Maanteiden suojatieonnettomuusanalyysi : Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueilla vuosina 2007 - 2011

Suojatie on tarkoitettu jalankulkijalle turvalliseksi ajoradan ylityspaikaksi. Tästä huolimatta Suomessa tapahtuu vuosittain yhteensä noin 700–800 suojatieonnettomuutta, joista noin 10 prosenttia maanteillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten maanteiden suojatieonnettomuudet tapahtuvat, mitkä tekijät vaikuttavat onnettomuuksiin ja millä tavoin suojateiden liikenneturvallisuutta voisi parantaa. Kirjallisuustutkimuksen avulla selvitettiin suojateiden rakentamisen ohjeistusta, liikennesääntöjä ja niiden tuntemista sekä liikennekäyttäytymistä. Kirjallisuuden perusteella merkittävimmät onnettomuuksiin vaikuttaneet tekijät olivat ajonopeus sekä liikennesääntöjen puutteellinen osaaminen ja niiden noudattamatta jättäminen. Tutkimuksen empiirisen osan aineistona käytettiin poliisin onnettomuusilmoituksia ja maastokäynneillä tehtyjä mittauksia ja havaintoja. Empiirisen osan ensimmäisessä vaiheessa poliisin aineiston onnettomuudet luokiteltiin onnettomuustyypin, osallisten toiminnan, ja liikenneympäristön samankaltaisuuden perusteella. Aineistosta selvisi, että onnettomuudet johtuivat pääosin ennakoinnin puutteesta, eivätkä osapuolet olleet havainneet toisiaan riittävän ajoissa ennen onnettomuutta. Empiirisen osan toisessa vaiheessa tehtiin maastokäynnit noin 30 prosentissa onnettomuuspaikoista. Maastokäyntien avulla arvioitiin liikenneympäristöä ja sitä, miten se on voinut vaikuttaa ennakointiin. Maastotutkimuksissa havaittiin, että yli 8 %:n nousu kevyen liikenteen väylältä suojatielle aiheuttaa näkemäesteen. Toinen maastotutkimuksen tärkeä havainto olivat puutteet suojateiden merkitsemisessä. Tällaisia puutteita olivat esimerkiksi suojatiemerkkien huono sijoittelu ja merkintöjen huono kunto. Tärkeimmät liikenneympäristöön liittyvät parannusehdotukset olivat suojatien havaittavuuden parantaminen, väistämissääntöjen selkiyttäminen liikenteenohjauksella ja liikennevalo-ohjauksen vaiheistuksen muuttaminen. Liikenneturvallisuusasenteisiin voidaan vaikuttaa tiedotuksella ja valvonnalla sekä turvalliseen liikkumiseen kannustavalla suojatieympäristöllä.

Ett övergångsställe borde vara en säker plats för fotgängare. Trots detta sker det sammanlagt cirka 700-800 olyckor per år vid övergångställen i Finland. Av dessa olyckor sker cirka 10 procent på landsvägar. Syftet med denna studie var att undersöka hur olyckorna vid övergångsställena på landsvägar sker och hur trafiksäkerheten kan förbättras vid övergångsställena. Litteraturstudien baserar sig på anvisningarna om hur övergångsställen bör byggas, trafikreglerna och hur väl man känner till dem samt trafikbeteendet. Enligt den tillgängliga litteraturen var hög hastighet, brist på kunskap om trafikregler och underlåtenhet att följa dessa de främsta orsakerna till olyckorna. Det empiriska materialet består av polisens anmälningar om olyckor samt mätningar och observationer vid fältbesök. I den första fasen delades olyckorna in i tre kategorier. Klassificeringen grundades på olyckstyp, de inblandade personernas beteende och trafikmiljön. Enligt materialet skedde olyckorna främst på grund av brist på förutseende eller på grund av att parterna inte hade märkt varandra före olyckan. I den andra fasen av den empiriska studien besöktes cirka var tredje olycksplats för att bedöma trafikmiljön och hur den kan ha inverkat på förutseendet. Det framkom, att en gång- och cykelväg inte bör stiga mera än 8 % vid övergångstället för att undvika sikthinder. En annan viktig observation var bristerna i markeringen av övergångsställena. Bristerna kunde till exempel bestå av dåligt placerade trafikmärken eller markeringar som var i dåligt skick. De viktigaste förslagen till att förbättra säkerheten vid övergångsställena var att förbättra möjligheterna att lägga märke till skyddsvägen, att förtydliga väjningsplikten med trafikstyrning och ibland att ändra trafikljusens faser. Man kan med information och övervakning påverka attityderna till trafiksäkerheten och med väl planerade övergångsställen uppmuntra till en säker mobilitet.