Commitment in Finnish–Japanese strategic alliances

Finnish companies have usually formed a strategic alliance as entry mode when entering the Japanese market. However, these strategic alliances have not been studied in a general level and it remains unknown, what kind cooperation the Finnish companies are operating with their Japanese partners. Especially Finnish companies that aims to penetrate the Japanese market are eager to know more about this. The recent studies on topic have focused on a single industry or company and that is why more general level study was needed. The purpose of this study is to analyze types of Finnish–Japanese strategic alliances from the Finnish point of view. The analysis is conducted by answering the questions what strategic alliance types appear in the strategic alliances between Japanese and Finnish companies, and how commitment affects strategic alliance type. This study also examines how committed Finnish–Japanese strategic alliances are. In this study multiple case study was selected as research method. The data is collected by interviewing six representative of Finnish companies in Japan individually. Multiple case study was chosen for this study, because this study is interested in the topic in general level and this research method is suitable for this kind of research. From the interviews common attributes were pointed out and from them the big picture of the topic was created. Types of strategic alliances were determined by using previous literature on that topic. Two different types of strategic alliance were discovered: supplier alliance which is the most common one and learning alliance. The commitment of strategic alliance was measured visually by utilizing a figure that was modified for this study. The figure is originally based on earlier studies on strategic alliance types and their connection to ownership and commitment. By utilizing the figure it was noticed that commitment affects strategic alliance types: the more there is commitment involved, the more there is cooperation. Finnish–Japanese strategic alliances are not very committed despite they have existed for a long time. However, there is potential to be more committed. That is why Finnish companies should increase the commitment and attract the partners to develop the strategic alliances, because it would possible increase competitive advantage. This would be beneficial to all members within the strategic alliance.

Nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan

Melkein koko maailma on kytketty toisiinsa mobiililaitteiden, kuten matkapuhelinten tai tablettien, avulla. Laitteen henkilökohtaisuus ja sen mukana oleminen aina ja kaikkialla tuo yrityksille ennennäkemättömän mahdollisuuden palvella asiakasta koska ja milloin vain. Kuluttajat eivät ole kuitenkaan usein motivoituneita käyttämään matkapuhelimiaan kauppatapahtumiin. Mobiilimarkkinoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää niitä syitä, jotka johtavat positiivisiin asenteisiin mobiilimarkkinointia kohtaan, ja tätä kautta sen hyväksyntään. Tämän tutkielman tarkoituksena on selittää suomalaisten nuorten aikuisten asenteita mobiilimarkkinointia kohtaan ja tutkia niihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia vertaillaan Yhdysvalloista ja Kiinasta kerättyyn aineistoon, jonka tutkimusmalliin tämä työ perustuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu perustellun toiminnan teoriaan (engl. theory of reasoned action, TRA), jonka avulla asenteiden nähdään johtavan toimintaan. Tutkimusmallin selittävät muuttujat johdettiin teknologian hyväksymismallista (engl. technology acceptance model, TAM) ja useista aiemmista tutkimuksista. Primääridata (N=1045) kerättiin Turun yliopiston opiskelijoista elektronisen kyselylomakkeen avulla. Tulosten mukaan suomalaisten nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan ovat positiivisia. Tärkeimmät asenteisiin vaikuttavat tekijät ovat teknologian koettu hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys, kiintymys omaan matkapuhelimeen, innovatiivisuus suhteessa mobiiliin teknologiaan ja huoli yksityisyydestä mobiililla alalla. Tekijät vaihtelevat hieman eri maiden välillä. Yritys voi hyödyntää mm. seuraavia markkinointitoimintoja saadakseen kuluttajan osallistumaan mobiilimarkkinointiin: yksilöidyt, mielenkiintoiset ja arvoa tuovat viestit, tunkeilevien viestien vähentäminen ja kannusteiden lisääminen. Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä laajentaaotoskehystä yliopisto-opiskelijoiden ulkopuolelle.

Johdon palkitsemisen kehitys suomalaisissa pörssiyrityksissä – Laadullinen pitkittäistutkimus terveydenhuoltoalalla

Tutkimus pyrkii analysoimaan ja selittämään suomalaisten terveydenhuoltoalan pörssiyritysten johdon palkitsemista. Tutkimuksessa selvitetään, miten yritysten palkitseminen noudattaa corporate governancen mukaisia palkitsemiseen liittyviä suosituksia. Palkitsemisen kehittymistä tarkastellaan viiden vuoden aikaperspektiivissä. Tutkimus pyrkii myös löytämään eroja ja yhtäläisyyksiä kohdeyritysten välillä. Päätutkimuskysymys on: miten johdon palkitseminen on muuttunut tereydenhuoltoalan pörssiyrityksissä viimeisen viiden vuoden aikana? Tutkimuksen teoriaosuudessa kerrotaan erityisesti pörssiyhtiöihin liittyvistä teorioista ja aiemmista tutkimuksista sekä tuodaan esiiin pörssiyritysten ominaispiirteitä verrattuna muihin yritysmuotoihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu päämies- agenttiteorian ympärille. Teoria pohjautuu ajatukselle, jossa johdolla ja omistajilla on eri intressit. Intressien tulisi olla yhtenevät yrityksen kannalta. Teoriaosuus kattaa myös erilaiset palkitsemistavat ja vertailun muihin Euroopan maihin. Empiirinen osuus rakentuu kahdesta eri aineistoista. Ensisijainen aineisto koostuu kohdeyritysten vuosittaisista palkka- ja palkkioselvityksistä. Selvitykset ovat kaikille avointa dataa ja löytyvät yritysten internet sivuilta. Näiden lisäksi tutkimuksessa on käytetty hyväksi toimialan asiantuntijan haastattelua, jolla täydennetään muun aineiston aukkoja. Tutkimusaineiston analysointi tapahtuu laadullisin menetelmin, jotta saavutetaan mahdollisimman systemaattinen ja kattava kuva aineistosta. Analysoinnissa käytetään sisällönanalysointia, jossa tarkastelu perustuu erittelyyn, tiivistämiseen sekä erojen ja yhtäläisyyksien etsimiseen. Tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia terveydenhuoltoalan yritysten näkökulmasta. Tutkimuksessa havaittiin, ettei palkitseminen ole täysin yhtenäistä edes yhden toimialan sisällä. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltyä päämies-agenttiteorian mukaista omistajien ja johdon intressien yhteensovittamista havaittiin osalla kohdeyrityksistä. Nykyisellään yrityksille jää liikkumavaraa ja valinnanvapauksia palkita johtoaan. Tämän tutkimuksen mukaan yrityskoko vaikuttaa merkittävimpänä palkitsemisen selittäjänä.

Tenojoen pääuoman habitaattien määrä ja merkitys lohen (Salmo salar) poikastuotannolle

Atlantin lohen (Salmo salar) kannanhoidollisia toimenpiteitä varten vaaditaan tietoa lisääntymisjoissa olevien habitaattien määrästä ja laadusta. Tässä tutkielmassa selvitettiin Tenojoen pääuoman erilaisten habitaattien määrää ja niiden merkitystä lohen poikashabitaatteina. Tenojoen pääuoma kartoitettiin lohen habitaattien kartoitukseen kehitetyllä mesohabitaatti-luokittelulla, jossa joki kartoitetaan havainnoimalla sen hydromorfologisia piirteitä, virtausnopeutta, syvyyttä ja pohjan raekokoa. Lisäksi mitattiin suojakolojen määrää ja syvyysluokkaa erilaisilla substraateilla, ja tämän perusteella arvioitiin pohjan raekoon vaikutusta suojakolojen määriin ja syvyyteen. Lohenpoikasten esiintyvyyttä erilaisilla mesohabitaateilla, syvyyksillä ja substraateilla selvitettiin koekalastamalla laajoja alueita erityisvalmisteisella sähkökoekalastusveneellä. Raekoon, syvyyden ja suojakolojen vaikutusta lohenpoikastiheyksiin testattiin lisäksi tilastollisin menetelmin käyttämällä Luonnonvarakeskuksen tekemiä sähkökoekalastuksia. Mesohabitaattikartoituksen ja veneellä tehtyjen sähkökoekalastuksien aikana virtaama Tenojoessa oli lähellä vuosittaista minimiä. Mesohabitaattikartoituksesta selvisi, että Tenojoesta valtaosa (67 %) kuului hiekkapohjaiseen ja >50 cm/s virtaavaan mesohabitaattiin. Veneellä tehdyissä sähkökoekalastuksissa näiltä hiekka-alueilta saatiin vain vähäisiä määriä lohenpoikasia, ja nekin rantavyöhykkeiltä, joilla oli kivien ja lohkareiden muodostamia suojapaikkoja. Noin 32 % Tenojoesta on pienen virtaaman aikana lohen poikashabitaattina merkittäviä, nivamaisia tai koskimaisia alueita, jotka voidaan luokitella syvyyden ja virtausnopeuden mukaan eri mesohabitaattiluokkiin. Suojakolomittauksien perusteella vallitseva raekoko vaikuttaa merkitsevästi suojakolojen määrään ja syvyyteen. Kesän vanhat (0+) ja vanhemmat (>0+) poikaset suosivat eri syvyisiä suojakoloja, ja etenkin >0+ poikasten määrä ja >10 cm syvien suojakolojen määrän välillä oli voimakas positiivinen korrelaatio (p = 0,01). Ympäristöparametrien (syvyys, virtausnopeus ja raekoko) ja poikastiheyksien välinen suhde vastasi hyvin aiempia tutkimuksia, mutta sekä kesän vanhoja (0+) ja vanhempia (>0+) poikasia havaittiin aikaisempien tutkimuksien preferenssiarvoja syvemmillä alueilla. Veneellä tehdyissä sähkökoekalastuksissa havaittiin suurempia poikastiheyksiä rannanläheisillä linjoilla verrattuna joen keskellä tehtyihin koekalastuslinjoihin, kun vertailtiin habitaattiolosuhteiltaan samankaltaisia linjoja, jotka olivat ainakin osittain joen pituussuunnassa päällekkäin.

Motiivit ruokavalintojen taustalla: suomalaisten pikaruoan kuluttajien ruoanvalintamotiivit ja mielenkiinto runsaskuituista hampurilaissämpylää kohtaan

Ruokavalinnat ovat monimutkaisia päätöksiä, joihin vaikuttavat fysiologiset, psykologiset sekä ympäristö- ja tilannesidonnaiset tekijät. Terveellisyystrendi on näkynyt ruokavalinnoissa jo monta vuotta. Siitä huolimatta suomalaisten ruokavalio sisältää liian vähän ravintokuitua. Kirjallisuusosan tavoitteena oli selvittää, mitkä motiivit vaikuttavat kuluttajien ruokavalintoihin, mitä terveysvaikutuksia ravintokuidulla on ja mikä saa aikaan täysjyväleivälle tyypilliset aistittavat ominaisuudet. Kokeellisessa osassa tavoitteena oli tarkastella internetkyselyn avulla pikaruoan kuluttajien ruokaan liittyviä asenteita ja motiiveja sekä tutkia niiden yhteyttä hampurilaissämpylöiden miellyttävyysarvioihin aistinvaraisessa kuluttajatestissä. Ruoanvalintamotiivit voidaan jaotella elintarvikkeen ominaisuuksiin, yksilön ominaisuuksiin ja sosiokulttuuriseen ympäristöön liittyviin motiiveihin. Kuluttajille tärkeimpiä motiiveja ovat aistinvarainen miellyttävyys, hinta, terveellisyys, kätevyys sekä läheisten ihmisten mieltymykset. Ravintokuidun runsas saanti mahdollisesti ehkäisee lihavuutta ja tyypin 2 diabetesta sekä auttaa eräiden ruoansulatuskanavan sairauksien hoidossa. Täysjyväleivän sisältämät viljanjyvän kuoren ja alkion yhdisteet saavat aikaan leivän tiiviin rakenteen, tumman värin ja voimakkaan, karvaan ja viljaisen maun. Internetkyselyyn vastasi 1169 11‒75-vuotiasta Hesburgerin bonusklubin jäsentä (naisia 70 %, miehiä 30 %). Aistinvaraiseen kuluttajatestiin osallistui 71 13‒67-vuotiasta henkilöä (naisia 63 %, miehiä 37 %), joista 59 oli vastannut myös internetkyselyyn. Aistinvaraisessa testissä arvioitiin neljää hampurilaissämpylää, joista yksi oli tuotekehitysasteella oleva runsaskuituinen sämpylä. Internetkyselyssä tärkeimmiksi pikaruoan valintamotiiveiksi osoittautuivat ruoan maku, hinta ja nälkäisyys. Aistinvaraisessa testissä runsaskuituinen sämpylä jakoi arvioijien mielipiteet, mutta enemmistö arvioi voivansa valita sen hampurilaiseen. Runsaskuituinen sämpylä miellytti eniten internetkyselyssä runsaskuituisiin tuotteisiin positiivisesti suhtautuneita arvioijia. Tutkimuksen perusteella pikaruoan kuluttajien keskuudessa on ihmisiä, joille terveellisyys on merkittävä ruoanvalintamotiivi. Pikaruokayritysten haasteena on tunnistaa tämä kuluttajaryhmä ja kehittää sille kohdennettuja tuotteita, joissa yhdistyvät terveellisyys, aistinvarainen miellyttävyys ja kohtuullinen hinta.

Opiskelijalähtöinen opetus kadettien koulutuksessa : ilmavoimien 91. kadettikurssin koulutus konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee kadettien opetuksessa. Tutkimuskohteena olivat ilmavoimien 91. kadettikurssin upseerin perusopintojen yhteiset opinnot. Tutkimuksen tavoitetta lähestyttiin tutkimukselle muodostetun teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusasetelman kautta. Tutkimuksen viitekehyksen pohjalta muodostui kolme tutkimusongelmaa: 1) Miten konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee ilmavoimien kadettien upseerin perusopintojen opetussuunnitelmassa? 2) Miten konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee kadettien opetuksessa käytännössä: millaisia ovat kadettien kokemukset opetuksesta? 3) Mitä merkityksiä kadetit antavat konstruktivistiselle oppimiskäsitykselle, ja miten arvostettu oppimisteoria konstruktivismi on. Tarkastelun perusteella tutkimukselle muodostui seuraavia teemoja: miten kadettien kokemusten mukaan kadettien opetuksessa ilmenevät – itseohjautuvuus ja oppimisen yksilöllisyys – tiedon rakentuminen – oppimaan oppimista korostavat opiskelumuodot (opetusmenetelmät) – oppimista tukevat monipuoliset oppimisympäristöt – oppimisen sosiaalinen vuorovaikutus – palautteen merkitys oppimisen ohjaamisessa? Teemojen tarkoituksena oli rajata tutkimuksen ongelmanasettelua siten, että tutkimusongelmia pystyttiin lähestymään useasta eri näkökulmasta.

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.

Kieli ja vuorovaikutus suomalaisten Youtube-videoiden kommenttikentissä

Tutkin pro gradu -työssäni kieltä ja vuorovaikutusta suomalaisten Youtube-videoiden kommenttikentissä. Tutkimusaineistonani on 1248 kommenttia 12 eri videosta, Webropol-kysely sekä yhden videon väestötietoraportti. Keräsin puolet kommenteista videoblogeista eli vlogeista ja puolet musiikkivideoista. Tutkimukseni nojautuu diskurssianalyysiin. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaista kieltä Youtube-videoita kommentoitaessa käytetään. Tutkin, minkälaisiin kielellisiin normeihin sivuston käyttäjät orientoituvat ja minkälaista keskustelua kommenttikentissä käydään. Vertailin vlogeista kerättyjä ja musiikkivideoista kerättyjä kommentteja toisiinsa ja pyrin löytämään eroja niiden väliltä. Kyselyn ja väestötietoraportin avulla selvitin, keitä videoiden kommentoijat ovat. Tulosten perusteella Youtube-kommenteissa käytetty kieli on puheenomaista, kuten verkkojuttelukielen on todettu olevan. Aineistossa esiintyy runsaasti puhekielisyyksiä, mutta kommenteissa on myös kirjoitetulle kielelle tyypillisiä piirteitä, kuten lyhenteitä (esimerkiksi t. ja p.s.). Vlogeihin kirjoitettujen ja musiikkivideoihin kirjoitettujen kommenttien väliltä löytyi eroja. Musiikkivideoiden kommentit noudattavat useammin normitetun yleiskielen normeja ja ne ovat pidempiä kuin vlogeihin kirjoitetut kommentit. Eroja löytyy kommenttikentissä käytävästä keskustelusta. Musiikkivideoiden kommenttikentissä annetaan palautetta videolla soivasta kappaleesta, videolla esiintyvästä artistista tai videon yleisilmeestä. Vlogien kommentit taas ovat useimmiten vastauksia vloggaajan esittämiin kysymyksiin tai mielipiteitä videolla käsiteltävästä aiheesta. Musiikkivideota voikin pitää enemmän puheenaiheena ja arvostelun kohteena, vlogia taas keskustelun aloittavana puheenvuorona. Kyselyyn vastasi yhteensä 934 henkilöä. Kyselyn ja väestötietoraportin perusteella voi päätellä, että kommentoijat ovat useimmiten 13–24-vuotiaita. Kyselyn vastaajista 47,1 prosenttia ilmoittaa kirjoittavansa ja 95,5 prosenttia lukevansa kommentteja. Kommenttien lukeminen on siis selvästi osa videoiden katsomiskokemusta. Vaikka käyttäjä ei itse kirjoittaisi kommentteja, hän kuitenkin lukee niitä.

LAPSI NIMELTÄ TUISKU. Molemmille sukupuolille annetut ensimmäiset etunimet

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan molemmille sukupuolille annettuja ensimmäisiä etunimiä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon Suomessa on molemmille sukupuolille annettuja nimiä ja kuinka moni näistä esiintyy ensimmäisenä etunimenä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, minkälaisia kummallekin sukupuolelle annetut nimet ovat äänne- ja tavurakenteeltaan sekä semantiikaltaan. Lisäksi selvitetään, onko Suomessa sukupuolineutraaleiksi hahmottuvia nimiä ja minkälaisia ne ovat. Aineisto on kerätty Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistosta syyskuussa 2015, ja se koostuu niistä ensimmäisistä etunimistä, joita esiintyy vähintään kymmenen kertaa kummallakin sukupuolella. Aineistoon kuuluu yhteensä 101 etunimeä. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin, ja näkökulma on pääosin synkroninen. Nimiä luokitellaan sekä rakenteen että semantiikan perusteella ja nimet jaotellaan sen mukaan, minkälaisia merkityksiä niistä hahmottuu kielenpuhujille. Semanttisesti läpinäkyviä nimiä ryhmitellään erilaisiin merkityskenttiin. Semanttisesti läpinäkymättömiä nimiä tarkastellaan niiden alkuperän ja yleistymisen ajankohdan mukaan. Kummallekin sukupuolelle annettujen etunimien äänne- ja tavurakennetta tutkitaan erikseen nimipäiväkalentereihin kuuluvista ja kuulumattomista nimistä sekä koko aineistosta. Molemmille sukupuolille likimain yhtä usein annetut etunimet ovat tyypillisesti lyhyempiä ja sisältävät useammin vieraslähtöisiä grafeemeja kuin aineiston nimet keskimäärin. Lähes yksinomaan toiselle sukupuolelle annetut nimet taas muistuttavat äänne- ja tavurakenteeltaan naisten ja miesten kalenterinimiä, joista on tehty aiempaa tutkimusta. Kummallekin sukupuolelle annetut ensimmäiset etunimet ovat tyypillisesti semanttisesti läpinäkymättömiä, vaikka semanttisesti läpinäkyviä nimiä on aineistossa suhteellisen paljon. Eri aikoina eri merkityskenttiin kuuluvien nimien suosio on vaihdellut. 1900-luvun alkupuolella suosituimpia olivat lapselle toivottuihin ominaisuuksiin viittaavat nimet kuten Kaino ja Vieno; nykyään suosiotaan ovat kasvattaneet luontoon viittaavat nimet kuten Tuisku. Nimipäiväkalenteriin kuuluvat nimet ovat muuta aineistoa yleisemmässä käytössä ja todennäköisemmin lähes yksinomaan toisen sukupuolen käytössä. Aineiston analyysi osoittaa myös nimien vakiintuneen jommankumman sukupuolen käyttöön sitä todennäköisemmin, mitä vanhempia nämä nimet ovat. Nimet eivät kuitenkaan välttämättä vakiinnu ainoastaan toisen sukupuolen käyttöön, jos nimen muoto ja semantiikka, muoto ja konventio tai semantiikka ja konventio ovat keskenään ristiriidassa.

Se on aina vähän ryhmän mukaan. Hämeen linnan opastetut kierrokset kulttuuriperintöprosessina

Tutkimuksessa tarkastellaan Hämeen linnan opastettujen kierrosten sisältöä ja sen muutoksia, soveltaen Anna Sivulan esittämää kulttuuriperintöprosessiteoriaa. Teorian mukaan kulttuuriperintöyhteisön monumentalisoivan, omaksuvan ja historioivan identiteettityön kohtauspisteessä on kulttuuriperintöprosessi. Tutkimuskysymys on: miten kulttuuriperintöprosessin identiteettityö on näkynyt ja näkyy Hämeen linnan opastettujen kierrosten muotoutumisessa ja muutoksessa? Oppaiden kierrokset tulkitaan syntyneiksi identiteettityön tuloksena. Opas myös esittää linnan kävijöille kutsun tekemään identiteettityötä kierroksillaan ja siten uusintaa osallisuutensa jatkuvasti. Tutkimusaineisto koostuu yhdentoista linnassa työskennelleen oppaan haastattelusta, yhdeksän opastetun kierroksen havainnoinnista ja 56 tutkimusaiheeseen liittyvästä linnan lehtileikearkiston lehtijutusta. Haastattelut ja havainnoinnit on litteroitu ja tematisoitu aiheittain. Haastatteluaineiston analyysissa esiin tulleet kertomukset liitettiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin käsityksiin kulttuuriperinnön luonteesta ja muuttu-misesta. Havainnointi¬aineistoa ja haastateltujen oppaiden näkemyksiä opastuksista ja niiden välittämästä tiedosta vertailtiin lehtijutuissa esiintyviin käsityksiin. Opastetut kierrokset rakentuvat joka kerta osallistujien mukaan. Oppaat muokkaavat kierrosta paitsi verbaalisen palautteen, myös tulkitsemiensa eleiden, ilmeiden ja asentojen perusteella, käynnistäen kulttuuriperintöprosessiin kuuluvan neuvottelun. Kulttuuriperintöprosessin jatkuva läpikäyminen kehittää opasta työssään. Opaskoulutus on kulttuuriperintöprosessin kannalta tärkeä. Koulutuksessa syntyy osalli-suuden kokemusta, joka johtaa kulttuuriperintöyhteisön jäseneksi, kun jaettua historiaa liitetään menneen jälkeen ja kun oppaat rakentavat itsestään historiatietoista Hämeen linnan toimijaa. Linnaa tutkineiden luennoitsijoiden käyttäminen opaskoulutuksessa tukee oppaiden käsitystä roolistaan jaetun historian asiantuntijoina. Kierrosten pääasiallisena sisältönä on historiatieto linnasta. Erityisenä murroskohtana sisällössä näkyy linnaa koskevan tutkimuksen muuttuminen rakennushistoriapainotteisesta sosiaalihistoriapainotteiseksi. Käsitykset historiatiedosta ja kuulijoiden odotuksista voivat olla ristiriidassa, näin erityisesti kummitustarinoiden kohdalla. Suurin osa haastatelluista on pyrkinyt välttämään fiktiivisiä tarinoita keskittymällä faktatiedon kertomiseen. Lehtiartikkeleiden perusteella kummitusjuttujen vähemmälle jättämisen voi tulkita periytyvän restaurointiajalta, jolloin linnan tutkijat eivät ole kertoneet fiktiivisiä tarinoita, joten sel¬laisia ei ole oppaiden tutkijoilta saamaan jaettuun historiaan kuulunut. Osa oppaista pitää kuitenkin fiktiivisiä tarinoita opastetun kierroksen sisältöön kuuluvina ja myös osa kävijöistä ja linnasta kirjoittaneista toimittajista olettaa fiktion kuuluvan linnan tarjoamaan jaettuun historiaan.

Urakoitsijan virhevastuusta rakennusalan vakiosopimusehtojen YSE 1998 (RT 16–10660) mukaan

Rakentamisen laatutasoon liittyvät kysymykset ovat nousseet viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana Suomessa tasaisin väliajoin otsikoihin. Oman osansa kritiikistä ovat saaneet niin rakentajat, suunnittelutoimistot kuin rakennusalaa sääntelevät usein varsin tiukat ja yksityiskohtaiset viranomaismääräykset, -ohjeet ja standardit. Koska rakennuksissa havaittuihin laatuvirheisiin liittyy usein merkittävänä pidettäviä kansantaloudellisia ja -terveydellisiä haittoja, on tulevaisuudessa syytä kiinnittää enenevässä määrin huomiota korkealaatuisen rakennustoiminnan edistämiseen sekä rakennusvirheiden kustannustehokkaaseen ennaltaehkäisyyn. Em. tavoite korostuu erityisesti silloin, kun vaativat ilmasto-olosuhteet asettavat rakennusten kestolle ja käyttöiälle merkittävänä pidettäviä haasteita. Edelleen rakennustoiminnan tehokkaamman laadunvalvonnan ja rakennusprosessin kokonaisvaltaisen valvonnan kiristämisen puolesta puhuvina seikkoina voidaan mainita muun muassa rakennuksilta lähtökohtaisesti edellytettävä pitkä käyttöikä kestokulutushyödykkeeksi lueteltavien ominaisuuksiensa johdosta. Johdantokappaleen jälkeen tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan rakennusurakan työnjaollisia periaatteita sekä urakoitsijan työntuloksen saavuttamisen kannalta keskeisimpinä pidettäviä velvollisuuksia. Rakennusaikaisen vastuun osalta merkittävässä asemassa ovat urakoitsijan selonotto-, huomautuksenteko- ja reklamaatiovelvollisuudet. Rakennusurakan kumpaakin sopijapuolta velvoittavista periaatteista voidaan mainita muun muassa lojaliteetti-, myötävaikuttamis- ja yhteistoimintaperiaatteet. Urakoitsijan virhevastuuta käsittelevässä kolmannessa luvussa esitetään urakoitsijan sopimusoikeudellisen vastuun pääkohdat sekä keskeisimmät tilaajan käytettävissä olevat oikeuskeinot, silloin kun urakoitsijan työntulosta on pidettävä virheellisenä. Tutkielman neljän-nessä luvussa tarkastellaan urakoitsijan virhevastuuta takuuaikana havaituista rakennusvirheistä. Urakoitsijan takuuajan jälkeistä vastuuta käsittelevässä viidennessä luvussa tutkitaan muun muassa urakoitsijan mahdollisuuksia rajoittaa virhevastuutaan sekä urakoitsijan vastuuta käyttämistään aliurakoitsijoista ja muista täytäntöönpanoapulaisistaan. Tutkielman päättävässä kuudennessa luvussa esitetään yleisiä huomioita rakentamisen laatuvirheiden ehkäisemiseksi.

Suhteelliseen ilmaantuvuuteen perustuvan kovarianssirakenteen bayesiläinen MCMC-estimointi valikoituneessa perheaineistossa

Tässä tutkielmassa rintasyövän ja ruoansulatuselinten syöpien perheittäistä kertymistä ja perimäosuutta estimoitiin lapsena tai nuorena syövän sairastaneiden suomalaisten perheaineistoissa. Perheet poimittiin siten, että jokaisessa perheessä on vähintään yksi alle 40-vuotiaana diagnosoitu syöpätapaus vuosina 1970-2012. Rintasyöpäaineisto koostui 4921 perheestä, joissa oli kaikkiaan 26 259 henkilöä. Ruoansulatuselinten aineisto puolestaan koostui 3328 perheestä ja 22 441 henkilöstä. Syövän perimäosuuden suhteellista ilmaantuvuutta mallinnettiin hierarkkisella bayesiläisellä Poisson-regressio sekamallilla, jossa sairastumisalttiuden vaihtelu jaettiin ympäristön, perimän ja ylihajonnan komponentteihin. Parametrien yhteisposteriorijakaumaa arvioitiin MCMC-otannan avulla JAGS-ohjelmalla. Lisäksi syöpien kertymistä tarkasteltiin estimoimalla sukulaisuussuhteiden mukaan ositettuja suhteellisia syöpäilmaantuvuuksia. Simulaatiotutkimuksella arvioitiin tilastollisen mallin satunnaiskomponenttien estimoituminen ja tarkasteltiin harhan korjauksen vaikutusta tutkimusasetelmaan. Rintasyöpäaineistossa nuorten syöpäpotilaiden perheenjäsenillä havaittiin 739 syöpää ja perheenjäsenten keskimääräinen syöpäriski oli 81% (95%:n todennäköisyysväli 68-94%) suurempi kuin vastaavalla väestöllä. Rintasyövän perimäosuus oli 26% (0-57%). Ruoansulatuselinten syöpiä havaittiin perheenjäsenillä 574 ja perheenjäsenten syöpäriski oli 60% (48-73%) suurempi kuin väestöllä ja sen perimäosuudeksi estimoitiin 63% (37-88%). Tutkielman tulosten mukaan ympäristötekijöiden merkitys rintasyöpäaineistossa on suuri. Vastaavasti ruoansulatuselinten syövissä ympäristötekijöiden merkitys on pienempi ja perimän osuus selvästi suurempi.

Varoitus vai irtisanominen – virkasuhteen päättymisen rajamailla valtion virkamieslain mukaan

Tämän OTM-tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä kulkee valtion virkamieslain (750/1994) 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen ja 25 §:n mukaisen irtisanomisen raja. Tutkielmassa pyritään siis toisin sanoen selvittämään, millaiseen ja kuinka vakavaan virkavelvollisuuksien rikkomistilanteeseen valtioon virkasuhteessa oleva virkamies voi syyllistyä, että hänelle katsotaan oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi varoitus, ja yhtäältä myös se, mikä katsotaan niin vakavaksi virkavelvollisuuksien rikkomiseksi, että oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi katsotaan virkasuhteen päättäminen eli virkamiehen irtisanominen. Tutkimuksen kohteena ovat valtioon julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa eli virkasuhteessa olevat virkamiehet. Tutkimuskysymystä on pyritty selvittämään lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden lisäksi ennen kaikkea virkamieslautakunnan sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella. Tutkielma on oikeusdogmaattinen niiltä osin, kun asiassa perehdytään varoitus- ja irtisanomisperusteiden lainsäädännöllisiin lähtökohtiin sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Toiselta metodiltaan tutkielma on oikeuspraktinen eli oikeuskäytäntöä valottava. Tutkielmassa tarkasteltavat virkavelvollisuuksien rikkomistapaukset on jaoteltu neljään eri kategoriaan niiden tyypin mukaan. Nämä kategoriat ovat rikostuomiot, työaikasäännösten noudattamatta jättämiset, käyttäytymisvelvoitteen rikkomiset sekä virkatehtävien laiminlyönnit. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että virkamiehet – ammattiryhmiin katsomatta - rikkovat virkavelvollisuuksiaan. Työnantajaviranomaisella on kuitenkin käytössään riittävä ja laajaa seuraamusvalikoima puuttua näihin virkavelvollisuuksien vastaisiin tilanteisiin. Työnantajaviranomaisten tulee noudattaa tarkoin menettelysääntöjä, sillä niiden laiminlyönnit johtavat poikkeuksetta viranomaisten tekemien päätösten kumoamiseen.