Virtuaalimaailmoja valtaamassa : verkko-opetusinnovaation leviäminen koulun maantieteeseen vuosituhannen vaihteessa

Tutkimus käsittelee verkko-opetusinnovaation leviämistä perusasteen ja lukion maantieteeseen vuosina 1998–2004. Työssä sovellettiin opetusinnovaation leviämismallia ja innovaatioiden diffuusioteoriaa. Aineisto hankittiin seitsemänä vuotena kyselylomakkeilla maantieteen verkko-opetuksen edelläkävijäopettajilta, jotka palauttivat 326 lomaketta. Tutkimuksen pääongelmat olivat 1) Millaisia edellytyksiä edelläkävijäopettajilla on käyttää verkko-opetusta koulun maantieteessä? 2) Mitä sovelluksia ja millä tavoin edelläkävijäopettajat käyttävät maantieteen verkko-opetuksessa? 3) Millaisia käyttökokemuksia edelläkävijäopettajat ovat saaneet maantieteen verkko-opetuksesta? Tutkimuksessa havaittiin, että tietokoneiden riittämätön määrä ja puuttuminen aineluokasta vaikeuttivat maantieteen verkko-opetusta. Työssä kehitettiin opettajien digitaalisten mediataitojen kuutiomalli, johon kuuluvat tekniset taidot, informaation prosessointitaidot ja viestintätaidot. Opettajissa erotettiin kolme verkko-opetuksen käyttäjätyyppiä: informaatiohakuiset kevytkäyttäjät, viestintähakuiset peruskäyttäjät ja yhteistyöhakuiset tehokäyttäjät. Verkko-opetukseen liittyi intensiivisiä myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia. Se toi iloa ja motivaatiota opiskeluun. Sitä pidettiin rikastuttavana lisänä, joka haluttiin integroida opetukseen hallitusti. Edelläkävijäopettajat ottivat käyttöön tietoverkoissa olevaa informaatiota ja sovelsivat työvälineohjelmia. He pääsivät alkuun todellisuutta jäljittelevien virtuaalimaailmojen: satelliittikuvien toistaman maapallon, digitaalikarttojen ja simulaatioiden käytössä. Opettajat kokeilivat verkon sosiaalisia tiloja reaaliaikaisen viestinnän, keskusteluryhmien ja ryhmätyöohjelmien avulla. Mielikuvitukseen perustuvat virtuaalimaailmat jäivät vähälle sillä opettajat eivät juuri pelanneet viihdepelejä. He omaksuivat virtuaalimaailmoista satunnaisia palasia käytettävissä olevan laite- ja ohjelmavarustuksen mukaan. Virtuaalimaailmojen valtaus eteni tutkimuksen aikana digitaalisen informaation hyödyntämisestä viestintäsovelluksiin ja aloittelevaan yhteistyöhön. Näin opettajat laajensivat virtuaalireviiriään tietoverkkojen dynaamisiksi toimijoiksi ja pääsivät uusin keinoin tyydyttämään ihmisen universaalia tarvetta yhteyteen muiden kanssa. Samalla opettajat valtautuivat informaation kuluttajista sen tuottajiksi, objekteista subjekteiksi. Verkko-opetus avaa koulun maantieteelle huomattavia mahdollisuuksia. Mobiililaitteiden avulla informaatiota voidaan kerätä ja tallentaa maasto-olosuhteissa, ohjelmilla sitä voidaan muuntaa muodosta toiseen. Internetin autenttiset ja ajantasaiset materiaalit tuovat opiskeluun konkretiaa ja kiinnostavuutta, mallit, simulaatiot ja paikkatieto havainnollistavat ilmiöitä. Viestintä- ja yhteistyövälineet sekä sosiaaliset informaatiotilat vahvistavat yhteistyötä. Avainsanat: verkko-opetus, internet, virtuaalimaailmat, maantiede, innovaatiot

This doctoral thesis deals with the diffusion of web based instruction in secondary geography education in 1998–2004. The work is based on Rogers’ theory of innovation diffusion and Fullan’s model of educational change. The data was collected annually over 7 years from innovative geography teachers who returned 326 survey questionnaires. The main research questions were 1) What are innovative geography teachers’ preconditions for using web based instruction? 2) What materials or applications do teachers use in web based instruction and in which ways are they used? 3) What experiences do teachers have of web based instruction? The study revealed that even if geography teachers had computer classrooms and Internet connections in the school, web based instruction was often difficult because they did not have computers in the subject classrooms. During the study, a model was developed for describing teachers’ digital media skills. It included dimensions of technical hardware and software skills, information processing skills and communication skills. Geography teachers were categorized into three types based on their use of web based instruction: information-seeking light users, communication-seeking basic users and cooperation-seeking heavy users. Web based instruction included many intensive positive and negative experiences. It gave pleasure to students and teachers and motivated learning. The problems were technical, organizational and resource or content related. Teachers regarded web based instruction as an enriching component which they wanted to add to traditional content and methods in controlled ways. Web based instruction was frequently reinvented among teachers, which accelerated innovation diffusion. Our progressive forerunner teachers explored various kinds of virtual worlds created by information and communication technologies. They frequently used information on the Web and generic office tools. They applied virtual worlds that represent real geographic spaces, such as satellite imaginary of the Earth, digital maps, simulations and multimedia presentations. The teachers tried social spaces on the Web, such as chat applications, discussion fora and groupware. The exploration of virtual worlds proceeded during the research from digital information to communication applications and further to trials of cooperative applications. The teachers enlarged their virtual territory. They became dynamic actors of the Noosphere manifested by the Internet in order to satisfy the eternal and universal human need for connection with others. They empowered themselves to another trophic level: from information consumers to information producers, from objects to subjects. According to this study, web based instruction opens considerable opportunities for geography education, and it is possible to look ahead to how geography education could be developed. Keywords: web based instruction, Internet, virtual worlds, geography, innovation