Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tason mittaaminen NASA-Task Load Index ja Modified Cooper-Harper -mittareilla F/A-18 virtuaalisimulaattorissa

F/A-18-monitoimihävittäjän ohjaajan tehtävän kognitiiviset vaatimukset ovat korkeat. Kognitiivisen kuormituksen taso vaikuttaa hävittäjäohjaajan suoritustasoon ja subjektiivisiin tun-temuksiin. Yerkesin ja Dodsonin periaatteen mukaisesti erittäin matala tai erittäin korkea kuormituksen taso laskee suoritustasoa. Optimaalinen kuormituksen taso ja suoritustaso saa-vutetaan jossain ääripäiden välillä. Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tasoon vaikuttaa lentotehtävän suorittamiseen vaadittava henkinen ponnistelu. Vaadittavan ponnistelun taso riippuu tehtävien vaatimustasosta ja määrästä, tehtäviin käytettävissä olevasta ajasta sekä yksilöllisistä ominaisuuksista. Tutkimuksessa mitattiin kognitiivisen kuormituksen tasoa subjektiivisen arvioinnin menetelmällä NASA-TLX (National Aeronautics and Space Administration - Task Load Index) ja MCH (Modified Cooper-Harper) -mittareilla. Tutkimuksessa selvitettiin mittareiden havaintoarvojen muutosta, sensitiivisyyttä ja yhdenmukaisuutta kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Tutkimuksen mittauksiin osallistui 35 Suomen ilmavoimien aktiivisessa palveluksessa olevaa F/A-18-monitoimihävittäjäohjaajaa. Koehenkilöiden lentotuntien keskiarvo F/A-18-monitoimihävittäjällä oli 598 tuntia ja keskihajonta 445 tuntia. Koehenkilöiden tehtävänä oli lentää F/A-18-virtuaalisimulaattorilla 11 ILS (Instrument Landing System) -mittarilähestymistä eri aloitusetäisyyksiltä kiitotien kynnyksestä. Kognitiivisesti kuormitta-van mittarilähestymistehtävän aikana kuormituksen tasoa nostettiin lisätehtävillä ja vähentä-mällä tehtäviin käytettävissä olevaa aikaa. Koehenkilöitä pyydettiin ponnistelemaan mahdollisimman paljon tehtävien suorittamisen aikana hyvän suoritustason ylläpitämiseksi. Tulosten perusteella mittareiden havaintoarvot muuttuivat kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Käytettävissä olevan ajan vaikutus kognitiivisen kuormituksen tasoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Mittarit olivat sensitiivisiä kognitiivisen kuormituksen tason muutokselle ja antoivat yhdenmukaisia havaintoarvoja.

Reseptikeskuksen lääkekohtaisen tiedon laadun kartoitus toiminnallisesta näkökulmasta

Diplomityössä kartoitetaan tiedon laatuun vaikuttavia tekijöitä kirjallisuuden pohjalta sekä tutkitaan empiirisesti sähköisen reseptin tietosisällön laatua toiminnallisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa esiselvitys Reseptikeskuksen tietosisällön toiminnallisesta laadusta käytettäväksi lähtötietona tiedon laadun arviointiin ja seurantaan. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena analysoimalla Reseptikeskuksen tietosisällöstä poimittua n. 600 potilaan otosta. Tutkitussa tietosisällössä havaittiin joitain poikkeamia tietosisältöä koskeviin määrityksiin verrattuna, mutta merkittäviä eroja terveydenhuollon eri toimijaryhmien apteekeissa, julkisella ja yksityisellä sektorilla kirjaamien reseptien tietosisällön laadussa ei havaittu. Tiedon kontekstisidonnaisuus on keskeinen tekijä tiedon toiminnallisen laadun määrittämisessä, arvioinnissa ja kehittämisessä. Toiminnan kannalta merkityksellinen tieto rakentuu dataan liitettyjen merkitysten, tiedon käyttäjien kokemusten sekä teknisen ja sosiaalisen käyttöympäristön muodostamana kokonaisuutena. Tiedon laadun parantaminen on jatkuva prosessi, jota tulee ylläpitää arvioimalla ja kehittämällä käytettäviä laatumittareita ja analysointimalleja. Reseptikeskuksen tietosisällön laatua voidaan edelleen kehittää ja nyt tehdyn esikartoituksen pohjalta voidaan jatkossa seurata tietosisällön laadun kehittymistä uusien tutkimusten avulla

Käyttöpääoman mittaaminen ja hallinta valmistavassa teollisuusyrityksessä

Diplomityön päätavoitteena on vapauttaa pääomaa kohdeyrityksen käyttöpääoman komponenteista tuottavia investointeja varten. Tutkimus on toteutettu konstruktiivisena case-tutkimuksena. Aineistona on tieteellisen kirjallisuuden lisäksi käytetty tilinpäätösraportteja, tuotannossa käytettävien komponenttien ja valmistettavien tuotteiden tuote- ja tuoteryhmäkohtaisia tietoja sekä yrityksen avainhenkilöiden haastatteluja. Kysynnän epävarmuus ja liiketoiminnan kausiluonteisuus aiheuttavat vaihteluita yrityksen käyttöpääomatarpeeseen, ja näihin vaihteluihin yrityksen tulisi kyetä vastaamaan. Työn tuloksia ovat käyttöpääoman ennuste- ja optimimittaristot sekä 16 yritykselle räätälöityä käyttöpääoman hallinnan keinoa. Keinoja ovat muun muassa tilauspisteiden jatkuva päivittäminen ja tiiviimpi toimittajayhteistyö. Mittaaminen, optimitason määrittäminen ja hallintakeinojen määritys ja toteutus muodostavat käyttöpääoman hallinnan syklin, jonka tulisi toistua käyttöpääoman hallinnassa. Käyttöpääomasta vapautunut pääoma tulee sijoittaa yrityksen tuottaviin investointeihin. Investointien myötä yrityksen kannattavuus ja maksuvalmius paranevat. Tulevaisuudessa, parantuneen maksuvalmiuden myötä on käyttöpääoman hallinnan strategia määritettävä uudelleen.

Ohjelmistoalan PK-yrityksen tuotekehityksen suorituskyvyn mittaaminen

Tämän työn tarkoituksena oli kehittää suorituskykymittariston rakentamisen malli, jossa otetaan huomioon PK-yrityksen sekä ohjelmistokehitystyön erityispiirteet. Työssä käytiin ensin läpi teoriaa aiheesta, jonka jälkeen rakennettiin mittaristo kohdeyritykseen. Näiden pohjalta rakennettiin malli, jonka avulla PK-ohjelmistoyrityksen tuotekehitysorganisaatiolle voidaan rakentaa toimiva suorituskyvyn mittaristo. Tutkimusote on konstruktiivinen. Työssä tarkasteltiin suorituskyvyn määritelmän ja mittaamisen kehitystä. Käytiin läpi erilaisia olemassa olevia tasapainotettuja malleja sekä hyvien mittareiden ominaisuuksia. Teoriassa tutustuttiin myös PK-yritysten mittaamiseen, asiantuntijoiden mittaamisen erityispiirteisiin sekä ohjelmistotyön erityispiirteisiin. Tuloksena syntyi malli, jossa tasapaino syntyi eri näkökulmien kautta, mutta myös subjektiivisten ja objektiivisten mittareiden kautta. Mallin mukaan syntyneillä objektiivisilla ja subjektiivisilla mittareilla on eri käyttötarkoitukset. Kuten teoriassakin havaittiin, subjektiiviset mittarit sopivat paremmin johtoryhmän raportointiin, kun taas objektiiviset mittarit ovat toimivampia asiantuntijoiden mittaamisessa.

Reengineering and modelling of a product certification process

Työn teoriaosuudessa tutkittiin prosessien uudelleen suunnittelua, prosessien mallintamista sekä prosessimittariston rakentamista. Työn tavoitteena oli uudelleen suunnitella organisaation sertifiointiprosessi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi piti mallintaa nykyinen ja uusi prosessi sekä rakentaa mittaristo, joka antaisi organisaatiolle arvokasta tietoa siitä, kuinka tehokkaasti uusi prosessi toimii. Työ suoritettiin osallistuvana toimintatutkimuksena. Diplomityön tekijä oli toiminut kohdeorganisaatiossa työntekijänä jo useita vuosia ja pystyi näinollen hyödyntämään omaa tietämystään sekä nykyisen prosessin mallintamisessa, että uuden prosessin suunnittelussa. Työn tuloksena syntyi uusi sertifiointiprosessi, joka on karsitumpi ja tehokkaampi kuin edeltäjänsä. Uusi mittaristojärjestelmä rakennettiin, jota organisaation johto kykenisi seuraamaan prosessin sidosryhmien tehokkuutta sekä tuotteiden laadun kehitystä. Sivutuotteena organisaatio sai käyttöönsä yksityiskohtaiset prosessikuvaukset, joita voidaan hyödyntää koulutusmateriaalina uutta henkilöstöä rekrytoitaessa sekä informatiivisena työkaluna esiteltäessä prosessia virallisille sertifiointitahoille.

Telahiomon tuotannon läpimenoajan ja laadun optimointi

Tämän diplomityön tarkoituksena on tunnistaa UPM Kymin telahiomon tuotannon läpimenoaikaan sekä laatuun vaikuttavia tekijöitä ja löytää keinot niiden optimoimiseksi, jotta hiontatuotannon kustannustehokkuus parantuisi. Tutkimusmenetelminä työssä käytetään Kymin telahiomon tuotannon läpimenoaikojen telakohtaista mittaamista ja hionnasta tehtyjen mittausraporttien, pinnoituksista ja hionnoista tehtyjen ostotilauksien sekä SAP R/3-toiminnanohjausjärjestelmästä saatavan kunnossapitodatan tutkintaa. Tiedon lähteenä on käytetty myös kirjallisuutta ja UPM henkilöstön sekä toimittajien haastatteluita. Muiden telahiomojen aikaansaamaan laatuun ja tuotannon läpimenoaikaan verrattuna Kymin telahiomon keskimääräiset hiontatuotannon läpimenoajat ovat telasta riippuen kaksinkertaisia tai jopa lähes nelinkertaisia, vaikka pinnankarheus jää osassa teloista alle asetetun tavoitteen. Telahiomojen muototoleransseissa ei ole niin merkittäviä eroja, mitkä selittäisivät Kymin pidemmät hiontatuotannon läpimenoajat. Tämän takia muototoleransseja ei ole päädytty muuttamaan työn aikana, mutta käyttökokemusten mukaan pinnankarheusvaatimusta voidaan laskea. Telahiontaprosessin muotohiontavaihe on suurin hiontatuotannon läpimenoaikaan ja kustannuksiin vaikuttava tekijä. Hiontamenetelmien ja hionta-arvojen optimoimisella, hiontatyökalujen lastuamiskyvyn ylläpitämisellä, telahiontatuotannon yliprosessoinnin ehkäisyllä ja laatutoleransseihin tyytymisellä voidaan lyhentää kymmeniä tunteja telahiomon tuotannon läpimenoaikaa. Mittausraporttien mukaan merkittävin muutos telahiontaprosessin kustannuksiin ja hiontatuotannon läpimenoaikaan saadaan noudattamalla laatutoleransseja. Telojen kunnossapitoon liittyviä kustannuksia syntyy turhaan lisää, kun vaihdetaan ja hiotaan käyttökelpoisia teloja sekä uudelleen pinnoitetaan teloja, joiden pinnoitepaksuus on vielä riittävä. Pinnoitepaksuuden seurannalla voidaan minimoida telojen ennenaikaiset uudelleenpinnoitukset. Mittalaitteiden avulla pystyy optimoimaan telojen hiontavälit. Hiontavälien optimointi lyhentää myös hiontajonoa. Tällöin voidaan hyödyntää suunnitellun hiontajärjestyksen tuomia etuja tehokkaammin ja saavuttaa nopeampia tuotannon läpimenoaikoja.

ETO-Tuotekehitysprojektin suorituskyvyn mittaaminen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä suorituskyvyn osa-alueita ETO (Engineer To Order) – tyyppinen tuotekehitysprojekti pitää sisällään, ja mitkä niistä ovat projektin onnistumisen kannalta tärkeimpiä, eli niin sanottuja menestystekijöitä. Edelleen näiden tunnistettujen menestystekijöiden pohjalta oli tavoitteena kehittää suorituskyvyn mittausmalli, jonka avulla voisi arvioida ja ohjata projektin ja projektinhallinnan suorituskykyä. Tärkeimmät suorituskyvyn näkökulmat tässä mallissa olivat projektin kannattavuuden -, asiakastyytyväisyyden - ja projektinhallinnan näkökulmat. Malli tehtiin rautatieliikenne toimialalla toimivalle yritykselle, joka asetti omat vaatimuksensa mallille. Tutkimus tehtiin kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tutustuttiin aiempiin tutkimuksiin, joiden pohjalta pyrittiin löytämään projektin menestystekijät, sekä näiden suorituskyvyn analysointiin toimiviksi todetut mittausmenetelmät. Ensimmäisessä vaiheessa tutustuttiin myös alaa ohjaaviin standardeihin, ja niiden asettamiin erityisvaatimuksiin projektien suorituskyvyn mittaukselle. Tutkimuksen toinen vaihe oli tapaustutkimus kohdeyrityksen sisäiselle projektiorganisaatiolle, joka toteutettiin survey-kyselynä. Kyselyn avulla pyrittiin löytämään ne menestystekijät, jotka projektiorganisaation itsensä mielestä olivat kaikkein tärkeimpiä projektin onnistumisen kannalta. Kyselyllä pyrittiin myös selvittämään sidosryhmien välisiä näkemyseroja projektin menestystekijöistä. Kysymykset muodostettiin synteesinä tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa löydetyistä menestystekijöistä ja standardien vaatimista pakollisista mitattavista tekijöistä. Tärkeimmäksi menestystekijäksi kyselyssä nousi projektipäällikön kompetenssi. Kyselyssä vastaajilta kysyttiin myös sitä, minkä menestystekijöiden suorituskykyä heidän mielestään tulisi mitata. Tärkeimmäksi mitattavaksi osa-alueeksi nousi aikataulun tarkka seuranta. Kolmannessa vaiheessa näiden kohdeyrityksen menestystekijöiden pohjalta luotiin mittausmalli, joka pyrkii mittaamaan projektin ja projektinhallinnan suorituskykyä tasapainoisesti valituista näkökulmista. Malli ottaa huomioon erityisesti projektinhallinnan suorituskyvyn vaikutuksen projektin lopputuotteena syntyvien hyödykkeiden laatuun. Kohdeyrityksen kokonaissuorituskyvyn kannalta on erittäin tärkeää parantaa projektien suorituskykyä, johon projektien suorituskyvyn mittaaminen on ratkaisu. Standardien asettamat vaatimukset antavat hyvät lähtökohdat kokonaisvaltaisen mittausjärjestelmän luomiselle.

Laadun talo tukkukaupan toimittajavalinnassa

Tutkielmassa on selvitetty laadun talon käyttökelpoisuutta tukkukaupan toimittajavalinnan valintatyökaluna.

Kohti vesiensuojelun aikaa; veden laadun muutokset eteläisimmällä Saimaalla

Työn tarkoituksena on ollut tutkia vesianalytiikan kehitystä Suomessa, arvioida rutiini-analytiikan luotettavuutta, selvittää eteläisimmän Saimaan jätevesikuormituksen kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät, laatia aikasarjat eräiden tutkimusalueen keskeisten veden laadun seurantapaikkojen veden laadun kehityksestä ja esittää keinoja veden laadun kehityksen kuvaa¬miseksi tiivistämällä suuri havaintomateriaali yksinkertaisiksi tunnusluvuiksi. Työssä käsiteltä¬vä aikajakso alkaa 1900-luvun alusta ja päättyy vuoteen 1998. Tutkimus on osa laajempaa ko¬konaisuutta. Tutkimusalue käsittää Vuoksen vesistön keskusjärven, Saimaan, eteläisimmät osat eli Pien-Saimaan, Suur-Saimaan, Vuoksen niskan ja Haapaveden altaat sekä vesistön purku¬-uoman, Vuoksen virran (ks. kuvat 5.1. ja 5.2.). Veden laatu alueen luonnontilaisilla alueilla on luokiteltavissa osin oligotrofiseksi, osin lievästi dysoligotrofiseksi. Sadan viimeisen vuoden aikana teollinen toiminta on muuttanut sitä voimakkaasti. Vesiensuojeluun on eteläisimmän Saimaan alueella investoitu yli 1,5 miljardia markka viimeisten noin 30 vuoden aikana. Investointien tuloksena kuormitus on laskenut oleellisesti 1960-luvun maksimikuormituksesta. Jätevesien purkuvesistön veden laatu on tänä aikana myös merkittävästi parantunut. Tämä on osoitettu veden laadun seurantatuloksista tehtyjen erilaisten tarkastelujen avulla (aikasarjadiagrammit, tilasto tarkastelut, indeksilukuluokitukset, PCA- ja PLS- ja DPLS- monimuuttujamallinnukset). Nykyisin veden laatu on lähes koko tutkimusalu¬eella vähintään tyydyttävä. Fysikaalis-kemiallisen veden laadun seurannan historia on Suomessa kansainvälisesti ja kansallisesti pitkä, ja Saimaalta voidaan veden laadun kehitystä arvioida luotettavasti 40 vuoden ajalta. Tutkimusmetodiikat vesitutkimusten pioneerimaissa ovat olleet samankaltaisia ja niiden perusteella on laadittu myös eurooppalaisen vedenlaadunseurannan suositukset. Vaikka tulevai¬suudessa vesistöä ja sen tilan kehitystä on tarkasteltava ekologisena kokonaisuutena, ei tätä voida tehdä ilman nykyisen kaltaista monitorointia. Teollisuuden jätevesikuormitus on laskenut neljännesvuosisadan aikana hyvin merkittä¬västi tavalla, joka vielä kymmenkunta vuotta sitten tuntui saavuttamattomalta. Saimaan. kuten muunkin Suomen metsäteollisuuden taso onkin kansainvälisesti korkea ja täyttää jo nyt kuormi¬tuksen suhteen lähes 2000-luvun alun BAT-tekniikan vaatimukset. Veden laatu ei kuitenkaan ole kuormitetuilla alueilla kaikkialla vielä hyvä, joten vesiensuojeluun on edelleen panostettava, kun tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila. Vesistöstä käsin tarkasteltuna hitaasti hajoavan orgaanisen aineen määrän vähentäminen vedestä on oltava seuraavana tavoitteena. Tätä tukee myös BAT-tekniikan tarkastelu.