Turbiinin tiivistehöyryn lämmöntalteenotto

Tässä kandidaatintyössä tutkitaan Fortum Power and Heat Oy:n Joensuun voimalaitoksen tiivistehöyryn lämmöntalteenoton tehostamisvaihtoehtoja. Tiivistehöyryä syntyy pääasiassa höyryturbiinin labyrinttitiivisteiden läpi virtaavana höyrynä, joka lasketaan turbiinista poistuvaksi lämpöenergiaksi. Tiivistehöyryn kiertoprosesseja on olemassa useita erilaisia, mutta tässä työssä keskitytään erityisesti Joensuun voimalaitoksen tiivistehöyryn kiertoprosessiin ja sen tehostamiseen. Joensuun voimalaitos on tyypiltään vastapainehöyryvoimalaitos, joka on varustettu turbiinin lauhdutusosalla. Työssä esitellään voimalaitoksen tiivistehöyryjärjestelmän nykytilanne sekä eri mahdollisuuksia hyödyntää tiivistehöyryn sisältämä lämpöenergia tehokkaammin ja näin tehostaa voimalaitoksen energiantuotantoa ja -käyttöä. Työssä keskitytään tarkastelemaan ainoastaan tiivistehöyryn lämmöntalteenoton tehostamista, muut energia-analyysin sisältämät kohteet on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Energia on olennainen osa nykyistä yhteiskuntaa. Pyrittäessä yhä kustannustehokkaampaan liiketoimintaan, nousee energiatehokkuus usein mielenkiinnon kohteeksi. Nykyisessä tilanteessa Joensuun voimalaitoksen vastapaineajon aikana tiivistehöyryn sisältämä lämpöenergia hukataan pääasiassa lähellä virtaavaan Pielisjokeen. Tarvittavat putkistot tiivistehöyryn lämmöntalteenottamiseksi kaukolämpökiertoon on olemassa, mutta systeemistä ei ole saatu toimivaa. Talvella suurimman kaukolämpökuorman aikana tiivistehöyrystä saatava ylimääräinen lämpöteho vähentäisi biokattilan tehontarvetta ja näin syntyisi konkreettisia säästöjä. Tutkimuksen tärkein tavoite on tutkia voidaanko tiivistehöyryn lämmöntalteenottoa tehostaa, ja jos voidaan, niin mitkä ovat vaihtoehdot, mahdolliset riskit ja investointikustannukset. Vaihtoehtoja kartoitettiin työssä sekä nykyisin olemassa olevan laitteiston pohjalta, kuin myös uusien vaihtoehtojen pohjalta.

Riskienhallinnan strategiat ja menetelmät pk-yrityksissä

Kirjallisuustyönä toteutettu kandidaatintyö käsittelee riskienhallinnan strategioita ja menetelmiä keskittyen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmaan. Termien ja määritelmien jälkeen esitellään laskennallisia tapoja arvioida riskejä ja esitellään tärkeimmät pk-yrityksen kohtaamat riskilajit. Riskilajien pääluokat ovat strategiset riskit, operatiiviset riskit, taloudelliset riskit ja vahinkoriskit. Strategista riskienhallintaa käsittelevä osuus määrittelee riskienhallinnan tyypilliset tavoitteet ja roolin, riskienhallinnan perusstrategiat, ja esittelee Enterprise Risk Management (ERM) –konseptin ja ehdotuksen riskienhallintaprosessin viitekehykseksi, jota voidaan käyttää systematisoimaan riskienhallintatoimintaa yrityksessä. Lisäksi käsitellään lyhyesti strategiatyön ja riskienhallinnan yhteyttä ja yrityksen elinkaaren eri vaiheissa riskienhallinnan näkökulmasta huomioon otettavia asioita. Lopussa esitellään riskientunnistamisen ja -arvioinnin menetelmiä ja käytännön toimenpiteitä, joilla riskejä voidaan poistaa, pienentää, tai siirtää.

Lyhyesti

Afrikka puheenaiheena ; Terveys ja arjen riskit ; Kansallinen biopankkiverkosto : Psykoterapeuttikoulutus yliopistoihin : Luonnontieteen kokoelmat digitaalisiksi ; Researchgate ; Tieteen päivät Jyväskylässä.

Mikkelin Pursialan pohjavesialueen haitta-aineet

Mikkelin talousvedestä kahden kolmasosan tullessa Pursialan pohjavesialueelta on alueen suojeleminen tärkeää. Pohjaveden laatua uhkaavat etenkin alueella sattuneet pohjavedenpilaantumistapaukset. Merkittävimmät pohjaveden pilaantumistapaukset ovat VAPO Oy:n sahan aiheuttama pohjaveden pilaantuminen kloorifenoleilla (CP) ja VR:n ratapölkkykyllästämön aiheuttama pohjaveden pilaantuminen kreosoottiöljyllä sekä Rinnekadun Nesteen aiheuttama pohjaveden pilaantuminen MTBE:llä. Alueella on tehty tutkimuksia ja kunnostuksia pilaantumiin liittyen, mutta näiden tuloksia ei ole aikaisemmin koottu yhteen. Tämän työn tavoitteena oli koota tulokset samaan aineistoon. Työssä keskityttiin kloorifenolien leviämisen tarkasteluun sen Pursialan pohjavedenottamolle muodostaman suurimman uhan vuoksi. Kallioperätietojen, maanpintatietojen ja näytetietojen pohjalta laadittiin myös pienoismalli CP-pilaantuman leviämisen kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Työn tavoitteena oli lisäksi tehdä riskitarkastelua CP-pilaantumaan liittyen ja etsiä keinoja hallita havaittuja riskejä. Riskinhallintaan liittyen työssä tutkittiin kloorifenoleilla pilaantuneen alueen maaperä- ja kalliotietoja sekä pohjaveden laatutietoja. Pursialan pohjavedessä on runsaasti rautaa ja mangaania sekä aggressiivista hiilihappoa. Pohjaveden pH on alueella noin 6,5, lämpötila noin 7,5 ºC ja happipitoisuus noin 0,7 mg/l. Pursialan kaupunginalueen kallioperässä on havaittavissa VAPO Oy:n sahalta vedenottamolle etenevä kalliopainanne, jota pitkin CP etenee. Alueen kallioperä on kiillegneissiä, jossa on pohjois–etelä-suuntaista rakoilua. Maaperätuloksien perusteella on havaittavissa vettä hyvin johtavien maakerrosten jatkuminen koko vedenottamon ja sahan välisen matkan, mikä tarkoittaa, että CP-pitoisella pohjavedellä voi olla aiemmin oletettua nopeampikin yhteys sahalta vedenottamolle. Suurin CP-pitoisuus noin 100 000 µg/l on mitattu KY-5-altaan kohdalle asennetun M14-pohjavesiputken pohjasta. Talousvesiasetuksen raja-arvo CP:lle on 10 µg/l. Sahan ja vedenottamon puolivälissä on havaittu yli 10 000 µg/l meneviä CP-pitoisuuksia. Suurin vedenottamon kaivoista (kaivo 10) mitattu pitoisuus on 149 µg/l. Jakotukilta raakavedestä otetuissa näytteissä tai talousvedessä ei ole kuitenkaan havaittu talousvesiasetuksen ylittäviä CP-pitoisuuksia. Pienoismallin perusteella CP sijaitsee sahan alueella lähellä kallionpintaa ja hajaantuu koko pohjavesipatjaan vedenottamolle päin mentäessä. CP-mittaustuloksissa on havaittavissa pulssimaisuutta. Tämä johtuu todennäköisesti Saimaan pinnan vaihtelun seurauksena muuttuvasta rantaimeytyneen pohjaveden määrästä. Saimaan pinnan nousu näyttäisi tuloksien perusteella nostavan CP-pitoisuuksia saha-alueella ja laskevan lähellä vedenottamoa. Pohjaveden pintatietojen perusteella tehdyn tarkastelun mukaan pohjavesi voi kulkeutua sahalta vedenottamolle parhaimmillaan noin vuodessa. Työssä arvioitiin KY-5–liuoksen vuosittaiseksi käyttömääräksi noin 648–970 m3. Allassakkaa arvioitiin syntyneen yhteensä noin 10–31 m3. Pohjaveteen arvioitiin joutuneen toiminnan aikana yhteensä noin 3 000–4 000 kg CP:tä. Kloorifenolit esiintyvät pohjavedessä lähes täysin kloorifenolaatteina. Kloorifenolien hajoaminen ja muuntuminen pohjavedessä on epätodennäköistä. Käsitteellisen mallin mukaan kloorifenolipilaantuman suurimmat riskit aiheutuvat kloorifenolien mahdollisuudesta pilata Pursialan vedenottamon talousvesi. Tällä hetkellä riskejä hallitaan kloorifenolien leviämisen tarkkailulla, sahan ja vedenottamon puolivälissä sijaitsevalla koepumppauksella sekä varautumalla aktiivihiilijauheen syöttöön talousvesiprosessiin. Koepumppauksen avulla on saatu ylös tällä hetkellä noin 69 kg kloorifenoleita. Tutkimuksen perusteella suositeltavimmat riskinhallintatoimet tulevaisuudessa ovat sahalla sijaitseva kunnostuspumppaus, sahan ja vedenottamon väliin sijoittuva suojapumppaus- ja vesiverhoyhdistelmä sekä sahan rannan kautta tapahtuvan rantaimeytymisen estäminen.

Information exchange and disruption risk in multimodal maritime supply chains

Supply chains are becoming increasingly dependent on information ex-change in today’s world, and any disruption can cause severe repercus-sions to the flow of materials in the chain. The speed, accuracy and amount of information are key factors. The aim in this thesis is to address a gap in the research by focusing on information exchange and the risks related to it in a multimodal wood supply chain operating between the Baltic States and Finland. The study involved interviewing people engaged in logistics management in the supply chain in question. The main risk the interviewees identified arose from the sea logistics system, which held a lot of different kinds of information. The threat of breakdown in the Internet connection was also found to hinder the operations significantly. A vulnerability analysis was carried out in order to identify the main actors and channels of infor-mation flow in the supply chain. The analysis revealed that the most important and therefore most vulnerable information-exchange channels were those linking the terminal superintendent, the operative managers and the mill managers. The study gives a holistic picture of the investigated supply chain. Information-exchange-related risks varied greatly. One of the most frequently mentioned was the risk of information inaccuracy, which was usually due to the fact that those in charge of the various functions did not fully understand the consequences for the entire chain.

Toimintojen ulkoistaminen: Case Teknologiateollisuus ry:n neuvotteluinfrastruktuuri ja -palvelut

Kandidaatintyö käsittelee neuvottelupalvelujen ja –infrastruktuurin ulkoistamista. Tarkastelukohteena toimii Teknologiateollisuus ry. Kyseessä on tyypillinen tapaustutkimus. Työssä käytetään laadullisia tutkimusmenetelmiä. Toimintojen ja palvelujen ulkoistaminen on lisääntynyt viime aikoina globalisaation, ydinosaamiseen keskittymisen ja kustannussäästöjen tavoittelemisen myötä. Ulkoistaminen voi tarkoittaa pääasiallisesti organisaation osan tai osatoiminnon sekä rutiininomaisten tehtävien siirtämistä ulkopuoliselle palveluntarjoajalle tai hankkimista ulkopuoliselta palveluntarjoajalta tai projektin tai prosessin vastuun delegointia. Ulkoistamisprosessista on esitetty myös monenlaisia malleja. Ulkoistamistyyppejä on kolme. Ulkoistamisen haitat ja riskit sekä yleisellä tasolla että Teknologiateollisuus ry:n neuvotteluinfrastruktuuria ja –palveluita ulkoistettaessa käsitellään kandidaatintyössä. Tässä työssä esitellään myös Embleton & Wright:n menestyksekkään ulkoistamisen tekijöiden malli. Mallissa menestyksekkään ulkoistamisen tekijät jaetaan kolmeen luokkaan: strategiseen analyysiin nojaaviin tekijöihin, suhteen hallintaan liittyviin tekijöihin ja toimittajien valintaan liittyviin tekijöihin.

Venäjän viisumivapaus : uhka Euroopan unionin rajaturvallisuudelle?

Euroopan unionin ja Venäjän välinen viisumivapaus on toteutuessaan yksi lähitulevaisuuden merkittävimmistä haasteista Euroopan unionin rajaturvallisuudelle. Vapaan liikkuvuuden tavoittelussa Schengenin sopimuksella avatut sisärajat Euroopan keskiöön ovat lisänneet jäsenvaltioiden kansallisen raja-turvallisuuden kollektiivista merkitystä. Välimeren ja Kreikan tilanne laittoman maahantulon ongel-missa on ollut omiaan vahventamaan Euroopan unionin yhteisten rajaturvallisuushaasteiden tunnista-mista. Euroopan unionin rajaturvallisuuden kannalta viisumivapauteen varautuminen tarkoittaa sekä kunkin jäsenvaltion kansallisten toimintojen tiedostamista ja omatoimista kehittämistä että Euroopan unionin koko keinovalikoiman käyttöä aina yhteisölainsäädännöstä virastojen toimintoihin. Ennen varautumisen käytännön toimia on kuitenkin selvitettävä, minkälaisiin uhkiin toimenpiteillä varaudutaan. Tutkimuksessa on selvitetty Euroopan unionin ja Venäjän välisen viisumivapauden uhkaa Euroopan unionin rajaturvallisuudelle. Tutkimus on luonteeltaan tulevaisuudentutkimus. Menetelminä on käytetty skenaariomenetelmää, Delfoi-tutkimusta ja haastatteluja. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan, joissa yhdistävänä tekijänä on rajaturvallisuus. Teoriaosassa selvitetään rajaturvallisuuden perusteet Euroopan unionissa sekä viisumivapauden taustatekijät liittämällä ne tutkimuksessa teoriana käytettyyn liberalismiin. Toisessa osassa luodaan teoriaosan perusteella useita mahdollisia tulevaisuudentiloja, joista empiirisen aineiston perusteella muodostetaan todennäköisin tulevaisuus. Valittua tulevaisuutta täydennetään asiantuntija-arvioilla sekä haastatteluilla. Kolmannessa osassa tehdään johtopäätökset rajaturvallisuuteen kohdistuvasta uhasta arvioimalla tulevaisuutta poliittiseen järjestelmään sekä Euroopan unionin nelitasoiseen rajaturvallisuusmalliin. Kolmannen osan lopussa arvioidaan rajaturvallisuuden keskeisten toimijoiden vaikutusmahdollisuudet rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Raskaan raketinheitinjärjestelmän tykistöohjusten käyttö operatiiviseen tulenkäyttöön Persianlahden sodissa

Suomeen on hankittu raskas raketinheitinjärjestelmä vuonna 2006. Vuosina 2012 - 2015 tehtävällä ammunnanhallintajärjestelmän päivittämisellä hankitaan kyky syvään asevaikutukseen aina 300 kilometrin etäisyydelle saakka. Tämän jälkeen ajankohtaiseksi tulevat ampumatarvikehankinnat. Tykistöohjukset ovat tällä hetkellä ainoa järjestelmä raskaalle raketinheittimelle, millä saavutetaan 300 km kantama. Tässä tutkimuksessa on tutkittu tykistöohjusten käytettävyyttä operatiiviseen tulenkäyttöön ja kaukovaikuttamiseen Persianlahden sotien kokemusten perusteella. Tutkimus on toteutettu laadullisena, hermeneuttista lähestymistapaa noudattavana tutkimuksena, jossa molemmat Persianlahden sodat on erotettu omiksi tapauksikseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty julkisten asiakirjojen analyysiä ja tulkitsevaa käsiteanalyysiä. Tiedonhankinnassa on pyritty holistiseen ja näkemysperäiseen tiedon tuottamiseen. Tutkijan esiymmärryksen pohjalta on luotu induktiivisen päättelyn keinoin hypoteesi, jonka pitävyyttä on testattu hermeneuttisella dialogilla. Tutkimuksessa on määritettyjen tutkimuskysymysten kautta vastattu keskeiseen tutkimusongelmaan, jossa on selvitetty tykistöohjusten käytettävyyttä operatiiviseen tulenkäyttöön. Painopiste analyysissä on ollut yksittäisten tykistöohjustehtävien arvioinnissa kokonaisoperaation kannalta sekä havaittujen heikkouksien ja vahvuuksien analysoinnissa. Tutkimus on osittanut tarpeen useille jatkotutkimusaiheille. Tykistöohjukset tulivat ensimmäiseen Persianlahden sotaan suoraan koeammunnoista. Toimivilla joukoilla ei ollut kokemusta asejärjestelmästä, sen tehosta eikä käyttöperiaatteista ennen sodan alkua. Tämä aiheutti monia hankaluuksia tykistöohjusten käytössä. Yhteistyö eri puolustushaarojen välillä ei toiminut odotetulla tavalla, vaan maavoimat pitivät tykistöohjuksen käytön tiukasti itsellään. Tulenkäytön väliraja aiheutti ongelmia tykistöohjusten käytössä, koska niiden kantama ulottui pitkälle välirajan taakse. Tulenkäytön välirajan takana oleva alue on ollut perinteisesti ilmavoimien vastuulla ja maavoimien aseiden ulottuvuus tämän rajan taakse asetti haasteita. Vaikeuksista huolimatta ensimmäisessä sodassa ammuttiin kaikkiaan 32 tykistöohjusta. Toteutetut tykistöohjustehtävät onnistuivat erittäin hyvin. Asejärjestelmä oli varmatoiminen. Sillä oli jokasään toimintakyky ja sillä saavutettiin haluttu vaikutus maalissa. Sodan kokemusten perusteella tykistöohjuksia tilattiin lisää ja niiden kehitystyötä päätettiin jatkaa. Yhdysvaltojen operatiivisen tulenkäytön ja maalittamisen konseptia alettiin laajamittaisesti kehittää sotakokemusten perusteella. Toiseen Persianlahden sotaan lähdettäessä lähtökohdat olivat jo erilaiset tykistöohjusten käytölle. Ohjuksia oli käytettävissä moninkertainen määrä. Niiden kantamaa ja osumatarkkuutta oli parannettu ja uusia ohjusversioita kehitettiin edelleen. Maalittamisesta ja operatiivista tulenkäytöstä oli julkaistu uudet ohjesäännöt. Yhteisoperaatioiden tulenkäytöstä oli uusitut doktriinit ja niitä oli harjoiteltu ennen sotaa yhteistoiminnassa eri puolustushaarojen kanssa. Toisessa Persianlahden sodassa ammuttiin kaikkiaan 414 tykistöohjusta tukien kaikkien puolustushaarojen tulenkäyttöä. Suurimmat ongelmat ilmatilan varaamisessa oli ratkaistu. Puolustushaarat eivät enää pitäneet omista suorituskyvyistään niin tiukasti kiinni vaan tässä sodassa ne nivoutuivat osaksi yhteistä tulenkäyttöä. Suurimmaksi tykistöohjusten vahvuudeksi nousi jokasään toimintakyky, nopea vasteaika tulitehtäviin ja pienet riskit tulenkäytössä vahvan ilmapuolustuksen suojaamiin kohteisiin. Ilmatilan varaamisen prosessi nopeutui toisessa Persianlahden sodassa, mutta se oli vielä liian hidas aikasensitiivisten tulitehtävien toteuttamiseksi. Molempien sotien aikana pääosa tykistöohjustehtävistä toteutettiin osana ilmapuolustuksen lamauttamistehtäviä. Tykistöohjuksin tuhottiin myös arvokkaita maaleja sekä toteutettiin vastatykistötehtäviä. Tykistöohjukset osoittautuivat luotettaviksi ja kustannustehokkaiksi aseiksi, joilla oli erityinen vaikutus molempien operaatioiden onnistumiselle. Sotakokemusten perusteella tykistöohjusten käyttö vaatii harjoittelua ja puolustushaarojen välistä yhteistyötä. Ilman selkeitä ohjeita, oppaita ja ohjesääntöä niiden käyttö on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tykistöohjusten hyvä käytettävyys korostuu huonolla säällä. Ilma-alukset eivät kykene operoimaan ja vaikutettamaan vahvan ilmapuolustuksen sisällä oleviin maaleihin. Tykistöohjuksia ei voida ohjata lennon aikana, vaan ne hakeutuvat koordinaattien perusteella maaliin. Tämä asettaa haasteita tulenjohdolle. Ohjuksen osumatarkkuus riippuu maalin paikannuksen tarkkuudesta. Tästä ominaisuudesta johtuen tykistöohjus ei sovellu liikkuvan maalin ammuntaan. Nämä heikkoudet huomioon ottaen tykistöohjus on kuitenkin kustannustehokas ja hyvä ase. Tutkimuksen perusteella tykistöohjus soveltuu hyvin operatiiviseen tulenkäyttöön ja kaukovaikuttamiseen. Sen suurimmat ongelmat eivät ole johtuneet aseesta tai asejärjestelmästä vaan käyttäjistä ja käyttöperiaatteista tai niiden puuttumisesta.

Venäjän viisumivapauden vaikutus Euroopan unionin rajaturvallisuuteen

Euroopan unionin ja Venäjän välinen viisumivapaus on toteutuessaan yksi lähitulevaisuuden merkittävimmistä haasteista Euroopan unionin rajaturvallisuudelle. Euroopan unionin rajaturvallisuuden kannalta viisumivapauteen varautuminen tarkoittaa sekä kunkin jäsenvaltion kansallisten toimintojen selvittämistä ja omatoimista kehittämistä että Euroopan unionin koko keinovalikoiman käyttöä aina yhteisölainsäädännöstä virastojen toimintoihin. Tutkimuksessa on selvitetty Euroopan unionin ja Venäjän välisen viisumivapauden vaikutus Euroopan unionin ja Suomen rajaturvallisuuteen. Tutkimus on luonteeltaan tulevaisuudentutkimus. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan, joissa yhdistävänä tekijänä on rajaturvallisuus. Teoriaosassa selvitetään rajaturvallisuuden perusteet Euroopan unionissa ja Suomessa sekä viisumivapauden taustatekijät. Toisessa osassa luodaan teoriaosan perusteella neljä mahdollista tulevaisuutta, joista yksi arvioidaan todennäköisimmäksi tulevaisuudeksi. Kolmannessa osassa tehdään johtopäätökset todennäköisimmän skenaarion vaikutuksesta nelitasoiseen rajaturvallisuusmalliin sekä esitetään rajaturvallisuutta ylläpitävät toimet. Tutkimusongelmana on: ”Miten Euroopan unionin ja Venäjän välinen viisumivapaus vaikuttaa Euroopan unionin rajaturvallisuuteen?” Tutkimuskysymykset ovat: - Mitkä ovat rajaturvallisuuden järjestelyt Euroopan unionissa? - Minkälaisiin kehitysvaihtoehtoihin Euroopan unionin ja Venäjän välinen viisumivapaus voi johtaa Euroopan unionin rajaturvallisuuden kannalta? - Miten rajaturvallisuutta voidaan kehittää Euroopan unionin ja Venäjän välisen viisumivapauden kannalta?

Aktiivisuus jalkaväkikomppanian puolustuksessa ja viivytyksessä

Aktiivisuus on yksi taktiikan ja sotataidon perusperiaatteista. Tutkimuksessa selvitetään aktiivisuuden esiintymistä ja tavoitteita komppanian puolustus- ja viivytystaistelussa. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivistä sisällönanalyysiä. Päätutkimuskysymyksenä on, miten aktiivisuutta voidaan lisätä jalkaväkikomppanian puolustus- ja viivytystaisteluun? Apututkimuskysymykset ovat: 1. Mitä on aktiivisuus jalkaväkikomppanian puolustus- ja viivytystaistelussa ja miten se ilmenee? 2. Mitä aktiivisella toiminnalla voidaan saavuttaa? 3. Mitä riskejä aktiivinen toiminta tuo tehtävän onnistumiseen? Aktiivisuus ei siis ole luettelo erilaisia keinoja, joita käyttämällä voitaisiin sanoa puolustuksen tai viivytyksen olevan aktiivista. Aktiivisuuden muodostaa toiminnan päämäärä tai tavoite. Aktiivisia keinoja taas ovat kaikki sellaiset keinot joita hyödynnetään halutun päämäärän saavuttamiseksi. Aktiivisten keinojen tulee täydentää puolustuksen ja viivytyksen perustana olevaa ryhmitystä ja edistää tehtävän täyttämistä, ei vaarantaa sitä. Pahimmillaan aktiivisuuden tavoittelu johtaa taisteluvoiman hajoamiseen laajalle alueelle pieniksi hyökkääviksi, ylläkköjä tekeviksi ja tiedusteleviksi ryhmiksi. Parhaimmillaan aktiivisuus on puolustuksen ja viivytyksen perusryhmitystä tukevaa ja helpottavaa toimintaa. Aktiivisuuden suurimmat riskit sisältyvät hyökkäyksellisiin keinoihin.

Kamppailu arktisesta alueesta : arktisen alueen merkitys kriittisen geopolitiikan näkökannalta

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arktisen alueen erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen tiedonintressi noudattaa strategian tutkimuksen näkökantaa, jossa tutkija on kiinnostunut arktisen alueen saamista valtioon, asevoimiin, luonnonvaroihin ja politiikkaan liittyvistä merkityksistä. Tutkimusta ohjaava tutkimusongelma on: Millaisia merkityksiä arktinen alue saa viimeaikaisen uutisoinnin perusteella?

Välitystoimintaa harjoittavan yhtiön liiketoimintamallit puolivalmisteiden tuontiin Venäjältä

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on kuvata mahdolliset liiketoimintamallit tuontitoimintaa harjoittavissa yrityksissä Venäjältä Suomeen ja laajemmin Euroopan Unioniin. Lisäksi tavoitteena on selvittää, mitkä ovat välitysliiketoiminnan menestystekijät ja riskit Venäjän tuonnissa. Arvioimme myös Venäjän WTO- jäsenyyden vaikutusta tälläiseen liiketoimintaan. Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Venäjän suuret luonnonvarat ja niitä jalostavan teollisuuden tuottamat puolivalmisteet ovat kiinnostava raaka-ainelähde Suomen ja Euroopan Unionin sisämarkkinoiden yrityksille. Puolivalmisteiden välitystoimintaa Venäjältä Suomeen on harjoitettu vuosikymmeniä. Pyrimme mallintamaan välitystoiminnan menestykseen ja riskeihin liittyviä tekijöitä työn tilaajalle, Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:lle.

Rajaturvallisuusriski käsitteenä

Toiminnan tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi on tärkeää, että Rajavartiolaitos tunnistaa rajaturvallisuuteen kohdistuvat uhkat ja pystyy määrittämään niiden todennäköisyyden sekä vaikuttavuuden. Toisin sanoen Rajavartiolaitoksen on kyettävä hallitsemaan rajaturvallisuusriskejä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten rajaturvallisuutta määrittävä normisto määrittelee rajaturvallisuuteen kohdistuvat uhkat sekä sitä, miten rajaturvallisuusriski voidaan määritellä käsitteenä ja miten rajaturvallisuusriskin määrittely hyödyntää rajaturvallisuuden ylläpitoa. Rajaturvallisuusriskin käsiteanalyysi tehdään Wilsonin kahdeksanportaisen analyysimallin avulla. Analyysin neljä ensimmäistä vaihetta määrittelevät rajaturvallisuusriskin teoreettisia sidoksia ja käsitteen ominaispiirteitä. Neljä viimeistä vaihetta painottuvat puolestaan rajaturvallisuusriskin empiiriseen merkitykseen. Rajaturvallisuusriskiä tarkastellaan rajaturvallisuuden ylläpidon näkökulmasta. Rajaturvallisuuteen kohdistuvat uhkat määritellään sisäasiainministeriön ja Rajavartiolaitoksen toimintaa ohjaavien normien kautta. Riskienhallinnan ja turvallisuuden tutkimuksessa on nähtävissä kaksi suuntausta siinä, miten riskien analysoinnin mahdollisuuksiin suhtaudutaan. Toisaalla ilmiöiden mekaaninen käsittely ja matemaattinen mallintaminen tuntuisi olevan mahdollista myös vaikeiden sosiologisten ilmiöiden osalta. Toinen ääripää näyttäisi uskovan riskien analysoinnin olevan jokseenkin turhaa, koska kukaan ei koskaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tämän tutkielman tuloksena voidaan hyvän käytännön todeta olevan näiden ääripäiden välillä. Riskianalyysi on kiinteä osa päätöksentekoa, toiminnan kohdentamista, resurssien allokointia ja tuloksellisuuden raportointia. Analyytikon on kuitenkin pystyttävä esittämään tekemänsä analyysituotteen rajoitukset tuotteen käyttäjälle. Toimintaympäristön kompleksisuus on tunnustettava myös rajaturvallisuusriskin osalta. Rajaturvallisuusriskiä ei voida määritellä kattavasti siten, että määritelmä itsessään käsittäisi kaikki rajaturvallisuuteen kohdistuvat riskit. Rajaturvallisuusriskin käytettävyys terminä muodostuu rajaturvallisuuden määrittelemisen kautta. Rajaturvallisuus määritellään tässä tutkielmassa tilaksi, jossa suvereenin valtion alueellista koskemattomuutta ei loukata. Rajojen ylitys tapahtuu säännösten mukaisesti ja määrättyjen rajanylityspaikkojen kautta. Rajat ylittävästä rikollisuudesta tai muusta rajoihin ja niiden lähialueisiin liittyvästä toiminnasta ei aiheudu vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle eikä kansanterveydelle. Tämän määritelmän pohjalta rajaturvallisuusriski määritellään käsitteenä rajaturvallisuuteen kohdistuvaksi uhkaksi, jonka todennäköisyys ja vaikuttavuus voidaan määritellä.

Yhdysvaltain ja Venäjän kehitteillä olevien viidennen sukupolven hävittäjien kehittämisaikataulu

Suomen F-18 Hornet -hävittäjät on määrä korvata uusilla hävittäjillä 2020-luvun puolivälin jälkeen. Suomi on osoittanut mielenkiintoa kehitteillä olevaan viidennen sukupolven F-35 Lightning II :een, joka on kiinnostuksen kohteena ympäri maailman. Myös Venäjän kehittelemä T-50 on maailmanlaajuisen mielenkiinnon kohteena. Tässä tutkimuksessa vertailtiin neljännen sukupolven hävittäjien kehittämisaikatauluja F- 35:n ja T-50:n kehittämisaikatauluihin. Vertailun perusteella laadittiin arvio F-35:n ja T- 50:n kehittämisaikataulujen tilasta sekä molempien alustavan operatiivisen käytettävyyden (Initial Operating Capability, IOC) saavuttamisajankohdasta. Tutkimuksen pääkysymys oli: Mikä on Yhdysvaltain ja Venäjän kehitteillä olevien viidennen sukupolven hävittäjien tilanne suhteessa edellisen sukupolven hävittäjien kehittämisaikajanaan? Tutkimus on kirjallisuustutkimukseen perustuva deskriptiivinen tulevaisuudentutkimus. Tutkimuksessa havaittiin, että neljännen sukupolven hävittäjien kehittäminen kesti noin 7½ vuodesta 26½ vuoteen. Neljännen sukupolven hävittäjien kehittämisen keskiarvoon nähden F-35A ja F-35C ovat kahdeksan vuotta, F-35B noin kuusi vuotta ja T-50 viisi vuotta jäljessä. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että F-35A ja F-35C saavuttavat IOC:n aikaisintaan vuonna 2018, F-35B vuonna 2016 ja T-50 vuonna 2019, mutta todennäköisesti vasta vuonna 2020.

Empiirinen analyysi tilitoimiston liikeriskeistä ja niiden hallinnasta

Tämän tutkimuksen aiheena ovat tilitoimiston liikeriskit ja niiden hallinta. Tilitoimistot ovat merkittävässä asemassa tuottaessaan asiakasyrityksistään taloudellista tietoa paitsi yritykselle itselleen myös sen sidosryhmille sekä yhteiskunnalle. Tilitoimiston toimintaa ja samalla riskienhallintaa ohjaa erityisesti hyvä tilitoimistotapa, jonka noudattaminen auttaa ylläpitämään ammatillista arvostusta. Tilitoimiston liikeriskit voidaan jakaa henkilöstöriskeiksi, sopimus- ja vastuuriskeiksi sekä tietoriskeiksi, joihin kuuluvat myös väärinkäytösriskit. Sopimus- ja vastuuriskejä hallitaan kirjallisin toimeksiantosopimuksin vakiosopimusehtoja käyttämällä sekä vastuuvakuutuksin. Tietoriskien hallinnassa apuna ovat salas-sapitosopimukset, tietoturvatoimet ja ohjeet. Väärinkäytösriskejä hallitaan parhaiten ennaltaehkäisemällä. Henkilöstö on tilitoimistojen suurin resurssi, mutta samalla myös suurin riskitekijä. Henkilöstö on myös avainasemassa tilitoimistojen riskienhallinnan toteuttamisessa. Suurimpia henkilöstöön kohdistuvia riskejä ovat avainhenkilöihin, työhyvinvointiin, jaksamiseen, motivaatioon sekä työvoiman saatavuuteen kohdistuvat riskit. Näitä kaikkia pystytään hallitsemaan toimivalla henkilöstöhallinnolla ja varahenkilöjärjestelmillä. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin satunnaisesti valittuihin eteläsuomalaisiin tilitoimistoihin suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tilitoimistojen tieto-, sopimus- ja vastuuriskien hallinta on hyvällä tasolla, mutta että henkilöstöriskien hallinnassa on jonkin verran parantamisen varaa. Tutkimus vahvistaa myös, että pk-sektorilla toimivien tilitoimistojen kannattaa käyttää kokonaisvaltaista riskienhallintaa liikeriskiensä hallitsemiseen ja toiminnan laadun turvaamiseen.