What we talk about when we talk about love

KORT REFERAT AV AVHANDLINGEN: Finns det skäl för att älska? Kan vi lova att älska någon hela livet? Är ovillkorlig kärlek endast ett ouppnåeligt ideal? Utgångspunkten för denna begreppsliga undersökning av kärlek är att många frågor som uppstår då vi börjar filosofera om begreppet är uttryck för förvirringar om vad vi talar om då vi talar om kärlek. Inspirerad av Ludwig Wittgensteins senare filosofi föreslår Kronqvist att många av dessa förvirringar kan upplösas genom att man reflekterar kring de olika samtal vi för om kärlek. Genom en sådan reflektion kan även vår förståelse för begreppet fördjupas. I avhandlingen behandlas olika frågor om kärlekens roll i vårt liv i ljuset av filosofiska diskussioner om (1) känslor (2) personlig identitet och (3) mening och moral. Diskussionen ger vid handen att många av de frågor vi ställs inför i reflektionen kring kärlek utmärks av att de inte kan ges ett för varje enskild människa giltigt, vetenskapligt svar. Istället ställer de oss inför en moralisk fråga: vilken plats är vi beredda att ge kärleken och andra människor i vårt eget liv? KORT FINSKT REFERAT AV AVHANDLINGEN: Voiko ihminen rakastaa, koska hänellä on siihen hyviä syitä? Voimmeko edes luvata elinikäistä rakkautta? Onko rakkaus ilman ennakkoehtoja vain saavuttamaton ihanne? Tämän rakkauden käsitteellisen tutkimuksen perusajatuksena on, että kysymykset, joita syntyy alkaessamme filosofoida rakkaudesta usein perustuvat väärinkäsityksiin siitä, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme rakkaudesta. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian inspiroimana Kronqvist ehdottaa, että rakkautta koskevien erilaisten keskustelujemme reflektointi voi ratkaista monia näistä sekaannuksista. Tällainen tarkastelu voi myös syventää rakkauden ymmärrystämme. Väitöskirja tarkastelee eri puolilta rakkauden merkitystä elämässämme, vetäen yhteyksiä (1) tunteita (2) identiteettiä ja (3) merkitystä ja moraalia koskeviin filosofisiin keskusteluihin. Voidaan todeta, että monet rakkautta koskevissa tarkasteluissamme esiin nousevat kysymykset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niihin voi antaa jokaista ihmisyksilöä sitovaa, tieteellistä vastausta. Sensijaan ne asettavat meidät moraalisen kysymyksen eteen: minkä aseman olemme valmiita antamaan rakkaudelle ja toisille ihmisille omassa elämässämme?

Raskaan liikenteen uudet enimmäismitat : Toimenpideselvitys Uudenmaan ELY-keskuksen alueella

Lokakuussa 2013 voimaan astuneella asetuksella ja sen sallimilla suuremmilla ajoneuvomassoilla ja -mitoilla on pyritty parantamaan Suomen logistista kilpailukykyä. Uudenmaan ELY-keskus halusi selvittää toiminta-alueellaan eli Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä suurempien ajoneuvojen käyttöönottoa, sijoittumista liikenneverkolla, vaikutuksia kuljetustoimintaan sekä edelleen muutok-sista aiheutuvia liikenteellisiä pullonkauloja ja kehittämistarpeita. Toteutetussa selvityksessä pyrittiin tunnistamaan lisäksi tärkeimmät lähivuosien kehittämistoimenpiteet. Selvitystyö toteutettiin lokakuun 2013 ja huhtikuun 2014 välisenä aikana. Keskeisiä työmenetelmiä työssä ovat olleet aineisto- ja paikkatietoanalyysit sekä kuljetustoimintaa harjoittavien yritysten ja muiden sidosryhmien kuuleminen. Yrityksiltä ja näitä edustavilta etujärjestöiltä on selvitetty arvioita massa- ja mittamuutoksen vaikutuksista kuljetustoimintaan, kuljetus-reittien muutoksista sekä tietoa mahdollisista tunnistamatta jääneistä liikenteellisistä pullonkauloista. Eri toimialat ovat ottaneet uusien mittojen ja massojen mukaisia ajoneuvoja käyttöön eri tahdissa. Selvityksen perusteella etenkin metsäteollisuus, maanrakentaminen ja muut raskaita tavaraeriä liikuttavat toimialat ovat ottamassa laajasti käyttöön kuljetuskalustoa uusilla massoilla ja mitoilla. Näiden alojen oletettiin jo ennakolta hyötyvän asetusmuutoksesta. Suurempien ajoneuvojen käyttöönotto tulee vähentämään jonkin verran ajoneuvosuoritteen määrää. Asetuksen todelliset vaikutukset kuljetuksiin ja liikenteeseen todentuvat tulevina vuosina, kun uutta kuljetuskalustoa otetaan laajemmin käyttöön. Yritystenkin suunnitelmat kuljetusten muutoksista, kaluston käyttöönoton aikataulusta ja reiteistä ovat vielä monelta osin puutteellisia tai epävarmoja. Merkittävimmän esteen uusien massojen ja mittojen käyttöönotolle muodostavat painorajoitteiset ja alikulkukorkeudeltaan rajoittavat sillat. Siltojen kehittämistarpeet priorisoitiin työssä. Uudenmaan ELY-keskuksen toiminta-alueella kuljetuksia rajoittavat siltakohteet sijoittuvat pääsääntöisesti vähäliikenteiselle tieverkolle. Tällä hetkellä Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on 53 painorajoitettua siltaa ja 22 alikulkurajoitetta. Päätieverkon osalta ongelmakohteet saadaan jo lähiaikoina korjattua. Lisäksi verkon tiheydestä johtuen kuljetuksille löytyy yleensä jokin suhteellisen lyhyt ja kustannustehokas vaihtoehtoinen reitti. Uudenmaan ELY-keskuksen alueella tilanne on kohtalainen. Keskeisiä toimenpiteitä ovat rajoittavien siltojen parantaminen kehittämisinvestoinneilla, talvikunnossapidon kehittäminen, tiedostuskanavan kehittäminen sekä tieverkon ja siltojen kunnon tehostettu seuranta uusia teknologioita hyödyntäen.

Eurajoen - Luvian ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma

Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmassa esitellään Eurajoen – Luvian ranta-alueille maankäytön ja hoidon tavoitteet, joilla pyritään muun muassa ylläpitämään lajistollista monimuotoisuutta, alueen linnustollisia arvoja ja vahvistamaan alueella taantunutta pikku-apolloperhoskantaa. Lisäksi suunnitelman esittämillä toimilla edistetään alueen perinnemaisemien hoitoa, parannetaan lahtien vesien tilaa, parannetaan virkistyskäytön edellytyksiä, sekä palautetaan entistä avointa maisemaa. Kasvillisuudeltaan umpeutuva ja vesialueiltaan mataloituva rannikkoalue, sekä uhanalaisen perhosen umpeutuvat elinympäristöverkostot tarvitsevat pikaisia hoitotoimia, jotta esimerkiksi vesialueen rehevöityminen ja ranta-alueiden umpeenkasvu voitaisiin pysäyttää. Tavoitteena on, että suunnitelmassa esitetyt maankäyttö- ja hoitosuositukset innostaisivat palauttamaan avoimia, niitettyjä ja/tai laidunnettuja rantamaisemia. Etenkin Luvian lahtiketjusta löytyi runsaasti hienoja, hoitamisen arvoisia ruovikoituvia rantaniittyjä ja niihin liittyviä puustoisia reuna-alueita, joista olisi palautettavissa maisemallisestikin upeita hakamaita. Samalla mahdollinen jo umpeutuneiden entisten merenlahtien ruovikoiden hyödyntäminen toisi alueen luonnonhoitoon kustannustehokkuutta. Vesiruovikoiden vesileikkuu jokisuistoalueilla poistaisi ravinteita rehevistä ja matalista lahdista, sekä hidastaisi maankohoamisen ja jokisuiston sedimentoitumisen aiheuttamaa rantaviivan luontaista siirtymistä. Suunnittelualueen koko on 2800 hehtaaria, joista n. 540 hehtaarille esitetään maankäyttötavoitteita. Kunnostettavaksi soveltuvia rantaniittyjä on 246 ha. Näistä osa on jo hoidon piirissä, mutta niilläkin tarvitaan täydentäviä hoitotoimia, kuten ruovikon äestystä tai murskausta (yhteensä 6 ha). Avoimia rantaniittyjä täydentämään on ehdotettu luonnonhoitopeltoja n. 50 hehtaaria, sekä niiden lisäksi vesiensuojelullisia suojavyöhykkeitä perustettavaksi muutama hehtaari. Niitä täydentävät maatalouden yleissuunnitelmassa esitetyt suojavyöhyketarpeet etenkin Eurajoen ja Lapinjoen valuma-alueille. Lisäksi suunnittelualueelta kartoitettiin muita avoimia niittyjä 13 hehtaaria, sekä 164 hehtaaria puustoisia perinnemaisemia. Mahdollisia maalla kasvavan ruovikon hyödyntämiskohteita löytyi noin 100 hehtaaria, mutta pääosa näistäkin soveltuisi myös uudelleen kunnostettavaksi perinnemaisemiksi (rantaniityiksi ja niityiksi) joko niittämällä tai laiduntamalla. Niitto- tai laidunnushoitoa suositellaankin kaikkiaan n. 450 hehtaarille ranta-alueita. Tämä palauttaisi luontoarvoja ja maisemaa avoimuudessaan samalle tasolle, kuin se on ollut niitto- ja laiduntalouden ”kulta-ajalla” 1900-luvun alussa. Suunnitelmassa käsitellään laajimmat maankäyttö- ja hoitosuositusalueet tekstien ja karttojen kera. Suppeammat hoitoalueet löytyvät vain maankäyttö- ja hoitosuosituskartoilta. Koko alueen rantoja ja kaikkia saaria ei aika- ja resurssipulan vuoksi voitu kartoittaa, vaan pienimmistä saarista ja ruovikoista annetaan suunnitelmassa maankäytön ja hoidon yleisohjeet. Suunnitelmassa esitetyt ranta-alueiden maankäyttö- ja hoitosuositukset ovat maanomistajille vapaaehtoisia, eikä niiden noudattaminen ole sitovaa.

Runeberg, Johan Ludvig

J.L. Runeberg Johan Ludvig Runeberg f. 5.2.1804 i Jakobstad d. 6.5.1877 i Borgå Under flera decennier bidrog Johan Ludvig Runebergs diktning till att skapa det unga Finlands fosterländska patos. Runeberg påverkade också starkt den litterära smaken i hemlandet och fick som svenskspråkig författare stor uppskattning även i Sverige. Runeberg framträdde från 1830-talet framåt, både som diktare och som dominerande kulturpersonlighet i sin tids Finland. I sin produktion kombinerar han ofta en yttre realistisk stil och enkelhet med idealiserande skildring av Finland och det finska folket i nationell romantisk anda. Som författare till balladsamlingen Fänrik Ståls sägner (1848 ̶ 1860), om 1808 ̶ 1809 års krig, och den finländska nationalsången ”Vårt land” (1848) befäste han sin status som nationalskald. Runebergs dominerande ställning som litterär förebild och hans idealiserande skildring av t.ex. det finska folkets fattigdom och offervilja gav emellertid också upphov till kritik och litterära ”fadermord” i den senare finländska litteraturen, t.ex. i verk av författarna K.A. Tavaststjerna och Väinö Linna.

Tavaststjerna, Karl August

f. 13.5.1860 i S:t Michel, d. 30.3.1898 i Björneborg. K.A. Tavaststjerna är en av de tidigaste realistiska och moderna författarna i Finland, särskilt i den finlandssvenska litteraturen. I hans produktion, som tillkom under 1880- och 1890-talen, ifrågasätts konventionell idealism och nationalism mot bakgrund av en mörkare, mera desillusionerad skildring av den finländska verkligheten och av mänsklig falskhet. Återkommande ideal i hans verk är den fria tanken och ett kompromisslöst konstnärsliv och världsmedborgarskap, som kontrasteras mot tristessen i ett slutet och inskränkt Finland. Till hans mest betydande verk hör romanerna Barndomsvänner. Ett nutidsöde (1886) samt Hårda tider. Berättelse från Finlands sista nödår (1891), men i produktionen ingår även lyrik och dramatik. Tavaststjerna har också uppfattats som den första finlandssvenska författaren, dvs. en författare vars verk ger uttryck för känslan att som svenskspråkig i Finland tillhöra en minoritet.

Runeberg, Fredrika

f. 2.9.1807 i Jakobstad, d. 27.5.1879 i Helsingfors Fredrika Runeberg är den första kvinnliga författaren i Finland vars verk på ett kritiskt sätt behandlar kvinnorollens begräsningar samt kvinnans utsatta position i samhället och äktenskapet. Hennes författarskap utvecklar sig kring mitten av 1800-talet i skuggan av nationalskalden J.L. Runeberg, och hon var länge känd främst som hans plikttrogna och dugliga hustru. Fredrika Runeberg skrev på svenska och författarskapet resulterade i romaner och prosaskisser så som Teckningar och drömmar (1861). Hon var också en föregångare som författare till historiska romaner i Finland (t.ex. Fru Catharina Boije och hennes döttrar. En berättelse från stora ofredens tid, 1858). Hennes skrivande präglas av en anspråkslöshet anpassad till samtidens förväntningar på en kvinna. Fredrika Runebergs kvinnoideal har beskrivits som ’den frivilligt ödmjuka kvinnan’ (liksom i titeln till Åsa Stenwalls 1979 utgivna bok om författaren). Hennes författarskap har lyfts fram av senare generationer av kvinnomedvetna litteraturforskare och läsare, t.ex. inom den feministiska rörelsen på 1970-talet. Detta har också gett en mera komplex bild av hennes relation till kvinnosaken, och t.ex. presenterat möjligheten att läsa hennes verk som uttryck för ett undertryckt raseri. Samtidigt väcker även Fredrika Runebergs recept, husmoderliga kunskaper och trädgårdsskötsel intresse ännu idag.

Schildt, Runar

f. 26.10.1888 i Helsingfors, d. 29.9.1925 i Helsingfors. Runar Schildt är den mest framträdande gestalten i den så kallade dagdrivarlitteraturen som speglar spänningarna i sin tids Finland, ofta i skildringar av unga och rotlösa män av borgerlig bakgrund, deras dekadenta livsstil i den moderna storstaden och deras drömmar om sundhet och styrka. Schildts produktion tillkom under 1910- och 1920-talen. Han skrev även dramer men är känd framför allt som en av de främsta prosaisterna i den finlandssvenska litteraturen, och särskilt som psykologiskt och stilistiskt skicklig novellist. Till Schildts kändaste verk hör novellerna En sparv i tranedans (1915), Regnbågen (1916), Rönnbruden (1917), Hemkomsten (1919) och Häxskogen (1920). I dagdrivartraditionen utmärker sig Schildt för särskilt breda, insikts- och inlevelsefulla skildringar av svaga och utanförstående karaktärer. Hans verk talar fortfarande idag till läsare och har även filmatiserats.

Södergran, Edith

Edith Södergran
s. 4.4.1892 Pietarissa, Venäjällä k. 24.6.1923 Raivolassa
Myyttinen lyyrikko Edith Södergran on sekä suomenruotsalaisen että pohjoismaisen modernismin edelläkävijöitä. Södergran debytoi vuotena 1916, ja hänen tuotantoonsa vaikuttivat uudet eurooppalaiset kirjalliset ja aatteelliset virtaukset. Hänen lyriikassaan näkyy eri kausina mm. nietzscheläisyyden, ekspressionismin ja symbolismin vaikutus sekä ajatus ”Uudesta naisesta”. Toisaalta runoissa on romanttisen idealismin piirteitä ja kristillistä tematiikkaa. Södergranin aikana hänen runonsa edustivat radikaalia uudistumista. Hän kirjoitti vapaamuotoista runoutta, käytti voimakkaan assosiatiivista kuvakieltä ja rakensi runoihinsa voimakkaan ja itseriittoisen lyyrisen minän. Södergranin tunnetuimpiin runoihin kuuluvat ”Päivä viilenee” (”Dagen svalnar”, 1916), ”Vierge moderne” (1916) sekä ”Maa jota ei ole” (”Landet som icke är”, 1925). Hänen lyriikkaansa luetaan vielä tänäkin päivänä laajoissa piireissä. Runot vaikuttavat edelleen nykyrunoilijoihin ja herättävät kiinnostusta kirjallisuudentutkimuksessa myös kansainvälisesti.
f. 4.4.1892 i S:t Petersburg, Ryssland, d. 24.6.1923 i Raivola.
Den mytomspunna finlandssvenska lyrikern Edith Södergran hör till föregångarna inte bara i den finlandssvenska, men också den nordiska modernismen. Södergran debuterade år 1916 och var påverkad av litterära och idémässiga strömningar ute i Europa. I hennes lyrik syns vid olika tider influenser av bland annat nietzscheanism, expressionism, symbolism och tankar om den Nya kvinnan, men också romantisk idealism och kristendom. Hennes dikter var radikalt nyskapande i hennes samtid. Hon skrev fri vers, använde sig av ett starkt associativt bildspråk och skapade ett starkt och självtillräckligt lyriskt ”jag”. Till de mest kända dikterna av Södergran hör Dagen svalnar… (1916), Vierge moderne (1916) och Landet som icke är (1925). Hennes lyrik är fortfarande idag läst i vida kretsar och influerar samtida lyriker, samt väcker intresse även i internationell litteraturforskning.
Lisätietoa kirjailijasta / Mera information om författaren:
Kansallisbiografia
Biografiskt lexikon för Finland

Westermarck, Helena

f. 20.11.1857 i Helsingfors, d. 6.4.1938 i Helsingfors. Helena Westermarck var en kvinnomedveten finlandssvensk författare och skribent, även känd som bildkonstnär och förkämpe för kvinnans rättigheter. Westermarcks litterära produktion tillkom från 1890-talet och några decennier framåt. Realismen utgör ett ideal för produktionen som också karakteriseras av frihetstematik och ett samhällsengagerat perspektiv. Därtill utvecklar Westermarck ett allt mera konsekvent kvinnomedvetet perspektiv i sitt skrivande, exempelvis i romantrilogin Tecken och minnesskrift från adertonhundratalet (1900-1911). I de litterära texterna ställs livskraftiga och upproriska yrkeskvinnor emot mera traditionella och mindre framgångsrika kvinnogestalter. Av speciell betydelse i Westermarcks livsverk är hennes bidrag till den finländska kvinnohistorien, t.ex. biografier över betydelsefulla kvinnor så som författarna Fredrika Runeberg och Adelaïde Ehrnrooth, samt Finlands första kvinnliga läkare Rosina Heikel.

Franzén, Frans Mikael

Franz Michael Franzén f. 9.2.1772 i Uleåborg d. 14.8.1847 i Säbrå, Härnösand, Sverige Frans Michael Franzén är den första utpräglade förromantikern i den finländska litteraturen och har gått till historien även som begåvad akademiker, biskop och tidningsman.

Lybeck, Mikael

f. 18.3.1864 i Nykarleby, d. 11.10.1925 i Grankulla. Mikael Lybeck syns i litteraturhistorien främst som litterärt medveten och skicklig lyriker och prosaist, men skrev även dramatik. Lybeck var litterärt aktiv decennierna kring sekelskiftet 1900. Ett återkommande tema i hans produktion är den förfinade själens ensamhet och en tillbakahållen livslust. Också kritiken mot religiöst hyckleri är typisk för hans verk. Produktionen karakteriseras därtill av ett ironiskt betraktande utifrån, detaljskärpa, språklig noggrannhet, en allvarsam intellektuell och analytisk stil samt psykologisk insikt, men även skämtsamma drag. Till hans mest betydande verk hör romanerna Den starkare (1900), Tomas Indal (1911) och Breven till Cecilia (1920). Lybeck byggde med stor litterär ambition ställningen som sin tids främsta finlandssvenska författare och infriade därmed samtidens höga förväntningar på honom.

Choræus, Michael

f. 15.3.1774 i Vörå d. 3.6.1806 i Stockholm, Sverige Michael Choræus har gått till historien som sen upplysningstida finländsk diktare. Han publicerade sina litterära verk kring år 1800, vid sidan om sin akademiska och teologiska bana. I fråga om stil och tematik var han influerad av den samtida och likaså svenskspråkiga diktarkollegan Frans Michael Franzén. I sin samtid väckte Choræus uppseende med sin kvickhet och sitt intellekt, samt har setts som den mest begåvade finländska lyrikern i sin tid. I hans produktion ingår flytande verskonst som inte sällan tonsatts, däribland också psalmbearbetningar, samt även t.ex. tillfällesdikt och satir. Som exempel på hans dikter kan nämnas En tanke på min egen graf, Ehrensvärd. Skaldesång och Lilla Calle (utgivna i t.ex. tidningar under diktarens livstid och senare i Choræus samlade skaldestycken 1815). Biografiskt lexikon för Finland: ://www.blf.fi/artikel.php?id=2355 ”>http://www.blf.fi/artikel.php?id=2355

Erikoiskaupan asiakaslupaus ja arvoverkoston hallinta. Jälleenmyyjän näkökulma luomun kontekstissa

Tutkielmassa lähestytään suomalaista kaupan alaa sekä luomuruoan tarjonnan edellytyksiä itsenäisen erikoiskaupan näkökulmasta. Luomutuotannon erityispiirteet, keskittynyt kilpailuympäristö, luomun kysynnän haasteet sekä suurten päivittäistavarakaupan ketjujen vetovoima luovat erikoiskaupalle haastavan toimintaympäristön. Toimitusketjun ja asiakasrajapinnan välissä toimiva erikoiskauppa on verkostossaan näköalapaikalla sillä kysynnän muutokset ja toimijaverkoston hallinnan onnistuminen näkyvät kaupan toiminnassa nopeasti. Jälleenmyyjä on linkki loppuasiakkaan ja muiden sidosryhmien välillä, jotka pyrkivät asiakaslupauksen lunastamiseen (Lusch, Vargo ja O’Brien 2007, 13). Luomua tarjoavan erikoiskaupan on näin ollen hallittava eri sidosryhmien muodostamaa kokonaisuutta loppuasiakas huomioiden. Tätä kokonaisuutta kutsutaan tutkielmassa nimellä erikoiskaupan arvoverkosto. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten erikoiskauppa hallitsee arvoverkostoansa ja miten se näkee erikoiskaupan mahdollisuudet menestyä omaa asiakaslupaustaan toteuttaen. Jälleenmyyjiksi on valittu johtavien päivittäistavaraketjujen vaihtoehdoiksi nousseita erikoiskauppoja, joiden valikoimassa luomutuotteilla on tärkeä rooli. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus. Tutkimuskysymyksiin vastataan tutkielman teorian ja teoriarunkoon pohjautuvan puolistrukturoidun teemahaastattelun perusteella. Haastatteluihin osallistui yhteensä kolme eri erikoiskauppaa Turusta, Tampereelta ja Helsingistä sekä kaikkien erikoiskauppojen toimittajia. Yhteensä haastateltavia oli yhdeksän. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että erikoiskauppa ponnistelee verkostonsa hallinnan eteen luottamusta rakentavassa hengessä ja pyrkii vastuullisen toiminnan kautta tarjoamaan asiakkaalle, ideologiansa ja asiakaslupauksensa mukaisesti, puhdasta ja terveellistä luomuruokaa. Tapa toimia on osa asiakaslupausta. Erikoiskaupan kasvu ja sitä kautta tulevaisuus näyttäisivät kuitenkin riippuvan vahvasti vastuullisten kulutusvalintojen määrän lisääntymisestä sekä luomun aktiiviostajien ostokäyttäytymisestä. Verkoston tehostaminen, uusien asiakkaiden houkutteleminen ja vanhojen asiakkaiden säilyttäminen ovat erikoiskaupan haasteet.

Viktens inverkan på jaktflygplanet

Viktens inverkan på jaktflygplan har alltid varit av central betydelse både när det gäller de-sign och användning. I Finska Flygvapnet är flygviktens inverkan på jaktflygplanet något som blir alltmer aktuellt nu när lufttankning används i ökad takt. Lufttankning påverkar flyg-planets totala massa betydligt, vilket i sin tur påverkar flygplanets aerodynamiska egenskap-er. De teoretiska grunderna bakom dessa förändringar i flygvikten studeras i detta kandidat-arbete. Detta görs med huvudfrågeställningen: - Hur påverkar den förändrade flygvikten jakt-flygplanet? För att besvara denna fråga används kvalitativ undersökning som baseras på litteraturstudie. Facklitteraturen som används är främst inriktad på aerodynamik. Då vissa frågor inom aero-dynamik kan anses som omtvistade, är det viktigt med en stor mängd källor. I undersökning-en jämförs därför också påståenden från olika källor och för att säkerställa trovärdigheten hos centrala påståenden och slutsatser används flera källor från olika författare. I rapporten konstateras att förändringar i jaktflygplanets totala massa har inverkan på många olika egenskaper. En hög massa leder till framförallt ökad stallhastighet, ökat inducerat mot-stånd och ökad rörelse-energi. Detta märks i praktiken på många olika sätt, vilket undersöks noggrannare i rapporten. Sammanfattningsvis leder det till försämrad förmåga att manövrera mot andra jaktflygplan, genom försämrad förmåga att stiga, accelerera och flyga snabbt. Även marginalerna vid start och landning minskar, vilket har att göra med både stallhastig-heten och rörelse-energin. Dessa marginaler påverkar utöver stridsförmågan också flygsäker-heten. Den ökade mängden bränsle har dock fördelar, exempelvis den ökade räckvidden samt möjligheten att använda efterbrännkammare i större utsträckning. Det är förstås lockande att dra slutsatsen att ett lätt flygplan har övertag över ett dito tungt flygplan, vilket rent aerodynamiskt ofta är korrekt. Men när det gäller aerodynamikens in-verkan på stridsförmågan hos ett jaktflygplan är det viktigt att se till helheten. Jaktflygplan verkar i en komplex miljö där aerodynamiken bara är en faktor av många. Detta förminskar dock inte aerodynamikens betydelse, men det är bra att ha i åtanke. I detta arbete sker ingen djupare diskussion kring dessa förhållanden, istället har fokus lagts på att förstå och förklara de olika teoretiska aspekterna ur ett krigstekniskt/aerodynamiskt perspektiv.

Guide för lämpliga undersökningsmetoder av marina miljön havsplanering : Rapport framtagen inom SeaGIS-projekt

Merten aluesuunnittelu on keskeinen osa komission sinisen kasvun strategiaa ja EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa. Euroopan parla-mentti on hiljattain hyväksynyt merten aluesuunnittelua koskevan direktiivin, jonka tarkoituksena on auttaa EU-maita koordinoimaan paremmin merellä toteutettavia toimia ja varmistaa, että toimet ovat tehokkaita ja ekologisesti kestäviä. Rannikko- ja merialueilla samasta tilasta ja resursseista kilpailevat monenlaiset toimet: kalastusalueet, vesiviljelylaitokset ja merten suojelualueet, meri-infrastruktuurit kuten kaapelit, putket ja laivaväylät sekä öljy- ja kaasulaitokset ja tuulivoimalat. Uusi direktiivi auttaa välttämään näinkin erilaisten käyttötarkoitusten välisiä potentiaalisia ristiriitoja ja luomaan vakaan toimintaympäristön, joka houkuttelee sijoittajia ja edistää näin kestävää kasvua. Suunnittelulla myös vähennetään nykyistä ylisääntelyä ja hallinnollisia kiemuroita. Moni toimet edellyttävät lupaa tai lisenssiä jotta ne saisivat toimia merialueilla ja viranomaiset vaativat usein että hakija suorittaa ympä-ristövahinkoarvioinnin (YVA), joka viranomaiset arvioivat ennen lupaa myönnetään. Oppaan tarkoitus on helpottaa hakijan YVA läpivienti tai hankinta tarjoamalla yleiskatsausta menetelmistä meriympäristön tutkimiseen ja niiden sopivuutta eri tarkoituksiin.