Käyttöpääoman sitoutuminen ja kiertoajat lääkejakeluketjussa

Työn tavoitteenaan oli selvittää suomalaisen lääkejakeluketjun rakenne sekä saada selkeä kuva ketjun toiminnan tehokkuudesta käyttöpääoman sitoutumisen ja kiertoaikojen osalta. Työn alussa käydään läpi teoriaa ja tutkimusta käyttöpääomasta ja sen erien kiertoajoista sekä erityisesti niiden huomioimisesta arvoketjussa. Lisäksi esitellään Suomen lääkemarkkinoiden toimintaa sekä sen toimijoita. Työn empiirinen osa suoritettiin kahdessa päävaiheessa. Ensin analysoitiin Voitto+ -ohjelmasta saatuja valittujen lääkejakeluketjun yritysten julkisia tilinpäätöstietoja ajalta 2005- 2011. Analysointi perustui käyttöpääoman sekä sen erien myyntisaamisten, ostovelkojen ja vaihto-omaisuuden kiertoaikojen laskemiseen. Ketjun yrityksiä vertailtiin toisiinsa ketjun osien keskimääräisten kiertoaikojen osalta ja saatiin selville niiden suhteellinen sijoittuminen toisiinsa nähden. Työn toisessa päävaiheessa haastateltiin esimerkkitoimijaa käsitellyn lääkejakeluketjun jokaisesta osasta: lääketehdas, tukkujakelija ja apteekki. Työssä huomattiin, että käyttöpääoman kiertoaikaan lääkejakeluketjussa vaikuttaa ensisijaisesti ketjun osan toiminnan luonne ja käyttöpääoman hallinnan tehokkuus lääkejakeluketjun toimijoiden välillä vaihtelee osaamisen ja resurssien mukaan. Ketjun eri osissa painottuvat eri käyttöpääoman erät ja ketjun toiminta on optimoitunut aikojen saatossa hyvin stabiiliin tilaan, jota ketjun jäsenillä ei näytä olevan halua muuttaa. Lääkejakeluketjun käyttöpääomaan hallintaa voitaisiin tehostaa varastonhallintaa parantamalla sekä informaation jakamisella saattamalla kysyntätiedot nopeammin koko ketjun tietoon.

Ulkoistettujen logistiikkapalveluiden kustannusrakenne ja säästöpotentiaali

Työ käsittelee ulkoistettujen logistiikkapalveluiden kustannusrakennetta sekä niiden mahdollista säästöpotentiaalia. Asetettu säästötavoite on kymmenen prosenttia. Logistiikkakustannukset muodostuvat pääpiirteissään ostorahdista, myyntirahdista, varastojen ja tuotantolaitoksen välisistä rahdeista sekä ulkopuolisilta toimijoilta vuokratuista varastoista. Työn teettävän yrityksen logistiikkakustannusten kustannusjakaumat tulee selvittää tekijöittäin perinpohjaisesti. Kustannustekijöiden määrittämisen jälkeen kustannukset on kohdistettu kullekin tekijälle yksitellen. Kustannustietojen osalta tutkimus kohdistui yrityksen omaan raportointiin, kirjanpitoon, palveluita tarjoavien toimijoiden laskutukseen sekä toimijoiden rahtien ja varastoinnin dokumentointeihin. Työn teoriaosuus pohjautuu tieteellisiin artikkeleihin ja kirjallisuuteen. Tutkimuskohteiden ja asetetun säästötavoitteen pohjalta on haarukoitu keinoja säästötavoitteen saavuttamiseksi. Kustannussäästöjä on haettu kahta eri reittiä pitkin. Ensimmäiseksi säästöjä haetaan organisaation oman toiminnan tehostamisella ja sitä kautta löytyvillä muutoksilla nykyiseen toimintamalliin nähden. Toinen tutkimuspolku on säästöjen hakeminen investointeja tekemällä. Oman toiminnan tehostamisen toimenpiteillä sekä investointeja tekemällä on mahdollista päästä asetettuun säästötavoitteeseen koskien yrityksen logistiikkakustannuksia.

0-visio - teoriasta käytännöksi : Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelma 2012-2016

Liikenneturvallisuus syntyy eri osapuolten toiminnan ja yhteistyön tuloksena. Poliitikot päättävät yhteiskunnan suunnittelusta ja liikennejärjestelmästä, suunnittelijat toteuttavat poliitikkojen tekemiä päätöksiä, virkamiehet laativat lakiehdotuksia ja sääntöjä, ELY-keskus ja kunnat vastaavat teistä ja niiden kunnosta, poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista, Liikenneturva tiedottaa ja kouluttaa, yritykset, yhteisöt ja yksityiset ihmiset tilaavat ja käyttävät kuljetuspalveluja ja kaikki kuntalaiset osallistuvat liikenteeseen. Liikenneturvallisuussuunnitelma toimii työkaluna Varsinais-Suomen ja Satakunnan liikenneturvallisuustyössä. Alueellisen liikenneturvallisuustyön nollavisio ja tavoitteet asetettiin valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman, alueen nykytila-analyysin sekä suunnitelman laadinnan aikana sidosryhmien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Nollavision mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Lisäksi visiona on vastuullinen liikkuminen, joka myös koetaan turvalliseksi. Seitsemän kohdan ohjelmaan nollavision toteuttamiseksi on tiivistetty tärkeimmät toimet. Yksilöityihin toimenpiteisiin on kirjattu maankäytön suunnitteluun, kestävään liikkumiseen, liikenneympäristöön ja liikennekäyttäytymiseen liittyviä toimenpiteitä. Lisäksi liikenneturvallisuusyhteistyöhön kohdistuvia toimenpiteitä sisältyy suunnitelmaan. Toimenpiteiden toteuttamisen vastuu- ja yhteistyötahoja on useita. Toimenpiteet kohdistuvat alueen tielläliikkujiin, organisaatioihin ja päätöksentekijöihin. Pitkän aikavälin ja valtakunnallisen tason toimenpiteet edesauttavat liikenneturvallisuuden kehittymistä toivottuun suuntaan. Vaikutustarkastelu osoittaa, että asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa, usean toimijan välistä yhteistyötä sekä resursseja liikenneturvallisuustyöhön. Tämä liikenneturvallisuussuunnitelma haastaa eri hallinnonalat, viranomaiset, järjestöt ja yritykset omalta osaltaan toteuttamaan toimia, jotka vievät kohti nollavisiota. Suunnitelman toteutuminen edellyttää, että sillä on kuntien ja päättäjien tuki. Varsinais-Suomen ja Satakunnan liikenteen tulevaisuus kehittyy suunnitelman mukaisesti, jos liikenteen vastuunkantajat sitoutuvat suunnitelman vision periaatteisiin ja pitävät elämää suojelevia arvoja toimintansa perustana.

Maanteiden suojatieonnettomuusanalyysi : Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueilla vuosina 2007 - 2011

Suojatie on tarkoitettu jalankulkijalle turvalliseksi ajoradan ylityspaikaksi. Tästä huolimatta Suomessa tapahtuu vuosittain yhteensä noin 700–800 suojatieonnettomuutta, joista noin 10 prosenttia maanteillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten maanteiden suojatieonnettomuudet tapahtuvat, mitkä tekijät vaikuttavat onnettomuuksiin ja millä tavoin suojateiden liikenneturvallisuutta voisi parantaa. Kirjallisuustutkimuksen avulla selvitettiin suojateiden rakentamisen ohjeistusta, liikennesääntöjä ja niiden tuntemista sekä liikennekäyttäytymistä. Kirjallisuuden perusteella merkittävimmät onnettomuuksiin vaikuttaneet tekijät olivat ajonopeus sekä liikennesääntöjen puutteellinen osaaminen ja niiden noudattamatta jättäminen. Tutkimuksen empiirisen osan aineistona käytettiin poliisin onnettomuusilmoituksia ja maastokäynneillä tehtyjä mittauksia ja havaintoja. Empiirisen osan ensimmäisessä vaiheessa poliisin aineiston onnettomuudet luokiteltiin onnettomuustyypin, osallisten toiminnan, ja liikenneympäristön samankaltaisuuden perusteella. Aineistosta selvisi, että onnettomuudet johtuivat pääosin ennakoinnin puutteesta, eivätkä osapuolet olleet havainneet toisiaan riittävän ajoissa ennen onnettomuutta. Empiirisen osan toisessa vaiheessa tehtiin maastokäynnit noin 30 prosentissa onnettomuuspaikoista. Maastokäyntien avulla arvioitiin liikenneympäristöä ja sitä, miten se on voinut vaikuttaa ennakointiin. Maastotutkimuksissa havaittiin, että yli 8 %:n nousu kevyen liikenteen väylältä suojatielle aiheuttaa näkemäesteen. Toinen maastotutkimuksen tärkeä havainto olivat puutteet suojateiden merkitsemisessä. Tällaisia puutteita olivat esimerkiksi suojatiemerkkien huono sijoittelu ja merkintöjen huono kunto. Tärkeimmät liikenneympäristöön liittyvät parannusehdotukset olivat suojatien havaittavuuden parantaminen, väistämissääntöjen selkiyttäminen liikenteenohjauksella ja liikennevalo-ohjauksen vaiheistuksen muuttaminen. Liikenneturvallisuusasenteisiin voidaan vaikuttaa tiedotuksella ja valvonnalla sekä turvalliseen liikkumiseen kannustavalla suojatieympäristöllä.

Digitoituvien kirjastojen palveluiden tutkiva kehittäminen : QQML 2012 konferenssi Irlannissa

Kirjastojen ja niiden palveluiden laadullisiin ja määrällisiin menetelmiin keskittyvä konferenssi QQML järjestettiin vuonna 2012 Limerickissä, Irlannissa. Konferenssi oli järjestyksessään neljäs.

Tuotantokustannusten määrittely ja kohdistaminen tuotteille

Työn tavoitteena on suunnitella yritykselle uuden tuotantokustannusten laskentamallin toteutusperiaatteet. Nykyisessä tuotantokustannusten laskentamallissa tietojen luotettavuus ja totuudenmukainen kustannusten kohdistaminen tuotteille nähtiin haasteellisena. Uuden laskentamallin kehittäminen edellyttääkin nykyisen laskentamallin puutteiden selvittämisen. Uuden laskentamallin suunnittelu nähtiin yrityksessä erittäin tarpeellisena. Työssä on käytetty konstruktiivista tutkimusmenetelmää ja aineistona on hyödynnetty kustannuslaskennan kirjallisuuden, artikkeleiden ja opinnäytetöiden lisäksi yrityksen omaa materiaalia sekä henkilöstön haastatteluita. Työn tuloksena voidaan todeta yrityksen tarvitsevan uuden tuotantokustannusten laskentamallin nykyisen laskentamallin tilalle. Nykyisessä laskentamallissa käytettävät laskentaperiaatteet eivät ole hyvällä tasolla. Uudet laskennan toteutusperiaatteet tuovat selkeyttä ja ymmärrettävyyttä laskentaan. Näiden avulla pystytään tarkkailemaan tuotteiden tuotantokustannuksia tarkemmalla tasolla. Tämä auttaa toiminnan kehittämisessä ja parantaa tiedon käytettävyyttä myös päätöksentekotilanteissa. Uuden mallin periaatteiden toimivuus testataan alustavasti muutamilla tuotteilla. Työssä käsiteltävä malli on vain osa yrityksen tuotekustannuslaskentaa, joten tarkempien tuotekohtaisten kustannusten aikaansaamiseksi yrityksen tulisi tarkentaa koko tuotelaskentamallia.

Pienille ja keskisuurille yrityksille annetut mukautetut tilintarkastuskertomukset ja tilintarkastajien kokemuksia niiden antamiseen johtaneista syistä

Tutkielman ensisijaisina tavoitteena on selvittää syitä, jotka johtavat mukautetun tilintarkastuskertomuksen antamiseen pk-yritykselle. Empiria-osuuden toissijaisena tavoitteena on selvittää, millainen on ammatillisen harkinnan osuus tilintarkastajan päätöksenteossa ja kuinka esiin tulleita seikkoja voidaan ryhmitellä teemoittain. Empiirinen osuus suoritettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkielman aineiston muo-dostavat haastattelut ja pk-yrityksille annetut mukautetut tilintarkastuskertomukset. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimaastoon sijoittuvalla haastattelumuodolla. Haastateltavina oli viisi KHT-tilintarkastajaa. Haastattelutulokset analysoitiin kokoamalla litteroiduista haastatteluista eri kokonaisuudet teemoittain. Tilintarkastuskertomuksiin liittyvät tulokset analysoitiin kokoamalla excel-taulukkoon kirjoitetuista perustelut- kappaleiden tiedoista eri kokonaisuudet teemoittain. Tutkimustulosten perusteella mukautetun tilintarkastuskertomuksen antamiseen johtavia syitä on useita ja ne poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Syyt luokitellaan teemoittain seuraavasti: lainvastaisuudet, toiminnan kannattavuus ja rahoitus, kirjanpitoon ja tilinpäätökseen liittyvät syyt sekä hallinto. Edellä mainituista teemoista useimmiten toistuivat lainvastaisuudet ja toiminnan kannattavuuteen ja rahoitukseen liittyvät syyt. Lainvastaisuuden teemaan liittyvistä syistä toistui eniten osakepääoman menetyksen rekisteröimättä jättäminen. Toiminnan kannattavuuden ja rahoituksen teemaan liittyvistä syistä esiintyi oman pääoman menettämisen lisäksi liiketoiminnan kannattamattomuus eli tappion tekeminen. Tutkimustuloksista yksi mielenkiintoisimpia on hallintoon liittyvät mukauttamisen syyt. Hallinnon teemaan liittyvä syy tutkimusaineistossa oli omistajien keskinäinen eripura, mikä näkyy tilinpäätöksen allekirjoitussivulla allekirjoitusten puuttumisena ja asian nou-semisena tilintarkastuskertomukseen.

ARVONLISÄVEROTUS SIJOITUSPALVELUISSA : rajanveto verottoman rahoituspalvelun ja verollisen palvelun välillä

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka pääsääntöisesti koskee kaikkea vaihdantaa. Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään ja arvonlisäverodirektiivien puitteissa ne säätävät omat arvonlisäverolakinsa. Arvonlisäverotuksessa on tietyt suoritteet, kuten rahoituspalvelut, jätetty poikkeuksellisesti sen ulkopuolelle. Rahoituspalvelujen verottomuutta on perusteltu muun muassa verotusteknisillä vaikeuksilla ja sillä että niiden verottaminen olisi kansainvälisestikin ongelmallista. Arvonlisäverolaissa on määritelty verottomat rahoituspalvelut, joita ovat maksuliike, valuutanvaihto, arvopaperikauppa, takaustoiminta, luotonantajan harjoittama luoton hallinta, luotonanto ja muu rahoituksen järjestäminen sekä takaisin maksettavien varojen hankinta yleisöltä ja muu varainhankinta. Arvonlisäverottomat rahoituspalvelut ovat olennaisesti osa sijoituspalveluja ja niiden arvonlisäverotuksessa raja verottomien rahoituspalvelujen ja verollisten palvelujen välillä on osoittautunut erityisen hankalaksi ja tulkinnanvaraiseksi. Selkeiden sääntöjen puuttuessa rahoituspalvelujen tuottajille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia lähinnä selvitystyön takia. Sijoituspalvelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia palveluita, joiden tarjoamiseen vaaditaan Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain tai Sijoitusrahastolain mukainen Finanssivalvonnan myöntämä toimilupa. Verotonta rahoituspalvelua tarjoavat yritykset ovat useimmiten verovelvollisia jostakin harjoittamastaan toiminnasta, sillä luettelo verottomista rahoituspalveluista on tyhjentävä ja sen soveltamisalaa tulkitaan suppeasti. Käsitteenä vapautuksen kohteena oleva rahoituspalvelu on kuitenkin epätarkka. Verotuksellisesti ongelmallisten palvelukokonaisuuksien myynnissä konsultoinnin, neuvonnan ja teknisen toteuttamisen korostuminen sekä verottoman toiminnan epäolennaisuus kokonaisuuteen nähden ovat antaneet perusteita verottamiselle. Lainsoveltajan näkökulmasta erityisen tulkinnallisiksi saattavat tulla hoidon tai neuvonnan ja arvopaperinvälityksen erot. Neutraalisuuden periaatteen mukainen arvonlisäverotuksen vähennysoikeudella on tässä oma merkityksensä. Vähennystä koskevat kysymykset tulevat arvioitaviksi ainakin silloin, kun rahoitustoimenpiteiden yhteydessä on käytetty juridisia tai muita asiantuntijapalveluja. Tällöin on ratkaistava onko kustannus osa arvonlisäverollisen toiminnan yleiskuluja vai kohdistuuko kustannus arvonlisäverottomaan toimintaan. Näin ollen on tarpeellista täsmentää, mitkä toimet ovat osa rahoituspalvelua ja muodostavat erillisen kokonaisuuden, ja millä on verosta vapautetun palvelun erillinen ja olennainen luonne. Oikeudellinen ongelma muodostuu siitä, milloin toimet kuuluvat rahoituspalvelua koskevan vapautuksen soveltamisalaan.

Euroopan unionin sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi asetettujen vero-oikeudellisten toimien vaikutukset Suomen arvonlisäverojärjestelmään

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää EU:n jäsenyyden ja EU-oikeuden vaikutuksia Suomen arvonlisäverojärjestelmään; mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö yhteisötasolla sekä kansallisessa arvonlisäverojärjestelmässä ja millainen on vallitseva arvonlisäverotusta koskeva oikeusjärjestelmä EU kontekstissa. Päätavoitteena on tutkia EU-oikeuden vaikutusta KHO:n laintulkintoihin ja Euroopan unionin tuomioistuimen arvonlisäverotukseen liittyviä tulkintoja sekä sitä, kuinka nämä tulkinnat ovat vaikuttaneet Suomen arvonlisäverojärjestelmän normeihin ja niiden soveltamiseen. Tutkimuksessa aiheen tarkastelu on rajattu sekundäärioikeuden puolelta vaikutusten tutkimiseen arvonlisäveron vähennysoikeuden osalta. Tutkimuksen pääteemoina ovat vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus, vähennysoikeuden suhdeluku ja vähennysoikeuden rajoitukset. Tavoitteena on oikeusdogmaattisesti tulkita ja systematisoida arvonlisäverojärjestelmän soveltamisalaan liittyvää oikeusjärjestystä vähennysoikeuden osalta ja tavoitella ristiriidattomuutta unionin järjestelmän ja Suomen arvonlisäverojärjestelmän välillä. Tutkimuksessa selvisi, että EU:lla on ollut vaikutusta sekä varsinaiseen verotukseen että veropoli-tiikan muotoutumiseen. Arvonlisäverotuksen eurooppalaistuminen on näyttäytynyt jatkuvana oikeuslähdepohjan muutoksena ja sen vaikuttamisena etenkin oikeuden soveltamiseen. Yhteisessä arvonlisäverojärjestelmässä vallankäyttö on siirtynyt osittain pois kansallisista poliittisista ja oikeudellisista rakenteista EU-tason rakenteisiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteinen arvonlisäverojärjestelmä ja EUT:n oikeuskäytäntö on vähinten vaikuttanut Suomessa vähennysoikeuden rajoituskysymyksiin. Sitä vastoin suhdelukua koskevaan käytäntöön EUT:lla on ollut vaikutusta. Näkyvimmin EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukanaan tuoma vaikutus liittyy arvonlisäveron vähennysoikeuden syntymiseen ja laajuuteen.

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.

Toiminnan jatkuvuuden edellytykset kuljetusliiketoiminnassa : tilintarkastaja toiminnan jatkuvuuden arvioijana

Maantiekuljetusala on Suomessa pienyritysvaltainen ja erittäin kilpailtu. Kuljetusalan kilpailutilannetta ja hinnoittelua pidetään vääristyneenä. Alihinnoittelun lisäksi kuljetusliikkeiden kannalta ongelmallisia ovat sopimukset, joiden mukaan liikennöitsijän kannettavaksi tulee riski lisäkustannuksista joihin hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Yksipuolisen hintojen laskemisen ja huonojen sopimusten on todettu aiheuttaneen useiden liikennöitsijöiden konkursseja. Tutkielmassa kuvataan kuljetusyritysten toiminnan jatkumisen taloudellisia edellytyksiä erityisesti tilintarkastajan näkökulmasta. Teoreettisena tavoitteena on analysoida kuljetusliiketoiminnan kannalta olennaisia yrityksen toiminnan jatkuvuuden arvioinnissa käytettyjä keinoja. Empiirinen tavoite on arvioida toiminnan jatkuvuuden kannalta kriittisiä tilanteita ja ymmärtää ja tulkita toiminnan jatkuvuuden edellytyksiä ja epävarmuustilanteita tilintarkastajan näkökulmasta. Tutkielman tutkimusote on toiminta-analyyttinen. Teoriaosuus käsittelee yrityksen taloudellisen tilan analysoinnin apuvälineitä sekä ulkoisten sidosryhmien että sisäisen laskennan näkökulmista. Tilintarkastajan on yrityksen toiminnan jatkuvuuden edellytyksiä arvioidessaan paitsi analysoitava tilinpäätösinformaatiota, usein myös tarkasteltava kriittisesti yrityksen johdon tulevaisuuden näkymiä koskevia arvioita, yrityksen toiminnan järjestämistä ja sisäisten kontrollien toimivuutta. Kuljetusliikkeen toiminnan järjestämistä ja sisäistä laskentaa tarkastellaan kuljetusliikkeen omistajajohtajan haastattelun ja sisäisen laskennan materiaalin avulla taustacasena. Empiria koostuu kahden KHT-tilintarkastajan haastatteluista, joissa käsitellään kuljetusalan pk-yritysten toiminnan jatkuvuudesta lausumisen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Haastatteluissa käsiteltiin lisäksi kolmen keskisuuren kuljetusliikkeen toiminnan jatkuvuuden arviointia yrityskuvausten ja tilinpäätöstietojen valossa. Jokaisessa kolmessa case-yrityksessä voidaan arvioida olevan piirteitä, jotka voivat johtaa siihen, että tilintarkastuskertomuksessa on otettava kantaa toiminnan jatkuvuuteen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuljetusalan pienten ja keskisuurten yritysten tilintarkastuksessa toiminnan jatkuvuuden arviointiin on usein kiinnitettävä erityistä huomiota. Pkyritysten tilintarkastuksessa toiminnan jatkuvuuden edellytysten arvioiminen voi olla ongelmallista, koska toiminta riippuu hyvin usein yhdestä henkilöstä, dokumentaatio on yleensä puutteellista ja toiminta voi lakata hyvinkin nopeasti. Going concern -ongelmat liittyvät kuljetusalan pk-yrityksissä vakavaraisuuden ongelmien ja kassavirta- tai kannattavuusongelmien lisäksi usein yllättäviin tilanteisiin. Kuljetusalan yrityksille on tyypillistä, että taloudellisten vaikeuksien kohtaaminen heijastuu hyvin nopeasti yrityksen kykyyn jatkaa toimintaansa.

Itämaisen tanssin opettajaksi kasvu ja kehittyminen

Tämän tutkimuksen aiheena on itämaisen tanssin opettajuuteen kasvun ja kehittymisen prosessi. Tavoitteena on selvittää, miten vieraasta kulttuurista peräisin olevan harrastepohjaisen lajin opettajuuteen päädytään ja kiinnitytään sekä, minkälaisen tietopohjan varaan opettajuus rakentuu. Itämainen tanssi on suomalaisessa liikuntakulttuurissa uusi harrastemuoto, ja siihen liittyvää tutkimusta on tehty vähän ja painottuen harrastajien kokemuksiin. Tässä tutkimuksessa opettajuuden kehittymistä tarkastellaan itämaisen tanssin egyptiläisen nykyvaikuttajan Mahmoud Redan ja suomalaisten tanssinopettajien kuvaamana. Tutkittavina olivat egyptiläinen Mahmoud Reda, viisi suomalaista pitkään opettanutta tanssinopettajaa ja 80 (N=80) tanssinopettajaa. Tutkimuksen aineisto koostui laadullisesta haastatteluaineistosta sekä määrällisestä kyselyaineistosta, joka oli osa suurempaa (N=630) itämaisen tanssin harrastustutkimusta. Kyselyaineisto ja haastattelut kerättiin vuonna 2009. Tutkimusote oli fenomenologinen ja toteutettiin aineisto-ja metodologiatriangulaationa painottuen laadulliseen analyysin. Tutkimuksen päätulos on, että itämaisen tanssin opettajaksi kasvu ja kehittyminen on prosessi, jossa opettaja kehittyy tanssiin ja opettajuuteen kiinnittymisen ja työn vakiintumisen kautta asiantuntijaopettajaksi. Tätä prosessia kuvaa malli, jossa kiinnittymisessä itämaiseen tanssiin ja opettajaksi aiemmat merkittävät opettaja- ja oppimiskokemukset sekä verkostoituminen muihin tanssinopettajiin ovat tärkeitä. Opettaja luo itselleen henkilökohtaisen opetusteorian, johon liittyvät hänen tietonsa itämaisen tanssin kulttuuritaustasta ja tekniikasta, vuorovaikutuksellisesta suhteesta ja ruumiillisuudesta opetustilanteissa. Kontekstuaalinen tieto tanssin opetuksessa rakentuu liikkeiden tekniikan ja tanssin kulttuuritaustan tuntemuksen varaan. Vuorovaikutuksellisessa opetuksessa toteutuvat dialogisuuden periaatteet niin puheen kuin ruumiillisuudenkin osalta. Suomalaisten tutkittujen käsitykset tanssinopettajuudesta eivät poikkea opettajauran keston mukaan. Mahmoud Redan opetuksen perustuessa behavioristiseen oppimiskäsitykseen suomalaiset tanssinopettajat korostavat vuorovaikutuksen ja osallisuuden merkitystä lähestyen konstruktivistista oppimiskäsitystä. Tutkimus palvelee itämaisen tanssin parissa työskenteleviä ja laajemmin vapaata sivistystyötä, kun tarkastellaan opettajuuden kehittymisestä lajeissa, joissa työhön kiinnittyminen ja työssä oppiminen perustuvat omaehtoiseen opiskeluun ja kokemukselliseen oppimiseen muodollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella.

Päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa jatkosodassa

Jatkosodassa merivoimat osallistui merellisten operaatioiden lisäksi tiiviisti myös rannikon sotatoimiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen oli päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa. Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi perehdytään operaatioiden suunnitteluun toimeenpanoon Hangon rintamalla sekä Kannaksen alueella hyökkäyksessä vuonna 1941 ja suurhyökkäyksen torjunnassa vuonna 1944. Lisäksi selvitetään päämajan ja merivoimien operatiivisen toiminnan henkilöt ja organisaatiot. Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä historiantutkimusta. Tärkeimmän osan lähdeaineistoa ovat muodostaneet sotapäiväkirjat sekä operatiiviset arkistot vuosilta 1941 ja 1944. Sekundaarilähteinä on käytetty aiempia aihepiiriä käsitteleviä ja sivuavia tutkimuksia sekä esitelmiä, elämänkertoja ja tietokirjallisuutta. Tärkeimmistä operatiivisista asioista sovittiin Mannerheimin ja Valveen välillä suoraan. Merivoimilla ei ollut päämajassa omaa vakiintunutta edustusta, joka olisi keskittynyt merivoimien operatiivisiin asioihin. Valveen siirtymistä päämajaan oli esitetty useasti ennen jatkosotaa, jotta hän ei jäisi syrjään sotatoimien kokonaisuutta koskevista päätöksistä. Merivoimat oli ensimmäisen sotavuoden aikana yhteydenpidossa ja operatiivisessa toiminnassa päämajan kanssa aloitteellisempi osapuoli. Valve halusi merivoimille aktiivisempaa osallistumista sotatoimiin. Hangon meriyhteydet piti katkaista ja merivoimat liittää Kannaksen hyökkäykseen. Nämä tavoitteet törmäsivät kuitenkin ylipäällikön vastustukseen. Merivoimat ei ollut päämajan johtamassa suunnittelussa tiiviisti mukana. Vuonna 1944 asemasotavaiheen aikana toiminnan muovaamat organisaatiot ja johtosuhteet olivat voimassa ja operatiivisen alan toimijat päämajasta, Merivoimien esikunnasta ja Laivaston esikunnasta osallistuivat suunnitteluun. Merivoimilla oli suurhyökkäyksen alkaessa päämajan hyväksymä toimintasuunnitelma vihollisen mereltä suuntautuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Meripuolustusvastuunsa johdosta merivoimat jäi Kannaksella maavoimat ja ilmavoimat käsittäneen operatiivisen johtoportaan ulkopuolelle. Päämajan ja Merivoimien esikunnan välisen etäisyyden takia merivoimien toiminta oli kaksijakoista. Päämaja antoi merivoimille itsenäisiä tehtäviä, mutta yhteistoiminnan koordinointi muiden puolustushaarojen kanssa oli vajavaista. Operaatioiden toimeenpanossa Merivoimien esikunta ohitti usein alajohtoportaita, mikä johtui päämajan käyttämästä lyhytjänteisestä ja kontrolloivasta johtamisesta.

Henkilöstöjohtamisen keinot ennaltaehkäistä ja hallita työelämän epävarmuutta : fenomenografinen tutkimus Kaartin jääkärirykmentin henkilöstön työelämän epävarmuustekijöistä

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työelämän epävarmuustekijöitä ja niiden vaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä ja hallita henkilöstöjohtamisen keinoin sekä millaisia käsityksiä Kaartin Jääkärirykmentin (KAARTJR) henkilöstöllä oli työelämän epävarmuustekijöistä ja niiden vaikutuksista. Työelämän epävarmuustekijöiden käytäntöä ilmentävä empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla KAARTJR:n henkilökunnalta. Tutkimuksessa käytettiin fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodosti puolustusvoimien henkilöstöjohtamisen kokonaisuus. Työelämän epävarmuustekijöitä tutkittiin työn epävarmuuden sekä työn sisällöllisiä ominaispiirteitä uhkaavien tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisen osan johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että henkilöstön käsityksissä työelämää ja työn sisältöä uhkaavat tekijät korostuivat työn epävarmuutta vahvemmin. Henkilöstön käsityksissä ilmeni, että puolustusvoimauudistus oli keskeinen epävarmuutta aiheuttanut tekijä, joka oli lisännyt henkilöstön epätietoisuutta tulevaisuudesta, työn epävarmuutta määräaikaisissa työsuhteissa sekä lisännyt uhkaa upseereiden työn siirtymisestä toiselle paikkakunnalle. Lisäksi luottamuksen puute henkilöstöjohtamiseen aiheutti henkilöstön käsityksissä epävarmuutta. Työyhteisötasolla ilmeni, että puutteet työn organisoinnissa ja puutteelliset henkilöstöresurssit aiheuttavat eritasoista epävarmuutta yksilöiden työelämässä. Yksilötasolla työelämän epävarmuutta aiheuttivat uhka työnkuvan ja työn luonteen muuttumisesta. Tutkimustulosten perusteella uraa uhkaavat tekijät aiheuttivat epävarmuutta erityisesti sotilaiden käsityksissä ja ne koettiin vaikuttavan negatiivisesti osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen. Tulosten perusteella eriasteiset epävarmuustekijät vaikuttavat negatiivisesti työnantajakuvaan, henkilöstön sitoutumiseen, toimintakyvyn osa-alueisiin ja työasenteisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että organisaatiotason keskeinen keino ennaltaehkäistä ja hallita työelämän epävarmuustekijöitä on oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoa vaalivaan henkilöstöpolitiikkaan pohjautuva henkilöstöjohtaminen, jossa keskeistä on luottamusperusteisen sitoutumisen lisääminen. Muutosprosesseissa tämä tarkoittaa oikeudenmukaisia menettelytapoja, laadukasta muutosjohtamista ja riittävää tiedottamista. Uraa koskevia uhkatekijöitä voidaan ennaltaehkäistä kaikkia henkilöstöryhmiä tukevalla urasuunnittelujärjestelmällä. Epävarmuuden ennaltaehkäisyssä korostuu epätietoisuuden vähentäminen tiedonkulkua lisäämällä. Henkilöstöjohtamisen keinot tukea yksilöiden osaamisen kehittämistä ovat työssä oppiminen, työ- ja tehtäväkierto sekä kouluttautuminen, joiden avulla yksilöt voivat itse vaikuttaa oman työmarkkina-arvonsa lisäämiseen ja vähentää siten työelämän epävarmuutta.

Rajavartioaseman johtaminen : rajavartioaseman päälliköiden ja varapäälliköiden käsityksiä rajavartioaseman johtamisesta

Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä siirryttiin kaksiportaiseen organisaatiorakenteeseen vuoden 2011 alussa. Organisaatiomuutoksessa raja- ja merivartioalueet sekä niiden johtopaikat lakkautettiin hallinnollisena tasona. Yksi osa organisaatiorakennemuutosta oli pienempien raja- ja merivartioasemien yhdistäminen suuremmiksi ja toimintakykyisemmiksi yksiköiksi, jolloin osa rajavartioasemista siirrettiin kuntakeskuksiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa kolme rajavartioaluetta lakkautettiin ja alueilla olleet kahdesta kolmeen rajavartioasemaa yhdistettiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa on tällä hetkellä kolme rajavartioasemaa, joiden päälliköiden johdettavaksi tulivat resursseiltaan suuremmat rajavartioasemat sekä vastuu rajaturvallisuuden ylläpitämisestä laajemmalla toiminta-alueella. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla rajavartioaseman johtamista Pohjois-Karjalan rajavartiostossa nykyisessä kaksiportaisessa organisaatiossa ja tuottaa ilmiöstä uutta tietoa. Päätutkimuskysymyksenä oli: ”Millaista on rajavartioaseman johtaminen rajavartioaseman päällikön näkökulmasta?” Tutkielman päätavoitteen pyrin saavuttamaan selvittämällä ensin johtamisen nelikentän käsitteitä ja kuvaamalla rajavartioaseman toimintaympäristöä. Seuraavaksi keräsin empiirisen tutkimusaineiston haastattelemalla Pohjois-Karjalan rajavartioston rajavartioasemien päälliköitä ja varapäälliköitä. Haastattelut toteutin teemahaastattelumenetelmällä. Tutkittavasta ilmiöstä tuotettu uusi tieto muodostui tutkimusaineistosta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä muodostetuista alakategorioista. Yläkategoriat muodostivat haasteet, sekä johtamisen nelikenttämallin käsitteet, jotka ohjasivat sisällönanalyysiä muodostaen näkökulmat tarkastella tutkimusaineistoa. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että rajavartiolaitoksen organisaatiorakenteenmuutos on muuttanut rajavartioaseman päällikön tehtäviä. Rajavartioaseman johtamisessa kokonaisuuden hallinta sekä rajavartioston toiminnan suunnitteluun ja ympäröivän yhteiskunnan toimintaan osallistuminen edustustehtävien muodossa ovat lisääntyneet ja korostuneet. Rajavartioaseman päällikön tehtävät painottuvat asioiden johtamiseen organisaatiorakenteiden kautta. Tutkimustulosten mukaan keskeinen haaste rajavartioaseman johtamisessa on tasapainon löytäminen asioiden johtamisen ja johtajuuden välillä. Muita johtamiseen kohdistuvia haasteita aiheuttavat valtion säästövelvoitteet ja siihen kiinteästi liittyvät ilmiöt, kuten alaisten työhyvinvoinnin ja motivaation heikkeneminen. Hyvän hengen ylläpitämiseen tulisikin tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota rajavartioasemalla.