Composition and cross-sectional area of muscle fibre types in relation to daily gain and lean and fat content of carcass in Landrace and Yorkshire pigs

Selostus: Lihassolutyypin ja lihassolun poikkipinta-alan yhteys sian kasvuun ja ruhon koostumukseen maatiaisessa ja yorkshiressa

Kuparituotetehtaan tuoterakenteen ja logistisen tehokkuuden kehittäminen

Tässä tutkimuksessa on keskitytty tutkimaan kuparituotetehtaan tuoterakennetta ja tilausten kohdistumispisteitä sekä esittämäänparannusehdotuksia näiden suhteen. Valssaamon prosessivarasto on kokenut huomattavan pienennyksen ja tavoitteena on, että tästä huolimatta tuotantoa pystyttäisiin ohjaamaan vähemmin resurssein, materiaalipulasta kärsimättä ja nopeammin läpimenoajoin. Lisäksi työssä esitetään muita tuotantoprosessiin liittyviä kehitysehdotuksia, jotka tukevat tuotannon virtaviivaistamista ja varastosaldojen vähentämistä. Teoriaosuudessa selitetään Lean-tuotannon toimivuuttavalssaamon kaltaisessa toimintaympäristössä. Teoriaosuudessa on käsitelty Lean-tuotannon lisäksi myös Agile- ja Leagile-teorioita, koska myös näiden teorioidenyhteensopivuus valssaamon tuotantoon on merkittävä. Empiirisessä osassa on kuvattu tuotantoprosessin ja tuoterakenteen nykytila sekä esitetty kehitysehdotuksianäiden kehittämiseen esiteltyjen teorioiden pohjalta. Tutkimuksen perusteella esitetään muutoksia tämänhetkiseen tuoterakenteeseen, koska nykyisen kaltainen tuoterakenne on jäänyt osittain turhaksi varastojen siirryttyä tuotannon alkupäähän. Lisäksi ehdotetaan kuumavalssaussuunnitelmasta luopumista ja kuumavalssaimen ohjaussyklin lyhentämistä vuorokauden mittaiseksi, sekä esitetään, miten tuotantoon tulisi välittää nykyistä tarkempaa tietoa tilauksien valmistumisajankohdista.

Improving Dynamic Characteristics of Open-loop Controlled Log Crane

The improvement of the dynamics of flexible manipulators like log cranes often requires advanced control methods. This thesis discusses the vibration problems in the cranes used in commercial forestry machines. Two control methods, adaptive filtering and semi-active damping, are presented. The adaptive filter uses a part of the lowest natural frequency of the crane as a filtering frequency. The payload estimation algorithm, filtering of control signal and algorithm for calculation of the lowest natural frequency of the crane are presented. The semi-active damping method is basedon pressure feedback. The pressure vibration, scaled with suitable gain, is added to the control signal of the valve of the lift cylinder to suppress vibrations. The adaptive filter cuts off high frequency impulses coming from the operatorand semi-active damping suppresses the crane?s oscillation, which is often caused by some external disturbance. In field tests performed on the crane, a correctly tuned (25 % tuning) adaptive filter reduced pressure vibration by 14-17 % and semi-active damping correspondingly by 21-43%. Applying of these methods require auxiliary transducers, installed in specific points in the crane, and electronically controlled directional control valves.

1000 V sähkönjakelujärjestelmän teknistaloudellisen kannattavuuden tarkastelu

Tässä työssä tutkitaan 1000 V pienjännitejakelun taloudellista kannattavuutta. Tutkimus perustuu teoreettiseen tarkasteluun, jossa noudatetaan yleisiä verkostosuunnittelun periaatteita. EU-lainsäädäntö mahdollistaa 1000 V pienjänniteportaan sijoittamisen nykyisen keskijänniteverkon ja pienjänniteverkon väliin lisäten kolmannen jakelujänniteportaan nykyään käytettävien 20 kV ja 0,4 kV väliin. Jakeluverkkojen kehittämiseksi on etsittävä ratkaisu, joka on taloudellinen sekä asiakkaiden että verkonhaltijoiden kannalta. Tällaiset ratkaisut pienentävät verkon käytön kokonaiskustannuksia ja parantavat sähkön laatua. Lisättäessä jakeluverkkoon kolmas jänniteporras, keskijänniteverkon johtopituus lyhenee ja varsinkin lyhyiden haarajohtojen määrä vähenee. Tämä vähentää keskijänniteverkossa esiintyvien keskeytysten määrää ja pienentää keskeytyskustannuksia. Kilovoltin järjestelmä on kannattava korvattaessa sillä osa keskijänniteverkkoa, tai estettäessä perinteisellä järjestelmällä tarvittava muuntopiirin jakaminen. Osana varsinaista pienjänniteverkkoa ei kilovoltinjärjestelmä ole kannattava. Tässä työssä kolmijänniteportaista jakeluverkkoa tutkitaan teoreettisilla verkkosuunnitelmilla, joita tehdään muutamille perusverkkotopologioille. Taloudellista kannattavuutta tutkitaan vertaamalla perinteistä kaksijänniteportaista ja kolmijänniteportaista verkkoratkaisua kustannusten suhteen teknisten reunaehtojen puitteissa. 1000 V pienjännitejakelu vaatii uudenlaisia verkostokomponentteja. Näistä on erityisesti käsitelty 1/0,4 kV pienjännitemuuntajaa. Muuntajasuunnittelun lähtökohtana on 1000 V verkon käyttäminen keskijänniteverkon jatkeena maasta erotettuna verkkona.

E-hankinta ja sen käyttö ja hyödyntäminen teollisuusyrityksessä

Tässä tutkimuksessa olen selvittänyt sähköisten työkalujen hyödyntämisen mandollisuuksista teollisuusyrityksessä epäsuorissa hankinnoissa. Tutkimuksessa olen paneuduttu e-hankinnan terminologiaan ja menetelmiin, joita markkinoilla on käytössä. E-hankinta on keskeisin tutkimusalue. Toimittajien etsintään ja niiden hallinnointiin keskittyvät työkalut olen rajannut pois tutkimuksestani. Tutkimuksessa olen selvittänyt e-hankinnan keskeisiä haasteita ja onnistumisen elementtejä, jotta e-hankinnan käyttöönotto olisi mandollisimman helposti tehtävissä. Lukuisten esimerkkien avulla pyrin kartoittamaan e-hankinnan levinneisyyttä ja lisäksi tuon esille niitä potentiaalisia säästökohteita ja kustannusten leikkauksia, joita on mandollista toteuttaa ottamalla käyttöön sähköisen hankintamallin. Tutkimuksen loppuosassa keskityn tutkimaan Perloksen hankintavolyymeja ja löytämään sieltä ne hankintakategoriat, joille tämä sähköinen hankintamalli olisi mandollista ottaa käyttöön. Tässä tutkimuksessa tulen esittämään sähköisen hankintamallin käyttöönottoa ja samalla merkittävän kehityshankkeen toteuttamista lähitulevaisuudessa. Lopullisen päätöksen sähköisen hankintamallin käyttöönotosta ja projektin toteuttamisesta tekee yrityksen johto. Yrityksen johdolle sitten lopulta jää punnittavaksi, kuinka strategisena ja ajankohtaan nähden sopivana tämän tyyppisen kehitysprojektin toteuttaminen nähdään.

Lahopuun määrä ja laatu energiapuun korjuualoilla ja tavanomaisilla avohakkuualoilla

Seloste artikkelista: The volume and composition of dead wood on traditional and forest fuel harvested clear-cuts / Sini Eräjää ... [et al.] - Julkaisussa: Silva Fennica 44 (2010) : 2, s. 201-211.

Metsäsääntely Suomessa ja Venäjällä. Näkökulmia kestävään metsätalouteen

Sustainability is the aim of forest management and forest regulation in many countries. Accordingly, forest management has been steered towards more environmentally friendly methods and new regulatory instruments have been introduced. At the same time, wood trade and forest industry have become a global business. Even if the importance of national forest legislation has not decreased, it has been widely acknowledged that national regulation of forest management is no longer sufficient. The movement of goods does not acknowledge boundaries, even though most negative environmental and social consequences stay in the country of origin of wood and other raw materials. As a partial solution to this dilemma, different kinds of regulations have been developed. Various forest certification schemes and wood trade regulation in the EU (995/2010) are examples of efforts to prevent illegal logging and unsustainable forestry. The Finland-based forest industry is to a varying extent dependent on wood trade from Russia. Especially in the 1990‟s, ethical questions concerning import of wood from Russian old growth forests near the Finnish border were widely discussed. Consequently, forest industry enterprises have developed systems to trace the origin of wood and to buy certified wood from Russia. The aim of the research has been to evaluate Finnish and Russian forest regulations in order to investigate what kind of forest management these regulations enhance, and to what extent ecologically sustainable forest management has been integrated into different forms of regulation. I have examined Finnish and Russian forest regulation in four separate articles based on the topics of the Russian Forest Code, forest certification and other voluntary forest protection measures in Russia, Finnish forest certification and Finnish forest legislation. One objective has been to analyse the roles voluntary forest certification plays in promoting sustainable forest management in different countries. In my research, I have mainly concentrated on ecological sustainability and protection of biodiversity, although other aspects of sustainable forest management have been touched upon in different articles. In the following I shall conclude the findings of my research. When the current Russian Forest Code (2006) was being adopted, the main emphasis was not on ecological issues, but on reorganizing forest governance. The role of ecological requirements was even slightly diminished during the legislative reform. There are, nevertheless, still stipulations aiming at ecological sustainability, such as the division of forests into different forest management categories and various protection zones. In 2000, FSC forest certification arrived in Russia, at present covering already 28 million hectares of forests. The PEFC scheme is now in use as well, but to a much lesser extent. If properly implemented, Russian forest certification schemes clearly improve the level of ecological and social sustainability of forestry in Russia. Certification criteria, however, are partly in conflict with the Russian forest legislation and certified enterprises have been forced to pay fines or to negotiate with forest authorities. This clearly indicates that even if Russian forest legislation has otherwise been liberalized to a certain extent, some significant paternalism still exists. Voluntary, hands-on biodiversity protection measures are not valued, and they are not part of the official protection policies as in many other countries. However, there have been some regional solutions to this dilemma. In the Republic of Karelia forest authorities have approved a set of forest biodiversity protection rules created by a local NGO and a forest industry enterprise. By following these local rules, an enterprise can avoid fines for protection measures. The current Finnish Forest Act was adopted in 1996. It brought forest legislation into a new era as some ecological aspects were integrated into forest legislation. The various soft-law forest management recommendations further increased the level of biodiversity protection. My evaluation of the overall legitimacy of the Finnish forest legislation and forest management paradigm revealed, however, several problematic issues. As part of this study I analysed the history of the current forest management paradigm. This analysis revealed the path dependency which still hinders the protection of biodiversity and clearly decreases the general legitimacy of forest management. Due to several historical reasons only even-structured forest management based on clear cuts has for decades been officially approved in Finland. Due to increasing demands of forest owners the legislation is finally being revised. Yet, the official approval of uneven-structured forest management would not be enough to fully improve ecological, social and cultural legitimacy. The latest ecological theories and knowledge of endangered species should be taken into account in the on-going reform of forest legislation as well as the modernisation. Forest legislation is one of the very few spheres of Finnish environmental legislation where openness and participation are still considered a threat. The first Finnish forest certification scheme, PEFC, was established in 2000. It now covers more than 20 million hectares, about 95% of the forests in Finland. PEFC Finland does not require a higher level of biodiversity protection than the recommendations by Tapio (the Development Centre for Forestry), but certification has unified forest management practices and requires more protection measures than mere forest legislation. The study suggests that in Finland PEFC has not functioned as an instrument which would substantially improve the level of forest management. Rather it has supported the status quo of the forest sector. While the ecological and social responsibility of Finland-based forest corporations was one impetus for this research, I want to conclude that there are problems related to forest legislation and non-state regulation in both Finland and Russia. If an enterprise buying wood from Russia buys only certified wood, and carefully avoids wood coming from high conservation value forests that are either ecologically or socially valuable, it can be claimed to be as sustainably produced as in Finland. However, there must be continuous scrutiny of the circumstances. In Russia, the level of the compliance of certification criteria varies considerably, and there are vast unprotected invaluable forest areas. The utilisation of these areas should not be based on short-sighted decisions or lack of consensus among stakeholders.

Taloudellinen kilpailija-analyysi osana strategista johdon laskentatoimea

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee asiantuntijaorganisaatioiden tilinpäätöstietojen analysointia taloudellisen kilpailija-analyysin tekniikoita hyödyntäen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kuudessa asiantuntijaorganisaatiossa on pyritty parantamaan tai säilyttämään saavutettu markkina-asema vuosina 2011–2014. Tutkimusmuotona käytettiin tilinpäätösanalyysia. Tutkielma on case-yrityksen toimeksiannosta toteutettu taloudellinen kilpailija-analyysi. Tutkimuksen teoriaosa käsittelee taloudellista kilpailija-analyysia osana strategista johdonlaskentatoimea. Teoreettinen viitekehys rakentuu taloudellisen kilpailija-analyysin tekniikoiden, sekä näitä koskevien empiiristen tutkimusten ympärille. Empiirinen osio jakautui kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä käsittelivät case-yrityksen määrittelemän yritysjoukon seulomista muutaman taloudellisen tunnusluvun avulla. Varsinainen analyysin painopiste oli kuudelle yritykselle toteutetussa taloudellisessa kilpailija-analyysissa. Teorian pohjalta taloudellisen kilpailija-analyysin tutkimuskohteiksi valittiin kustannusrakenteet, kilpailuasema sekä tilinpäätöstiedot. Tutkielman tarkasteluajanjakso oli mielenkiintoinen, sillä vuosina 2011–2013 liikevaihtojen trendi oli jyrkästi laskeva, mutta vuonna 2014 yleisilme kääntyi nousevaksi. Tarkemman analyysin pohjalta johtopäätöksissä esiin nousivat kasvun ja kannattavuuden tunnusluvut. Opinnäytetyön tutkimustuloksissa havaittiin, että parhaiten tutkimuksen ajanjaksolla liikevaihtojen romahduksesta selvinneillä yrityksillä oli laaja-ansaintapohja sekä joustava kulurakenne. Kannattavuuden parhaiten säilyttäneet yritykset olivat tehneet runsaasti säästöjä henkilöstökuluissa, jotka muodostivat koko aineistossa suurimman osuuden kuluista. Vakavaraisuudeltaan vahvimmat yritykset eivät tehneet rajuja leikkauksia kulurakenteistaan, vaan sietivät muita pidempään heikkoa kannattavuutta.