Voiko sota olla oikeutettu? : Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokousten kannanotot sotaan kriisien ratkaisuna

Can war be justified? Expressions of opinions by the general assemblies of the World Council of Churches on the question of war as a method of settling conflicts. The purpose of this study is to describe and analyse the expressions of opinions recorded in the documents of the general assemblies of the WCC during the Cold War period from 1948 to 1983 on the use of war as a method of settling international and national conflicts. The main sources are the official reports of the WCC´s assemblies during the years 1948 to 1983. This study divides the discussions into three periods. The first period (1949-1968) is dominated by the pressures arising from the Second World War. Experiences of the war led the assemblies of the WCC to the conclusion that modern warfare as a method of settling conflicts should be rejected. Modern war was contrary to God´s purposes and the whole meaning of creation, said the assembly. Although the WCC rejected modern war, it left open the possibility of conflict where principles of just war may be practised. The question of war was also linked to the state and its function, which led to the need to create a politically neutral doctrine for the socio-ethical thinking of churches and of the WCC itself. The doctrine was formulated using the words "responsible society". The question of war and socio-ethical thinking were on the WCC`s agenda throughout the first period. Another issue that had an influence on the first period was the increasing role of Third World countries. This new dimension also brought new aspects to the question of war and violence. The second period (1968-1975) presented greater challenges to the WCC, especially in traditional western countries. The Third World, political activity in the socialist world and ideas of revolution were discussed. The WCC`s fourth Assembly in Uppsala was challenged by these new ideas of revolution. The old doctrine of "responsible society" was seen by many participants as unsuitable in the modern world, especially for Third World countries. The situation of a world governed by armaments, causing social and economic disruption, was felt by churches to be problematic. The peace movement gathered pace and attention. There was pressure to see armed forces as an option on the way to a new world order. The idea of a just war was challenged by that of just revolution. These ideas of revolution did not receive support from the Uppsala Assembly, but they pressured the WCC to reconsider its socio-ethical thinking. Revolution was seen as a possibility, but only when it could be peaceful. In the Nairobi Assembly the theme of just, participatory and sustainable society provided yet another viewpoint, dealing with the life of the world and its problems as a whole. The third period (1975-1983) introduced a new, alternative doctrine the "JPIC Process", justice, peace and the integrity of creation for social thinking in the WCC. The WCC no longer wanted to discuss war or poverty as separate questions, but wanted to combine all aspects of life to see the impact of an arms-governed world on humankind. Thus, during the last period, discussions focused on socio-ethical questions, where war and violence were only parts of a larger problem. Through the new JPIC Process, the WCC`s Assembly in Vancouver looked for a new world, one without violence, in all aspects of life. Despite differing opinions in socio-ethical thinking, the churches in the WCC agreed that modern warfare cannot be regarded as acceptable or just. The old idea of a "just war" still had a place, but it was not seen by all as a valid principle. As a result the WCC viewed war as a final solution to be employed when all other methods had failed. Such a war would have to secure peace and justice for all. In the discussions there was a strong political east-west divide, and, during the last two decades, a north-south divide as well. The effect of the Cold War was obvious. In the background to the theological positions were two main concepts namely the idea of God´s activity in man´s history through the so-called regiments and, the concept of the Kingdom of God on Earth.

Kysymys sodasta on läpi historian ollut kirkoille yksi keskeinen yhteiskuntaeettinen kipupiste. Yhtäältä ne ovat joutuneet tarkastelemaan asiaa Jeesuksen rakkausajattelun kautta (jos joku lyös sinua, niin käännä hänelle toinenkin poski) ja toisaalta osana yhteiskunnallista elämää (ajatus hallitsijan tehtävästä rauhan ylläpitäjänä). Toinen näkökulma kirkkojen ja sotien suhteeseen on se, että usein julkisuudessa sotivat osa-puolet nimetään heidän uskonnollisen taustansa mukaan. Lähi-idässä ovat vastakkain juutalaiset ja islamilainen maailma, Pohjois-Irlannissa protestantit ja katoliset ja entisen Jugoslavian alueella kristityt ja muslimit. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut analysoida Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokousten kannanottoja sotaan kylmän sodan aikana eli vuodesta 1948 vuoteen 1983. Tutkimusjakson alkuosaa sävytti toinen maailmansota ja KMN:n ensimmäinen yleiskokous Amsterdamissa vuonna 1948 julisti nykymuotoisen sodan rikokseksi Jumalaa ja ihmiskuntaa kohtaan. Sodan muotojen muuttuessa perinteiset oikeutetun sodan kriteerit olivat jääneet takaalalle. Tämä linja jatkui pääosin koko tutkimusjakson. Amsterdamissa 1948 KMN totesi, että ihmiskunta elää poliittisen ja ideologisen, sotaan provosoivan vastakkainasettelun keskellä ja sen takia on löydettävä poliittisesti neutraali yhteiskuntaeettinen ajattelu, johon kylmän sodan rintamalinjan molemmin puolin voitaisiin sitoutua ja joka myös ohjaisi KMN:n sotaa koskevaa ajattelua. Käyttöön otettu ajattelu muotoutui käsitteeksi "vastuullinen yhteiskunta". Se ei kuitenkaan saavuttanut KMN:ssä kaikkien hyväksyntää ja eri-tyisesti 1960-luku asetti sille haasteen vallankumousteologian muodossa. 1960- ja 1970-luvut toivat kolmannen maailman maat entistä keskeisemmin globaaliin kanssakäymiseen ja samalla asekaupan myötä nuo maat tulivat entistä kiinnostavimmiksi kohteiksi kylmän sodan blokkiajattelussa. Perinteinen sota sai rinnalleen uuden väkivallan ulottuvuuden militaristisen maailmanhallinnan voimistuessa ja taloudellisten voimavarojen ohjautuessa sosiaalisista tarpeista aseisiin. Tämä merkitsi vastuullisen yhteiskunnan ajattelulle uutta haastetta ja muutospainetta joka realisoitui Nairobin yleiskokouksessa 1975. Uusiksi näkökulmiksi tulivat oikeudenmukaisuus ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. KMN:n yhteiskuntaeettisen ajattelun kehitys jatkui ja Vancouverin yleiskokouksessa 1983 puhuttiin ORLE -prosessista eli oikeudenmukaisuudesta, rauhasta ja luomakunnan eheydestä, joiden käsitteiden katsottiin parhaiten ohjaavan KMN:n ajattelua myös sodan ja väkivallan kysymyksissä. Kokonaisuutena koko tutkimusjaksolta voidaan todeta, että KMN yhtäältä tuomitsi modernin sodan ja militaristisen maailman hallinnan ja toisaalta se totesi, että yhteiskunta tarvitsee selkeän hallinnon ja aseellisen voiman, jolla turvataan sekä yksityisen ihmisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja kunkin valtion suvereniteetti ja rauha. Poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne näkyi kärjistyneimpänä kylmän sodan blokkiajatteluna Amsterdamissa 1948, jolloin käytetyissä puheissa sodan syyllisiä löydettiin rautaesiripun molemmin puolin. Sama henki korostui 1960-luvun vallankumousajattelun ja kolmannen maailman maitten aktivoitumisen myötä.