74 resultados para 1995_01140647 TM-21 4300902
Resumo:
Chronic rhinosinusitis is one of the most common chronic respiratory tract diseases affecting up to 15% of the adult population in the Western world. It may be perpetuated by factors predisposing to sinus ostial obstruction together with inflammatory changes in the sinus mucosa. Chronic rhinosinusitis is associated with asthma, and it may represent the same disease process. Chronic rhinosinusitis with nasal polyposis (CRSwNP) and asthma share also the characteristic inflammatory features and histopathologic feature of airway remodelling. Remodelling is considered as a key event in the pathogenesis of asthma. It is controlled by a delicate balance between the matrix metalloproteinases (MMPs) and their regulators. The purpose of the present study was to evaluate the microbiological findings, inflammatory features and MMP and tissue inhibitor of metalloproteinases-1 (TIMP-1) expression in CRSwNP. The results were related to the patient history, exposure to moisture and clinical outcome in order to find out possible explanations for the etiology and chronicity of CRSwNP. Bacterial culture results were similar in patients and in controls and do not explain the chronic course of CRSwNP. The presence of fungi seems to be more common in CRSwNP than chronic rhinosinusitis in general, and they should be actively searched for using microbiological as well as histological methods. Typical outdoor fungal species were found in nasal lavage samples taken from controls in the autumn but not in the winter, reflecting environmental exposure. Exposure to moisture was reported by 46% of the CRSwNP patients, which is in accordance to the Finnish general population. Exposed patients did not differ significantly from non-exposed subjects with regards to microbiological findings, tissue eosinophilia and clinical outcome. Significantly elevated levels of collagenase-2 (MMP-8) and interleukin (IL)-8 but not tumour necrosis factor-α were found in CRSwNP patients. In particular, the activation of mesenchymal-type MMP-8 but not polymorphonuclear-type MMP-8 was associated with elevated IL-8 levels. IL-8 and MMP-8 may form an inductive cytokine-proteinase cascade in CRSwNP pathogenesis and provide a target for novel therapies and a diagnostic tool for monitoring CRSwNP treatment. The proteolytic spectrum is different in eosinophilic and non-eosinophilic CRSwNP with the up-regulation of MMP-8 and MMP-9 in non-eosinophilic CRSwNP, suggesting different pathophysiology in these subgroups. The lack of MMP up-regulation was associated with a poor prognostic factor and worse clinical outcome, representing a possible synergic anti-inflammatory function of MMP-8 and MMP-9 in CRSwNP. This study provides new information about possible immunologic mechanisms in the pathogenesis of CRSwNP. The recently discovered anti-inflammatory/ defensive properties of MMP-8 and MMP-9 in animal models are reported for the first time in a clinical setting in human inflammatory diseases.
Resumo:
Juvenile idiopathic arthritis (JIA) is a heterogeneous group of childhood chronic arthritides, associated with chronic uveitis in 20% of cases. For JIA patients responding inadequately to conventional disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARDs), biologic therapies, anti-tumor necrosis factor (anti-TNF) agents are available. In this retrospective multicenter study, 258 JIA-patients refractory to DMARDs and receiving biologic agents during 1999-2007 were included. Prior to initiation of anti-TNFs, growth velocity of 71 patients was delayed in 75% and normal in 25%. Those with delayed growth demonstrated a significant increase in growth velocity after initiation of anti-TNFs. Increase in growth rate was unrelated to pubertal growth spurt. No change was observed in skeletal maturation before and after anti-TNFs. The strongest predictor of change in growth velocity was growth rate prior to anti-TNFs. Change in inflammatory activity remained a significant predictor even after decrease in glucocorticoids was taken into account. In JIA-associated uveitis, impact of two first-line biologic agents, etanercept and infliximab, and second-line or third-line anti-TNF agent, adalimumab, was evaluated. In 108 refractory JIA patients receiving etanercept or infliximab, uveitis occurred in 45 (42%). Uveitis improved in 14 (31%), no change was observed in 14 (31%), and in 17 (38%) uveitis worsened. Uveitis improved more frequently (p=0.047) and frequency of annual uveitis flares was lower (p=0.015) in those on infliximab than in those on etanercept. In 20 patients taking adalimumab, 19 (95%) had previously failed etanercept and/or infliximab. In 7 patients (35%) uveitis improved, in one (5%) worsened, and in 12 (60%) no change occurred. Those with improved uveitis were younger and had shorter disease duration. Serious adverse events (AEs) or side-effects were not observed. Adalimumab was effective also in arthritis. Long-term drug survival (i.e. continuation rate on drug) with etanercept (n=105) vs. infliximab (n=104) was at 24 months 68% vs. 68%, and at 48 months 61% vs. 48% (p=0.194 in log-rank analysis). First-line anti-TNF agent was discontinued either due to inefficacy (etanercept 28% vs. infliximab 20%, p=0.445), AEs (7% vs. 22%, p=0.002), or inactive disease (10% vs. 16%, p=0.068). Females, patients with systemic JIA (sJIA), and those taking infliximab as the first therapy were at higher risk for treatment discontinuation. One-third switched to the second anti-TNF agent, which was discontinued less often than the first. In conclusion, in refractory JIA anti-TNFs induced enhanced growth velocity. Four-year treatment survival was comparable between etanercept and infliximab, and switching from first-line to second-line agent a reasonable therapeutic option. During anti-TNF treatment, one-third with JIA-associated anterior uveitis improved.
Resumo:
Background: As the human body ages, the arteries gradually lose their elasticity and become stiffer. Although inevitable, this process is influenced by hereditary and environmental factors. Interestingly, many classic cardiovascular risk factors affect the arterial stiffness. During the last decade, accelerated arterial stiffening has been recognized as an important cardiovascular risk factor associated with increased mortality as well as with several chronic disorders. Objectives: This thesis examines the role of arterial stiffness in relation to variations in a physiological feature in healthy individuals. In addition, the effect on arterial stiffness of an acute transitory disease and the effect of a chronic disease are studied. Furthermore, the thesis analyzes the prognostic value of a marker of arterial stiffness in individuals with chronic disease. Finally, a potential method of reducing arterial stiffness is evaluated. Material and study design: The first study examines pulse wave reflection and pulse wave velocity in relation to muscle fibre distribution in healthy middle-aged men. In the second study, pulse wave reflection in women with current or previous preeclampsia is compared to a healthy control group. The effect of aging on the different blood pressure indices in patients with type 1 diabetes is examined in the third study, whereas the fourth paper studies the relation between these blood pressure indices and mortality in type 2 diabetes. The fifth study evaluates how intake of a fermented milk product containing bioactive peptides affects pulse wave reflection in individuals with mild hypertension. Results and conclusions: Muscle fibre type distribution is not an independent determinant of arterial stiffness in middle-aged males. Pulse wave reflection is increased in pregnant women with preeclampsia, but not in previously preeclamptic non-pregnant women. Patients with type 1 diabetes have a higher and more rapidly increasing pulse pressure, which suggests accelerated arterial stiffening. In elderly type 2 diabetic patients, very high and very low levels of pulse pressure are associated with higher mortality. Intake of milk-derived bioactive peptides reduces pulse wave reflection in hypertensive males but not in hypertensive females.
Resumo:
Background: Congenital heart defects include a wide range of inborn malformations. Depending on the defect, the life expectancy of a newborn with cardiac anomaly varies from a few days to a normal life span. In most instances surgery, is the only treatment available. The late results of surgery have not been comprehensively investigated. Aims: Mortality, morbidity and the life situation of all Finnish patients who had been operated on for congenital heart defect during childhood were investigated. Methods: Patient and surgical data were gathered from all hospitals that had performed heart surgeries on children. Late mortality and survival data were obtained from the population registry, and the causes of deaths from Statistics Finland. Morbidity of patients operated on during 1953-1989 was assessed by the usage of medicines. The pharmacotherapy data of patients and controls were obtained from the Social Insurance Institute. The life situation of patients was surveyed by mailed questionnaire. Survival, causes of deaths and life situation of patients were compared with those of the general population. Results: A total of 7240 cardiac operations were performed on 6461 children during the first 37 years of cardiac surgery (1953-1989). The number of procedures constantly rose during this period, and the increase continued in later years. The patient material varied over time, as more defects became surgically treatable. During 1953-1989 the operative mortality (death within 30 days of surgery) was 6.9%. In the 1990s a slight rise occurred in early mortality, as increasingly complicated patients were surgically treated. During 2000-2003 practically no defects were beyond the operative range. Thus, the operative mortality of 4.4% was excellent, decreasing even further to 2.0% in 2004-2007. The overall 45-year survival of patients operated on in 1953-1989 was 78%, and the corresponding figure for the general population was 93%. Survival depended on the defect, being worst among patients with univentricular heart. Late survival was also better during the 1990s and at the beginning of the 21st century. Of the 6028 early survivors, 592 died late (>30 days) after surgery. A total of 397 deaths (67%) were related and 185 (31%) unrelated to congenital heart defect. The cause of death was unknown in 10 cases. Of those 5774 patients who survived their first operation and had complete follow-up, 16% were operated on several times. Seventeen percent of patients used medicines for cardiac symptoms (heart failure, arrhythmia, hypertension and coronary disease). Patients risk of using cardiac medicines was 2.16 (Cl 1.97-2.37) times higher than that of controls. Patients also had more genetic syndromes and mental retardation and more often used medicines for asthma and epilepsy. Adult patients who had been operated on as children had coped surprisingly well with their defects. Their level of education was similar and their employment level even higher than expected, and they were living in a steady relationship as often as the general population. Conclusions: Cardiac surgery developed rapidly, and nowadays practically all defects can be treated. The overall survival of all operated patients was 78%, 16% less than that of the general population. However, it was significantly better than the anticipated natural survival. However, many patients had health problems; 16% needed reoperations and 17% cardiac medicines to maintain their condition. Most of the patients assessed their general health as good and lived a normal life.
Resumo:
The purpose of this research is to draw up a clear construction of an anticipatory communicative decision-making process and a successful implementation of a Bayesian application that can be used as an anticipatory communicative decision-making support system. This study is a decision-oriented and constructive research project, and it includes examples of simulated situations. As a basis for further methodological discussion about different approaches to management research, in this research, a decision-oriented approach is used, which is based on mathematics and logic, and it is intended to develop problem solving methods. The approach is theoretical and characteristic of normative management science research. Also, the approach of this study is constructive. An essential part of the constructive approach is to tie the problem to its solution with theoretical knowledge. Firstly, the basic definitions and behaviours of an anticipatory management and managerial communication are provided. These descriptions include discussions of the research environment and formed management processes. These issues define and explain the background to further research. Secondly, it is processed to managerial communication and anticipatory decision-making based on preparation, problem solution, and solution search, which are also related to risk management analysis. After that, a solution to the decision-making support application is formed, using four different Bayesian methods, as follows: the Bayesian network, the influence diagram, the qualitative probabilistic network, and the time critical dynamic network. The purpose of the discussion is not to discuss different theories but to explain the theories which are being implemented. Finally, an application of Bayesian networks to the research problem is presented. The usefulness of the prepared model in examining a problem and the represented results of research is shown. The theoretical contribution includes definitions and a model of anticipatory decision-making. The main theoretical contribution of this study has been to develop a process for anticipatory decision-making that includes management with communication, problem-solving, and the improvement of knowledge. The practical contribution includes a Bayesian Decision Support Model, which is based on Bayesian influenced diagrams. The main contributions of this research are two developed processes, one for anticipatory decision-making, and the other to produce a model of a Bayesian network for anticipatory decision-making. In summary, this research contributes to decision-making support by being one of the few publicly available academic descriptions of the anticipatory decision support system, by representing a Bayesian model that is grounded on firm theoretical discussion, by publishing algorithms suitable for decision-making support, and by defining the idea of anticipatory decision-making for a parallel version. Finally, according to the results of research, an analysis of anticipatory management for planned decision-making is presented, which is based on observation of environment, analysis of weak signals, and alternatives to creative problem solving and communication.
Resumo:
According to Meno s paradox we cannot inquire into what we do not know because we do not know what we are inquiring into. There are many ways to interpret the paradox but the central issue about our ability to reach truth is a profound one. In the dialogue Meno, Plato presents the paradox and an outline of a solution which enables us to reach knowledge (epistēmē) through philosophical discussion. During the last century Meno has often been considered transitional between Socratic thinking and Plato s own philosophy, and thus the dialogue has not been adequately interpreted as an integrated whole. Therefore the distinctive epistemology of the dialogue has not gained due notice. In this thesis the dialogue is analysed as an integrated whole and the philosophical interpretation also takes into account its dramatic features. The thesis emphasises the role of language and definitions in acquiring knowledge. Among the results concerning these subjects is a new interpretation of Socrates s defintion of shape (schēma). The theory of anamnēsis all learning is recollection in the Meno is argued to answer the paradox philosophically although Plato s presentation also contains playful and ironic elements. The background of the way Plato presents his case is that he appreciated the fact that no argument can plausibly demonstrate that argumentation is able to reach truth. In the Meno, Plato makes the earliest explicit distinction between knowledge and true belief in the history of Western philosophy. He also gives a definition of knowledge which is the basis of the so called classical definition of knowledge as justified true belief. In the Meno, true beliefs become knowledge when someone ties them down by reasoning about the explanation. The analysis of the epistemology of the dialogue from this perspective gives an interpretation which integrates the central concepts of the epistemology in the dialogue elenchos, anamnēsis and hypothetical inquiry into a unified whole which contains a plausible argument according to which the ignorant can reach knowledge through discussion. The conception that emerges by such an analysis is interesting both from the point of view of current interests and that of the history of philosophy. The method of knowledge acquisition in the Meno can, for example, be seen as a predecessor of modern scientific methods. The Meno is the earliest Greek mathematical text that has survived in its original form. The analysis presented in the thesis of the geometric passages in the dialogue provides new results both concerning Socrates s geometry lesson with the slave and the example presenting the hypothetical method. Concerning the latter, a new interpretation is presented. Keywords: anamnēsis, epistēmē, knowledge, Meno s paradox, Plato
Resumo:
ABSTRACT Sense of coherence (SOC) is a core concept within Antonovsky s salutogenic theory and is argued to be a psychological determinant of health. The present social-epidemiological study explores the associations between a wide range of generalized resistance resources of SOC among Finnish- and Swedish-speaking women and men with a view to gaining deeper insight into its developmental circumstances and determinants. Secondly, a five-year follow-up study was conducted in order to assess the stability of SOC in difficult life events. Finally the role and effect of SOC in the intentions to retire early was investigated in a prospective study. The above studies were based on two data sets: the Finnish 'Survey on Living Conditions' (ELO-94) conducted in 1994 by means of personal face-to-face interviews (N=6506), and a prospective postal survey of the 15-year Health and Social Support (HeSSup) study for which the baseline data was collected in 1998 (N=25 898) and the follow-up in 2003. The present study reveals that the level of SOC in adulthood is strongly dependent on close and successful social relationships during both childhood and adulthood, and that there is a strong association with qualitative work features. Not having a partner as well as being unable to use one s skills at work proved to threaten men s SOC in particular, whereas a lack of social support did the same for women. Otherwise, the association with generalized resistance resources turned out to be quite similar in both genders. Swedish-speaking Finns appear to have a slightly stronger SOC due to the better psycho-emotional circumstances in the childhood home and work circumstances in adulthood, in other words higher levels of generalized resistance resources compared to Finnish speakers. These language group differences did not concern any social-life factors included in the present study. The results of the five-year follow-up study suggest that SOC is not stable, and that the level clearly decreases after a negative life event. Even a strong SOC decreased during the follow-up period and, furthermore, was no more stable than a mediocre or weak SOC. There seems to be a clear and independent association with the intentions to retire early among both men and women following full adjustment. Swedish speakers appear to be less inclined to retire early than Finnish speakers. In the light of the present study, it seems that SOC is determined not only by socio-economic factors but also by close and successful social relationships during both childhood and adulthood. This applied to both genders and language groups. Interventions aimed at promoting the health of the disadvantaged should therefore focus on families with children, and extend later also to other than socio-economic spheres of life. SOC theory could also be applied in efforts to inhibit early retirement: management practices aimed at providing employees with a work environment and tasks that are comprehensible, manageable and meaningful could potentially decrease the intentions to retire early.
Resumo:
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on tutkia, miten reilun kaupan banaania tuottavan El Guabon pienten banaaninviljelijöiden järjestön Asoguabon reilun turismin projekti on rakennettu. Projektin muotoutumista tutkitaan tässä työssä kahdesta eri näkökulmasta: siitä, miksi ja miten Asoguabo on monipuolistanut viljelystä turismiin, sekä siitä, millainen kuva projektista on rakennettu markkinoinnin kautta ja miten reilun kaupan mainonnasta tuttuja ilmiöitä on hyödynnetty reilun turismin rakentamisessa. Tutkielman teoreettisena taustana on maaseudun muutoksia tarkasteleva uuden ruraliteetin käsite. Turismi on viime vuosikymmenten aikana muuttunut, ja matkailijat etsivät yhä enemmän aitoja ja autenttisia matkailukokemuksia. Samanaikaisesti turismia on tuotteistettu korostamalla sen tiettyjä, kestävän kehityksen mukaisia piirteitä, ja erityisesti kehittyvissä maissa turismia markkinoidaan usein vaihtoehtoisena, yhteisöpohjaisena tai ekoturismina. Reilu turismi on uutena käsitteenä tullut mukaan tähän laajaan kirjoon, ja tämä tutkielma käsitteleekin Asoguabon projektia nimenomaan reilun turismin näkökulmasta. Tämä tutkielma on tapaustutkimus Asoguabon turismiprojektista, ja pohjautuu kuukauden pituiseen kenttätyöhön Ecuadorissa tammikussa 2010 sekä kirjoittajan aiempiin kokemuksiin Asoguabosta. Aineisto koostuu 21 puoli-strukturoidusta laadullisesta haastattelusta kuudentoista informantin kanssa, joista suurin osa oli hyvin läheisesti tekemisissä projektin kanssa. Tämän lisäksi aineistonkeruussa on käytetty havainnointia sekä projektin markkinointimateriaalien sisällönanalyysia. Tutkielma osoittaa reilun turismin projektin sisältävän monia haasteita ennen kuin se voi saavuttaa tavoitteensa tuottaa lisätuloja Asoguabon toimintaan. Tutkimushetkellä projekti hyödytti suoraan pääasiassa muutamia järjestön viljelijöitä, lähinnä niitä, jotka toimivat projektissa oppaina. Nämä oppaat hyötyvät projektista saamalla pieniä lisätuloja, kasvattamalla sosiaalista pääomaansa, sekä saamalla mahdollisuuden oppia muun muassa osallistumalla kursseille. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat myös, kuinka vuorovaikutus-ongelmat projektin eri toimijoiden välillä vaikeuttavat tiedonkulkua ja täten reilun turismin toimintaa. Nämä ongelmat myös lisäävät epätietoisuutta Asoguabon muiden viljelijöiden parissa. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka reilun turismin projektin mainonnassa käytetään osittain samoja keinoja kuin reilun kaupan tuotteiden mainonnassa, joskin tuottajia on kuvattu mainosmateriaaleissa yllättävän vähän ja pääosassa ovat usein eurooppalaiset turistit.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla lasten ja nuorten kokemuksia heidän osallistuttuaan perheineen lastensuojelun alkuvaiheen arviointiin eli lastensuojelutarpeen selvitykseen. Tarkastelen tutkielmassa lasten ja nuorten kokemuksia osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on, että tämä tutkielma kertoisi lastensuojelutarpeen selvityksestä työkäytäntönä ja lisäisi tietoa siitä, miten lastensuojelu on onnistunut tavoitteessaan lisätä lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksia ja lapsilähtöisyyttä lastensuojelun työkäytäntöihin ja erityisesti asiakkuuden alkuvaiheen selvitystyöhön. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on saatu haastattelemalla yhdeksää 10–17-vuotiasta lasta ja nuorta, jotka ovat osallistuneet lastensuojelutarpeen selvitykseen vuosien 2009–2010 aikana. Lastensuojeluasiakkuus oli päättynyt arvioinnin jälkeen neljän nuoren osalta ja viiden nuoren kohdalla oli päädytty jatkamaan asiakkuutta lastensuojelun avohuollossa. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytin temaattista sisällönanalyysiä. Thomasin malli osallisuuden ulottuvuuksista auttoi jäsentämään osallisuuden käsitettä ja lasten ja nuorten puhetta. Tutkimusaineistossa osallisuuden kokemuksen osa-alueiksi muodostuivat 1) tiedon saaminen asiakkuuden alkuvaiheesta ja syistä, jotka johtivat lastensuojelutarpeen selvitykseen, 2) kuulluksi tuleminen ja 3) vaikuttamisen mahdollisuus selvitystyön aikana. Useimmat lapset ja nuoret antoivat kiitettävän arvosanan tiedon saannistaan. Kuulluksi tuleminen edellytti mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen ja tuen saamista siihen. Lastensuojeluun kehitetyt osallistavat menetelmät olivat auttaneet oman mielipiteen kertomisessa. Vaikuttamisen mahdollisuus tarkentui mahdollisuudeksi vaikuttaa siihen, ketkä osallistuivat selvitykseen sekä mahdollisuudeksi vaikuttaa selvityksen sisältöön. Vaikuttamisen mahdollisuuteen sisältyi lisäksi mahdollisuus olla osallistumatta. Osallisuuden kokemukseen vaikuttivat myös se, näkyikö nuoren oma mielipide yhteenvetotekstissä ja se, oliko nuori selvillä asiakassuunnitelman tavoitteista. Kuulluksi tuleminen oli vaikuttanut nuorten käsityksiin lastensuojelusta ja muuttanut niitä positiivisemmiksi. Kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemuksen seurauksena nuoret kokivat pääsääntöisesti hyötyneensä alkuvaiheen interventiosta. Eniten nuoret mainitsivat emotionaalisesti merkittäviä muutoksia, kuten luottamuksen ja yhteisen keskustelun lisääntymisen perheenjäsenten välillä ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Selvitykseen osallistumisen koettiin vaikuttaneen sekä lasten ja nuorten omaan käyttäytymiseen että vanhempien asennoitumiseen positiivisella tavalla. Tärkeimmät lähteet: Muukkonen, Tiina & Tulensalo, Hanna (2004): Kohtaavaa lastensuojelua. Möller (2005): Arviosta sanoisin – Tutkimus lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheeseen liittyvän arvioinnin mallintamisesta. Oranen, Mikko (2008): Mitä mieltä? Mitä mieltä? Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä.
Resumo:
Tämä pro gradu –tutkielma tarkastelee kuntien itselleen asettamia vaikuttavuustavoitteita lasten ja nuorten hyvinvointityössä. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mitä tulos- ja tavoiteohjaus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus tarkoittavat kuntien lasten ja nuorten hyvinvointityössä. Julkishallinnon New Public Management-reformin pohjalta syntynyt kuntalaki painottaa organisaatioiden tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Tuloksellisuudella tarkoitetaan toimintojen taloudellisuutta ja vaikuttavuutta. Tällaiseen tulos- ja tavoiteohjaukseen siirtyminen on edellyttänyt arvioinnin kehittämistä. Keskeisiä käsitteitä tässä tutkimuksessa ovat: toiminta-ajatus, päämäärä, tavoite, vaikuttavuus, vaikuttavuustavoite, vaikutus ja arviointi. Teoreettista kirjallisuutta konkretisoidaan lasten ja nuorten hyvinvointityön arkipäivään liittyvin sovelluksin ja esimerkein. Tutkielman aineistona on 12 kuntien tuottamaa, vuoden 2008 alussa lakisääteiseksi tullutta lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, joiden tehtävänä on toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnissa. Aineiston kvalitatiivisen eli laadullisen analyysin menetelmänä käytetään teemoittelua. Tarkastelu paljastaa, että kunnat ovat asettaneet varsin vähän konkreettisia ja mitattavissa olevia vaikuttavuustavoitteita laatiessaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia. Kuntien asettamat tavoitteet voidaan jakaa seuraaviin teemoihin: määrälliset ja ”joko tai” –tavoitteet, ehdotusmuotoiset tavoitteet, ”kehitetään, edistetään, panostetaan, vahvistetaan” –tavoitteet, tavoitteet jatkuvana resurssitaisteluna sekä ”oikein vai väärin” –tyyppiset tavoitteet. Edellä esitetyt tavoitetyypit voidaan jakaa vielä karkeasti kahdenlaisiin kategorioihin: kunnallisen lasten ja nuorten palvelujärjestelmän kehittämiseen keskittyvät tavoitteet ja oikeaa ja väärää kuvaavat, moraalis-eettiset tavoitteet. Koko aineiston kattavana havaintona esitetään, että kunnat tuntuvat välttelevän täsmällisten, konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden esittämistä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa ja ilmaisevan tavoitteiden sijaan mielellään palvelujärjestelmää kuvaavia ja kehittäviä päämääriä.
Resumo:
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää mitkä ovat OP -Pohjola-ryhmän tärkeimmät sidosryhmät, millä perusteella sidosryhmät erottuvat muista organisaation ympäristössä toimivista tahoista, sekä millaisten ominaisuuksien perusteella sidosryhmien tärkeyttä arvioidaan OPPohjola- ryhmän näkökulmasta. Sidosryhmät ovat yrityksen ympäristössä toimivia ryhmiä tai tahoja, joiden asema sidosryhmänä perustuu yleensä niiden kykyyn vaikuttaa yrityksen menestykseen (esimerkiksi asiakkaat) tai oikeutettuun asemaan yrityksessä (esimerkiksi omistajat ja henkilökunta). Viimeaikaisissa sidosryhmiin keskittyvässä tutkimuksessa on tunnustettu sidosryhmien merkitys yritysten menestymisen kannalta. Toisaalta kaikkien sidosryhmien huomioimiseen perustuvalla liikkeenjohtamisella on myös eettisiä perusteita. Yleistyneen käsityksen mukaan yrityksellä on vastuuta myös muita tahoja, kuin omistajiaan kohtaan. Sidosryhmien laaja-alainen huomiointi on siis osa vastuullista liiketoimintaa ja sitä kautta yritysten yhteiskuntavastuun lähtökohta. Sidosryhmiä on pyritty määrittelemään lukuisilla eri tavoilla eri tutkijoiden toimesta. Erilaiset määritelmät ovat hämärtäneet sidosryhmän käsitettä jopa niin, että käytännössä kaikki yrityksen ympäristössä toimivat tahot voidaan nähdä yrityksen sidosryhmiksi. Yrityksen on kuitenkin hyödyllistä tunnistaa sen tärkeimmät sidosryhmät, jotta se voi toteuttaa suunnitelmallista sidosryhmäpolitiikka näihin tahoihin päin. Tämä tutkimus pyrkii luomaan yleiskuvan siitä, mitkä ovat OP-Pohjola-ryhmälle sen keskeiset sidosryhmät ja miksi. Tutkimus perustuu OP-Pohjola-ryhmässä työskentelevien henkilöiden teemahaastatteluihin. Haastattelumateriaalia on analysoitu käyttäen apuna sisällönanalyysiä ja sisällön erittelyä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Mitchellin, Anglen ja Woodin ns. sidosryhmien identifikaation malli, jonka mukaan sidosryhmän tärkeys yrityksen näkökulmasta perustuu siihen, onko sidosryhmällä valtaa, legitiimi asema tai kiireellisiä vaateita suhteessa yritykseen. Sidosryhmien identifikaation mallin mukainen analyysi osoitti, että OP-Pohjola- ryhmän tärkeimmät sidosryhmät ovat asiakkaat sekä lainsäätäjät ja viranomaiset. Muita OP-Pohjola- ryhmän sidosryhmiä ovat omistajat, hallinto, media, henkilökunta, kansalaisjärjestöt ja palkansaajajärjestöt. Sidosryhmän tärkeyteen OP-Pohjola- ryhmän näkökulmasta näytti vaikuttavan eniten sidosryhmän kyky vaikuttaa organisaation menestykseen. Tämä kyky saattoi perustua joko välilliseen tai välittömään valtaa tai esimerkiksi asiantuntemukseen finanssialasta. Se, kuinka ”äänekäs” sidosryhmä on, ei yksistään vaikuta sidosryhmän tärkeyteen yrityksen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin lähteinä enimmäkseen 2000- luvulla tehtyjä sidosryhmätutkimuksia sekä teoreettista kirjallisuutta sidosryhmiin ja yritysten vastuullisuuteen liittyen.
Resumo:
Tässä työssä kysymystä kouluttamattoman maahanmuuton mahdollisesta vaikutuksesta eläkkeiden rahoitettavuuteen ja sitä kautta maahanmuuttopolitiikkaan lähestytään poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Tarkastellaan siis sitä, mitkä ikä- ja tuloryhmät hyötyvät kouluttamattomasta maahanmuutosta sen mahdollisesti helpottaessa eläkkeiden maksua ja mitkä eivät ja millaiseen poliittiseen tasapainoon tämä johtaa. Äänestettäessä maahanmuuttopolitiikasta yksilö perustaisi mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan liberalisoinnista tai tiukentamisesta siihen, miten maahanmuutto vaikuttaisi hänen omaan etuunsa. Maan väestö jaetaan eläkeläisiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin ja tarkastellaan miten maahanmuutto vaikuttaa näiden ryhmien taloudelliseen hyötyyn. Aluksi tarkastellaan lyhyesti millaisia malleja maahanmuutosta ja eläkejärjestelmän olemassaolon vaikutuksista siihen suhtautumiseen on olemassa. Ensimmäisen johdantoluvun jälkeen käsitellään sitä, miten äänestystulos maahanmuuttopolitiikasta muuttuu mallin oletusten muuttuessa. Työssä tarkastellaan Razinin ja Sadkan (1999) hyvin yksinkertaista mallia, joka sisältää yksinkertaisuutensa takia joitain hyvin rajoittavia oletuksia. Sitten käydään läpi Kriegerin (2004) sekä Razinin ja Sadkan (2000) tekemiä laajennuksia, joissa osasta rajoittavia oletuksia luovutaan ja katsotaan millaisiin muutoksiin tämä johtaa. Työssä tarkastellaan myös Kriegerin (2003) mallia äänestystuloksesta neljässä erilaisessa eläkejärjestelmässä. Tamuran (2006) mallia tarkastellaan näkökulman laajentamiseksi edelleen. Tarkastelun kohteena ei enää ole vain eläkejärjestelmä, vaan myös tulonsiirrot matalapalkka-alojen työntekijöille. Työssä tarkasteltujen artikkeleiden pohjalta näyttää siltä, että erilaisissa eläkejärjestelmissä ja erilaisissa talouksissa elävät yksilöt suhtautuvat maahanmuuttoon eri tavoin sen mukaan, minkä verran he saavat hyötyä siitä. Hyödyn määrään vaikuttavat myös maahanmuuttajien ominaisuudet ja eläkejärjestelmän ominaisuudet, varsinkin se, onko eläkemaksu vai eläke-etuus vakio. Koska maahanmuutto vaikuttaa talouden eri ryhmiin eli kouluttamattomiin ja koulutettuihin työntekijöihin sekä eläkeläisiin eri tavoin, useimmiten yksimielisyyttä maahanmuuttopolitiikasta ei synny.
Resumo:
Tämä tutkielma käsittelee kunnallisen aikuissosiaalityön työikäisten asiakkaiden kokemuksia ja toiveita sosiaalityön tuesta ja avusta ja yhteistyöstä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yksilöhaastatteluna Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaaliaseman asiakkaita, jotka olivat sosiaalityöntekijän asiakkaina sosiaalityöntekijöiden työn painottuessa muuhun kuin toimeentulotukityöhön. Lähestymistapa on kuvaileva ja tulkitseva. Keskeisiä lähteitä ovat esimerkiksi Kirsi Juhilan teos Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina (v. 2006) ja Kaarina Mönkkösen tutkimus Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena (v. 2002) ja teos Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö (v. 2007). Asiakkaiden kokemukset tuesta ja avusta jäsentyivät neljäksi eri merkityskokonaisuudeksi, tuen muodoksi. Tuki näyttäytyi arjen sujumisen ja jäsentymisen tukemisena ja päihteettömän elämän tukemisena. Tuki oli myös aktivointia työn ja koulutuksen suuntaan sekä muuhun yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tuki näyttäytyi myös asianajona ja moniammatillisena tukena. Sosiaalityön toiminnallisilla ryhmillä sosiaalityöntekijän käyttäminä työmenetelminä oli merkitystä niin arjessa selviytymisen, päihteettömän elämän kuin yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tukemisessa. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö, asiakkaan kohtelu ja kokemukset saadusta tuesta ja avusta näyttäytyivät myönteisinä viime vuosien aikana. Asiakaslähtöinen, asiakkaan tilanteesta ja tarpeista lähtevä, asiakkaan omat näkemykset huomioiva, palvelu näytti hyvin pitkälle toteutuneen. Sosiaalityöntekijä nähtiin yleensä auttamishaluisena ja asiakasta ymmärtävänä ja sosiaalityöntekijältä myös toivottiin näitä asioita, samoin kuin asiakkaan puolella olemista, myötätuntoista asennetta ja yksilöllistä kohtelua. Asiakkaat kokivat sosiaalityöntekijän yleensä kuuntelevan heitä ja huomioivan heidän näkemyksensä omasta tilanteestaan. Asiakkaan kuuntelemista myös toivottiin. Asiakkaan ja työntekijän suhde näyttäytyi dialogisena suhteena. Sosiaalityöntekijää pidettiin rinnalla kulkijana, auttajana, asiakkaan palvelijana ja toivon ylläpitäjänä. Asiakassuhteen luottamuksellisuutta pidettiin tärkeänä. Sosiaalityö näyttäytyi lähes kaikilla suunnitelmallisena ja tavoitteellisena elämäntilanteen muutokseen tähtäävänä työskentelynä. Osalla työn painotus oli huolenpitotyössä. Yhteistyön onnistumista ja tuen saamista koettiin rajoittavan asiakkaasta itsestään johtuvat syyt ja juridishallinnollinen järjestelmä lakeineen ja ohjeineen. Asiakkaat näyttivät harjoittavan itsekontrollia eli yleensä hakivat sellaista tukea, etenkin taloudellista tukea, jota olettivat saavansa. Sosiaalityöntekijän toivottiin ottavan kantaa asioihin ja tuovan oman näkökulmansa keskusteluun, eli odotettiin dialogia ja työntekijän asiantuntemusta, jopa neuvoja. Toivottiin kokonaisvaltaista kohtaamista, missä näkyi tunnetason huomioimisen tärkeys asiatason lisäksi. Asiakkaan todellinen kyky muutokseen nousi esille asiana, joka sosiaalityössä tulisi huomioida. Asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi juuri tarvitaan yhteistyötä. Asiakkaan tukeminen toteutui asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisissa ja muissa kohtaamisissa, mukaan lukien etuuksien myöntäminen. Tukeminen toteutui myös toiminnallisten ryhmien kautta ja moniammatillisena tukena.
Resumo:
The main aim of this work was to explore the use of Mao Zedong s (毛泽东, 1893—1976) visual image in contemporary Chinese art during the years 1976—2006. Chairman Mao is the most visually reproduced person in the People's Republic of China (PRC), and the presence of his image is still unquestionable at many levels. Although several scholars have provided insightful observations on this topic, research focusing on Mao's visual image has been neglected. Employing the interdisciplinary approach of visual studies and using image as the main concept, this research combines different theoretical frameworks, deriving from art history, image studies and social sciences, for each chapter in order to explain the origins, intentions and major strategies of the contemporary Chinese artists. The focus of this research was to elucidate how Mao's visual image, deriving from the Maoist era, is re-created and negotiated in contemporary Chinese art works. The material reproductions - the visual images in contemporary art - are created to be juxtaposed with the immaterial mental images of Mao that were created during the Maoist era through the original visual images of Mao. This complex interaction between visual and mental images is further exemplified by art works that do not include Mao's visual image, but still imply his mental image. The methods used derive from both sinology and art history. The research is based on extensive fieldwork in China, which was crucial for gathering new information and materials from this vigorous art scene. The topic is approached through a Chinese cultural, political and historical perspective that is necessary for a further understanding of how the original visual images of Mao obtained their omnipotent status and what kind of iconography was created. Close structural analysis, taking into account the format, style, techniques, composition, colors, materials and space used in the art works, is employed to demonstrate the great variety of visual images created. The analysis is further placed in a continuous dialogue both with the contemporary art works of Mao and with the original visual images of Mao from the past. In this study it is shown that contemporary Chinese art relating to Chairman Mao is a more versatile and multilayered phenomenon than is generally assumed. Although some of the art works seem to fit into the definition of superficial art, the study demonstrates that this reading of the art works is not adequate. The author argues that employing Mao's visual images in contemporary Chinese art is based on three main strategies used by artists: to create a visual dialogue with a traumatizing past, to employ transcontextual parody, and to explore the importance of Tian'anmen through site-dependent art. These strategies are not exclusionary, but instead interdependent and many art works employ more than one of them. In addition, these three main strategies include versatile methods used by artists that make the use of Mao's visual images even more multifaceted.