Waste Management in Commercial Activity: State-of-the-Art and the Potential Innovation in the Urban Areas of Hanoi, Vietnam

As the rapid development of the society as well as the lifestyle, the generation of commercial waste is getting more complicated to control. The situation of packaging waste and food waste – the main fractions of commercial waste in different countries in Europe and Asia is analyzed in order to evaluate and suggest necessary improvements for the existing waste management system in the city of Hanoi, Vietnam. From all waste generation sources of the city, a total amount of approximately 4000 tons of mixed waste is transported to the composting facility and the disposal site, which emits a huge amount of 1,6Mt of GHG emission to the environment. Recycling activity is taking place spontaneously by the informal pickers, leads to the difficulty in managing the whole system and uncertainty of the overall data. With a relative calculation, resulting in only approximately 0,17Mt CO2 equivalent emission, incinerator is suggested to be the solution of the problem with overloaded landfill and raising energy demand within the inhabitants.

Folkloristit Argentiinan pampalla : ISFNR Interim Conference "Folk Narrative and Society" Santa Rosa, Argentina 20.-22.9.2007

Ajankohtaista

Travelling in a Palimpsest : Finnish nineteenth-century painters' encounters with Spanish art and culture

Utgångspunkten för avhandlingen är finländska konstnärsresor till Spanien under 1800-talet, och kontakterna med spansk konst och kultur. Endast ett fåtal finländare reste till Spanien, och inledningsvis utrycktes intresset för spansk konst i form av kopior efter gamla mästare, utförda både efter original utanför Spanien, och reproduktioner. Denna föga imponerande start efterföljdes av ett litet antal målare som verkligen reste till Spanien under 1800-talets senare hälft: Adolf von Becker (1831–1909), Albert Edelfelt (1854–1905) och Venny Soldan (1863–1945). Jag undersöker hur deras syn på landet manifesterades i deras resebilder i förhållande till den växande turistindustrin. Syftet med avhandlingen är att visa hur den resande målaren, likt en turist, föreställde sig, upplevde och tolkade den främmande kulturen, och hur detta avbildades och uttrycktes i deras resebilder. Vid sidan av ikonografisk analys och stilkritik utnyttjas forskningsmetoder från turismteorin. Resultatet av undersökningen visar att de flesta konstnärerna dyrkade konsten på Prado-museet, beundrade flamenco, Andalusiens vackra kvinnor, tjurfäktningar och zigenarna. De längtade efter en förgången och exotisk tid, samtidigt som de följde de vältrampade turiststigarna och hänfördes av de sedvanliga sevärdheterna; de reste i ett delvis mytiskt och delvis verkligt land. Likt turister (i allmänhet), såg de det de ville se, och sökte sig till på förhand inpräntade mentala (före)bilder. Resebilderna kan med fog tolkas som medvetet konstruerade minnen från resan, souvenirs d’Espagne. Samtidigt förstärkte och upprätthöll valen av motiv uppfattningen att Spaniens äldre konst och samtida kultur var mer ”äkta” (autentiska) än den kultur man själv tillhörde. Spanien uppfattades som en kvarleva från en förgången tid som hölls levande i nuet

Making the impact on research and society: a case study - open repository and crowdsourcing solutions developed for the Finno-Ugric Digitization Pilot Project at the National Library of Finland

Jussi-Pekka Hakkaraisen esitys 24. Kansainvälisessä tieteen-, teknologian ja lääketieteen historian kongressissa (24th International Congress of History of Science, Technology and Medicine) Manchesterissa 26.7.2013

Making the impact on research and society : a case study: crowdsourcing solutions developed for the linguistic research and citizen science

Can crowdsourcing solutions serve many masters? Can they be beneficial for both, for the layman or native speakers of minority languages on the one hand and serious linguistic research on the other? How did an infrastructure that was designed to support linguistics turn out to be a solution for raising awareness of native languages? Since 2012 the National Library of Finland has been developing the Digitisation Project for Kindred Languages, in which the key objective is to support a culture of openness and interaction in linguistic research, but also to promote crowdsourcing as a tool for participation of the language community in research. In the course of the project, over 1,200 monographs and nearly 111,000 pages of newspapers in Finno-Ugric languages will be digitised and made available in the Fenno-Ugrica digital collection. This material was published in the Soviet Union in the 1920s and 1930s, and users have had only sporadic access to the material. The publication of open-access and searchable materials from this period is a goldmine for researchers. Historians, social scientists and laymen with an interest in specific local publications can now find text materials pertinent to their studies. The linguistically-oriented population can also find writings to delight them: (1) lexical items specific to a given publication, and (2) orthographically-documented specifics of phonetics. In addition to the open access collection, we developed an open source code OCR editor that enables the editing of machine-encoded text for the benefit of linguistic research. This tool was necessary since these rare and peripheral prints often include already archaic characters, which are neglected by modern OCR software developers but belong to the historical context of kindred languages, and are thus an essential part of the linguistic heritage. When modelling the OCR editor, it was essential to consider both the needs of researchers and the capabilities of lay citizens, and to have them participate in the planning and execution of the project from the very beginning. By implementing the feedback iteratively from both groups, it was possible to transform the requested changes as tools for research that not only supported the work of linguistics but also encouraged the citizen scientists to face the challenge and work with the crowdsourcing tools for the benefit of research. This presentation will not only deal with the technical aspects, developments and achievements of the infrastructure but will highlight the way in which user groups, researchers and lay citizens were engaged in a process as an active and communicative group of users and how their contributions were made to mutual benefit.

Making the impact on research and society : nichesourcing of Uralic language material for the benefit of linguistic research and native-speakers

Presentation at the 12th Bibliotheca Baltica Symposium at Södertörn University Library

Recording and reproducing Soundscapes : using and interpreting data in a creative way

http://elo.aalto.fi/fi/studies/elomedia/dataseminar/

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Corporate responsibility guaranteed by dialogue? Examining the relationship between nongovernmental organizations and business

The main objective of this doctoral dissertation is to examine the relationship between non-governmental organizations and business in the context of academic discourse, corporate responsibility discourse, and stakeholder dialogue. More specifically, motivated by the increasing emphasis on stakeholder dialogue as a tool for corporate responsibility and accountability, the aim is to critically assess the role of stakeholder dialogue as a self-regulatory mechanism, in particular from the perspective of foreign direct investments. The study comprises two parts; an introductory essay containing the research objectives, theoretical foundations and methodological choices, and four research articles that address one sub-objective: 1) to review the literature on NGO-business relations in business and society, management, and international business journals from 1998–2007; 2) to critically analyze the academic discourse on NGO-business relations; 3) to analyze the problematic aspects of sustainable foreign direct investments as a conceptual construct; and 4) to analyze the problematic aspects of stakeholder dialogue in connection with a foreign direct investment. The ontological and epistemological foundations of this dissertation build on the social constructionist view of reality. The dialogue in this study is viewed as a legitimacy bargaining process that is actively shaped by societal parties in discourse. Similarly, articulations of ‘partnership’ and ‘adversarial’ in NGO-business relations in academic business and society discourse are viewed as competing hegemonic interventions in the field. More specifically, the methods applied in the articles are literature review (Article 1), discourse theory (Article 2), conceptual analysis (Article 3), and case study with document analysis (Article 4). This dissertation has three main arguments and contributions. First, it is argued that the potential of stakeholder dialogue as a tool for corporate responsibility and accountability is inherently limited in both contexts. Second, the study shows the power implications of privileging partnership oriented NGO-business relations over adversarial ones, and of placing business at the centre of governance discourse. The third contribution is methodological: a new way to analyze academic discourse is presented by focusing on the problem setting of an article.

Understanding and improving quality of secondary school education : conceptions among teachers in Tanzania

Temat för studien handlar om gymnasielärares uppfattningar om kvalitet och om hur kvalitet kan utvecklas i gymnasieutbildningen in Tanzania. Studien är till sin karaktär kvalitativ och består av utprövade semistrukturerade intervjuer med sammanlagt trettio lärare som arbetar i fyra gymnasieskolor både i urbana och rurala miljöer. Lärarna har varierande arbetserfarenhet och undervisar i olika ämnen. Huvudfokus har gällt identifieringen av variationer i lärares uppfattningar om kvalitet. På basen av två forskningsfrågor avslöjar analysen uppfattningar av hur lärare förstår och önskar utveckla kvaliteten på gymnasieutbildningen. Resultaten visar att lärare förstår kvaliteten på utbildningen i sina skolor som försök att möta skolans och samhällets mål, som individuella prestationer och förmågor som att inneha kompetenser och som att möta utmaningar inom utbildning, Identifierade uppfattningar var baserade på lärarnas personliga kunskap, arbetsmiljön och varierande omständigheter som rådde i deras skolor. Uppfattningar om en förbättring av kvaliteten i gymnasieutbildningen innefattade utveckling av lärares motivation, skolmiljön, arbetet i klassrum, kvaliteten på lärares kunskaper och färdigheter och undervisningsmaterial. Ambitionen bakom studien ar att erbjuda en plattform för strategier för att förbättra kvaliteten på gymnasieutbildningen. Resultaten strävar till att ge en fördjupad insikt i uppfattningar hos en utvald grupp av lärare som arbetar under samma villkor inom gymnasieskolor I Tanzania. Av den här anledningen är den genererade kunskapen därför relevant för att belysa lärares uppfattningar även utanför den studerade gruppen av respondenter.

Eleven som aktør i dialog med kunst : ungdoms erfaring med kunstundervisningens innhold og metode i faget kunst og håndverk i norsk grunnskole

Avhandlingen har sitt utspring i mitt engasjement for elevers møte med kunst i grunnskolen i faget kunst og håndverk og mitt syn på ungdom som kompetente bidragsytere til forskningen om fenomener som angår deres liv. Elevene er informanter til, eller aktører i, forskning på fenomenet dialog med kunst. Dialog med kunst er her definert som en helhetlig prosess som innlemmer alt fra elevenes møte med visuelle kunstverk til deres eget skapende arbeid. At avhandlingens fagdidaktiske problemområde er elevers praktisk skapende virksomhet, knytter undersøkelsen til slöjdpedagogisk forskning. Avhandlingens overgripende hensikt er å bidra til utvikling av fagdidaktikken i kunst og håndverk med utgangspunkt i elevenes erfaringer med kunstundervisningens innhold og metode på ungdomsskoletrinnet. Studien består av kasusstudier på to ungdomsskoler. Data ble innsamlet igjennom intervjuer, deltakende observasjon, dokumenter, prosessbøker og foto av formingsprodukter. Ungdoms dialog med kunst i skolen blir analysert og fremstilt ut fra et erfart og et operasjonalisert perspektiv. Funnene speiles i ulike fagdidaktiske tendenser, det vil si ulike hovedoppfatninger i debatten om det moderne samfunn, og i et virksomhetsteoretisk perspektiv. Resultatene fra undersøkelsen utfordrer oss til en fagdidaktisk nyorientering når det gjelder ungdoms møte med kunstverk i skolen, i retning av et mer ungdomskulturelt innhold og relasjonelle kunstmøter som er narrative, tolkningsorientert, opplevelsesorientert, dialogiske og flerstemmige. Undersøkelsen viser at elevene liker det praktisk skapende arbeidet, men at undervisningen i sterkere grad bør ta i bruk digital kunnskap og handle om hvordan kunst kan brukes som utgangspunkt for skapende arbeid, og den bør legge til rette for det læringspotensialet som ligger i dialogen elevene imellom. Elevene liker en undervisning som ikke bare handler om estetiske virkemidler, materialer og teknikker, men også om kommunikasjon og ytringsfrihet. Resultatene viser at det frie skapende arbeid består av tre likeverdige aspekter: det individuelle, det kulturelle og det sosiale. Både funnene og avhandlingens virksomhetsteoretiske perspektiv kan bidra til diskursen om kreativitetsbegrepet og identitetskonstruksjon i vårt moderne samfunn. Virksomhetssystemet blir i denne avhandlingen utviklet til en teori for skapende arbeid i faget kunst og håndverk, et overgripende fagdidaktisk rammeverk for bild/bildkonst og slöjdfaget satt inn i et nordisk utdanningsperspektiv.

Images of the future of privacy: A privacy dynamics framework and a causal layered

The future of privacy in the information age is a highly debated topic. In particular, new and emerging technologies such as ICTs and cognitive technologies are seen as threats to privacy. This thesis explores images of the future of privacy among non-experts within the time frame from the present until the year 2050. The aims of the study are to conceptualise privacy as a social and dynamic phenomenon, to understand how privacy is conceptualised among citizens and to analyse ideal-typical images of the future of privacy using the causal layered analysis method. The theoretical background of the thesis combines critical futures studies and critical realism, and the empirical material is drawn from three focus group sessions held in spring 2012 as part of the PRACTIS project. From a critical realist perspective, privacy is conceptualised as a social institution which creates and maintains boundaries between normative circles and preserves the social freedom of individuals. Privacy changes when actors with particular interests engage in technology-enabled practices which challenge current privacy norms. The thesis adopts a position of technological realism as opposed to determinism or neutralism. In the empirical part, the focus group participants are divided into four clusters based on differences in privacy conceptions and perceived threats and solutions. The clusters are fundamentalists, pragmatists, individualists and collectivists. Correspondingly, four ideal-typical images of the future are composed: ‘drift to low privacy’, ‘continuity and benign evolution’, ‘privatised privacy and an uncertain future’, and ‘responsible future or moral decline’. The images are analysed using the four layers of causal layered analysis: litany, system, worldview and myth. Each image has its strengths and weaknesses. The individualistic images tend to be fatalistic in character while the collectivistic images are somewhat utopian. In addition, the images have two common weaknesses: lack of recognition of ongoing developments and simplistic conceptions of privacy based on a dichotomy between the individual and society. The thesis argues for a dialectical understanding of futures as present images of the future and as outcomes of real processes and mechanisms. The first steps in promoting desirable futures are the awareness of privacy as a social institution, the awareness of current images of the future, including their assumptions and weaknesses, and an attitude of responsibility where futures are seen as the consequences of present choices.

Individual learner, peer group and teacher roles in fostering autonomous language-learning behaviour

Julkaisumaa: Bulgaria

Nichesourcing The Uralic Languages For The Benefit Of Linguistic Research And Lingual Societies

The emerging technologies have recently challenged the libraries to reconsider their role as a mere mediator between the collections, researchers, and wider audiences (Sula, 2013), and libraries, especially the nationwide institutions like national libraries, haven’t always managed to face the challenge (Nygren et al., 2014). In the Digitization Project of Kindred Languages, the National Library of Finland has become a node that connects the partners to interplay and work for shared goals and objectives. In this paper, I will be drawing a picture of the crowdsourcing methods that have been established during the project to support both linguistic research and lingual diversity. The National Library of Finland has been executing the Digitization Project of Kindred Languages since 2012. The project seeks to digitize and publish approximately 1,200 monograph titles and more than 100 newspapers titles in various, and in some cases endangered Uralic languages. Once the digitization has been completed in 2015, the Fenno-Ugrica online collection will consist of 110,000 monograph pages and around 90,000 newspaper pages to which all users will have open access regardless of their place of residence. The majority of the digitized literature was originally published in the 1920s and 1930s in the Soviet Union, and it was the genesis and consolidation period of literary languages. This was the era when many Uralic languages were converted into media of popular education, enlightenment, and dissemination of information pertinent to the developing political agenda of the Soviet state. The ‘deluge’ of popular literature in the 1920s to 1930s suddenly challenged the lexical orthographic norms of the limited ecclesiastical publications from the 1880s onward. Newspapers were now written in orthographies and in word forms that the locals would understand. Textbooks were written to address the separate needs of both adults and children. New concepts were introduced in the language. This was the beginning of a renaissance and period of enlightenment (Rueter, 2013). The linguistically oriented population can also find writings to their delight, especially lexical items specific to a given publication, and orthographically documented specifics of phonetics. The project is financially supported by the Kone Foundation in Helsinki and is part of the Foundation’s Language Programme. One of the key objectives of the Kone Foundation Language Programme is to support a culture of openness and interaction in linguistic research, but also to promote citizen science as a tool for the participation of the language community in research. In addition to sharing this aspiration, our objective within the Language Programme is to make sure that old and new corpora in Uralic languages are made available for the open and interactive use of the academic community as well as the language societies. Wordlists are available in 17 languages, but without tokenization, lemmatization, and so on. This approach was verified with the scholars, and we consider the wordlists as raw data for linguists. Our data is used for creating the morphological analyzers and online dictionaries at the Helsinki and Tromsø Universities, for instance. In order to reach the targets, we will produce not only the digitized materials but also their development tools for supporting linguistic research and citizen science. The Digitization Project of Kindred Languages is thus linked with the research of language technology. The mission is to improve the usage and usability of digitized content. During the project, we have advanced methods that will refine the raw data for further use, especially in the linguistic research. How does the library meet the objectives, which appears to be beyond its traditional playground? The written materials from this period are a gold mine, so how could we retrieve these hidden treasures of languages out of the stack that contains more than 200,000 pages of literature in various Uralic languages? The problem is that the machined-encoded text (OCR) contains often too many mistakes to be used as such in research. The mistakes in OCRed texts must be corrected. For enhancing the OCRed texts, the National Library of Finland developed an open-source code OCR editor that enabled the editing of machine-encoded text for the benefit of linguistic research. This tool was necessary to implement, since these rare and peripheral prints did often include already perished characters, which are sadly neglected by the modern OCR software developers, but belong to the historical context of kindred languages and thus are an essential part of the linguistic heritage (van Hemel, 2014). Our crowdsourcing tool application is essentially an editor of Alto XML format. It consists of a back-end for managing users, permissions, and files, communicating through a REST API with a front-end interface—that is, the actual editor for correcting the OCRed text. The enhanced XML files can be retrieved from the Fenno-Ugrica collection for further purposes. Could the crowd do this work to support the academic research? The challenge in crowdsourcing lies in its nature. The targets in the traditional crowdsourcing have often been split into several microtasks that do not require any special skills from the anonymous people, a faceless crowd. This way of crowdsourcing may produce quantitative results, but from the research’s point of view, there is a danger that the needs of linguists are not necessarily met. Also, the remarkable downside is the lack of shared goal or the social affinity. There is no reward in the traditional methods of crowdsourcing (de Boer et al., 2012). Also, there has been criticism that digital humanities makes the humanities too data-driven and oriented towards quantitative methods, losing the values of critical qualitative methods (Fish, 2012). And on top of that, the downsides of the traditional crowdsourcing become more imminent when you leave the Anglophone world. Our potential crowd is geographically scattered in Russia. This crowd is linguistically heterogeneous, speaking 17 different languages. In many cases languages are close to extinction or longing for language revitalization, and the native speakers do not always have Internet access, so an open call for crowdsourcing would not have produced appeasing results for linguists. Thus, one has to identify carefully the potential niches to complete the needed tasks. When using the help of a crowd in a project that is aiming to support both linguistic research and survival of endangered languages, the approach has to be a different one. In nichesourcing, the tasks are distributed amongst a small crowd of citizen scientists (communities). Although communities provide smaller pools to draw resources, their specific richness in skill is suited for complex tasks with high-quality product expectations found in nichesourcing. Communities have a purpose and identity, and their regular interaction engenders social trust and reputation. These communities can correspond to research more precisely (de Boer et al., 2012). Instead of repetitive and rather trivial tasks, we are trying to utilize the knowledge and skills of citizen scientists to provide qualitative results. In nichesourcing, we hand in such assignments that would precisely fill the gaps in linguistic research. A typical task would be editing and collecting the words in such fields of vocabularies where the researchers do require more information. For instance, there is lack of Hill Mari words and terminology in anatomy. We have digitized the books in medicine, and we could try to track the words related to human organs by assigning the citizen scientists to edit and collect words with the OCR editor. From the nichesourcing’s perspective, it is essential that altruism play a central role when the language communities are involved. In nichesourcing, our goal is to reach a certain level of interplay, where the language communities would benefit from the results. For instance, the corrected words in Ingrian will be added to an online dictionary, which is made freely available for the public, so the society can benefit, too. This objective of interplay can be understood as an aspiration to support the endangered languages and the maintenance of lingual diversity, but also as a servant of ‘two masters’: research and society.