Kulutus, tieto, hallinta : Kulutuksen tilastoinnin muutokset 1900-luvun Suomessa

The aim of the study was to find out how the consumption of the population in Finland became a target of social interest and production of statistical data in the early 20th century, and what efforts have been made to influence consumption with social policy measures at different times. Questions concerning consumption are examined through the practices employed in the compilation of statistics on it. The interpretation framework in the study is Michael Foucault s perspective of modern liberal government. This mode of government is typified by pursuit of efficiency and search of equilibrium between economic government and a government of the processes of life. It shows aspirations towards both integration and individualisation. The government is based on freedom practices. It also implies knowledge-based ways of conceptualising reality. Statistical data are of specific significance in this context. The connection between the government of consumption and the compilation of statistics on it is studied through the theoretical, socio-political and statistical conceptualisation of consumption. The research material consisted of Finnish and international documentation on the compilation of statistics on consumption, publications of social programmes, and reports of studies on consumption. The analysis of the material focused especially on the problematisations related to consumption found in these documents and on changes in them over history. There have been both clearly observable changes and as well as historical stratification and diversity in the rationalities and practices of consumption government during the 20th century. Consumption has been influenced by pluralistic government, based at different times and in varying ways on the logics of solidarity and markets. The difference between these is that in the former risks are prepared for collectively while in the latter risks are individualised. Despite the differences, the characteristic that is common to these logics is certain kind of contractuality. They are both permeated by the household logic which differs from them in that it is based on the normative and ethical demands imposed on an individual. There has been a clear interactive connection between statistical data and consumption government. Statistical practices have followed changes in the way consumption has been conceptualised in society. This has been reflected in the statistical phenomena of interest, concepts, classifications and indicators. New ways of compiling statistics have in their turn shaped perceptions of reality. Statistical data have also facilitated a variety of rational calculations with which the consequences of the population s consumption habits have been evaluated at the levels of economy at large and individuals.

Etiikan tutkimuksen funktio Aristoteleella ja Nikomakhoksen etiikan tulkintaperinteet

Käytännöllisen filosofian historian alaan kuuluva Pro Gradu -tutkielmani pyrkii vastaamaan kysymykseen, mikä on etiikan tutkimuksen funktio Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa. Tarkastelen Nikomakhoksen etiikan tulkintaperinteitä ja erityisesti Aristoteleen etiikan egoistisesta perusluonteesta käytyä keskustelua. Tutkimuksessa kyysenalaistan oletuksen, että etiikan teorian funktio Aristoteleella olisi ollut sama kuin mikä se modernissa etiikassa on. Tutkimuksessani totean antiikin etiikan ja modernin moraalikäsityksen erot ja tuon esiin sen, kuinka helposti modernit Aristoteles-kommentaattorit lankeavat anakronismiin. Tämä tulee esiin egoismi-keskustelussa ja siinä, millaisia asioita keskustelun osapuolet vaativat Aristoteleen etiikalta tai olettavat etiikan teorian sisältävän. Keskustelu Aristoteleen etiikan egoismista toimii esimerkkinä, jonka kautta valoitetaan modernien tulkintaperinteiden ongelmia. Tutkimuksessa päädytään kumoamaan ongelmallisena tulkintaperinne, jonka mukaan Aristoteleen eettinen naturalismi voisi tarjota rationaalisen perustan etiikalle. Myös perinteinen käsitys Aristoteleen etiikan teorian funktiosta hylätään ja päädytään esittämään että Aristoteleen etiikka on perusluonteeltaan erottamatonta politiikasta ja antiikin kreikan kaupunkivaltion poliittisesta rakenteesta. Tämän johdosta kyseenalaistetaan vakavasti mahdollisuus soveltaa Aristoteleen etiikkaa moderniin maailmaan. Johtopäätöksenä on, että Nikomakhoksen etiikka on enemmänkin lainsäätäjille/valtiomiehille (tai sellaiseksi aikoville) suunnattua asiantuntijakirjallisuutta kuin yksityiselle ihmiselle hänen omassa elämässään vastauksia tarjoava opas. Etiikan teorian tarkoituksena on näyttää lainsäätäjille kokonaiskuva, mihin suuntaan heidän tulisi lainsäädännöllään kansalaisia ohjata.

Keskiluokkainen kulutuseetos 1920–1950-luvuilla syntyneiden suomalaisten kulutuskerronnassa

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista kulutuskulttuuria ja sen muuttumista kulutuskerronnan kautta. Aineisto koostuu 39 iäkkään, 1920–1950-luvuilla syntyneen, suomalaisen kuluttajaelämäkerroista, jotka kerättiin kirjoituskilpailulla. Tutkielmassa analysoidaan informanttien kulutukseen ja rahankäyttöön liittämiä hyveitä sekä sitä, millaisista kulutuseetoksista hyveet kertovat. Elämäkertojen erittelyyn ja tulkintaan on sovellettu lähiluentaa. Analyysin avulla on rakennettu tulkinta keskiluokkaisesta kulutuseetoksesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kulutuksen normatiivisia merkityksiä, kulutuseetoksia ja keskiluokkaisuutta käsitteleviin tutkimuksiin. Tulkintaa ohjaa lisäksi ymmärrys tutkittavan sukupolven elämänkulusta suomalaisen kulutusyhteiskunnan kehityksen näkökulmasta. Tutkittavan sukupolven elämän aikana kotitalous on kehittynyt agraarisen yhteiskunnan omavaraisesta tuotantoyksiköstä vauraan yhteiskunnan kulutukseen ja sosiaaliseen uusintamiseen keskittyväksi instituutioksi. Palkkatyöläisyys, vapaa-aika ja kulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, ja yhteiskuntaa leimaa keskiluokkaistuminen. Elämäkerroista löytyvät säästäväisyyden ja vaatimattomuuden hyveet kertovat talonpoikaisen kulutueetoksen olevan edelleen keskeinen kulutuseetos, mutta niukkuuden hyveellistämisen lisäksi kulutuskerronnasta löytyy myös modernimpia tapoja suhtautua kulutukseen. Tulkitsen kuluttajaelämäkerroista löytyvien järkevyyden, tavallisuuden ja työnteon hyveiden kertovan keskiluokkaisuudesta. Hyveellinen kuluttaminen on keskiluokkaisessa kulutuseetoksessa talonpoikaista kulutuseetosta sallivampaa. Se määrittyy niukan kuluttamisen sijaan kohtuullisen ja tavallisen kuluttamisen hyveellistämiseksi. Keskiluokkaisessa kulutuseetoksessa on hyväksyttävää nauttia kohtuudella ja järkevästi omalla työllä ansaitusta vaurastumisesta. Talonpoikaisesta kulutuseetoksesta poiketen keskiluokkainen kulutuseetos hyväksyy kulutuksesta saatavan nautinnon. Sanonta ”ensin työ, sitten huvi” kuvaa keskiluokkaisen kulutuseetoksen tapaa suhtautua vaurastumisen mukanaan tuomaan kulutuskulttuuriin ja sen nautintoihin.

Kantin käsitys ystävyydestä ja rakkaudesta

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Immanuel Kantin käsitystä ideaalista ystävyydestä. Tarkoituksena oli ratkaista sen olemassa olo rakkauden vastavuoroisuuden perusteella. Ystävyys on ollut antiikista lähtien filosofialle merkittävä ongelma. Immanuel Kant käsittelee ystävyyttä kahdessa teoksessaan The Metaphysics of Morals ja Lectures on Ethics. Kantin ystävyyskäsitys sisältää neljä erilaista ystävyyden lajia. Ne ovat tarveystävyys, esteettinen ystävyys, intiimiystävyys ja ideaali ystävyys. Tarveystävyys perustuu hyödyn tavoittelulle. Esteettisellä ystävyydellä tarkoitetaan nautintoja hakevaa ystävyyttä. Intiimiystävyys on luonteen ystävyyttä. Ideaali ystävyys on Kantin käsitys täydellisestä ystävyydestä. Ideaalissa ystävyydessä niin kuin intiimiystävyydessä tärkeintä on keskusteleminen. Rakkauden tasapainon selvittämiseksi tutustuttiin Kantin käsityksiin rakkaudesta. Rakkauden lajeja Kantilta esittelin viisi. Niiden lisäksi onnellisuus oli tunne, joka vaikutti ystävyyden muodostumiseen. Rakkauden lajeja ovat itserakkaus, eros, agape, philia ja amor benevolentiae. Itserakkaus on itsensä rakastamista. Eros on intohimoa korostava rakkauden laji. Se kuuluu avioliittoon, ei ystävyyteen. Agape tunnetaan lähimmäisenrakkautena. Philia eroaa agapesta siten, että se on kiinnostunut joistain rakastettavista piirteistä toisessa yksilössä. Amor benevolentiae on hyväntahtoisuuden osoittamista. Rakkaus, joka ystävien välillä ilmeni vastavuoroisena, vahvistui lajiltaan philiaksi. Vastavuoroisuus ystävien kesken vaatii ajan ja paikan. Vastavuoroisuutta vaikeuttaa epävarmuus siitä. Vastavuoroisuudesta on saatava runsaasti todisteita. Todisteita saadaan tavoilla, jotka ystävät ymmärtävät. Ymmärtäminen edellyttää yhteisiä viestintäkeinoja. Kun tarpeeksi toisiinsa luottavat ystävät keskustelevat keskenään, he myös muovaavat toistensa persoonia. Silloin he tekevät toisistaan rakastettavampia. Tutkimukseni perusteella ideaali ystävyys on mahdollinen. Vastavuoroisuus rakkaudessa onnistuu, jos ystävät muokkaavat toisiaan. Ideaali ystävyys on molemminpuolisen kehittymisen tulos, jolloin ystävät tekevät toisistaan itsensä kaltaisia ja pystyvät rakastamaan toista kuin itseään.

"Sinunko rintasi? Ei vaan pääoman!" : Marxist-Feministerna-ryhmä ja sosialistisen feminismin mahdollisuus 1974–1978

Tutkimuksen aiheena on Helsingissä 1970-luvun puolivälissä ja loppupuolella toiminut Marxist-Feministerna-ryhmä, MF-ryhmä. Ryhmään kuului noin viisitoista naista, joista useimmat olivat ruotsinkielisiä. MF-ryhmä toimi tiedostamisryhmänä, opintopiirinä ja feministiverkoston osana. MF-ryhmää on pidetty yhtenä ensimmäisistä niin kutsutun uuden naisliikkeen ilmentymistä Suomessa. Tutkielman tavoitteena on tarkentaa kuvaa uudesta naisliikkeestä ja 1970-luvun feminismistä Suomessa sekä laajentaa käsitystä 1970-luvun sosialistisesta ajattelusta ja vasemmistosta. Tutkielmassa MF-ryhmää tarkastellaan aatehistoriallisesta näkökulmasta ja tutkitaan sen sijoittumista sosialismin ja feminismin ajattelutraditioihin. Kysymystä tutkitaan ryhmässä luetun kirjallisuuden, ryhmän työskentelytapojen ja ryhmän muihin sekä suomalaisiin että ulkomaisiin järjestöihin ja ryhmiin pitämien yhteyksien näkökulmasta. Samoin tarkastellaan, miten ryhmän käymät keskustelut ja niissä esiintyneet teoreettiset kehittelyt ja käsitteet suhteutuvat sosialismin ja feminismin piirissä käytyihin keskusteluihin. Alkuperäislähteistönä työssä ovat MF-ryhmän kokousten pöytäkirjat, kahden ryhmän jäsenen kirjoittama kirja sekä ryhmän jäsenten kirjoittamat lehtiartikkelit. Lisäksi käytetään kolmen ryhmän jäsenen haastatteluja, ryhmän toiminnasta kertovia lehtijuttuja sekä 1970-luvun naisliikettä ja vasemmistoa koskevaa tutkimus- ja muistelukirjallisuutta. MF-ryhmälle sosialismi oli itsestään selvän oloinen osa oman ajattelun pohjaa. Ryhmässä luettiin niin vanhempaa kuin uudempaakin sosialistista kirjallisuutta ja keskusteltiin naisten asemasta sosialistisen analyysin pohjalta. Ryhmässä nostettiin esiin, miten marxilaiset ajattelijat olivat olleet kyvyttömiä kunnolla ymmärtämään naisten sortoa ja etenkin analysoimaan sen yksityisempiä puolia. Ryhmälle oli kuitenkin tärkeää kehittää sosialistista ajattelua ymmärtämään myös naisten alistukseen liittyviä kysymyksiä. Erityisesti ryhmän keskusteluissa nostettiin esiin uudelle naisliikkeelle keskeisiä kysymyksiä ruumiillisuudesta, seksuaalisuudesta ja reproduktiosta, mutta ryhmässä käsiteltiin myös naisten työntekoa ja lisäksi naisten asemaa historiassa. Ryhmässä luettiinkin myös uuden naisliikkeen ulkomaista kirjallisuutta ja osallistuttiin naisliikkeen piirissä käytyihin teoreettisiin ja käytännöllisiin keskusteluihin naisten sorrosta ja siitä vapautumisesta. Toisaalta, osin marxilaisen kehyksen vaikutuksesta, ryhmässä nousivat esiin sellaiset esimerkiksi seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyvät kysymykset, joilla on kytköksensä talouteen. Ryhmän toiminnassa korostui oman ajattelun vapauden säilyttäminen. Vaikka ryhmä haki aktiivisesti yhteyttä muihin nais- ja vasemmistoryhmiin, sille oli tärkeää säilyttää oma riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä.

Nuorten osallisuus ja osallistuminen maaseudun kehitysstrategioissa : osuuskunnat ja Feria Francat Koillis-Argentiinassa

Tutkin Pro Gradu -työssäni nuorten osallisuutta ja osallistumista suhteessa maaseutukehitykseen Argentiinan maaseudulla. Vaikka nuorison tärkeä strateginen asema maaseudun kehityksen kannalta mainitaan usein sekä akateemisessa että poliittisessa diskurssissa, on nuoriso jäänyt vähälle huomiolle tutkijoiden, yhteiskunnallisten päättäjien, ja muiden toimijoiden silmissä Latinalaisessa Amerikassa. Maaseudun nuorten ”näkymättömyys” on johtanut siihen, että heidän asemansa erillisenä sosiaalisena toimijana on jäänyt heikoksi. Oman tutkimukseni ensisijaisena tavoitteena on siis saada paljon kaivattua lisätietoa argentiinalaisista maaseudun nuorista. Lähestyn maaseudun kehitysproblematiikkaa osallisuuden ja osallistumisen käsitteiden kautta tutkimalla nuorten osallisuutta ja osallistumista maaseutuympäristössä yleisesti sekä muutamissa maaseudun yhteisötaloudellisissa instituutioissa erityisesti. Tutkimiani instituutioita ovat maatalousosuuskunnat ja pientuottajien verovapaat torit eli Feria Francat. Kutsun kyseisiä instituutioita kehitysstrategioiksi. Suhteutan aineistoani territoriaaliseen maaseudun kehitysnäkemykseen (desarrollo territorial rural) ja erityisesti argentiinalaisen Mabel Manzanalin paikallisväestön järjestäytyneen osallistumisen roolia korostavaan versioon siitä. Tutkimukseni perustuu pääasiassa vuoden 2009 syksyllä Koillis-Argentiinassa toteutetun kenttätyön antiin. Tutkimusotteeni oli melko etnografinen ja aineisto sisältää osallistuvan havainnoinnin kautta hankittua informaatiota, haastatteluja, keskusteluja sekä kirjallista materiaalia. Tutkimukseni tärkeimpänä tuloksena voidaan todeta, että Koillis-Argentiinan maaseudulla nuorilla ei juurikaan ole tilaa osallistua ja heidän asemansa erillisenä sosiaalisen toimijana on erittäin heikko. Vaikka tilanne näyttää huolestuttavalta, onneksi jotkut osuuskunnat ja erityisesti Feria Francat ovat pystyneet tarjoamaan uudenlaisia mahdollisuuksia maaseudun nuorille ja niillä on muutenkin potentiaalia toimia järjestäytyneen osallistumisen areenoina sekä kokonaisvaltaisen territoriaalisen maaseutukehityksen edistäjinä. Maaseudun kehityksen kannalta olisi erittäin tärkeää, että nuorten sosiaalista pääomaa vahvistettaisiin, he tuntisivat itsensä osallisiksi ja pääsisivät oikeasti osallistumaan ja vaikuttamaan. Nuoret nimittäin usein omaavat sellaista tietotaitoa ja ideoita, joita vanhemmilta sukupuolilta ei välttämättä löydy. Mutta jos nuoret kokevat, että heitä ei arvosteta eikä heille tarjota mahdollisuuksia, he lähtevät etsimään onneaan yhä suuremmiksi paisuvista kaupungeista ja samalla maaseudun tulevaisuus vaarantuu kun se menettää kehityksensä kannalta tärkeitä voimavaroja ja sosiaalista pääomaa.

We Are All Georgians : The Neoconservative Narrative on the Russia-Georgia War

In this thesis I examine the U.S. foreign policy discussion that followed the war between Russia and Georgia in August 2008. In the politically charged setting that preceded the presidential elections, the subject of the debate was not only Washington's response to the crisis in the Caucasus but, more generally, the direction of U.S. foreign policy after the presidency of George W. Bush. As of November 2010, the reasons for and consequences of the Russia-Georgia war continue to be contested. My thesis demonstrates that there were already a number of different stories about the conflict immediately after the outbreak of hostilities. I want to argue that among these stories one can discern a “neoconservative narrative” that described the war as a confrontation between the East and the West and considered it as a test for Washington’s global leadership. I draw on the theory of securitization, particularly on a framework introduced by Holger Stritzel. Accordingly, I consider statements about the conflict as “threat texts” and analyze these based on the existing discursive context, the performative force of the threat texts and the positional power of the actors presenting them. My thesis suggests that a notion of narrativity can complement Stritzel’s securitization framework and take it further. Threat texts are established as narratives by attaching causal connections, meaning and actorship to the discourse. By focusing on this process I want to shed light on the relationship between the text and the context, capture the time dimension of a speech act articulation and help to explain how some interpretations of the conflict are privileged and others marginalized. I develop the theoretical discussion through an empirical analysis of the neoconservative narrative. Drawing on Stritzel’s framework, I argue that the internal logic of the narrative which was presented as self-evident can be analyzed in its historicity. Asking what was perceived to be at stake in the conflict, how the narrative was formed and what purposes it served also reveals the possibility for alternative explanations. My main source material consists of transcripts of think tank seminars organized in Washington, D.C. in August 2008. In addition, I resort to the foreign policy discussion in the mainstream media.

Tuloverotuksen reaalinen muuttuminen Suomessa : Kuusikymmentä vuotta verojen vuoristorataa

The study seeks to find out whether the real burden of the personal taxation has increased or decreased. In order to determine this, we investigate how the same real income has been taxed in different years. Whenever the taxes for the same real income for a given year are higher than for the base year, the real tax burden has increased. If they are lower, the real tax burden has decreased. The study thus seeks to estimate how changes in the tax regulations affect the real tax burden. It should be kept in mind that the progression in the central government income tax schedule ensures that a real change in income will bring about a change in the tax ration. In case of inflation when the tax schedules are kept nominally the same will also increase the real tax burden. In calculations of the study it is assumed that the real income remains constant, so that we can get an unbiased measure of the effects of governmental actions in real terms. The main factors influencing the amount of income taxes an individual must pay are as follows: - Gross income (income subject to central and local government taxes). - Deductions from gross income and taxes calculated according to tax schedules. - The central government income tax schedule (progressive income taxation). - The rates for the local taxes and for social security payments (proportional taxation). In the study we investigate how much a certain group of taxpayers would have paid in taxes according to the actual tax regulations prevailing indifferent years if the income were kept constant in real terms. Other factors affecting tax liability are kept strictly unchanged (as constants). The resulting taxes, expressed in fixed prices, are then compared to the taxes levied in the base year (hypothetical taxation). The question we are addressing is thus how much taxes a certain group of taxpayers with the same socioeconomic characteristics would have paid on the same real income according to the actual tax regulations prevailing in different years. This has been suggested as the main way to measure real changes in taxation, although there are several alternative measures with essentially the same aim. Next an aggregate indicator of changes in income tax rates is constructed. It is designed to show how much the taxation of income has increased or reduced from one year to next year on average. The main question remains: How aggregation over all income levels should be performed? In order to determine the average real changes in the tax scales the difference functions (difference between actual and hypothetical taxation functions) were aggregated using taxable income as weights. Besides the difference functions, the relative changes in real taxes can be used as indicators of change. In this case the ratio between the taxes computed according to the new and the old situation indicates whether the taxation has become heavier or easier. The relative changes in tax scales can be described in a way similar to that used in describing the cost of living, or by means of price indices. For example, we can use Laspeyres´ price index formula for computing the ratio between taxes determined by the new tax scales and the old tax scales. The formula answers the question: How much more or less will be paid in taxes according to the new tax scales than according to the old ones when the real income situation corresponds to the old situation. In real terms the central government tax burden experienced a steady decline from its high post-war level up until the mid-1950s. The real tax burden then drifted upwards until the mid-1970s. The real level of taxation in 1975 was twice that of 1961. In the 1980s there was a steady phase due to the inflation corrections of tax schedules. In 1989 the tax schedule fell drastically and from the mid-1990s tax schedules have decreased the real tax burden significantly. Local tax rates have risen continuously from 10 percent in 1948 to nearly 19 percent in 2008. Deductions have lowered the real tax burden especially in recent years. Aggregate figures indicate how the tax ratio for the same real income has changed over the years according to the prevailing tax regulations. We call the tax ratio calculated in this manner the real income tax ratio. A change in the real income tax ratio depicts an increase or decrease in the real tax burden. The real income tax ratio declined after the war for some years. In the beginning of the 1960s it nearly doubled to mid-1970. From mid-1990s the real income tax ratio has fallen about 35 %.

Kämpän kotihengetär vai hyvä jätkä? : Pohjois-Suomen kämppäemännät ja sukupuolen merkitys kämppäelämässä 1945-1975

Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Suomen savottakämpillä vuosien 1945 1975 välillä työskennelleitä kämppäemäntiä. Kämppäemännät toimivat metsätyöntekijöiden yhteisasunnoissa ruuanlaittajina ja siivoojina. Savottakämpille alettiin palkata kokkeja 1900-luvun alussa ja 1930-luvulta eteenpäin puutavarayhtiöt alkoivat huolehtia heidän palkkaamisestaan. Yhtiöiden palkkaamien ruuanlaittajien ammattinimikkeesi vakiintui kämppäemäntä. Kämppämajoitus väheni 1970-luvun myötä kun metsätyössä siirryttiin työntekijöiden kotikuljetuksiin. Pohjois-Suomessa kämppätyömaita ja kämppäemäntiä oli kuitenkin 1980-luvun lopulle asti. Kämppäemännät työskentelivät maskuliinisella metsäalalla kämppäyhteisöjen ainoina naisina. Tutkielmassa kysytäänkin, minkälaisia käsityksiä ja määritelmiä kämppäemännyyteen yhdistettiin ja miten kämppäemännän sukupuoli näkyy näissä määritelmissä. Lisäksi kysytään, minkälaisina kämpän sisäiset sukupuolten väliset suhteet näyttäytyivät. Tarkastelussa hyödynnetään Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmän käsitettä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta näkökulmasta: Ensin tarkastellaan, miten kämppäemännyyttä määritellään aikalaiskirjallisuudessa. Tässä tarkastelussa tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat kämppäemännille suunnatut oppaat. Toiseksi tarkastellaan, miten kämppäemäntinä toimineet naiset vastasivat näihin määritelmiin ja minkälaiseksi he kokivat kämpillä vallinneet sukupuolten väliset suhteet. Kolmanneksi kuvataan, mitä savottakämpillä majoittuneet metsäalalla toimineet miehet näkivät hyvän kämppäemännän ominaisuuksiksi ja minkälaisiksi he kokivat emännän aseman kämppäyhteisössä. Kahden viimeisen näkökulman lähdeaineistona toimii muistitietoaineisto. Kämppäemännät toimivat savottakämpillä erilaisten odotusten ristipaineessa. Kämppäemännän oppaat määrittelevät heidän roolinsa feminiiniseksi ja äidilliseksi. Ne luovat kämppäemännän työstä naisten yhteiskunnallisen roolin mukaista määrittelemällä kämpän kodiksi ja emännän sen hengettäreksi, joka huolehtii miesten hyvinvoinnista. Kämpillä majoittuneet miehet sen sijaan arvostavat kämppäemäntää, joka on rempseä ja huumorintajuinen. Kämppäemännän kuului sopeutua kämpän maskuliiniseen kulttuuriin, mikä onnistui parhaiten osallistumalla sen huumoriin. Kämpän sukupuolijärjestelmä perustui sukupuolitettuun työnjakoon ja kämppätilan sukupuolenmukaiseen jakamiseen. Kämpän keittiö ja emännän huone olivat naisille kuuluvaa yksityisaluetta, josta oltiin yhteydessä miesten puolelle vain tarjoiluluukun välityksellä. Sukupuolten erillään pitämistä perusteltiin kämppäemännän suojelemisella, mutta sen tavoitteena oli myös estää sukupuolisuhteiden syntyminen kämpän miesten ja kämppäemännän välille. Kämppäemäntä olikin virallisesti rauhoitettu ja emännän koskemattomuudesta huolehtiminen oli kämppäyhteisön vastuulla. Kämppäelämässä syntyi kuitenkin seurustelusuhteita ja mahdollisesti myös sukupuolisuhteita. Näistä ei kuitenkaan mielellään kerrota haastatteluissa. Myös seksuaalista häirintää esiintyi. Kämppäemännät kuitenkin korostavat miesten kunnioittavaa suhtautumista heihin. He korostavat, etteivät sukupuolten väliset suhteet olleet ongelmallisia ja painottavat omaa sukupuolimoraaliaan. Kämppäemännät näkevät itsensä kämppäyhteisön jäsenenä, eivätkä halua puhua pahaa muusta yhteisöstä. Vaikeita tilanteita kuvatessaan he korostavat omaa aktiivisuuttaan ja selviytymistään. Kämppäemännät luovat itsestään kuvaa selviytyjinä ja vahvoina naisina.

KAUPPAKESKUS OSANA KESTÄVÄÄ KAUPUNKIRAKENNETTA - Kauppakeskustoimijoiden näkemyksiä kauppakeskusten sijoittumisen kestävyydestä

The location and location guidance of shopping centers has been under much public discussion in Finland in the recent years. The Ministry of the Environment has expressed concern over the sustainability of ‘out-of-town’ shopping centers. Shopping centers outside the urban form are seen to cause more traffic, thus contributing to climate change by increasing carbon dioxide emissions. The sustainability of urban form has been researched in several studies and factors like urban density, public transport and a comfortable living environment were found to be the most important. This study presents the views of Finnish shopping center stakeholders on the sustainability of shopping center locations. These views were gathered using focus groups. Stakeholders included managers, consultants, investors, developers, architects and tenants of shopping centers and public sector actors dealing with shopping industry. As one theme in the discussions, participants were asked to present their views on the sustainability of shopping centers’ current locations. The study is part of the Aalto University of Technology KOKKKA project, which has its main focus upon shopping centers and sustainability. Shopping centers were seen to affect sustainability mainly through their location. A sustainable location was thought of as one that involved locating in an economically successful place, inside the urban form. A sustainable location was also easily accessible, with good access via public transport and the shopping center also had to create comfortable living environment in its surroundings. The views of the focus groups participants are similar to the views in sustainable urban structure theories and, inter alia, Finland’s national sustainable development strategy.

Koulun kestävän kehityksen työn merkitys kiinteistön jätehuollossa Case: Helsingin peruskoulujen jätekustannukset ja -määrät

Koulujen kestävän kehityksen työllä tarkoitetaan ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen pohjautuvaa ympäristökasvatusta. Helsingissä peruskoulujen kestävän kehityksen työvälineet (ympäristökartoitukset ja – ohjelmat) ovat perustuneet koulujen ympäristöasioiden suunnitteluun, opetussuunnitelmien toteutumiseen ja ylläpitotoimintoihin, kuten jätehuoltoon. Opetusvirasto käytti vuosina 2005 ja 2009 ympäristötoiminnan arvioinnissa ympäristötasokuvauksia 1-3, joista arvosana 3 kuvaa ympäristöasioissa edistyneintä koulua. Tutkielman tavoitteena on tutkia ympäristötoiminnan tasojen perusteella ryhmiteltyjen peruskoulujen välisiä eroja jätekustannuksissa ja – määrissä (euroa/henkilö ja kg/henkilö) ja löytää mahdollisesti eroihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman toimeksiantajana on 4V-Välitä, vaikuta, viihdy, voi hyvin – hanke, jonka yhtenä toiminnan osa-alueena on koulujen kestävän kehityksen työ. Tuloksista tullaan johtamaan tietoa Opetusviraston sekä muiden tahojen, kuten HSY:n ja Palmian ympäristötyöhön sekä Kiinteistöviraston Tilakeskuksen hallinnassa olevien koulukiinteistöjen jätehuollon kehittämiseen. Tutkimusaineistoina käytettiin Helsingin peruskoulujen vuoden 2009 jätekustannuksia ja tutkielman yhteydessä kerätyn jäteseurannan tuloksia vuodelta 2010. Jätekustannus- ja jätemääräaineistot yhdistettiin vuoden 2009 ympäristötoiminnan tasoluokitusten perusteella otokseksi (n=64). Lopullinen jätekustannus- ja jätemääräanalyysi tehtiin 29 koulun otoksella, josta oli rajattu pois kiinteistöt, joilla on koulun toiminnan lisäksi muita käyttötarkoituksia. Analyysiin sisällytettiin myös tarkempi tarkastelu koulujen seka- ja biojätejakeiden kustannuksista ja määristä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että eri ympäristötasoisten peruskoulujen välillä on huomattavia euro- ja kilomääräisiä eroja henkilöä kohden lasketuissa jätekustannuksissa ja –määrissä. Kokonaisjätemäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta tarkasteluvuosien välillä, mutta lajittelu näyttäisi kuitenkin tehostuneen. Tulosten perusteella ympäristöasioissa edistyneiden tason 3 koulujen keskimääräiset sekajätemäärät ja -kustannukset olivat pienimmät tasojen 1 ja 2 kouluihin verrattuna. Biojätemäärät ja –kustannukset olivat suurimmat tason 2 kouluissa. Jätekustannuksiin ja – määriin näyttäisivät vaikuttavan jäteastioiden määrien, kokojen ja tyhjennysrytmien optimointi sekä jäteastioiden täyttöasteet. Peruskoulujen tulisi keskittyä kestävän kehityksen työn avulla jätteiden synnyn ehkäisyyn ja vähentämiseen, jotta jätekustannuksetkin vähentyisivät jätehuollon kehittämistoimenpiteiden seurauksena.

Climate change and agriculture: theory and application of mitigation policies

Agriculture’s contribution to climate change is controversial as it is a significant source of greenhouse gases but also a sink of carbon. Hence its economic and technological potential to mitigate climate change have been argued to be noteworthy. However, social profitability of emission mitigation is a result from factors among emission reductions such as surface water quality impact or profit from production. Consequently, to value comprehensive results of agricultural climate emission mitigation practices, these co-effects to environment and economics should be taken into account. The objective of this thesis was to develop an integrated economic and ecological model to analyse the social welfare of crop cultivation in Finland on distinctive cultivation technologies, conventional tillage and conservation tillage (no-till). Further, we ask whether it would be privately or socially profitable to allocate some of barley cultivation for alternative land use, such as green set-aside or afforestation, when production costs, GHG’s and water quality impacts are taken into account. In the theoretical framework we depict the optimal input use and land allocation choices in terms of environmental impacts and profit from production and derive the optimal tax and payment policies for climate and water quality friendly land allocation. The empirical application of the model uses Finnish data about production cost and profit structure and environmental impacts. According to our results, given emission mitigation practices are not self-evidently beneficial for farmers or society. On the contrary, in some cases alternative land allocation could even reduce social welfare, profiting conventional crop cultivation. This is the case regarding mineral soils such as clay and silt soils. On organic agricultural soils, climate mitigation practices, in this case afforestation and green fallow give more promising results, decreasing climate emissions and nutrient runoff to water systems. No-till technology does not seem to profit climate mitigation although it does decrease other environmental impacts. Nevertheless, the data behind climate emission mitigation practices impact to production and climate is limited and partly contradictory. More specific experiment studies on interaction of emission mitigation practices and environment would be needed. Further study would be important. Particularly area specific production and environmental factors and also food security and safety and socio-economic impacts should be taken into account.

Kevätviljojen siemenviljelyn jatkuvuus K- maatalouden sopimusviljelytiloilla 2010

Maisterin tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kevätviljojen siemenviljelyn edellytyksiä Kmaatalouden sopimusviljelytiloilla. Erityisesti oltiin kiinnostuneita kansallisen siementuotantotuen poistumisen vaikutuksesta viljeltävien lajikkeiden lukumäärään ja viljelyaloihin. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin viljojen siemenviljelyä, sen erityispiirteitä Suomessa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, asetuksia ja maatalouspolitiikkaa. Siemenviljelyä tarkasteltiin paitsi huoltovarmuuden näkökulmasta myös viljelyn taloudellisuuden näkökulmasta. Lisäksi esitettiin sertifioidun ja tilan oman siemenen käyttöön ja laajuuteen vaikuttavia tekijöitä ja siemenen sertifiointiprosessi. Tutkimuksen aineisto perustui maaliskuussa 2010 tehtyyn lomakekyselyyn, joka lähetettiin 119 K-maatalouden sopimussiemenviljelijälle. Kyselyyn vastasi 71 viljelijää, jolloin vastausprosentiksi muodostui 60. Tutkimusmenetelminä aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssijakaumia, keskiarvotestejä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tutkimustulosten mukaan kansallisen siementuotannon tuen poistuminen vuoden 2011 alussa ei näyttänyt vaikuttavan siemenviljelyn jatkuvuuteen tai jatkohalukkuuteen. Siementuotannon tukea pidettiin varsin alhaisena, joten sen vaikutus viljelyyn osoittautui vähäiseksi. Huomattavasti enemmän siemenviljelyyn näytti vaikuttavan yleinen maatalouden ja etenkin viljanviljelyn alhainen kannattavuus. Siemenviljelijät katsoivat, etteivät esimerkiksi siementuotannon tuki tai tuen poistuminen korvaa riittävästi tuotannosta aiheutunutta lisätyötä. Toisaalta harva siemenviljelijä aikoi lopettaa tuotannon, vaikka pitivät viljanviljelyä huonosti kannattavana. Tällaiseen näkemykseen saattoi olla syynä se, että viljelijöillä oli siemententuotantoon soveltuva kalusto, ammattitaito ja rutiini tuotantoon. Tutkimukseen osallistuneet viljelijät katsoivat lisäksi, että oma maatila soveltui erittäin hyvin siemententuotantoon. Suurimpana uhkana siementuotannolle kyselyyn vastanneet viljelijät pitivät hukkakauraa omilla tai naapureidensa pelloilla.

Word-of-mouth -viestintään vaikuttavat tekijät Case: Agronomiliiton suosittelukampanja

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella laadullisten tutkimuskeinojen avulla keskeisten tekijöiden etenkin palkitsemisen vaikutusta word-of-mouth -viestintään. Teoriakatsauksen perusteella tutkimusaluetta lähestyttiin tarkastelemalla viittä eri aihealuetta, suosittelijan sisäistä motivaatiota, kokemusta tuotteen tai palvelun ominaisuuksista, suhdetta yrityksen kanssa ja suosituksen vastaanottajan kanssa sekä palkitsemista ja suosittelukampanjaa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa avattiin käsite word-of-mouth -viestintä ja suosittelumarkkinointi sekä selvitettiin word-of-mouth -viestintään vaikuttavia keskeisiä tekijöitä, jotta suosittelupäätökseen liittyviä tekijöitä olemassa olevan tutkimustiedon avulla. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimuksen casena oli Agronomiliitto ry:n suosittelukampanja. Tutkimuksessa haastateltiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan syksyn 2009 tutoreita koskien heille suunnattua jäsenhankintakampanjaa. Kampanjan tarkoituksena oli saada tutorit suosittelemaan Agronomiliiton jäsenyyttä uusille opiskelijoille. Parhaiten kampanjassa menestyneet tutorit palkittiin. Kahdeksasta haastateltavasta seitsemän oli Agronomiliiton jäseniä. Haastateltavista kolme palkittiin hyvästä menestyksestä kampanjassa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua ja henkilökohtaista teemahaastattelua. Haastatteluissa pyrittiin ennen kaikkea selvittämään haastateltavien ajatuksia liittyen word-of-mouth -viestintään sekä suosittelusta palkitsemiseen. Tutkimus antaa suuntaa, että sisäisellä motivaatiotekijöillä on suuri merkitys suositteluviestinnän tapahtumiselle. Suosittelijan tulee tunnistaa suositeltavasta tuotteesta tai palvelusta koetut hyödyt. Suosittelua myös edesauttaa jos suosittelija omaa mielipidejohtajan ominaisuuksia. Palkitseminen toimii kannustimena suositella, mutta palkitsemisjärjestelmä tulee miettiä huolellisesti, jotta suosittelija ei koe suosittelun vähentävän omaa tai suositteluviestin uskottavuutta. Tutkimuksen tulokset viittaavat molempien, suosittelijan ja suosittelun vastaanottajan palkitsemisen olevan paras palkitsemisjärjestelmä suosittelukampanjassa.

Hyvinvointivaltion pelastamisella huonosti voivia eläkeläisiä? – mediakeskustelua vuoden 2009 eläkeiän nostopäätöksestä

This thesis examines the media debate on pensions. The case analysed in the thesis is the debate that sharpened after the Finnish government made the decision to raise the retirement age. The analysed data consists of articles published in the printed media during one month after the decision was made on 24th of February in 2009. The aim of the study is to describe how the decision is argued about by different positions of speakers and how retirement is justified from the perspective of the individual. Furthermore, the purpose is to discover different ways of discussing the pensioner. The theoretical frame for this study is social constructivism, which understands reality as socially constructed with language. From this perspective, media texts can be seen as one form of shaping reality. The data is analysed by using different methods. Thematisation is used to discover the key topics, and quantification is used to examine the prevalence of different arguments. The method in which the speaker’s ways of speaking is analysed in different participant categories I call “a speaker position analysis”. The debate around the decision to raise the retirement age highlight the power struggle both between the government and the opposition as well as the government and employee unions. One thing all discussants agree is the need to raise the retirement age. From the individual's perspective, retirement is justified mostly with hard working conditions and inadequacy of health. The pensioner's image is appearing gloomy in most discourses. Prevailing discourses are seeing a pensioner either sick and tired or someone who is not good for work and has lost his dignity. The debate around the decision is intertwined around the concepts of welfare state and individual's well-being. In the postmodern society, human preferences are individualised. Welfare state means different things to different people, as well as the individual's subjective perception of well-being is unique. These two aspects are the ones which raise the tension in the analysed media debate.