Sisäinen valvonta Suomenlahden merivartiostossa

Tässä tutkimuksessa perehdyttiin Suomenlahden merivartioston sisäinen valvonnan järjestelyjen nykytilaan ja kehittämistarpeisiin. Rajavartiolaitoksen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan ohjeistus uudistettiin vuonna 2013, mutta päivitettyä määräystä ei ehditty heti toimeenpanna hallintoyksiköissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sisäinen valvonta tulisi jatkossa Suomenlahden merivartiostossa toteuttaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Rajavartiolaitoksen virallisia asiakirjoja ja tutkijan omaa käsitystä sekä tehtyjä havaintoja sisäisen valvonnan toteuttamisesta merivartiostossa. Kokemusperäisen tiedon hyödyntämisen johdosta tutkimusmenetelmäksi valittiin fenomenologinen tutkimusstrategia. Kyseisen tutkimusmenetelmän avulla tutkittavaa ilmiötä analysoitiin tutkijan oman ymmärryksen ja kokemuksen perusteella. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että sisäinen valvonta on kiinteä osa Suomenlahden merivartioston johtamista. Sisäisen valvonnan tarkoituksena on hallita merivartioston toimintaan ja asetettuihin tavoitteisiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Sen avulla pyritään saada kohtuullinen varmuus määräysten noudattamisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja oikeiden tietojen raportoimisesta. Suomenlahden merivartioston sisäinen valvonta täyttää enimmäkseen hyvin sille asetetut vaatimukset, mutta siinä on joitakin kehittämistarpeita, koska se on järjestetty pääosin vanhan sisäisen valvonnan ohjeistuksen mukaisesti. Sisäisen valvonnan toimenpiteet tulee jatkossa kohdistaa tarkasti riskiarvion perusteella valittuihin merkittäviin kohteisiin. Rajavartiolaitoksen hallinnon ja tukipalvelujen tehtävien keskittämisen myötä sisäinen valvonta voidaan toteuttaa aiempaa kustannustehokkaammin. Lisäksi valvonnan luonne tulee muuttaa nykyisin vallitsevasta reagoivasta toimintatavasta entistä ennakoivampaan malliin.

Esityslentotoiminnan vaikutus ilmavoimien lentoreserviupseerikurssi 88:n rekrytointiin

Ilmavoimien esityslentotoiminnan osuutta ja vaikutusta Ilmavoimien rekrytointiin ei ole aiemmin tutkittu. Esityslentotoiminta luo kuvaa Ilmavoimista ulkopuolisille ja sitä käytetään myös rekrytoinnin työkaluna. Tutkielman tavoitteena on selvittää esityslentotoiminnan vaikutus lentoreserviupseerikurssin rekrytointiin. Olennaista tutkimuksessa on kurssille hakevien henkilöiden hakupäätökseen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen. Tässä tarkastelussa pyritään poimimaan esityslentotoiminnan osuus hakijoihin vaikuttaneesta kokonaisuudesta. Tutkielma on tehty kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja kohderyhmänä ovat olleet Lentoreserviupseerikurssi 88:lle hakeneet. Laajasti rekrytointia ja hakuun liittyviä asioita käsittelevä Webropol-kysely lähetettiin sähköpostilla kaikille 633 hakijalle, ja vastausprosentiksi saatiin 30 %. Teoriatausta on luotu kirjallisuuden ja asiantuntijahaastattelujen perusteella. Tutkimuskyselyn tuloksia on analysoitu tilastomatemaattisin keinoin, joista tärkeimpiä olivat frekvenssijakaumien tarkastelu, korrelaatiokertoimien vertailu ja regressioanalyysi. Tulosten perusteella tyypillinen Lentoreserviupseerikurssille 88 hakenut henkilö on vuonna 1994 syntynyt mies, joka hakuhetkellä asui kaupungissa, kävi lukiota, ei ollut ollut varusmiespalveluksessa ja haki lentoreserviupseerikurssille ensimmäistä kertaa. Hakijan kiinnostus ilmailua ja ilmavoimia kohtaan on kehittynyt pitkän ajan kuluessa ja hakupäätös on ollut harkittu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Ilmavoimien rekrytointi on huomattu ja että niillä on ollut vaikutusta hakupäätökseen. Esityslentotoiminta on koettu tulosten mukaan merkittävimmäksi yksittäiseksi lentoreserviupseerikurssille hakuun vaikuttavaksi tekijäksi Ilmavoimien tietoisen rekrytoinnin keinovalikoimasta. Lentokoneen ääneen ja visuaaliseen havaintoon liittyvillä tekijöillä oli selvä yhteys hakijan haluun päästä sotilaslentäjän ammattiin. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että esityslentotoiminnalla on erittäin merkittävä yhteys Ilmavoimien lentoreserviupseerikurssin rekrytointiin. Kurssille hakemisen päätöksentekoketjuun vaikuttavat monet tietoiset ja tiedostamattomat tekijät, mutta Ilmavoimien esityslentotoiminnan positiivinen merkitys hakupäätökseen välillisesti ja suoraan on tutkimustulosten mukaan kiistämätön; tutkimustuloksista voidaan päätellä, että esityslentotoiminnan vähentäminen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti lentoreserviupseerikurssin rekrytointiin.

Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen voimantuottoon, kehon koostumukseen ja taakan kantamiseen

Varusmiesten peruskoulutuskauden aikana koulutettavien maksimaalinen hapenottokyky paranee ja elimistön rasvan määrä vähenee. Kestävyyssuorituskyvyn nousu ja kehon koos-tumuksen muutokset ovat sitä myönteisemmät, mitä huonommassa fyysisessä kunnossa va-rusmies on palveluksen alussa ja mitä alhaisempi on palvelusta edeltävä liikunta-aktiivisuus. Voimaominaisuuksien kehittymisen osalta peruskoulutuskauden kestävyyspainotteinen soti-laskoulutus saattaa osittain estää voima- sekä kestävyysharjoittelun spesifiset vaikutukset. Erikoiskoulutuskauden aikana toteutettu koulutussuunnitelmien mukainen fyysinen harjoitte-lu ei yleisesti paranna voimaominaisuuksia. Tämä tutkimus on ensimmäinen Suomessa tehty kenttätutkimus, jossa tarkastellaan suoma-laisten varusmiesten erikoiskoulutuskauden koulutukseen lisätyn voimaharjoittelun vaikutus-ta maksimaaliseen voimantuottoon, kehon koostumukseen ja taakan kantamiseen. Tuloksia voidaan soveltaa pohdittaessa maavoimien jalkaväkisotilaalle asetettavia fyysisiä vaatimuk-sia, koulutettavien valintaa eri tehtäviin, eri koulutuskausien liikuntakoulutuksen rakennetta ja kannettavan taakan massan vaikutusta sotilaan kuormittumiseen ja toimintakykyyn taiste-lukentällä. Tutkimusjoukko (n=25) koostui vapaaehtoisista Kaartin Jääkärirykmentin varusmiehistä. Kontrolliryhmä (n=12) harjoitteli erikoiskoulutuskauden koulutussuunnitelman mukaisia harjoitteita. Koeryhmän (n=13) erikoiskoulutuskauden koulutukseen lisättiin kahdeksan vii-kon ajan, kaksi kertaa viikossa, toteutettu voimaharjoittelu. Alkumittaukset suoritettiin eri-koiskoulutuskauden alussa ja loppumittaukset erikoiskoulutuskauden lopussa. Muuttujina käytettiin yläraajojen, keskivartalon ja alaraajojen maksimaalista voimantuottoa, kehon koos-tumuksen muutoksia ja kahden mailin taakkajuoksua. Koeryhmän yläraajojen maksimaalisessa voimantuotossa ei havaittu muutoksia. Kontrolli-ryhmän yläraajojen maksimaalisen voimantuotto kasvoi 990 ± 320 N  1140 ± 360 N, p<0,05. Koeryhmän vatsalihasten maksimaalisen voimantuotto kasvoi 3260 ± 510 N  3740 ± 750 N, p<0,05. Selkälihasten maksimaalinen voimantuotto laski molempien ryhmien osalta, koeryhmä 4290 ± 990 N  3570 ± 480 N, p<0,01 ja kontrolliryhmä 3920 ± 720 N  3410 ± 530 N, p<0,05. Molempien ryhmien alaraajojen maksimaalinen voimantuotto laski, koeryhmä 5250 ± 1110 N  4290 ± 720 N, p<0,001, kontrolli 5170 ± 1050 N  4330 ± 1230 N, p<0,05. Kahden mailin taakkajuoksun suoritusajan muutos oli erittäin merkitsevä. Koeryhmä 1162 ± 116 s  1047 ± 81 s, p<0,001 ja kontrolliryhmä 1142 ± 95 s  1035 ± 819 s, p<0,001. Kehon rasvaprosentin ja kahden mailin taakkajuoksuun käytetyn suoritus-ajan välillä havaittiin loppumittauksissa koeryhmän osalta positiivinen korrelaatio r =0,65*, p≤0,05. Kehon koostumuksen muutosten tai voimantuoton muutosten ja taakkajuoksun muu-tosten välillä ei havaittu yhteyttä. Varusmiespalveluksen erikoiskoulutuskauden aikana toteutetun yhdistetyn voima- ja kestä-vyysharjoittelun harjoitusvaikutuksiin saattaa vaikuttaa erikoiskoulutuskauden kestävyyspai-notteinen koulutus, harjoittelun kokonaisvolyymi ja puutteellinen palautuminen. Nämä saat-tavat johtaa ylirasitustilaan ja siten haitata optimaalista voimantuoton kasvua. Koulutettavien yksilölliset fysiologiset ominaisuudet tulee huomioida yksityiskohtaisemmin ja yksilölli-semmin erikoiskoulutuskauden harjoittelun optimoinnissa. Fyysisten ominaisuuksien kehit-tämisessä tulee entistä tarkemmin huomioida palveluksen kokonaiskuormittavuus, voima- ja kestävyysominaisuuksien tasapainoinen ja nousujohteinen kehittäminen sekä laadukas palau-tuminen.

Verkko-opetus : ratkaisu reserviläisten orientointiin kertausharjoituksessa

Sotilaspedagogiikan tutkimuksella kehitetään menetelmiä, keinoja ja välineitä, joilla pyritään edistämään yksilöiden oppimista ja kasvua. Tutkimuksessa Puolustusvoimien verkko-opetusta lähestytään orientaation näkökulmasta. Kohteena ovat reserviläiset ja heille asetetut osaamisvaatimukset. Tutkimuksen tavoitteena on tukea Puolustusvoimien kouluttajahenkilöstön verkkopedagogista osaamista. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miten verkko-opetuksella voidaan tukea reserviläisjohtajia heidän orientoituessaan kertausharjoitukseen. Ensimmäisenä alatutkimuskysymyksenä on, mitkä ovat reserviläisjohtajan valmiudet ja resurssit osallistua verkkoopetukseen sekä odotukset sen suhteen. Toisena alatutkimuskysymyksenä on, miten verkkoa on mahdollista hyödyntää reserviläisten harjaannuttamisessa. Kolmantena alatutkimuskysymyksenä on, millaisessa osaamisessa reserviläisjohtaja kokee puutteita kertausharjoituksessa. Tutkimuksen teoreettisena aineistona käytettiin Yrjö Engeströmin orientaatiomallia. Verkkoopetuksen lähdeaineistona käytettiin suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamaa verkkokirjallisuutta. Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Aineiston analysointi tehtiin Amedeo Giorgin fenomenologisella metodilla. Reserviläisten kokemat haasteet harjoituksessa liittyvät keskeisesti heille asetettaviin suoritusja osaamisvaatimuksiin; etenkin johtamiseen ja kouluttamistaitoon. Verkkooppimisympäristön avulla voidaan tukea reserviläisiä esimerkiksi jakamalla heille videomateriaalia esimerkkisuorituksista tai teoriamateriaalia toimintaan liittyvistä perusteista. Heillä on riittävät tietotekniset valmiudet verkko-opetukseen osallistumiseksi. Resurssien osalta heillä ei kaikilla ole tarvittavia ohjelmistoja käytössään, mutta muut käytössä olevat resurssit tukevat verkko-opetukseen osallistumista, mikä tukee muun muassa reaaliaikaisten työkalujen käyttöä vuorovaikutuksessa. He ovat halukkaita osallistumaan verkko-opetukseen niin ennen kuin jälkeen kertausharjoituksen. Reserviläiset kykenevät asettamaan selkeitä ja perusteltuja vaatimuksia sekä odotuksia laadukkaalle verkko-opetukselle. Puolustusvoiminen verkko-oppimisympäristö ja verkkotyökalut eivät rajoita verkko-opetuksen toteuttamista. Verkko-opetuksessa tulee huomioida opetettavien asioiden ja Puolustusvoimien erityispiirteet operaatioturvallisuuden osalta, minkä takia kaikkia asioita ei verkossa voida käsitellä. Verkko-opetuksella voidaan lisätä kertausharjoitukseen sitoutumista ja harjoitukseen osallistuvien ryhmäytymistä. Orientoivan verkko-opetuksen avulla voidaan syventää käsiteltävien asioiden oppimista ja parantaa oppimistuloksia harjoituksen aikana. Verkkoopetuksella voidaan lyhentää reserviläisten valmistavaan ja erikoulutukseen käytettävää aikaa. Puolustusvoimissa on kehitettävä verkkopedagogiikkaan liittyen kouluttajahenkilöstön osaamista, kertausharjoitusprosessia ja -ohjeistusta. Tulosten perusteella verkko-opetus on erittäin tarkoituksenmukainen ratkaisu reserviläisten valmentamiseksi.

Kriisinhallintatehtävissä palvelevien suomalaisten upseerien kielitaito

Kriisinhallinnan toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, mutta operaatioiden mandaatista ja luonteesta riippumatta suomalaisten upseerien kanssakäyminen muiden kansainvälisten toimijoiden sekä operaatioalueiden paikallisväestön kanssa on jatkuvaa. Tehokas kommunikaatio edellyttää riittävää kielitaitoa, joka onkin noussut jopa kriittiseksi tekijäksi monikansallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viimeaikaisiin suomalaisten upseerien kokemuksiin perustuen nykyaikaisten kriisinhallintaoperaatioiden asettamat vaatimukset upseerin kielitaidolle, upseerien arviot omasta kielitaidostaan sekä näiden kahden kohtaaminen. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja tutkimusstrategiana on käytetty survey-tutkimusta. Tutkimuskohteeksi valittiin vuonna 2009 tai sen jälkeen kriisinhallintatehtävissä aloittaneet upseerit, jotka olivat palvelleet viidessä eri operaatiossa. Tiedonkeruu toteutettiin laajalla verkkokyselyllä, jolla kohderyhmältä kerättiin pääasiassa kvantitatiivista aineistoa. Lopulliseksi tutkimusmenetelmäksi muotoutui ”hallitseva – vähemmän hallitseva” -sekamalli (Dominant – Less Dominant Mixed Model), jolla aineistoa tarkasteltiin sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta näkökulmasta eurooppalaisen viitekehyksen toiminnallisen kielitaidon teoriapohjaa vasten. Otantana käytettiin kokonaisotantaa, vastausprosentin ollessa 53 (N = 151). Tutkimustulokset vahvistavat englannin kielen kiistämättömän tarpeen kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden yleiskielenä. Ranskan kielitaidon tarve korostuu niissä operaatioissa, joissa Ranska toimii johtovaltiona tai operaatioalue on ranskankielinen. Operaatioalueiden paikalliskielten osaamistarpeena upseereille koetaan perussanontojen ja -kohteliaisuuksien hallinta. Muista kielistä saatu lisäarvo kriisinhallintatehtävien hoitamiseen nähdään kokonaisuudessaan vähäisenä. Upseerien englannin kielitaito on yleisesti ottaen korkealla tasolla. Sen ja kotimaisten kielten osaamisen lisäksi vain neljäsosalla upseereista on toiminnallista kielitaitoa muusta vieraasta kielestä, tyypillisesti saksasta, venäjästä tai ranskasta. Kriisinhallinnan operaatioalueiden paikalliskielten tarpeelliseksi koetun osaamistason oli hankkinut noin joka toinen upseeri kriisinhallintatehtävänsä tai siihen valmistavan koulutuksen aikana. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että upseerien kielitaito vastaa hyvin kriisinhallintatehtävien asettamiin vaatimuksiin englannin kielen osalta. Ranskan osalta upseerien kielitaitovaranto on riittämätön ja voi johtaa tilanteisiin, joissa kielitaito ei välttämättä riitä tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen. Operaatioalueiden paikalliskielten osalta kielitaitovaranto ei vastaa koettuun tarpeeseen, mikä osaltaan korostaa tulkkien erittäin keskeistä roolia kanssakäymisessä paikallisviranomaisten ja -väestön kanssa. Kriisinhallintaoperaatioissa kielitaito on keskeinen osa upseerin ammattitaitoa ja sosiaalista toimintakykyä.

Itsemarkkinointi - tapaustutkimus muotoilijoista

Kilpailu tämän päivän työmaailmassa on erittäin kovaa. Elämme globaalissa toimintaympäristössä, jossa kamppailemme työmahdollisuuksista lukemattomien kilpasiskojemme ja -veljiemme kanssa. Toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, kukaan ei voi tänä päivänä tuudittautua loppuiäkseen varmaan työpaikkaan, sillä työntekoon liittyvä vaihtuvuus ja epävarmuus luonnehtivat tämän päivän hektistä maailmaa. Työelämään liittyvä uudenlainen toimintaympäristö onkin tuonut mukanaan myös tarpeen uudenlaiselle ajatusmallille. Työntekijöiden on ammattialasta riippumatta kyettävä jatkuvasti tuomaan omaa osaamistaan esille mahdollisimman positiivisessa valossa. Ammattilaisten on toisin sanoen kyettävä markkinoimaan itseään. Tämä tutkielma käsittelee itsen ja oman osaamisen markkinointia - eli itsemarkkinointia - suomalaisten muotoilijoiden näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan itsemarkkinointia siihen liittyvän kokonaisprosessin näkökulmasta tutkimalla miten muotoilijat markkinoivat itseään. Tutkielmassa esiteltävä tutkimusprosessi oli laadullinen, muotoilijoiden itsemarkkinointia ymmärtämään pyrkinyt tapaustutkimus, joka koostui kolmivaiheisesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen ensimmäisenä vaiheena toteutettiin kaksi teemahaastattelua (n=2), jonka jälkeen tutkimuksen toisessa vaiheessa suoritettiin informoitu kyselytutkimus (n=10). Tutkimuksen viimeisenä ja merkittävimpänä vaiheena toteutettiin sähköinen kyselytutkimus (n=33). Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin urallaan menestyneiden muotoilijoiden näkemyksiä itsemarkkinointiin sekä heidän omiin markkinointitoimiinsa liittyen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa suoritetulla informoidulla kyselytutkimuksella haettiin täydennystä itsemarkkinointiteorian itsepromootio-osaan, sekä tutkittiin erilaisiin itsepromootiotoimenpiteisiin sopivia promootiokanavia ja tukivälineitä muotoilun kontekstissa. Kyselytutkimuksen tuloksia hyödynnettiin tutkimuksen viimeisen vaiheen toteutuksessa. Työn kolmannessa vaiheessa tutkittiin missä määrin muotoilijat suorittavat tai käyttävät itsemarkkinointiteorian ehdottamia asioita käytännössä ja omissa markkinointitoimissaan. Kyselytutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen osuus osoitti, ettei itsemarkkinoinnin suunnitteluun ole panostettu kovin paljon muotoilijoiden keskuudessa, mutta suunnittelua on kuitenkin jossain määrin tehty itsemarkkinointiteorian esille nostamiin seikkoihin peilaten. Itsemarkkinoinnin toteutusta koskenut osa kertoi, etteivät muotoilijat käytä itsemarkkinointiinsa kovin aktiivisesti monenlaisia itsepromootiokanavia tai -välineitä. Tiivistetyn tutkimustuloksen perusteella muotoilijat käyttävät itsemarkkinointikanavanaan pääasiallisesti sähköpostia, Facebookia ja suhteitaan. Itsemarkkinoinnin tukivälineenä käytetään etenkin kuvia. Tutkimustuloksista nousi esille myös verkostoitumisen ja henkilösuhteiden tärkeä merkitys muotoilijan työssä. Tutkimusprosessin myötä ilmeni, että itsemarkkinointiin liittyy paljon potentiaalisia jatkotutkimusaiheita, sillä aihealueesta ei ole olemassa kovinkaan paljon akateemista tutkimustietoa. Toisaalta myös muotoilijoiden itsemarkkinoinnissa ilmeni kokonaisuutena tarvetta kehittämiselle.

Uuden tiedon hankinta ja hyödyntäminen organisaation innovaatioprosesseissa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten uuden ja erityisesti tulevaisuuteen suuntautuvan tiedon hankintaa ja hyödyntämistä organisaatioiden innovaatioprosesseissa voidaan tarkastella ja jäsentää sekä kehittää avoimen innovaatioteorioiden pohjalta. Tulevaisuustiedon järjestelmällinen hyödyntäminen on yhä tärkeämmässä asemassa 2010-luvun organisaatioiden innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Tämä on abstraktin luonteensa vuoksi erittäin haasteellista mutta teoriassa mahdollista, jos uuden tiedon liittämisestä organisaation käyttöön on tehty tärkeä ja selkeä osa koko organisaation strategiaa. Uuden tiedon tehokkaaseen käsittelemiseen ja siirtämiseen organisaatiossa tarvitaan suunnitelmallista ennakointitoimintaa, sosiaalisia sovittelumekanismeja ja rakentavaa yhteistyötä myös ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Valitun teoriakehyksen pohjalta laadittiin yksinkertaistettu kyselytutkimus, johon oli liitetty absorptiiviseen kapasiteettiin, visionääriseen kyvykkyyteen, ennakointitoimintaan ja uuden tiedon käsittelyyn liittyviä käsitteitä. Kyselyn tarkoituksena oli myös tarjota organisaatiolle mahdollisuus tarkastella nykyistä tilaansa uuden tiedon monivaiheisen hyödyntämisen kannalta. Kyselytutkimus lähetettiin suomalaisille teollisuusyrityksille ja saatuja vastauksia käytettiin empiirisenä aineistona. Empiiristä aineistoa tarkasteltiin kvantitatiivisin menetelmän ja tuloksista saatiin hyödyllistä tietoa yritysten toiminnasta käytännöntasolta.

Saksan liittotasavallan laivastovoimien käyttöperiaatteiden kehitys vuosina 1956–1990

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli voitettu ja miehitetty. Jälleenrakennus alkoi, mutta samalla Saksa jakautui Itä- ja Länsi-Saksaan. Molemmat maat liittyivät kylmän sodan vastakkainasettelun takia muodostettuihin sotilasliittoumiin. Toteuttaakseen tehtävänsä Natossa Länsi-Saksa tarvitsi laivaston. Bundesmarine kehittyi Natossa toiminta-alueenaan Itämeri ja Pohjanmeri läpi kylmän sodan vuosikymmenien. Tutkimus alkaa toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista jolloin, miehittäjien alaisuudessa toimi merellisiä organisaatioita miinanraivauksen ja merialueen valvonnan tehtävissä Länsi- Saksan alueella. Tutkimus päättyy vuoteen 1990, jolloin Länsi- ja Itä-Saksa sekä niiden laivastot, Bundesmarine ja Volksmarine, yhdistyivät. Päätutkimusongelmana on selvittää, mitkä olivat Saksan liittotasavallan laivastovoimien käyttöperiaatteet vuosina 1956–1990. Aihetta on tutkittu tarkastelemalla Natoa, Neuvostoliiton muodostamaa uhkaa, Bundesmarinen tehtäviä, toiminta-aluetta sekä kalustoa. Tutkimuksessa on käytetty laadullista tutkimusmenetelmää ja laajan tutkimusperiodin takia näkökulma on strateginen, jotta koko aikakausi on pystytty tutkimaan. Lähdeaineisto on kerätty sotilaslehtien aikalaislehdistöstä ja tiedot on varmennettu myöhempien opinnäytteiden ja kirjallisuusteoksien avulla. Pääosa lähdeaineistosta on englanninkielisiä ja länsimaiden tuottamia. Tuloksena voidaan sanoa, että Bundesmarine kehittyi perustamisensa jälkeen erittäin tehokkaaksi osaksi Natoa, joka oli korvaamaton pohjoisen selustan turvallisuudelle. Bundesmarine oli yhden jäsenmaan laivasto Natossa, joka hoiti osuuttaan jaetun vastuun mukaisesti huomioiden annettu tehtävä ja toiminta-alueen erityispiirteet. Yksittäinen uusi doktriini, uhkakuvan muutos, tekninen kehitys tai rajoituksen poisto toiminta-alueessa ja aserajoituksissa ei muuttanut koko käyttöperiaatetta, mutta vaikutti johonkin käyttöperiaatteen osa-alueeseen.

Project Controlling and Management in IT Consulting Enterprise

Liiketoiminnan organisoiminen projekteiksi on erittäin yleistä nykyisin. Suuri osa projekteista erityisesti IT-alalla epäonnistuu kuitenkin saavuttamaan tavoitteensa. Projektin menestys on tyypillisesti mitattu budjetin, aikataulun, laadun ja sidosryhmien tyytyväisyyden perusteella. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena on etsiä tyypillisimpiä syitä projektien epäonnistumiseen ja löytää projektien seurannan ja mittaamisen avulla keinoja näiden epäonnistumisten ehkäisemiseen. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelujen, eri materiaalien analysoinnin ja havainnoinnin avulla. Teoriaosuus tarjoaa kattavan yhteenvedon projektiliiketoiminnan ja yksittäisten projektien johtamiseen sekä projektien seurantaan ja mittaamiseen aikaisemman kirjallisuuden perusteella. Empiirisessä osiossa suoritetaan analyysi Case -yrityksen projektien seurantaan ja valittuihin projekteihin. Analyysien, haastattelujen ja havainnoinnin pohjalta tehdään johtopäätökset tyypillisimmistä, ongelmia projekteissa aiheuttavista tekijöistä sekä näiden esiintymisestä projektin elinkaaren eri vaiheissa. Mahdolliset ongelmia ehkäisevät keinot esitetään myös. Ehdotuksia kehityskohteiksi esitetään lopuksi teorian ja empirian pohjalta.

Kehittyvien markkinoiden kasvu - uudet haastajat

Maailman talouden kehittyessä nousee kehittyvien markkinoiden joukosta jatkuvasti uusia haastajia jo kehittyneille markkinoille. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on löytää kehittyvien markkinoiden talouskasvuun vaikuttavia tekijöitä, joiden perusteella kehittyviä markkinoita voidaan vertailla sekä arvioida niiden tulevaa kehitystä valituilla mittareilla. Tietyn markkinan talouskasvuun vaikuttavat tekijät voidaan jakaa valtion sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Näitä tekijöitä on runsaasti ja niiden tärkeys vaihtelee valtioittain. Talouskasvuun vaikuttavista tekijöistä mittareina tässä tutkimuksessa käytetään bruttokansantuotetta, koulutustasoa, poliittista vakautta, suoria ulkomaisia investointeja sekä kansainvälistä kilpailukykyä. Vertailemalla kehittyvien markkinoiden tuloksia edellä mainituilla mittareilla potentiaalisimmiksi tulevaisuuden kehittyneiksi markkinoiksi tunnistettiin Chile ja Malesia. Chilen talouskasvua tukevat kaivosteollisuus sekä sijoittajaystävällinen lainsäädäntö. Suurimmat kasvun hidasteet Chilessä ovat heikko koulutustaso sekä erittäin suuri riippuvuus Kiinan talouskasvusta. Malesian vahvuuksia ovat kehittynyt liiketoimintaympäristö sekä vahva tahto kehittyä. Valtion heikkouksina ovat heikko koulutustaso sekä suuri riippuvuus öljyntuotannosta.

The Association between Growth and Neurodevelopment in Very Preterm Infants – A Follow-up Study in the PIPARI Study

Placental insufficiency is one major cause of intrauterine growth restriction and also relates to neurodevelopment. Preterm infants with very low birth weight are at risk of postnatal growth restriction as well as neurodevelopmental impairments. However, the optimal postnatal growth for long-term neurodevelopment is still unclear. The objective of this study was thus to investigate the association between growth and neurodevelopment in very preterm infants. The study populations consisted of 83 (I), 55 (II), 36 (III) and 181 (IV) infants with very low birth weight (below 1501 grams), and very or extremely low gestational age (below 32 and 26 weeks). Foetal blood circulation in relation to two-year neurodevelopment and the association between early growth and brain maturation at term age were studied. Postnatal growth, and its association with five-year cognitive outcome, was analysed. Changes in foetal blood circulation related to placental insufficiency associated with an adverse two-year cognitive outcome. Early postnatal growth in extremely preterm infants was comparable to a similar Swedish cohort. Preterm infants with slow intrauterine growth had less mature brains at term age; rapid catch-up growth until term age did not eliminate this difference. Weight gain and head circumference growth from birth until two years of age associated positively with five-year cognitive outcome in appropriate for gestational age infants. In small for gestational age infants, head circumference growth from term age to four months (corrected age) associated positively with their five-year cognitive outcome. The association between postnatal growth and neurodevelopment was different for prenatally normally grown versus slow grown preterm infants.

HaminaKotka sataman tieliikenneyhteydet Kotkassa

HaminaKotka satama on Itämeren kolmanneksi suurin konttisatama ja kokonaisliikenteessä mitattuna Itämeren 15. suurin. Sataman osuus Suomen ulkomaan tavaraliikenteestä oli vuonna 2011 20 %, ja osuus koko Suomen kauttakulkuliikenteestä 46 % ja transitokonteista 81 %. Valtakunnallisen merkityksensä lisäksi sataman merkitys Kymenlaakson elinkeinoelämälle ja aluekehitykselle on suuri. Vuonna 2013 valmistuneessa selvityksessä tunnistettiin kehittämishankkeet, joiden toteuttamisella voidaan tehokkaimmin parantaa sataman maaliikenteen yhteyksiä. Tieliikenteen toimenpiteistä tehokkaimmiksi todettiin Hyväntuulentien (Vt15) ja Merituulentien (Mt355) parantaminen. Hyväntuulentien ja Meri-tuulentien merkitys satamakuljetuksille sekä Kotkan kaupungin maankäytölle ja ihmisten arjen toimivuudelle on keskeinen. Hyväntuulentie on valtatieyhteys valtatieltä 7 Kotkan keskustaan ja viiteen satamaan, joista suurimmat ovat Mussalo ja Hietanen. Kotkan satamien kasvu on ollut voimakasta ja sen tulevasta kasvusta on erilaisia ennusteita. Tiellä on toistuvia sujuvuusongelmia ja sillä tapahtuu paljon onnettomuuksia. Hyväntuulentieltä Hietasen satamaan johtaa katuyhteys, joka ei vastaa tasoltaan satamaliikenteen tarpeita. Sataman liikennettä ohjautuu nykyisellä verkolla myös muulle katuverkolle. Merituulentie on seututieluokkainen yhteys Hyväntuulentieltä Mussalon satamaan. Raskaan liikenteen osuus on huomattavan suuri, mikä aiheuttaa ongelmia varsinkin valo-ohjatuissa liittymissä. Tie toimii myös ympäröivän maankäytön yhteytenä Kotkan keskustan suuntaan. Kotkan satamayhteyksien keskeisin ongelma on satamien raskaan liikenteen ja paikallisen ja seudullisen henkilöliikenteen yhteensovittaminen. Teiden nykyinen taso ei vastaa jo nykyisin suuren liikennemäärään ja korkean raskaan liikenteen osuuden tarpeita, minkä seurauksena teillä on liikenneturvallisuus- ja toimivuusongelmia. Tulevaisuudessa liikenteen sujuvuus heikkenee liikennemäärien kasvaessa. Hyväntuulentiestä on laadittu tiesuunnitelma, joka on hyväksytty ja lainvoimainen. Tiesuunnitelman toteuttamisella voidaan poistaa Hyväntuulentien merkittävimmät turvallisuus- ja toimivuusongelmat. Hanke on yhteiskuntataloudellisesti erittäin kannattava ja sen toteuttaminen on suositeltavaa käynnistää nopealla aikataululla. Jatkossa tulisi etsiä ratkaisu myös Metsolan tasoliittymän poistamiseksi ja maantieyhteyden muodostamiseksi Hietasen satamaan. Merituulentiestä on laadittu toimenpideselvitys vuonna 2005. Merituulentien parantamisesta tulisi käynnistää yleissuunnitelman laatiminen parhaiden keinojen löytämiseksi alueen maankäytön liikenteen ja Satamaliikenteen yhteensovittamiseksi. Yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä tulisi tutkia myös mahdollisuuksia parantaa raskaan liikenteen olosuhteita nopeasti toteutettavilla pienehköillä toimenpiteillä.

UHPLC-epäpuhtausmenetelmän kehittäminen ja validointi inhalaatiovalmisteelle

Tämän diplomityön tarkoituksena on kehittää menetelmä, jolla voidaan seurata inhalaatiovalmisteen sisältämiä epäpuhtauksia. Menetelmä kehitetään erittäin korkean suorituskyvyn kromatografialaitteistolle (Ultra High Performance Liquid Chromatography, UHPLC) jo olemassa olevan HPLC-epäpuhtausmenetelmän pohjalta. Uusi menetelmä kehitetään analyysiajan lyhentämiseksi ja erotuksen resoluution parantamiseksi. Työn kirjallisuusosa esittelee lyhyesti inhalaatiovalmisteet sekä nestekromatografian perusteet. Korkean erotuskyvyn nestekromatografia ja analysoinnin apuna käytettävät parametrit selvitetään laskukaavoineen. Kirjallisuusosa keskittyy epäpuhtausmenetelmän kehittämisen kulkuun ja menetelmän validoinnissa suoritettaviin kokeisiin. Soveltavassa osassa Orion Oyj:n kehitteillä olevalle kahden vaikuttavan aineen inhalaatiovalmisteelle kehitetään UHPLC-epäpuhtausmenetelmä kirjallisuusosiossa esitellyn menetelmäkehitysrungon pohjalta. Menetelmäkehityksen kulku ja analyysin olosuhteiden valinta esitellään pääpiirteittäin, jonka jälkeen kehitetty menetelmä validoidaan sille tehdyn validointisuunnitelman mukaisesti. Kehitetystä UHPLC-epäpuhtausmenetelmästä saatiin 16 minuuttia lyhyempi kuin vastaava HPLC-epäpuhtausmenetelmä. Myös analyysin resoluutio parantui merkittävästi. Toistuvien injektioiden jälkeen kromatogrammissa esiintyi kuitenkin häntimistä, joka johti merkittävään resoluution heikkenemiseen. Häntimisen syyksi epäiltiin toisen vaikuttavan aineen kiinnittymistä kolonnimateriaaliin, mutta sen estämiseksi ehdotetut toimenpiteet eivät sopineet kehitettyyn menetelmään.