De la perception à l'apprentissage [From perception to learning]

Dans le domaine de la perception, l'apprentissage est contraint par la présence d'une architecture fonctionnelle constituée d'aires corticales distribuées et très spécialisées. Dans le domaine des troubles visuels d'origine cérébrale, l'apprentissage d'un patient hémi-anopsique ou agnosique sera limité par ses capacités perceptives résiduelles, mais un déficit de reconnaissance visuelle de nature apparemment perceptive, peut également être associé à une altération des représentations en mémoire à long terme. Des réseaux neuronaux distincts pour la reconnaissance - cortex temporal - et pour la localisation des sons - cortex pariétal - ont été décrits chez l'homme. L'étude de patients cérébro-lésés confirme le rôle des indices spatiaux dans un traitement auditif explicite du « where » et dans la discrimination implicite du « what ». Cette organisation, similaire à ce qui a été décrit dans la modalité visuelle, faciliterait les apprentissages perceptifs. Plus généralement, l'apprentissage implicite fonde une grande partie de nos connaissances sur le monde en nous rendant sensible, à notre insu, aux règles et régularités de notre environnement. Il serait impliqué dans le développement cognitif, la formation des réactions émotionnelles ou encore l'apprentissage par le jeune enfant de sa langue maternelle. Le caractère inconscient de cet apprentissage est confirmé par l'étude des temps de réaction sériels de patients amnésiques dans l'acquisition d'une grammaire artificielle. Son évaluation pourrait être déterminante dans la prise en charge ré-adaptative. [In the field of perception, learning is formed by a distributed functional architecture of very specialized cortical areas. For example, capacities of learning in patients with visual deficits - hemianopia or visual agnosia - from cerebral lesions are limited by perceptual abilities. Moreover a visual deficit in link with abnormal perception may be associated with an alteration of representations in long term (semantic) memory. Furthermore, perception and memory traces rely on parallel processing. This has been recently demonstrated for human audition. Activation studies in normal subjects and psychophysical investigations in patients with focal hemispheric lesions have shown that auditory information relevant to sound recognition and that relevant to sound localisation are processed in parallel, anatomically distinct cortical networks, often referred to as the "What" and "Where" processing streams. Parallel processing may appear counterintuitive from the point of view of a unified perception of the auditory world, but there are advantages, such as rapidity of processing within a single stream, its adaptability in perceptual learning or facility of multisensory interactions. More generally, implicit learning mechanisms are responsible for the non-conscious acquisition of a great part of our knowledge about the world, using our sensitivity to the rules and regularities structuring our environment. Implicit learning is involved in cognitive development, in the generation of emotional processing and in the acquisition of natural language. Preserved implicit learning abilities have been shown in amnesic patients with paradigms like serial reaction time and artificial grammar learning tasks, confirming that implicit learning mechanisms are not sustained by the cognitive processes and the brain structures that are damaged in amnesia. In a clinical perspective, the assessment of implicit learning abilities in amnesic patients could be critical for building adapted neuropsychological rehabilitation programs.]

Proportion of out-of-hospital adult non-traumatic cardiac or respiratory arrest among calls for seizure.

OBJECTIVES: To measure the proportion of adult non-traumatic cardiac or respiratory arrest among calls for seizure to an emergency medical dispatch centre and to record whether known epileptic patients present cardiac or respiratory arrest together with seizure. METHODS: This 2-year prospective observational investigation involved the collection of tape recordings of all incoming calls to the emergency medical dispatch centre, in which an out-of-hospital non-traumatic seizure was the chief complaint in patients >18 years, in addition to the paramedics' records of all patients who presented with respiratory or cardiac arrest. The authors also recorded whether the bystander spontaneously mentioned to the dispatcher that the victim was known to have epilepsy. RESULTS: During the 24-month period, the call centre received 561 incoming calls for an out-of-hospital non-traumatic seizure in an adult. Twelve cases were classified as cardiac or respiratory arrest by paramedics. In one case, the caller spontaneously mentioned that the victim had a history of epilepsy. The proportion of cardiac or respiratory arrest among calls for seizure was 2.1%. CONCLUSION: Although these cases are rare, dispatchers should closely monitor seizure patients with the help of bystanders to exclude an out-of-hospital cardiac or respiratory arrest, in which case the dispatcher can offer telephone cardiopulmonary resuscitation advice until the paramedics arrive. Whenever the activity of the centre allows it and no new incoming call is on hold, this can be achieved by staying on the line with the caller or by calling back. A history of epilepsy should not modify the type of monitoring performed by the dispatcher as those patients may also have an arrest together with seizure.

Appropriateness of therapy for active Crohn's disease: results of a multidisciplinary International Expert Panel (EPACT II)

Introduction: The development of novel therapies and the increasing number of trials testing management strategies for luminal Crohn's disease (CD) have not filled all the gaps in our knowledge. Thus, in clinical practice, many decisions for CD patients need to be taken without high quality evidence. For this reason, a multidisciplinary European expert panel followed the RAND method to develop explicit criteria for the management of individual patients with active, steroid-dependent (ST-D) and steroid-refractory (ST-R) CD. Methods: Twelve international experts convened in Geneva, Switzerland in December 2007, to rate explicit clinical scenarios, corresponding to real daily practice, on a 9-point scale according to the literature evidence and their own expertise. Median ratings were stratified into three categories: appropriate (7-9), uncertain (4-6) and inappropriate (1-3). Results: Overall, panelists rated 296 indications pertaining to mild-to-moderate, severe, ST-D, and ST-R CD. In anti-TNF naïve patients, budesonide and prednisone were found appropriate for mildmoderate CD, and infliximab (IFX) when those had previously failed or had not been tolerated. In patients with prior success with IFX, this drug with or without co-administration of a thiopurine analog was favored. Other anti-TNFs were appropriate in case of intolerance or resistance to IFX. High doses steroids, IFX or adalimumab were appropriate in severe active CD. Among 105 indications for ST-D or ST-R disease, the panel considered appropriate the thiopurine analogs, methotrexate, IFX, adalimumab and surgery for limited resection, depending on the outcome of prior therapies. Anti-TNFs were generally considered appropriate in ST-R. Conclusion: Steroids, including budesonide for mild-to-moderate CD, remain first-line therapies in active luminal CD. Anti-TNFs, in particular IFX with respect to the amount of available evidence, remain second-line for most indications. Thiopurine analogs are preferred to anti-TNFs when steroids are not appropriate, except when anti-TNFs were previously successful. These recommendations are available online (www.epact.ch). A prospective evaluation of these criteria in a large database in Switzerland in underway to validate these criteria.

S100A1 deficiency results in prolonged ventricular repolarization in response to sympathetic activation.

S100A1 is a Ca(2+)-binding protein and predominantly expressed in the heart. We have generated a mouse line of S100A1 deficiency by gene trap mutagenesis to investigate the impact of S100A1 ablation on heart function. Electrocardiogram recordings revealed that after beta-adrenergic stimulation S100A1-deficient mice had prolonged QT, QTc and ST intervals and intraventricular conduction disturbances reminiscent of 2 : 1 bundle branch block. In order to identify genes affected by the loss of S100A1, we profiled the mutant and wild type cardiac transcriptomes by gene array analysis. The expression of several genes functioning to the electrical activity of the heart were found to be significantly altered. Although the default prediction would be that mRNA and protein levels are highly correlated, comprehensive immunoblot analyses of salient up- or down-regulated candidate genes of any cellular network revealed no significant changes on protein level. Taken together, we found that S100A1 deficiency results in cardiac repolarization delay and alternating ventricular conduction defects in response to sympathetic activation accompanied by a significantly different transcriptional regulation.

The Lausanne Institutional Biobank: a new resource to catalyse research in personalised medicine and pharmaceutical sciences.

Breakthrough technologies which now enable the sequencing of individual genomes will irreversibly modify the way diseases are diagnosed, predicted, prevented and treated. For these technologies to reach their full potential requires, upstream, access to high-quality biomedical data and samples from large number of properly informed and consenting individuals and, downstream, the possibility to transform the emerging knowledge into a clinical utility. The Lausanne Institutional Biobank was designed as an integrated, highly versatile infrastructure to harness the power of these emerging technologies and catalyse the discovery and development of innovative therapeutics and biomarkers, and advance the field of personalised medicine. Described here are its rationale, design and governance, as well as parallel initiatives which have been launched locally to address the societal, ethical and technological issues associated with this new bio-resource. Since January 2013, inpatients admitted at Lausanne CHUV University Hospital have been systematically invited to provide a general consent for the use of their biomedical data and samples for research, to complete a standardised questionnaire, to donate a 10-ml sample of blood for future DNA extraction and to be re-contacted for future clinical trials. Over the first 18 months of operation, 14,459 patients were contacted, and 11,051 accepted to participate in the study. This initial 18-month experience illustrates that a systematic hospital-based biobank is feasible; it shows a strong engagement in research from the patient population in this University Hospital setting, and the need for a broad, integrated approach for the future of medicine to reach its full potential.

Cambio de hábitos y transformaciones territoriales en los corredores de alta velocidad ferroviaria. Resultados de una encuesta de viajeros en la línea Madrid-Barcelona

El tren de alta velocidad (TAV) está viviendo un auge importante en España. Ello implica una transformación territorial como resultado de una modificación del comportamiento de los viajeros debido a una mejora en el transporte ferroviario interurbano. En este contexto hay un elemento que ha obtenido una atención insuficiente. Se trata del acceso a la estación como parte fundamental del viaje puerta-a-puerta. Para hacer frente a la carencia de datos estadísticos sobre este aspecto, hemos realizado una encuesta a los viajeros de alta velocidad en la línea Madrid – Barcelona, que ayuda responder a la pregunta: ¿Cómo llega el viajero a la estación? Es imprescindible conocer este aspecto para planificar y realizar actuaciones de mejora intermodal adecuadas. Los resultados muestran que el acceso en vehículo privado es preponderante y que existe la necesidad de ofrecer más alternativas atractivas para acceder a las estaciones. Se concluye además que las estaciones centrales son preferibles, ya que generan una movilidad más sostenible.

Bensiinin valmistus Naantalin jalostamolla

Työn tarkoituksena oli kartoittaa ja dokumentoida nykyinen bensiininvalmistusprosessi Fortumin Naantalin erikoistuotejalostamolla. Tavoitteena oli löytää nykyisestä prosessista pullonkauloja logistiikkasimulaattorilla sekä hakea ratkaisuja, joilla niitä voitaisiin poistaa. Bensiiniä voidaan valmistaa joko panosprosessina tai linjasekoituksella. Panosprosessissa bensiinikomponentit siirtolinjataan yksitellen valmistussäiliöön, jossa ne sen jälkeen sekoitetaan valmiiksi tuotteeksi. Tällä tavoin valmistetaan bensiiniä Fortumin Naantalin jalostamolla. Linjasekoitusmenetelmässä bensiinikomponentit syötetään kaikki yhtäaikaa linjaan, jossa ne sekoittuvat. Sekoituksen apuna voidaan käyttää linjassa staattisia sekoittimia. Linjasekoitusmenetelmällä saadaan suoraan säiliöön valmista tuotetta. Tällaista menetelmää käytetään Fortumin Porvoon jalostamolla. Bensiinin valmistuksen kaksi tärkeintä muuttujaa ovat höyrynpaine ja oktaaniluku. Esimerkeissä on esitetty panosprosessi- ja linjasekoitusmalleja eri jalostamoilla eripuolilla maailmaa. Naantalin jalostamon bensiininvalmistuksen logistiikkaa kuvaava malli valmistettiin kokeellisessa osassa Tecnomatix Technologiesin kehittämällä eMPlant-simulointiohjelmistolla. Bensiininvalmistuksen logistisiin ongelmakohtiin keskityttiin simulointimallia laadittaessa. Naantalin jalostamoa kuvaavan simulointimallin lisäksi rakennettiin kaksi vaihtoehtoista mallia parantamaan jalostamon bensiinivalmistuksen logistiikkaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa suurennettiin kahta bensiininvalmistuslinjaa, ja toisessa otettiin käyttöön uusi säiliö BE98 valmistusta varten. Vaihtoehtoisten mallien rakentamisen tavoitteena oli saada tietoa mahdollisia investointipäätöksiä varten. Tulosten perusteella uuden valmistussäiliön käyttöönottoa voidaan pitää teknisesti kannattavana. Taloudellisesti hanke on kannattava, jos uuden säiliön rakentamisen sijaan on mahdollisuus vapauttaa jokin olemassa oleva säiliö tähän käyttöön. Yksi simulointimallin kehityskohde on sen käyttöliittymän muuntaminen käyttäjäystävällisempään muotoon. Tällöin tuotannonsuunnittelija voisi käyttää mallia tuotannonsuunnittelun apuna. Mallin tarkentaminen vastaamaan paremmin nykyistä valmistusprosessia on myös yksi kehityskohde.

Pricing of Product Variants

Työn tutkimusongelma oli selventää, tutkia ja analysoida dynaamisen hinnoittelun tekijät ja mahdollisuudet tuotevarianttien hinnoittelussa. Tutkimusongelman selvittämiseksi työlle asetettiin 8 tavoitetta - Saada selville miksi tuotevarianttien hinnoittelu on ongelmallista - Esittää kuinka tuotevarianttien hinnat teoreettisesti tulisi asettaa - Tunnistaa tuotevarianttien hinnoittelun ulottuvuudet ja selvittää dynaamisen hinnoittelun edut staattiseen hinnoitteluun verrattuna - Esitellä analyysikehikko hinnoittelun tilan analysointiin - Tunnistaa dynaamisen hinnoittelun tuotevarianteille suomat mahdollisuudet - Etsiä soveltuvat hinnoittelumenetelmät tuotevarianttien dynaamiseen hinnoitteluun - Analysoida tuotevariantteja myyvän yrityksen hinnoittelu - Tunnistaa ja arvioida dynaamisen hinnoittelun edut yritykselle Diplomityössä käytettiin useita tutkimusmenetelmiä. Perustieto haettiin kirjallisuustutkimuksella ja sitä täydennettiin haastatteluilla. Tutkimusprosessi alkoi tutkimuksella tuotevarianttien hinnoittelusta ja kirjallisuuden perusteella luotiin näkökulma ja yleiset kehityssuunnat tarkempaa tutkimusta varten. Kaksi tärkeintä tuotevariaatioiden hinnoitteludimensiota tunnistettiin ja niiden analysointia varten luotiin nelikenttämalli. Kirjallisuustutkimuksen ja tarkemman kohdeyrityksen tarkastelun perusteella dynaaminen tuotelinjahinnoittelu on tuotevarianttien dynaamisen hinnoittelun tavoitetila. Nelikenttämallia käytettiin kohdeyrityksen hinnoittelun tilan arviointiin ja dynaamisen hinnoittelun suurimmat hyödyt löydettiin. Tutkimuksen päätulokset ovat - Hinnoittelun dynaamisuutta tulee tuotevarianteilla tutkia hinnoittelun älykkyyden ja kehittyneisyyden kanssa - Tuotevariaatioiden hinnoittelun tavoitetila on dynaaminen tuotelinjahinnoittelu - Hinnoittelun kehittäminen staattisesta dynaamiseen tuo huomattavia etuja - Tärkein etu on parempi hintojen hallinta ja mahdollisuus johtaa hintoja tehokkaasti. Tämän vuoksi hinnoitteluanalyysissa havaittiin selvästi lisääntyneitä voittoja - Hinnoittelun älykkyyden nostaminen hyödyttää yritystä ja saa aikaan lisäyksen voitoissa

Suurnopeuskompressorin tekninen markkinoilletuonti

Diplomityössä tarkastellaan suurnopeuskompressorin kehityspolkua suurnopeusteknologian lähtökohdista prototyypiksi ja edelleen teolliseksi tuotteeksi. Työssä tarkastelun kohteena on sähköteholtaan 20….250 kW oleva, suurnopeussähkökoneella ja öljyttömillä magneettilaakereilla varustettu keskipainekompressori. Tyypillisesti kompressorin painesuhde on 1,2 … 2,4. Ko. kompressorin käyttökohteina on tarkasteltu mm. pienen kunnallisen jätevedenpuhdistamon käsittelyaltaiden ilmastusta, suuren kaupungin vastaavan puhdistuslaitoksen ilmastuskäyttöä ja teollista käyttöä lasivillatehtaan ns. linkokompressorina. Suurnopeuskompressori soveltuu hyvin rinnankytkentään ns. ryhmäohjaimen avulla, jolloin rinnan voi olla kytkettynä jopa 16 kompressoria, joiden päällä oloa optimoidaan säätöteknisesti niin, että koko laitos on kuin yksi kompressori. Työssä tarkastellaan myös kompressorin em. sovellutuksista yli kahdeksan vuoden ajalta kaupallista kohteista saatuja käyttökokemuksia. Pääsäätöisesti voi sanoa, että jokaisessa uudessa sovellutuksessa ilmenee uusia reunaehtoja ja järjestelmäkohtaisia vaatimuksia, jotka täytyy huomioida kompressorin säädössä ja ominaisparametreissa.

Advanced control methods for reducing nitrogen oxides in a fluidized bed boiler

Tämän työn tarkoituksena oli löytää keinoja erään leijukerroskattilan typenoksidipäästöjen vähentämiseksi. Koska päästöt olivat jo alunperin alhaiset leijukerrostekniikan ja hybridin SNCR/SCR –typenpoistolaitteiston ansiosta, päätettiin päästöjä lähteä vähentämään parantamalla ammoniakkiruiskutuksen säätöä. Alkuperäinen ammoniakkiruiskutuksen säätö oli liian hidas, jotta satunnaisten häiriöiden aiheuttamat typenoksidipiikit olisi pystytty poistamaan. Ammoniakkiruiskutusta parannettiin lisäämällä jokaiseen ammoniakkilinjaan mäntäpumput, joiden avulla ammoniakkia voidaan syöttää sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Ammoniakkiruiskutuksen säätöön kehitettiin uusi sumeaan logiikkaan perustuva säätäjä. Myös muita kehittyneitä säätömenetelmiä kuten neuroverkkoa hyödynnettiin säätäjän kehityksessä. Ammoniakkiruiskutuksen säätäjää testattiin menestyksekkäästi Ruotsissa Brista Kraftin Märstassa sijaitsevalla voimalaitoksella

Johdinhäviöiden määrittäminen mikroliuskarakenteessa

Tässä diplomityössä on käsitelty mikroliuskarakenteen johdinhäviöiden määrittämistä kokeellisin ja analyyttisin menetelmin. Työssä on käyty läpi mikroliuskarakenteen ominaisuudet sekä esitetty tärkeimmät kirjallisuudessa esitellyt menetelmät johdinhäviöiden laskemiseksi. Mikroliuskarakenteen häviöitä mallinnettiin modernilla momenttimenetelmään perustuvalla kenttälaskentasimulaattorilla. Simulaattorin toimintaperiaate on esitelty ja sen soveltaminen mikroliuskarakenteen simuloimiseen on käyty läpi. Eräs mikroliuskarakenne mallinnettiin taajuusalueella 1-10 GHz ja simuloituja johdinhäviöitä verrattiin analyyttisesti määritettyihin. Mikroliuskarakenteen vaste mitattiin ja sitä verrattiin mallinnetun mikroliuskarakenteen vasteeseen. Tulosten perusteella on pohdittu simulaattorin soveltuvuutta mikroliuskarakenteen johdinhäviöiden mallintamiseen. Mikroliuskarakenteen johdinhäviöiden määrittämiseen mittausten avulla on esitetty ideoita jatkotutkimusta varten.

Study of Johnsons Glacier (Livingston Island, Antarctica) by means of shallow ice cores and their tephra and by analysis of 137Cs content

With the aim of monitoring the dynamics of the Livingston Island ice cap, the Departament de Geodinàmica i Geofísica of the Universitat de Barcelona began ye a r ly surveys in the austral summer of 1994-95 on Johnsons Glacier. During this field campaign 10 shallow ice cores were sampled with a manual ve rtical ice-core drilling machine. The objectives were: i) to detect the tephra layer accumulated on the glacier surface, attributed to the 1970 Deception Island pyroclastic eruption, today interstratified; ii) to verify wheter this layer might serve as a reference level; iii) to measure the 1 3 7Cs radio-isotope concentration accumulated in the 1965 snow stratum; iv) to use the isochrone layer as a mean of verifying the age of the 1970 tephra layer; and, v) to calculate both the equilibrium line of the glacier and average mass balance over the last 28 years (1965-1993). The stratigr a p hy of the cores, their cumulative density curves and the isothermal ice temperatures recorded confi rm that Johnsons Glacier is a temperate glacier. Wi n d, solar radiation heating and liquid water are the main agents controlling the ve rtical and horizontal redistribution of the volcanic and cryoclastic particles that are sedimented and remain interstratified within the g l a c i e r. It is because of this redistribution that the 1970 tephra layer does not always serve as a ve ry good reference level. The position of the equilibrium line altitude (ELA) in 1993, obtained by the 1 3 7Cs spectrometric analysis, varies from about 200 m a.s.l. to 250 m a.s.l. This indicates a rising trend in the equilibrium line altitude from the beginning of the 1970s to the present day. The va rying slope orientation of Johnsons Glacier relative to the prevailing NE wind gives rise to large local differences in snow accumulation, which locally modifies the equilibrium line altitude. In the cores studied, 1 3 7Cs appears to be associated with the 1970 tephra laye r. This indicates an intense ablation episode throughout the sampled area (at least up to 330 m a.s.l), which probably occurred synchronically to the 1970 tephra deposition or later. A rough estimate of the specific mass balance reveals a considerable accumulation gradient related to the increase with altitude.

Patterns of care in recurrent glioblastoma in Switzerland: a multicentre national approach based on diagnostic nodes.

Despite moderate improvements in outcome of glioblastoma after first-line treatment with chemoradiation recent clinical trials failed to improve the prognosis of recurrent glioblastoma. In the absence of a standard of care we aimed to investigate institutional treatment strategies to identify similarities and differences in the pattern of care for recurrent glioblastoma. We investigated re-treatment criteria and therapeutic pathways for recurrent glioblastoma of eight neuro-oncology centres in Switzerland having an established multidisciplinary tumour-board conference. Decision algorithms, differences and consensus were analysed using the objective consensus methodology. A total of 16 different treatment recommendations were identified based on combinations of eight different decision criteria. The set of criteria implemented as well as the set of treatments offered was different in each centre. For specific situations, up to 6 different treatment recommendations were provided by the eight centres. The only wide-range consensus identified was to offer best supportive care to unfit patients. A majority recommendation was identified for non-operable large early recurrence with unmethylated MGMT promoter status in the fit patients: here bevacizumab was offered. In fit patients with late recurrent non-operable MGMT promoter methylated glioblastoma temozolomide was recommended by most. No other majority recommendations were present. In the absence of strong evidence we identified few consensus recommendations in the treatment of recurrent glioblastoma. This contrasts the limited availability of single drugs and treatment modalities. Clinical situations of greatest heterogeneity may be suitable to be addressed in clinical trials and second opinion referrals are likely to yield diverging recommendations.

Taloushallinnon toimintastrategia

Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda taloushallinnon toimintastrategia voimakkaasti kasvavalle huonekalualan vähittäiskauppakonsernille. Tavoitteena oli tutkia kasvua ja sen vaikutusta yrityksen taloushallinnon prosesseihin sekä luoda toimiva prosessi kasvun eri vaiheisiin. Tutkimus luokitellaan toimintatutkimukseksi, jonka tavoitteena on kehittää toimintoja tutkimuksen aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan kasvua käsitteenä sekä kasvun vaikutuksia yrityksen toimintoihin ja johtamiseen. Toisessa vaiheessa tutustutaan huonekalujen vähittäiskauppaan toimialana sekä luodaan katsaus alan tulevaisuudennäkymiin muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Tämän lisäksi tutkitaan taloushallinnon muuttuneita haasteita yleisesti sekä kasvun tuomia lisähaasteita taloushallinnon toiminnoille. Aineiston perusteella voidaan todeta, että kasvu aiheuttaa yritykselle ja sen johtamiselle aina lisää haasteita. Johdon on kyettävä sopeuttamaan yrityksen toimintoja kuhunkin kasvuvaiheeseen dynaamisessa liiketoimintaympäristössä, jossa pysyvää on vain muutos. Yrityksen kasvaessa toiminnot väistämättä ammattimaistuvat ja institutionaalistuvat, niin myös taloushallinnon johtaminen ja prosessit. Taloushallinnon on pystyttävä toimimaan johdon tukena ja sparraajana kaikissa liiketoimintapäätöksissä. Talousjohdon tehtävänä on myös toimia organisaatiossa taloudellisen tietämyksen levittäjänä ja valmentajana.

Childhood Overweight - Predictors, Consequences and Prevention

Childhood overweight has become more prevalent during the past three decades. The aim of the present study was to examine possible predictors of childhood overweight and to evaluate the effect of individualised, biannual dietary and lifestyle counselling, with onset in infancy and primary aim at decreasing serum LDLcholesterol, on the development of overweight and related comorbidities. The study was part of the Special Turku coronary Risk factor Intervention Project (STRIP), in which 7-month-old children were randomised into an intervention group (N=540) or to a control group (N=522). The children in the control group were followed up along with the intervention group but they did not receive the individualised counselling. At the age of 15 years, 11.9 % of girls and 13.7 % of boys were overweight. The most important predictors of overweight at age 15 years were paternal weight status at the child’s age 7 months, rapid weight gain during the first two years of life, and early adiposity rebound. Leptin, a protein secreted by adipocytes, did not predict the development of overweight. Homozygosity for the overweight-associated FTO gene variant was associated with increased BMI and risk of overweight in children older than 7 years of age. The intervention given in the STRIP trial was not intense enough to overcome the effect of the FTO genotype. Although the intervention given in the STRIP trial had no significant effect on the proportion of overweight girls and boys, it did reduce the number and clustering of overweight-related cardiometabolic risk factors. This study showed that parental weight status, rapid weight gain early in life, and having two risk alleles in the FTO gene are strongly associated with overweight in adolescence. Biannual dietary and lifestyle counselling is not intense enough to prevent overweight but it has beneficial effects on the overweight-related cardiometabolic risk.