Childhood Overweight - Predictors, Consequences and Prevention

Childhood overweight has become more prevalent during the past three decades. The aim of the present study was to examine possible predictors of childhood overweight and to evaluate the effect of individualised, biannual dietary and lifestyle counselling, with onset in infancy and primary aim at decreasing serum LDLcholesterol, on the development of overweight and related comorbidities. The study was part of the Special Turku coronary Risk factor Intervention Project (STRIP), in which 7-month-old children were randomised into an intervention group (N=540) or to a control group (N=522). The children in the control group were followed up along with the intervention group but they did not receive the individualised counselling. At the age of 15 years, 11.9 % of girls and 13.7 % of boys were overweight. The most important predictors of overweight at age 15 years were paternal weight status at the child’s age 7 months, rapid weight gain during the first two years of life, and early adiposity rebound. Leptin, a protein secreted by adipocytes, did not predict the development of overweight. Homozygosity for the overweight-associated FTO gene variant was associated with increased BMI and risk of overweight in children older than 7 years of age. The intervention given in the STRIP trial was not intense enough to overcome the effect of the FTO genotype. Although the intervention given in the STRIP trial had no significant effect on the proportion of overweight girls and boys, it did reduce the number and clustering of overweight-related cardiometabolic risk factors. This study showed that parental weight status, rapid weight gain early in life, and having two risk alleles in the FTO gene are strongly associated with overweight in adolescence. Biannual dietary and lifestyle counselling is not intense enough to prevent overweight but it has beneficial effects on the overweight-related cardiometabolic risk.

<b>Lapsuusiän ylipaino – ennustavat tekijät, seuraukset ja ennaltaehkäisy</b> Lapsuus- ja nuoruusiän ylipaino on lisääntynyt merkittävästi kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia lapsuusiän ylipainon kehittymistä ennustavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko yksilöllisen, toistetun ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnan avulla vähentää ylipainon ja siihen liittyvien sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden esiintyvyyttä, vaikka neuvonnan ensisijaisena tavoitteena onkin vähentää veren LDL-kolesterolin määrää eikä niinkään painoa. Tutkimus toteutettiin osana laajaa, pitkittäistä SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjektia (STRIP). Projektin alussa 7 kuukauden ikäiset lapset perheineen satunnaistettiin neuvonta- (N=540) ja seurantaryhmiin (N=522). Lasten kasvua ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä seurattiin vuosittain. Viidentoista vuoden iässä 11.9 % tytöistä ja 13.7 % pojista oli ylipainoisia. 15-vuotiaan nuoren ylipainoa ennusti parhaiten isän korkea painoindeksi lapsen ollessa seitsemän kuukauden ikäinen, nopea painonnousu kahden ensimmäisen elinvuoden aikana ja aikainen painoindeksin kääntyminen nousuun. Rasvakudoksen tuottama leptiini ei ennustanut ylipainon kehittymistä. Ylipainoon liittyvän FTO-geenin vaikutus painoindeksiin ja ylipainon riskiin alkoi näkyä seitsemän vuoden iästä lähtien ja FTOgenotyypin vaikutus oli niin merkittävä, että annettu neuvonta ei sitä kumonnut. Vaikka ravitsemus- ja elämäntapaneuvonta ei merkitsevästi vähentänytkään ylipainon esiintyvyyttä, se vähensi ylipainoon liittyvien sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden kasautumista. Tutkimus osoittaa, että vanhempien ylipaino, nopea painonnousu ensimmäisten elinvuosien aikana ja ylipainolle altistava perimä ovat tärkeimpiä murrosikäisen ylipainoisuutta ennustavia tekijöitä. Puolivuosittain annettu ravitsemus- ja elämäntapaneuvonta ei ole riittävän tehokasta estämään ylipainon kehittymistä, mutta sillä on suotuisi