Rajatarkastusviranomaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämiseen edellytykset ja kokonaisharkinta päätöksenteossa

Tutkimuksen kohteena ovat ulkomaalaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämisen edellytykset sekä rajatarkastusviranomaisen harkintavalta käännytys- ja maahantulokieltopäätöksiä tehtäessä. Ulkomaalaisen maahantulo on lähtökohtaisesti luvanvaraista ja sille on asetettu tiettyjä edellytyksiä, joiden tarkoituksena on estää etenkin sellaisten henkilöiden maahanpääsy, joiden oleskelu saattaisi aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kansanterveydelle. Lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta saapua tai asettua toiseen maahan. Tutkimuksessa on rajattu ulkopuolelle Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön sekä heidän perheenjäsentensä käännyttäminen ja maahantulokieltoon määrääminen sekä siihen liittyvä kokonaisharkinta, koska se poikkeaa merkittävästi ulkomaalaisen maasta poistamisesta, maahantulokieltoon määräämisestä ja siihen liittyvästä kokonaisharkinnasta. Tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen tehtävänä on käännyttämistä ja maahantulokiellon määräämistä sääntelevän normiston, oikeuskäytännön ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella sekä tulkinnan avulla muodostaa perusteltu kanta siitä, millä edellytyksillä ulkomaalainen voidaan käännyttää ja määrätä maahantulokieltoon. Toisena tutkimustehtävänä on ulkomaalaislain mukaisten kokonaisharkinnan määrittely. Harkintavaltaa ja sen rajoja päätöksenteossa määritetään lain valmisteluaineiston lisäksi eteenkin hallintotuomioistuimien ratkaisukäytännön avulla. Keskeisessä osassa ovat päätösharkinnan oikeudellisten rajojen selvittämisessä myös hallinnon oikeusperiaatteet. Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos laissa mainitut käännyttämisperusteet ovat olemassa. Käännytyspäätöksen yhteydessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon. Pykälien sanamuodoista voidaan käännyttää ja voidaan määrätä, on todettavissa, ettei viranomaisella ole ehdotonta velvoitetta poistaa maasta henkilöä, joka täyttää käännyttämisen edellytykset eikä myöskään ehdotonta velvoitetta määrätä henkilölle maahantulokieltoa. Ulkomaalaislain mukainen käännyttäminen perustuu aina tapauskohtaiselle kokonaisharkinnalle, eikä päätöksenteko ole siten ehdotonta.