Travelling in a Palimpsest : Finnish nineteenth-century painters' encounters with Spanish art and culture

Utgångspunkten för avhandlingen är finländska konstnärsresor till Spanien under 1800-talet, och kontakterna med spansk konst och kultur. Endast ett fåtal finländare reste till Spanien, och inledningsvis utrycktes intresset för spansk konst i form av kopior efter gamla mästare, utförda både efter original utanför Spanien, och reproduktioner. Denna föga imponerande start efterföljdes av ett litet antal målare som verkligen reste till Spanien under 1800-talets senare hälft: Adolf von Becker (1831–1909), Albert Edelfelt (1854–1905) och Venny Soldan (1863–1945). Jag undersöker hur deras syn på landet manifesterades i deras resebilder i förhållande till den växande turistindustrin. Syftet med avhandlingen är att visa hur den resande målaren, likt en turist, föreställde sig, upplevde och tolkade den främmande kulturen, och hur detta avbildades och uttrycktes i deras resebilder. Vid sidan av ikonografisk analys och stilkritik utnyttjas forskningsmetoder från turismteorin. Resultatet av undersökningen visar att de flesta konstnärerna dyrkade konsten på Prado-museet, beundrade flamenco, Andalusiens vackra kvinnor, tjurfäktningar och zigenarna. De längtade efter en förgången och exotisk tid, samtidigt som de följde de vältrampade turiststigarna och hänfördes av de sedvanliga sevärdheterna; de reste i ett delvis mytiskt och delvis verkligt land. Likt turister (i allmänhet), såg de det de ville se, och sökte sig till på förhand inpräntade mentala (före)bilder. Resebilderna kan med fog tolkas som medvetet konstruerade minnen från resan, souvenirs d’Espagne. Samtidigt förstärkte och upprätthöll valen av motiv uppfattningen att Spaniens äldre konst och samtida kultur var mer ”äkta” (autentiska) än den kultur man själv tillhörde. Spanien uppfattades som en kvarleva från en förgången tid som hölls levande i nuet

Tutkimukseni lähtökohta ovat suomalaisten taiteilijoitten matkat Espanjaan 1800-luvulla ja heidän kosketuksensa espanjalaiseen taiteeseen ja kulttuuriin. Vain harva suomalainen taiteilija matkusti Espanjaan, ja aluksi kiinnostus maan taidetta kohtaan ilmeni haluna kopioida vanhojen mestarien teoksia, käyttäen lähtökohtana niin Espanjan ulkopuolelle päätyneitä alkuperäismaalauksia kuin jäljennöksiä. Tämän melko ponnettoman alkuvaiheen jälkeen muutama taiteilija todella matkusti Espanjaan 1800-luvun jälkipuolella: Adolf von Becker (1831–1909), Albert Edelfelt (1854–1905) ja Venny Soldan (1863–1945). Tutkin sitä, miten heidän käsityksensä maasta ilmenee heidän matkakuvissaan ja niiden suhdetta kasvavaan turismiteollisuuteen. Väitöskirjani käsittelee tapaa, jolla matkustavat taiteilijat – turistien lailla - kuvittelivat, kokivat ja tulkitsivat vieraan kulttuurin ja sitä, miten he kuvasivat ja ilmaisivat kokemaansa matkakuvissaan. Ikonografisen analyysin ja tyylikritiikin lisäksi olen käyttänyt turismiteorian tutkimusmetodeja. Tutkimukseni osoittaa, että useimmat taiteilijat palvoivat Prado-museon taideteoksia ja ihailivat flamencoa, Andalusian kauniita naisia, härkätaisteluja ja mustalaisia. He kaipasivat mennyttä ja eksoottista aikaa, vaikka kulkivat jo valmiiksi tallattuja polkuja muiden turistien kanssa ja olivat lumoutuneita tavanomaisista nähtävyyksistä: taiteilijat matkustivat maassa, joka oli samanaikaisesti myyttinen ja todellinen. Turistin tapaan (yleisesti katsoen) he näkivät sen minkä halusivatkin nähdä ja hakeutuivat jo etukäteen mieleen piirtyneitten (esi)kuvien äärelle. Matkakuvia voi syystä tulkita tietoisesti sommiteltuina matkamuistoina, souvenirs d’Espagne. Samalla aiheiden valinta lujitti ja ylläpiti käsitystä, jonka mukaan Espanjan vanhempi taide ja aikalaiskulttuuri olivat ”aidompia” ts autenttisimpia kuin se kulttuuri, johon itse kuului. Espanja koettiin menneen aikakauden jäänteenä, joka oli säilynyt elävänä nykyhetkeen.