Hankinnan prosessien systemaattinen kehittäminen

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli standardoida ja kehittää hankinnan prosesseja systemaattisesti. Prosessien standardoiminen edesauttaa organisaation itseohjautuvuutta ja parantaa organisaation kyvykkyyttä. Tämä tutkielma tuottaa uutta tutkimustietoa tutkimusaukkoon hankinnan prosessien systemaattisesta kehittämisestä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään prosessiajattelua, ISO 9001 standardin vaikutusta hankintatoimintaan, tunnistetaan hankinnan prosesseja ja esitetään erilaisia hankinnan prosesseihin soveltuvia LEAN Six Sigma kehitystyökaluja. Tutkielman empiirinen osio on toteutettu toimeksiantona suurelle teollisuusyritykselle. Tämän tutkielman empiirisessä osiossa on yhdistelty kvalitatiiviselle ja kvantitatiiviselle tutkimukselle ominaisia tutkimusmetodologioita. Tutkimusmetodologioiden yhdisteleminen tuottaa lisäarvoa tutkielman toteutukselle ja parantaa työn luotettavuutta. Tässä tutkielmassa käytetyt tutkimusmenetelmät koostuvat kvantitatiiviselle tutkimukselle ominaisesta kyselystä hankinnan prosessien nykytilan selvittämiseksi sekä kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusmenetelmille ominaisesta tapaustutkimuksesta. Kyselyn avulla muodostettiin analyysi hankinnan prosessien nykytilasta, jonka pohjalta toimeksiantajayritykselle ehdotettiin kehitettäviä hankinnan prosesseja. Lopulliseksi kehityskohteeksi valittu prosessi määriteltiin aivoriihessä kerätyn tiedon perusteella kehityspotentiaalin esille tuovasta nelikentästä. Kehitettävä prosessi asemoitui samalla tapaustutkimuksella tutkittavaksi tapaukseksi. Kehitettäväksi prosessiksi valittiin saapuvan tavaran vastaanotto ja visuaalinen tarkastaminen. Prosessia kehitettiin mallintamalla ja LEAN Six Sigma menetelmiä hyödyntäen. Prosessimallinnuksen sekä LEAN Six Sigma menetelmien tueksi kerättiin tietoa aivoriihistä ja teemahaastatteluista. Tutkielman tuloksena toimeksiantajayritys sai kokonaiskuvan hankinnan prosessien nykytilasta, kehitetyn tavoiteprosessin ja työohjeen saapuvan tavaran vastaanotolle ja visuaaliselle tarkastukselle sekä jatkossa hankinnan prosessien standardoimista ja kehittämistä helpottavan hankinnan prosessin systemaattisen kehittämismallin. Hankinnan prosessin systemaattinen kehittämismalli on uutta tutkimustietoa, joka asemoituu hankinnan prosessien kehittämisen tutkimusaukkoon. Hankinnan prosessin systemaattista kehittämismallia ei tämän tutkielman pohjalta voida yleistää, koska tutkielma on toteutettu toimeksiantajayrityksen lähtökohdista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimeksiantajayritys, muut organisaatiot sekä tutkimuskenttä tarvitsevat lisää tietoa hankinnan prosessien kehittämisestä. Hankinnan prosessien kehittämistä tulisi tutkia enemmän ja erityisesti tässä tutkielmassa esitettyä kehittämismallia tulisi jatkossa testata niin, että kehittämismallin toimivuus voitaisiin yleistää.

Tutkimustiedon hyödyntäminen valtioneuvoston lainvalmistelussa

Valtioneuvoston ja koko julkisen sektorin päätöksenteossa tulisi yleisesti pyrkiä riittävään tieteelliseen tietopohjaan. Hallitusten toimintaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei tutkimustietoa huomioida riittävästi päätöksenteossa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin tieteellisen tiedon hyödyntämistä valtioneuvoston lainvalmistelutyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää mitkä ovat merkittävimmät tutkimustiedon hyödyntämisen haasteet lainvalmistelussa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kohteena oli kolme eri valtioneuvoston lainsäädäntöhanketta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joita tehtiin sekä ministeriöiden että tutkimusorganisaatioiden edustajille. Tutkimus osoitti, että aiemmat tutkimustulokset ovat hyvin usein uuden lainsäädännön taustalla ja tutkimustietoa hyödynnetään tietoisesti eri tavoin lainvalmistelutyössä. Syyt tutkimustiedon hyödyntämättömyydelle ovat pääosin inhimillisiä. Osaan tutkimustiedon hyödyntämiseen liittyvistä haasteista voidaan vaikuttaa yksilön tai organisaation toimintatavoilla, mutta esimerkiksi poliittisen päätöksenteon erityispiirteiden vaikutukset tutkimustiedon hyödyntämiseen nähdään monimutkaisempana haasteena ja ne tarjoavat potentiaalisen aiheen jatkotutkimukselle.

Kirkkoherrojen osaamisen johtamisen kehittäminen. Case: Lappeenrannan seurakuntayhtymä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osaamisen johtamista Lappeenrannan seurakuntayhtymässä kirkkoherrojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kirkkoherrojen osaamisen johtamista voidaan kehittää. Tutkielmassa tarkastellaan kirkkoherrojen roolia ja tehtäviä sekä käytössä olevia osaamisen kehittämisen menetelmiä. Lisäksi paneudutaan osaamisen johtamisen haasteisiin ja hengellisen työn erityispiirteisiin. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla Lappeenrannan seurakuntayhtymän kaikkia viittä kirkkoherraa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että osaamisen johtaminen ei seurakuntayhtymässä ole kovin suunnitelmallista tai pitkäjänteistä. Tulevaisuuden haasteina nähdään etenkin kirkon yhteiskunnallisen aseman muuttuminen ja jäsenmäärän väheneminen. Suurimpana osaamisen johtamiseen liittyvänä haasteena kirkkoherrat kokevat ajan puutteen. Kirkkoherrojen näkemyksissä omasta roolistaan osaamisen johtamisessa korostuvat kokonaisuuksien hallinta, yleisten suuntaviivojen määrittely ja yhteisen suunnan selkiyttäminen. Osaamisen kehittämisen menetelmiä on käytössä monia, mutta pääpaino on keskusteluissa ja palavereissa sekä koulutuksissa. Hengellisen työn erityispiirteinä nähdään kirkon erityinen arvomaailma sekä uskon henkilökohtainen ja intiimi olemus. Osaaminen tulisi seurakuntayhtymässä ottaa tietoiseksi johtamisen kohteeksi. Kirkkoherrat voivat kehittää omaa osaamisen johtamistaan parantamalla tietoisuutta esimiehen eri rooleista ja tehtäväkentistä. Erityisesti yksilöiden oppimisen tukemiseen ja oppimista edistävän ilmapiirin luomiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Osaamisen kehittämisen menetelmistä suositeltavia ovat etenkin erilaiset työssä oppimisen keinot.

Rauhan ajan perusyksikön sisäisen viestinnän johtaminen

Onnistunut viestintä on organisaation elinehto, joka ei toteudu, mikäli viestintä ei ole suunniteltua ja johdettua. Viestintä voi olla arkipäiväisten asioiden hoitoa, toisaalta onnistuneesti johdettuna se voi olla todellinen organisaation voimavara, siinä missä kalusto, henkilöstö tai varallisuuskin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia miten viestinnän teoriat vaikuttavat perusyksikön sisäisen viestinnän johtamiseen. Kyseisessä tutkimuksessa käsiteltiin viestinnän teorioita ja selvitettiin miten perusyksikön sisäisen viestinnän johtaminen voitaisiin näiden teorioiden pohjalta toteuttaa. Tutkielmassa käsiteltiin viestintää sekä lineaarisena tapahtumana, että merkitysjärjestelmänä. Tutkijan mielestä kyseiset viestinnän teoriat oli syytä huomioida, koska tutkielman toimintaympäristönä oli rauhan ajan perusyksikkö, jossa viestinnällä pyritään sekä kloonaavaan, että uusia tulkintoja herättävään viestintään. Tutkielman havaintoja peilattiin johtamisen nelikenttämalliin, jossa johtaminen on jaettu neljään eri osa-alueeseen: management, organisaatiokulttuuri, organisaatiorakenne ja leadership. Viestinnän ilmiön kannalta on yhdentekevää, minkälaisena viestintä nähdään. Tärkeää on kuitenkin se, miten viestintätilanteessa olevat viestijät käsittävät viestinnän ilmiön. Viestinnän johtamisen näkökulmasta perusyksikössä on kriittistä, että päällikkö ymmärtää eri osatekijät jotka vaikuttavat viestintään, kuten viestinnän häiriöt, kanavien käyttö ja sanomien tulkinta. Näiden osatekijöiden ymmärtäminen mahdollistaa viestintäjohtajan sisäisen viestinnän suunnittelun ja johtamisen. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineisto hankittiin dokumentteihin perustuvan sisällönanalyysin sekä osallistuvan havainnoinnin keinoin. Asiakirjan muotoiluohjeet ovat peräisin Ohje Maanpuolustuskorkeakouluissa laadittavista opinnäytetöistä -luonnoksesta.

Meriturvallisuus Suomessa

Sana meriturvallisuus esiintyy usein lukiessaan merenkulullisia julkaisuja. Monet järjestöt ja viralliset tahot julistavat omaa panostustaan meriturvallisuuden kehittäjänä, mutta mikään niistä ei ole tyhjentävästi pystynyt määrittelemään, mitä meriturvallisuudella oikeastaan tarkoitetaan? Tässä työssä on tarkoitus selvittää meriturvallisuuden kenttää, mitä se tarkoittaa ja mitä se sisältää? Työ on luonteeltaan tulkitseva käsitetutkimus, jossa pyritään pilkkomaan käsite meriturvallisuus osiin ja tarkastelemaan sitä osa-alue kerrallaan. Meriturvallisuudessa pääpaino on sanalla turvallisuus, joka asettaa haasteen käsitteen kokonaisvaltaiselle määrittelylle. Jokainen näkee ja kokee turvallisuuden hieman eri tavalla. Turvallisuuden sanotaan olevan jatkuvasti muuttuva ja laajeneva käsite, jolle on ollut äärimmäisen vaikeaa luoda yksiselitteistä teoriaa. Kiistat siitä, kenen vastuulla turvallisuuden luominen on, millä tasoilla sitä esiintyy, mihin se vaikuttaa ja millä tavalla, ovat jatkuvasti tutkijoiden huomion kohteena. Toinen tärkeä käsite on riski, joka on vahvasti liitoksissa kaikkeen turvallisuuteen. Riskien tunnistamisella ja arvioinnilla on mahdollista todentaa ne tekijät, jotka uhkaavat turvallista merenkulkua. Tällöin on mahdollista myös määrittää meriturvallisuuden luonnetta sen sisältämän riskikentän kautta. Turvallisuuteen liittyy vahvasti ajatus määritelmän tekijän intresseistä. Jokainen taho näkee turvallisuuden omalla tavallaan ja vastuu tulkinnasta jätetään usein tulkitsijalle. Turvallisuus on nykypäivänä suosittu ja paljon käytetty käsite. Se sisältää yleiskielessä pelkästään positiivisia mielikuvia. Turvallisuutta ei voi koskaan olla liikaa. Monesti kuitenkin unohdetaan sen ylikorostamisen haittavaikutukset. Liiallinen turvallisuuden ihannointi saattaa tehdä sokeaksi sen eteen tehtyjen toimien arvioinnille. Organisaatioturvallisuuden määrittelyssä kävi ilmi sen jakautuminen eri osa-alueisiin, jotka voivat olla osittain toistensa kanssa ristiriidassa. Liiallinen turvallisuuden korostaminen tietyllä osa-alueella organisaation sisällä saattaa aiheuttaa turvallisuuden heikkenemistä jollain toisella osa-alueella. Meriturvallisuus voidaan nähdä yhtä monimutkaisena ja laajana käsitteenä kuin turvallisuus. Siihen liittyy samat ongelmat kuin muihinkin turvallisuuden lajeihin ja sen hahmottamiseksi vaaditaan selkeää luokittelua. Meriturvallisuuden määrittely voidaan aloittaa ajatuksesta onnettomuusvapaasta merenkulusta. Sen päätavoitteena on varmistaa häiriötön liikennöinti merellä, mutta sen tulee silti pystyä vastaamaan mahdollisiin onnettomuuksiin sekä muihin häiriöihin. Haaste meriturvallisuudessa ja sen hallinnassa liittyy merellisen ympäristön luomaan riskikenttään. Merenkulussa riskejä on lukematon määrää jakautuneena usealle eri tasolle. Aluksen kunto, miehistön ammattitaito, väylästön turvallisuus, sääolosuhteet, taloudelliset paineet, muut merellä liikkujat ym. muodostavat kaikki riskejä turvalliselle merenkululle. Niiden ehkäisemiseksi on tehtävä työtä monella eri taholla. Suomessa tämä voidaan todentaa pelkästään tarkastelemalla eri toimijoiden lukumäärää. Kukaan toimijoista ei omista meriturvallisuuden käsitettä, mutta ovat osaltaan luomassa sille sisältöä.

Johtajuus ja valta puolustusvoimien rauhanajan organisaatioissa

Tutkimuksessani tutkin johtajuutta ja vallankäyttöä puolustusvoimien rauhanajan organisaatioissa. Johtajuus ja valta ovat ainaolennaisesti liittyneet toisiinsa ja ovat ajankohtaisia tutkimuskohteita. Lisäksi puolustusvoimissa nopeasti käyttöön otettu syväjohtamisen malli on vaikuttanut johtajuuteen ja vallankäyttöön puolustusvoimien rauhanajan organisaatioissa. Johtajuus eli ihmisten johtaminen on osapuolten välistä vuorovaikutusta. Hyvä ihmisten johtaja saa sitoutettua alaisensayhteisiin tavoitteisiin. Ihmisten johtaminen on luovaa ja tulkinnallista. Johtaja luo tulkintojensa kautta merkityksiä hyvästä johtajuudesta olemalla vuorovaikutuksessa alaistensa kanssa. Puolustusvoimien johtajakoulutuksen malli, syväjohtaminenkin perustuu hyvään ihmisten johtamiseen. Vallalla tarkoitetaan jotain millä saadaan joku tai jotkin tekemään jotain, vaikka tämä ei alun perin olisi suostuvainen tähän. Vallankäyttöäkin on monenlaista ja hyvä johtaja osaa käyttää valtaansa viisaasti. Vallankäyttö kuuluu oleellisesti myös johtamistoimintaa. Vallan avulla saadaan aikaan vaikutuksia. Tutkimus kartoittaa minkälaista johtajuutta ja vallankäyttöä puolustusvoimien rauhanajan organisaatiossa ilmenee. Tutkin myös kuinka puolustusvoimien organisaatiokulttuurit ja rakenteet vaikuttavat johtajuuden ja vallan muotoihin. Lisäksi käsittelen vielä sitä, kuinka puolustusvoimissa käyttöön otettu syväjohtamisen malli vaikuttaa näihin asioihin. Tutkimuksen pääkysymyksiä ovat, mitä johtajuus ja valta ovat sotilasorganisaatiossa ja minkälaista johtajuutta ja vallankäyttöäesiintyy sotilasorganisaatiossa? Pääkysymyksiin lähden hakemaan vastausta alakysymysten kautta, mitä johtajuus ja valta ovat? Mitkä erityispiirteet vaikuttavat johtajuuteen ja vallankäyttöönpuolustusvoimien rauhan ajan organisaatioissa? Miten syväjohtaminen vaikuttaa sotilasjohtajien johtamiskäyttäytymiseen? Mitä johtamisen ja vallankäytön erityispiirteitä puolustusvoimien rauhan ajan organisaatiot ja kulttuuri tuovat sotilasjohtajien johtajuuteen ja vallankäyttöön? Tutkimusaineistona on pääsääntöisesti tuoreita tutkimuksia, mutta tietyiltä osin käytetään hyväksi myös vanhempia tutkimuksia ja puolustusvoimien oppaita. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, tutkimalla eri kirjallisuuslähteitä. Tutkimuksessa havaittiin että johtajuus ja vallankäyttö ovat viime aikoina lähentyneet siviilipuolta puolustusvoimissa. Edelleen puolustusvoimissa on kuitenkin myös sellaisia asioita, mitkä erottavat sen selvästi siviilipuolesta. Nämä asiat vaikuttavat myös johtajuuteen ja vallankäyttöön. Johtajuutta ja vallankäyttöä ohjaa puolustusvoimien rauhan ajan organisaatioissa esimerkiksi, oppaat, ohjeet, organisaation hierarkia, kulttuuri ja koulutus. Lopputuloksena kuitenkin voimme todeta, että johtajat jotka ovat hyviä ihmisten johtajia ja osaavat käyttää valtaansa oikein saavat aikaan parempia tuloksia myös puolustusvoimissa, vaikka puolustusvoimissa vaikuttavatkin monet asiat johtajuuteen ja vallankäyttöön. Näiden lisäksi johtajan on myös osattava käyttää oikeassa suhteessa muitakin johtamistyylejä.

Scheinin organisaatiokulttuurin teorian tutkiminen Rajavartiolaitoksessa

Organisaatiokulttuuri on yksi johtamisen nelikentän osa-alue, joka on keskinäisriippuvuudessa nelikentän muihin osiin, johtamiseen, johtajuuteen ja organisaatiorakenteeseen. Johtamisen tutkimuksessa nelikenttä tulisi aina käsittää kokonaisuutena. Organisaatiokulttuuria tutkittaessa tulee huomioon ottaa myös muut osa-alueet. Tutkimukseni pääkysymyksenä on: Kuinka Scheinin määrittelemän organisaatiokulttuurin tasoja ja ilmiöitä voidaan tutkia Rajavartiolaitoksessa? Pääkysymyksen tueksi olen asettanut sille muutamia alakysymyksiä. Ennen vastaamista alakysymyksiin ja varsinaiseen tutkimuskysymykseen olen käsitellyt teoreettisesti tutkimukseni pääilmiöt, organisaatiokulttuurin ja Rajavartiolaitoksen. Tässä tutkimuksessa organisaatiokulttuurin pohjaksi on otettu Edgar Scheinin teoria. Scheinin mukaan kulttuuri on löydettävissä vain sieltä, missä on selkeästi määriteltäviä ryhmiä, joilla on yhteinen historiansa. Hän erittelee teoksessaan kulttuurin olemassaololle välttämättömiä ilmiöitä, esimerkiksi ulkoiseen sopeutumiseen ja sisäiseen yhdentymiseen liittyvät ongelmat. Hän tekee myös kulttuurin tasoissa selvän eron artefaktien, arvojen ja perusoletusten välillä. Rajavartiolaitos on sisäasiainministeriön alainen turvallisuusviranomainen, joka toteuttaa sille määrättyjä tehtäviään valtakunnan rajojen läheisyydessä. Laajalle alueelle hajautuneen organisaation henkilöstörakenne on niin iän kuin henkilöstöryhmienkin kannalta melko heterogeeninen. Rajavartiolaitoksen toimintaa määrätään useilla laeilla, asetuksilla ja pysyväisasiakirjoilla. Tutkimuksessa perehdytään Scheinin määrittelemän organisaatiokulttuurin ilmiöiden ja tasojen löydettävyyteen Rajavartiolaitoksen sisältä. Kulttuuria käsittelevän osuuden olen rajannut käsittelemään ainoastaan Edgar Scheinin luomaa organisaatiokulttuurin teoriaa. Perustelen valintani määritellessäni organisaatiokulttuurin käsitteitä. Rajavartiolaitoksesta en tähän tutkimukseeni ole rajannut mitään pois. Tutkimusmetodina olen käyttänyt kirjallisuuteen ja muihin teksteihin pohjautuvaa tulkitsevaa käsitetutkimusta. Sen tavoitteena on tulkita käsitteitä ja niiden määritelmiin sisältyviä merkityksiä. Tulkitsevan käsitetutkimuksen aineistona ovat kirjoitetussa muodossa olevat tekstit käsitteistä ja niiden määritelmistä. Viimeisessä luvussa olen käsitellyt tutkimukseni johtopäätökset sekä eritellyt jatkotutkimustarpeet. Koska tämän tutkimuksen tarkoituksena oli avata kulttuurin tutkimuksen teoriaa, on yhtenä jatkotutkimustarpeena luonnollisesti vallitsevan kulttuurin tutkimuksen toteuttaminen Rajavartiolaitoksen sisällä. Tuon tutkimuksen aion toteuttaa pro gradu -vaiheessa.

Maksimissaan 3m3 jätevettä vuorokaudessa puhdistavien puhdistamojen menetelmät ja laitteet

Työssä tutkitaan haja-asutusalueille soveltuvia, maksimissaan 3m3 jätevettä vuorokaudessa puhdistavien puhdistamojen menetelmiä ja laitteita.

Kranaatinheitinkouluttajien AHJO-ammunnanhallintajärjestelmän osaamisen rakentuminen

Tämä tutkimus osallistuu organisaation oppimiseen liittyvästä osaamisen jalkauttamisesta käytävään akateemiseen ja käytännön johtamisen keskusteluun. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää, miten kranaatinheitinkouluttajien AHJO-ammunnanhallintajärjestelmän käytön osaaminen rakentuu Puolustus-voimissa. Tutkimuskysymystä lähestytään analysoimalla viittä asiantuntijahaastat-telua ja 58 kirjallista tutkimuskyselyvastausta. Tutkimuksen mukaan AHJO-osaaminen rakentuu yksilötasolla formaalien, non-formaalien ja informaalien oppimismenetelmien vuorovaikutuksessa. Peruskoulutuksen aikainen formaali opetus vaikuttaa korostuvan perusosaamisen rakentamisessa, kun taas syvemmän osaamisen kehittämisen edellytyksenä vaikuttaa olevan informaali harjaantuminen. Non-formaalin täydennyskoulutuksen merkitys korostuu vähemmän harjaantuneen henkilöstön osaamisen rakentamisessa sekä järjestelmän käyttöönottokynnyksen madaltamisessa.

Argumentum quoddam a priori, pro demonstranda Dei existentia, exhibens

Invokaatio: D.F.G.

De anima Christi

Variantti A.

De ratione Deum non ignorante 1

Invokaatio: B.C.D.