Verkkokauppojen kansainvälistyminen

Tämä tutkielma käsittelee kansainvälistymistä aineellisten hyödykkeiden verkkokauppaa harjoittavien yritysten näkökulmasta. Verkkokauppojen kansainvälistyminen on jäänyt vähäiselle huomiolle muuten mittavasti tutkitussa yritysten kansainvälistymisen tutkimuskentässä. Tutkielma alkaa johtavien kansainvälistymisteorioiden esittelyllä, jonka jälkeen tarkastellaan niiden soveltuvuutta verkkokauppojen kansainvälistymisen selittämiseen. Teorioiden todetaan olevan osittain soveltuvia myös verkkokauppojen kansainvälistymisen tutkimiseen, mutta yksikään teoria ei itsessään ole riittävä selittämään ilmiötä. Tämän takia tutkielmassa pyritään luomaan alustava kontekstisidonnainen teoria verkkokauppojen kansainvälistymisestä. Teorianluonnin pohjana toimii seitsemän verkkokauppayrityksen päättäjän ja kolmen toimialan asiantuntijan puolistrukturoidulla teemahaastattelututkimuksella kerätty aineisto. Tutkimuksellinen lähestymistapa on laadullinen ja aineiston analyysissä käytetään grounded theory -menetelmää. Tutkielman tulokset esittelevät verkkokaupan kansainvälistymiseen vaikuttavia tekijöitä neljän aineistosta johdetun proposition avulla. Ensimmäisessä propositiossa käydään läpi kansainvälisen verkkokaupan edellytyksiä ja kansainvälistymiseen liittyviä haasteita. Yleiseksi kansainvälistymisen edellytykseksi esitetään verkkokaupan toimimista kansainvälisen asiakkaan näkökulmasta. Toinen propositio käsittelee verkkokauppojen strategisia valintoja ja niiden vaikutuksia yrityksen toimintaan. Päätason strategioiksi tunnistetaan kapeamman markkina-alueen täyttä potentiaalia tavoitteleva lokalisoitu strategia ja laajempia markkina-alueita vähäisemmällä mukautuksella tavoitteleva globaali strategia. Kolmannessa propositiossa tuodaan esiin yleisimmät yhteistyökumppanityypit ja niihin tukeutumiseen liittyvät haasteet. Yhteistyökumppaniverkostojen todetaan olevan moninaisia ja useimmissa tapauksissa yhteistyökumppaneiden rooli on lähinnä kansainvälistymistä tukeva. Neljännessä propositiossa tarkastellaan yksilöiden roolia kansainvälistymiseen liittyvässä päätöksenteossa. Päättävissä rooleissa toimivat yksilöt ja heidän aikaisempi kokemuksensa vaikuttavat merkittävästi kansainvälistymiseen liittyviin päätöksiin. Tutkielman pääasiallinen kontribuutio on teoreettinen ja se liittyy propositioiden yhdessä muodostamaan uuteen verkkokauppojen kansainvälistymistä selittävään teoriaan. Teoria toimii pohjana jatkossa tapahtuvalle kontekstisidonnaiselle teorianluonnille ja täydentää aiempia teorioita.

Finding Methods for Recognizing and Classifying Spare Part Criticality – Case Full Deposit Stripping Machines

The aim of this Master’s thesis is to find a method for classifying spare part criticality in the case company. Several approaches exist for criticality classification of spare parts. The practical problem in this thesis is the lack of a generic analysis method for classifying spare parts of proprietary equipment of the case company. In order to find a classification method, a literature review of various analysis methods is required. The requirements of the case company also have to be recognized. This is achieved by consulting professionals in the company. The literature review states that the analytic hierarchy process (AHP) combined with decision tree models is a common method for classifying spare parts in academic literature. Most of the literature discusses spare part criticality in stock holding perspective. This is relevant perspective also for a customer orientated original equipment manufacturer (OEM), as the case company. A decision tree model is developed for classifying spare parts. The decision tree classifies spare parts into five criticality classes according to five criteria. The criteria are: safety risk, availability risk, functional criticality, predictability of failure and probability of failure. The criticality classes describe the level of criticality from non-critical to highly critical. The method is verified for classifying spare parts of a full deposit stripping machine. The classification can be utilized as a generic model for recognizing critical spare parts of other similar equipment, according to which spare part recommendations can be created. Purchase price of an item and equipment criticality were found to have no effect on spare part criticality in this context. Decision tree is recognized as the most suitable method for classifying spare part criticality in the company.

Magneettikuvauslaitteen vääristymän korjausalgoritmin toiminnan vaikutus kuvanlaatuun

Tässä työssä tutkittiin magneettikuvauslaitteiden vääristymän korjausalgoritmien toimintaa ja niiden vaikutusta kuvien laatuun. Kuvaukset tehtiin yhteensä kuudella eri magneettikuvauslaitteella ja kuvat analysoitiin käyttäen kahta eri menetelmää. Ensimmäisessä testissä kuvattiin ACR:n (American College of Radiology) valmistama testikappale, eli fantomi, ACR:n suosittelemien kuvausparametrien mukaan. Fantomi kuvatiin vääristymänkorjausalgoritmi päällä ja pois päältä. Molemmat kuvasarjat analysoitiin kahdella tavalla: manuaalisesti ja automaattisesti. ACR on laatinut tarkat ohjeet analyysien tekemiseen. Automaattiseen analysointiin käytettiin kehitysvaiheessa olevaa Automated Analysis Tool for ACR MRI Phantom Measurements (AAT-ACR) -ohjelmaa. Eri laitteiden tuloksia vertailtiin toisiinsa. Toista testiä varten rakennettiin MaxFOV-fantomi niminen testifantomi, joka kuvattiin yhteensä kolmella eri laitteella. Kyseisen fantomin avulla on mahdollista tutkia magneettikuvauslaitteiden todellinen maksimaalinen kuva-ala. Kuvaukset tehtiin vääristymäkorjaus päällä ja pois päältä. Analysointia varten kehitettiin oma automaattinen Matlab-ohjelmisto. Eri laitteiden tuloksia vertailtiin toisiinsa. ACR:n fantomilla tehtyjen testien tulos näyttää, että pienellä kuva-alalla (noin 20 cm ja alle) ei virheenkorjausalgoritmin käyttö tai käyttämättä jättäminen aiheuta suurta virhettä tuloksiin vaan tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Tämä vastaa hyvin sitä, että magneettikentän ja gradienttien lineaarisuus on kaikkein suurin juuri magneettikuvauslaitteen keskiössä ja sen lähistöllä. Automaattinen ohjelmisto tuotti tuloksiin suurempia vaihteluja kuin manuaalinen analyysi. Automaattinen ohjelmisto on kuitenkin vasta kehitysvaiheessa, joten on selvää, että ohjelmiston antamissa tuloksissa saattaa olla algoritmien toiminnasta aiheutuvia virheitä. MaxFOV-fantomilla tehdyt testit osoittavat, että siirryttäessä suuriin kuva-aloihin (yli 20 cm) on virheenkorjauksella suuri merkitys. Jo 30 cm kuva-alalla erot korjattujen ja korjaamattomien kuvien välillä olivat suuret. Kuvia vertailtaessa on myös selvästi nähtävissä, että virheenkorjausalgoritmi rajoittaa kuva-alan maksimia.

Asunnottomuuden ratkaisumallit Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tutkimukseni käsittelee Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisointia, josta etsin erilaisia ratkaisumalleja, jotka liittyivät asunnottomuuteen tai suoraan asunnottomuudesta johdettavissa olevaan ongelmaan. Tutkin artikkeleita ajanjaksolta 1.1.2013–30.6.2014. Valikoin asunnottomuutta käsitteleviä artikkeleita jotka sisälsivät ainakin yhden ratkaisumallin, ja kokosin lopulta 22 tutkimukseeni sopivaa artikkelia. Sovelsin sisällön analyysia, ja jaottelin näitä ratkaisumalleja kahteen ryhmään. Tutkin samalla minkälaisia ratkaisuja erilaiset asunnottomuusuutisointikehykset sisälsivät. Analysoin sitten millaisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy Helsingin Sanomissa. Käytin tässä muokattua What's the problem represented to be- menetelmää. Tulokseni osoittivat, että Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisoinnissa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, sekä majoitukseen ja sen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olivat yleisempiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa ehdotetuista toimenpiteistä tähdättiin asunnottomien hyvinvoinnin parantamiseen. Ratkaisujen esittäjät olivat yleisemmin asiantuntijatahoja, kun taas kaikki muut tahot olivat selvä vähemmistö. Asunnottomat itse esiintyivät varsinaisena ratkaisumallin esittäjänä vain yhdessä tapauksessa. Asunnottomat näyttäytyivät yleisesti Helsingin Sanomien uutisoinnissa ihmisryhmänä joka tarvitsi yhteiskunnan apua. Vaikka uutisointi oli suurimmilta osin sympaattissävyistä, joissain tapauksissa asunnottomat saattoivat näyttäytyä taloudellisena rasitteena. Koska ratkaisumallien asunnottomien auttamiseen keskittyvät toimenpiteet olivat keskittyneet voimakkaasti majoitukseen, tämä nosti esiin kysymyksen muunlaisen tarpeellisen avun jäämisestä taka-alalle. Tätä näkemystä vahvisti WPR menetelmällä toteutettu analyysi. Asunnottomuuden aiheuttajana näkyi lähinnä edullisten asuntojen puute. Ongelmat joita asunnottomat kohtaavat ja joihin he voisivat tarvita apua olivat myös hyvin yksipuolisia. Asunnon puute ja asumispalvelut olivat lähestulkoon ainoat esiin nouseet asunnottomia koskevat ongelmat joita ratkaisumallit käsittelivät. Aiheen lisätutkimus olisi tarpeellista, jotta eri ryhmien intressien erottelu, ilmiön monipuolinen kokonaiskuva ja mahdollisimman puolueeton tiedon välitys tulisi esiin tiedon välityksessä ja päätöksen teossa.

Platonin poliittisen ajattelun ja episteemisen demokratian yhteydet

Työssä tarkastellaan Platonin poliittisen ajattelun ja episteemisen demokratiateorian samankaltaisuuksia. Platon on selvästi kriittinen demokratiaa kohtaan ja häntä on pidetty jopa antidemokraattisen tradition perustajana länsimaisessa ajattelussa. Tästä huolimatta hänen ajattelussaan on tiettyjä yhteyksiä eräisiin demokratiateorioihin. Työssä ei osoiteta Platonin olleen demokraatti, mutta nostetaan esiin näitä yhteyksiä. Platonin demokratiakritiikin ydin tiivistyy näkemykseen demokratiasta hallintomuotona, joka palkitsee parhaiten suuria joukkoja manipuloimaan kykenevät henkilöt viisaimpien tai pätevimpien sijaan. Samalla Platonin oman ajan demokratiakritiikissä on osittain kyse demokratialle tyypillisen, heikkolaatuisen keskustelun kritisoinnista, jossa totuuden sijaan kuulijoiden miellyttäminen on tärkeämpää. Täten demokratia ja Platonin tapa ymmärtää filosofia totuuteen tähtäävänä toimintana ovat ristiriidassa keskenään. Episteeminen demokratia argumentoi demokratian kykenevän tuottamaan sisällöllisesti hyviä päätöksiä. Se perustuu ymmärrykseen deliberaatiosta keinona tuottaa mahdollisimman hyviä päätöksiä. David Estlund uskoo tämän seuraavan, mikäli demokratiassa tapahtuvaa yhteiskunnallista keskustelua säännellään kuvitellun ideaalisen episteemisen deliberaatiotilanteen pohjalta, joka luo puitteet sisällöllisesti paremmalle keskustelulle. Demokratian muita hallitsemistapoja paremman suoriutumisen puolesta puhuu myös kognitiivisen diversiteetin argumentti, jonka mukaan mahdollisimman monen erilaisen näkemyksen mukanaolo ryhmässä parantaa ryhmän suoriutumista ongelmanratkonnassa, jollaisena poliittista päätöksentekoa voidaan pitää. Demokratia on hallitsemistavoista paras kokoamaan yhteen mahdollisimman monipuolisia ryhmiä. Platonin poliittisessa ajattelussa korostuu erityisesti hänen varhaisfilosofialleen tyypillinen dialektiikan korostaminen keinona pyrkiä vastaamaan kysymyksiin. Dialektiikassa on kyse vähintään kahden ihmisen kesken tapahtuvasta kysymyksen tarkastelusta. Työssä suoritettavan aiheen kannalta oleellisen kirjallisuuden katsauksen jälkeen voidaan sanoa, että Platonin kuvailema dialektinen menetelmä on eräänlaista esiasteista deliberaatiota ja samalla se on merkittävin yhteys, jota Platonin ajattelun ja episteemisen demokratian väliltä voidaan löytää.

Turvakävely turvallisuuskasvatuksen menetelmänä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen on tarkoituksenmukainen turvakävely pedagogisessa kontekstissa. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla turvakävelyn kehittämisprosessia tulkittiin oppimisympäristön turvallisuuskulttuurin ulottuvuuksien (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) näkökulmista. Tutkielman teon ensivaiheessa kehitettiin pedagoginen turvakävelykäytäntö käsityön aineenopettajan koulutukseen, sillä turvakävelykäytäntöä ei ollut ennen tutkielmaa olemassa. Turvakävely toteutettiin neljällä opiskelijaryhmällä ja käsityökasvatuksen aineryhmällä. Käsityökasvatuksen aineryhmään kuului käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestön edustajia ja Rauman yksikön henkilökunnan jäseniä. Tutkimusaineisto (N=30) kerättiin opiskelijaryhmille toteutetuista turvakävelyistä kyselylomakkeella. Tutkielma toteutettiin design-tutkimuksena (engl. design-based research), jonka menetelmällistä kokonaisuutta täydennettin hermeneuttisen kehän avulla. Tutkielman menetelmällistä kokonaisuutta voidaan kuvailla hermeneuttiseksi design-tutkimukseksi. Tutkielman kyselylomakkeen avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Suljetut väittämät on analysoitu osallistujien vastausten prosenttiosuuksien mukaan. Tutkijat toimivat pidettyjen turvakävelyjen ohjaajina ja keräsivät havainnointimateriaalia tulosten analyysin tueksi. Tutkimustulosten pohjalta tutkijat määrittelivät pedagogisessa kontekstissa toteutettavan turvakävelyn olevan oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria kehittävä ja toiminnallinen turvallisuuskasvatuksen menetelmä. Tarkoituksenmukaisen turvakävelyn ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa osallistujat oppimisympäristöön ja sen turvallisuuskulttuuriin. Turvakävely antaa osallistujille valmiuksia vaara- ja hätätilanteissa toimimiseen ja avun hälyttämiseen. Turvakävely toimii lähtökohtana turvallisen työskentelyn takaamiseksi. Turvakävelyn ohjaaja ja osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään huomioiden erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita. Turvakävelyn avulla kehitetään oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria, havainnoidaan epäkohtia ja raportoidaan niistä eteenpäin

Automaattiset ohjelmakoodintarkastusmenetelmät

Automaattinen koodintarkastus on tehokas ja nopea tapa havaita virheitä ohjelmakoodissa. Erilaisia menetelmiä on kehitetty jo pitkään ja lähestymistapoja on monia. Tavoitteena kaikilla menetelmillä on löytää koodista mahdollisimman suuri osa ohjelmassa olevista virheistä pienellä työmäärällä. Tässä tutkielmassa tutustutaan koodin analyysiin, sekä erilaisiin automaattisiin koodintarkastusmenetelmiin. Jokaista menetelmää tarkastellaan eri näkökulmista ja tutustutaan niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Lopuksi tehdään katsaus näihin menetelmiin käytännön kautta. Koodintarkastus alkaa analysoinnista, joka voidaan suorittaa joko staattisesti lähdekoodia tarkastamalla tai dynaamisesti, eli koodin suorituksen myötä. Staattisia tarkastustyökaluja löytyy useimmista ohjelmointiympäristöistä jo valmiiksi integroituna. Nämä ilmoittavat ohjelmoijalle virheistä jo koodia kirjoitettaessa. Perinteiset virheentarkastukset ja hieman monimutkaisemmat muodolliset menetelmät ovat hyviä esimerkkejä staattisesta analyysistä. Dynaaminen analyysi taas alkaa suorituksesta ja oikeiden syötteiden valitsemisesta. Analyysillä pyritään käymään läpi kaikki virheille potentiaaliset suorituspolut. Dynaamisesta analyysista saadaan staattisesta analyysistä eriäviä tuloksia, kuten esimerkiksi resurssien kulutus, silmukoiden kompleksisuus ja ohjelman suorat virheet, esimerkiksi nollalla jakamiset, tyhjät osoitukset ja muistivuodot. Itse ohjelmakoodin tarkastusmenetelmiä löytyy lukuisia, joista monet osoittautuvat erittäin lupaaviksi. Abstrakti tulkinta on hyvin yleinen lähestymistapa ohjelmakoodin tarkastukselle. Tässä tulkinnassa pyritään luomaan kaikki mahdolliset suorituspolut, ja määrittelemään päätyykö yksikään polku virhetilaan. Erilaisia abstrakteja tulkintoja ovat esimerkiksi mallien louhinta ja deduktiivinen koodintarkastaminen. Tässä tutkielmassa tutustutaan koodin analyysiin, sekä erilaisiin automaattisiin koodintarkastusmenetelmiin. Jokaista menetelmää tarkastellaan eri näkökulmista ja tutustutaan niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Lopuksi tehdään katsaus näihin menetelmiin käytännön kautta.

Jätteiden kemiallisten ominaisuuksien spektrometriset online-mittausmenetelmät

Tässä diplomityössä käsiteltiin spektrometrisia online-mittausmenetelmiä jätteiden kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien määrittämiseksi. Tavoitteena oli selvittää, mitä ominaisuuksia menetelmillä voidaan mitata ja kuinka luotettavia tuloksia mittauksilla saadaan. Diplomityössä suoritettiin kirjallisuuskatsaus, jossa käsiteltiin kolmen spektrometrisen menetelmän soveltuvuutta reaaliaikaisiin jätemittauksiin. Työn empiirisessä osassa FPXRFanalysaattorilla mitattiin neljän eri jätenäytteen alkuainepitoisuuksia. Mittauksen tarkoituksena oli selvittää, mitä alkuaineita menetelmällä voidaan mitata. FPXRF-analysaattorilla saatuja tuloksia verrattiin ICP-MS-menetelmällä saatuihin tuloksiin regressioanalyysin avulla. Työssä todettiin, että FPXRF-analysaattori sopii parhaiten kaliumin, kalsiumin, ja raudan pitoisuuksien määrittämiseen. Lisäksi lyijyn, sinkin, kromin, kloorin, kuparin, kadmiumin, arseenin, fosforin, molybdeenin ja vanadiinin määrittäminen on mahdollista, mutta tarkan pitoisuuden saamiseksi laboratoriomenetelmien käyttö voi olla tarpeen. Tutkituista jätenäytteistä menetelmä soveltui parhaiten tuhkalle ja kompostille niiden fyysisten ominaisuuksien, kuten homogeenisuuden ja kosteuspitoisuuden takia. Biojätteelle menetelmä soveltui huonosti. FPXRF-analysaattorin luotettavuuteen vaikuttaa näytteen kosteuspitoisuus, homogeenisuus, partikkelikoko, mittaustapa ja laitteen kalibrointi. Työssä tarkastelluilla menetelmillä ei voida tällä hetkellä täysin korvata laboratorioanalyyseja. FPXRF-analysaattoria voidaan kuitenkin käyttää kvalitatiiviseen tai semikvantitatiiviseen haitta-aineiden analysointiin, millä voidaan vähentää kalliiden laboratorioanalyysien tarvetta.

Lisäävän valmistuksen tarpeen kartoitus Kaakkois-Suomessa

Lisäävä valmistus (additive manufacturing, AM) on nykyaikainen menetelmä teollisuuskäyttöön tarkoitettujen kappaleiden valmistukseen. Vaikka Suomessa on vahva tieto lisäävästä valmistuksesta ja tutkimusta tehdään aktiivisesti, on menetelmän käyttö teollisuudessa vielä vähäistä. Tämän diplomityön tarkoituksena on kerätä tietoa kiinnostuksesta lisäävään valmistukseen Kaakkois-Suomen alueen yrityksiltä, jotka tekniikkaa voisivat hyödyntää. Työn tarkoituksena on myös tutkia vaatimuksia käyttöönotolle ja käyttökohteiden mahdollisuuksia Kaakkois-Suomen alueella. Työn tuloksena voidaan todeta, että kaksi syytä, jotka hidastavat lisäävän valmistuksen käyttöönottoa teollisuudessa, ovat ennakkoluulot teknologiaa kohtaan sekä perustiedon puuttuminen. Median luoma 3D-innostus luo myös paljon väärinkäsityksiä. Kaikesta huolimatta Kaakkois-Suomen alueen paperiteollisuudesta lähtenyt korkeatasoinen teollisuus- ja konepajaosaaminen pystyy toimimaan perustana teknologian käyttöönotolle.

Asiakaspalveluprosessin kuvaus ja laadun arviointi

Prosessien kuvaaminen yrityksissä on olennainen osa niiden kehittämisen kannalta. Prosessien kehittämistä varten niitä ohjaavien mittareiden valinta on keskeisessä roolissa. Tutkimuksen kohteena oleva kohde-yritys haluaa luoda teknisen asiakaspalvelun prosessin kuvauksen sekä valita mittarit ohjaamaan prosessia. Lisäksi palvelulle halutaan tehdä laadun arviointi. Diplomityön tavoitteena oli luoda kohdeyrityksen teknisestä asiakaspalvelusta prosessin kuvaus sekä, sitä ohjaavat, mittarit sairaalahygienian välinehuollon liiketoimintasektorille. Tavoitteena oli myös suorittaa palvelulle laadun arviointi hyödyntäen teoriasta löydettävän työkalun avulla. Työssä tutkittiin teorian osalta prosessien kehittämiseen ja kuvaamiseen liittävää tietoa, palvelun laatuun liittyviä seikkoja sekä menetelmää arvioida laatua SERVQUAL kyselyn avulla. Laatua arvioitaessa verrattiin asiakkaiden palvelu-kokemusten ja odotusten välistä eroa. Työ tuotti kohdeyrityksen tekniselle asiakaspalvelun sairaala puolelle prosessin kuvauksen sen palvelutoiminnalle. Kaksi mittaria, laatu ja tuottavuus, saatiin ohjaamaan palveluprosessia. SERVQUAL laatukyselyn avulla havaittiin, että asiakkaiden palvelukokemukset alittivat odotukset monella palvelun osa-alueella.

Pulssitettu laserablaatio mikrofluidisten kanavistojen sarjatuotantomenetelmänä

Puolijohteiden yleistyttyä vuodesta 1948 alkaen, ovat elektroniset laitteet pienentyneet jatkuvasti tehojen kuitenkin kasvaessa. Kasvaneet tehotiheydet kuitenkin vaikeuttavat laitesuunnittelua, sillä puoljohdekomponenttien suorituskyvylle ja eliniälle on oleellista lämpötilojen ja lämpötilavaihteluiden minimointi. Perinteisen ilmajäähdytyksen lähestyessä rajojaan niin kokonaistehon kuin järkevän energiatehokkuudenkin suhteen, on parhaaksi seuraavaksi teknologiaksi ennustettu kaksifaasijäähdytystä, jonka suorituskyky ja energiatehokkuus ovat vaaditulla tasolla. Kaksifaasijäähdytyksen optimaaliselle toiminnalle tärkeää on hyvin suunniteltu ja tarkasti valmistettu lämmönsiirtopinta, jota kutsutaan mikrokanavistoksi. Pulssitettu laserkaiverrus on edistynyt valmistustekniikka, jonka tarkkuus ja luotettavuus sopisivat mikrokanavistojen valmistamiseen. Laserkaiverruksella saavutettavat lopputulokset vaihtelevat kuitenkin materiaalista riippuen ja kupari – jota käytetään yleisesti lämmönjohteena – on eräs huonoimmin lasertyöstöön reagoivista materiaaleista ja siksi on oleellista selvittää laser-kaiverruksen toimivuutta kuparisten mikrokanavistojen valmistuksessa. Pulssitetun laser-kaiverruksen eri variaatioista nanosekunti-luokan pulssinpituuksilla toimivat laitteet ovat jatkuvan tuotannon kannalta paras vaihtoehto niiden hyvän tuottavuuden, saatavuuden sekä kohtuullisen alkuinvestoinnin vuoksi. Käytännön kaiverruskokeiden perusteella selvisi, että menetelmä on laatunsa ja tarkkuutensa puolesta sopiva varsinaiseen tuotantoon. Kaiverruksen tehokkuus kuparia työstettäessä on kuitenkin ennakoituakin heikompi ja niin valmistus- kuin suunnitelu-prosessikin vaativat vielä jatkotutkimusta ja -kehitystä.

Hampaiden transplantaatiot

ämä syventävien opintojen kirjallinen työ käsittelee hampaiden transplantaatiota. Menetelmällä tarkoitetaan joko potilaan oman hampaan tai toiselta potilaalta saadun hampaan siirtoa valmiiseen poistokuoppaan tai erikseen preparoituun kuoppaan. Allotransplantaatiosta on kyse silloin, kun siirrettävä hammas on saatu toiselta potilaalta, jolloin ongelmaksi voi muodostua kudosyhteensopivuusongelmat. Autotransplantaatiosta puhutaan silloin, kun siirto tapahtuu potilaan omassa suussa. Tämä on nykyaikana useimmin käytetty menetelmä ja sitä käsitellään tässä työssä syvällisemmin. Hampaiden siirrot ovat vähentyneet proteettisten ratkaisujen ja implantologian kehittymisen vuoksi. On ajateltu, etteivät transplantaatiot tarjoa mitään uutta modernille hammaslääketieteelle. Ne antavat kuitenkin erittäin kilpailukykyisen vaihtoehdon menetettyjen hampaiden korvaamisessa etenkin lapsipotilaiden ja nuorten kohdalla. Transplantaatioleikkaus on tekniikkaherkkä ja vaatii onnistuakseen kokeneen kirurgin sekä huolellisen preoperatiivisen potilasvalinnan. Parhaassa tapauksessa potilas saa hampaan, joka kestää vuosikymmeniä osana omaa hampaistoa. Transplantoitu hammas reagoi purentaolosuhteiden muutoksiin samalla tavalla kuin omat hampaat, mitä implantti ei tee. Onnistuneen leikkauksen edellytyksenä on lisäksi huolellinen jälkihoito. Valitettavasti joitakin siirteitä menetetään aina epäonnistuneen hoidon takia. Yleisimpiä komplikaatioita ovat resorptiot, karies ja marginaalinen parodontiitti. Usein komplikaatiot johtavat siirteen menettämiseen jonkin ajan kuluessa, mutta siirre voidaan yrittää pelastaa esimerkiksi juurihoidolla. Tässä syventävien opintojen kirjallisessa työssä on tehty kirjallisuuskatsaus hampaiden transplantaatioista ja lisäksi tutkittu vuosina 2004 - 2013 TYKSin suu- ja leukasairauksien klinikalla tehdyt transplantaatiot. Näistä selvitettiin muun muassa leikkauksen syy, seuranta-aika sekä mahdolliset komplikaatiot. Aineistosta käy ilmi, että transplantaatio suoritettiin yhteensä kymmenelle hampaalle, joista kaksi menetettiin seuranta-aikana (k.a. 19 kk). Lisäksi pohditaan transplantaatioiden heikkouksia ja vertaillaan menetelmää implantointiin.

Tuotteen identifiointi tuotantoyksikössä

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on käsitellä tuotteen identifiointia. Työssä määritellään mitä tuotteen identifiointi tarkoittaa käsitteenä ja mitä teknologiaa on identifioinnin takana. Työn tärkein anti on konkreettiseen kohdeyritykseen sovellettavien tuotteen identifiointimenetelmien esitteleminen, vertaileminen ja soveltuvimman menetelmän valitseminen. Työssä etsitään soveltuvinta tuotteen identifiointimenetelmää kohdeyrityksen tuotantolinjan vaatimin rajauksin. Tärkeimpiä rajauksia kohdeyrityksen tuotantoon etsittävään menetelmään ovat tuotteen identifioinnin sähköistäminen ja automatisointi. Näiden rajauksien puitteissa kolmeksi tutkittavaksi menetelmäksi on valikoitunut RFID-menetelmä, RuBee-menetelmä ja viivakoodimenetelmä. Näistä jokaisesta menetelmästä esitellään työssä niiden ominaisuudet, laitteistot ja yritysesimerkki, missä käytetään kyseistä menetelmää. Menetelmien ominaisuuksien avulla työssä vertaillaan niiden soveltuvuutta kohdeyrityksen tuotantolinjastoon sen vaatimuksineen. Työssä esiintyvien menetelmien ominaisuuksien vertailua suoritettiin tietyin painoarvoin. Identifiointimenetelmien ominaisuudet ovat hyvin erilaisia ja painoarvottamalla ominaisuuksia on saatu soveltuvin menetelmä kohdeyritykseen. Kohdeyritykseen soveltuvimmaksi menetelmäksi on valittu viivakoodimenetelmä sen ollessa kustannustehokkain kohdeyrityksen tuotannon rajauksien puitteissa.

Multibody models for examination of touchdown bearing systems

Increased rotational speed brings many advantages to an electric motor. One of the benefits is that when the desired power is generated at increased rotational speed, the torque demanded from the rotor decreases linearly, and as a consequence, a motor of smaller size can be used. Using a rotor with high rotational speed in a system with mechanical bearings can, however, create undesirable vibrations, and therefore active magnetic bearings (AMBs) are often considered a good option for the main bearings, as the rotor then has no mechanical contact with other parts of the system but levitates on the magnetic forces. On the other hand, such systems can experience overloading or a sudden shutdown of the electrical system, whereupon the magnetic field becomes extinct, and as a result of rotor delevitation, mechanical contact occurs. To manage such nonstandard operations, AMB-systems require mechanical touchdown bearings with an oversized bore diameter. The need for touchdown bearings seems to be one of the barriers preventing greater adoption of AMB technology, because in the event of an uncontrolled touchdown, failure may occur, for example, in the bearing’s cage or balls, or in the rotor. This dissertation consists of two parts: First, touchdown bearing misalignment in the contact event is studied. It is found that misalignment increases the likelihood of a potentially damaging whirling motion of the rotor. A model for analysis of the stresses occurring in the rotor is proposed. In the studies of misalignment and stresses, a flexible rotor using a finite element approach is applied. Simplified models of cageless and caged bearings are used for the description of touchdown bearings. The results indicate that an increase in misalignment can have a direct influence on the bending and shear stresses occurring in the rotor during the contact event. Thus, it was concluded that analysis of stresses arising in the contact event is essential to guarantee appropriate system dimensioning for possible contact events with misaligned touchdown bearings. One of the conclusions drawn from the first part of the study is that knowledge of the forces affecting the balls and cage of the touchdown bearings can enable a more reliable estimation of the service life of the bearing. Therefore, the second part of the dissertation investigates the forces occurring in the cage and balls of touchdown bearings and introduces two detailed models of touchdown bearings in which all bearing parts are modelled as independent bodies. Two multibody-based two-dimensional models of touchdown bearings are introduced for dynamic analysis of the contact event. All parts of the bearings are modelled with geometrical surfaces, and the bodies interact with each other through elastic contact forces. To assist in identification of the forces affecting the balls and cage in the contact event, the first model describes a touchdown bearing without a cage, and the second model describes a touchdown bearing with a cage. The introduced models are compared with the simplified models used in the first part of the dissertation through parametric study. Damages to the rotor, cage and balls are some of the main reasons for failures of AMB-systems. The stresses in the rotor in the contact event are defined in this work. Furthermore, the forces affecting key bodies of the bearings, cage and balls can be studied using the models of touchdown bearings introduced in this dissertation. Knowledge obtained from the introduced models is valuable since it can enable an optimum structure for a rotor and touchdown bearings to be designed.

Yrityskiinnityksen haltijan asema saneerausmenettelyssä – erityisesti yrityskiinnityksen vakuusarvon määrittämisestä

Yrityskiinnitys tuottaa panttioikeuden elinkeinonharjoittajan liiketoiminnassaan käyttämään irtaimeen yksilöimättömään vaihto-omaisuuteen. Yrityskiinnityksessä ei kiinnitettyä omaisuutta luovuteta velkojan haltuun. Yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvonmääritys on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa koettu erityisen ongelmalliseksi yrityssaneerauksessa. Vakuuksien arvonmäärittämiseen on saneerauskäytännössä sovellettu kahta eri arvostamismenetelmää eli konkurssissa tapahtuvalle realisoinnille perustuvaa likvidaatioarvoa ja liiketoiminnan jatkuvuudelle perustuvaa going concern -arvolle perustuvaa menetelmää. Yrityssaneeraus on insolvenssimenettely, jonka perimmäisenä tarkoituksena on taloudellisesti jatkamiskelpoisten yritysten liiketoiminnan jatkaminen ja tarpeettomien konkurssien välttäminen. Saneerausmenettelyssä velallisen maksuvara suhteutetaan velkoihin muun muassa siten, että velkoihin kohdistetaan velkajärjestelyjä. Yrityskiinnitystä käsitellään yrityssaneerauksessa vakuusvelkana, johon voidaan kohdistaa ainoastaan rajattuja velkajärjestelyn keinoja. Yrityssaneerauksessa sovelletaan yrityskiinnityksen osalta etuoikeusjärjestystä, jonka mukaan yrityskiinnityksen haltijan vakuusvelkaosuus voi olla ainoastaan 50 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Ylijäävää osaa käsitellään tavallisena velkana. Yrityskiinnityksen haltijan aseman kannalta on siten keskeistä, kuinka suureksi yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuus saneerausmenettelyssä arvioidaan. Näistä lähtökohdista tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät vaikuttavat yrityskiinnityksen haltijan asemaan saneerausmenettelyssä ja miten yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuus saneerauksessa määritellään. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen, joten tarkastelun kohteena on voimassa oleva lainsäädäntö laajasti ymmärrettynä. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat muun muassa Pauliine Koskelon teos ”Yrityssaneeraus” sekä Jarmo Tuomiston tutkimus ”Yrityskiinnitys”. Velallisen laajaa määräämisvaltaa tasapainotetaan sekä yrityskiinnityslainsäädännössä että yrityssaneerauslainsäädännössä siten, että yrityskiinnityksen haltijan asema ei muodostu kohtuuttoman heikoksi. Korkeimman oikeuden vuonna 2015 antamien ennakkoratkaisujen perusteella pidän todennäköisenä, että saneerauskäytännössä tullaan jatkossa soveltamaan ensisijaisesti likvidaatioarvoa yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuutta määrättäessä.