Animal Experience in Kant’s Philosophy

The role of animals in the philosophy of mind is primarily to help understand the human mind by serving as practical examples of cognition that differs from ours either in kind or in degree. Kant regarded animals as beings that only have the faculty of sensibility. By examining what Kant writes about animal experience we gain knowledge concerning the role of sensibility in experience, free from the influence of understanding and reason. I look at Kant’s view of animals in the historical context of alternative views presented by Descartes’ and Hume’s views. Kant’s view can be seen as a counterargument against Descartes’ doctrine of animal machines according to which animals do not have minds and they do not think. I suggest that while it can be argued that some kind of elementary experience could be possible in the physiological level, this only makes sense when it is possible to become conscious of the unconscious sensation, and this requires a mind. A further option is to claim that there is only a difference in degree between human and animal cognitive capacities. This is Hume’s view. I argue that even though Kant’s and Hume’s view on the cognitive capacities of animals seems to depart from each other to a considerable extent, the differences between them diminish when the focus is on the experience these capacities enable. I also briefly discuss the relation of the metaphysics of animal minds to animal ethics.

Eläinten rooli mielenfilosofiassa on ensisijaisesti auttaa ymmärtämään ihmismieltä toimimalla esimerkkeinä kognitiosta joka eroaa omastamme asteeltaan tai laadultaan. Kant piti eläimiä olentoina, joilla on vain aistimellisuuden kyky. Tutkimalla, mitä Kant kirjoittaa eläinten kokemuksesta, saadaan tietoa ymmärryksen ja järjen vaikutuksesta vapaan aistimellisuuden roolista kokemuksessa. Tarkastelen Kantin näkemystä myös suhteessa sitä historiallisesti lähellä oleviin Descartesin ja Humen vaihtoehtoisiin tapoihin lähestyä eläinten kokemusta. Kantin eläinkäsitys voidaan nähdä vasta-argumenttina Descartesin eläinkoneopille, jonka mukaan eläimillä ei ole mieltä eivätkä ne ajattele. Vaikka on ajateltavissa, että jonkinlainen alkeellinen kokemus olisi mahdollista fysiologisella tasolla, tällainen kokemus tulee merkityksellisesti vasta kun siitä on mahdollista tulla tietoiseksi, ja tähän vaaditaan mieli. Toisaalta voidaan esittää, että eläinten ja ihmisen kognitiiviset kyvyt eroavat vain asteeltaan. Tämä on Humen näkemys. Väitän että vaikka Humen ja Kantin käsitykset eläinten kognitiivisista kyvyistä eroavat toisistaan merkittävästi, niiden väliset erot kapenevat kun tarkastellaan heidän käsityksiään eläinten mahdollisesta kokemuksesta. Pohdin myös lyhyesti eläinmielten metafysiikan suhdetta eläinetiikkaan