and on TNF levels in aqueous humor and vitreous. Dex was administered either at the time of LPS injection or 5 hours later. For iontophoresis, we used a 1 ml reservoir-electrode covering the cornea, the limbus, and the first millimeter of the sclera. The applied electrical current was of 400 microA during four minutes with a total surface charge of 0.4 C cm-2. EIU was evaluated by clinical examination, by counts of intraocular inflammatory cells on histological sections, and by measuring the protein levels in the aqueous humor and in the vitreous. The TNF-alpha gene expression in the iris and ciliary body, and in the retina was evaluated by RT-PCR. The systemic effect of Dex delivered by CCI was evaluated on the level of serum TNF-alpha in EIU. Our results demonstrated that local administration of Dex by CCI inhibited anterior and posterior signs of intraocular inflammation as effectively as systemic administration, with no effect on systemic level of TNF. In the anterior and posterior segments of the eye, the protein exudation. TNF levels and the cellular infiltration were inhibited. The TNF-alpha gene expression was inhibited in the anterior as well as the posterior segment of the eye. No clinical nor histological damage were caused by the CCI apparatus. In conclusion, CCI administration of Dex allows for a therapeutic effect on the posterior as well as the anterior segment of the eye, and may present a viable alternative to systemic administration of glucocorticoids in severe ocular inflammations.

Le xeroderma pigmentosum et ses manifestations oculaires. A propos du premier cas camerounais [Xeroderma pigmentosum and its ocular manifestations. The first case in Cameroon].

We report a case of xeroderma pigmentosum in a 9-year-old back Cameroonian boy. The diagnosis was based on typical clinical presentation of the disease: cutaneous atrophy, hypepigmented macules, and areas of depigmentation on sun exposed regions of the skin. Multiple tumoral lesions were localized on the head. Ocular findings were also present: conjunctival hyperemia, peripheral corneal opacification. Excision of the tumors and potoprotection was proposed for this patient. The role of tribal black African marriage traditions in disease transmission is discussed.

Exploration of the visual system: Part 1: Dissection of the mouse eye for RNA, protein, and histological analyses

Due to the power of genetics, the mouse has become a widely used animal model in vision research. However, its eyeball has an axial length of only about 2 mm. The present protocol describes how to easily dissect the small rodent eye post mortem. This allows collecting different tissues of the eye, i.e., cornea, lens, iris, retina, optic nerve, retinal pigment epithelium (RPE), and sclera. We further describe in detail how to process these eye samples in order to obtain high‐quality RNA for RNA expression profiling studies. Depending on the eye tissue to be analyzed, we present appropriate lysis buffers to prepare total protein lysates for immunoblot and immuno‐precipitation analyses. Fixation, inclusion, embedding, and cryosectioning of the globe for routine histological analyses (HE staining, DAPI staining, immunohistochemistry, in situ hybridization) is further presented. These basic protocols should allow novice investigators to obtain eye tissue samples rapidly for their experiments.

Retentiopolymeerin optimointi täyteaineiden yhtäaikaisannostelussa

Kirjallisuusosassa perehdyttiin retentioaineisiin ja täyteaineisiin sekä retentioaineiden ja rainanmuodostusolosuhteiden vaikutukseen retentioon, vedenpoistoon ja paperin ominaisuuksiin. Tarkemmin kirjallisuusosassa keskityttiin täyteaineiden esiflokkaukseen, retentiopolymeerin adsorptioon sekä retentiopolymeerien ja täyteaineiden annostelutapoihin. Kokeellisessa osassa tutkittiin sarjaa retentiopolymeerejä, joiden varaustiheys ja moolimassa muuttuivat. Yksi polymeereistä oli kahdesta polymeeristävalmistettu suoladispersio ja yksi modifioitu kationinen PAM. Näillä polymeereillä käytiin läpi koesarjoja, joissa muutettiin täyteaineen annosteluaikaa retentiopolymeerin annosteluajan pysyessä vakiona. Lähinnä vertailtiin keskenään perinteistä annostelua, jossa täyteaine annosteltiin paljon ennen retentiopolymeeriä,ja yhtäaikaista annostelua, jossa molemmat annosteltiin yhtä aikaa lähellä perälaatikkoa. Kokeet tehtiin MBF-laitteella, jolla pystytään paperikonetta vastaaviin pulsaatiotaajuuksiin ja sillä voidaan valmistaa tasoviirakoneella valmistetunpaperin kaltaisia laboratorioarkkeja. Valmistetuista arkeista tutkittiin retentioita ja paperiteknisiä ominaisuuksia. Laboratoriokokeiden perusteella yhtäaikainen annostelu antoi paremmat täyteaineretentiot verrattaessa perinteiseen annosteluun lähes kaikissa koesarjoissa. Varsinkin lyhytketjuiset polymeerit näyttivättoimivan hyvin yhtäaikaisannostelulla, mikä saattaisi johtua siitä, että lyhyt reagointiaika sulpun kanssa on lyhytketjuisille polymeereille edullinen, sillä silloin polymeeriketjun konformaatio ei ehdi asettua liian alhaiseksi ja ketjun toimintakyky säilyy parempana. Polymeerin varaustiheyden kasvaessa riittävästi laski täyteaineretentio seuraavissa tapauksissa: SC-massa + kaoliini ja SC-massa +GCC kummallakin annostelulla sekä SC-massa + PCC A perinteisellä annostelulla. Hienopaperimassalla samaa trendiä noudatti täyteaine GCC kummallakin annostelulla, kun taas PCC H:ta käytettäessä paranivat täyteaineretentiot molemmilla annosteluilla. Retentiopolymeerin moolimassan kasvaessa riittävästi kääntyi täyteaineretentio laskuun täyteaineilla GCC ja kaoliini, kun käytettiin SC-massaa. Hienopaperimassalla GCC noudatti tätä samaa taipumusta. Sen sijaan SC-massalla PCC A:takäytettäessä täyteaineretentio puolestaan nousi hieman moolimassan kasvaessa. Näin kävi myös hienopaperimassalla, kun täyteaineena käytettiin PCC H:ta. Käytettäessä SC-massaa, perinteisellä annostelulla saatiin parempi tai yhtä hyvä valonsironta kuin yhtäaikaisella annostelulla kaikilla täyteaineilla. Tämä saattaisi johtua siitä, että yhtäaikaisannostelulla on muodostunut suurempia täyteaineflokkeja, mikä on alentanut valoa sirottavia pintoja. Täyteaineista korkeimmat valonsirontakertoimet antoi PCC A ja alhaisimmat kaoliini. PCC A:lla oli kapein partikkelikokojakauma, mikä korottaa paperin valonsirontaa. Hienopaperimassalla valonsirontakerroin ja opasiteetti suurenivat GCC-pitoisuuden kasvaessa kummallakin annostelulla, mikä voisi johtua täyteainepartikkelien antamasta paremmasta sironnasta. Yhtäaikaisella annostelulla saavutettiin huomattavasti paremmat valonsironnan arvot perinteiseen annosteluun verrattuna. PCC H-pitoisuuden kasvaessa suurenivat myös valonsirontakerroin ja opasiteetti kummallakin annostelulla. PCC H antoi korkeammat valonsirontakertoimet kuin GCC. PCC omaa suuremman valonheijastusluvun kuin GCC, minkä vuoksi se antaa paremmat valonsirontakertoimen arvot. PCC H:n partikkelikokojakauma oli myös kapeampi kuin GCC:n, mikä mahdollisti paremman valonsironnan ja opasiteetin saavuttamisen.

Kuivatusmenetelmien vaikutus heatset offset- ja syväpainetun SC-paperin laatuun

Työssä tutkittiin heatset offset- ja syväpainetun SC-paperin painojäljen laatua, kun koepaperikoneella valmistetun SC-paperin valmistuksessa käytettiin eri kuivatus-menetelmiä. Erityisesti kiinnostus kohdistui eri kuiva-ainepitoisuuksissa käytetyn ilmakuivatuksen aiheuttamiin painojäljen laatuvaikutuksiin. Painojäljen lisäksi työssä tarkasteltiin pohjapaperin ominaisuuksia kuivatuksen jakalanteroinnin jälkeen. Perinteisen sylinterikuivatuksen kuivatuskapasiteettia voidaan nostaa kuivattamalla paperia kuuman ilman avulla, jolloin paperin haihdutusnopeus nousee yli viisinkertaiseksi sylinterikuivatukseenverrattuna. Ilmakuivatus voidaan sijoittaa välittömästä kuivatusosan alkuun ennen ensimmäistä kuivatussylinteriä tai korkeampaan kuiva-ainepitoisuuteen sylinterikuivatuksen keskelle. Kuivattua paperia tarkasteltaessa kuuman ilman avulla kuivatun paperin ominaisuudet poikkesivat huokoisuuden ja öljynabsorption suhteen sylinterikuivatusta paperista sekä heatset offset- että syväpainopaperilla. Kalanterointi tasoitti koepisteiden välisiä muutoksia. Kalanteroidusta paperista havaittiin, että ilmakuivatuksen sijoittuminen välittömästi puristimen jälkeen kasvatti paperin molempien pintojen opasiteettia. Vastaavasti paperin tiheys kasvoi, kun paperia kuivattiin kuumalla ilmalla sekä ennen sylinterikuivatusta että sylinterikuivatuksen keskellä. Yhteistä ilmakuivatuksen käytölle kaikissa koepisteissä oli paperin huokoisuuden pieneneminen. Heatset offsetpainoprosessissa käytettävä kostutusvesi asettaa paperin kuitu-karhenemiselle vaatimuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että puristimen jälkeen sijoitettu ilmakuivatus pienensi paperin taipumusta karhentua painoprosessissa. Muiden ominaisuuksien osalta paperin kuivatus kuuman ilman avulla yhdessä sylinterikuivatuksen kanssa ei jättänyt paperiin sellaisia jälkiä, jotka näkyisivät heatset offset- ja syväpainetun SC-paperin painojäljessä verrattuna kokonaan yksiviira-vientisesti sylinterikuivattuun paperiin.

Kaasun jakauma paineellisissa sulpunkäsittelylaitteissa

Työn tarkoituksena oli tutkia kuinka kaasukuplat jakautuvat sellususpensioon, kun prosessiolosuhteita muutetaan. Kuplien kokojakauman avulla pyritään kartoittamaan kuinka kaasukuplat pilkkoutuvat ja onko olemassa raja-arvoa, milloin tehon lisäys ei enää pilko sellususpensiossa olevia kuplia pienemmiksi. Jakaumien avulla voidaan mahdollisesti kehittää kaasunpoistoa. Työssä selvitettiin voidaanko kameratekniikkaa käyttää kuplakokojen määrittämiseen sellusulpusta. Läpinäkymätön sellumassa tarjoaa kuvaukselle haasteellisen ympäristön. Myöskään kirjallisuudessa ei vastaavaa menetelmää aikaisemmin oltu käytetty. Kuvatusta materiaalista laskettiin kuplien halkaisijat, joita pyrittiin tarkastelemaan tilastollisesti. Tilastollinen tarkastelu toi eroja mittauspisteiden välille. Kuplien halkaisijoiden perusteella mallinnettiin kuplakokoon vaikuttavat prosessisuureet lineaarisella regressioanalyysillä. Mallinnuksen perusteella saatiinvasteisiin vaikuttavat riippumattomat muuttujat ja niiden matemaattiset malliyhtälöt. Tuloksina saatiin selville, että kuplien kokojakaumissa on eroja sekoitussäiliön eri puolilla. Sekoitussäiliössä suurten kuplien suhteellinen osuus kasvaa kaasupitoisuuden ja sakeuden noustessa. Mallinnuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan todeta, että sakeus ja kaasutilavuus vaikuttavat kuplakokoon kasvattavasti. Kierrosnopeuden kasvattaminen pienentää kuplakokoa. Visuaalisen informaation avulla on helpompi ymmärtää kuinka kuplat käyttäytyvät.

T-Flux implant versus Healon GV in deep sclerectomy.

PURPOSE: To compare the efficacy and safety of T-Flux implant versus Healon GV in deep sclerectomy. METHODS: Randomized prospective trial of 23 eyes of 20 patients with medically uncontrolled open angle glaucoma over a period of 24 months, who underwent deep sclerectomy with either Healon GV or T-Flux implant. RESULTS: Mean postoperative intraocular pressure was 13.2 +/- 3.0 mm Hg with T-Flux implant (group 1) and 12.2 +/- 3.5 mm Hg with Healon GV (group 2), with a pressure reduction of 53.0% in group 1 (13.2 mm Hg vs. 28.1 mm Hg) and of 48.1% in group 2 (12.2 mm Hg vs. 23.5 mm Hg). Qualified and complete successes were 100% and 95.4% respectively. Pressures equal to or less than 15 mm Hg were 81.8% in group 1 and 90.9% in group 2 with or without treatment, and 63.6% in group 1 and 81.8% in group 2 without treatment. The number of glaucoma treatments dropped from 2.5 +/- 0.9 to 0.4 +/- 0.7 in group 1 and from 2.2 +/- 1.0 to 0.2 +/- 0.4 in group 2. The goniopuncture rate was 63.6% in group 1 and 36.4% in group 2, with a mean pressure drop of 6.1 +/- 3.9 mm Hg and 3.25 +/- 1.2 mm Hg respectively. Overall, slit-lamp diagnosed surgery-related complications included positive Seidel (13.6%), hyphaema (22.7%), choroidal detachment, and iris incarceration (4.5% each). At 2 years, ultrasound biomicroscopy showed mainly low reflective (40.1%) and flattened (36.4%) blebs. Principally latter ones were associated with the need for adjunctive treatment. A hypoechoic area in the suprachoroidal space was seen in at least 59.1% of eyes at 2 years and was not associated with lower intraocular pressure. CONCLUSION: Deep sclerectomy is an effective and safe surgery. However, longer follow up and larger study groups are required to assess the additional benefit of nonabsorbable implants.

Evaluation of the integrity of human corneal epithelium maintained in organ-culture during eye banking using Corneamax®

Purpose: Mediums have been developed to conserve corneal endothelium in organ-culture during eye banking. CorneaMax® is used by 25% of Eye Bank in Europe. Only little is known about conservation of corneal epithelium with this medium during banking. Its preservation could be of interest in clinic to cure corneal disease with stem cells deficiency. Therefore, we wanted to examine the integrity of human corneal epithelium maintained in CorneaMax®. Methods: Human corneas, considered unsuitable for transplantation, were obtained from the Eye Bank in Lausanne. Average post-mortem time was 14 hours. Cornoscleral rings were maintained in organ-culture in Corneamax® at 32°C. Samples were formalin-fixed after period ranging from 0 (D0) to 35 days (D35, N=5 for each time points) and stained with H&E. Proliferation and apoptosis were evaluated by immunostaining with antibody against Ki67 and Caspase3 respectively. Results: Corneas, which were not in organ-cultured (D0), showed different morphology, including intact epithelium with 5 to 7 layers, but also completely denuded basement membrane. In two cases, at D0, the epithelium lost its adherence to the basal lamina of the cornea creating a large epithelial sheet. During the two first days, corneas and limbus area lost totally their epithelium, except for some remaining limbal basal cells. From day 2 to day 10, regeneration of the epithelium took place, starting from the limbal region in direction to the central cornea. From day 10 to day 35, corneal epithelium appeared as an atrophic epithelium, consisting of only two cell layers. Proliferation happened in the whole cornea during the 35 days of organ-culture, as shown by Ki67 positive cells. Apoptosis was rarely detected in the corneal epithelium. Conclusions: Corneas maintained in CorneaMax® showed a complete disappearance of the corneal epithelium during the two first days and a conservation of limbal basal cells in the limbal region. These remaining cells allowed a full regeneration of the tissue, leading to an atrophic epithelium, composed of only two cell layers. This atrophic epithelium could be seen in all the organ-cultured corneas during the 35 days of conservation. This study is a first step to develop medium in organ-culture in order to conserve corneal epithelial cells.

LWC-SYVÄPAINOHIOKKEEN LAADUN OPTIMOINTI

Työn tavoitteena oli hiokkeen laatua optimoimalla löytää keinoja pohjapaperin opasiteetin parantamiseksi. Tehtaalla oli havaittu hiokkeen palstautumislujuuden pudonneen ja pian tämän jälkeen oli paperikoneella nostettu sellun jauhatustehoa mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti pohjapaperin opasiteettiin. Päähuomio hiokkeen laadun optimoinnissa keskitettiin tästä syystä palstautumislujuuden tason nostamiseen. Kirjallisuuden mukaan tärkein hiokkeen palstautumislujuuteen ja myös opasiteettiin vaikuttava tekijä on massan hienoaines. Hiokkeen hienoainespitoisuuden lisäämistä tutkittiin tässä työssä seuraavalla kolmella tavalla: rejektijauhatuksen optimointi, kivenalusmassan CSF-tason alentaminen ja jälkijauhatustehon lisääminen. Työn toisena tavoitteena oli varmistaa rejektilinjan kapasiteetin riittävyys, erityisesti rejektilajitin 6:n osalta. Taustana tälle tarkastelulle oli mahdollisen lisälajittimen investointitarve RL 6:n rinnalle. Rejektijauhatuksen optimoinnissa tutkittiin jauhatustehon, eri terämallien ja kahden rinnakkaisen rejektijauhimen (yhden sijasta) vaikutusta jauhetun rejektimassan ominaisuuksiin. Pidättävillä rejektijauhimen terillä jauhetusta massasta tuli pitkäkuituisempaa kuin referenssiterillä, joissa staattori oli pumppaava ja roottori pidättävä. Mutta vaikka pidättävillä terillä jauhettu massa oli pitkäkuituisempaa ja sisälsi vähemmän hienoainetta oli sen palstautumislujuus samaa luokkaa kuin referenssiterillä jauhetun massan. Kahden rinnakkaisen jauhimen ajomallilla saatiin laadultaan kaikein heikointa massaa. Kaikissa koeajoissa saatiin rejektimassan palstautumislujuutta parannettua jauhatustehoa lisäämällä. Kivenalusmassan CSF-tasoa alentamalla ei valmiin annosteluhiokkeen palstautumislujuus alentunut vaikka hiokkeen hienoainespitoisuus kasvoi hieman. Mutta vaikka hiokkeen palstautumislujuus ei kasvanutkaan niin koejaksolla, joka oli pituudeltaan hieman yli kuukauden, pohjapaperin opasiteetti kuitenkin parani hieman ja sellun jauhatustehoa voitiin paperikoneella pudottaa hieman. Palstautumislujuuskartoituksen, jossa otettiin näytteitä hiomon eri prosessivaiheista, mukaan jälkijauhatus oli yksittäisenä prosessivaiheena eniten hiokkeen palstautumislujuuteen vaikuttava prosessivaihe. Jälkijauhatuskoeajosta saatiinkiin parhaimmat tulokset hienoainespitoisuuden ja palstautumislujuuden nousun suhteen. Rejektilajittelun massarejektisuhteiden määritysten ja rejektilajitin 6:n kapasiteettikokeen mukaan rejektilajittelu toimii nykyisellä tuotantomäärällä halutunlaisesti ja rejektilajitin 6:n osalta tuotantoa on vielä varaa nostaakin.

Automatic Segmentation of the Eye in 3D Magnetic Resonance Imaging: A Novel Statistical Shape Model for Treatment Planning of Retinoblastoma.

PURPOSE: Proper delineation of ocular anatomy in 3-dimensional (3D) imaging is a big challenge, particularly when developing treatment plans for ocular diseases. Magnetic resonance imaging (MRI) is presently used in clinical practice for diagnosis confirmation and treatment planning for treatment of retinoblastoma in infants, where it serves as a source of information, complementary to the fundus or ultrasonographic imaging. Here we present a framework to fully automatically segment the eye anatomy for MRI based on 3D active shape models (ASM), and we validate the results and present a proof of concept to automatically segment pathological eyes. METHODS AND MATERIALS: Manual and automatic segmentation were performed in 24 images of healthy children's eyes (3.29 ± 2.15 years of age). Imaging was performed using a 3-T MRI scanner. The ASM consists of the lens, the vitreous humor, the sclera, and the cornea. The model was fitted by first automatically detecting the position of the eye center, the lens, and the optic nerve, and then aligning the model and fitting it to the patient. We validated our segmentation method by using a leave-one-out cross-validation. The segmentation results were evaluated by measuring the overlap, using the Dice similarity coefficient (DSC) and the mean distance error. RESULTS: We obtained a DSC of 94.90 ± 2.12% for the sclera and the cornea, 94.72 ± 1.89% for the vitreous humor, and 85.16 ± 4.91% for the lens. The mean distance error was 0.26 ± 0.09 mm. The entire process took 14 seconds on average per eye. CONCLUSION: We provide a reliable and accurate tool that enables clinicians to automatically segment the sclera, the cornea, the vitreous humor, and the lens, using MRI. We additionally present a proof of concept for fully automatically segmenting eye pathology. This tool reduces the time needed for eye shape delineation and thus can help clinicians when planning eye treatment and confirming the extent of the tumor.