Vahingonkorvaus kilpailunrajoituksen seuraamuksena kartellitapauksissa

Tutkielmassa on arvioitu kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta kartellien aiheuttaman ylihintatilanteen seuraamuksena Suomen oikeusjärjestyksessä sekä tarvetta rangaistusluonteisin vahingonkorvauksiin. EU:n komissio haluaa lisätä vahingonkorvausten käyttöä kilpailunrajoitusten seuraamuksena ja on ehdottanut kaksinkertaisia vahingonkorvauksia kartellitapauksissa. Esikuvana on Yhdysvaltain kilpailuoikeudessa käytetty kolminkertainen vahingonkorvaus. Yhdysvalloissa vahingonkorvauksen reaaliarvo on kuitenkin epäedullisten korkosäännösten takia huomattavasti Suomea heikompi, ja kumpikin järjestelmä näyttää päätyvän jotakuinkin samanlaisiin lopputuloksiin. Tämä kyseenalaistaa tarpeen rangaistusluonteisten vahingonkorvausten käyttöönottoon Suomessa. Korvauksen määrää voidaan Suomessa ankaroittaa helpoimmin nykyisen viivästyskorkojärjestelmän puitteissa, sillä rangaistusluonteiset korvaukset olisivat periaatteellisesti erittäin suuri muutos Suomen oikeusjärjestykseen. Suomessa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta säännellään sopimusoikeudessa, vahingonkorvauslaissa ja kilpailunrajoituslaissa. Järjestelmä on jossain määrin hajanainen, mutta oikeudellisesti kattava. Yhdistettynä perusteettoman edun palautukseen ja ryhmäkanteeseen ei Suomen järjestelmään jää merkittäviä oikeudellisia aukkoja, mutta niiden soveltuvuus on toistaiseksi epäselvä. Järjestelmää voitaisiin kuitenkin parantaa tekemällä siitä yhtenäisempi, sillä tällä hetkellä se on varsin sirpaleinen. Suomen kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausjärjestelmän suurin heikkous näyttää oikeussääntöjen puutteen sijasta olevan epävarmuus niiden tulkinnasta. Tämä näkyy selvästi niissä harvoissa oikeustapauksissa, jotka on käyty julkisesti, sillä ne ovat olleet erittäin riitaisia. Ankarampia seuraamuksia enemmän tarvitaankin oikeuskäytäntöä, varmuutta sääntöjen tulkinnasta ja laajempi tietoisuus mahdollisuudesta vahingonkorvauksiin kilpailunrajoituksista. Toinen merkittävä este vahingonkorvausten yleistymiselle ovat käytännön syyt, kuten vahingon vähäisyys suhteessa kanteen vaatimaan vaivaan ja kuluriskiin sekä vaikeudet näytön hankkimisessa. Niihin oikeussäännöillä on mahdollista vaikuttaa vain rajallisesti. Tässäkään rangaistusluonteisista vahingonkorvauksista ei ole juuri apua. Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus voi parhaimmillaan olla merkittävä lisä julkisoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään, ja tämän tutkielman perusteella Suomella on hyvät oikeudelliset edellytykset sen laajempaan käyttöön. Oikeuskäytäntöä tai lainsäädäntöä kuitenkin tarvitaan tulkinnanvaraisten kohtien selkiyttämiseksi, jotta vahingonkorvaus voi lunastaa siihen asetetut odotukset.

Kansankirkko, uskonnonvapaus ja valtio : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen tulkinta uskonnonvapaudesta 1963-2003

A national church, freedom of religion, and the state The interpretation of freedom of religion formulated by the Synod of the Evangelical Lutheran Church of Finland in reference to the relationship between the Church and the state from 1963 to 2003 This paper discusses the interpretation of freedom of religion formulated by the Synod of the Evangelical Lutheran Church of Finland during the years 1963-2003. The effect of these formulations and decisions made by the Synod on the relationship between the Church and the state is also discussed as the relationship has been a central issue in the debate about freedom of religion in Finland. Active co-operation with the state caused a dispute in the Church during this period. Another cause for concern for the Synod, a strong defender of the national church, was the weakening position of the Church in a society undergoing many changes. As the Synod of 1963 discussed the status of the Church, the Church began to reflect upon its identity as a national church, and to evaluate freedom of religion in the country, as well as the relationship between the Church and the state. Some of the radicals of the 1960s and 1970s presented the Church as an obstacle to freedom of religion. The Synod was keen to emphasize that, in accordance with international agreements on human rights, freedom of religion means the freedom to have and follow a religion, and also that freedom of religion was a right of the majority in Finnish society. As an active guardian of the rights of its members, the Synod defended such issues as the teaching of religion in schools. Throughout the dispute, the Church focused on its right to act freely and, according to its identity, to express spirituality in the society. At the end of the 1960s, several efforts to reform the law on the freedom of religion and the relationship between the Church and the state gained favour in the Synod. These formulations of the Church were the basis for the work of a parliamentary committee in the 1970s, but no significant changes resulted. Instead, freedom of religion in Finland was judged to be fairly good. The committee paper did, however, lead to preparations for greater independence of the Church. The Synod at the time chose to react to the changes presented to it, but it was not before the 1990s that the Synod became an active force of reform in these matters. Though the Synod, particularly from the 1970s onwards, began clearly to favour the improvement of the position of other religious communities in Finland, it felt it had reason to be cautious as each church and religious community had the freedom to decide individually its relationship with the state. Any changes that would have weakened the position of the Church in Finnish society were met with disapproval in the Synod. Even though some theological concerns regarding the national identity of the Church were raised, the Synod emphasized issues of church policy. Keen to preserve and protect its legal status in society, the Synod judged that this status supported the freedom of action enjoyed by the Church as well as the freedom of religion.

Voiko sota olla oikeutettu? : Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokousten kannanotot sotaan kriisien ratkaisuna

Can war be justified? Expressions of opinions by the general assemblies of the World Council of Churches on the question of war as a method of settling conflicts. The purpose of this study is to describe and analyse the expressions of opinions recorded in the documents of the general assemblies of the WCC during the Cold War period from 1948 to 1983 on the use of war as a method of settling international and national conflicts. The main sources are the official reports of the WCC´s assemblies during the years 1948 to 1983. This study divides the discussions into three periods. The first period (1949-1968) is dominated by the pressures arising from the Second World War. Experiences of the war led the assemblies of the WCC to the conclusion that modern warfare as a method of settling conflicts should be rejected. Modern war was contrary to God´s purposes and the whole meaning of creation, said the assembly. Although the WCC rejected modern war, it left open the possibility of conflict where principles of just war may be practised. The question of war was also linked to the state and its function, which led to the need to create a politically neutral doctrine for the socio-ethical thinking of churches and of the WCC itself. The doctrine was formulated using the words "responsible society". The question of war and socio-ethical thinking were on the WCC`s agenda throughout the first period. Another issue that had an influence on the first period was the increasing role of Third World countries. This new dimension also brought new aspects to the question of war and violence. The second period (1968-1975) presented greater challenges to the WCC, especially in traditional western countries. The Third World, political activity in the socialist world and ideas of revolution were discussed. The WCC`s fourth Assembly in Uppsala was challenged by these new ideas of revolution. The old doctrine of "responsible society" was seen by many participants as unsuitable in the modern world, especially for Third World countries. The situation of a world governed by armaments, causing social and economic disruption, was felt by churches to be problematic. The peace movement gathered pace and attention. There was pressure to see armed forces as an option on the way to a new world order. The idea of a just war was challenged by that of just revolution. These ideas of revolution did not receive support from the Uppsala Assembly, but they pressured the WCC to reconsider its socio-ethical thinking. Revolution was seen as a possibility, but only when it could be peaceful. In the Nairobi Assembly the theme of just, participatory and sustainable society provided yet another viewpoint, dealing with the life of the world and its problems as a whole. The third period (1975-1983) introduced a new, alternative doctrine the "JPIC Process", justice, peace and the integrity of creation for social thinking in the WCC. The WCC no longer wanted to discuss war or poverty as separate questions, but wanted to combine all aspects of life to see the impact of an arms-governed world on humankind. Thus, during the last period, discussions focused on socio-ethical questions, where war and violence were only parts of a larger problem. Through the new JPIC Process, the WCC`s Assembly in Vancouver looked for a new world, one without violence, in all aspects of life. Despite differing opinions in socio-ethical thinking, the churches in the WCC agreed that modern warfare cannot be regarded as acceptable or just. The old idea of a "just war" still had a place, but it was not seen by all as a valid principle. As a result the WCC viewed war as a final solution to be employed when all other methods had failed. Such a war would have to secure peace and justice for all. In the discussions there was a strong political east-west divide, and, during the last two decades, a north-south divide as well. The effect of the Cold War was obvious. In the background to the theological positions were two main concepts namely the idea of God´s activity in man´s history through the so-called regiments and, the concept of the Kingdom of God on Earth.

Kertomuksia kirkon työntekijäksi kasvamisesta : Kirkon nuorisotyötä opiskelevien spiritualiteetin ja ammatillisen identiteetin muotoutuminen

The aim of the study was to analyse Church Youth Work Leader students different processes of developing their spirituality and professional identity. The study was carried out in connection with the church-orientated education at the Diaconia University of Applied Sciences (Diak). The method of the study was narrative analysis. The data consisted of stories written (N=46) and told (N=10) by students, that were collected over three years in two units of Diak. The data was analysed in two ways: first with categorical-content analysis, and then with holistic-content analysis and holistic-form reading in order to establish the comprehensive views of complete narratives. The theoretical starting-point was to regard spirituality widely, including religion and faith. In the first data analysis, this theory was focused so that spirituality was namely Christian spirituality including personal faith and worship, membership in the Christian community and persons values and ideas about the meaning of life. The results of the investigation were presented in five model narratives. The story of a social care worker represents the process of a student orientating to social work. In this story spirituality manifested as a part of social and personal identity but not as a part of professional identity. The vocation for helping people led the student to social care work. In the story of a counselor, students good connection to their home parish took a central role. They had good experiences working as young Christian volunteers, and during their studies this volunteer role became professional role. Spirituality was strongly joined to professional identity. The story of an educator represents a vocation for spiritual work and youth work in the church. In this story students also had good connections to their home parishes. Spirituality manifested as a part of personal, social and professional identity. In the story of a spiritual worker or preacher, each person s spiritual vocation was remarkable. Spirituality was extremely individual and it defined the personal, social and professional identity. Spiritual devotion caused a change in students orientation from the church to social services. The story of a searcher tells about a student who is still looking for her or his own profession. The focus of the story was on personal growth and considering one s values and the meaning of life. Spirituality was manifested in personal identity. The results indicate that the practical placements in the second academic year have an important effect on students professional orientation and professional identity. The connection to the local parish has also significant meaning for students spiritual formation and development into church professions.

E. G. Gulinin ekumeeninen työ ja ajattelu

This study explores ecumenical activity of professor and bishop E. G. Gulin (1893 1975). Gulin was one of the key figures in the Finland s Evangelical Lutheran Church during the twentieth century. He was also one of the leading persons who imported ecumenical influences from abroad. However, unlike other churches, the Church of Finland did not recognise his importance. For example, in the 1950s Gulin was seen by the Anglicans as a future archbishop for the Evangelical Lutheran Church of Finland. Gulin s career as an ecumenist can be divided to three parts. Between 1917 and 1929, Gulin learned ecumenical working methods in Finland s World Student Christian Federation. He had a background in the revivalist movement, and his parents supported him in his studies. The Evangelical Lutheran Church did not originally play a major role for Gulin, although he was a member. Between 1930 and 1944, Gulin had more and more responsibility as a leading ecumenist in Finland. He became a member of Finland s ecumenical board, Yleiskirkollinen toimikunta. During the Second World War Gulin tried to solicit assistance for Finland s war effort at theological conferences, where Finnish theologians often discussed cooperation among Christians. A third period started in 1945, when Gulin became the bishop of Tampere. His new status in the Evangelical Lutheran Church placed him in a challenging position in ecumenical questions. He had responsibility for inter-church aid in Finland. He also participated in the World Council of Churches (WCC) assemblies in Evanston in 1954 and in New Delhi in 1961. Gulin s role was quite insignificant in those meetings. Closely related to Gulin s texts about ecumenism is kokemus, experience. Gulin wrote about his ecumenical experience or ekumeeninen kokemus. He believed that it was vital for the churches to appreciate their own experiences, since experience was the basis for further development. Yet Gulin mentioned very little about Christian dogma. The main reason seems to have been that he did not believe that a union between churches could be built on dogma.

Agreeable Agreement : An Examination into the Quest for a Solid Consensus in Light of Bilateral Doctrinal Dialogues among Anglicans, Lutherans and Roman Catholics

The purpose of this study is to analyse the development and understanding of the idea of consensus in bilateral dialogues among Anglicans, Lutherans and Roman Catholics. The source material consists of representative dialogue documents from the international, regional and national dialogues from the 1960s until 2006. In general, the dialogue documents argue for agreement/consensus based on commonality or compatibility. Each of the three dialogue processes has specific characteristics and formulates its argument in a unique way. The Lutheran-Roman Catholic dialogue has a particular interest in hermeneutical questions. In the early phases, the documents endeavoured to describe the interpretative principles that would allow the churches to together proclaim the Gospel and to identify the foundation on which the agreement in the church is based. This investigation ended up proposing a notion of basic consensus , which later developed into a form of consensus that seeks to embrace, not to dismiss differences (so-called differentiated consensus ). The Lutheran-Roman Catholic agreement is based on a perspectival understanding of doctrine. The Anglican-Roman Catholic dialogue emphasises the correctness of interpretations. The documents consciously look towards a common future , not the separated past. The dialogue s primary interpretative concept is koinonia. The texts develop a hermeneutics of authoritative teaching that has been described as the rule of communion . The Anglican-Lutheran dialogue is characterised by an instrumental understanding of doctrine. Doctrinal agreement is facilitated by the ideas of coherence, continuity and substantial emphasis in doctrine. The Anglican-Lutheran dialogue proposes a form of sufficient consensus that considers a wide set of doctrinal statements and liturgical practices to determine whether an agreement has been reached to the degree that, although not complete , is sufficient for concrete steps towards unity. Chapter V discusses the current challenges of consensus as an ecumenically viable concept. In this part, I argue that the acceptability of consensus as an ecumenical goal is based not only the understanding of the church but more importantly on the understanding of the nature and function of the doctrine. The understanding of doctrine has undergone significant changes during the time of the ecumenical dialogues. The major shift has been from a modern paradigm towards a postmodern paradigm. I conclude with proposals towards a way to construct a form of consensus that would survive philosophical criticism, would be theologically valid and ecumenically acceptable.

Mikä ohjaa kirkon työnohjaajaa? : Haastattelututkimus työnohjaajien teoreettisista lähestymistavoista

tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kirkon työnohjauksen teoreettisia lähtökohtia työnohjaajien itsensä kuvaaminen. Kirkon työnohjausta on kaikkineen tutkittu vvarsin vähän. Tutkimuksessa noudatettiin kvalitatiivista konstruktivisista paradigmaa, jonka tavoitteina olivat tutkittavan ilmiön ymmärtäminen ja rekonstruktio. Induktiivisen tutkimusotteen mukaisesti etenevät tutkimusprosessi oli luonteeltaan kuvaileva ja analyyttis-synteettinen käsitteellistäminen. Tutkimuksen pääaineisto muodoistui Päijät-Hämeen seudulla asuvien kirkon työnohjaajien (n=12) teemahaastatteluista. Rinnakkaisaineistona käytettiin psykiatrian työnohjauksen (n=6) vastaavanlaisia haastatteluja. Kirkon ja psykiatrian työnohjaajien yhteisiä taustateorioita olivat psykodynaaminen teoria, systeemiteoria ja narratiivisuus. Käsitteellistämisprosessissa muodostettiin kirkon työnohjauksesta seuraavat kategoriat: 1) Pastoraalisuus (laajasti ymmärtäen), 2)Ihmisen integroituva kehitys ja 3) Ajattelu- ja toimintamallien muutos. Pääkategoriat ilmentävät työnohjaajien näkemysten kokonaisvaltaisuutta ja integroinnin tavoitetta, joka ei kuitenkaan ole stabiili, vaan avoin myös muutoksille. Pastoraalipsykologian ja psykodynaamisen teoria painotus johtaa työnohjattavien kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Työnohjausta tarkasellaan silloin osana ohjausta, ei niinkään suhteessa ohjattavan työhön. Suhde ohjattavan työhön onkin kirkon työnohjauksessa erityistä huomiota vaativa kysymys. Avainsanat: työnohjaus, taustateoriat, teoreettiset lähestymistavat, konstruktivismi

Kansankirkko, uskonnonvapaus ja valtio : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen tulkinta uskonnonvapaudesta 1963-2003

A national church, freedom of religion, and the state The interpretation of freedom of religion formulated by the Synod of the Evangelical Lutheran Church of Finland in reference to the relationship between the Church and the state from 1963 to 2003 This paper discusses the interpretation of freedom of religion formulated by the Synod of the Evangelical Lutheran Church of Finland during the years 1963-2003. The effect of these formulations and decisions made by the Synod on the relationship between the Church and the state is also discussed as the relationship has been a central issue in the debate about freedom of religion in Finland. Active co-operation with the state caused a dispute in the Church during this period. Another cause for concern for the Synod, a strong defender of the national church, was the weakening position of the Church in a society undergoing many changes. As the Synod of 1963 discussed the status of the Church, the Church began to reflect upon its identity as a national church, and to evaluate freedom of religion in the country, as well as the relationship between the Church and the state. Some of the radicals of the 1960s and 1970s presented the Church as an obstacle to freedom of religion. The Synod was keen to emphasize that, in accordance with international agreements on human rights, freedom of religion means the freedom to have and follow a religion, and also that freedom of religion was a right of the majority in Finnish society. As an active guardian of the rights of its members, the Synod defended such issues as the teaching of religion in schools. Throughout the dispute, the Church focused on its right to act freely and, according to its identity, to express spirituality in the society. At the end of the 1960s, several efforts to reform the law on the freedom of religion and the relationship between the Church and the state gained favour in the Synod. These formulations of the Church were the basis for the work of a parliamentary committee in the 1970s, but no significant changes resulted. Instead, freedom of religion in Finland was judged to be fairly good. The committee paper did, however, lead to preparations for greater independence of the Church. The Synod at the time chose to react to the changes presented to it, but it was not before the 1990s that the Synod became an active force of reform in these matters. Though the Synod, particularly from the 1970s onwards, began clearly to favour the improvement of the position of other religious communities in Finland, it felt it had reason to be cautious as each church and religious community had the freedom to decide individually its relationship with the state. Any changes that would have weakened the position of the Church in Finnish society were met with disapproval in the Synod. Even though some theological concerns regarding the national identity of the Church were raised, the Synod emphasized issues of church policy. Keen to preserve and protect its legal status in society, the Synod judged that this status supported the freedom of action enjoyed by the Church as well as the freedom of religion.

Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006

The theology of marriage in the Church of England(CofE) and in the Evangelical Lutheran Church of Finland(ELCF)1963–2006 The method of the study is a systematic analysis of the sources. In the CofE marriage stems from creation, but it is also sacramental, grounded in the theology of love and redemption. Man and woman have a connection between them that is a mystical union in character because of the one between Christ and the Church; therefore every marriage is sacramental. The purposes of marriage have been expressed in a different order than earlier. A caring relationship and sexuality are set before childbirth as the causes of marriage. The remedial cause of marriage is also moved to the background and it cannot be found in the recent wedding formulas. A personal relationship and marriage as a school of faith and love have a central place in the theology of marriage. The theology of love unites the love of God and marriage. In the CofE the understanding of divorce and co-habiting has changed, too. Co-habiting can now be understood as a stage towards marriage. Divorce has been understood as a phenomenon that must be taken as a fact after an irretrievable breakdown of marriage. Thus the church must concentrate on pastoral care after divorce. Similarly, the ELCF also maintains that the order of creation is the origin of marriage as a lifelong institution. This is also an argument for the solemnization of marriage in the church. Faith and grace are not needed for real marriage because marriage is the culmination of reason and natural law. The society defines marriage and the church gives its blessing to the married couples if so requested. Luther’s view of marriage is different from this because he saw marriage as a school of love and faith, similar to CofE. He saw faith as essential to enable the fullfillment of natural law. Marriage in the ELCF is mostly a matter of natural ethics. An ideal form of life is sought through the Golden Rule. This interpretation of marriage means that it does not presuppose Christian education for children to follow. The doctrine of the two kingdoms is definitely essential as background. It has been impugned by scholars, however, as a permanent foundation of marriage. There is a difference between the marriage formulas and the other sources concerning the purposes of marriage in the ELCF. The formulas do not include sexuality, childbirth or children and their education as purposes of marriage. The formulas include less theological vocabulary than in the CofE. The liturgy indicates the doctrine in CofE. In the Lutheran churches there is not any need to express the doctrine in the wedding formulas. This has resulted in less theology of marriage in the formulas. The theology of Luther is no longer any ruling principle in the theology of marriage. The process of continuing change in society refines the terms for marriage more than the theological arguments do.

Tiede ja tutkijan sosiaalinen vastuu : Joseph Ben-Davidin, Roger Sperryn ja Knut Erik Tranøyn käsitykset tieteestä ja tutkijan sosiaalisesta vastuusta

Science and the Scientist's Social Responsibility. Joseph Ben-David's, Roger Sperry's and Knut Erik Tranøy's Views of Science and the Scientist's Social Responsibility The aim of the study was to investigate, whether or not there is any connection between Jewish sociologist Joseph Ben-David's, American neuroscientist Roger Sperry's and Norwegian philosopher Knut Erik Tranøy's views of science and views of the scientist's social responsibility. The sources of information were their writings concerning this topic. Ben-David has a classical view of science. He thinks that the Mertonian norms of scientific activity, first written in 1942, are still valid in modern science. With the help of these norms Ben-David defends the view that science is morally neutral. Ben-David thinks that a scientist has a limited social responsibility. A scientist only reports on the new results, but he is not responsible for applying the results. In any case Ben-David's ideas are no longer valid. Sperry has a scientistic view of science. According to Sperry, science is the source of moral norms and also the best guide for moral action. The methods of natural sciences "show" how to solve moral problems. A scientist's personal views of science and social responsibility are not important. However Sperry's view is very problematic on the ethical side. Tranøy stresses the scientist's social responsibility. A scientist has common norms with the society from with he or she comes. This is why a scientist has the right, and also the responsibility, to discuss social and ethical questions between science and society. Tranøy's view has some ethical and practical problems, but it is valid in principle. Finally, Ben-David's, Sperry's and Tranøy's views of both science and the scientist's social responsibility have a connection: the view of science corresponds to the certain view of scientist's social responsibility. The result of this study is: Ben-David's, Sperry's and Tranøy's view of science have an ethical starting point as its fundamental presupposition, which include certain views of scientific knowledge, good and the scientist's ethical responsibilities. The connection between Ben-David's, Sperry's and Tranøy's views of science and views of the scientist's social responsibility means that their views of epistemology, meta-ethics and the scientist's ethical responsibilities have a connection to their views of the scientist's social responsibility. The results of this study can help the scientific community to organize the social responsibility of a scientist and deepen the conversation concerning the scientist's social responsibility.

Ihanne ja todellisuus : Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle

The subject of the study is the ideal and reality of commitment to membership in the Evangelical Lutheran Church of Finland from the 1960s to the 2000s. The research task is to ascertain what manner of commitment the Evangelical Lutheran Church of Finland expects from its members (the ideal) and how in reality membership of the Church is realized (empiria). The research object is also to study the extent to which the ideal of commitment evinced by the Church and the actual relation of commitment to the Church changed during the research period. Additionally, those factors were analysed which influence the relation between the ideal and reality of commitment. In the analysis of the ideal of commitment the research data are official documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland. They include confessions of the Church, Catechisms, Christian doctrine, joint strategies and plans of the Church, likewise the Church Act and Church Order. The reality of commitment is explored on the basis of Church membership, participation in parish activity and the private practice of religion, likewise attitude to Christian faith. The empirical data of the study comprise Church statistics, material from Statistics Finland and relevant surveys implemented during the research period. The ideal of commitment alongside membership includes knowing the basic tenets of Christian faith and family life based on prayer and participation in liturgical cycles. A member of the Church is expected to take care of his/her faith by living in participation of the Word and sacrament, bearing responsibility for the parish and faithfully discharging his/her worldly obligations. There have been no major changes in the ideal of commitment during the research period. On the contrary, the reality of commitment has changed. Although the majority of Finns are still members of the Church, there has been a constant decline in their share of the population. The same can be stated with respect to parish life. This has its own strengths, among them Church rites, parish activity around feast days and also work with children and confirmation training. However, the general trend is towards a decline in participation. There has also been a decrease in commitment to belief in God as taught by the Church. On the other hand, private religious observance has not changed at all. From the perspective of commitment the Evangelical Lutheran Church of Finland exists in a state of tension between the theological ideal and sociological empiria. Matters exerting a particular influence over the relation between ideal and reality are communality and varying conceptions of the Church, likewise contextuality and the related private Christianity. Societal change poses a challenge to traditional Church communality. A decline in communality has in turn led to a decline in belonging to the Church. Weakening awareness of membership has undermined the handing down of the tradition among younger generations. Modernization has influence the identity of the Church and brought the Church to an internal divergence. This way it has been able to retain its structure as a folk church but at the same time it has lost its opportunities for the formation of a clear identity. The Church has adjusted to societal change by outward-directed activities (performance) alongside the purely religious message (function). The tension between an unchanged message and a changed operating environment has increased. The challenge of contextuality has led the Church to review parish life, the nature of teaching and activity and the language used by the Church, likewise the cultural modus. Increasingly privatized Christianity challenges above all the theology and teaching of the Church, but also the life of worship and relation to cultural life.

Pitäjän hyödyllisin mies? : Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä

Turun akatemian ensimmäisen talousopin professorin Pehr Kalmin johdolla tarkastettiin vuonna 1757 väitöskirja aiheesta Mitä pappi voi tehdä talouden parantamiseksi? Muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyi väitöskirja papiston mahdollisuuksista pastoraalilääketieteen alalla. Molemmat julkaisut käsittelivät papiston yhteiskunnallista tehtävää. Pehr Kalmin mukaan papisto saattoi toiminnallaan näyttää hyvää esimerkkiä seurakuntalaisilleen. Tarkoituksena oli, että säätyläiset, joihin papistokin kuului, olisivat itse kokeilleet tiloillaan uudenlaisia viljelymenetelmiä. Nähdessään pappiensa yritysten onnistuvan, Kalm uskoi talonpoikien seuraavan näiden esimerkkiä. Kalm toivoi, että talonpojat olisivat siten luopuneet valtakunnan taloutta uhkaavista vääränlaisista viljelymenetelmistä. Erityisesti kaskeamisen uskottiin uhkaavan valtakunnan suurinta resurssia, metsiä. Kalmin ajatukset papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä perustuivat Johannes Browalliuksen ja Carl Linnæuksen aikaisempiin kirjoituksiin. Ruotsin valtakunta oli menettänyt suurvalta-asemansa Suuressa Pohjan sodassa. Vapaudenajalla poliittisen suurvalta-aseman sijaan ryhdyttiin tavoittelemaan taloudellista valtaa. Aseet taottiin englantilaisen fysiokratismin hengessä auroiksi. Taloudellisen nousun edellytyksenä oli valtakunnan omavaraisuus. Ruotsin uskottiin olevan luonnonvarojensa puolesta poikkeuksellisen rikas maa. Näiden luonnonvarojen selvittäminen edellytti luonnontieteellistä tutkimista. Tämä johti tieteelliseen murrokseen, jonka tuloksena valtakunnantaloudellista hyötyä edistävät luonnontieteet nousivat Carl Linnæuksen ja Kuninkaallisen Tiedeakatemian johdolla kukoistukseen. Luonnontieteisiin kuului myös "jumalainen talousoppi". Taloudelliset uudistukset olivat ennen kaikkea uuden valtiopäiväpuolueen, hattujen ideologian mukaisia. Uutta aatevirtausta voidaan nimittää hyötypatriotismiksi. Pehr Kalm kuului hyötypatrioottien joukkoon. Hänen merkittävin tieteellinen saavutuksensa oli Tiedeakatemian tuella tehty tutkimusmatka Pohjois-Amerikkaan. Matkan tavoitteena oli silkinviljelyn aloittaminen Ruotsissa. Matkan jälkeen Kalm toimi Turun akatemian talousopinprofessorina. Vuonna 1757 hänet vihittiin papiksi. Kalm valitsi papin toimen nähtävästi taloudellisten syiden vuoksi. Kalm sai palkkapitäjästä tarvitsemansa lisätulot. Kalm oli myös Turun tuomiokapitulin jäsen. Kalmilla oli papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä selkeä käsitys, joka näkyi paitsi hänen opetuksessaan myös hänen omassa työssään kirkkoherrana. Papin tehtävänä oli valtakunnan taloudellisen hyödyn edistäminen. Tässä mielessä papiston yhteiskunnallinen tehtävä ei lainkaan muuttunut suurvaltakaudelta vapaudenajalle siirryttäessä. Molempina aikoina keskusvalta määräsi tahdit, joiden mukaan papiston oli marssittava. Avainsanat: oppihistoria : Ruotsi : 1700-luku - valistus : papit - hyödyn aikakausi : papit - Pehr Kalm

Efraim Syyrialaisen luostari: Tapausesimerkkejä munkkien luostariin vetäytymisen syistä

Tutkielma on kaksivaiheinen. Ensin esittelen apostolisen, Syyrialaisortodoksisen kirkon historiaa ja luostariperinnettä. Toisen osan tarkoitus on selvittää, liittyykö Pyhän Efraim Syyrialaisen luostarin munkkien luostariinjäämispäätökseen yhteiskunnallisia syitä ja mitä muita mahdollisia syitä voidaan löytää. Vertailen lopuksi varhaisia, 400-luvulla eläneiden kilvoittelijoiden Pyhän Efraim Syyrialaisen, Antonius Suuren ja Simeon Pylväspyhimyksen motiiveita nykykilvoittelijoiden motiiveihin, sikäli kuin se on mahdollista. Selvitän myös, onko Efraim Syyrialaisen esimerkillä ollut merkitystä nykykilvoittelijoille. Empiirinen aineisto kerättiin kahtena vuotena v. 2002 ja 2003. Tutkielmaa varten haastattelin kolmea Efraim Syyrialaisen luostarin munkkia. Pääinformanttini oli ko. luostarin seminaarin teologiopiskelija. Heidän kotitaustansa on syyrialaisortodoksinen, voimakkaasti uskonnollinen. Spiritualiteettia harjoitettiin jo lapsuudessa sekä kotona että kirkossa. Tutkielmani näkökulma on uskontohistoriallinen ja uskontososiologinen. Tutkin miten varhaiset- sekä nykypäivän kilvoittelijat ovat suhtautuneet yhteiskuntaan ja miten he ovat integroituneet luostariinsa. Kysymyksessä on nykypäivän osalta laadullinen tapaustutkimus, jonka metodeina ovat teemahaastattelu, jonka yhtenä osana olivat argumentit ja osallistruva havainnointi. Analysoin vastaukset sisällön analyysiä käyttäen. Haastatellut munkit korostivat syyrian kielen ja tradition opiskelun ja sen siirtämisen tärkeyttä seminaariin opiskelemaan hakeutumisensa, ja sen jälkeen munkiksi jäämisensä perusteluna. Pyhän Efraim Syyrialaisen esimerkin munkit kokivat olevan heille hyvin tärkeän tradition siirtäjän. Opiskelemisen ja matkustamisen mahdollisuus munkkina koettiin myös tärkeänä ja siitä syystä luostariin jäätiin, eli yhteiskunnallinen syy löytyi. Sisällön analyysissä ilmeni, että alkujaan koti edusti munkille primaarista tekijää. Sekundääristä tekijää edustivat kirkkoon kuuluva ryhmä, munkit ja luostari. Kodin ja kirkossa käynnin seurauksena tradition ja syyrian kielen oppimisen halu korostui ja niitä haluttiin lähteä opiskelemaan. Positiiviseksi viiteryhmäksi tällöin muodostuivat seminaariopiskelun aikana munkit ja muut luostarin asukkaat. Luostariin jäämisensä jälkeen primaarin tekijän voidaan huomata vaihtuneen luostariksi ja kodin asema on jäänyt sekundaariseksi. Yhteys luostarin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa tapahtui varhaisena aikana pääasiallisesti siten, että ihmiset tulivat kilvoittelijan luokse. Nykymunkit puolestaan käyvät niiden seurakuntalaisten kotona, jotka eivät pääse yhteisiin jumalanpalveluksiin ja auttavat heitä sielunhoidollisesti ja tarvittaessa taloudellisesti. Kirkon patriarkka Mar Ignatios Zakka I Iwasilla ja metropoliitta Eusthatios Matta Rohamilla on paljon yhteyksiä myös islaminuskoiseen väestönosaa Syyriassa. Ekumeenisia yhteyksiä on munkeillakin runsaasti. Ne mahdollistuvat erilaisissa kirkon kokouksissa ja konferensseissa sekä opiskelupaikkakunnalla Kreikassa.

Sanan vai rakkauden palveluksessa? : Diakonian viralle esitetyt teologiset perusteet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1997-2006

Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää diakonian viralle esitettyjä teologisia perusteita kirkon viralliseen päätöksentekoon liittyvissä asiakirjoissa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1997-2006. Diakonaatti tarkoittaa kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa papin virasta erillistä palveluvirkaa. Tässä tutkielmassa diakonaattia tarkastellaan kirkkolaissa ilmaistun karitatiivisen diakonian viran näkökulmasta suhteessa kirkon erityiseen virkaan. Systemaattisessa analyysissa on pyritty kuvaamaan aineistosta esiin nouseva diakonian viran keskeinen teologia ja keskeisimmät virkakeskustelussa esiin tulleet ongelmakohdat. Diakonian viran teologisia perusteita ei tässä tutkielmassa pidetä yhtenä kokonaisuutena, vaan siinä tapahtuvat muutokset on pyritty nostamaan esiin historiallisessa viitekehyksessä. Dispositio on tämän vuoksi rakennettu kronologisesti eteneväksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytävä keskustelu diakonian viran uudistamisesta on käytännöllisten uudistamistarpeiden lisäksi lähtökohdiltaan yhteydessä kansainväliseen ja ekumeeniseen virkateologiseen kehitykseen, jossa kirkot ovat arvioineet omaa olemustaan ja tehtäväänsä. Virkarakenneuudistuksen pani vireille piispainkokouksen esitys 1/1994 diakonian viran kehittämisestä. Tutkielman keskiössä ovat siihen liittyen komiteamietinnöt Yhdessä kirkon virassa (1997) ja Palvelijoiksi vihityt (2002). Tarkasteltuna ajanjaksona lähdeaineistossa on havaittavissa kirkon viran ja diakonian viran määrittelyä koskeva terminologian ja ordinaatiokäsityksen muutos. Linjausten argumentoinnissa on havaittavissa joitakin epäselvyyksiä, koska esiin otettiin uusia käsitteitä. Kaikki analysoidut asiakirjat katsoivat kirkon viran perustuvan jumalalliseen asetukseen. Sekä kaksisäikeisessä että kolmisäikeisessä virkamallissa diakonian virka ymmärrettiin osaksi Jumalan asettamaa kirkon virkaa. Yksi ministerium ecclesiasticum aukeaa useampaan tehtävään. Kristus asetti kirkolle viran kutsuessaan ja lähettäessään apostolit. Viran muodot ja jakautuminen esimerkiksi piispan, papin ja diakonian virkoihin on nähty periaatteessa inhimillisenä järjestelykysymyksenä, sillä viran jumalallinen asetus ei koske viran muotoja. Asiakirjoissa tukeuduttiin kirkon viran määrittelyssä yhteisen pappeuden perustaan. Kristityt muodostavat uskon ja rakkauden yhteisön, jossa koko seurakunnalla on vastuu tietyistä tehtävistä. Kirkon erityinen palveluvirka rakentuu tälle pohjalle. Aineistosta vahvasti nouseva teema on Lutherin teologiaan perustuva näkemys uskon ja rakkauden sisäkkäisyydestä sekä uskossa läsnäolevasta Kristuksesta rakkauden perustana. Lutherin teologiaan liittyy myös diakonian viran argumentointi sakramentaalisen sanakäsityksen pohjalta. Sanakäsitys on nähty laajasti myös ekumeenisessa dialogissa. Diakonian virkaa tarkasteltiin aineistossa suhteessa seurakuntaan. Yhteisöllisyyden korostus diakonian viran edellytyksenä ja myös sen seurauksena nousi esiin. Yhteisöllisyyden ja siten myös diakonian lähteeksi hahmottui jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Ajatus koinoniasta toi mukanaan myös vahvan pneumatologisen perustelun diakonian viralle. Voidaankin sanoa, että diakonian virka tulkittiin lähteissä ankkuroituneeksi Kristukseen. Kristuksen ja kristittyjen yhteyden vuoksi Kristus on sekä diakonian lähde että sen kohde. Aineiston pohjalta on hahmotettavissa diakonian viran teologisena lähtökohtana yhteinen pappeus sekä yhteys sanaan ja sakramentteihin. Viran edellytyksenä on erityinen kutsu, valtuutuksena ordinaatio ja palveluviran sisältönä apostolisen esikuvan mukainen palvelu. Palveluvirka kirkossa perustuu yleiseen pappeuteen siten, että vain yleisen pappeuden omaava kastettu ja uskova kirkon jäsen voi saada erityisen kutsun ja valtuutuksen erityiseen virkaan. Yleinen pappeus ei kuitenkaan yksin riitä virkaan eikä sitä ole mahdollista johtaa yleisestä pappeudesta. Erityinen kirkon virka edellyttää lisäksi erityisen Jumalan kutsun, jonka kirkko hyväksyy ja vahvistaa. Jumalan kutsun julkinen vahvistaminen ja tunnustaminen tapahtuu ordinaatiossa. Diakonian virkaa koskevassa suomalaisessa keskustelussa on oltu yksimielisiä siitä, että diakonian virkaan sisältyvät karitatiivinen, katekeettinen ja liturginen funktio. Käytännössä diakonian viralla on kuitenkin vahvasti karitatiivinen luonne Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

"Toisen" kanssa naimisiin : Ryhmärajojen merkitys Suomen Lähetysseuran naislähettien avioituessa ulkomaalaisten kanssa

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten eri yhteisöt ovat suhtautuneet avioliittoihin, jotka Suomen Lähetysseuran naislähetit ovat solmineet ulkomaalaisen kanssa sekä mitä merkitystä suhtautumisella on ollut näille naisille. Keskeisinä tarkasteltavina yhteisöinä olivat Suomen Lähetysseuran johto, lähettiyhteisöt, työalueiden paikalliset yhteisöt sekä molempien aviopuolisoiden perheet ja suvut. Tutkimuksen ajanjaksoksi rajattiin vuodet 1946-1998, jotta olisi mahdollista tarkastella myös sitä, miten suhtautuminen on muuttunut. Aineiston keruussa ja analysoinnissa käytettiin laadullisia menetelmiä. Lähteet muodostuivat Lähetysseuran johtokunnan ja lähettien kokousten pöytäkirjoista, lähettien ohjeista ja säännöistä, Suomen Lähetyssanomien vuosikerroista sekä avioituneiden naislähettien haastatteluista ja heidän kirjoittamistaan esseistä. Tutkimuksen kohderyhmään kuului 49 avioliiton solminutta naislähettiä, joista tutkimukseen osallistui 26. Aineiston analyysia kehystivät ryhmärajojen, toiseuden ja sosiaalisen etäisyyden käsitteet. Suomen Lähetysseuran johdon suhtautuminen avioitumiseen näyttää muuttuneen eniten tutkimusjakson aikana. Muutos näkyy selkeimmin avioliiton solmineiden lähettien työsuhdejärjestelyissä. Lähetyssanomissa on korostettu uskon merkitystä kulttuuristen erojen ylittäjänä, ja artikkelit ovat olleet myönteisiä. Myös paikallisen yhteisön suhtautuminen on ollut koko tutkimusjakson ajan pääosin positiivista. Erityisesti afrikkalaisten yhteisöjen suhtautuminen on koettu 1990-luvulla hyvin myönteiseksi. Sen sijaan lähettiyhteisöt ja perheet ovat vastustaneet osaa avioliitoista 1960-luvulta 1990-luvulle asti. Näissä yhteisöissä suhtautuminen yksittäisiin avioliittoihin on kuitenkin saattanut muuttua ajan myötä. Eron yhteisöjen välillä voidaan tulkita johtuvan muun muassa siitä, miten läheinen suhde yhteisöillä on ollut avioituviin naislähetteihin. Ryhmärajoilla on myös ollut suuri merkitys naislähettien avioituessa ulkomaalaisen kanssa. Tutkimuksen perusteella naisten aviopuolisot voidaan jakaa kahteen ryhmään: paikallisiin sekälähetystyöntekijöihin ja muihin länsimaalaisiin. Suomalaisissa yhteisöissä paikalliset on usein nähty ulkoryhmän jäseninä, kun taas länsimaalaisten on katsottu kuuluvan sisäryhmään. Kuitenkin kirkkokunta on synnyttänyt ryhmärajoja myös länsimaalaisten keskuudessa. Erityisesti avioliitot, jotka naislähetit ovat solmineet paikallisen kanssa, näyttävät hämärtäneen ryhmärajoja. Yhteisöt ovat suhtautuneet avioliiton solmimiseen eri tavoin riippuen siitä, mikä on ollut niiden asema ryhmähierarkiassa. Jos ryhmän jäsenen on katsottu avioituneen hierarkkisesti alempaan ryhmään kuuluvan kanssa, suhtautuminen on usein ollut negatiivista. Sen sijaan "ylöspäin" avioituminen on nähty merkkinä ryhmäsuhteiden tasavertaistumisesta, mihin on suhtauduttu positiivisesti. Avainsanat: Suomen Lähetysseura, lähetystyöntekijät, seka-avioliitto