Maahanmuuttajien av-viestinnän näyttötutkintoprosessin erityispiirteitä : tuotantoprosessien ja -ympäristöjen hallinnan sekä muiden ammattitaidon osa-alueiden arviointi ja arvioinnin kehittäminen

Opinnäytetyössäni tutkin maahanmuuttajien AV-viestinnän ammatti- ja erikoisammattitutkintojen näyttötutkintoprosessia. Työni pyrkii nostamaan esiin tutkintosuoritusten arvioijien, tutkinnon järjestäjän ja tutkintoon valmistavan koulutuksen tutorin näkökulmasta tutkintoprosessien erityispiirteet. Lähtökohtana ovat oman työni kokemukset ja viitekehys AV-viestinnän ammatti- ja erikoisammattitutkintoon tähtäävien interkultuuristen valmistavien koulutusten vastaavana kouluttajana aikuiskoulutuskeskus Adulta Oy:ssä. Tietoperusta nojaa kirjoittajan esiymmärryksen ohella AV-viestinnän ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ammattitaitovaatimuksiin sekä maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen liittyviin projekteihin ja niiden raportteihin. Tutkimusta varten on haastateltu kokeneita tutkintosuoritusten arvioijia, tutkintojen järjestäjää ja tutoria. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin mm. seuraavia kysymyksiä: Miten AV-viestinnän ammatillinen osaaminen saadaan tutkintoprosessin aikana parhaiten esiin, jos tutkinnon suorittajalla on puutteita suomen kielen hallinnassa? Millainen ohjeistus tutkinnon suorittajalle ja sen arvioijille olisi maahanmuuttajien tapauksessa kaikkein toimivin? Haastatellut kokivat erityisen tärkeiksi maahanmuuttajien kohdalla työpaikoilla tehtävät arvioinnit, joissa tekemällä näyttäminen ja toimiminen ammattimaisessa AV- tuotantoympäristössä on keskeinen keino osoittaa osaamista. Muita tuloksia olivat arvioijien ammattitaidon kehittäminen substanssiosaamisen lisäksi myös vuorovaikutustaidoissa. Tutorien läsnäolo koettiin pääosin hyödylliseksi, mutta osallistumiseen haluttiin yhtenäiset ja selkeät käytännöt. Selkokielistäminen, tutkintoprosessin avaaminen ymmärrettäväksi, valmistavan koulutuksen lisäksi myös tutkintotilaisuuksien henkilökohtaistaminen sekä kannustavan ilmapiirin luominen nousivat kehityskohteina esiin. Opinnäytetyöni tuloksia voidaan hyödyntää näyttötutkinnoissa yleensä ja erityisesti maahanmuuttajien AV-viestinnän näyttötutkintoja järjestettäessä, arvioijien perehdyttämisessä, tutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa.

Personal Liberty in Psychiatric Care - Towards Service User Involvement

This study explores personal liberty in psychiatric care from a service user involvement perspective. The data were collected in four phases during the period 2000-2006 in psychiatric settings in Finland. Firstly, patient satisfaction and factors associated with user involvement were studied (n = 313). Secondly, patients’ experiences of deprivation of their liberty were explored (n = 51). Thirdly, an overview on patients’ options for lodging complaints was conducted, and all complaints (n = 4645) lodged in Finland from 2000 to 2004 were examined. Fourthly, the effects of different patient education methods on inpatients’ experiences of deprivation of liberty were tested (n = 311). It emerged that patients were quite satisfied, but reported dissatisfaction in restrictions, compulsory care and information dissemination. Patients experienced restrictions on leaving the ward and on communication, confiscation of property and coercive measures as deprivation of liberty. Patients’ experienced these interventions to be negative. In Finland, the patient complaint process is complicated and not easily accessible. In general, patient complaints increased considerably in Finland during the study period. In psychiatric care the number of complaints was quite stable and complaints led more seldom to consequences. An Internet-based patient education system was equivalent with traditional education and treatment as usual in supporting personal liberty during hospital care. This dissertation provides new information about the realization of patients' rights in psychiatric care. In order to improve patients' involvement, systematic methods to increase personal liberty during care need to be developed, the procedures for patients lodging complaints should be simplified, and patients' access to information needs to be ensured using multiple methods.

Pk-yritysten rahoituspalveluiden kehittäminen Varkauden talousalueella

Tässä tutkimuksessa selvitettiin Varkauden talousalueen pk-yritysten rahoituspalveluiden kehitystarpeita. Kuvailevaa tutkimusta käyttämällä selvitettiin mitä ongelmakohtia yritykset näkevät rahaliikenteessään, miten rahoitusrakennetta suunnitellaan ja minkälaisia tuotteita yrityksillä on käytössään. Mittareina tutkimuksessa käytettiin mm. kasvutavoitetta, pääomarakennetta ja tuottovaatimusten muodostamista. Tavoitteena oli tutkia mitkä tekijät vaikuttavat sijoituspäätöksentekoon ja mitä tekijöitä arvostetaan pankista saadussa palvelussa. Tutkimukseen valittiin Varkauden talousalueen suurimmat ja parhaan luottoluokituksen omaavat yritykset. Aineisto kerättiin luomalla sähköinen kyselylomake, joka lähetettiin 48 yritykseen tammikuussa 2009. Tutkimustulosten mukaan yritykset näkivät suurimmat kehitystarpeet sähköisessä taloushallinnossa, eri investointirahoitusvaihtoehdoissa ja julkisten sekä yksityisten rahoittajien yhteistyössä. Parempaa rahoitusneuvontaa kaivattiin investointirahoitukseen ja yrityskauppoihin liittyen. Suurimmalla osalla yrityksistä oli selkeät kasvutavoitteet sekä suunniteltu pääomarakenne. Suurimpia puutteita havaittiin mm. korkosuojaus- ja kassanhallinnan ratkaisuissa. Varainhoidon tuotteista mielenkiintoisimpana nähtiin pääomaturvatut ja kiinteää tuottoa maksavat vaihtoehdot. Sijoituspäätöksiin vaikuttavat paljon pankin luotettavuus sekä toimihenkilön asiantuntemus. Vastaavasti sijoituspäätös voi jäädä tekemättä, mikäli tuote on liian monimutkainen tai prosessi vaatii paljon aikaa ja paneutumista. Pankin palveluissa arvostetaan niin ikään luotettavuutta, helppoa asiointia sekä henkilökohtaista palvelua. Vastaajien koulutustaustalla ei näytä valittujen mittareiden perusteella olevan vaikutusta rahoitusosaamiseen. Alueella rahoitusongelmia kohdanneista yrityksistä lähes kaikki olivat kasvuhakuisia.

Competence Development and Capacity Building of Sawmill Enterprises in Kenya – A Human Resources Development Approach

The Kenyan forestry and sawmilling industry have been subject to a changing environment since 1999 when the industrial forest plantations were closed down. This has lowered raw material supply and it has affected and reduced the sawmill operations and the viability of the sawmill enterprises. The capacity of the 276 registered sawmills is not sufficient to fulfill sawn timber demand in Kenya. This is because of the technological degradation and lack of a qualified labor force, which were caused because of non-existent sawmilling education and further training in Kenya. Lack of competent sawmill workers has led to low raw material recovery, under utilization of resources and loss of employment. The objective of the work was to suggest models, methods and approaches for the competence and capacity development of the Kenyan sawmilling industry, sawmills and their workers. A nationwide field survey, interviews, questionnaire and literature review was used for data collection to find out the sawmills’ competence development areas and to suggest models and methods for their capacity building. The sampling frame included 22 sawmills that represented 72,5% of all the registered sawmills in Kenya. The results confirmed that the sawmills’ technological level was backwards, productivity low, raw material recovery unacceptable and workers’ professional education low. The future challenges will be how to establish the sawmills’ capacity building and workers’ competence development. Sawmilling industry development requires various actions through new development models and approaches. Activities should be started for technological development and workers’ competence development. This requires re-starting of vocational training in sawmilling and the establishment of more effective co-operation between the sawmills and their stakeholder groups. In competence development the Enterprise Competence Management Model of Nurminen (2007) can be used, whereas the best training model and approach would be a practically oriented learning at work model in which the short courses, technical assistance and extension services would be the key functions.

The Role of Network Competence in Internationalization of SMEs

Network competence is the ability of firms to manage their network of business relationships and to deal effectively with interactions in these relationships. The relationship between level of business relationship abilities of firms and their internationalization has been researched before, and found to be positive. However, what network competence specifically offers is an established scale with which to perform this examination quantitatively. This master’s thesis examined the role which this network competence plays in the internationalization of firms, more specifically in Finnish small and medium sized enterprises (SMEs). The theoretical part of the thesis consisted of examination into the nature of internationalization of SMEs, their business relationships, network competence and related concepts. The empirical part was conducted statistically with quantitative methods on data gathered from Finnish SMEs through a web-survey during 2008. Network competence was found to result in better internationalization among the examined Finnish SMEs with both subjective and objective performance measures, and firms with higher levels of network competence were found to be more likely to become international. On the other hand, speed of internationalization could not be linked to better network competence, and no clear industry-specific differences were found. The results show that by developing their network competence, Finnish SMEs can increase their chances of success and performance in their internationalization process

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

A myriad of small histories and personal experiences

Kirjallisuusarvostelu

Contextuality in SME Ownership – Studies on Owner-managers’ Ownership Behavior

The purpose of this study is to deepen the understanding of the meaning of ownership in the context of small and medium sized businesses. The research on ownership has increased and widened during the last few years. Ownership is treated increasingly as a psychological phenomenon and it has been noticed that it is common for SME ownermanagers to be mentally linked to their firms. Previous research is suggesting that the central role of an owner-manager in an SME is specifying the concept of SMEs, and that ownership is creating a great heterogeneity within SMEs. This study suggests that there is a variation whitin ownership behaviour of small business owners, and the variation is not totally random or irrational, but following the general patterns of business ownership and of doing business on an SME level. This study is a concept analytical in nature and it builds on the theoretical clarification of the concept of ownership. The theoretical consideration concludes with proposing a definition of ownership: Ownership means a subject’s relatively sustaining position of control in regard to an object. The empirical part of this study consists of five articles, out of which one is conceptual and four are empirical in nature. The notion of contextuality of ownership and the notions of SME characteristics form the basic premise of this study and the theoretical basis for the publications. From the owner-managers point of view, ownership relates the owner also to his or her environment and therefore also to the valuations of the owner-managers. This means that all the dimensions are not equally valued, but certain dimensions in his or her ownership are more important. The presented empirical research is supporting the claim that there is a variation whitin ownership behaviour of small business owners. When bringing the definition of ownership onto a personal and psychological level and into the SME context, it was noticed that ownership is not only a closed system phenomenon occurring between the owner and object owned, but it is also elementarily connected to the environment. Ownership - along with the psychological side of it - is a contextual phenomenon where the fundamental factor is the relatively sustaining position of control with regard to an object. As a contribution of the study, this definition is bringing a new point of view to the discussion on SMEs, SME strategic behaviour and family businesses. The study concludes with pointing out directions for future research.

Osaamisen hallinta suurissa muutosprojekteissa

Ydinvoimatoiminta on muuta teollisuustoimintaa huomattavasti säädellympi alue, missä organisaatioiden riittävä osaaminen on ydinturvallisuuden kannalta tärkeää. Tästä syystä osaamisen riittävyyden takaamiseksi panostetaan tinkimättömästi. Etenkin prosessi- ja turvajärjestelmiin tehtävät muutos- modernisointityöt luovat haasteita organisaatioiden nykyosaamiselle, koska muutosten hallinta edellyttää organisaatioilta jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittämistä. Fortum Power & Heat Oy:n omistamalla ydinvoimalaitoksella käynnistettiin vuoden 2005 alussa laaja automaatiouusintaan tähtäävä projekti. Järjestelmien kokonaistoimittajaksi oli valittu ranskalais-saksalainen Areva NP GmbH – Siemens AG – konsortio. Konsortion kokonaistoimitukseen kuuluu automaatiojärjestelmien uusimisen lisäksi myösydinvoimalaitoksen henkilöstön kouluttaminen. Loviisa ydinvoimalaitoksen käyttöluvan haltijana Fortum Power & Heat Oy on kokonaisvastuullinen ydinvoimalaitoksen toiminnasta. Täten myös henkilöstön riittävä osaaminen ja pätevyys ovat Fortumin vastuulla. Toimittajan järjestämien koulutustilaisuuksien avulla hankittu uusi osaaminen on havaittu riittämättömäksi. Tämän on koettu johtuvan osittain teoriaan painottuvasta koulutusmateriaalista ja myös siitä, että käytännön tarjoamiin koulutustilaisuuksiin kuten esimerkiksi osallistuminen suunnittelutyöhön ei ole hakeuduttu. Lisäksi koulutus kaipaa kokonaisuudessaan kehittämistä. Tästä johtuen ydinvoimalaitosten muutostöihin liittyvän henkilöstön osaamisen ja pätevyyden selvittämiseksi käynnistettiin tämä tutkimus. Tutkimuksessa on tunnistettu useita sellaisia kehityskohteita, joita tehostamalla on mahdollista kehittää automaatioylläpitoryhmän osaamista. Lisäksi on esitetty menettelytapoja ja käytäntöjä, joilla ylläpidon koulutusta on mahdollista tehostaa. Tutkimuksen tuotokset toimivat suuntaviivoina organisaation kehittämisen toteutukselle.

Salesperson's customer orientation in the personal selling process and in the use of personal selling techniques in the business-to-business setting

Selling is much maligned, often under-valued subject whose inadequate showing in business schools is in inverse proportion to the many job opportunities it offers and the importance of salespeople bringing incomes to companies. The purpose of this research is to increase the understanding of customer-oriented selling and examine the influence of customer-oriented philosophy on selling process, the applicability of selling techniques to this philosophy and the importance of them to salespeople. The empirical section of the study is two-fold. Firstly, the data of qualitative part was collected by conducting five thematic interviews among sales consultants and case company representatives. The findings of the study indicate that customer-oriented selling requires the activity of salespeople. In the customer-oriented personal selling process, salespeople invest time in the preplanning, the need analysis and the benefit demonstration stages. However, the findings propose that salespeople today must also have the basic capabilities for executing the traditional sales process, and the balance between traditional and consultative selling process will change as the duration of the relationship between the salesperson and customer increases. The study also proposes that selling techniques still belong to the customer-oriented selling process, although their roles might be modest. This thesis mapped 75 selling techniques and the quantitative part of the study explored what selling techniques are considered to be important by salespeople in direct selling industry when they make sales with new and existing customers. Response rate of the survey was 69.5%.

Välittäjäorganisaation rooli innovaatioverkostossa ja sen luottamuksen rakentumisessa

Tämä tutkimus tarkastelee välittäjäorganisaation roolia innovaatioverkos-tossa ja innovaatioverkoston luottamuksen rakentumisessa. Tavoitteena on etsiä, mitkä tekijät rakentavat luottamusta innovaatioverkoston ja välit-täjäorganisaation toiminnassa sekä selvittää innovaatioverkoston ja välittäjäorganisaation luottamuksen välistä suhdetta Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka teoriaosuus koostui luottamusta rakentavista tekijöistä ja innovaatioverkoston sekä välittäjäorganisaation luottamusta tutkineesta kirjallisuudesta. Empiirinen materiaali koostui kahdeksan vuotta toimineen innovaatioverkoston jäsenten ja asiakkaiden haastatteluista ja täydentävistä kyselyistä Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että luottamus perustuu yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, joiden tulee olla avointa, rehellistä, tasapuolista ja keskustelevaa. Välittäjäorganisaation, joka edustaa innovaatioverkostoa sen ulkopuolella, luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa, kuinka se onnistuu roolissaan verkoston johtajana ja orkesteroijana. Innovaatioverkoston sisäinen luottamus rakentuu sen jäsenten roolikäyttäytymisestä ja siitä kuinka koko verkosto käyttäytyy.

Introduktionen av kärnkraften i Finland

Finlands industri har av tradition varit starkt energikrävande. Träförädlingsindustrin, som fick sin egentliga start i medlet på 1800-talet, använde stora mängder energi liksom metallförädlingsföretagen i ett senare skede. Krigstiden med sin energiransonering visade handgripligen för allmänheten liksom för specialisterna att en tillräcklig tillgång till energi är ett livsvillkor för vår industri och därmed för vårt land. Efterkrigstiden kännetecknades av en allt snabbare utbyggnad av den på vatten- och ångkraft baserade elkraftskapaciteten, en utbyggnad som den inhemska verkstadsindustrin i stor utsträckning deltog i. Men redan på 1950-talet var vattenkraften till stor del utbyggd, varför den privata såväl som den statliga sektorns intresse allt mera inriktade sig på den speciellt i USA favoriserade atomenergin. Efter fördjupade studier i kärnfysik och kärnteknik vid the International School of Nuclear Science and Engineering i USA deltog författaren av dessa rader intensivt (först som Ahlströmanställd och senare som VD för Finnatom) i den utvecklingsverksamhet inom det kärntekniska området som inte bara elproducenterna utan även verkstadsindustrin i vårt land genomförde. Det var därför naturligt för mig att som objekt för min doktorsavhandling välja introduktionen av kärnkraften i Finland med speciell fokus på den inhemska verkstadsindustrins roll. Jag ställde följande forskningsfrågor: a. När och hur skedde introduktionen av kärnkraften i Finland? b. Vilka var orsakerna till och resultatet av denna introduktion? c. Vilken var den inhemska verkstadsindustrins roll? Ett grundligt studium av litteraturen inklusive mötesprotokoll och tidningsreferat samt personligen genomförda intervjuer med ett trettiotal av de verkliga aktörerna i den långa och komplicerade introduktionsprocessen ledde till en teori, vars riktighet jag anser mig ha kunnat bevisa. Den inhemska verkstadsindustrins roll var synnerligen central. Dess representanter lyckades, bl.a. refererande till erfarenheterna från utbyggnaden av vatten- och ångkraften liksom till byggandet av den underkritiska milan YXP samt forskningsreaktorn TRIGA, övertyga beslutsfattarna om att den besatt nödig kompetens för att kompensera den kompetensbrist som kunde iakttas inom vissa områden hos den sovjetiska kärnkraftverksleverantören. De inhemska leveranserna påverkade även driftsresultatet, speciellt i fallet Lovisa, i positiv riktning. Introduktionsprocessen, som omfattade tiden från slutet av 1950-talet till början på 1980-talet, beskrevs, noterande bl.a. J. W. Creswells anvisningar, i detalj i avhandlingen. Introduktionen fick som resultat konkurrenskraftig elkraft, impuls till start av nya företag, exempelvis Nokia Elektronik, liksom en klar höjning av den tekniska nivån hos vår industri, inkluderande kärnteknisk tillverkning i stor skala. Katastrofen i Tjernobyl i slutet av april 1986 innebar emellertid att utvecklingen tog en paus på ett par decennier. Erfarenheterna från introduktionsfasen kan förhoppningsvis utnyttjas till fullo nu, när utbyggnaden av kärnkraften återupptagits i vårt land.

The cultural dimension in focus : promoting awareness of diversity and respect for difference in a Finland-Swedish EFL classroom

This study addresses the role of EFL education, its potential and shortcomings, and the challenges the future of EFL education will bring. It is argued that new societal demands and the limited time we have at our disposal in the classroom make it necessary to rethink goals and content and move away from the transmissionof limited sets of facts and information to helping students develop awareness and competences that can be applied in many different situations, also in a perspective of lifelong learning. The overall aim of the current study is to problematize and increase understanding of the implementation of cultural aspects in the language classroom by addressing the interrelated what, why and how of the cultural dimension within EFL education. This has been conducted by means of theoretical explorations into the area, alongside an attempt at promoting intercultural competence (IC) in a more systematic and insightful manner within my own educational praxis. The focus of the intercultural work in the classroom was on the promotion of awareness of difference and diversity, as well as respect for such difference through the ability to decenter from cultural norms and behavior that previously have been taken for granted. These are two elements that have been suggested as fundamental for other work with IC in the classroom and for the realization of important aspects of the underlying values of basic education. In the context of this study, IC comprises several interconnected components supportingeach other in a variety of ways, with the further aim being interaction with and respect for difference in general, not only concerning e.g. representatives ofcertain English-speaking communities. The methodology was informed by action research, with myself in the role of the teacher-researcher or the reflective practitioner. For the purpose of the project I was authorized to take on the EFL education for the three years of upper comprehensive school of one random class of students originally assigned to one of the language teachers of the selected Finland-Swedish school. Thus, the class of 17 students was not specifically chosen for the project, and the aims and contents chosen for the development project were placed within the framework of the ordinary curriculum. By exploring the students¿ insights concerning different English-speaking cultural groups, mainly through a set of questionnaires, it was possible to outline the work with the cultural dimension in the classroom for the following three years. Work progress was evaluated at specific stages, and the final project evaluations were conducted through individual student interviews in grade 9. The interviews were focused on possible development of students¿ insights concerning different aspects of the cultural dimension. In particular this concerned awareness of difference and diversity, including modification of stereotypes, as well as the ability to decenterin order to be better able to respect such difference. I also explored students¿ awareness and views of the activities and approaches used in class, as well asaffordances both inside and outside the EFL classroom in relation to these intended insights. A further focus area was the perceived relevance to students of different aspects of the cultural dimension. The frameworks and approaches adopted for the work in the classroom all have in common that they are based on a constructivist framework, where knowledge is constructed and reconstructed through interaction with one¿s social and cultural environment, including interaction with others. Reflective processes precede or are simultaneous with the learning of basic factual knowledge. This entails a view of learning as a progression from simple to more complex models rather than as a progression from facts to understanding and analysis. Here, the development of intercultural competence is seen asa cyclical process, or along a spiral curriculum, from simple to more complex levels through a combination of cognitive, affective and behavioral elements within a framework of experiential learning. This project has shown one possible wayforward concerning the development of intercultural competence within EFL education through a more systematic and comprehensive approach regarding linguistic and cultural aspects. The evaluation of the educational process explored in the study suggests the possibilities for work with the promotion of awareness of difference and diversity concerning some specific context that, based on students¿ prior knowledge and preconceptions, would benefit from further work. In this case, the specific context primarily concerned different aspects of both cultural and linguistic conditions in the UK. It is also suggested that many students developed the ability to decenter, described in the study as integral to being able to respect otherness. What still remains to be explored are more individualized approaches considering students¿ different levels of departure. Further work alsoneeds to be put into how to apply insights gained in these specific situations to more general contexts. It is also necessary to explore the use of the suggested approaches in a wider range of different contexts.

In pursuit of an intercultural dimension in EFL-teaching : exploring cognitions among Finland-Swedish comprehensive school teachers

This thesis is about the educational purpose of foreign language teaching (FLT) in an increasingly internationalised world.The past 20-30 years have witnessed a fundamental rethinking of the aims of FLT, entailing a shift in emphasis from linguistic competence over communicative competence to intercultural competence. The growing emphasis on cultural issues, called for by research and international curricular documents, places new demandson language teachers. The overall aim of this study is to deepen the knowledge about the attitudes of teachers at the upper level of the Finland-Swedish comprehensive school towards the treatment of culture in English foreign language (EFL) teaching. The questions in focus are: 1) How do teachers interpret the concept"culture" in EFL-teaching?, 2) How do they specify the cultural objectives of their teaching? and 3) What do they do to attain these objectives? The thesis strives to reveal whether or not language teaching today can be describedas intercultural, in the sense that culture is taught with the aim of promotingintercultural understanding, tolerance and empathy. This abductive and largely exploratory study is placed within a constructivist and sociocultural framework,and is inspired by both phenomenography and hermeneutics. It takes its starting-point in language didactics, and can also be regarded as a contribution to teacher cognition research. The empirical data consists of verbatim transcribed interviews with 13 Finland-Swedish teachers of English at grades 7-9. The findings are presented according to three orientations and reviewed with reference to the 2004 Finnish National Framework Curriculum. Within the cognitive orientation, "culture" is perceived as factual knowledge, and the teaching of cultureis defined in terms of the transmission of knowledge, especially about Britain and the USA (Pedagogy of Information). Within the action-related orientation, "culture" is seen as skills of a social and socio-linguistic nature, andthe teaching aims at preparing the students for contacts with people from the target language areas (Pedagogy of Preparation). Within the affective orientation, which takes a more holistic approach, "culture" is seen as a bi-directional perspective. Students are encouraged to look at their own familiar culture from another perspective, and learn to empathise with and show respect for otherness in general, not just concerning representatives of English-speaking countries (Pedagogy of Encounter). Very few of the interviewed teachers represent the third approach, which is the one that can be characterised as truly intercultural. The study indicates that many teachers feel unsure about how to teach culture in an appropriate and up-to-date manner. This is attributed to, among other things, lack of teacher insights as well as lack of time and adequate material. The thesis ends with a set of recommendations as to how EFL could be developed ina more intercultural direction.