Tilintarkastusevidenssin laadun määrittely

”Laatu korvaa määrän” on yleinen sanonta monessa eri yhteydessä, myös tilintarkastusevidenssin suhteen. Tähän sanontaan ei ole kehitetty yksiselitteistä määritelmää. Tilintarkastusevidenssi on mitä tahansa tietoa, jota tilintarkastaja käyttää päätelmiensä perustana ja siten evidenssi vaikuttaa tilintarkastuksen laatuun ja tehokkuuteen. Tilintarkastusalan tutkimuksessa tilintarkastusevidenssin laatua ei ole määritelty yksiselitteisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena on kehittää tilintarkastusevidenssin laadun viitekehystä, jonka avulla tilintarkastusalan toimijat voisivat asettaa tarkempia tavoitteita tilintarkastuksille. Tilintarkastajat sekä tilintarkastuksen asiakkaat hyötyvät tilintarkastusevidenssin laadun määrittelystä, koska tällöin tilintarkastuksia voidaan tehdä tehokkaammin. Tilintarkastuksen laatu muodostuu tilintarkastusevidenssin laadusta. Tässä tutkielmassa tilintarkastusevidenssin laadun viitekehys muodostetaan käsiteanalyyttisesti teoriaa ja aikaisempia tutkimuksia läpi käymällä. Niiden perusteella muodostetaan näkemys siitä mitä tarkoittaa tilintarkastusevidenssin laatu. Lisäksi tutkielmaa varten on tehty kaksi haastattelua, jotka tukevat käsiteanalyyttista osiota antamalla käytännön näkemyksen kerättyyn tietoon. Teorian pohjalta muodostetaan käsitystä tilintarkastusevidenssin laatuun liittyvistä käsitteistä, jotka ovat riippumattomuus, tilintarkastusevidenssin tarkoitukseen soveltuvuus, tilintarkastusriski, ammatillinen harkinta ja tavat kerätä tilintarkastusevidenssiä. Näillä kaikilla on keskeinen vaikutus laadun muodostumiselle, vaikka laatu onkin hyvin subjektiivinen käsite. Laatu muodostuu usein asiakkaan vaatimuksista ja niiden täyttymisestä. Tilintarkastusevidenssin laatu jakautuu relevanssiin ja luotettavuuteen. Jotta tilintarkastusevidenssiä voidaan kustannustehokkaasti kerätä, tulee tilintarkastusevidenssin relevanssiin ja luotettavuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Relevanssi viittaa tiedon hyödyllisyyteen ja luotettavuus siihen, että se vastaa todellisuutta. Tieto eri konteksteissa vaikuttaa vahvasti tiedon relevanssiin ja luotettavuuteen. Itse luotettavuus jakautuu lähteen luotettavuuteen ja tapoihin kerätä tilintarkastusevidenssiä. Näissä tärkeänä tekijänä on riippumattomuus tiedon tuottajasta ja tarvitsijasta. Tilintarkastusevidenssin relevanssi muodostuu valituista tilintarkastustoimenpiteistä. Näihin kaikkiin liittyy ammatillinen harkinta. Jotta tilintarkastusevidenssin laatu saataisiin määriteltyä yksiselitteisesti, tulisi pystyä määrittelemään hyvän ja huonon tilintarkastusevidenssin rajat. Muutoin tilintarkastusevidenssin laatua ei voida mitata.

Asiakassuhteen johtaminen ja kehityspotentiaalit arvoketjussa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä ymmärrettäväksi kvalitatiivisen tutkimus-menetelmää käyttäen tutkimuskohteena olevan case -yrityksen myynnin edustaji-en asiakassuhteen johtamisesta sekä sen hoitamisesta tapahtuvia toimia sekä niiden vaikutusta yrityksen arvoketjutoimintoihin ja prosesseihin sekä yrityksen asiakkaisiin. Tutkimuksella haluttiin löytää ne tekijät ja toimet, mitkä vaikuttavat prosessien toimimiseen sekä aiheuttavat suoraan tai välillisesti kustannuksia tai prosessihidasteita yritykselle. Lisäksi halutaan saada käsitys siitä osataanko nämä kohdat tällä hetkellä tiedostaa myynnin ja arvoketju toimesta. Tutkimuksen asiaa tarkastellaan case -yrityksen kolmen liiketoiminta-alueen kannalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu asiakassuhteen johtamisen, asia-kaspalvelun, asiakaspalvelun laadun sekä sisäisen asiakaspalvelun teorioiden ympärille. Lisäksi viitekehyksessä aihetta tarkastellaan kannattavuuden ja proses-sitehokkuuden näkökulmasta. Tutkimus empiirinen osuus toteutettiin puoli strukturoituina teemahaastatteluina valituille myynnin sekä arvoketjun edustajille. Tutkimusosiossa haluttiin saada selvyys sekä näkemys siihen, miten asiakassuhteen johtaminen tällä hetkellä tapahtuu case -yrityksessä sekä mitä tämä vaikuttaa yrityksen arvoketjun prosesseihin kun palveluprossien volyymimäärä on suuri. Tutkimustulokset vahvistavat sen, että yrityksen hyvällä ja sujuvalla yrityksen si-säisellä asiakaspalvelulla oli iso vaikutus yrityksen sisäisiin prosesseihin sekä asiakkaalle tuotettavaan asiakaspalvelun laatuun. Lisäksi toimiva ja sujuva sisäinen asiakaspalvelu vaikuttaa yritykseen myyntiin ja sitä kautta syntyvään tulokseen.

”Lojumaan tai kuolemaan Välimeren auringonpaisteeseen” –Kyproksen suomalaiset rauhanturvaajat sanomalehdistössä keväällä 1964

Tutkielmani aiheena on suomalaisten rauhanturvaajien kuvaus sanomalehdissä keväällä 1964. Vertailen neljän päivittäin ilmestyneen suomalaisen sanomalehden näkemyksiä rauhanturvaajista keskenään, jotta voin näin tunnistaa niiden välisiä eroja ja samankaltaisuuksia. Tutkittavat lehdet ovat Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Kansan Uutiset ja Ilkka. Tarkastelen sitä kuvaa, joka Yhdistyneiden Kansakuntien Kyproksen rauhanturvaoperaatioon lähteneistä rauhanturvaajista muodostui maalis- ja kesäkuun välisenä aikana keväällä 1964. Erityisesti huomioin mahdollista ristiriitaa siinä kuvasivatko lehdet rauhanturvaajien palvelusta Kyproksella palkallisena lomana vai osallistumisena sotaan. Keväällä 1964 Suomi päätti osallistua käynnistyvään YK:n Kyproksen rauhanturvaoperaatioon. Työni jäsentyy kevään tapahtumien kautta. Suomalaispataljoonan kokoaminen ja lähtö erottuu erillisenä kokonaisuutena, samoin toukokuussa 1964 tapahtunut suomalaisrauhanturvaajan väkivaltainen kuolema Kyproksella sekä lopuksi kesäkuussa 1964 julki tulleet rauhanturvaajien eroanomukset. Aihe hallitsi uutiskevättä ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä runsaasti. Lehtien välillä on selkeitä eroja niiden näkemyksissä rauhanturvaajista, mutta tarkasteluajanjakson aikana myös yksittäisten lehtien kuvaus muuttui. Suurin ero on Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa, joiden näkemys rauhanturvaajista muuttui kolmen kuukauden aikana täysin. Alussa lehdet kuvasivat innostuneesti pataljoonaa, joka katsottiin suomalaisen sotilasperinteen ylpeiksi jatkajiksi, mutta eroanomusten myötä lehdet ryhtyivät kritisoimaan pataljoonalaisia ”käpykaartilaisiksi”. Kansan Uutisten kuvausta hallitsi lävitse koko tarkasteluajanjakson lehden näkemys Kyproksen rauhanturvaajista osana sen vastustamaa Suomen ulkopoliittista suuntausta. Ilkka kuvasi vähiten Kyproksen pataljoonaa ja se kuvaus oli tutkimuksen lehdistä vähiten vakava.

Menneisyys, historia ja historiantutkimus historianopiskelijoiden silmin

Tässä tutkielmassa selvitettiin miten historia-aineiden yliopisto-opiskelijat kuvaavat omaa tieteenalaansa, sen pääkäsitteitä ja tutkimuksen tekemisen käytänteitä. Tutkimusta varten haastateltiin syksyllä 2011 yhteensä 23 Turun yliopiston historia-aineiden opiskelijaa, joista yksitoista oli aloittanut opintonsa joko syksyllä 2011 (kymmenen henkilöä) tai 2010 (yksi henkilö). Loput 12 osallistujaa olivat suorittamassa maisterintutkintoaan ja muun muassa laatineet hyväksytyn kandidaatintutkielman. Tutkielman ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat puhuivat ”menneisyydestä” ja ”historiasta” sekä eroteltiinko näitä käsitteitä toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia näkemyksiä ajan ja ”historian” suhteesta opiskelijoiden vastaukset heijastivat. Toisena päätavoitteena selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä historioitsijan työstä. Aihetta lähestyttiin kartoittamalla ensin opiskelijoiden määritelmiä historiankirjoitukselle ja lähteiden roolille historiantutkimuksessa. Tämän jälkeen tarkasteltiin sitä, kuka saa ja voi tehdä historiantutkimusta, ja mihin historiantutkimusta tarvitaan. Osalle vastaajista ”menneisyys” ja ”historia” näyttäytyivät synonyymeina, kun taas osalle ”historia” merkitsi vuorovaikutusta yksilön ja menneiden tapahtumien välillä. ”Historian” ja ajan suhdetta kuvattiin niin aikajanojen, mielikuvien kuin täysin abstraktienkin visuaalisten mielikuvien kautta. Vastaajat korostivat historiankirjoituksen konstruktiivista ja tulkinnallista luonnetta, mutta historiallinen ”tieto” saatettiin silti paikantaa alkuperäislähteisiin. Historiallisen tiedon luotettavuutta pohtiessa osa reflektoi tällaisen tiedon totuudellisuutta, mutta luotettavuuden lisäämiseksi saattoi riittää esimerkiksi alkuperäislähteiden suurempi määrä tai usean tutkijan samankaltainen näkemys. Temaattisen käsittelyn päätteeksi ja vastaajien kokonaisvaltaisemmaksi kuvaamiseksi vastaajat tyypiteltiin, jolloin opiskelijoiden joukosta erotettiin historian itseisarvoa, historian(tutkimuksen) merkitystä nykyhetken ymmärtämisessä, historioitsijan roolia, ja tieteenalan moninäkökulmaisuutta korostavat tyypit. Edellä esitellyt, huomattavasti toisistaan eriävät näkemykset ”historiasta” ja historiantutkimuksesta heijastunevat väistämättä myös yliopisto-opiskelijoiden opiskeluun. Tästä syystä tämän tutkielman perusteella esitetään, että opiskelijoiden tiedonkäsitysten näkyväksi tekeminen voi antaa työkaluja historia-aineiden yliopisto-opetuksen kehittämiseen ja historiantutkimukseen liittyvien taitojen oppijalähtöiseen opettamiseen.

Cool Cats Don’t Dig the Squares” - The New York Times ja beat-sukupolvi, opiskelijamellakat ja hipit vuosina 1952-1969

Beat-sukupolvi, opiskelijoiden poliittinen aktiivisuus ja hipit olivat tunnettuja ilmiöitä Yhdysvalloissa 1950- ja 1960-luvuilla. Ilmiöillä oli paljon yhteistä ja ne vaikuttivat toisiinsa merkittävästi. Tätä yhteyttä ei aina tuoda esiin. Tämä tutkielma tuo esiin sen, miten The New York Times kirjoitti ilmiöistä. Tutkimus kertoo myös, miten The New York Times yhdistää ilmiöt keskenään. Sen lisäksi tulee esiin The New York Timesin näkemys ilmiöiden taustoista suhteessa nuorisokulttuuriin. Tutkimuksen kohteena on The New York Timesin lehtiartikkeleita vuosilta 1952-1969. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: Miten The New York Times suhtautui beat-sukupolveen ja nuorisokulttuurin muutokseen? Miten The New York Times suhtautui yliopisto-opiskelijoihin ja heidän suhteeseensa nuorisokulttuurin muutokseen sekä miten The New York Times näkee hippien muuttavan yhteiskuntaa? Ensimmäistä pääkysymystä tarkastelen kahden alakysymyksen kautta: Miten beat-sukupolven synty esitetään The New York Timesissa, ja toisaalta millaisen kuvan The New York Times antaa beat-sukupolven vaikutuksesta nuorisoon? Toista pääkysymystä käsittelen kysymällä: Miten The New York Times näki nuorten poliittisen vaikuttavuuden nousun ja miten lehti suhtautui ajanjakson yliopistomellakoihin?. Kolmannessa luvussa tarkastelen pääkysymystä kysymällä: Keitä hipit olivat, ja olivatko hipit poliittisesti aktiivisia vai ei? Tutkimuksesta selviää, että The New York Times pyrkii kuvaamaan ilmiöitä mahdollisimman objektiivisesti. Lehti antaa ilmiöitä kuvatessa asioihin hyvin perehtyneiden henkilöiden esittää ilmiö. Sen jälkeen lehti antaa lukijoiden ja muiden asiantuntijoiden kommentoida. The New York Times näkee näiden ilmiöiden yhteyden ja se tulee voimakkaasti esille laajoissa artikkeleissa. Lyhyemmissä uutisissa yhteyttä ei aina näe, ja terminologia on yleistävämpi, tekstin eri tarkoitusperän takia. Kaiken kaikkiaan The New York Times tuo esiin mahdollisimman vähän moralisoivaa kuvaa ilmiöistä ja tuo esiin niiden keskinäisiä suhteita. Tuloksista näkee, että The New York Times on arvoiltaan vapaamielinen lehti, joka uutisoi, näiden aiheiden perusteella, kattavasti koko Yhdysvaltoja koskevista tapahtumista.

Eriyttämisen eväät. Seikkailujen aapisen (Otava 2015) tarjoamat materiaalit ensimmäisen luokan opetuksen eriyttämiseen

Alkuopetuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset lukemaan ja kirjoittamaan. Ensimmäisellä luokalla olevien oppilaiden lukivalmiudet ja -taidot saattavat vaihdella suuresti ja saman luokan sisällä voi olla hyvinkin suuria tasoeroja. Heikompitaitoisten ohella luokissa opiskelee lahjakkaita oppilaita ja opettajan tulee tarjota kaikille sopivan tasoisia haasteita. Tämän vuoksi opettaja tarvitsee sekä alas- että ylöspäin eriyttävää materiaalia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia eriyttäviä materiaaleja Otavan Seikkailujen aapinen (2015) tarjoaa ensimmäisen luokan opettajille alas- ja ylöspäin eriyttämiseen ja miten opettajat niitä käyttävät äidinkielen tunneillaan. Myös oppilaat saivat kertoa näkemyksenä aapisestaan. Lisäksi haluttiin selvittää opettajien näkemys ensimmäisten luokkien oppilaiden tasoeroista lukitaidoissa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään lukemisen ja kirjoittamisen taitoja, lukivaikeuksia, lahjakkaita oppilaita sekä oppimateriaaleja ja Perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 perusteita. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä laadullisesti kokonaisvaltaista tietoa tutkittavasta asiasta. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin kahta tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin ensin observoimalla ensimmäisten luokkien äidinkielen tunteja ja tämän jälkeen haastattelemalla kyseisten luokkien opettajia sekä koulujen erityisopettajia teemahaastattelun avulla. Oppilaiden ääni tulee esiin ryhmähaastatteluissa, joissa he saivat kertoa näkemyksensä aapisestaan. Kerättyä aineistoa analysoidessa haastateltavien kokemukset pyrittiin tuomaan esiin mahdollisimman aitoina sekä muodostamaan niistä laaja kokonaiskuva. Tutkimustulokset osoittavat, että Seikkailujen aapinen tarjoaa ensimmäisen luokan opettajalle monipuolista materiaalia alas- ja ylöspäin eriyttämiseen. Opettajien näkemysten mukaan tasoerot ensimmäisten luokkien oppilaiden lukitaidoissa ovat merkittäviä ja tarve eriyttää opetusta on suuri. Opettajat eriyttävät opetustaan monin eri tavoin aapisen avulla, kirjallisissa tehtävissä sekä läksyissä. Lahjakkaiden oppilaiden todettiin kuitenkin jäävän usein liian vähälle huomiolle ja eriyttäminen koettiin kokonaisuudessaan haastavaksi.

Kriittisyysluokittelu varaosavarastojen hallinnan tehostamisen keinona

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on teollisuusyrityksen varaosavarastojen hallinnan tehostamisen keinojen löytäminen prosessin ja osien saatavuuden kriittisyydet huomioon ottaen. Prosessi- ja saatavuuskriittisyyttä käytetään luokittelukeinoina, jotta tuotantoprosessin sujuva läpimeno saadaan huomioitua varastojenhallinnassa. Tavoitteena onkin optimoida varaosavarastoja siten, että tehtaan tuotantovarmuus pystytään kuitenkin takaamaan. Työssä tutkitaan, mitkä tekijät johtavat siihen, että varaosista tulee kriittisiä. Kriittisyyttä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta, joita pidettiin tärkeänä tehtaan tasaisen tuotannon takaamiseksi. Näiden näkökulmien pohjalta luodaan nelikenttämalli, jonka avulla varaosat luokitellaan ja luokittelua laajennetaan kirjallisuudesta löydettyjä analyysimalleja apuna käyttäen. Tarkoituksena on parantaa varaosien hallintaa ja tehostaa varaosavarastoja. Työssä esitelläänkin erilaisia varaosien varastointitapoja entistä tehokkaamman varastonhallinnan saavuttamiseksi. Varaosilla on suuri merkitys koko yrityksen toimintaan. Silti niiden hallintaan on kiinnitetty kirjallisuudessa varsin vähän huomiota ja tehdyt tutkimukset ovat yksipuolisia. Työssä onkin tutkittu varaosien luokittelua useasta eri näkökulmasta ja näin saatu monipuolinen sekä kattava näkemys varaosavarastojen tehostamiskeinoista. Tärkeimpänä tuloksena havaittiin kriittisyysluokittelun ja analyysien yhdistämisen edut varaosavarastojen optimoinnissa.

Suorituskyvyn analysointijärjestelmä teknologiateollisuuden pk-yritykselle

Monesti yritysjohtajan on vaikea hahmottaa, mitä kaikkia ulottuvuuksia ja menetelmiä suorituskyvyn analysointiin liittyy. Pelkkään talouteen keskittyvä johtaminen edustaa hyvin kapeaa näkökulmaa yrityksen toiminnasta ja voi lopulta johtaa yrityksen vääriin valintoihin ja hyvin kohtalokkaisiin virhearviointeihin. Suorituskyvyn mittaamisella ja analysoimisella saadaan kokonaisvaltainen näkemys yrityksen toiminnasta ja sen tilasta. Yrityksen suorituskykyä pystytään tarkastelemaan hyvin monella tavalla ja erilaisista näkökulmista. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää millainen suorituskyvyn analysointijärjestelmä soveltuu teknologiateollisuuden pk-yritykselle. Alatavoitteena on tutkia millaiset mittaus- ja johtamistarpeet ovat toimialalle tyypillisiä (1) sekä miten toiminnanohjausjärjestelmä ja suori-tuskyvyn mittaristo voidaan integroida toisiinsa (2). Case-yritykselle rakennetaan suorituskyvyn mittaristo ja verrataan sitä toiminnanohjausjärjestelmään sekä selvitetään mittariston tarpeellisuutta Case-yritykselle. Teknologiateollisuuden pk-yrityksille ei voida suoraan määrittää sopivaa suorituskyvyn ana-lysointijärjestelmää. BSC osoittautui kuitenkin parhaimmaksi valinnaksi. BSC pakottaa pk-yrityksiä huomioimaan useampi suorituskyvyn osa-alue. BSC ei myöskään tarvitse montaa mittaria kuvaamaan suorituskyvyn osa-alueita. Tutkimuksessa selvisi hyvin paljon suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Projektiluonteisuuden vuoksi case-yrityksen projektiseurantaa kehitettiin ja rakennettiin BSC-pohjainen suorituskyvyn analysointijärjestelmä.

Animal Experience in Kant’s Philosophy

The role of animals in the philosophy of mind is primarily to help understand the human mind by serving as practical examples of cognition that differs from ours either in kind or in degree. Kant regarded animals as beings that only have the faculty of sensibility. By examining what Kant writes about animal experience we gain knowledge concerning the role of sensibility in experience, free from the influence of understanding and reason. I look at Kant’s view of animals in the historical context of alternative views presented by Descartes’ and Hume’s views. Kant’s view can be seen as a counterargument against Descartes’ doctrine of animal machines according to which animals do not have minds and they do not think. I suggest that while it can be argued that some kind of elementary experience could be possible in the physiological level, this only makes sense when it is possible to become conscious of the unconscious sensation, and this requires a mind. A further option is to claim that there is only a difference in degree between human and animal cognitive capacities. This is Hume’s view. I argue that even though Kant’s and Hume’s view on the cognitive capacities of animals seems to depart from each other to a considerable extent, the differences between them diminish when the focus is on the experience these capacities enable. I also briefly discuss the relation of the metaphysics of animal minds to animal ethics.

”Draamalla vai ilman” – Opettajien käsityksiä ja kokemuksia draamakasvatuksesta peruskoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää draamakasvatusta opiskelleiden ja sitä työssään käyttävien opettajien käsityksiä draamakasvatuksen sisällöistä ja tavoitteista sekä heidän kokemuksiaan draamallisten menetelmien käytöstä. Tutkimus pyrkii myös selvittämään opettajien käsityksiä draamakasvatuksen asemasta ja haasteista koulussa. Tutkimuksen taustalla on draamakasvatuksen oman opetussuunnitelman ja oppiaineen aseman puuttuminen sekä draaman painottaminen uudessa opetussuunnitelmassa. Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kuutta draamaa opetuksessaan käyttävää opettajaa kevään 2014 ja kevään 2015 välisenä aikana. Tutkittavat ovat draamakasvatusta opiskelleita ylä- ja alakoulun opettajia. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opettajat nimesivät draamakasvatuksen keskeisiksi sisällöiksi ja tavoitteiksi sosiaaliset taidot sekä itsestä oppimisen. Draamallisten menetelmien käytössä korostuivat draamalle ominaiset työtavat sekä opettajien näkemys draamakasvatuksesta kokonaisvaltaisena pedagogiikkana. Draaman eduksi opettajat katsoivat erityisen ilmapiirin ja haasteiksi nousi joukko sekä koulun sisäisiä ja ulkoisia haasteita että vaatimuksia opettajalle ja oppilaalle. Draamakasvatuksesta muodostuu kokonaisvaltainen tapa kasvattaa ja opettaa tulevaisuuden vaatimia taitoja.

Aineettoman omaisuuden kassavirtaperusteinen arvonmääritys siirtohinnoittelussa

Konsernin sisäinen siirtohinnoittelu perustuu verotuksessa markkinaehtoperiaatteeseen, jonka mukaan konsernin sisäisissä transaktioissa tulee käyttää hintoja, joita vastaavissa olosuhteissa käytettäisiin riippumattomien yhtiöiden välillä. Aineettoman omaisuuden kassavirtaperusteisen arvonmäärityksen suurin ongelma on laskelmiin sisältyvä suuri epävarmuus. Laskelmat ovat aina subjektiivinen näkemys tietystä tilanteesta, joka saattaa mahdollistaa tarkoituksenmukaista hinnoittelua ja lisätä verosuunnittelumahdollisuuksia. Tämän tutkielman tarkoitus oli tutkia miten aineettoman omaisuuden markkinaehtoinen hinta käytännössä määritetään kassavirtaperusteista arvonmääritystä hyödyntäen. Tutkielmassa käytiin läpi arvonmäärityslaskelmissa tarvittavat keskeiset komponentit aineettoman omaisuuden erityispiirteet huomioiden. Lisäksi tarkoitus oli tutkia miten ostajalle ja myyjälle transaktion seurauksena syntyvät verohyödyt ja –kustannukset tulisi huomioida markkinaehtoisen kauppahinnan määrittämisessä. Tutkimuksen keskeisenä aineistona oli neljä teemahaastattelua. Lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiä ja kirjallisuutta. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea suurten konsulttitoimistojen edustajaa ja yhtä Verohallinnon asiantuntijaa. Aiheesta ei valinnut täydellistä yksimielisyyttä ja joidenkin aiheiden kohdalla näkökulmaerot haastateltavien välillä olivat huomattavan suuria. Laskentakorkokannan määrittämisen osalta yleinen mielipide oli, että hienovaraiset analyysit, joissa koko yhtiön tase pilkotaan osiin, jonka jälkeen määritetään yksilöllinen tuotto-odotus aineettomalle omaisuudelle, on ainakin teoriassa erittäin käyttökelpoinen menetelmä. Menetelmä on kuitenkin raskas toteuttaa, koska se vaatii luotettavuuden turvaamiseksi erittäin paljon taustadataa. Verotuskäytännössä onkin vakiintunut tapa, että aineettoman omaisuuden arvonmäärityksessä laskentakorkokanta tarkastetaan yhtiön oman pääoman tuottovaatimusta vasten. Oman pääoman tuottovaatimukseen voidaan tehdä lisäksi riskikorjauksia aineettoman omaisuuden erityispiirteiden huomioimiseksi. Jäännösarvon käyttämiseen arvostuslaskelmissa Verohallinnon edustaja suhtautui myöntyväisemmin kuin konsultit. Konsulttien mielestä jäännösarvoa tulisi hyödyntää vain erittäin harvoin, käytännössä vain erittäin vakiintuneiden brändien arvoa määritettäessä. Verohallinnon edustajan mielestä jäännösarvoa tulisi hyödyntää silloin, kun erän todellista taloudellista pitoaikaa ei voida luotettavasti määrittää. Verohyötyjen ja –kustannusten huomioimiseen siirtohinnoittelussa ei ole vakiintuneita käytäntöjä. Näyttää kuitenkin siltä, että myyjän verokustannuksen huomioiminen kauppahintaa määritettäessä on muodostumassa yleiseksi käytännöksi. OECD:n siirtohinnoittelua koskevat ohjeistukset uudistuvat jatkuvasti ja on toivottavaa, että tulevaisuudessa menetelmät ja toimintatavat vakiintuvat siten, että yhtiöt välttyvät raskailta ja kalliilta oikeusprosesseilta ja verot maksetaan jo lähtökohtaisesti oikeisiin valtioihin oikean määräisinä

Sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatu ja sisältö erikoissairaanhoidossa

Fysioterapian kirjaamissuositus ohjeistaa kirjaamaan yhtenevästi muiden terveydenhuollon ammattiryhmien kanssa. Kirjaamisen tulisi noudattaa fysioterapiaprosessin vaiheita sisältäen potilaan hoidon kannalta oleelliset tiedot potilaan oman näkemyksen huomioiden. Liikunnallinen sydänkuntoutus sisältää potilaan voinnin mukaisia liike- ja lihaskuntoharjoitteita, hengitysharjoituksia sekä terveellisten elämäntapojen ohjausta. Tämän laadullisen retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua fysioterapiapalveluprosessin toteutumisen näkökulmasta erikoissairaanhoidon kontekstissa. Tarkoituksena oli myös kuvata sitä, mitä kirjausten perusteella sydänpotilaan fysioterapia sisältää sairaalavaiheen sydänkuntoutuksessa ja miten potilaan oma näkemys huomioidaan kirjaamisessa. Aineisto kerättiin 2004–2009 sydänpotilaiden sähköisestä potilasrekisteristä. Hoitojaksoista n=450 sisälsi valintakriteerit: 1) potilaalla mikä tahansa sydändiagnoosi ensisijaisena ja 2) hoitojakso sisälsi vähintään yhden fysioterapialehden. Satunnaisotannalla tehty otos n=150 hoitojaksoa analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen sisällönanalyysin sekä kvantifioinnin avulla. Hoitojaksoista neljä oli päällekkäisiä, joten lopulliseksi otoskooksi muodostui n=146 hoitojaksoa, jotka sisälsivät yhteensä n=285 fysioterapialehteä. Fysioterapiaprosessin kaikki vaiheet oli havaittavissa 23%:ssa hoitojaksoista. Vaiheiden toteutuminen kirjaamisessa vaihteli 47% ja 95%:n välillä. Fysioterapiaprosessi alkoi lähes aina lääkärin lähetteellä. Heikoiten oli kirjattu potilaan tulovaiheen tietoja. Fysioterapian toteutus oli kirjattu 88%:iin hoitojaksoista ja sydänpotilaan fysioterapia sisälsi kirjausten perusteella eniten kävelyharjoituksia (62%), apuvälinearvioita tai -mainintoja (61%) ja hengitys- tai yskimisharjoituksia (42%). Liikunta- ja elämäntapaohjaus oli kirjattu 19%:iin hoitojaksoista. Fysioterapian hyödyn arviointi oli havaittavissa noin puolessa hoitojaksoista. Potilaan oma näkemys oli kirjattu 43%:ssa hoitojaksoista, jotka liittyivät useimmin terveyteen liittyvään elämänlaatuun esimerkiksi liikunnan harrastamiseen ja sairauden oireisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fysioterapian kirjaamisen laatu vaihteli suuresti ja vain harva kirjaus noudatti kirjaamisen suositusta. Tulokset osoittivat myös, että kirjausten perusteella liikunnallinen sydänkuntoutus erikoissairaanhoidossa sisältää pääsääntöisesti kävely-, hengitys- ja yskimisharjoituksia, mutta vain harvoin liikuntaan ja elämäntapoihin liittyvää neuvontaa. Lisäksi kirjaamisen perusteella potilaan näkemyksiä huomioidaan vähän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua tulee kehittää ja potilaan huomioimista tulisi lisätä kirjaamisessa.

Yhteistyön ongelmat kahden oppilaitoksen välillä – Case: Kotka Maritime Centre

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden oppilaitoksen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston merenkulkualan koulutusten, välisiä yhteistyöongelmia. Tutkimus rajattiin koskemaan täydennyskoulutus- ja simulaattorikeskusyhteistyön ongelmia. Yhteistyössä oli todettu olevan ongelmia, ja tutkimuksella selvitettiin ongelmat ja luotiin toimenpide-ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduin haastatteluin, johon haastateltiin yhteensä 22 henkilöä molemmista oppilaitoksista. Tutkimuksen runko luotiin teoreettisen viitekehyksen mukaisesti organisaatioiden välisen yhteistyön elementeistä. Haastattelujen analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen perusteella löydettiin useita ongelmia yhteistyössä. Kolme keskeisintä ongelmaa olivat henkilösuhteissa esiintynyt luottamuspula ja henkilökemiat, johtamisen puute sekä roolien ja työtehtävien epäselvyys. Työtä ongelmien korjaamiseksi tulee olemaan, mutta ne ovat ratkaistavissa luomalla tarkemmat suuntaviivat yhteistyölle ja lisäämällä vuorovaikutusta kokoontumisten avulla. Molemmilla oppilaitoksilla oli tulevaisuuteen tähtäävä näkemys yhteistyön lisäämisestä ja kehittämisestä.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Uudenmaan ELY-keskuksen liikennestrategia 2025 : Elinkeinoelämälle edellytyksiä ja asukkaille sujuvaa arkea

Uudenmaan ELY-keskuksen liikennestrategiaan on koottu näkemys toiminnan pitkän aikavälin tavoitteista ja linjauksista noin kymmenen vuoden aikajänteellä. Alueellisen liikennepolitiikan pitkän aikavälin suunnittelua tehdään maakunnallisissa ja seudullisissa liikennejärjestelmäsuunnitelmissa, joiden laadinnassa ELY-keskus on tiiviisti mukana. Alueelliset suunnitelmat yhdessä valtakunnallisten liikennestrategioiden kanssa muodostavat ELY-keskuksen tienpidolle ja sen ohjelmoinnille sekä joukkoliikenteen järjestämiselle merkittävän strategisen perustan. Valtakunnalliset liikennepoliittiset painotukset, kuten käyttäjien tarpeista ja yhteiskunnan odotuksista lähtevä palvelutasolähtöinen suunnittelu, nostavat uusia painotuksia esiin myös tienpidon näkökulmasta. Liikenne nähdään kokonaisvaltaisena palveluna. gitalisaatio muuttaa liikennejärjestelmää ja samalla sekä asettaa ELY-keskuksen toiminnalle uusia vaatimuksia että tuo siihen uusia mahdollisuuksia.