Virtuaalimaailmoja valtaamassa : verkko-opetusinnovaation leviäminen koulun maantieteeseen vuosituhannen vaihteessa

Tutkimus käsittelee verkko-opetusinnovaation leviämistä perusasteen ja lukion maantieteeseen vuosina 1998–2004. Työssä sovellettiin opetusinnovaation leviämismallia ja innovaatioiden diffuusioteoriaa. Aineisto hankittiin seitsemänä vuotena kyselylomakkeilla maantieteen verkko-opetuksen edelläkävijäopettajilta, jotka palauttivat 326 lomaketta. Tutkimuksen pääongelmat olivat 1) Millaisia edellytyksiä edelläkävijäopettajilla on käyttää verkko-opetusta koulun maantieteessä? 2) Mitä sovelluksia ja millä tavoin edelläkävijäopettajat käyttävät maantieteen verkko-opetuksessa? 3) Millaisia käyttökokemuksia edelläkävijäopettajat ovat saaneet maantieteen verkko-opetuksesta? Tutkimuksessa havaittiin, että tietokoneiden riittämätön määrä ja puuttuminen aineluokasta vaikeuttivat maantieteen verkko-opetusta. Työssä kehitettiin opettajien digitaalisten mediataitojen kuutiomalli, johon kuuluvat tekniset taidot, informaation prosessointitaidot ja viestintätaidot. Opettajissa erotettiin kolme verkko-opetuksen käyttäjätyyppiä: informaatiohakuiset kevytkäyttäjät, viestintähakuiset peruskäyttäjät ja yhteistyöhakuiset tehokäyttäjät. Verkko-opetukseen liittyi intensiivisiä myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia. Se toi iloa ja motivaatiota opiskeluun. Sitä pidettiin rikastuttavana lisänä, joka haluttiin integroida opetukseen hallitusti. Edelläkävijäopettajat ottivat käyttöön tietoverkoissa olevaa informaatiota ja sovelsivat työvälineohjelmia. He pääsivät alkuun todellisuutta jäljittelevien virtuaalimaailmojen: satelliittikuvien toistaman maapallon, digitaalikarttojen ja simulaatioiden käytössä. Opettajat kokeilivat verkon sosiaalisia tiloja reaaliaikaisen viestinnän, keskusteluryhmien ja ryhmätyöohjelmien avulla. Mielikuvitukseen perustuvat virtuaalimaailmat jäivät vähälle sillä opettajat eivät juuri pelanneet viihdepelejä. He omaksuivat virtuaalimaailmoista satunnaisia palasia käytettävissä olevan laite- ja ohjelmavarustuksen mukaan. Virtuaalimaailmojen valtaus eteni tutkimuksen aikana digitaalisen informaation hyödyntämisestä viestintäsovelluksiin ja aloittelevaan yhteistyöhön. Näin opettajat laajensivat virtuaalireviiriään tietoverkkojen dynaamisiksi toimijoiksi ja pääsivät uusin keinoin tyydyttämään ihmisen universaalia tarvetta yhteyteen muiden kanssa. Samalla opettajat valtautuivat informaation kuluttajista sen tuottajiksi, objekteista subjekteiksi. Verkko-opetus avaa koulun maantieteelle huomattavia mahdollisuuksia. Mobiililaitteiden avulla informaatiota voidaan kerätä ja tallentaa maasto-olosuhteissa, ohjelmilla sitä voidaan muuntaa muodosta toiseen. Internetin autenttiset ja ajantasaiset materiaalit tuovat opiskeluun konkretiaa ja kiinnostavuutta, mallit, simulaatiot ja paikkatieto havainnollistavat ilmiöitä. Viestintä- ja yhteistyövälineet sekä sosiaaliset informaatiotilat vahvistavat yhteistyötä. Avainsanat: verkko-opetus, internet, virtuaalimaailmat, maantiede, innovaatiot

Current Care Guidelines for Cardiopulmonary Resuscitation : Implementation, skills and attitudes

Background: The national resuscitation guidelines were published in Finland in 2002 and are based on international guidelines published in 2000. The main goal of the national guidelines, available on the Internet free of charge, is early defibrillation by nurses in an institutional setting. Aim: To study possible changes in cardiopulmonary resuscitation (CPR) practices, especially concerning early defibrillation, nurses and students attitudes of guideline implementation and nurses and students ability to implement the guideline recommendations in clinical practices after publication of the Current Care (CC) guidelines for CPR 2002. Material and methods: CPR practices in Finnish health centres; especially concerning rapid defibrillation programmes, as well as the implementation of CC guidelines for CPR was studied in a mail survey to chief physicians of every health centre in Finland (Study I). The CPR skills using an automated external defibrillator (AED) were compared in a study including Objective stuctured clinical examination (OSCE) of resuscitation skills of nurses and nursing students in Finnish and Swedish hospital and institution (Studies II, III). Attitudes towards CPR-D and CPR guidelines among medical and nursing students and secondary hospital nurses were studied in surveys (Studies IV, V). The nurses receiving different CPR training were compared in a randomized trial including OSCE of CPR skills of nurses in Finnish Hospital (Study VI). Results: Two years after the publication, 40.7% of Finnish health centres used national resuscitation guidelines. The proportion of health centres having at least one AED (66%) and principle of nurse-performed defibrillation without the presence of a physician (42%) had increased. The CPR-D training was estimated to be insufficient regarding basic life support and advanced life support in the majority of health centres (Study I). CPR-D skills of nurses and nursing students in two specific Swedish and Finnish hospitals and institutions (Study II and III) were generally inadequate. The nurses performed better than the students and the Swedish nurses surpassed the Finnish ones. Geriatric nurses receiving traditional CPR-D training performed better than those receiving an Internet-based course but both groups failed to defibrillate within 60 s. Thus, the performance was not satisfactory even two weeks after traditional training (Study VI). Unlike the medical students, the nursing students did not feel competent to perform procedures recommended in the cardiopulmonary resuscitation guidelines including the defibrillation. However, the majority of nursing students felt confident about their ability to perform basic life support. The perceived ability to defibrillate correlated significantly with a positive attitude towards nurse-performed defibrillation and negatively with fear of damaging the patient s heart by defibrillation (Study IV). After the educational intervention, the nurses found their level of CPR-D capability more sufficient than before and felt more confident about their ability to perform defibrillation themselves. A negative attitude toward defibrillation correlated with perceived negative organisational attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. After CPR-D education in the hospital, the majority (64%) of nurses hesitated to perform defibrillation because of anxiety and 27 % hesitated because of fear of injuring the patient. Also a negative personal attitude towards guidelines increased markedly after education (Study V). Conclusions: Although a significant change had occurred in resuscitation practices in primary health care after publication of national cardiopulmonary resuscitation guidelines the participants CPR-D skills were not adequate according to the CPR guidelines. The current way of teaching is unlikely to result in participants being able to perform adequate and rapid CPR-D. More information and more frequent training are needed to diminish anxiety concerning defibrillation. Negative beliefs and attitudes toward defibrillation affect the nursing students and nurses attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. CPR-D education increased the participants self-confidence concerning CPR-D skills but it did not reduce their anxiety. AEDs have replaced the manual defibrillators in most institutions, but in spite of the modern devices the anxiety still exists. Basic education does not provide nursing students with adequate CPR-D skills. Thus, frequent training in the workplace has vital importance. This multi-professional program supported by the administration might provide better CPR-D skills. Distance learning alone cannot substitute for traditional small-group learning, tutored hands-on training is needed to learn practical CPR-D skills. Standardized testing would probably help controlling the quality of learning. Training of group-working skills might improve CPR performance.

Future chemistry teachers use of knowledge dimensions and high-order cognitive skills in pre-laboratory concept maps

This poster describes a pilot case study, which aim is to study how future chemistry teachers use knowledge dimensions and high-order cognitive skills (HOCS) in their pre-laboratory concept maps to support chemistry laboratory work. The research data consisted of 168 pre-laboratory concept maps that 29 students constructed as a part of their chemistry laboratory studies. Concept maps were analyzed by using a theory based content analysis through Anderson & Krathwohls' learning taxonomy (2001). This study implicates that novice concept mapper students use all knowledge dimensions and applying, analyzing and evaluating HOCS to support the pre-laboratory work.

Koneellisen annosjakelupalvelun aloittaminen - lääkehoidon tarkistus ja sen vaikutus potilaan lääkehoitoon

Farmaseuttisilla palveluilla tarkoitetaan apteekkien palveluita, joissa hyödynnetään apteekin farmaseuttisen henkilökunnan tietoja ja taitoja. Farmaseuttiset palvelut voidaan jakaa farmaseuttisiin perus- ja erityispalveluihin. Farmaseuttiset peruspalvelut kattavat apteekkien lakisääteiset tehtävät, kun taas farmaseuttisilla erityispalveluilla pyritään ottamaan aktiivisempi rooli asiakkaan terveyden edistämisessä. Koneellinen annosjakelupalvelu on farmaseuttinen erityispalvelu. Koneellisessa annosjakelupalvelussa lääkkeet jaetaan kerta-annospusseihin annostusajankohdan mukaan. Kun uusi asiakas aloittaa koneellinen annosjakelupalvelun, tarkistetaan asiakkaan lääkitys yhteensopimattomien ja turhien lääkkeiden osalta. Palvelun aloitushetkellä huomioidaan myös lääkevalmisteiden sopivuus koneelliseen annosjakeluun sekä tarkistetaan valmisteiden annosteluajankohdat. Koneellisessa annosjakelupalvelussa asiakkaan lääkehoidosta muodostetaan lääkityskortti, josta kokonaislääkehoito on helppo tarkistaa. Erikoistyön tavoitteena oli selvittää millainen lääkehoidon arviointi tai tarkistus koneellisen annosjakelupalvelun aloittamisen yhteydessä tehdään ja miten palvelun aloittavien asiakkaiden kokonaislääkehoitotieto saadaan selvitettyä. Lisäksi selvitettiin millaisia muutoksia lääkehoitoihin tehdään palvelun aloittamisen yhteydessä, mitkä ovat muutosten syyt sekä millainen on asiakkaan kokonaislääkehoito. Kyselylomake lähetettiin kaikkiin apteekkeihin, jotka tilasivat koneellista annosjakelua sopimusvalmistuksena Espoonlahden apteekilta syyskuussa 2010. Tutkimus suoritettiin semistrukturoidulla kirjallisella kyselyllä, joka sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että monivalintakysymyksiä. Kyselyyn saatiin 147 vastausta ja vastausprosentiksi muodostui 45. Vastauksia kyselyyn saatiin koko Mannersuomen alueelta ja kaikkien kokoluokkien apteekeilta. Koneellisen annosjakelupalvelun aloittavat henkilöt ovat pääasiassa iäkkäitä, jotka ovat kotihoidon piirissä, asuvat hoitokodissa tai palveluasumisen yksikössä. Asiakkaiden lääkitystietojen keräämisessä hyödynnetään lääkityskorttia, mutta lääkityskortin tietoja päivitetään myös muista lähteistä. Asiakkaiden lääkityksille tehdään useimmiten lääkehoidon tarkistus moniammatillisena yhteistyönä. Lääkehoidolle tehdyt muutokset johtuvat pääasiassa lääkevaihdosta, annosjakelukoneen lääkevalikoimasta tai puolittamisen välttämisestä. Lääkehoidoissa on vain vähän yhteisvaikutuksia, jotka johtavat lääkevalmisteen käytön lopettamiseen. Lääkehoidon tarkistuksella ei ollut suurta vaikutusta asiakkaiden käyttämien lääkevalmisteiden määrään. Palvelun aloittamisen jälkeen asiakkaalla on käytössään keskimäärin 11 lääkevalmistetta, joista seitsemää jaellaan koneellisesti. Lääkeaineryhmistä eniten käytettyjä ovat hermostoon vaikuttavat sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet, joita kumpaakin on käytössä keskimäärin kolme jokaisella uudella koneellisen annosjakelupalvelun asiakkaalla sekä palvelun aloittamista ennen että sen jälkeen.