Kaakkois-Suomen työmarkkinoiden katsaus 2011

Raportissa käsitellään Kaakkois-Suomen ja sen osa-alueiden työmarkkinoiden ajankohtaisia piirteitä: mennyttä kehitystä, nykytilaa sekä ennusteita tulevasta. Raportin tarkoituksena on paitsi esitellä Kaakkois-Suomen työmarkkinoiden tilannetta monipuolisesti myös analysoida tapahtunutta kehitystä. Tarkasteltavina ovat väestön, tuotannon ja työllisyyden sekä työttömyyden rakenne- ja kehityspiirteet. Viimeisimmät tilastotiedot ovat vuoden 2011 syksyltä. Aluejakoina käytetään koko Kaakkois-Suomea, mutta useita tietoja esitellään myös maakunnittain, seutukunnittain ja joitakin myös kunnittain. Raportista näkyy viimeisimmän, vuoden 2008 lopussa voimistuneen taloustaantuman vaikutukset työmarkkinoihin sekä myös kehitys taantuman hellitettyä. Tuotanto ja työllisyys laskivat selvästi taantumassa, Erityisesti vaikeuksissa olivat teollisuus ja kuljetukset. Palvelut menestyivät paremmin. Taantuman väistyessä osa toimialoista on toipunut varsin hyvin, osa hitaammin. Työttömyys kasvoi taantumassa, erityisesti lomautukset lisääntyivät. Työttömyys alkoi vähentyä vuoden 2010 kesällä ja on ollut hitaahkossa laskusuunnassa koko vuoden 2011 ajan, tosin joillakin alueilla työttömien määrä on kääntynyt uudelleen kasvuun. Kaakkois-Suomen väestö vähenee luontaisesti kuolleisuutta pienemmän syntyvyyden vuoksi. Alue menettää lisäksi väestöä maan sisäisessä muuttoliikkeessä, mutta toisaalta saa lisäväestöä maahanmuutosta. Raportissa on käytetty useita tilastolähteitä. Tärkeimpiä ovat Tilastokeskuksen väestö- ja työssäkäyntitilasto sekä aluetilinpito, Etlan maakuntaennuste, työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Online -järjestelmä sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitys -tilastojärjestelmä. Raportin on laatinut ELY-keskuksen erikoistutkija, yht. lis. Niilo Melolinna virkatyönä.

Vaikutusperusteiset konseptit : EBO-, EBAO-, SOD- ja CA-käsiteanalyysi

Tutkimuksessa tarkastellaan vaikutusperusteisuuteen pohjautuvia uusia sotataitoa soveltavia konsepteja kuvaavia käsitteitä ja niiden sisältöä. Tutkimuksessa tuodaan myös esiin sellaisia syitä ja tekijöitä, jotka ovat johtaneet tai mahdollistaneet uusien konseptien synnyn ja kehittämisen. Asioita tarkastellaan nimenomaan vaikutusperusteisuuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena olevat käsitteet ovat EBO (Effect Based Operations), EBAO (Effect Based Approach to Operations), SOD (Systemic Operational Design) ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, CA (Comprehensive Approach). Työn keskeisinä johtopäätöksinä esitetään seuraavat tutkimustulokset: Asevoimiin kohdistuneet rakenteelliset muutokset ovat johtaneet länsimaisissa asevoimissa joukkojen supistamiseen sekä uuden tyyppisen teknologisen toimintakyvyn ja toimintatapamallien luomiseen. Verkostokeskeinen sodankäynti ja erityisesti sen mahdollistama yhteinen tilannekuva toimivat vaikutusperusteisten konseptien mahdollistajana ja niiden ydinprosessien tukena erityisesti, kun asiaa tarkastellaan teknologiselta kannalta. Verkostosodankäynti, kuten nykypäivän talo-uselämäkin, nojaa nopeaan päätöksentekoon, kustannusten minimointiin ja teknologian luomiin mahdollisuuksiin verkottuneessa maailmassa. Taloudellisuusajattelu, tuhovaikutusten minimoinnit, omien tappioiden välttäminen ja niin edelleen, toistuvat eri yhteyksissä uusilla termeillä. Yhteinen nimittäjä on kustannustehokkuus. Mikään ei ole kuitenkaan perustavasti muuttunut. Kaikki se, mitä sodankäynti on ja on ollut, tulee säilymään.

Tiedon tarve Rajavartiolaitoksessa : tapaustutkimus informatiivisen kulttuurin mallin mukainen tiedontarve Suomenlahden merivartiostossa

Tutkimuksessa tarkastellaan tietoa ja tiedontarvetta informatiivisen kulttuurin näkökulmasta. Tutkimuksen taustateoriana toimii tietojohtaminen. Tietojohtamisen teoreettisia taustoja tutkitaan Nonakan ja Takeuchin tiedon luomisen mallin kautta. Kyseinen malli on lähellä hermeneuttista lähestymistapaa. Ymmärryksen lisäämiseksi taustateoria liitetään oppivan organisaation ja tiedonhankintakäyttäytymisen periaatteisiin. Tutkimuskohteena on Rajavartiolaitos. Kohdeorganisaatiosta on tutkija ottanut lähempään tarkasteluun, informatiivisen kulttuurin toimintaympäristöön soveltuvan, rikostiedustelun. Informatiivisen kulttuurin näkökulmaa vahvistaa Suomen viranomaisyhteistyö. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminta onkin ainutlaatuista ja se on saanut kiitosta Euroopan unionissa. Teoreettisena viitekehyk senä on tietojohtamisen kaksi tärkeintä merkityssuhdetta: 1) yksilön, tiimin ja organisaation asema osana tiedon luomisprosessia ja 2) piilevän tiedon jalostuminen havaittavaksi tiedoksi. Tiedon jalostuminen voidaan nähdä toiminnaksi. Toiminnan merkityksen ymmärtämiseksi käytetään tutkimuksessa kahta erilaista analyysitapaa, metoditriangulaatiota. Tutkimuksessa havaittiin, että hermeneutiikka metodina on lä hellä tiedon luomisprosessia. Toiminnallisesti tiedon luomisprosessi nähdäänkin hermeneuttisen a kehänä, joka siirtää ja jalostaa tiedon neljän vuorovaikutussuhteen läpi. Sosiaalisaatio osoittautui tutkimuksessa käytetyimmäksi yksittäiseksi tiedon luomisprosessiksi.

Strategisen kulttuurin vaikutus Venäjän arktisten intressien turvaamisessa

Luonnonvarojen vähetessä kiinnostus arktisen alueen luonnonvaroja kohtaan on lisääntynyt. Ilmaston lämpeneminen saattaa helpottaa uusien esiintymien hyödyntämistä. Koillisväylän käyttö kauppamerenkulun lisääntyviin tarpeisiin lisääntynee. Alueella vallitsee kansainvälinen kilpailuasetelma. Venäjän ratkaisuilla on merkittävä vaikutus arktisen alueen tulevaisuudelle. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää Venäjän strategisen kulttuurin vaikutus Venäjän arktisen alueen ratkaisuihin. Strateginen kulttuuri on näkökulma, joka kiinnittää huomiota kulttuuritekijöihin poliittisen ja sotilasstrategisen tason välisissä suhteissa ja ilmiöissä. Tutkimusongelma ja alaongelmat ovat: • Miten strateginen kulttuuri ohjaa venäläistä päätöksentekoa arktisella alueella? o Millainen on venäläinen strateginen kulttuuri? o Miten strateginen kulttuuri ilmenee arktiseen alueeseen liittyvissä turvallisuuspoliittisissa linjauksissa? Tutkimuksessa muodostettiin teoreettinen viitekehys, muodostettiin hermeneuttisella menetelmällä malli venäläisestä strategisesta kulttuurista, kuvattiin Venäjän strategiaan arktisella alueella vaikuttavat olosuhteet ja analysoitiin Venäjän tärkeimpiä strategiaasiakirjoja teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Arvot Suomen ilmavoimien johtamisessa

Nopeatempoiseksi koettu kehitys puolustushallinnossa ja myös ilmavoimien toiminnassa edellyttää organisaation ja henkilöstön toiminnassa nopeaa muutosvalmiutta. Toimintakulttuurin muuttaminen on kuitenkin haasteellista ja vaatii pysyvää muuntumista syvärakenteissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten ilmavoimien julistetut arvot ilmenevät johtamisessa. Tutkielman laajuudesta johtuen, keskityttiin management osion tutkimiseen, kuitenkin muistaen, että tämän ja leadershipin rajapinta ei ole tarkalleen määriteltävissä tai ainakaan näin ei ole tarpeen tehdä. Voidakseen ymmärtää ja johtaa organisaatiota syvärakenteiden kautta, kuten arvot, on vallitseva organisaatiokulttuuri ja sen muotoutumiseen johtaneet syyt tunnettava hyvin. Tutkielmassa käytettiin abduktiivita eli teoriaohjaavaa logiikkaa, missä kulttuuritutkimuksen ja johtamisen teorioiden avulla luotiin esiymmärrystä siitä, miten arvoja tulisi käyttää kun organisaatiota ylläpidetään ja kehitetään. Tutkimuksessa käytettiin aineistoina aiempien tutkimusten tuloksia ja empiirisessä osiossa ilmavoimissa julkaistuja normeja. Julistetut arvot olivat löydettävissä ilmavoimien toiminta-ajatuksesta ja luodun esiymmärryksen avulla, niiden ilmenemät normeissa oli osin havaittavissa. Tärkeimpinä ilmavoimien arvoina voi pitää tehokkuutta ja lojaalisuutta esimiehiä kohtaan. Tähän päästään osin myös kehittämisen ja lentoturvallisuuden avulla. Tärkeää ilmavoimissa on korostaa kaikkea sotilasilmailuun kuuluvaa, erityisesti lentoupseeriuteen liittyviä kulttuurisia arvoja. Toisaalta on havaittavissa, että puolustusvoimien koulutusjärjestelmän tuoma kasvatus antaa merkittävän arvopohjan myös ilmavoimien johtajille. Arvojen tietoinen hyödyntäminen organisaation johtamisessa näyttää kuitenkin vaihtelevan eri toimialojen välillä. Suuri merkitys on johtajien henkilökohtaisilla mielipiteillä, mikä on tyypillistä tehtäväkeskeisessä toiminnassa. Tällaisessa toimintakulttuurissa varsinaiset keinot, asioiden hoitamiseksi jäävät paljolti alempien johtoportaiden harkintaan. Ilmavoimissa tyypillinen voimakas kulttuuri vastustaa siihen ulkoa tuotuja muutostarpeita, kuten puolustusvoimien strategioiden jalkautumista. Etenkin jos niiden ei koeta vaikuttavan välittömästi nykyistä toimintaa parantavasti. Toisaalta ollaan erittäin motivoituneita juuri ilmailuun suoraan vaikuttavista asioista.

NAMSA:n tarjoamat mahdollisuudet Suomelle ja niiden hyväksikäyttö

Puolustusmateriaalihankinnat kallistuvat jatkuvasti ja puolustusmäärärahoilla pitää pyrkiä samaan entistä enemmän suorituskykyä. Kansainvälinen puolustusmateriaaliyhteistyö ja yhteishankinnat ovat keino pienentää kustannuksia ja tehostaa hankintoja. Yhteistyöllä pyritään myös yhteensopivuuteen ja huoltovarmuuden parantamiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mikä Naton huolto- ja hankintavirasto NAMSA on ja mitä palveluita se Suomelle tarjoaa. Tutkimuksessa tarkastellaan miten hankinnat kansainvälisistä yhteishankintayksiköistä on otettu huomioon puolustusministeriön materiaalipoliittisessa strategiassa ja puolustusvoimien hankeohjauksessa. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: Miten NAMSA:n tarjoamia mahdollisuuksia käytetään hyväksi materiaalin hankinnassa ja ylläpidossa? Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tulokset saatiin laajaa asiakirja-aineistoa analysoimalla ja muodostamaan siitä kokonaiskuva. Tutkimustyön keskeisin tulos on, että NAMSA tarjoamat mahdollisuudet nähdään lähinnä hyllytavara-tyyppisen materiaalin hankintaan liittyvinä. Puolustusministeriön materiaalipoliittisessa strategiassa huomioidaan NAMSA ja sen tarjoamat mahdollisuudet, mutta puolustusvoimien oma hankeohjaus ei ota huomioon kansainvälisten yhteishankintayksiköiden käyttöä järjestelmähankkeiden osalta. NAMSA tarjoaa hankkeille mahdollisuuksia, joiden avulla voidaan elinjakson aikana kertyviä kustannuksia vähentää.

Turkki : valta-aseman kehittäminen Etelä-Kaukasiassa

Opinnäytetyön aihealue on alueelliset suurvallat maailmanpolitiikassa. Tutkimus keskittyy Turkin toimiin asemansa vahventamiseksi Etelä-Kaukasian alueella. Turkki ja sen toimintojen vaikutus Etelä-Kaukasian alueella on ajankohtainen tutkimusaihe muun muassa alueella viime vuosina rakennetun energiatalouden infrastruktuurin takia. Aiheen ajankohtaisuutta lisäävät syksyn 2008 turvallisuuspoliittiset tapahtumat Georgian alueella, sekä Ukrainan ja Venäjän välisen kaasukriisin aikana havaitut puutteet Euroopan Unionin energiahuoltovarmuudessa. Viimeaikaiset liennytystoimet kahdenvälisissä suhteissa Armenian kanssa herättävät kysymyksen, mitkä ovat Turkin tavoitteet Etelä-Kaukasiassa? Päätutkimusongelma on: - Mikä on Turkin toimien tavoite Etelä-Kaukasiassa? Tutkimuksen alakysymyksiä ovat: - mitä keinoja Turkki käyttää tavoitteensa saavuttamiseksi? - onko Etelä-Kaukasia Turkille sotilaallisesti tai taloudellisesti merkittävä? Tutkimuksen käsittelee Turkin geopoliittista asemaa, ja sen toimia Etelä-Kaukasian alueella 1990-luvulta vuoden 2009 alkuun. Etelä-Kaukasiassa tässä työssä tarkoitetaan Neuvostoliiton hajoamisen myötä itsenäisiksi valtioiksi kehittyneiden Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian muodostamaa aluetta. Tutkimuksen metodina on käytetty rationaalista selittämistä poliittisen realismin näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu kirjallisuustutkimuksena. Aineistoa on kerätty pääosin julkaistuista kirjallisuuslähteistä. Tietoja on täydennetty eri valtioiden virastojen, sekä kansainvälisesti tunnustettujen yhteisöjen ja organisaatioiden internet-sivustojen tietoja käyttäen. Lisäksi lähteinä on käytetty eri medioiden uutismateriaalia. Turkilla on Etelä-Kaukasiassa kolme keskeistä tavoitetta. Näistä tavoitteista ehdottomasti tärkein on alueen vakaus. Toinen tavoite on turvata oma energiaraaka-aineiden saatavuus. Kolmantena tavoitteena on ääri-islamilaisuuden leviämisen estäminen Näihin tavoitteisiin Turkki pyrkii pääsemään taloudellisen- ja kulttuuri-imperialismin keinoin. Sotilaallista voimaa Turkki ei ole alueella käyttänyt toistaiseksi kuin painostamiseen ja puolustusliitto Naton harjoituksissa.

Johtamiskulttuuri kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä joukkueen tasolla

Kulttuuri on ryhmäoppimisen tulos. Kun jokin toimivaksi havaittu tapa ajatella siirtyy tiedostamattomalle tasolle alitajuiseksi tavaksi suhtautua uusiin ongelmiin, on kyseessä varsinainen kulttuuri. Ryhmäoppimisen tekee vaikeaksi se, että ryhmän oppiminen tapahtuu yksilöiden oppimisen kautta. Kulttuuri voidaankin mieltää myös mielen kollektiiviseksi ohjelmoinniksi. Johtajan tärkein tehtävä on koordinoida ja johtaa kulttuurin muodostumista joukkueessaan ja siksi hänen on tiedostettava yksilöiden pienryhmäidentiteettien muodostuminen, myös itsessään. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista teemahaastattelua, jota analysoin diskurssianalyysin menetelmin, sekä kvantitatiivista survey-tyyppistä tutkimusta, jonka tuloksia kuitenkin analysoin kvalitatiivisesti. Tutkimusotteeni on holistisen hermeneuttinen. Tutkimusjoukko-ni on Kosovon suomalaisen kriisihallintajoukon A-komppanian kolme jääkärijoukkuetta. Joukkueenjohtajien haastattelut ja joukkueiden muun henkilöstön kyselytutkimuksen suoritin Kosovossa Camp Christinassa 5.10.2006. Tutkimustulosten perusteella joukkueen tasolla näyttää vallitsevan oma, erityislaatuinen kulttuuri, ryhmätaso ei noussut merkittäväksi. Joukkueen yhteishengen muodostuminen ei tutkimuksen mukaan riipu joukkueenjohtajan toimenpiteistä, vaikka joukkueen identiteetin muodostumiseen joukkueenjohtajan käyttäytyminen vaikuttaa. Tulokset viittaavat sotilaallisen kriisinhallintajoukon jäsenten käyttämien sosiaalisten perustyylien olevan ystävällinen auttaja ja peräänantamaton taistelija. Loogisia ajattelijoita ei joukossa juurikaan ole.

Miehistön johtajakoulutus : keinoja vuorovaikutuksen kehittämiseksi

Miehistöntehtäviin sijoitettavat varusmiehet eivät tällä hetkellä saa minkäänlaista koulutusta liittyen johtajuuteen, johtamiskäyttäytymiseen tai vuorovaikutukseen. Tutkimuksessa tuodaan esille kuitenkin tärkeitä seikkoja miehistön johtajakoulutuksen puolesta, jotka parantaisivat tutkijan näkemyksen mukaan esimerkiksi ryhmäkiinteyttä. Tutkielman pääongelmana on tulisiko miehistölle kouluttaa asioita johtamisesta liittyen varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelmaan (PEKOUL-OS PAK A 1:5.1.8)? Tutkimuksessa edetään vuorovaikutuksen näkökulmasta ja käydään läpi Puolustusvoimien johtaja- ja kouluttajakoulutus, sen taustalla vaikuttava syväjohtaminen, ryhmään liittyvät tekijät sekä lopuksi tiimien muodostuminen ja tiimitoiminnan mahdollisuudet. Tutkitun aineiston perusteella lopputulokseksi on saatu se, että miehistölle pitäisi kertoa varusmiesjohtajien johtamiskäyttäytymisen perustana olevasta johtaja- ja kouluttajakoulutuspaketista sekä siihen liittyvästä syväjohtamisen mallista. Vuorovaikutustaitojen opettaminen ja tiimityöskentely varusmieskoulutuksessa nousivat voimakkaasti esille tutkitusta aineistosta ja niiden kouluttaminen vaatii perehdyttämistä myös kouluttajina toimivalle henkilökunnalle. Alaisen tulisi myös tietää syväjohtamisen kysymyssarjaan perustuvasta johtaja-arvioinnista sekä sen vaikutuksista johtajan johtamiskäyttäytymiseen. Tutkimusmenetelmä on systemoitu kirjallisuuskatsaus ja analysointimenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä. Valitut tekstit edustavat kattavasti tutkittavaa aihetta ja näkökulmia on otettu mukaan monen eri tieteenalan tutkimuksista.

Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyön kehitys ja rooli osana integraatioprosessia

Vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat eurooppalaisen yhteisön perusarvot. Myös Euroopan yhdentyminen, integraatio, perustuu näille arvoille. Taloudellisen integraation, erityisesti sisämarkkinoiden, tarpeista syntynyt vapaa liikkuvuus on yksi unionin kantavimmista perusperiaatteista. Vapaan liikkuvuuden tuomien turvallisuusuhkien kompensoimiseksi on unionissa kehitetty ja otettu käyttöön erilaisia mekanismeja. Rajaturvallisuusyhteistyöstä on muodostunut yksi merkittävimmistä tällaisista mekanismeista oikeus- ja sisäasioiden alalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyötä, sen roolia ja kehittymistä osana eurooppalaista yhdentymiskehitystä, integraatiota. Työn tutkimusongelmana on, miten eurooppalainen rajaturvallisuusyhteistyö on kehittynyt suhteessa integraatiokehitykseen. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusongelma on ratkaistu sisällönanalyysin keinoin tutkimusaineistoa analysoimalla. Työn tutkimusaineistona on käytetty erilaisia Euroopan unionin virallisia asiakirjoja. Tutkimuksessa ilmeni, että Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyö on alkujaan integraatiosta erillään käynnistynyt prosessi. Lisäksi rajaturvallisuusyhteistyön kokonaisuuden voidaan sanoa muodostuvan unionin entisen pilarirakenteen läpi menevästä vertikaalisesta yhteistyöjärjestelmästä, pääasiassa I- ja III-pilareiden sekä joltain pieniltä osin myös II-pilarin välillä. Ulottuvuuksiltaan unionin rajaturvallisuusyhteistyö yltää kaikille oikeuden, turvallisuuden ja vapauden osa-alueille. Jäsenvaltioiden rajaturvallisuusyhteistyön yhteisiksi poliittisiksi intresseiksi ovat muodostuneet terrorismin, laittomaan maahanmuuttoon liittyvien verkostojen ja ihmiskaupan torjunta. Haasin uusfunktionaalinen integraatiota selittävä malli perustui intressiryhmien, poliittisten ryhmittymien ja hallitusten yhteisten intressien kohtaamiseen tietyn poliittisen sektorin integroimiseksi. Alun perin talouden osa-alueiden integraation laajentumista selittänyt uusfunktionalismi näyttää kykenevän selittämään myös sekä oikeus- ja sisäasioiden alojen että rajaturvallisuusyhteistyön kehittymisen syvenemistä. Aiheeseen liittyvää jatkotutkimusta tulisi suunnata kirjoittajan mielestä rajaturvallisuuskäsitteen kokonaisvaltaiseen määrittelemiseen sekä eurooppalaisen rajaturvallisuusyhteistyön merkityksen ja vaikutuksen tutkimiseen unionin laajentumisprosessiin liittyen.

Rajatarkastusviranomaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämiseen edellytykset ja kokonaisharkinta päätöksenteossa

Tutkimuksen kohteena ovat ulkomaalaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämisen edellytykset sekä rajatarkastusviranomaisen harkintavalta käännytys- ja maahantulokieltopäätöksiä tehtäessä. Ulkomaalaisen maahantulo on lähtökohtaisesti luvanvaraista ja sille on asetettu tiettyjä edellytyksiä, joiden tarkoituksena on estää etenkin sellaisten henkilöiden maahanpääsy, joiden oleskelu saattaisi aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kansanterveydelle. Lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta saapua tai asettua toiseen maahan. Tutkimuksessa on rajattu ulkopuolelle Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön sekä heidän perheenjäsentensä käännyttäminen ja maahantulokieltoon määrääminen sekä siihen liittyvä kokonaisharkinta, koska se poikkeaa merkittävästi ulkomaalaisen maasta poistamisesta, maahantulokieltoon määräämisestä ja siihen liittyvästä kokonaisharkinnasta. Tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen tehtävänä on käännyttämistä ja maahantulokiellon määräämistä sääntelevän normiston, oikeuskäytännön ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella sekä tulkinnan avulla muodostaa perusteltu kanta siitä, millä edellytyksillä ulkomaalainen voidaan käännyttää ja määrätä maahantulokieltoon. Toisena tutkimustehtävänä on ulkomaalaislain mukaisten kokonaisharkinnan määrittely. Harkintavaltaa ja sen rajoja päätöksenteossa määritetään lain valmisteluaineiston lisäksi eteenkin hallintotuomioistuimien ratkaisukäytännön avulla. Keskeisessä osassa ovat päätösharkinnan oikeudellisten rajojen selvittämisessä myös hallinnon oikeusperiaatteet. Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos laissa mainitut käännyttämisperusteet ovat olemassa. Käännytyspäätöksen yhteydessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon. Pykälien sanamuodoista voidaan käännyttää ja voidaan määrätä, on todettavissa, ettei viranomaisella ole ehdotonta velvoitetta poistaa maasta henkilöä, joka täyttää käännyttämisen edellytykset eikä myöskään ehdotonta velvoitetta määrätä henkilölle maahantulokieltoa. Ulkomaalaislain mukainen käännyttäminen perustuu aina tapauskohtaiselle kokonaisharkinnalle, eikä päätöksenteko ole siten ehdotonta.

Puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian toteutuminen merivoimissa

Tutkittava aihe on puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian toteutuminen merivoimissa. Tutkimustyön tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet merivoimien laivastojoukkojen turvallisuustilanteen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Tutkimusongelmana oli miten puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategia on toteutettu merivoimien laivastojoukoissa. Pääongelma jaettiin vielä kolmeen alaongelmaan, jotka olivat millä toimenpiteillä Pääesikunta on jalkauttanut turvallisuustoiminnan strategian merivoimiin, mitkä ovat toimenpiteet, joilla merivoimat on jalkauttanut puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian laivastojoukkoihin, miten merivoimien laivastojoukkojen turvallisuustoiminta on puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian julkaisemisen jälkeen kehittynyt. Tutkimustyön hypoteesina oli että puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategia ei ole jalkautunut merivoimien laivastojoukkoihin, niin kuin sen strategiana, joko liiketaloudellisena tai perinteisenä sotilasstrategiana kuulunut tehdä. Tutkimusmenetelminä olivat teemahaastattelu, asiakirja- ja dokumenttitutkimus. haastattelut ja toimintatutkimus. Asiakirja- ja dokumenttitutkimuksen menetelmin tutkimuksessa tutkittiin puolustusvoimien ja merivoimien dokumentit, jotka käsittelevät turvallisuutta. tämän jälkeen puolustusvoimien turvallisuusstrategian jalkautuminen selvitettiin laadullisen teemahaastattelun menetelmin. Tutkimustyön tärkeimpänä johtopäätöksenä oli se, että puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian jalkauttaminen merivoimien laivastojoukkoihin on kesken. Tutkimustyössä otettiin asiakirjojen keskinäisen johdonmukaisuuden lisäksi huomioon myös kolmikannan, strategia – kulttuuri – rakenne, vaikutus strategian jalkauttamiseen. Perusteena on, että kolmikannan voidaan ainakin teoreettisesti osoittaa miksi strategia ei kohtaa voimassaolevaa käytäntöä merivoimien laivastojoukoissa. Tutkimuksessa tullaan johtopäätökseen, että puolustusvoimien turvallisuustoiminnan strategian jalkauttamisen hidasteena ovat sekä strategisen johtamisen puolella että organisaatiokulttuurin toimiminen muutoksen jarruna. Tutkimustulosten perusteella tutkimustyössä esitetään jatkotutkimustarve aiheelle turvallisuuskulttuuri puolustusvoimissa.

Ympäristötuhot ja operaatiot : ympäristösodankäynti postmodernissa maailmassa

Tutkimuksessa selvitetään millaisia ympäristötuhoja sodat ja aseelliset konfliktit ovat aiheuttaneet Vietnamissa, Kosovossa ja Persianlahden alueella Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimissa. Tutkimuksessa keskeinen käsite on ympäristösodankäynti, jolla tarkoitetaan ympäristöön vaikuttamista tai ympäristön muuttamista sodan päämäärien saavuttamiseksi. Tavoitteena on ymmärtää miten sota muuttaa ympäristöä ja mitä vaikutuksia tällä muutoksella on sodankäyntiin – operaatiotaitoon ja taktiikkaan. Sodat muuttavat yhteiskuntaa monella eri tavalla poliittisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Tämä muutos taas heijastuu siihen käsitykseen, joka yhteiskunnalla on sodan ympäristöseurauksista, jotka taas vaikuttavat tapaan käydä sotaa ja valmistautua seuraavaan sotaan. Tutkimus käsittelee tarkastelluissa sodissa ja sotilaallisissa konflikteissa aiheutettuja ympäristötuhoja. Tutkimuksessa ei käsitellä sotilaallisen varustautumisen aiheuttamaa luonnonvarojen käyttöä eikä rauhanaikaista harjoitustoimintaa eikä myöskään tukikohtien aiheuttamaa ympäristön kuormittumista. Tutkimuksessa tarkastelluissa sodissa käytettyjen menetelmien ympäristövaikutukset on ollut pääosin tiedossa, mutta niistä ei ole välitetty vaan toimintaa on jatkettu kunnes se paljastuu ja tämän jälkeen se on pyritty kiistämään tai selittäämään sotilaalliseksi välttämättömyydeksi. Länsimainen yhteiskunta, jossa ympäristön suojelusta on tullut megatrendi, ei tule tulevaisuudessa sallimaan ympäristön tuhoamista samalla tavalla kuin kansallis- ja asevelvollisuusarmeijoihin perustuneet yhteiskunnat kylmän sodan aikana.

Englanninkielinen korkeakouluopetus : opettajien viestintäkompetenssien arviointi ja kehittämissuositukset

osa tekstistä englanniksi.