"Ai, noi muslimithan ei kai saa tehdä enkeleitä" : Uskonto ja uskontokasvatus monikulttuurisen päiväkodin arjessa ja kasvattajien puheessa

Tämä tutkimus on etnografisesti värittynyt kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen. Tutkimuskohteena oli eräs helsinkiläinen monikulttuurinen päiväkoti. Tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida päiväkodin arkea sekä haastatella päiväkodin kasvattajia (lastentarhanopettajat, lastenhoitajat) uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuskohteen valintaan vaikutti päiväkodissa käynnissä ollut projekti, jonka puitteissa päiväkodin uskontokasvatusta oltiin kehittämässä ns. monikulttuuristen aamuhetkien muodossa. Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten uskonto ilmenee monikulttuurisen päiväkodin arjessa? 2. Millaisia diskursseja eli puhetapoja monikulttuurisen päiväkodin kasvattajat käyttävät puhuessaan uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä? Aineistonkeräämisen menetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Tietoa tutkimuskohteesta kerättiin myös kasvattajatiimeille suunnatun kyselyn avulla. Vaikka tutkimuskohteena oli koko päiväkoti, niin käytännössä päiväkodin arki näyttäytyi tutkijalle yhden ryhmän toimintaan osallistumisen kautta. Tutkija vietti päiväkodissa yhteensä 28 päivää ja haastatteli 14 kasvattajaa. Kenttäpäivät jakautuivat kolmeen jaksoon aikavälillä 30.11.07–31.3.08. Ajankohdiksi oli valittu jakso ennen joulua, jakso ennen pääsiäistä ja jakso niiden välillä tammi-helmikuussa. Aineiston analyysissa ammennettiin sekä sisällönanalyysiä että diskurssianalyysiä käsittelevästä menetelmäkirjallisuudesta. Saatuja tuloksia peilattiin mm. varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta ohjaaviin asiakirjoihin (Opetushallitus 2000; STAKES 2005) sekä Mohammed Abu-Nimerin (2001) malliin uskontojen välisen sensitiivisyyden kehittymisestä. Havainnointiaineistosta ilmenee se, miten varovaisesti, ongelmalähtöisesti ja välinpitämättömästikin kasvattajat suhtautuvat uskontokasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Päiväkodissa aloitetut projektityöntekijän organisoimat aamunavaukset olivat kuitenkin tuomassa uudenlaista kielenkäyttöä ja myönteisen asennoitumisen mallia niin sisältöaluetta kuin eri uskontoja kohtaan. Niissä olikin havaittavissa sillanrakentamista erityisesti kristinuskon ja islamin välille. Tämä oli ymmärrettävää, sillä 55 % lapsista oli kotitaustaltaan kristittyjä ja 31 % muslimeja. Kaiken kaikkiaan päiväkodissa uskonnon ilmenemiseen liittyneet tilanteet voitiin jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: yllättävä arki (erityisesti ruokailu ja pukeutuminen), joulun ja pääsiäisen aika sekä monikulttuuriset aamunavaukset. Haastatteluaineistosta muodostettiin viisi erilaista kasvattajien tapaa puhua uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä: 1. Omaa uskontoa puolustava puhetapa. 2. Uskontojen välistä tasavertaisuutta korostava puhetapa. 3. Uskontokasvatusta vähättelevä ja kiinnostumattomuutta ilmentävä puhetapa. 4. Uskontokasvatuksen etäistävä puhetapa. 5. Uskontojen aiheuttamaa hämmennystä ilmaiseva puhetapa. Kontekstin muodostetuille puhetavoille antaa havainnointiaineisto. Kaiken kaikkiaan on havaittavissa, että kasvattajien eriasteiset henkilökohtaiset suhtautumistavat ovat vaikuttamassa kasvatustoiminnan suunnitteluun ja sen toteuttamiseen, tässä tapauksessa toteuttamatta jättämiseen. Ne myös vähentävät kasvattajien ammatillista asennoitumista uskontokasvatuksen sisältöalueeseen. Kun kokonaisuutta peilattiin Abu-Nimerin malliin, todettiin, että eri uskontojen kohtaaminen haastaa kasvattajat paljon voimakkaammin kuin eri kulttuurien kohtaaminen. Kasvattajien tulisikin mm. tunnistaa uskontojen ja katsomusten erilaisuuden itsessään aiheuttamia tunteita, jotta mahdolliset kielteiset tunteet eivät olisi vaikuttamassa kasvatustilanteissa. Mallin peilaaminen päiväkodin arkeen ja kasvattajien puhetapoihin lisää ymmärtämystä siitä, miten syvälle menevästä asiasta kulttuurien välisessä kommunikaatiossa on kyse, kun siihen lisätään uskontojen ulottuvuus - tässä tapauksessa uskontokasvatuksen ulottuvuus monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa päiväkodissa.

Anpassning i språkkontakt : Morfologisk och ortografisk anpassning av engelska lånord i svenskan

The study investigates the formal integration of English loanwords into the Swedish language system. The aim has been to analyse and describe the morphological/morphosyntactic and the orthographical integration of the loanwords. I have studied how the foreign language elements get accommodated to Swedish and which factors are relevant in the integration. The material for the study consists of Swedish newspapers published in Sweden and Finland in paper format (with a focus on the years 1975 and 2000) and newspapers in digital format on the net. The theoretical frame for the study is contact linguistics. The study is based on a sociolinguistic, structural and language political perspective on what language is, and what language contact is. The method used is usage-based linguistic analysis. In the morphological study of the loanwords, I have made both a quantitative and a qualitative study. I have analysed the extent to which loanwords show some indication of integration in Swedish, and to what extent they show no signs of integration at all. I have also analysed integration in relation to word classes i.e., how nouns, adjectives and verbs integrate and which factors are relevant for the result of the integration. The result shows that most loanwords (36 %) do not show any signs of being formally integrated in Swedish. They undergo neither inflectional, nor derivational changes. One fifth of the loanwords are inflected according to the rules of Swedish grammar. Nouns are generally more often than verbs placed in positions in the sentence where no formal adaption is needed. Almost all of the verbs in the material are inflected according to Swedish rules of grammar. Only 3 % of the loanwords are inflected according to English rules or are placed in an ungrammatical position in the sentence. The orthographical study shows that English loanwords very seldom get adapted to Swedish orthography. Some English vowel and consonant graphemes are replaced with Swedish ones, for example a, ay and ai are replaced with aj or ej (mail → mejl). The study also indicates that morphological integration is related to orthographical integration: loanwords that are inflected according to Swedish grammar are more likely to be orthographical integrated than loanwords that are inflected according to English grammar. The results also shows that the integration of loanwords are affected by mostly language structural factors and language political factors.

The effect of interrogative function on intonation in spontaneous and read Finnish

Goals This study aims to map the effect of interrogative function on the intonation of spontaneous and read Finnish. Earlier research shows that the most prominent feature in Finnish question intonation is an appeal to the listener. Question word questions typically start with a high peak which is followed by falling intonation. In yes/no questions, F0 remains on a high level until the word carrying sentence stress and then falls. Final rises are mainly found in intonation clichés such as "Ai mitä?" ("What?") These earlier results are based on read speech and enacted dialogues. In this study, questions and statements found in spontaneous dialogues were compared. These utterances were also compared with read versions of the same utterances. Fundamental frequency values were compared using a mixed model. Contours were also grouped using auditory and visual inspection. Thus it was possible to compare frequencies of contour types according to utterance type and speech style. The position of questions in the F0 distribution of the whole material was also investigated in this study. Method The material consisted of four spontaneous dialogues and their read versions. The speakers were young adults from the Helsinki metropolitan area, four females and four males. The whole material was first divided into broad dialogue function categories arising from the material and F0 curves were calculated for each category. After this, 277 questions and 244 statements were selected for closer inspection. Values reflecting F0 distribution and contour shape were measured from the F0 contours of these utterances. A mixed model was used to analyse the differences. Utterance type, question type, speech style and speaker gender were used as fixed effects. The frequencies of F0 contour types were compared using a Chi square test. Additional material in this study came from eight young female speakers in central Finland. Results and conclusions In the mixed model analysis, significant differences were found both between questions and statements and between spontaneous and read speech. Generally, utterance type affected the variables reflecting contour type while speech style affected the variables reflecting F0 distribution. The effect of question type was not clearly visible. In read speech the contours resembled earlier results more closely. Speakers had different strategies in differentiating between questions and statements. In the whole material, F0 was slightly higher in questions than in statements. The effect of dialectal background could be seen in the contour types. The results show that interrogative function affects intonation in both spontaneous and read Finnish.

Quantitative trait loci detection and benefits from marker-assisted selection in dairy cattle

Knowing the chromosomal areas or actual genes affecting the traits under selection would add more information to be used in the selection decisions which would potentially lead to higher genetic response. The first objective of this study was to map quantitative trait loci (QTL) affecting economically important traits in the Finnish Ayrshire population. The second objective was to investigate the effects of using QTL information in marker-assisted selection (MAS) on the genetic response and the linkage disequilibrium between the different parts of the genome. Whole genome scans were carried out on a grand-daughter design with 12 half-sib families and a total of 493 sons. Twelve different traits were studied: milk yield, protein yield, protein content, fat yield, fat content, somatic cell score (SCS), mastitis treatments, other veterinary treatments, days open, fertility treatments, non-return rate, and calf mortality. The average spacing of the typed markers was 20 cM with 2 to 14 markers per chromosome. Associations between markers and traits were analyzed with multiple marker regression. Significance was determined by permutation and genome-wise P-values obtained by Bonferroni correction. The benefits from MAS were investigated by simulation: a conventional progeny testing scheme was compared to a scheme where QTL information was used within families to select among full-sibs in the male path. Two QTL on different chromosomes were modelled. The effects of different starting frequencies of the favourable alleles and different size of the QTL effects were evaluated. A large number of QTL, 48 in total, were detected at 5% or higher chromosome-wise significance. QTL for milk production were found on 8 chromosomes, for SCS on 6, for mastitis treatments on 1, for other veterinary treatments on 5, for days open on 7, for fertility treatments on 7, for calf mortality on 6, and for non-return rate on 2 chromosomes. In the simulation study the total genetic response was faster with MAS than with conventional selection and the advantage of MAS persisted over the studied generations. The rate of response and the difference between the selection schemes reflected clearly the changes in allele frequencies of the favourable QTL. The disequilibrium between the polygenes and QTL was always negative and it was larger with larger QTL size. The disequilibrium between the two QTL was larger with QTL of large effect and it was somewhat larger with MAS for scenarios with starting frequencies below 0.5 for QTL of moderate size and below 0.3 for large QTL. In conclusion, several QTL affecting economically important traits of dairy cattle were detected. Further studies are needed to verify these QTL, check their presence in the present breeding population, look for pleiotropy and fine map the most interesting QTL regions. The results of the simulation studies show that using MAS together with embryo transfer to pre-select young bulls within families is a useful approach to increase the genetic merit of the AI-bulls compared to conventional selection.

Neurotrophins and neuronal plasticity in the action of antidepressants and morphine

Neuronal plasticity is a well characterized phenomenon in the developing and adult brain. It refers to capasity of a single neuron to modify morphology, synaptic connections and activity. Neuronal connections and capacity for plastic events are compromised in several pathological disorders, such as major depression. In addition, neuronal atrophy has been reported in depressive patients. Neurotrophins are a group of secretory proteins functionally classified as neuronal survival factors. Neurotrophins, especially brain derived neurotrophic factor (BDNF), have also been associated with promoting neuronal plasticity in dysfunctional neuronal networks. Chronic antidepressant treatment increases plastic events including neurogenesis and arborization and branching of neurites in distinct brain areas, such as the hippocampus. One suggested mode of action is where the antidepressants elevate the synaptic levels of BDNF thus further activating several signaling cascades via trkB-receptor. In our studies we have tried to clarify the mechanisms of action for antidepressants and to resolve the role of BDNF in this process. We found that chronic antidepressant treatment increases amount of markers of neuronal plasticity in both hippocampus and in the medial prefrontal cortex, both of which are closely linked to the etiology of major depression. Secondary actions of antidepressants include rapid activation of the trkB receptor followed by a phosphorylation of transcription factor CREB. In addition, activation of CREB by phosphorylation appears responsible for the regulation of the expression of the BDNF gene. Using transgenic mice we found that BDNF-induced trkB-mediated signaling proved crucial for the behavioral effects of antidepressants in the forced swimming test and for the survival of newly-born neurons in the adult hippocampus. Antidepressants not only increased neurogenesis in the adult hippocampus but also elevated the turnover of hippocampal neurons. During these studies we also discovered that another trkB ligand, NT-4, is involved in morphine-mediated anti-nociception and tolerance. These results present a novel role for trkB-mediated signaling in plastic events present in the opioid system. This thesis evaluates neuronal plasticity and trkB as a target for future antidepressant treatments.

Molecular Alterations in Asbestos-Related Lung Cancer

Background: Asbestos is a well known cancer-causing mineral fibre, which has a synergistic effect on lung cancer risk in combination with tobacco smoking. Several in vitro and in vivo experiments have demonstrated that asbestos can evoke chromosomal damage and cause alterations as well as gene expression changes. Lung tumours, in general, have very complex karyotypes with several recurrently gained and lost chromosomal regions and this has made it difficult to identify specific molecular changes related primarily to asbestos exposure. The main aim of these studies has been to characterize asbestos-related lung cancer at a molecular level. Methods: Samples from asbestos-exposed and non-exposed lung cancer patients were studied using array comparative genomic hybridization (aCGH) and fluorescent in situ hybridization (FISH) to detect copy number alterations (CNA) as well as microsatellite analysis to detect allelic imbalance (AI). In addition, asbestos-exposed cell lines were studied using gene expression microarrays. Results: Eighteen chromosomal regions showing differential copy number in the lung tumours of asbestos-exposed patients compared to those of non-exposed patients were identified. The most significant differences were detected at 2p21-p16.3, 5q35.3, 9q33.3-q34.11, 9q34.13-q34.3, 11p15.5, 14q11.2 and 19p13.1-p13.3 (p<0.005). The alterations at 2p and 9q were validated and characterized in detail using AI and FISH analysis in a larger study population. Furthermore, in vitro studies were performed to examine the early gene expression changes induced by asbestos in three different lung cell lines. The results revealed specific asbestos-associated gene expression profiles and biological processes as well as chromosomal regions enriched with genes believed to contribute to the common asbestos-related responses in the cell lines. Interestingly, the most significant region enriched with asbestos-response genes was identified at 2p22, close to the previously identified region showing asbestos-related CNA in lung tumours. Additionally, in this thesis, the dysregulated biological processes (Gene Ontology terms) detected in the cell line experiment were compared to dysregulated processes identified in patient samples in a later study (Ruosaari et al., 2008a). Commonly affected processes such as those related to protein ubiquitination, ion transport and surprisingly sensory perception of smell were identified. Conclusions: The identification of specific CNA and dysregulated biological processes shed some light on the underlying genes acting as mediators in asbestos-related lung carcinogenesis. It is postulated that the combination of several asbestos-specific molecular alterations could be used to develop a diagnostic method for the identification of asbestos-related lung cancer.

Serial Changes in Markers Measuring Coagulation, Fibrinolysis, and Vasoactivity in Patients with Ischemic Stroke

Ischemic stroke (IS) is a heterogeneous disease in which outcome is influenced by many factors. The hemostatic system is activated in association with cerebral ischemia, and thus, markers measuring coagulation, fibrinolysis, and vasoactivity could be useful tools in clinical practice. We investigated whether repeated measurements of these markers reveal patterns that might help in evaluating IS patients, including the early diagnosis of stroke subtypes, in estimating prognosis and risk of recurrence, and in selecting a treatment for secondary prevention of stroke. Vasoconstrictor peptide endothelin-1 (ET-1), homocysteine (Hcy), indicators of thrombin formation and activation (prothrombin fragment 1+2/F1+2, thrombin-antithrombin complex/TAT), indicators of plasmin formation and fibrinolysis (tissue plasminogen activator/t-PA, plasminogen activator inhibitor-1/PAI-1, and D-dimer), and natural anticoagulants (antithrombin/AT, protein C/PC, and protein S/PS) were measured in 102 consecutive mild to moderate IS patients on four occasions: on admission and at 1 week, 1 month, and 3 months after stroke, and once in controls. All patients underwent neurological examination and blood sampling in the same session. Furthermore, 42 IS patients with heterozygous factor V Leiden mutation (FVLm) were selected from 740 IS patients without an obvious etiology, and evaluated in detail for specific clinical, laboratory, and radiological features. Measurements of ET-1 and Hcy levels did not disclose information that could aid in the diagnostic evaluation of IS patients. F1+2 level at 3 months after IS had a positive correlation with recurrence of thromboembolic events, and thus, may be used as a predictive marker of subsequent cerebral events. The D-dimer and AT levels on admission and 1 week after IS were strongly associated with stroke severity, outcome, and disability. The specific analysis of IS patients with FVLm more often revealed a positive family history of thrombosis, a higher prevalence of peripheral vascular disease, and multiple infarctions in brain images, most of which were `silent infarcts´. Results of this study support the view that IS patients with sustained activation of both the fibrinolytic and the coagulation systems and increased thrombin generation may have an unfavorable prognosis. The level of activation may reflect the ongoing thrombotic process and the extent of thrombosis. Changes in these markers could be useful in predicting prognosis of IS patients. A clear need exists for a randomized prospective study to determine whether a subgroup of IS patients with markers indicating activation of fibrinolytic and coagulation systems might benefit from more aggressive secondary prevention of IS.

Local approximability of max-min and min-max linear programs

In a max-min LP, the objective is to maximise ω subject to Ax ≤ 1, Cx ≥ ω1, and x ≥ 0. In a min-max LP, the objective is to minimise ρ subject to Ax ≤ ρ1, Cx ≥ 1, and x ≥ 0. The matrices A and C are nonnegative and sparse: each row ai of A has at most ΔI positive elements, and each row ck of C has at most ΔK positive elements. We study the approximability of max-min LPs and min-max LPs in a distributed setting; in particular, we focus on local algorithms (constant-time distributed algorithms). We show that for any ΔI ≥ 2, ΔK ≥ 2, and ε > 0 there exists a local algorithm that achieves the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) + ε. We also show that this result is the best possible: no local algorithm can achieve the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) for any ΔI ≥ 2 and ΔK ≥ 2.

Impaired spermatogenesis in Finnish boars and bulls

Maintenance of breeding efficiency and high semen quality is essential for reproductive success in farm animals. Early recognition of possible inheritable factors causing infertility requires constant attention. This thesis focuses on describing different manifestations of impaired spermatogenesis, their impact on fertility and partly also their incidence in populations. The reasons for spermatogenic failure are various. An interruption of germ cell differentiation, spermatogenic arrest, can lead to infertility. The incidence of azoospermia was investigated in the 1996 2005 survey of Finnish AI and farm breeding boars. We focused on the diagnosis, testicular morphometry and the possible reasons for the condition. The incidence of azoospermia was significantly higher in Yorkshire boars than in the Landrace breed. The most common diagnosis in Yorkshire boars was germ cell arrest at the primary spermatocyte level. The second most frequent diagnosis in Yorkshire boars was segmental aplasia of the Wolffian ducts with idiopathic epididymal obstruction. Other reasons for azoospermia were infrequent. In the second study we investigated the incidence of two relatively well-defined specific sperm defects in Finnish Yorkshire and Landrace boars during the same survey, the immotile short-tail sperm (ISTS) defect and the knobbed acrosome (KA) defect. In the Finnish Yorkshire boars the inherited ISTS defect, and the probably inherited KA defect, were important causes of infertility during 1996 2005. The ISTS defect was found in 7.6% and the KA defect in 0.8% of the Yorkshire boars. No Landrace boars were diagnosed with either of these two defects. In the third study we described a new sterilizing sperm defect in an oligoasthenoterazoospermic bull. Because of its morphological characteristics this defect was termed the multinuclear-multiflagellar sperm (MNMFS) defect. The number of Sertoli cells in the seminiferous tubuli was highly increased in the MNMFS bull compared with the number in normal bulls. In the following two studies we used a combined approach of fluorescence in situ hybridization (FISH), flow cytometry and morphometric studies to provide information on the cytogenetic background of macrocephalic bull spermatozoa. We described cellular features of diploid spermatozoa and compared the failures in the first and second meiotic divisions. In the last study we describe how the transplantation of testicular cells was used to determine whether spermatogonia derived from donor animals are able to colonize and produce motile spermatozoa in immune-competent unrelated boars suffering the ISTS defect. Transplantation resulted in complete focal spermatogenesis, indicated by the appearance of motile spermatozoa and confirmed by genotyping.

"Litrasev viinapulloj ja séittemätóista kalijjaa" : Diftongin reduktio ja geminaatio erään pyhäjärvisistä nuorista koostuvan ryhmän puhekielessä

Tutkielmassa tarkastellaan erään 16- ja 17-vuotiaista syntyperäisistä pyhäjärvisistä nuorista tytöistä ja pojista koostuvan sosiaalisen ryhmän puhekieltä diftongin reduktion ja geminaatioilmiöiden kautta. Geminaatioilmiöistä tarkastellaan yleisgeminaatiota ja itämurteiden erikoisgeminaatiota mutta pääpaino on itämurteiden erikoisgeminaatiossa. Tutkimuspaikkakunta Pyhäjärvi sijaitsee maantieteellisesti Pohjois-Pohjanmaalla mutta kuuluu lingvistisesti savolaismurteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka elinvoimaisia tarkasteltavaksi valitut piirteet ovat sekä kuinka paljon ja miten ne varioivat ryhmän puhekielessä. Aineistoa analysoidaan pääasiassa kvantitatiivisesti. Kvalitatiivisesti piirteiden käyttöä tarkastellaan etenkin vuorovaikutuksen mutta myös sukupuolen näkökulmasta. Tutkittavia kielenoppaita on kuusi: kolme tyttöä ja kolme poikaa. Tytöt ovat lukio- ja pojat ammattikouluopiskelijoita. Kielenoppaiden muodostama ryhmä pohjautuu yläkouluaikaisiin ystävyyssuhteisiin ja oli jo olemassa ennen aineistonkeruuta. Tutkielman aineistona on 5 tuntia ryhmän jäsenten välisiä keskusteluja: 2,5 tuntia tyttöjen keskistä keskustelua, 1,5 tuntia poikien keskustelua ja 1 tunti keskustelua, jossa kaikki ryhmän jäsenet olivat läsnä koko ryhmän kesken. Kukin keskustelu on tallennettu sekä ääni- että videonauhalle. Nauhoitukset on tehty maalis- ja toukokuussa 2010. Tutkielman kvantitatiivinen analyysi perustuu korvakuulolla tehtyihin mittauksiin ja niihin perustuviin absoluuttisiin frekvensseihin. Sekä diftongin reduktio että molemmat geminaatioilmiöt ovat ryhmän puhekielessä elinvoimaisia piirteitä, joskin diftongin reduktion kohdalla esiintyminen on labiilia. Etenkin yleisgeminaatio on ryhmän puhekielessä, myös idiolekteittain katsottuna, taajaan esiintyvä ja lähes varioimaton piirre: geminoituminen esiintyy täysgeminaattana lähes aina yleisgeminaation sallivissa konteksteissa. Geminoituminen on vahvempaa ensi- kuin jälkitavuissa. Sen sijaan sekä diftongin reduktio että itämurteiden erikoisgeminaatio varioivat ryhmän puhekielessä yleiskielisten ja eriasteisten murteellisten varianttien välillä. Suurin osa diftongeista, niin i-, u- kuin y-loppuisistakin, esiintyy yleiskielisessä muodossa ja redusoituessaan reduktion lievässä asteessa. Itämurteiden erikoisgeminaation mahdollistavissa konteksteissa yleiskielisiä variantteja on niin ikään murrevariantteja enemmän. Murrevarianttien enemmistö on täysgeminaatallisia. Tutkielmassa selviää lisäksi, että eri diftongien ja konsonanttien välillä on ryhmän puhekielessä eroja sekä piirteiden asteittaisessa että määrällisessä esiintymisessä, samoin kuin eri äänneympäristöissä esiintymisessäkin. Myös idiolektien välillä on eroja diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä. Aineisto osoittaa, että sekä diftongin reduktion että itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä on selviä leksikaalisia rajoitteita kielenoppaiden puheessa. Kun diftongi ai tai ei muodostaa lekseemin yksin (ai dialogipartikkelina ja ei kieltosanana), se on yleiskielinen. Diftongi äi puolestaan esiintyy poikkeuksellisen vahvana varianttina affektisissa yhteyksissä lekseemissä äiti. Affektisuus vaikuttaa liittyvän myös konsonanttiyhtymien lj, rp ja rv jälkikomponenttien geminoitumiseen vahvistavasti lekseemeissä kaljaa, turpaan ja hirvee. Tarkasteluun valittujen puhekielen piirteiden esiintymisessä voi havaita säännönmukaisuutta myös lauserakennetta ja kielenkäyttöä laajemmin tarkastelemalla. Referoinnin ja tarinankerronnan yhteydessä diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation käyttö yleistyy ja vahvistuu. Vahvistuminen on puhetilanteen ja keskusteluun osallistuvien vuorovaikutustehtävien motivoimaa. Tällöin on kyse selvästä murteella tyylittelystä. Itsekorjauksen ja liitepartikkelin -kO avulla muodostettujen kysymysten yhteydessä piirteet puolestaan esiintyvät aineistossa yleiskielisinä. Yleisgeminaatioon edellä mainitut eivät näytä vaikuttavan. Sukupuolten välillä on huomattavissa eroja tarkasteltujen kielenpiirteiden esiintymisessä ja käytössä. Tutkielma osoittaa, että pojat ovat tarkasteluun valittujen kielenpiirteiden valossa jonkin verran tyttöjä murteellisempia. Sukupuolten välisiä murteellisuuseroja voidaan selittää etenkin opiskelupaikkakunnan, koulutuksen, sosiaalisten kontaktien, kielenkäytön tapojen ja vuorovaikutustehtävien avulla. Tutkimus tarjoaa tietoa nykypuhesuomen variaatiosta kolmen puhekielen piirteen kautta. Työ jättää paljon tarkasteltavaa myös tämän tutkielman jälkeiselle tutkimukselle. Edelleen selvitettäväksi jäävät monet muut kielenpiirteet ryhmän puhekielessä. Erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi persoonapronominien variaatio (minä ~ mä ~ mää). Luonnollinen jatke tutkielmalle olisi myös ryhmän reaaliaikainen seuraaminen valittujen kielenpiirteiden osalta.