Late results after paediatric cardiac surgery


Autoria(s): Nieminen, Heta
Contribuinte(s)

Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos

Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin

University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine

Data(s)

21/10/2009

Resumo

Background: Congenital heart defects include a wide range of inborn malformations. Depending on the defect, the life expectancy of a newborn with cardiac anomaly varies from a few days to a normal life span. In most instances surgery, is the only treatment available. The late results of surgery have not been comprehensively investigated. Aims: Mortality, morbidity and the life situation of all Finnish patients who had been operated on for congenital heart defect during childhood were investigated. Methods: Patient and surgical data were gathered from all hospitals that had performed heart surgeries on children. Late mortality and survival data were obtained from the population registry, and the causes of deaths from Statistics Finland. Morbidity of patients operated on during 1953-1989 was assessed by the usage of medicines. The pharmacotherapy data of patients and controls were obtained from the Social Insurance Institute. The life situation of patients was surveyed by mailed questionnaire. Survival, causes of deaths and life situation of patients were compared with those of the general population. Results: A total of 7240 cardiac operations were performed on 6461 children during the first 37 years of cardiac surgery (1953-1989). The number of procedures constantly rose during this period, and the increase continued in later years. The patient material varied over time, as more defects became surgically treatable. During 1953-1989 the operative mortality (death within 30 days of surgery) was 6.9%. In the 1990s a slight rise occurred in early mortality, as increasingly complicated patients were surgically treated. During 2000-2003 practically no defects were beyond the operative range. Thus, the operative mortality of 4.4% was excellent, decreasing even further to 2.0% in 2004-2007. The overall 45-year survival of patients operated on in 1953-1989 was 78%, and the corresponding figure for the general population was 93%. Survival depended on the defect, being worst among patients with univentricular heart. Late survival was also better during the 1990s and at the beginning of the 21st century. Of the 6028 early survivors, 592 died late (>30 days) after surgery. A total of 397 deaths (67%) were related and 185 (31%) unrelated to congenital heart defect. The cause of death was unknown in 10 cases. Of those 5774 patients who survived their first operation and had complete follow-up, 16% were operated on several times. Seventeen percent of patients used medicines for cardiac symptoms (heart failure, arrhythmia, hypertension and coronary disease). Patients risk of using cardiac medicines was 2.16 (Cl 1.97-2.37) times higher than that of controls. Patients also had more genetic syndromes and mental retardation and more often used medicines for asthma and epilepsy. Adult patients who had been operated on as children had coped surprisingly well with their defects. Their level of education was similar and their employment level even higher than expected, and they were living in a steady relationship as often as the general population. Conclusions: Cardiac surgery developed rapidly, and nowadays practically all defects can be treated. The overall survival of all operated patients was 78%, 16% less than that of the general population. However, it was significantly better than the anticipated natural survival. However, many patients had health problems; 16% needed reoperations and 17% cardiac medicines to maintain their condition. Most of the patients assessed their general health as good and lived a normal life.

Lapsuusiällä sydänleikattujen potilaiden odotettavissa oleva elinikä on lähes yhtä pitkä kuin muulla väestöllä. Vuosikymmeniä leikkauksen jälkeen valtaosa heistä voi hyvin ja elää samanlaista elämää kuin muut ikäisensä ihmiset. Suomessa syntyy joka viikko kymmenen synnynnäisesti sydänvikaista lasta. Osa vioista on pelkkiä kauneusvirheitä , osa taas johtaa nopeasti kuolemaan ilman hoitoa. Lähes kaikki sydänviat voidaan nykyään hoitaa kirurgisesti. Tämä sydänleikattujen lasten seurantatutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Tutkimus perustuu tutkimusrekisteriin, johon on kerätty tiedot kaikista Suomessa alle 15-vuotiaana sydänleikatuista henkilöistä. Kansainvälistä merkittävyyttä lisää erityisesti se, että pystyimme lähes täydelliseen seurantaan; 98% leikatuista lapsista pystyttiin tunnistamaan väestörekisteritiedoista vuosikymmeniä leikkauksen jälkeen. Aiempien tutkimusten ongelmana on ollut seurannan vajavaisuus ja valikoituneet potilaat. Sydänleikkaukset aloitettiin Suomessa vuonna 1953 ja seuraavien 37 vuoden aikana tehtiin kaikkiaan 7240 leikkausta 6461 potilaalle. Leikkausmäärät kasvoivat vuosikymmenestä toiseen ja kasvu on jatkunut myös 1990 ja 2000 -luvulla. Tällä hetkellä tutkimusrekisterissä on lähes 12 000 potilasta. Tutkimuksen mukaan vuosina 1953 1989 leikatuista lapsista 45 vuoden ikään eli 78% potilaista. Verrokkiväestöstä 45 vuoden iän saavutti 93%. Ilman leikkaushoitoa suuri osa sydänvikaisista lapsista olisi menehtynyt jo ennen 15 ikävuotta. Leikkaustuloksilla mitattuna sydänlasten hoito on kehittynyt vuosien aikana valtavasti. Kaikkiaan vuosien 1953 1989 aikana leikatuista potilaista 433 (7%) kuoli ensimmäiseen sydänleikkaukseensa tai kuukauden sisällä siitä. Vuosina 2004 2007 leikkauskuolleisuus oli 2%, vaikka hoidon piirissä oli entistä vaikeammin epämuodostuneita sydämiä. Harvaa sydänvikaa voidaan varsinaisesti parantaa leikkauksella. Viat saadaan useimmiten korjattua, mutta leikkaus voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, vika voi uusia tai uudet verenkierto-olosuhteet saattavat aiheuttaa uuden vian (esim. läppävuoto), joka täytyy korjata uudessa leikkauksessa. Kaikkiaan 16% potilaista oli jouduttu leikkaamaan yhden tai useamman kerran uudelleen ja 17% heistä käytti sydänlääkkeitä. Uusintaleikkaukset ja lääkitys, aivan kuten kuolleisuuskin, liittyivät useimmiten vaikeimpiin sydänvikoihin. Valtaosa potilaista, joilta on leikattu sydänvika tarvitsisivat elinikäisen sydänseurannan. Tutkimuksessamme todettiin, että valitettavan suuri osa seurantaa tarvitsevista aikuispotilaista ei käynyt säännöllisesti lääkärin vastaanotolla. Sydänleikatuilla lapsilla ja aikuisilla oli odotettua enemmän muitakin pitkäaikaissairauksia kuin sydänsairaus. He joutuivat käyttämään hieman verrokkeja useammin lääkkeitä esimerkiksi astmaan ja epilepsiaan. Vuonna 1999 selvitettiin lapsuudessa leikattujen, tutkimushetkellä aikuisten, potilaiden elämäntilannetta ja koettua terveyttä. Pääosa koki vointinsa hyväksi ja suorituskykynsä korkeintaan lievästi alentuneeksi. Potilaiden koulutustaso oli hyvä ja he olivat työllistyneet jopa paremmin kuin väestö keskimäärin. Tosin vaikeimpia sydänvikoja sairastavista 16% oli eläkkeellä, kun samanikäisestä väestöstä eläkkeellä oli 2%. Potilaat elivät vakituisessa parisuhteessa yhtä usein kuin väestökin, mutta odotettua harvemmat olivat hankkineet lapsia.

Identificador

URN:ISBN:978-952-10-5751-9

http://hdl.handle.net/10138/23045

Idioma(s)

en

Publicador

Helsingin yliopisto

Helsingfors universitet

University of Helsinki

Relação

URN:ISBN:978-952-92-6186-3

Yliopistopaino: 2009

Direitos

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.

Palavras-Chave #lääketiede, lastenkirurgia
Tipo

Väitöskirja (artikkeli)

Doctoral dissertation (article-based)

Doktorsavhandling (sammanläggning)

Text