151 resultados para Kaldor-Hicks-tehokkuus
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on viranomaisyhteistyön suunnittelu- ja valmisteluprosessin vaikutusten arviointi ja selvittää minkälaiset tavoitteet viranomaisyhteistyölle on asetettu sekä miten asetetut tavoitteet on saavutettu ja kuinka viranomaisyhteistyön suunnittelu- ja valmisteluprosessia koordinoidaan. Lisäksi kartoitetaan kehitysesityksiä viranomaisyhteistyön suunnittelu- ja valmisteluprosessin tehostamiseksi ja kehittämiseksi hallintoyksikkö tasalla. Vaikuttavuuden arviointi on moniulotteinen kokonaisuus, jossa oleellista on löytää oikeat arviointi kohteet. Viranomaisyhteistyön kaltaisten abstraktien asioiden arvioinnissa toiminnan arviointi perustuu pääosin asiantuntijoiden näkemyksiin ja omakohtaisiin kokemuksiin tarkasteltavan asian tilasta. Arviointi on haastavaa, koska näkemykset voivat olla subjektiivisia tai toimintaympäristöön sidottuja. Viranomaisyhteistyö ymmärretään yleensä viranomaisten välisenä toimintana, jolla pyritään saavuttamaan säästöjä ja tehostamaan resurssien käyttöä. Viranomaisyhteistyön yhtenä tavoitteena tulisi olla myös lisäarvon tuottaminen omalle toiminnalle, esimerkiksi uusina toimintamalleina. Minkä tahansa toiminnan toteuttamiseksi on tärkeää määritellä yksityiskohtaiset tavoitteet. Nämä tavoitteet tulisi olla selvillä jo toimintaa tehdessä. Ilman, että toimijoilla on tavoitteet selvästi tiedossa, ei voida olettaa saatavan hyviä tuloksia aikaiseksi. Samoin toiminnan arviointi on lähes mahdotonta ilman tiedossa olevia tavoitteita. Ilman onnistunutta suunnittelu- ja valmisteluprosessia ei pystytä saavuttamaan operatiivisen viranomaisyhteistyönkään hyötyjä. Viranomaisyhteistyön suunnittelu- ja valmisteluprosessit eivät ole tällä hetkellä niin tehokkaita kuin niiden tulisi olla. Huono tehokkuus johtaa tässä yhteydessä myös vaikuttavuuden heikkenemiseen. Suunnittelu- ja valmisteluprosessin kehittämiskohteiksi todettiin oman resursoinnin lisääminen, organisaation sisäisen tiedonkulun parantaminen ja oman roolin tarkistaminen eri yhteistyöfoorumeissa.
Resumo:
Den snart 200 år gamla vetenskapsgrenen organisk synteskemi har starkt bidragit till moderna samhällens välfärd. Ett av flaggskeppen för den organiska synteskemin är utvecklingen och produktionen av nya läkemedel och speciellt de aktiva substanserna däri. Därmed är det viktigt att utveckla nya syntesmetoder, som kan tillämpas vid framställningen av farmaceutiskt relevanta målstrukturer. I detta sammanhang är den ultimata målsättningen dock inte endast en lyckad syntes av målmolekylen, utan det är allt viktigare att utveckla syntesrutter som uppfyller kriterierna för den hållbara utvecklingen. Ett av de centralaste verktygen som en organisk kemist har till förfogande i detta sammanhang är katalys, eller mera specifikt möjligheten att tillämpa olika katalytiska reaktioner vid framställning av komplexa målstrukturer. De motsvarande industriella processerna karakteriseras av hög effektivitet och minimerad avfallsproduktion, vilket naturligtvis gynnar den kemiska industrin samtidigt som de negativa miljöeffekterna minskas avsevärt. I denna doktorsavhandling har nya syntesrutter för produktion av finkemikalier med farmaceutisk relevans utvecklats genom att kombinera förhållandevis enkla transformationer till nya reaktionssekvenser. Alla reaktionssekvenser som diskuteras i denna avhandling påbörjades med en metallförmedlad allylering av utvalda aldehyder eller aldiminer. De erhållna produkterna innehållende en kol-koldubbelbindning med en närliggande hydroxyl- eller aminogrupp modifierades sedan vidare genom att tillämpa välkända katalytiska reaktioner. Alla syntetiserade molekyler som presenteras i denna avhandling karakteriseras som finkemikalier med hög potential vid farmaceutiska tillämpningar. Utöver detta tillämpades en mängd olika katalytiska reaktioner framgångsrikt vid syntes av dessa molekyler, vilket i sin tur förstärker betydelsen för de katalytiska verktygen i organiska kemins verktygslåda.
Resumo:
Tiimin itseohjautuvuuden ja jaetun johtajuuden vaikutus tiimin tehokkuuteen.
Resumo:
This study investigates futures market efficiency and optimal hedge ratio estimation. First, cointegration between spot and futures prices is studied using Johansen method, with two different model specifications. If prices are found cointegrated, restrictions on cointegrating vector and adjustment coefficients are imposed, to account for unbiasedness, weak exogeneity and prediction hypothesis. Second, optimal hedge ratios are estimated using static OLS, and time-varying DVEC and CCC models. In-sample and out-of-sample results for one, two and five period ahead are reported. The futures used in thesis are RTS index, EUR/RUB exchange rate and Brent oil, traded in Futures and options on RTS.(FORTS) For in-sample period, data points were acquired from start of trading of each futures contract, RTS index from August 2005, EUR/RUB exchange rate March 2009 and Brent oil October 2008, lasting till end of May 2011. Out-of-sample period covers start of June 2011, till end of December 2011. Our results indicate that all three asset pairs, spot and futures, are cointegrated. We found RTS index futures to be unbiased predictor of spot price, mixed evidence for exchange rate, and for Brent oil futures unbiasedness was not supported. Weak exogeneity results for all pairs indicated spot price to lead in price discovery process. Prediction hypothesis, unbiasedness and weak exogeneity of futures, was rejected for all asset pairs. Variance reduction results varied between assets, in-sample in range of 40-85 percent and out-of sample in range of 40-96 percent. Differences between models were found small, except for Brent oil in which OLS clearly dominated. Out-of-sample results indicated exceptionally high variance reduction for RTS index, approximately 95 percent.
Resumo:
Viestintä on organisaation toiminnan kannalta merkittävä tekijä organisaation koosta, tavoitteista ja tehtävistä riippumatta. Jotta organisaatio tuottaisi tulosta, on organisaation viestinnän ja tiedottamisen käytännöt otettava tarkasteluun. Ilman viestinnän luotausta, viestinnän tehtävien ja tavoitteiden määrittelyä, kohde- ja sidosryhmien tarkastelua, organisaation toiminnan tehokkuus voi jäädä alhaisemmaksi heikon viestintätehon takia. Tämä tutkimus tarkastelee viestinnän ja tiedottamisen merkitystä organisaation toiminnan tuloksellisuuden kannalta. Tutkimusongelmana on: ”Kuinka tiedottamisella voidaan parantaa Rajavartiolaitoksen tuottamaa turvallisuutta Rajavartiolaitoksen ydintehtäväaloilla.” Tutkimuksen analyysimenetelmänä on deduktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusongelmaa lähestyttiin rakentamalla analyysille pohja olemassa olevasta yleisestä teoriasta ja vertaamalla sitä Rajavartiolaitoksen tämänhetkisiin viestinnän käytänteisiin. Tutkielman teoriapohja rakentuu viestintäalan kirjallisuudesta ja julkisista dokumenteista. Nykytila-analyysin pohjana ovat Rajavartiolaitoksen omat pysyväisasiakirjat, viestintäsuunnitelmat, viestintästrategia ja Rajavartiolaitoksen esikunnan tekemä sidosryhmätutkimus. Nykytila-analyysin tueksi toteutettiin neljälle hallintoyksikölle suunnattu sähköpostihaastattelu. Analysoidun aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Rajavartiolaitoksen viestintä noudattaa yleisiä viestinnän teorioita ja käytäntöjä. Rajavartiolaitos on asettanut viestinnälleen tavoitteet. Näitä tavoitteita pyritään saavuttamaan strategiaohjautuvalla viestinnällä ja laajalla viestintäkanavavalikoimalla, jolla tavoitetaan monipuolinen sidosryhmä ja laaja kohderyhmä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että tiedottaminen on merkittävä osa turvallisuuden tuottamista. Analysoidun aineiston perusteella voidaan myös todeta, että tiedottaminen kaikilla tutkimukseen valituilla ydintehtäväaloilla ei ole niin aktiivista kuin mitä se voisi olla. Toisaalta ei voida todeta, että tästä olisi aiheutunut organisaatiolle merkittävää haittaa. Internetiin pohjautuva sosiaalinen media tarjoaa uuden viestintäkeinon, jolla on mahdollista lisätä tiedottamisen aktiivisuutta ja tavoitettavuutta. Maailmalla sosiaalinen media on jo osa erilaisten yhteisöjen viestintää. Suomessa sosiaalinen media on jo ottanut ensiaskeleensa julkishallinnon työkaluna. Ilmiönä sosiaalinen media on uusi ja kaipaa tutkimista. Käytön sopivuutta tulisi tutkia etenkin Rajavartiolaitoksen tiedottamisen kannalta.
Resumo:
Työn tavoitteenaan oli selvittää suomalaisen lääkejakeluketjun rakenne sekä saada selkeä kuva ketjun toiminnan tehokkuudesta käyttöpääoman sitoutumisen ja kiertoaikojen osalta. Työn alussa käydään läpi teoriaa ja tutkimusta käyttöpääomasta ja sen erien kiertoajoista sekä erityisesti niiden huomioimisesta arvoketjussa. Lisäksi esitellään Suomen lääkemarkkinoiden toimintaa sekä sen toimijoita. Työn empiirinen osa suoritettiin kahdessa päävaiheessa. Ensin analysoitiin Voitto+ -ohjelmasta saatuja valittujen lääkejakeluketjun yritysten julkisia tilinpäätöstietoja ajalta 2005- 2011. Analysointi perustui käyttöpääoman sekä sen erien myyntisaamisten, ostovelkojen ja vaihto-omaisuuden kiertoaikojen laskemiseen. Ketjun yrityksiä vertailtiin toisiinsa ketjun osien keskimääräisten kiertoaikojen osalta ja saatiin selville niiden suhteellinen sijoittuminen toisiinsa nähden. Työn toisessa päävaiheessa haastateltiin esimerkkitoimijaa käsitellyn lääkejakeluketjun jokaisesta osasta: lääketehdas, tukkujakelija ja apteekki. Työssä huomattiin, että käyttöpääoman kiertoaikaan lääkejakeluketjussa vaikuttaa ensisijaisesti ketjun osan toiminnan luonne ja käyttöpääoman hallinnan tehokkuus lääkejakeluketjun toimijoiden välillä vaihtelee osaamisen ja resurssien mukaan. Ketjun eri osissa painottuvat eri käyttöpääoman erät ja ketjun toiminta on optimoitunut aikojen saatossa hyvin stabiiliin tilaan, jota ketjun jäsenillä ei näytä olevan halua muuttaa. Lääkejakeluketjun käyttöpääomaan hallintaa voitaisiin tehostaa varastonhallintaa parantamalla sekä informaation jakamisella saattamalla kysyntätiedot nopeammin koko ketjun tietoon.
Resumo:
Contemporary organisations have to embrace the notion of doing ‘more with less’. This challenges knowledge production within companies and public organisations, forcing them to reorganise their structures and rethink what knowledge production actually means in the context of innovation and how knowledge is actually produced among various professional groups within the organisation in their everyday actions. Innovations are vital for organisational survival, and ‘ordinary’ employees and customers are central but too-often ignored producers of knowledge for contemporary organisations. Broader levels of participation and reflexive practices are needed. This dissertation discusses the missing links between innovation research conducted in the context of industrial management, arts, and culture; applied drama and theatre practices (specifically post-Boalian approaches); and learning – especially organising reflection – in organisational settings. This dissertation (1) explores and extends the role of research-based theatre to organising reflection and reflexive practices in the context of practice-based innovation, (2) develops a reflexive model of RBT for investigating and developing practice-based organisational process innovations in order to contribute to the development of a tool for innovation management and analysis, and (3) operationalises this model within private- and publicsector organisations. The proposed novel reflexive model of research-based theatre for investigating and developing practice-based organisational process innovations extends existing methods and offers a different way of organising reflection and reflexive practices in the context of general innovation management. The model was developed through five participatory action research processes conducted in four different organisations. The results provide learning steps – a reflection path – for understanding complex organisational life, people, and relations amid renewal and change actions. The proposed model provides a new approach to organising and cultivating reflexivity in practice-based innovation activities via research-based theatre. The results can be utilised as a guideline when processing practice-based innovation within private or public organisations. The model helps innovation managers to construct, together with their employees, temporary communities where they can learn together through reflecting on their own and each others’ experiences and to break down assumptions related to their own perspectives. The results include recommendations for practical development steps applicable in various organisations with regard to (i) application of research-based theatre and (ii) related general innovation management. The dissertation thus contributes to the development of novel learning approaches in knowledge production. Keywords: practice-based innovation, research-based theatre, learning, reflection, mode 2b knowledge production
Resumo:
Tämän diplomityön päätavoitteena on tutkia voidaanko kunnille löytää optimaalinen kokoluokka Suomessa. Työn muita tavoitteita on tutkia voidaanko vastaava optimikoko löytää myös kahdelle kunnan tehtävistä, joiksi tässä tutkimuksessa on valittu sosiaali- ja terveystoimi sekä perusopetus. Lisäksi työssä tutkitaan miten paljon maakuntien välillä on tehokkuuseroja. Tutkimusmenetelminä on käytetty laskelmia, case -analyysiä, tilinpäätösanalyysiä ja tilastollisia menetelmiä. Työssä tehokkuutta mitattiin neljällä osa-alueella, jotka olivat tehokkuus toimintakatteen suhteen, tehokkuus toimintakustannusten suhteen, sosiaali- ja terveystoimen tehokkuus sekä perusopetuksen tehokkuus. Optimikoon määrityksien yhteydessä saatuihin tehokkuuslukuihin yhdistettiin kuntakohtaiset toimintaympäristötekijät kuten työttömyys ja väestön ikäjakauma. Työn lopputulos oli, että kunnan optimikoko Suomessa olisi noin 35 tuhatta asukasta, mutta erot välillä 25-40 tuhatta asukasta olivat pienet. Kustannustietojen perusteella kaikkein tehottomin kuntakokoluokka oli alle 3 tuhannen asukkaan kuntakoko, mutta toimintaympäristötekijöiden huomioimisen jälkeen kaikkein tehottomimmaksi osoittautui suurimmat yli 120 tuhannen asukkaan kunnat.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan OBA:n soveltamisen hyötyjä ja haasteita erityyppisissä yritysten välisissä suhteissa.Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mitä erilaisia tavoitteita liiketoimintasuhteiden taustalla esiintyy, tyypitellä liiketoimintasuhteet tavoitteiden ja yritysten välisten toimintojen näkökulmasta ja arvioida miten OBA voi auttaa erityyppisien suhteiden johtamista tukevan informaation tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Markkinaperustaisissa suhteissa vaihdannan avulla tavoitellaan tehokkuutta jonka perustana on markkinoilla vallitsevan kilpailun tehokkuus. Neuvotteluvoimaan perustuvissa suhteissa tavoitteena on hankkia resursseja sisäisiä tuotantokustannuksia edullisemmin markkinavoimaa hyväksikäyttämällä. Yhteistyösuhteissa toimittajan kyky tuottaa resurssi sisäisiin tuotantokustannuksiin nähden kilpailukykyisellä hinnalla perustuu vallitseviin mittakaavaetuihin tai erikoistumisen tuomaan osaamiseen ja niissä pyritään saavuttamaan kilpailuetua yritysten osaamista ja resursseja yhdistämällä. Yhteistyösuhteet voidaan jakaa operatiivisiin, taktisiin ja strategisiin yritysten välisten toimintojen integroituneisuuden ja strategisen merkityksen perusteella. Tutkimus antaa viitteitä siitä että OBA:n soveltamisen suurin potentiaali liittyy taktisiin ja strategisiin yhteistyösuhteisiin, koska niissä yritysten välisten toimintojen määrä on merkittävä ja yhteiset tavoitteet lisäävät yritysten välistä luottamusta.
Resumo:
Yksilöllisyyttä korostetaan kaikilla elämän osa-alueilla 2000-luvun yhteiskunnassa. Työyhteisöt eivät ole poikkeus tässä suhteessa muusta yhteiskunnasta. Työntekijän osuutta ja merkitystä korostetaan yrityksissä ja työntekijöitä pyritään aktivoimaan osaksi kehittämisprosesseja. Tällaisessa organisaatiokulttuurissa on kuitenkin mahdollista, ettei yksittäinen työntekijä koe tulevansa kohdatuksi työyhteisössään yksilönä, henkilökohtaisesti. Erityisesti lähiesimiehet ovat avainasemassa työntekijöitten työmotivaatioon vaikuttavien tekijöiden havaitsijoina ja aktiivisina toimijoina motivaation parantamisen suhteen. Onnistunut motivointi vaatii kuitenkin esimieheltä työkaluja, joiden avulla hän voi toisaalta analysoida niin toimintaympäristöään, omaa toimintaansa kuin alaistensa toimintaa. Erilaiset johtamisteoriat tarjoavat apua johtamisen vaikutuksen arviointiin. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Herseyn ja Blanchardin tilannejohtamisen teoriaa mallina johtamisen tehokkuuden kasvamisesta sen ollessa henkilökohtaisempaa. Lähiesimiehillä on vastuu viestinnän toteuttamisesta ja kehittämisestä työntekijöitten ja hallinnon rajapinnassa. Työnohjauksen tehokkuus ja työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät viestinnän tehoa. Esimiehen tulee pystyä arvioimaan omaa viestintäänsä ja lisäämään tarpeen mukaan sen tehoa ja vaikuttavuutta, muuttamalla viestinnän muotoa tai sisältöä vastaamaan paremmin vastaanottajan ominaisuuksia ja kykyjä. Tässä tutkimuksessa on tutkittu vanhusten hoivakotien esimiesten ja työntekijöiden välisen viestinnän vaikutusta työmotivaatioon. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena haastattelututkimuksena jota varten on teemahaastattelujen avulla kerätty informaatiota kolmesta eri hoivakodista yhteensä yhdeksältä eri haastateltavalta. Vastausten perusteella on voitu esittää, että yksilöllisellä huomioimisella esimies-alaisviestinnässä on merkittävä positiivinen vaikutus työmotivaatioon. Työssä pysymiseen tällä ei ollut suurta vaikutusta, sillä haastateltujen hoiva-alan ammattilaisten vastuuntunto ja kutsumus ammattiin on niin vahva, ettei viihtyvyystekijöillä ollut suurtakaan merkitystä. Työssä viihtymiseen viestinnällä oli suuri vaikutus. Hyvässä viestintäsuhteessa esimiehen kanssa oleminen osaltaan lisäsi mielikuvaa oman työn positiivisesta vaikutuksesta asukkaitten viihtymiseen. Hyvällä viestinnällä oli siis haastateltavien mielestä suora vaikutus asiakkaiden viihtyvyyteen, ja koska kaikki haastateltavat kokivat asiakaspalautteen merkityksen kaikesta palautteesta suurimmaksi, oli tämän asiakaspalautteen vaikutus omaan motivaatioon ja työssä jaksamiseen merkittävä.
Resumo:
Tavoitteena tässä diplomityössä oli selvittää puuelementtien teollisen tuotannon mahdollisuuksia ja kehityksen tilaa. Millaiset valmiudet puuelementtien valmistajilla on valmistaa rakennuttajien ja rakentajien edellyttämiä suur- ja tilaelementtejä puukerrostaloja varten, millaista tuotekehitystä ja tuotantoinvestointeja tarvitaan kaiken tämän mahdollistamiseksi, mikä on yritysten halukkuus ja resurssit investoida uuteen teknologiaan sekä kuinka voidaan parantaa tuotannon tehokkuutta. Ensin diplomityössä luotiin katsaus puukerrostalorakentamisen historiaan, nykytilaan, kerrostalojärjestelmiin, palomääräyksiin ja ruotsalaiseen puuelementtien valmistamisen kehityksen tilaan. Puuelementtien valmistukseen tutustumisen jälkeen laadittiin kyselylomake tutkimusta varten, joka lähettiin 64:lle puuelementtien valmistajalle. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 20 puuelementtien valmistajaa. Vastausprosentiksi muodostui 31 %. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta puuelementtien valmistajien olevan pieniä ja keskisuuria pk-yrityksiä jotka valmistavat puuelementtejä pääasiassa pientaloteollisuudelle. Suomalaisten valmistajien automaation taso ja tekninen osaaminen ei juuri eroa ruotsalaisesta puuelementtien valmistuksesta. Suomessa puuelementtien valmistus puukerrostaloja varten ei ole vielä vakiintunutta samalla tavalla kuten Ruotsissa. Suomessa Puukerrostalokohteita lähtee liikkeelle tällä hetkellä vielä aivan liian vähän. Kilpailukyky ja tehokkuus tulevat kehittymään nopeasti kun teollinen valmistus saadaan riittävän korkealle tasolle.
Resumo:
Yrityksissä tarvitaan jatkuvaa kehitystä niin tuotetarjonnan kuin innovaatiomenetelmien osalta. Nykyajan sähköinen verkostoituminen ja sosiaalinen teknologisoituminen tarjoavat sekä yrityksille että kuluttajille lukuisia mahdollisuuksia ja haasteita. Yritysten on mahdollista yhä enenevissä määrin huomioida kuluttajien mielipiteet ja joukottaa heidät osaksi uuden tuotteen kehityksen ideointivaihetta. Yhteistuottamisen etuina ovat muun muassa paremmat ja innovatiivisemmat ideat ja tuotteet, uuden tuotteen kehityksen tehokkuus sekä kustannussäästöt. Tutkielmassa tavoitteena on kuvailla uuden tuotteen kehityksen ideointivaihetta osallistettaessa käyttäjät joukkoistamisen prosessiin. Joukkoistaminen määritellään verkossa tapahtuvaksi joukon kanssa jaetuksi ongelmanratkaisuksi, jossa lähtökohtana ovat yrityksen lanseeraamat tehtävät joukkoistamisen alustalle. Uuden tuotteen kehittämisen ideointivaihe on tuotekehitysprosessin ensimmäinen ja tärkein osa-alue. Jo ideointivaiheessa on ensiarvoista huomioida kuluttajan kokema tuotteen käytöstä koituva arvo. Tutkimuksen osa-ongelmat ovat 1) mitä on uuden tuotteen kehittämisen ideointivaihe, 2) mitä on käyttäjien osallistaminen sekä 3) mitä on joukkoistaminen. Tutkimuskysymyksiin vastataan tarkastelemalla ideointivaihetta luovuuden ja kuluttajien osallistamisen näkökannasta sekä selvitetään joukkoistamista innovaatiomenetelmänä. Osana tutkielmaa luodaan joukkoistamisen mahdollistavan alustan puitteet. Tutkielman toimeksiantajana toimii Saarioinen Oy, jolle luovuuden lähteeksi valittu joukkoistamisen menetelmä tarjoaa uutta ajattelua sekä organisaation sisä- että ulkopuolella. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu uuden tuotteen ideointivaiheesta, käyttäjien osallistamisesta ja joukkoistamisesta. Lisäksi tutustutaan joukkoistamisen mahdollistavan alustan olennaisiin tekijöihin. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin kutsuttiin kuusi toimeksiantajayrityksen työntekijää, jotka toimivat yrityksessä ideoinnin, konseptikehityksen ja markkinoinnin asiantuntijoina. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käyttäjien osallistaminen sekä heille tarjottava käyttökokemus luovat perustan uuden tuotteen kehittämisen ideointivaiheessa onnistumiselle. Joukkoistaminen sekä toiminnan mahdollistava alusta tarjoavat yhteistuottamiselle ympäristön ja työkalut.
Resumo:
Tehokasta asevaikutusta pitkille kantamille haettaessa yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousee raskas raketinheittimistö. Sen kuorma-ammusvalikoimassa on myös monipuolisia tytärkranaatteja, jotka soveltuvat niin henkilöstöä, panssaroituja ajoneuvoja kuin linnoitteitakin vastaan. Raskaalla raketinheittimistöllä olisi myös mahdollista korvata tulevaisuudessa jalkaväkimiinojen käyttöä. Tutkimuksessa esitellään käytössä olevien yleisimpien raskaiden raketinheittimien ampumatarvikkeita sekä niiden käyttöä ja tulen tehoa. Tutkimusongelma on asetettu seuraavaksi: Mikä on raskaan raketinheittimistön tulen teho tutkimuksen maalimalleja vastaan? Tutkimuksessa pohditaan myös tulen tehon parantamista ja siihen vaikuttamista erilaisin ratkaisuin. Tutkimuksen aineistona on käytetty julkisia kirjallisuus- sekä internetlähteitä. Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelminä ovat kirjallisuustutkimus sekä Monte Carlo -simulaatio. Simulaatio toteutetaan tietokoneen taulukkolaskentasovelluksessa. Saatuja tuloksia tullaan myös vertailemaan aikaisempien tutkimusten laskentatuloksiin. Tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että raskas raketinheittimistö on erittäin tehokas asejärjestelmä. Näin on ainakin tutkimukseen asetettuja maalimalleja vastaan. Tutkimuksessa olleilla raketinheittimillä ja niiden kuorma-ammuksilla on maalit lamautettavissa osin yhden heittimen puolisarjalla eli kuudella raketilla. Tulen tehon kasvattamiseksi tutkimuksessa on pohdittu niin teknisiä, ampumateknisiä kuin tulenjohto- ja maalinosoituksellisia asioita. Itsessään tehokas ampumatarvike ei riitä, jos sitä ei saada toimitettua riittävän lähelle maalia. Kehitystyön kohteita raskaalle raketinheittimistölle ovat aktiotykistöä suurempi hajonta, tytärkranaattien toimintavarmuus sekä asevaikutuksen tehokkuus amputarvikkeiden älykkyyttä ja ohjautuvuutta lisäämällä. Simuloinnin osalta tutkimuksessa esitellään yksinkertainen, itsetehty taulukkolaskentasimulaatio. Sen epätarkkuuksia sekä puutteita on tutkija pyrkinyt huomioimaan laskennassa ja tuloksia analysoidessa. Kaikenkaikkiaan voidaan todeta näinkin vaivattoman simulaation antavan oikean suuntaisia tuloksia.
Resumo:
Raportti on välikatsaus Itä-Suomen ESR-toimintaan ohjelmakaudella 2007–2013 ja se on kirjoitettu alueella rahoitusta välittävien tahojen, ELY-keskusten ja maakuntien liittojen, yhteistyönä. Suomessa ESR-toimintaa ohjaava Manner-Suomen ESR-ohjelma 2007–2013 on jaettu neljään eri suuralueeseen. Yksi näistä on Itä-Suomen suuralue, joka muodostuu Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Raportti keskittyy Itä-Suomen ohjelmakauden tuloksien tarkasteluun tuoden niitä esille hanke-esimerkkien sekä indikaattoritietojen kautta. Ohjelman kehittämis-toimet on jaettu neljään eri toimintalinjaan ja toimintalinjojen sisällä on määritelty erityisiä kehittämistavoitteita. Itä-Suomen suuralueen hankkeille on myönnetty 290 miljoonaa euroa ESR-rahoitusta. Lisäksi kunnat ja muut julkiset toimijat sekä yritykset ovat osallistuneet hankkeiden rahoitukseen 72 miljoonalla eurolla. Itä-Suomi on pysynyt kansallisessa vertailussa rahoituksen kohdistamisessa hankkeisiin hyvällä tasolla. Euroopan sosiaalirahaston rahoitus (ESR) on Itä-Suomessa merkittävä, muttei ainut, alueen elintasoa ja kilpailukykyä kohottava rahoitusväline. Muista rahoitusmuodoista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maaseuturahastojen alueellinen merkitys korostuvat etenkin yritysten kilpailukyvyn ja maaseudun toimintaedellytysten kehittämisessä Itä-Suomessa. Vaikuttavuus on noussut keskeiseksi hanketyötä ohjaavaksi tekijäksi. Hankkeita ei toteuteta ohjelman vuoksi, vaan niillä täytyy olla aina alueellinen vaikuttavuusnäkökulma ja selkeä päämäärä. Mitä vahvempi hankeorganisaation ja toimijoiden sitoutuminen on, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Erilaisten rahoitusvälineiden yhteensovitus, viestinnällinen osaaminen ja sitä kautta syntyvä tehokkuus korostuvat tuloksekkaiden hankkeiden toteutuksissa. Alueen mikro- ja pk-yritysten osaamisen kehittäminen, osaamistarpeisiin vastaaminen sekä yritysten kansainvälistyminen vahvistavat Itä-Suomen hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Indikaattoritiedot Itä-Suomen suuralueen ESR-ohjelman toteumasta puhuvat paljon puolestaan; 89 600 hankkeissa aloittanutta henkilöä, 343 000 lyhytkestoisissa toimenpiteissä ja tiedotustilaisuuksissa ollutta, lähes 18 000 hankkeisiin osallistunutta yritystä ja 5 600 muuta organisaatiota, 1 245 000 koulutus- ja henkilötyöpäivää. Uusia työpaikkoja on syntynyt noin 3 400 ja uusia yrityksiä lähes 2 600 kappaletta. Väliraportin indikaattoritietiedoissa ja hankelistauksissa on mukana projektipäätöksen saaneet hankkeet ohjelmakauden alusta vuoden 2012 loppuun. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida erilaiset rahoitus- ja kehittämiskytkökset sekä alueelliset ESR-rahoituksen painotukset maakunnittain. Tarpeet ja alueelliset painotukset ovat vaihdelleet maakunnittain – on haluttu ja myös saatu erilaisia tuloksia. Hankkeilla on kehitetty yritysten henkilöstön osaamista eri toimialoilla ja erityisesti on haluttu kehittää maakuntien kannalta keskeisiä vahvuusaloja. Toimilla on pyritty edistämään työelämän kehittymistä joustavammaksi sekä parantamaan työssä jaksamista ja tuottavuuskehitystä, unohtamatta myöskään yrittäjyyden tukemista ja uusien yrityksien synnyttämistä. Rahoitusta on suunnattu toimiin, jotka parantavat alueen huoltosuhdetta ja pyrkivät korjaamaan rakennetyöttömyyttä. Ohjelma-asiakirjassa mainittuja tavoitteita on edistetty kehittämällä työmarkkinoiden toimintaa sekä erityisesti nuorten sijoittumista työelämään ja koulutukseen. Myös äkillisen rakennemuutoksen kouriin joutuneet alueet ovat saaneet merkittäviä resursseja muutosten hallintaan ja uusien työurien edistämiseen. Itä-Suomessa merkittävänä osa-alueena on myös elinkeinorakenteen uudistaminen ja kehittäminen, mikä on näkynyt panostuksina uusille osaamisalueille erityisesti korkeakoulujen yhteydessä. Myös ammatillisen koulutuksen työelämäyhteyksien kehittämistä on tuettu. Kehittämistoimien tavoitteena on lisäksi ollut kansainvälisyyden sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Kesken ohjelmakauden tulleen taloudellisen taantuman vuoksi työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimet ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi.