Medicines information sources and services for consumers : A special focus on the Internet and people with depression

The range of consumer health and medicines information sources has diversified along with the increased use of the Internet. This has led to a drive to develop medicines information services and to better incorporate the Internet and e-mail into routine practice in health care and in community pharmacies. To support the development of such services more information is needed about the use of online information by consumers, particularly of those who may be the most likely to use and to benefit from the new sources and modes of medicines communication. This study explored the role and utilization of the Internet-based medicines information and information services in the context of a wider network of information sources accessible to the public in Finland. The overall aim was to gather information to develop better and more accessible sources of information for consumers and services to better meet the needs of consumers. Special focus was on the needs and information behavior among people with depression and using antidepressant medicines. This study applied both qualitative and quantitative methods. Consumer medicines information needs and sources were identified by analyzing the utilization of the University Pharmacy operated national drug information call center (Study I) and surveying Finnish adults (n=2348) use of the different medicines information sources (Study II). The utilization of the Internet as a source of antidepressant information among people with depression was explored by focus group discussions among people with depression and with current or past use of the antidepressant(s) (n=29, Studies III & IV). Pharmacy response to the needs of consumers in term of providing e-mail counseling was assessed by conducting a virtual pseudo customer study among the Finnish community pharmacies (n=161, Study V). Physicians and pharmacists were the primary sources of medicines information. People with mental disorders were more frequent users of telephone- and Internet-based medicines information sources and patient information leaflets than people without mental disorders. These sources were used to complement rather than replace information provided face-to-face by health professionals. People with depression used the Internet to seek facts about antidepressants, to share experiences with peers, and for the curiosity. They described that the access to online drug information was empowering. Some people reported lacking the skills necessary to assess the quality of online information. E-mail medication counseling services provided by community pharmacies were rare and varied in quality. Study results suggest that rather than discouraging the use of the Internet, health professionals should direct patients to use accurate and reliable sources of online medicines information. Health care providers, including community pharmacies should also seek to develop new ways of communicating information about medicines with consumers. This study determined that people with depression and using antidepressants need services enabling interactive communication not only with health care professionals, but also with peers. Further research should be focused on developing medicines information service facilitating communication among different patient and consumer groups.

'Someone to welcome you home' : Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi

This study Someone to Welcome you home: Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi , looks into the change in the cosmological ideology of the Sukuma-Nyamwezi of Tanzania and into the consequences of this change as expressed through cultural practices connected to female infertility. This analysis is based on 15 months of fieldwork in Isaka, in the Shinyanga area. In this area the birth rate is high and at the same time infertility is a problem for individual women. The attitudes connected to fertility and the attempts to control fertility provide a window onto social and cultural changes in the area. Even though the practices connected to fertility seem to be individualized the problem of individual women - the discourse surrounding fertility is concerned with higher cosmological levels. The traditional cosmology emphasized the centrality of the chief as the source of well-being. He was responsible for rain and the fertility of the land and, thus, for the well-being of the whole society. The holistic cosmology was hierarchical and the ritual practices connected to chiefship which dealt with the whole of the society were recursively applied at the lower levels of hierarchy, in the relationships between individuals. As on consequence of changes in the political system, the chiefship was legally abolished in the early years of Independence. However, the holistic ideology, which was the basis of the chiefship, did not disappear and instead acquired new forms. It is argued that in African societies the common efflorence of diviner-healers and witchcraft can be a consequence of the change in the relationship between the social reality and the cosmological ideology. In the Africanist research the increase in the numbers of diviner-healers and witchcraft is usually seen as a consequence of individualism and modernization. In this research, however, it is seen as an altered form of holism, as a consequence of which the hierarchical relations between women and men have changed. Because of this, the present-day practices connected to reproduction pay special attention to the control of women s sexuality.

Community Pharmacies and the Needs of Mobile EU Citizens - A study on Finns living in Spain

Migration within the European Union (EU) has increased since the Union was established. Community pharmacies provide open access to health care services and can be the first, most frequently used or even the only contact with a nation s health care system among mobile community residents. In some of the mass-migration areas in Southern Europe, most of the customers may represent mobile citizens of foreign background. This has not always been taken into consideration in the development of community pharmacy services. Mobile patients have been on the EU's health policy agenda, but they have seldom been mentioned in the context of community pharmacies. In most of the EU member states, governments control the specific legislation concerning community pharmacies and there is no harmonised pharmaceutical policy or consistent minimal standards for community pharmacy services in the EU. The aim of this study was to understand medication use, the role of community pharmacies and the symptom mitigation process of mobile community residents. Finns living in Spain were used as an example to examine how community pharmacies in a EU member state meet the needs of mobile community residents. The data were collected by a survey in 2002 (response rate 53%, n= 533) and by five focus group discussions in 2006 (n=30). A large number (70%) of the respondents had moved to Spain for health reasons and suffered from chronic morbidity. Community pharmacies had an important role in the healthcare of mobile community residents and the respondents were mostly satisfied with these services. However, several medication safety risks related to community pharmacy practices were identified: 1) Availability of prescription medicines without prescription (e.g., antibiotics, sleeping pills, Viagra®, asthma medications, cardiovascular medicines, psoriasis medicines and analgesics); 2) Irrational use of medicines (e.g., 41% of antibiotic users had bought their antibiotics without a prescription, and the most common reasons for antibiotic self-medication were symptomatic common colds and sore throats); 3) Language barriers between patients and pharmacy professionals; 4) Lack of medication counselling; 5) Unqualified pharmacy personnel providing pharmacotherapy. A fifth of the respondents reported experiencing problems during pharmacy visits in Spain, and the lack of a common language was the source of most of these problems. The findings of this study indicate that regulations and their enforcement can play a crucial role in actually assuring the rational and safe use of medicines. These results can be used in the development of pharmaceutical and healthcare policies in the EU. It is important to define consistent minimum standards for community pharmacy services in the EU. Then, the increasing number of mobile community residents could access safe and high quality health care services, including community pharmacy services, in every member state within the EU.

Expression of cytochrome P450 enzymes and metabolism of timolol in human ocular tissue

Glaucoma is a group of progressive optic neuropathies causing irreversible blindness if not diagnosed and treated in the early state of progression. Disease is often, but not always, associated with increased intraocular pressure (IOP), which is also the most important risk factor for glaucoma. Ophthlamic timolol preparations have been used for decades to lower increased intraocular pressure (IOP). Timolol is locally well tolerated but may cause e.g. cardiovascular and pulmonary adverse effects due to systemic absorption. It has been reported that approximately 80% of a topically administered eye drop is systemically absorbed. However, only limited information is available on timolol metabolism in the liver or especially in the human eye. The aim of this work was to investigate metabolism of timolol in human liver and human ocular tissues. The expression of drug metabolizing cytochrome P450 (CYP) enzymes in the human ciliary epithelial cells was studied. The metabolism of timolol and the interaction potential of timolol with other commercially available medicines were investigated in vitro using different liver preparations. The absorption of timolol to the aqueous humor from two commercially available products: 0.1% eye gel and 0.5% eye drops and the presence of timolol metabolites in the aqueous humor were investigated in a clinical trial. Timolol was confirmed to be metabolized mainly by CYP2D6 as previously suggested. Potent CYP2D6 inhibitors especially fluoxetine, paroxetine and quinidine inhibited the metabolism of timolol. The inhibition may be of clinical significance in patients using ophthalmic timolol products. CYP1A1 and CYP1B1 mRNAs were expressed in the human ciliary epithelial cells. CYP1B1 was also expressed at protein level and the expression was strongly induced by a known potent CYP1B1 inducer 2,3,7,8-tetrachlorodibenzo-p-dioxin (TCDD). The CYP1B1 induction is suggested to be mediated by aryl hydrocarbon receptor (AHR). Low levels of CYP2D6 mRNA splice variants were expressed in the human ciliary epithelial cells and very low levels of timolol metabolites were detected in the human aqueous humor. It seems that negligible amount of CYP2D6 protein is expressed in the human ocular tissues. Timolol 0.1% eye gel leads to aqueous humor concentration high enough to achieve therapeutic effect. Inter-individual variation in concentrations is low and intraocular as well as systemic safety can be increased when using this product with lower timolol concentration instead of timolol 0.5% eye drops.

Late results after paediatric cardiac surgery

Background: Congenital heart defects include a wide range of inborn malformations. Depending on the defect, the life expectancy of a newborn with cardiac anomaly varies from a few days to a normal life span. In most instances surgery, is the only treatment available. The late results of surgery have not been comprehensively investigated. Aims: Mortality, morbidity and the life situation of all Finnish patients who had been operated on for congenital heart defect during childhood were investigated. Methods: Patient and surgical data were gathered from all hospitals that had performed heart surgeries on children. Late mortality and survival data were obtained from the population registry, and the causes of deaths from Statistics Finland. Morbidity of patients operated on during 1953-1989 was assessed by the usage of medicines. The pharmacotherapy data of patients and controls were obtained from the Social Insurance Institute. The life situation of patients was surveyed by mailed questionnaire. Survival, causes of deaths and life situation of patients were compared with those of the general population. Results: A total of 7240 cardiac operations were performed on 6461 children during the first 37 years of cardiac surgery (1953-1989). The number of procedures constantly rose during this period, and the increase continued in later years. The patient material varied over time, as more defects became surgically treatable. During 1953-1989 the operative mortality (death within 30 days of surgery) was 6.9%. In the 1990s a slight rise occurred in early mortality, as increasingly complicated patients were surgically treated. During 2000-2003 practically no defects were beyond the operative range. Thus, the operative mortality of 4.4% was excellent, decreasing even further to 2.0% in 2004-2007. The overall 45-year survival of patients operated on in 1953-1989 was 78%, and the corresponding figure for the general population was 93%. Survival depended on the defect, being worst among patients with univentricular heart. Late survival was also better during the 1990s and at the beginning of the 21st century. Of the 6028 early survivors, 592 died late (>30 days) after surgery. A total of 397 deaths (67%) were related and 185 (31%) unrelated to congenital heart defect. The cause of death was unknown in 10 cases. Of those 5774 patients who survived their first operation and had complete follow-up, 16% were operated on several times. Seventeen percent of patients used medicines for cardiac symptoms (heart failure, arrhythmia, hypertension and coronary disease). Patients risk of using cardiac medicines was 2.16 (Cl 1.97-2.37) times higher than that of controls. Patients also had more genetic syndromes and mental retardation and more often used medicines for asthma and epilepsy. Adult patients who had been operated on as children had coped surprisingly well with their defects. Their level of education was similar and their employment level even higher than expected, and they were living in a steady relationship as often as the general population. Conclusions: Cardiac surgery developed rapidly, and nowadays practically all defects can be treated. The overall survival of all operated patients was 78%, 16% less than that of the general population. However, it was significantly better than the anticipated natural survival. However, many patients had health problems; 16% needed reoperations and 17% cardiac medicines to maintain their condition. Most of the patients assessed their general health as good and lived a normal life.

Social Networks and Everyday Practices in Russia

My doctoral dissertation in sociology and Russian studies, Social Networks and Everyday Practices in Russia, employs a "micro" or "grassroots" perspective on the transition. The study is a collection of articles detailing social networks in five different contexts. The first article examines Russian birthdays from a network perspective. The second takes a look at health care to see whether networks have become obsolete in a sector that is still overwhelmingly public, but increasingly being monetarised. The third article investigates neighbourhood relations. The fourth details relationships at work, particularly from the vantage point of internal migration. The fifth explores housing and the role of networks and money both in the Soviet and post-Soviet era. The study is based on qualitative social network and interview data gathered among three groups, teachers, doctors and factory workers, in St. Petersburg during 1993-2000. Methodologically it builds on a qualitative social network approach. The study adds a critical element to the discussion on networks in post-socialism. A considerable consensus exists that social networks were vital in state socialist societies and were used to bypass various difficulties caused by endemic shortages and bureaucratic rigidities, but a more debated issue has been their role in post-socialism. Some scholars have argued that the importance of networks has been dramatically reduced in the new market economy, whereas others have stressed their continuing importance. If a common denominator in both has been a focus on networks in relation to the past, a more overlooked aspect has been the question of inequality. To what extent is access to networks unequally distributed? What are the limits and consequences of networks, for those who have access, those outside networks or society at large? My study provides some evidence about inequalities. It shows that some groups are privileged over others, for instance, middle-class people in informal access to health care. Moreover, analysing the formation of networks sheds additional light on inequalities, as it highlights the importance of migration as a mechanism of inequality, for example. The five articles focus on how networks are actually used in everyday life. The article on health care, for instance, shows that personal connections are still important and popular in post-Soviet Russia, despite the growing importance of money and the emergence of "fee for service" medicine. Fifteen of twenty teachers were involved in informal medical exchange during a two-week study period, so that they used their networks to bypass the formal market mechanisms or official procedures. Medicines were obtained through personal connections because some were unavailable at local pharmacies or because these connections could provide medicines for a cheaper price or even for free. The article on neighbours shows that "mutual help" was the central feature of neighbouring, so that the exchange of goods, services and information covered almost half the contacts with neighbours reported. Neighbours did not provide merely small-scale help but were often exchange partners because they possessed important professional qualities, had access to workplace resources, or knew somebody useful. The article on the Russian work collective details workplace-related relationships in a tractor factory and shows that interaction with and assistance from one's co-workers remains important. The most interesting finding was that co-workers were even more important to those who had migrated to the city than to those who were born there, which is explained by the specifics of Soviet migration. As a result, the workplace heavily influenced or absorbed contexts for the worker migrants to establish relationships whereas many meeting-places commonly available in Western countries were largely absent or at least did not function as trusted public meeting places to initiate relationships. More results are to be found from my dissertation: Anna-Maria Salmi: Social Networks and Everyday Practices in Russia, Kikimora Publications, 2006, see www.kikimora-publications.com.

Tablettien soveltuvuus annosjakeluun

Koneellinen annosjakelu on kasvava lääkehuollon osa-alue, jossa lääkkeet pakataan koneellisesti pieniin annoskertakohtaisiin pusseihin kahden viikon erissä. Aikaisemmin lääkevalmisteiden soveltuvuutta koneelliseen annosjakeluun ei ole systemaattisesti tutkittu. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikön kanssa ja sen tavoitteena oli määrittää annosjakeluprosessin kannalta optimaaliset ominaisuudet annosjaeltavalle tabletille rikkoutumisten ja siirtymien vähentämiseksi. Rikkoutuminen on lääkevalmisteen murentumista, puolittumista tai muuta rikkoutumista annosjakelun aikana. Siirtymä on lääkevalmisteen jakelu väärään annospussiin. Prosentuaalisesti rikkoutumisia ja siirtymiä on jakelumäärästä hyvin vähän, mutta määrällisesti paljon ja koko ajan enemmän koneellisen annosjakelun yleistyessä. Rikkoutumiset ja siirtymät aiheuttavat paljon lisätyötä pussien korjaamisen takia, joten niiden määrää on pyrittävä vähentämään. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lääkkeiden valmistajilta kysyttävissä olevat asiat lääkevalmisteiden ominaisuuksista ja säilyvyydestä, jotta voitaisiin päätellä valmisteen soveltuvuus koneelliseen annosjakeluun kirjallisen tiedon perusteella. Tutkimuksen tulosten perusteella rikkoutumisten ja siirtymien vähentämiseksi optimaalinen tablettivalmiste annosjakeluun on pienehkö tai keskisuuri, päällystetty, luja ja jakouurteeton ja optimaalinen ilman suhteellinen kosteustaso annosjakeluyksikön tuotantotiloissa olisi noin 30 – 40 %. Lääkkeiden valmistajilta kysyttäviä seikkoja ovat koon, päällysteen, murtolujuuden ja jakouurteen lisäksi valmisteen säilyvyys alkuperäispakkauksen ulkopuolella sekä valmisteen valo-, lämpö- ja kosteusherkkyys. Rikkoutumisten ja siirtymien lisäksi tutkittiin myös kosteusherkän asetyylisalisyylihappovalmisteen (Disperin 100 mg) säilyvyyttä 25 °C ja 60 % RH olosuhteissa, koska tuotantotilojen ilman kosteustasoa ei ole säädelty. Säilyvyystutkimuksen kesto oli neljä viikkoa. Se on riittävä, koska se on enimmäisaika, jonka tabletit ovat annosjakeluprosessin yhteydessä pois alkuperäispakkauksestaan ennen käyttöä. Tabletteja säilytettiin avoimessa alkuperäispakkauksessa (purkki), suljetussa alkuperäispakkauksessa, annosjakelukoneen kasetissa ja kahdessa erilaisessa annospussissa (uusi ja käytössä oleva materiaali). Tulosten mukaan annosjakelukoneen kasetti suojaa kosteudelta yhtä huonosti kuin avoin purkki. Uusi pussimateriaali sen sijaan suojaa kosteudelta paremmin kuin tällä hetkellä käytössä oleva materiaali. Raman -spektroskopiamittausten perusteella asetyylisalisyylihappotableteissa ei ehdi neljän viikon seurannan aikana tapahtua asetyylisalisyylihapon hajoamista salisyylihapoksi. Kosteus heikentää tablettien murtolujuutta, mikä saattaa aiheuttaa enemmän rikkoutumisia. Kosteustaso olisi hyvä olla säädettävissä vakioksi tuotantotiloissa tai purkaa tabletit kasetteihin mahdollisimman lähellä jakelua rikkoutumisten ehkäisemiseksi, etenkin ilman kosteustason ollessa korkea. Lisäksi tutkittiin lääkevalmisteen lämpöherkkyyttä koska annosjakelukoneen saumauslaite altistaa annospussit noin 75 °C lämmölle, jos annosjakelukone pysäytetään kesken työn. Tutkimus tehtiin XRPD:llä, jolla voidaan säätää näytteen lämpötilaa. Lämpöherkkyystutkimusten perusteella 75 °C lämpö ei ehdi tunnin aikana aiheuttaa muutoksia karbamatsepiinitabletissa (Neurotol 200 mg). Tuloksista selvisi, että tutkitun valmisteen sisältämä karbamatsepiini ei kuitenkaan ole lämpöherkin muoto, joten muita lämpöherkkiä lääkevalmisteita tulisi tutkia lisätiedon saamiseksi lämmön vaikutuksista.

Assessment of In-House Natural Product and Synthetic Compound Libraries Based on In vitro Inhibition of Cholinesterases

The first line medication for mild to moderate Alzheimer s disease (AD) is based on cholinesterase inhibitors which prolong the effect of the neurotransmitter acetylcholine in cholinergic nerve synapses which relieves the symptoms of the disease. Implications of cholinesterases involvement in disease modifying processes has increased interest in this research area. The drug discovery and development process is a long and expensive process that takes on average 13.5 years and costs approximately 0.9 billion US dollars. Drug attritions in the clinical phases are common due to several reasons, e.g., poor bioavailability of compounds leading to low efficacy or toxic effects. Thus, improvements in the early drug discovery process are needed to create highly potent non-toxic compounds with predicted drug-like properties. Nature has been a good source for the discovery of new medicines accounting for around half of the new drugs approved to market during the last three decades. These compounds are direct isolates from the nature, their synthetic derivatives or natural mimics. Synthetic chemistry is an alternative way to produce compounds for drug discovery purposes. Both sources have pros and cons. The screening of new bioactive compounds in vitro is based on assaying compound libraries against targets. Assay set-up has to be adapted and validated for each screen to produce high quality data. Depending on the size of the library, miniaturization and automation are often requirements to reduce solvent and compound amounts and fasten the process. In this contribution, natural extract, natural pure compound and synthetic compound libraries were assessed as sources for new bioactive compounds. The libraries were screened primarily for acetylcholinesterase inhibitory effect and secondarily for butyrylcholinesterase inhibitory effect. To be able to screen the libraries, two assays were evaluated as screening tools and adapted to be compatible with special features of each library. The assays were validated to create high quality data. Cholinesterase inhibitors with various potencies and selectivity were found in natural product and synthetic compound libraries which indicates that the two sources complement each other. It is acknowledged that natural compounds differ structurally from compounds in synthetic compound libraries which further support the view of complementation especially if a high diversity of structures is the criterion for selection of compounds in a library.

Geriatrisen lääkehoidon koulutustarpeet perusterveydenhuollossa - Moniammatillisen täydennyskoulutuksen suunnittelu LOST-alueen kotihoidon henkilöstölle

Sosiaali- ja terveysministeriön 2006 julkaiseman vanhustyön ja geriatrisen lääkehoidon kehittämistä koskevan selvityksen yhtenä tärkeänä huolenaiheena oli iäkkäiden lääkehoidon useat epäkohdat, kuten iäkkäitä hoitavien hoitajien lääkeosaamiseen liittyvät puutteet ja ongelmat. Yksi keino parantaa iäkkäitä hoitavien eri tahojen lääkehoito-osaamista on täydennyskoulutus, johon kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmillä on oikeus ja velvollisuus. Täydennyskoulutuksella pystytään myös kehittämään organisaatioiden toimintaa ja tuottamaan uusia, parempia palveluita. Tutkimuksessa selvitettiin Lohjan, Siuntion, Inkoon ja Karjalohjan muodostaman sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen LOSTin kotihoidon yksiköiden iäkkäiden lääkehoitoihin liittyviä koulutustarpeita. Tämän tutkimuksen avulla syvennettiin samalle tutkimusryhmälle tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimusaineistona käytettiin LOST-alueen kotihoidon yksiköiden hoitajille (n=150) farmaseutin lopputyönä tehtyä kyselyaineistoa sekä työntekijöille (n=6) ja esimiehille (n=6) tehtyjä erillisiä ryhmäkeskusteluja. Lisäksi näkökulman laajentamiseksi ja moniammatillisuuden korostamiseksi aineistona käytettiin kotihoidon asiakkaita hoitavien lääkärien (n=4) teemahaastatteluja. Kyselyaineistosta analysoitiin erikseen sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kodinhoitajien koulutustarpeet. Samat asiat nousivat esille kunkin ammattiryhmän tuloksissa. Tärkeimpinä lääkehoito-osaamiseen liittyvinä teoreettisina koulutettavina asioina kyselystä nousivat esille iäkkäiden farmakokinetiikka ja lääkkeiden käyttöön liittyvät erityispiirteet, lääkkeiden vaikutukset, lääkkeiden haittavaikutukset sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset ja yhteensopivuus. Lisäksi teoreettisista taidoista nousi hoitotyön etiikkaan liittyvät tarkkuus ja huolellisuus työssä. Käytännön taidoista tärkeimpinä koulutettavina aiheina kyselystä nousivat asiakkaiden lääkehoidon ja voinnin seuranta, lääkkeiden jakaminen sekä lääkkeiden annosteluun liittyen se, että annostellaan oikeaa lääkettä ja vahvuutta, oikea annos ja oikeaan aikaan sekä oikeat antotavat. Ryhmäkeskusteluista ja lääkärien teemahaastatteluista haettiin syvempää ymmärrystä kyselyn tuloksiin. Yksi tärkeimmistä tämän laadullisen tutkimuksen löydöksistä oli kotihoidon yhteistyöhön liittyvät epäkohdat. Lääkehoitojen toteuttamista ja seurantaa voitaisiin tulosten perusteella parantaa lääkärien ja kotihoidon hoitajien yhteisellä koulutuksella. Tärkeimpiä sairauksia tai oireita, joihin hoitajat toivoisivat yhteisiä toimintakäytäntöjä, ovat diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kipu, muistisairaudet sekä psyykensairaudet. Lisäksi koulutusaiheiksi tutkimuksesta nousivat iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteet, lääkkeiden antoreitit ja lääkemuodot. Kyselyn sekä ryhmäkeskustelujen ja lääkärien teemahaastattelujen tuloksista tehtiin lopuksi synteesi, jonka lopputuloksena LOST-alueen kotihoidon hoitohenkilöstölle sekä kotihoidon lääkäreille koottiin yhteinen tarvelähtöinen täydennyskoulutussuunnitelma. Suunnitelma tehtiin aineistosta nousseiden koulutusaiheiden pohjalta, eikä siihen lisätty aiheita tutkimuksen ulkopuolelta.

Iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvien riskien kartoittaminen – Arviointityökalun kehittäminen Delfoi-menetelmällä

Tutkimuksen taustalla on väestön ikääntyminen ja iäkkäiden lisääntynyt lääkkeiden käyttö. Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä useita muutoksia, jotka voivat muuttaa lääkevastetta ja altistaa potilaan haittavaikutuksille. Iäkkäillä riski joutua sairaalaan lääkkeen haittavaikutuksen vuoksi on arvioitu olevan neljä kertaa suurempi kuin nuoremmilla. Monet lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset olisivat ehkäistävissä välttämällä iäkkäillä tiettyjä lääkeaineita. Iäkkäiden lääkehoitojen seurantaa ja arviointia varten on kehitetty erilaisia suosituksia sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva, hoitajien koulutettuina käytettävissä oleva, avohoidon yli 65-vuotiaiden iäkkäiden lääkitykseen liittyviä riskejä arvioiva työkalu. Työkalun avulla voitaisiin löytää ne potilaat, joiden lääkitykseen liittyy paljon riskejä. Tutkimuksen aineistona olivat laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvistä tekijöistä sekä asiantuntijakommentoinnit, joiden perusteella luotiin alustava arviointityökalu. Alustava arviointityökalu validoitiin kolmikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on laadullinen konsensusmenetelmä, joka perustuu asiantuntijoiden arvioihin tutkittavasta asiasta. Kaksi ensimmäistä Delfoi-kierrosta mittasivat alustavan arviointityökalun kohtien soveltuvuutta ja kolmas kierros kohtien tärkeyttä arvioitaessa iäkkään lääkityksiin liittyviä riskejä. Tutkimuksen Delfoi-kierroksien vastaajiksi pyydettiin 33 geriatrian asiantuntijaa, joista vastaajiksi lupautui 11 lääkäriä, 3 proviisoria ja 4 sairaanhoitajaa. Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tuloksena saatu arviointityökalu käsittää 19 iäkkäiden lääkehoitoa arvioivaa kohtaa. Asiantuntijapaneelin mukaan kaikki arviointityökalun lääkitykseen liittyviä riskejä mittaavat kohdat ovat tärkeitä tai jokseenkin tärkeitä, joten työkalun voidaan olettaa olevan validi mitattaessa lääkitykseen liittyviä riskejä. Jatkotutkimuksissa työkalun käytettävyyttä sekä riskien mittaamiskykyä tulee testata sekä arviointityökalun käyttäjien että potilaiden keskuudessa. Kehitettyä työkalua voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi koulutustarkoituksissa sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi. Työkalun avulla iäkkäiden lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa toteuttaa entistä turvallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.

2,1,3-Bentsoksadiatsolirakenteiset molekyylit antibakteerisina ja antiparasiittisina yhdisteinä

Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedettiin tiettyjen 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteisten molekyylien olevan aktiivisia Chlamydia pneumoniae –bakteeria vastaan. Tutkimusta lähdettiin jatkamaan ja 2,1,3-bentsoksadiatsolimolekyylien rakenne-aktiivisuusuhteista haluttiin saada lisätietoa. Tarkoituksena oli kehittää 2,1,3-bentsoksadiatsolimolekyyleille ja sen avulla muodostaa molekyylikirjasto. Syntetisoidut molekyylit haluttiin testata sekä Chlamydia pneumoniae -bakteeria että Leishmania donovani –parasiittia vastaan. Chlamydia pneumoniae –bakteeri aiheuttaa akuutteja ylä- ja alahengitystieinfektiota, kuten keuhkoputkentulehdusta. Akuutissa tulehduksessa oireet vaihtelevat huomattavasti. Chlamydia pneumoniae –bakteerilla on myös taipumus aiheuttaa kroonisia tulehduksia. Nämä ovat useissa tutkimuksissa yhdistetty kansantaloudellisesti merkittäviin sairauksiin, kuten ateroskleroosiin ja astmaan. Leishmanioosi on toiseksi yleisin loissairaus ihmisellä malarian jälkeen. Leishmania donovani –parasiitti voi aiheuttaa tappavaa viskeraalista leishmanioosia. Vuodessa leishmanioosiin kuolee yli 50 000 ihmistä. Viime vuosina leishmanioosin lääkehoidossa on esiintynyt monenlaisia ongelmia. Osat lääkkeistä ovat menettäneet tehonsa ja osalla esiintyy vakavia haittavaikutuksia. 2,1,3-Bentsoksadiatsolirakenteisille yhdisteille saatiin kehitettyä toimiva synteesireitti. Lähtöaineena käytettiin 4-amino-2-nitrobentsoehappoa, josta saatiin hapettavalla renkaansulkeutumisreaktiolla 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karboksyylihappoa. Karboksyylihaposta syntetisoitiin amidi-välituotteen kautta 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karbonitriiliä. Hydroksyyliamiini hydrokloridin avulla 2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karbonitriilistä muodostettiin vastaavaa karboksimidamidia, joka oli synteesireitin yhteinen välituote kaikille molekyyleille. Viimeisessä vaiheessa N´-hydroksidi-2,1,3-bentsoksadiatsoli-5-karboksimidamidin annettiin reagoida joko fenyyli-isosyanaatin tai fenyyli-isotiosyanaatin kanssa, jolloin saatiin lopputuotetta. Synteesireitin kehittäminen osoittautui haastavaksi ja loppujen lopuksi saatiin ainoastaan kolme lopputuotetta syntetisoitua. Yksi lopputuotteista testattiin C. pneumoniae –bakteeria vastaan Åbo akademissa Turussa. Testattavaa yhdiste ei sisältänyt 2,1,3-bentsoksadiatsoliarengasta ja bioaktiivisuuskokeen tulos oli odotusten mukainen. Yhdiste ei ollut aktiivinen C. pneumoniae –bakteeria vastaan alhaisilla konsentraatioilla ja tuloksesta voitiin todeta 2,1,3-bentsoksadiatsolirengaan olevan tärkeä aktiivisuuden kannalta. Kaksi lopputuotetta saatiin testaukseen Leishamania donovani –parasiittia vastaan Israeliin. Ainoastaan toinen molekyyleistä sisälsi 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteen. Bioaktiivisuuskokeiden tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Yhdisteet olivat aktiivisia parasiittia vastaan jo alhaisilla konsentraatioilla. Kuitenkin 2,1,3-bentsoksadiatsolirakenteinen molekyyli oli aktiivisempi, joten tämäkin aktiivisuuskokeen perusteella huomattiin rengasrakenteen olevan tärkeä aktiivisuuden kannalta.

Koneellisen annosjakelupalvelun aloittaminen - lääkehoidon tarkistus ja sen vaikutus potilaan lääkehoitoon

Farmaseuttisilla palveluilla tarkoitetaan apteekkien palveluita, joissa hyödynnetään apteekin farmaseuttisen henkilökunnan tietoja ja taitoja. Farmaseuttiset palvelut voidaan jakaa farmaseuttisiin perus- ja erityispalveluihin. Farmaseuttiset peruspalvelut kattavat apteekkien lakisääteiset tehtävät, kun taas farmaseuttisilla erityispalveluilla pyritään ottamaan aktiivisempi rooli asiakkaan terveyden edistämisessä. Koneellinen annosjakelupalvelu on farmaseuttinen erityispalvelu. Koneellisessa annosjakelupalvelussa lääkkeet jaetaan kerta-annospusseihin annostusajankohdan mukaan. Kun uusi asiakas aloittaa koneellinen annosjakelupalvelun, tarkistetaan asiakkaan lääkitys yhteensopimattomien ja turhien lääkkeiden osalta. Palvelun aloitushetkellä huomioidaan myös lääkevalmisteiden sopivuus koneelliseen annosjakeluun sekä tarkistetaan valmisteiden annosteluajankohdat. Koneellisessa annosjakelupalvelussa asiakkaan lääkehoidosta muodostetaan lääkityskortti, josta kokonaislääkehoito on helppo tarkistaa. Erikoistyön tavoitteena oli selvittää millainen lääkehoidon arviointi tai tarkistus koneellisen annosjakelupalvelun aloittamisen yhteydessä tehdään ja miten palvelun aloittavien asiakkaiden kokonaislääkehoitotieto saadaan selvitettyä. Lisäksi selvitettiin millaisia muutoksia lääkehoitoihin tehdään palvelun aloittamisen yhteydessä, mitkä ovat muutosten syyt sekä millainen on asiakkaan kokonaislääkehoito. Kyselylomake lähetettiin kaikkiin apteekkeihin, jotka tilasivat koneellista annosjakelua sopimusvalmistuksena Espoonlahden apteekilta syyskuussa 2010. Tutkimus suoritettiin semistrukturoidulla kirjallisella kyselyllä, joka sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että monivalintakysymyksiä. Kyselyyn saatiin 147 vastausta ja vastausprosentiksi muodostui 45. Vastauksia kyselyyn saatiin koko Mannersuomen alueelta ja kaikkien kokoluokkien apteekeilta. Koneellisen annosjakelupalvelun aloittavat henkilöt ovat pääasiassa iäkkäitä, jotka ovat kotihoidon piirissä, asuvat hoitokodissa tai palveluasumisen yksikössä. Asiakkaiden lääkitystietojen keräämisessä hyödynnetään lääkityskorttia, mutta lääkityskortin tietoja päivitetään myös muista lähteistä. Asiakkaiden lääkityksille tehdään useimmiten lääkehoidon tarkistus moniammatillisena yhteistyönä. Lääkehoidolle tehdyt muutokset johtuvat pääasiassa lääkevaihdosta, annosjakelukoneen lääkevalikoimasta tai puolittamisen välttämisestä. Lääkehoidoissa on vain vähän yhteisvaikutuksia, jotka johtavat lääkevalmisteen käytön lopettamiseen. Lääkehoidon tarkistuksella ei ollut suurta vaikutusta asiakkaiden käyttämien lääkevalmisteiden määrään. Palvelun aloittamisen jälkeen asiakkaalla on käytössään keskimäärin 11 lääkevalmistetta, joista seitsemää jaellaan koneellisesti. Lääkeaineryhmistä eniten käytettyjä ovat hermostoon vaikuttavat sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet, joita kumpaakin on käytössä keskimäärin kolme jokaisella uudella koneellisen annosjakelupalvelun asiakkaalla sekä palvelun aloittamista ennen että sen jälkeen.

Pain measurement and management in elderly patients : Clinical studies in long term hospital care and after cardiac surgery

The proportion of patients over 75 years of age, receiving all different types of healthcare, is constantly increasing. The elderly undergo surgery and anaesthetic procedures more often than middle-aged patients. Poor pain management in the elderly is still an issue. Although the elderly consumes the greatest proportion of prescribed medicines in Western Europe, most clinical pharmacological studies have been performed in healthy volunteers or middle-aged patients. The aim of this study was to investigate pain measurement and management in cognitively impaired patients in long term hospital care and in cognitively normal elderly patients after cardiac surgery. This thesis incorporated 366 patients, including 86 home-dwelling or hospitalized elderly with chronic pain and 280 patients undergoing cardiac surgery with acute pain. The mean age of patients was 77 (SD ± 8) years and approximately 8400 pain measurements were performed with four pain scales: Verbal Rating Scale (VRS), the Visual Analogue Scale (VAS), the Red Wedge Scale (RWS), and the Facial Pain Scale (FPS). Cognitive function, depression, functional ability in daily life, postoperative sedation and postoperative confusion were assessed with MMSE, GDS, Barthel Index, RASS, and CAM-ICU, respectively. The effects and plasma concentrations of fentanyl and oxycodone were measured in elderly (≥ 75 years) and middle-aged patients (≤ 60 years) and the opioid-sparing effect of pregabalin was studied after cardiac surgery. The VRS pain scores after movement correlated with the Barthel Index. The VRS was most successful in the groups of demented patients (MMSE 17-23, 11-16 and ≤ 10) and in elderly patients on the first day after cardiac surgery. The elderly had a higher plasma concentration of fentanyl at the end of surgery than younger patients. The plasma concentrations of oxycodone were comparable between the groups. Pain intensity on the VRS was lower and the sedation scores were higher in the elderly. Total oxycodone consumption during five postoperative days was reduced by 48% and the CAM-ICU scores were higher on the first postoperative day in the pregabalin group. The incidence of postoperative pain during movement was lower in the pregabalin group three months after surgery. This investigation demonstrates that chronic pain did not seem to impair daily activities in home-dwelling Finnish elderly. The VRS appeared to be applicable for elderly patients with clear cognitive dysfunction (MMSE ≤17) and it was the most feasible pain scale for the early postoperative period after cardiac surgery. After cardiac surgery, plasma concentrations of fentanyl in elderly were elevated, although oxycodone concentrations were at similar level compared to middle-aged patients. The elderly had less pain and were more sedated after doses of oxycodone. Therefore, particular attention must be given to individual dosing of the opioids in elderly surgical patients, who often need a smaller amount for adequate analgesia than middle-aged patients. The administration of pregabalin reduced postoperative oxycodone consumption after cardiac surgery. Pregabalin-treated patients had less confusion, and additionally to less postoperative pain on the first postoperative day and during movement at three months post-surgery. Pregabalin might be a new alternative as analgesic for acute postoperative and chronic pain management in the elderly. Its clinical role and safety remains to be verified in large-scale randomized and controlled studies. In the future, many clinical trials in the older category of patients will be needed to facilitate improvements in health care methods.