Monipuolinen tietotyö tilitoimistossa - kiinnostava vaihtoehto valmistuvalle?

Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa ajantasaista tietoutta siitä, millainen käsitys laskenta-alan tradenomi- ja maisteriopiskelijoilla on tämän päivän tilitoimistotyöstä ja koetaanko tilitoimisto kiinnostavana työpaikkana. Asiaa tarkasteltiin tietotyön monipuolisuuden ja motivaation näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin nettikyselynä, joka kohdistettiin viimeisen vuoden taloushallinnon tai laskentatoimen pääainetta Suomessa opiskeleville tradenomi- ja maisteriopiskelijoille. Vastauksia saatiin 182, joista 162 oli tradenomi- ja 20 kauppatieteiden maisteriopiskelijoilta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena. Vastaajista 55 prosenttia pititilitoimistoa kiinnostavana ja 25 prosenttia melko kiinnostavana työpaikkana. Tulokset osoittavat, että tilitoimistotyö on kiinnostava vaihtoehto henkilöille, jotka kokevat työn itseään sisäisesti motivoivaksi. Sisäistä motivaatiota voidaan parantaa ulkoiseen motivaatioon vaikuttavia, kuten rahallisia ja sosiaalisia palkkioita, lisäämällä. Myös asiakaslähtöiset työtehtävät ja verkostomainen toimintatapa vaikuttavat sisäiseen motivaatioon. Työntekijän vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä lisäävät puolestaan ulkoista motivaatiota. Tieto- ja viestintätekniikan monipuolinen hyödyntäminen selittää ulkoisesta motivaatiosta pienen osan. Tietotyön ulottuvuuksista ainoastaan koulutus- ja kehittämismahdollisuudet eivätvaikuta motivaatioon eivätkä tilitoimiston kiinnostavuuteen työpaikkana. Tulokset osoittavat tilitoimistotyön olevan tulevien tietotyöntekijöiden näkemyksen mukaan monipuolista tietotyötä. Tilitoimistotyössä hyödynnetääntieto- ja viestintätekniikkaa monipuolisesti, ja se sisältää omaa suunnittelua vaativia työtehtäviä. Työ vaatii tekijältään korkeaa ja laaja-alaista osaamista sekä jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tilitoimistot toimivat sekä sisäisissä että ulkoisissa verkostoissa, joten työntekijät tarvitsevat myös sosiaalisia taitoja.Tilitoimistot tarjoavat työntekijöille melko hyvät vaikutusmahdollisuudet omaantyöhönsä. Tilitoimistotyön arvioitiin tarjoavan muuta tietotyötä paremmat koulutus- ja itsensä kehittämismahdollisuudet. Huolimatta monipuolisuudesta tietotyönnäkökulmasta, tilitoimistotyötä pidettiin yleensä liian säännöllisenä rutiinityönä.

Ikääntyvien työkyky ja työkykyä ylläpitävä toiminta, case Stora Enson Anjalankosken tehtaat

Työkyky koostuu psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä osa-alueesta. Psyykkinen osa-alue koostuu jaksamisesta, sitoutumisesta, vuorovaikutuksesta sekä osaamisesta eli siis lähinnä yksilön ominaisuuksista, kun taas sosiaaliseen työkykyyn vaikuttavat myös työyhteisön jäsenet, työympäristö sekä organisaatiokulttuuri. Fyysinen työkyky koostuu pääosin niistä fyysisen toimintakyvyn ominaisuuksista, joita työn suorittamisessa tarvitaan. Toimintakyky määrittää myös sosiaalista ja psyykkistä työkykyä, siltä osin kun sitä tarvitaan työstä selviytymisessä. Ikääntyminen asettaa haasteita mutta myös mahdollisuuksia työkyvylle. Selkeintä heikkeneminen on fyysisellä osa-alueella, kun taas sosiaalisen ja psyykkisen osa-alueen heikkeneminen ei yleensä näy työiässä. Päinvastoin, ikääntymisen on todettu parantavan esim. sosiaalisia taitoja ja lisäävän arkipäivän viisautta.Työkykytoiminnalla pyritään ylläpitämään työkykyä tai ehkäisemään tai korjaamaan työkyvyn alenemaa. Se voi kohdistua yksilöön, työyhteisöön tai koko organisaatioon. Toiminnan onnistuminen edellyttää kaikkien organisaation tai työyhteisön jäsenten osallistumista ja sitoutumista toimintaan, ja onnistuneen työkykytoiminnan seurauksena hyötyvät työntekijän ja yrityksen lisäksi yhteiskunta. Työkykytoiminnan keinoja ovat työn, yksilön, esimiestyön sekä työyhteisön kehittäminen.Stora Enson Anjalankosken tehtailla toteutettiin kolmevuotinen ikääntyvien työkykyprojekti, jonka tavoitteena oli työ- ja toimintakykyä parantamalla ehkäistä ennenaikaista eläköitymistä ja säilyttää ikääntyvien hiljainen tieto mahdollisimman pitkään yrityksessä. Projektin jäsenien työkyky oli jo varsin korkea jo projektin alussa, mutta se onnistuttiin pitämään ikääntymisestä huolimatta korkealla tasolla projektin aikana. Projektin jäseniin kohdistuneen tutkimuksen perusteella tärkeimmäksi työkyvyn määrittäjäksi nousivat työtehtävät tai paremminkin niiden soveltuminen yksilön tarpeisiin, kykyihin ja arvostuksiin.

Musikalisk lärandemiljö : planerade musikaktiviteter med småbarn i daghem

A musically stimulating nvironment is of great significance when considering the opportunities for development and learning that are offered to children in day nurseries. Moreover, the quality of musical activities also has great significance for the musical development of growing children. Young children are always striving to create meaning and understanding; they influence and are influenced by the context in which they are situated. The purpose of this study is to investigate the planned music activities in the musical learning environment of seven toddler’s groups in day nurseries, based on four different aspects: the texts of children’s songs, the melodies of children’s songs, the basic elements of music and the use of instrumentation. The data has been gathered by video observation of the planned music activities. The age of the children studied ranged from 11 months to 3 years and 11 months, and on average there were 13 children in each group. The study involved a total of just over 90 children and nine educators. The methodological approaches are hermeneutic as well as videographic, and they are applied to the analysis as required. The approaches are well suited to an understanding of the planned music activities where the individual’s communications and actions are studied. The results of the study show that educators impart a cultural heritage to the children in the form of old traditional songs, but they also act as intermediaries for newer children's songs. They focus on actively on the text content of the children’s songs in their interaction with the children, but do not address the meaning of the text. Furthermore, while the educators use music sessions for the children to develop, among other things, an understanding of language and social skills, they do not use the sessions to develop the children’s musical skills. The educators could, to a much greater extent than they now do, direct the children's attention to the basic elements of music, and conduct meta-cognitive dialogues with the children. They use a large repertoire of children's songs, which are, however, often too demanding for the children’s voices to cope with. In addition, the educators do not plan, in any significant way, activities for the toddlers in order to help them develop the accuracy of their vocal tones. With regard to the use of instruments, the educators focus, in their interaction with the children, is placed on both the usage of the instruments and knowledge about the instruments. Regarding the use of instruments the study shows that the children’s musical expression takes place in an environment that includes both melody and rhythm instruments. It is clear that children are actively interested in the constructed instrument environment, because for long periods of time they independently play and experiment with instruments.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Tietotyöntekijöiden osaamisen mittaaminen

Tietotyötä ja tietotyöntekijöitä on tutkittu jo monta vuosikymmentä, mutta siitä huolimatta nämä määritelmät ovat edelleen vailla tieteellisessä käytännössä vakiintunutta sisältöä. Voitaneen kuitenkin sanoa, että nykypäivän työstä yhä suurempi osuus on luokiteltavissa tietotyöksi. Tietotyöntekijöille puolestaan on keskeistä oman osaamisen myyminen työmarkkinoilla. Tästä huolimatta tietotyöntekijöiden osaaminen on tieteellisessä tutkimuksessa jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on selvittää, millainen osaaminen on keskeistä kaikille tietotyöntekijöille. Tämän lisäksi tarkasteltiin myös sitä, miten näitä keskeisiä osaamisalueita voidaan mitata osaamiskartoituksen, inhimillisen pääoman tai henkilöstötilinpäätöksen avulla. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena ja hyödyntäen lähinnä grounded theory –menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin tietotyöntekijöiden puolistrukturoidulla haastattelulla sekä rekrytoinnin ammattilaisille suunnatulla lomakekyselyllä, joka toteutettiin internetin välityksellä. Erityisen keskeisinä tietotyöntekijöille voidaan pitää yleisemmän tason osaamisia, kuten esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai ongelmanratkaisukykyä. Huomattava merkitys on myös persoonaan liittyvillä ominaisuuksilla, motivaatiolla ja asenteella. Mittaamisen suhteen nämä ovat haastavia, sillä niiden toteaminen ei ole samalla tavalla yksinkertaista kuin ammattispesifin osaamisen havaitseminen. Nämä ominaisuudet ovat kuitenkin siinä määrin keskeisiä tietotyöntekijöiden työsuorituksille, että niitä ei tulisi sivuuttaa liian vaikeina.

Fetal alcohol spectrum disorders in Finnish children and adolescents : diagnosis, cognition, behavior, adaptation and brain metabolic alterations

Alcohol consumption during pregnancy can potentially affect the developing fetus in devastating ways, leading to a range of physical, neurological, and behavioral alterations most accurately termed Fetal Alcohol Spectrum Disorders (FASD). Despite the fact that it is a preventable disorder, prenatal alcohol exposure today constitutes a leading cause of intellectual disability in the Western world. In Western countries where prevalence studies have been performed the rates of FASD exceed, for example, autism spectrum disorders, Down’s syndrome and cerebral palsy. In addition to the direct effects of alcohol, children and adolescents with FASD are often exposed to a double burden in life, as their neurological sequelae are accompanied by adverse living surroundings exposing them to further environmental risk. However, children with FASD today remain remarkably underdiagnosed by the health care system. This thesis forms part of a larger multinational research project, The Collaborative Initiative on Fetal Alcohol Spectrum Disorders (the CIFASD), initiated by the National Institute of Alcohol Abuse and Alcoholism (NIAAA) in the U.S.A. The general aim of the present thesis was to examine a cohort of children and adolescents growing up with fetal alcohol-related damage in Finland. The thesis consists of five studies with a broad focus on diagnosis, cognition, behavior, adaptation and brain metabolic alterations in children and adolescents with FASD. The participants consisted of four different groups: one group with histories of prenatal exposure to alcohol, the FASD group; one IQ matched contrast group mostly consisting of children with specific learning disorder (SLD); and two typically-developing control groups (CON1 and CON2). Participants were identified through medical records, random sampling from the Finnish national population registry and email alerts to students. Importantly, the participants in the present studies comprise a group of very carefully clinically characterized children with FASD as the studies were performed in close collaboration with leading experts in the field (Prof. Edward Riley and Prof. Sarah Mattson, Center for Behavioral Teratology, San Diego State University, U.S.A; Prof. Eugene Hoyme, Sanford School of Medicine, University of South Dakota, U.S.A.). In the present thesis, the revised Institute of Medicine diagnostic criteria for FASD were tested on a Finnish population and found to be a reliable tool for differentiating among the subgroups of FASD. A weighted dysmorphology scoring system proved to be a valuable additional adjunct in quantification of growth deficits and dysmorphic features in children with FASD (Study 1). The purpose of Study 2 was to clarify the relationship between alcohol-related dysmorphic features and general cognitive capacity. Results showed a significant correlation between dysmorphic features and cognitive capacity, suggesting that children with more severe growth deficiency and dysmorphic features have more cognitive limitations. This association was, however, only moderate, indicating that physical markers and cognitive capacity not always go hand in hand in individuals with FASD. Behavioral problems in the FASD group proved substantial compared to the typically developing control group. In Study 3 risk and protective factors associated with behavioral problems in the FASD group were explored further focusing on diagnostic and environmental factors. Two groups with elevated risks for behavioral problems emerged: length of time spent in residential care and a low dysmorphology score proved to be the most pervasive risk factor for behavioral problems. The results underscore the clinical importance of appropriate services and care for less visibly alcohol affected children and highlight the need to attend to children with FASD being raised in institutions. With their background of early biological and psychological impairment compounded with less opportunity for a close and continuous caregiver relationship, such children seem to run an especially great risk of adverse life outcomes. Study 4 focused on adaptive abilities such as communication, daily living skills and social skills, in other words skills that are important for gradually enabling an independent life, maintain social relationships and allow the individual to become integrated into society. The results showed that adaptive abilities of children and adolescents growing up with FASD were significantly compromised compared to both typically-developing peers and IQ-matched children with SLD. Clearly different adaptive profiles were revealed where the FASD group performed worse than the SLD group, who in turn performed worse than the CON1 group. Importantly, the SLD group outperformed the FASD group on adaptive behavior in spite of comparable cognitive levels. This is the first study to compare adaptive abilities in a group of children and adolescents with FASD relative to both a contrast group of IQ-matched children with SLD and to a group of typically-developing peers. Finally, in Study 5, through magnetic resonance spectroscopic imaging (MRS) evidence of longstanding neurochemical alterations were observed in adolescents and young adults with FASD related to alcohol exposure in utero 14-20 years earlier. Neurochemical alterations were seen in several brain areas: in frontal and parietal cortices, corpus callosum, thalamus and frontal white matter areas as well as in the cerebellar dentate nucleus. The findings are compatible with neuropsychological findings in FASD. Glial cells seemed to be more affected than neurons. In conclusion, more societal efforts and resources should be focused on recognizing and diagnosing FASD, and supporting subgroups with elevated risk of poor outcome. Without adequate intervention children and adolescents with FASD run a great risk of marginalization and social maladjustment, costly not only to society but also to the lives of the many young people with FASD.

Keskijohdon osaaminen strategian toteuttamisessa

Strategian määrittely ja suunnittelu on menestyvän yrityksen elinehto. Strategian toteuttaminen on yhtä tärkeää kuin sen suunnittelu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia tehtäviä yrityksen keskijohto tekee toteuttaessaan strategiaa sekä millaista osaamista ja tietoa tehtävät vaativat. Tutkimus suoritettiin laadullisena haastattelututkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin kuudella teemahaastattelulla. Haastateltaviksi valittiin kohdeyrityksen pää-toimialan keskijohto. Tutkimuksen tuloksena selvisi että kolme tärkeintä keskijohdon osaamista strate-gian toteuttamissa on vuorovaikutus ja johtaminen, resurssien allokointi ja muu-tosohjelmien toteuttaminen. Vuorovaikutuksen onnistumisessa on keskeistä keski-johdon sosiaaliset taidot. Keskijohdon tärkein strateginen työkalu on epämuodolli-nen vuorovaikutus. Suurin osa osaamisista sisältää hiljaista tietoa.

Psychological well-being of the parents and child development, behavior, and quality of life in very low birth weight infants

The parents of premature infants, especially the mothers, are at increased risk for distress. Infants born prematurely are at risk for developmental problems. The aim of this study was to investigate whether the psychological well-being of both parents is associated with child development in very low birth weight (VLBW, ≤1500g) children. The burden of prematurity-related morbidity to the children and to the family was also assessed. A cohort of 201 VLBW infants born during 2001–2006 in the Turku University Hospital, Finland, and their parents were studied (I–IV). One study included a control group (n=166) of full-term infants (IV). The psychological well-being of the parents was evaluated by assessments of depressive symptoms, parenting stress, the sense of coherence and general family functioning. Cognitive, behavioral, and socio-emotional development, and the health-related quality of life (HRQoL) of the children were determined when the children were 2 to 8 years old. The psychological well-being of the parents was associated with the cognitive, behavioral and social development of the VLBW children. The VLBW infants with prematurity-related morbidities had a poorer HRQoL and the general functioning of the family was inferior compared to the control children and their families. 64.5% of the VLBW children survived without morbidities. Most of the VLBW children did not have significant behavior problems (93%), had normal social skills (63%), had no emotional problems (64%), and had no problems in executive functioning (62%). Only 3% of the surviving VLBW infants had significant cognitive delay. In conclusion, the depressive symptoms and stress of the parents can be risk factors for disadvantageous child development, while a strong sense of coherence can be protective. Parents of the premature children with developmental delays might also experience more depressive symptoms and stress than other parents. Prematurity-related morbidities were a burden to the VLBW child as well as to the family.

Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sopeutumattomien erityisoppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittymistä Aggression portaat -interventio-ohjelman avulla kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Käsite sopeutumaton oppilas ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan yleisopetussuunnitelman mukaan opiskelevaa oppilasta, joka käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi on saanut siirron erityisopetuksen oppilaaksi ja saa enintään 10 oppilaan opetusryhmässä erityistä pedagogista tukea. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä oli tutkia, onko tunne- ja itsesäätelytaitojen opettamisesta hyötyä sopeutumattomien oppilaiden tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn kannalta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Rose-Krasnorin (1997) malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista täydennettynä muiden tutkijoiden näkemyksillä. Sosioemotionaalinen kompetenssi on yläkäsite, johon kuuluvat alakäsitteinä tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot ja sosiaaliset taidot. Lisäksi sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttavat kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet vuorovaikutuksessa ja konteksti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunne- ja itsesäätelytaitoihin. Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella opiskelevat sopeutumattomien oppilaiden erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, joille opetettiin tunne- ja itsesäätelytaitoja Aggression portaat -opetusmateriaaliin (Cacciatore 2007) pohjautuvan intervention avulla. Kontrolliryhmän (N=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa myös käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio-ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2010-2012. Tutkimusmetodeina olivat sekä oppilaille että opettajille laaditut Webropol-alustaiset kyselyt ja oppilaiden kirjoittamat väkivalta-aiheiset tekstit. Tutkimus- ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen”- kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille. Interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat -interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt velvoitteet opettaa kouluissa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitoja edellyttävät tietoa konkreettisista käytänteistä ja tutkimusperustaisista interventio-ohjelmista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että interventioryhmän muodostaneet sopeutumattomat oppilaat hyötyivät Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Myös suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon ja kirjoittivat enemmän ajatuksiaan väkivallasta tuoden esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Cultural Diversity, Social Cohesion, Religion: Core Values and Educational Policies in Four European Nations

In my doctoral thesis I evaluate strategies designed to cope with the multicultural nature of four European nations: Great Britain, The Netherlands, Sweden, and Denmark. I also analyse and clarify the question of the place of religion in present-day Europe. The empirical material analysed in the study consists of politicians’ statements and policy documents dealing with immigration policy and religious and values education in the four countries. In addition, I analyse statements issued by the Council of Europe regarding religious education, along with all cases relevant to religious education brought before the United Nations Human Rights Committee or the European Court of Human Rights. The theoretical framework is formed by the scholarly debate – among philosophers, sociologists and scholars of religion in education – concerning the question of a just society. Special emphasis is given to philosophical theories that are in favour of granting special group rights to religious minorities in the name of equal treatment. With regard to the question of the appropriate place of religion, I apply Kim Knott’s methodological model for locating religion in secular contexts, and Émile Durkheim’s theory as to the significance of religion and collective sentiments in uniting adherents or members of a group into a single moral community. The study shows that even when the positive side of immigration, as a potential force for the enrichment of the public culture, is acknowledged, there is anxiety as to the successful integration of immigrants. The premises and goals of immigration policies have also been questioned. One central problem is the incommensurability between the values upheld by Western liberal democracies and certain religious traditions, above all those of Islam. Great Britain, The Netherlands, Sweden, and Denmark have tightened control over their citizens’ ethical attitudes and want to regulate these as well. In coping with cultural diversity, the significance of education, especially religious education, plays a significant role; as future citizens, pupils are expected to internalise the society’s core values as well as gaining an understanding of different cultures and ways of life. It is also worth noting that both the Council of Europe and the European Court of Human Rights have recently expressed the view that one important goal of religious education is to enable pupils to be critical and autonomous with regard to different religions and moral positions. The study shows that religion is not seen as purely a personal matter. Religion is closely linked to individual and national identity, and religious traditions thus have a place in the public domain. It should be noted, however, that a religious tradition – more precisely, an interpretation of religious tradition – qualifies as a legitimate partner in the democratic decision-making process only if it shares similar values with Western European nations.

The Changing Role of the CIO: Developing Skills by Means of Postgraduate Educational Programs

The objective of this research was to identify the skills and competences required by Chief Information Officers in their professional life and whether these skills can be developed by means of postgraduate education pro-grams. Although the changing role of the CIO has been studied for years by the academia, the ways of necessary skills development have not been paid significant attention. In order to obtain understanding of the topic and its main issues qualitative method was implemented and questionnaires and interviews were conducted with CIOs and other C-level executives to-gether with analysis of the curricula of postgraduate educational programs in the field of business designed for executives. Business skills and knowledge along with developed communication and leadership skills are among the most discussed and required from CIOs. According to the collected data and its further analysis, although the most important competences of an IT executive are technological, the im-portance of business related skills is emphasized by the majority of re-spondents and supported by the existing theory. Postgraduate educational programs have curricula that can develop the required competences, alt-hough not equally.

Spontaneous Focusing on Numerosity in the Development of Early Mathematical Skills

The aim of the present set of longitudinal studies was to explore 3-7-year-old children.s Spontaneous FOcusing on Numerosity (SFON) and its relation to early mathematical development. The specific goals were to capture in method and theory the distinct process by which children focus on numerosity as a part of their activities involving exact number recognition, and individual differences in this process that may be informative in the development of more complex number skills. Over the course of conducting the five studies, fifteen novel tasks were progressively developed for the SFON assessments. In the tasks, confounding effects of insufficient number recognition, verbal comprehension, other procedural skills as well as working memory capacity were aimed to be controlled. Furthermore, how children.s individual differences in SFON are related to their development of number sequence, subitizing-based enumeration, object counting and basic arithmetic skills was explored. The effect of social interaction on SFON was tested. Study I captured the first phase of the 3-year longitudinal study with 39 children. It was investigated whether there were differences in 3-year-old children.s tendency to focus on numerosity, and whether these differences were related to the children.s development of cardinality recognition skills from the age of 3 to 4 years. It was found that the two groups of children formed on the basis of their amount of SFON tendency at the age of 3 years differed in their development of recognising and producing small numbers. The children whose SFON tendency was very predominant developed faster in cardinality related skills from the age of 3 to 4 years than the children whose SFON tendency was not as predominant. Thus, children.s development in cardinality recognition skills is related to their SFON tendency. Studies II and III were conducted to investigate, firstly, children.s individual differences in SFON, and, secondly, whether children.s SFON is related to their counting development. Altogether nine tasks were designed for the assessments of spontaneous and guided focusing on numerosity. The longitudinal data of 39 children in Study II from the age of 3.5 to 6 years showed individual differences in SFON at the ages of 4, 5 and 6 years, as well as stability in children.s SFON across tasks used at different ages. The counting skills were assessed at the ages of 3.5, 5 and 6 years. Path analyses indicated a reciprocal tendency in the relationship between SFON and counting development. In Study III, these results on the individual differences in SFON tendency, the stability of SFON across different tasks and the relationship of SFON and mathematical skills were confirmed by a larger-scale cross-sectional study of 183 on average 6.5-year-old children (range 6;0-7;0 years). The significant amount of unique variance that SFON accounted for number sequence elaboration, object counting and basic arithmetic skills stayed statistically significant (partial correlations varying from .27 to .37) when the effects of non-verbal IQ and verbal comprehension were controlled. In addition, to confirm that the SFON tasks assess SFON tendency independently from enumeration skills, guided focusing tasks were used for children who had failed in SFON tasks. It was explored whether these children were able to proceed in similar tasks to SFON tasks once they were guided to focus on number. The results showed that these children.s poor performance in the SFON tasks was not caused by their deficiency in executing the tasks but on lacking focusing on numerosity. The longitudinal Study IV of 39 children aimed at increasing the knowledge of associations between children.s long-term SFON tendency, subitizing-based enumeration and verbal counting skills. Children were tested twice at the age of 4-5 years on their SFON, and once at the age of 5 on their subitizing-based enumeration, number sequence production, as well as on their skills for counting of objects. Results showed considerable stability in SFON tendency measured at different ages, and that there is a positive direct association between SFON and number sequence production. The association between SFON and object counting skills was significantly mediated by subitizing-based enumeration. These results indicate that the associations between the child.s SFON and sub-skills of verbal counting may differ on the basis of how significant a role understanding the cardinal meanings of number words plays in learning these skills. The specific goal of Study V was to investigate whether it is possible to enhance 3-year old children.s SFON tendency, and thus start children.s deliberate practice in early mathematical skills. Participants were 3-year-old children in Finnish day care. The SFON scores and cardinality-related skills of the experimental group of 17 children were compared to the corresponding results of the 17 children in the control group. The results show an experimental effect on SFON tendency and subsequent development in cardinality-related skills during the 6-month period from pretest to delayed posttest in the children with some initial SFON tendency in the experimental group. Social interaction has an effect on children.s SFON tendency. The results of the five studies assert that within a child.s existing mathematical competence, it is possible to distinguish a separate process, which refers to the child.s tendency to spontaneously focus on numerosity. Moreover, there are significant individual differences in children.s SFON at the age of 3-7 years. Moderate stability was found in this tendency across different tasks assessed both at the same and at different ages. Furthermore, SFON tendency is related to the development of early mathematical skills. Educational implications of the findings emphasise, first, the importance of regarding focusing on numerosity as a separate, essential process in the assessments of young children.s mathematical skills. Second, the substantial individual differences in SFON tendency during the childhood years suggest that uncovering and modeling this kind of mathematically meaningful perceiving of the surroundings and tasks could be an efficient tool for promoting young children.s mathematical development, and thus prevent later failures in learning mathematical skills. It is proposed to consider focusing on numerosity as one potential sub-process of activities involving exact number recognition in future studies.

Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun alueellinen vaikuttavuus

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun (LTKK:n) koulutuksellista ja taloudellista vaikuttavuutta Etelä-Karjalassa ja kehittää sitä kuvaavia mittareita. Lisäksi selvitetään sidosryhmien näkemystä LTKK:n imagosta sekä osaamisen ja inhimillisen pääoman alueellista merkitystä. Tutkimus on luonteeltaan toiminta-analyyttinen, mutta sisältää myös käsite-analyyttisiä ja nomoteettisia piirteitä. Lähtökohtana vaikuttavuuden tarkastelussa pidetään yliopiston yhteiskunnallisia funktioita. Nämä funktiot ovat: opetus, tutkimus sekä olemassaolo ja toiminta. Tässä tutkimuksessa yliopisto nähdään inhimillisen pääoman kartuttajana, työvoiman tuottajana, työllistäjänä, rahavirtojen lähteenä, yhteistyökumppanina ja innovaatiokeskuksena. Myös yliopiston imagoa pidetään yhtenä vaikuttavuuden osatekijänä. Tutkimus sisältää sekä teoreettisen että empiirisen osan. Teoriaosassa käsitellään yliopiston vaikuttavuuteen liittyviä käsitteitä ja malleja, osaamisen alueellista merkitystä ja yliopiston roolia inhimillisen pääoman tuottajana sekä yliopiston imagon merkitystä. Tutkimukseen liittyi LTKK:sta vuonna 1997 – 2000 valmistuneille tehty kyselytutkimus sekä sidosryhmiin kohdistettu teema-haastattelu. Tutkimuksen empiriaosassa mitataan LTKK:n alueellista vaikuttavuutta opetukseen, tutkimukseen sekä olemassaoloon ja yhteistyöhön liittyvien mittareiden perusteella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että LTKK:n merkitys työvoiman tuottajana on voimakkaasti kasvanut, samoin kuin valmistumisen jälkeen Etelä-Karjalaan jäävien osuus. LTKK:sta valmistuneet pitävät koulutuksen antamia valmiuksia pääosin hyvinä, mutta työnantajat näkevät puutteita muun muassa johtamis- ja sosiaalisissa taidoissa. LTKK saa toiminnallaan aikaan huomattavia rahavirtoja ja on tärkeä yhteistyökumppani alueen muiden toimijoiden kannalta, lukuun ottamatta pienyrityksiä. LTKK:n imago on maakunnassa positiivinen, mutta sen valtakunnallinen tunnettuus on huono.

Evaluation of Teacher Education Programs by Students and Graduates

The purpose of this research was to do a repeated cross-sectional research on class teachers who study in the 4th year and also graduated at the Faculty of Education, University of Turku between the years of 2000 through 2004. Specifically, seven research questions were addressed to target the main purpose of the study: How do class teacher education masters’ degree senior students and graduates rate “importance; effectiveness; and quality” of training they have received at the Faculty of Education? Are there significant differences between overall ratings of importance; effectiveness and quality of training by year of graduation, sex, and age (for graduates) and sex and age (for senior students)? Is there significant relationship between respondents’ overall ratings of importance; effectiveness and their overall ratings of the quality of training and preparation they have received? Are there significant differences between graduates and senior students about importance, effectiveness, and quality of teacher education programs? And what do teachers’ [Graduates] believe about how increasing work experience has changed their opinions of their preservice training? Moreover the following concepts related to the instructional activities were studied: critical thinking skills, communication skills, attention to ethics, curriculum and instruction (planning), role of teacher and teaching knowledge, assessment skills, attention to continuous professional development, subject matters knowledge, knowledge of learning environment, and using educational technology. Researcher also tried to find influence of some moderator variables e.g. year of graduation, sex, and age on the dependent and independent variables. This study consisted of two questionnaires (a structured likert-scale and an open ended questionnaire). The population in study 1 was all senior students and 2000-2004 class teacher education masters’ degree from the departments of Teacher Education Faculty of Education at University of Turku. Of the 1020 students and graduates the researcher was able to find current addresses of 675 of the subjects and of the 675 graduates contacted, 439 or 66.2 percent responded to the survey. The population in study 2 was all class teachers who graduated from Turku University and now work in the few basic schools (59 Schools) in South- West Finland. 257 teachers answered to the open ended web-based questions. SPSS was used to produce standard deviations; Analysis of Variance; Pearson Product Moment Correlation (r); T-test; ANOVA, Bonferroni post-hoc test; and Polynomial Contrast tests meant to analyze linear trend. An alpha level of .05 was used to determine statistical significance. The results of the study showed that: A majority of the respondents (graduates and students) rated the overall importance, effectiveness and quality of the teacher education programs as important, effective and good. Generally speaking there were only a few significant differences between the cohorts and groups related to the background variables (gender, age). The different cohorts were rating the quality of the programs very similarly but some differences between the cohorts were found in the importance and effectiveness ratings. Graduates of 2001 and 2002 rated the importance of the program significantly higher than 2000 graduates. The effectiveness of the programs was rated significantly higher by 2001 and 2003 graduates than other groups. In spite of these individual differences between cohorts there were no linear trends among the year cohorts in any measure. In respondents’ ratings of the effectiveness of teacher education programs there was significant difference between males and females; females rated it higher than males. There were no significant differences between males’ and females’ ratings of the importance and quality of programs. In the ratings there was only one difference between age groups. Older graduates (35 years or older) rated the importance of the teacher training significantly higher that 25-35 years old graduates. In graduates’ ratings there were positive but relatively low correlations between all variables related to importance, effectiveness and quality of Teacher Education Programs. Generally speaking students’ ratings about importance, effectiveness and quality of teacher education program were very positive. There was only one significant difference related to the background variables. Females rated higher the effectiveness of the program. The comparison of students’ and graduates’ perception about importance, effectiveness, and quality of teacher education programs showed that there were no significant differences between graduates and students in the overall ratings. However there were differences in some individual variables. Students rated higher in importance of “Continuous Professional Development”, effectiveness of “Critical Thinking Skills” and “Using Educational Technology” and quality of “Advice received from the advisor”. Graduates rated higher in importance of “Knowledge of Learning Environment” and effectiveness of “Continuous Professional Development”. According to the qualitative data of study 2 some graduates expressed that their perceptions have not changed about the importance, effectiveness, and quality of training that they received during their study time. They pointed out that teacher education programs have provided them the basic theoretical/formal knowledge and some training of practical routines. However, a majority of the teachers seems to have somewhat critical opinions about the teacher education. These teachers were not satisfied with teacher education programs because they argued that the programs failed to meet their practical demands in different everyday situations of the classroom e.g. in coping with students’ learning difficulties, multiprofessional communication with parents and other professional groups (psychologists and social workers), and classroom management problems. Participants also emphasized more practice oriented knowledge of subject matter, evaluation methods and teachers’ rights and responsibilities. Therefore, they (54.1% of participants) suggested that teacher education departments should provide more practice-based courses and programs as well as closer collaboration between regular schools and teacher education departments in order to fill gap between theory and practice.

The effects of social networks on work-team effectiveness

This is a study of team social networks, their antecedents and outcomes. In focusing attention on the structural configuration of the team this research contributes to a new wave of thinking concerning group social capital. The research site was a random sample of Finnish work organisations. The data consisted of 499 employees in 76 teams representing 48 different organisations. A systematic literature review and quantitative methods were used in conducting the research: the former primarily to establish the current theoretical position on the relationships among the variables and the latter to test these relationships. Social network analysis was the primary method used in identifying the social-network relations among the work-team members. The first and key contribution of this study is that it relates the structuralnetwork properties of work teams to behavioural outcomes, attitudinal outcomes and, ultimately, team performance. Moreover, it shows that addressing attitudinal outcomes is also important in terms of team performance; attitudinal outcomes (team identity) mediated the relationship between the team’s performance and its social network. The second contribution is that it examines the possible antecedents of the social structure. It is thus one response to Salancik’s (1995) call for a network theory in that it explains why certain network characteristics exist. Itdemonstrates that irrespective of whether or not a team is heterogeneous in terms of age or gender, educational diversity may protect it from centralisation. However, heterogeneity in terms of gender turned out to have a negative impact on density. Thirdly, given the observation that the benefits of (team) networks are typically theorised and modelled without reference to the nature of the relationships comprising the structure, the study directly tested whether team knowledge mediated the effects of instrumental and expressive network relationships on team performance. Furthermore, with its focus on expressive networks that link the workplace to a more informal world, which have been rather neglected in previous research, it enhances knowledge of teams andnetworks. The results indicate that knowledge sharing fully mediates the influence of complementarities between dense and fragmented instrumental network relationships, thus providing empirical validation of the implicit understanding that networks transfer knowledge. Fourthly, the study findings suggest that an optimal configuration of the work-team social-network structure combines both bridging and bonding social relationships.