Current Care Guidelines for Cardiopulmonary Resuscitation : Implementation, skills and attitudes

Background: The national resuscitation guidelines were published in Finland in 2002 and are based on international guidelines published in 2000. The main goal of the national guidelines, available on the Internet free of charge, is early defibrillation by nurses in an institutional setting. Aim: To study possible changes in cardiopulmonary resuscitation (CPR) practices, especially concerning early defibrillation, nurses and students attitudes of guideline implementation and nurses and students ability to implement the guideline recommendations in clinical practices after publication of the Current Care (CC) guidelines for CPR 2002. Material and methods: CPR practices in Finnish health centres; especially concerning rapid defibrillation programmes, as well as the implementation of CC guidelines for CPR was studied in a mail survey to chief physicians of every health centre in Finland (Study I). The CPR skills using an automated external defibrillator (AED) were compared in a study including Objective stuctured clinical examination (OSCE) of resuscitation skills of nurses and nursing students in Finnish and Swedish hospital and institution (Studies II, III). Attitudes towards CPR-D and CPR guidelines among medical and nursing students and secondary hospital nurses were studied in surveys (Studies IV, V). The nurses receiving different CPR training were compared in a randomized trial including OSCE of CPR skills of nurses in Finnish Hospital (Study VI). Results: Two years after the publication, 40.7% of Finnish health centres used national resuscitation guidelines. The proportion of health centres having at least one AED (66%) and principle of nurse-performed defibrillation without the presence of a physician (42%) had increased. The CPR-D training was estimated to be insufficient regarding basic life support and advanced life support in the majority of health centres (Study I). CPR-D skills of nurses and nursing students in two specific Swedish and Finnish hospitals and institutions (Study II and III) were generally inadequate. The nurses performed better than the students and the Swedish nurses surpassed the Finnish ones. Geriatric nurses receiving traditional CPR-D training performed better than those receiving an Internet-based course but both groups failed to defibrillate within 60 s. Thus, the performance was not satisfactory even two weeks after traditional training (Study VI). Unlike the medical students, the nursing students did not feel competent to perform procedures recommended in the cardiopulmonary resuscitation guidelines including the defibrillation. However, the majority of nursing students felt confident about their ability to perform basic life support. The perceived ability to defibrillate correlated significantly with a positive attitude towards nurse-performed defibrillation and negatively with fear of damaging the patient s heart by defibrillation (Study IV). After the educational intervention, the nurses found their level of CPR-D capability more sufficient than before and felt more confident about their ability to perform defibrillation themselves. A negative attitude toward defibrillation correlated with perceived negative organisational attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. After CPR-D education in the hospital, the majority (64%) of nurses hesitated to perform defibrillation because of anxiety and 27 % hesitated because of fear of injuring the patient. Also a negative personal attitude towards guidelines increased markedly after education (Study V). Conclusions: Although a significant change had occurred in resuscitation practices in primary health care after publication of national cardiopulmonary resuscitation guidelines the participants CPR-D skills were not adequate according to the CPR guidelines. The current way of teaching is unlikely to result in participants being able to perform adequate and rapid CPR-D. More information and more frequent training are needed to diminish anxiety concerning defibrillation. Negative beliefs and attitudes toward defibrillation affect the nursing students and nurses attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. CPR-D education increased the participants self-confidence concerning CPR-D skills but it did not reduce their anxiety. AEDs have replaced the manual defibrillators in most institutions, but in spite of the modern devices the anxiety still exists. Basic education does not provide nursing students with adequate CPR-D skills. Thus, frequent training in the workplace has vital importance. This multi-professional program supported by the administration might provide better CPR-D skills. Distance learning alone cannot substitute for traditional small-group learning, tutored hands-on training is needed to learn practical CPR-D skills. Standardized testing would probably help controlling the quality of learning. Training of group-working skills might improve CPR performance.

Suomessa julkaistiin ensimmäinen kansallinen elvytyssuositus vuonna 2002 Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito suositus sarjassa. Suositus on näyttöön perustuva ja se pohjautuu pitkälti kansainväliseen elvytyssuositukseen. Varhainen defibrillaatio hoitolaitoksissa on osa suosituksen keskeistä sanomaa. Suositus on vapaasti luettavissa internetin www. sivuilla. Hoitosuositusten, kuten suomalaisten Käypä hoito suositusten, tarkoituksena on parantaa hoidon laatua ja vähentää tarpeetonta vaihtelua hoidossa hoidonantajien ja hoitopaikkojen välillä. Suosituksia on viime vuosikymmeninä lisääntyvästi laadittu kaikissa länsimaissa, mutta suositusten noudattamisessa on huomattavia osin tuntemattomista syistä johtuvia puutteita. Yksi syy suositusten vastaiseen toimintaan on epävarmuus suositusten noudattamisen vaikutuksista hoidon tulokseen. Tämän kuudesta jo julkaistusta osatutkimuksesta koostuvan väitöskirjatutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa kansallisen hoitosuosituksen implementoinnista ja selvittää sen vaikutuksia hoitokäytäntöihin. Osatutkimusten tavoitteena oli selvittää hoitosuosituksen käyttöönottoa, potilashoitoon osallistuvien terveydenhuollon ammattiryhmien peruselvytystaitoja sekä selvittää vaikutuksia elvytysvalmiuksiin ja asenteisiin perustuen edellä mainittuun elvytyksen Käypä hoito -suositukseen. Suosituksen mukaan kaikkien potilashoitoon osallistuvien tulisi pystyä peruselvytykseen mukaan lukien defibrillointi puoliautomaattisella defibrillaattorilla Suomalaisten terveyskeskusten elvytyskäytäntöjä selvitettiin 2004 terveyskeskusten johtaville lääkäreille osoitetulla kyselylomakkeella. Tutkimus osoitti, että 40.7 % terveyskeskuksista oli käytössä elvytyksen Käypä hoito suositus. Puoliautomaattisten defibrillaattorien määrä oli noussut ja noin 20.0 % terveyskeskuksista pyrittiin varhaiseen defibrillaatioon. Elvytyskoulutusta järjestettiin, mutta se oli harvoin säännöllistä tai riittävää. Hoitohenkilökunnan peruselvytystaitoja selvitettiin testaamalla elvytysvalmiuksia strukturoidulla OSCE testillä ja vertaamalla peruskoulutuksen sekä työelämän antamia valmiuksia hoitosuosituksen mukaiseen elvytykseen Ruotsissa ja Suomessa. Tutkimus osoitti, että elvytystaidot olivat yleisesti heikot. Työelämässä toimivilla hoitajilla oli paremmat elvytystaidot verrattuna vastavalmistuneisiin opiskelijoihin. Tutkimus osoitti myös, että ruotsalaisten hoitajien valmiudet suosituksen mukaiseen elvytykseen olivat suomalaisten hoitajien valmiuksia paremmat. Peruselvytystaitoja selvitettiin myös Käypä hoito suositukseen liittyvän kahden erilaisen koulutuksen jälkeen satunnaistetussa tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että internet kurssi ei yksinään voi korvata perinteistä pienryhmä opetusta, ohjattua harjoittelua tarvitaan elvytystaitojen oppimiseen. Asenteita hoitosuosituksia ja elvytystilanteita kohtaan selvitettiin lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoille sekä hoitajille osoitetulla kyselylomakkeella. Tutkimus osoitti, että toisin kuin lääketieteen opiskelijat, sairaanhoidon opiskelijat eivät olleet saavuttaneet riittäviä valmiuksia elvytyssuosituksen mukaiseen elvytykseen defibrillointi mukaan lukien. Hoitajien asenteita ja kokemuksia selvitettiin ennen ja jälkeen Käypä hoito suositukseen liittyvää koulutusta. Tutkimus osoitti, että koulutus lisäsi hoitajien luottamusta omiin taitoihin mutta ei vähentänyt elvytystilanteeseen liittyvää ahdistuksesta tai potilaan vahingoittamisen pelosta aiheutuvaa epäröintiä. Elvytyksen Käypä hoito suosituksen julkaisemisen jälkeen elvytyskäytäntöihin on tehty huomattavia muutoksia. Elvytyskoulutuksen järjestäminen terveyskeskuksessa oli kuitenkin vielä riittämätöntä eivätkä elvytysvalmiudet olleet suosituksen vaatimalla tasolla. Nykyinen elvytysopetus ja harjoittelu eivät takaa varhaisen defibrillaation toteutumista.